Oli lokakuu 1980. Porin Helluntaiseurakunta juhli 50-vuotistaivaltaan. Minut oli kutsuttu mukaan tapahtumaan, koska olin toiminut srk:n evankelistana ennenkuin aloitin työni seurakuntapastorina Kotkassa.  

Porin seurakunta oli minulle merkittävä, sillä olinhan juuri heidän järjestämässään tapahtumassa kokenut uskoontulon.

Oli juhlaviikon viimeinen päivä ja viimeinen tilaisuus, johon minut oli pyydetty puhujaksi. Jälkikokouksessa, viereeni alttarille, polvistuu isokokoinen mies.

Pastori Alarik Sandberg rukoilee hänen puolestaan, kun itse rukoilin erään toisen henkilön puolesta.

Tämä iso mies oli porilaisen tanssiorkesterin hanuristi. Näin Jeesus löysi Hannun.

Uskoon tultuaan hän ei laittanut lamppua vakan alle, vaan todisti kokemastaan heti yhtyeen laulu- solistille Raimolle.  

Raimo oli kesällä kuunnellut sanomaa kokouksesta, joka pidettiin teltassa aivan hänen kotinsa liepeellä. Uskoontulonsa jälkeen hän kertoi, että laulut ja puheet kuuluivat hyvin hänen kotinsa parvekkeelle, koska teltassa oli kovaäänislaitteet. Hän kertoi myös, että telttakokouksien aikaan hän useina iltoina samaan aikaan lähti koiran kanssa iltakävelylle. Vaimokin oli ihmetellyt, kuinka mies nyt niin halukkaasti lähti ulos, kun aiemmin lähdöt olivat olleet nihkeitä.

Palaan takaisin tuohon tilanteeseen lokakuussa 1980. Hannun uskoontulosta oli kulunut vain viikko, kun olin mukana julistamassa sanoin ja lauluin evankeliumia Noormarkun urheilutalossa. Tilaisuuteen saapui myös Raimo Hannun kutsumana.  Muistan puhuneeni tuhlaajapojasta. Tuo sanoma kosketti Raimon sydäntä. Herran käsi tarttui Raimon elämään ja niin mies nousee ylös ja polvistuu etummaisen tuolirivin eteen. Polvistun hänen vierelleen ja saan julistaa Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki hänen syntinsä anteeksi annetuiksi. Sinä iltana taivaan enkelit iloitsivat, ja myös minä, kun Raimo pelastui.

Siitä alkoi työtoveruus myös Herran elovainiolla.

Raimo ja minä lauloimme. Soitin myös kitaraa ja kaimani Hannu säesti hanurilla.

Voi sitä tulkintaa jolla Raimo lauloi. Kuinka siitä välittyikään sydämen kiitos Jeesuksen puoleen. Monet tilaisuudet saimme pitää niiden muutamien vuosien aikana joissa Raimo ennen sairastumistaan oli mukana. Sitten tuli kuin salamana kirkkaalta taivaalta tieto: Raimo on sairastunut syöpään. Ei kulunut kauaakaan aikaa, kun hän siirtyi Vapahtajansa luo.

Tätä muistellessani silmäni kostuvat. Niin sydäntä raastava oli tuo hänen poismenonsa vaikka tiesin, että hän pääsi perille.

Tätä muistelemistani en voi päättää tähän, sillä haluan kertoa myös, kuinka Jumala käytti Raimoa pelastaakseen erään kolmannen musiikkimiehen.

Raimo oli tekemässä ensimmäistä hengellistä äänitettään Lars - nimisen, uskosta osattoman miehen studiossa. Lars oli mixauspöydän takana, kun Raimo lauloi Hannun sanoittamaa ja säveltämää laulua ”Palaja Jeesuksen luokse”.

Lars kertoi myöhemmin, että hän ihmetteli, miksi Raimo, ammattilaulaja, ei saanut lauletuksi noita kolmea sanaa, vaan hänen piti ottaa uudelleen ja uudelleen tuo kohta, joka sitten kymmenien ottojen jälkeen voitiin liittää lauluun.

Lars kertoi, että nauhoituksen jälkeen yöllä hän ei saanut unta, koska sanat ”Palaja Jeesuksen luokse” soivat hänen mielessään koko ajan. Sanojen vaikutus oli niin voimakas, että Lars ei päässyt niiden vaikutuksesta irti, ennen kuin hän polvistui ja rukoili Herraa, että Jeesus pelastaisi myös hänet.

Niin tapahtuikin, ja näin Jumala saattoi jälleen yhden kadonneen laumaansa.

Voi mitä rakkautta ja ”kekseliäisyyttä” Hän osoittaakaan saadakseen eksyneen sisälle valtakuntaansa!

Raimo on nyt perillä ja laulaa kirkkaammin kuin koskaan aiemmin.

Kaimani Hannu ja Lars tekevät kanssani vielä matkaa.

Täällä meidän laulumme usein saa mollisävyjä monien taistelujen keskellä. Joskus laulu vaikenee kokonaan elämän vaikeuksien, tai niin kuin minulla, kasvaimen iskiessä äänihuuleeni. (Leikkauksen johdosta se pelaa taas, mutta eri sävyisenä).

Totuuden nimessä täytyy todeta, kuinka se on monesti vaiennut myös syntieni sammuttamana.

Joskus on sinunkin sielusi laulu muuttunut mollivoittoiseksi. Muista, että kerran saat laulaa kirkkaammin kuin koskaan täällä matkaa tehdessäsi. Vapahtajasi pitää siitä huolen.

Kun kerran olet siinä suuressa valkopukuisten joukossa, joka Kristallimeren rannoilla veisaa Karitsan virttä, niin siinä laulussa ei ole enää yhtään säröä.

Saakoon Jeesus siunata sinua sillä armollaan, että voit kuulla Hänen äänensä, joka sanoo: ”Nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne hetki on lähellä”.

Siihen asti kiitetään Herraa Hänen sanomattomasta armostaan meitä kohtaan. Samalla muistetaan rukouksissa toinen toistamme siihen asti, kunnes saamme yhtyä tuohon katoamattomaan ja kirkastettuun kuoroon.