http://www.patmos.fi/filebank/blog/authors/fb-share_2_4995-LM_tanaan-profile.jpg Viime sunnuntaina se tapahtui. Ulf Ekman - marxilainen, josta tuli luterilainen pappi, joka jätti radikaalisti Ruotsin kirkon ja perusti Livets ord-herätysliikkeen ja Uppsalan suuren karismaattis-helluntailaisen seurakunnan - jätti jäähyväiset elämän työllensä ja ilmoitti liittyvänsä... http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/522/tapaus_ulf_ekman Patmos article
Leo Meller
13.3.2014
Leo Meller

Leo Meller on Patmos Lähetyssäätiön perustaja ja eläkkeellä oleva toiminnanjohtaja (1971-2010).

Tapaus Ulf Ekman

Viime sunnuntaina se tapahtui. Ulf Ekman - marxilainen, josta tuli luterilainen pappi, joka jätti radikaalisti Ruotsin kirkon ja perusti Livets ord-herätysliikkeen ja Uppsalan suuren karismaattis-helluntailaisen seurakunnan - jätti jäähyväiset elämän työllensä ja ilmoitti liittyvänsä roomalaiskatoliseen kirkkoon. Ulf Ekman hukkuu miljardin roomalaiskatolisen massaan: hän ei ole enää pastori, pappi, kansansa johtaja. Nähtäväksi jää, millä tavalla katolinen kirkko alkaa käyttää Ekmania omiin tarkoitusperiinsä. Suurilla kulttuurikielillä ilmestyy tihentyvästi kirjoja, joissa milloin helluntailainen, milloin luterilainen tai jonkun muun protestanttisen kirkon edustaja kertoo pyhiinvaelluksestansa Tiber-joen toiselle rannalle Vatikaaniin, paavin syliin. Kirjoja käytetään paitsi evankelioimaan protestantteja Rooman suuntaan myös vahvistamaan monissa epäilyksissä horjuvia katolisia kristittyjä. Olen silmäillyt kansainvälisten kristillisten uutistoimistojen raportteja Ekmanien kääntymyksestä. Huomaan katolisten lähteitten voimallisesti lainaavan Ulf Ekmanin sanoja siitä, että hänellä ja puolisolla Birgitalla on nyt paavissa hengellinen auktoriteetti, joka valvoo ja ohjaa kirkon jäsenen matkaa perille taivaaseen saakka. "Minä tarvitsen paavia päästäkseni perille", Ekman toteaa.

Parikymmntä vuotta sitten Ulf Ekman johti kansaansa rukousvartioon paavin Ruotsiin tulemista vastaan. Ekman piti esillä parikymmentä kohtaa olevaa luetteloa roomalaiskatolisen kirkon harhoista. Paavi oli uskonpuhdistuksen tunnustusten mukaan antikristus.

Vuosina 2000-2005 Ekmanit asuivat Jerusalemissa. Pyhässä maassa he kohtasivat elävän, toimivan historiallisten kirkkojen kristillisyyden. Ulf ja Birgitta Ekman oppivat näkemään Kristuksen piirteitä sekä lännen että idän vanhojen kirkkojen elämässä ja liturgioissa.

Alkoi muutos.

Ekmanit alkoivat viettää loma- ja vapaa-aikojansa luostareissa. Osallistuivat sivustaseuraajina messuihin ja kertoivat kaivanneensa ehtoollisyhteyttä.

Merkkejä oli ilmassa siitä, että Ulf Ekman siivilöi valittuja roomalaisia opillisia käsityksiä kirjoihinsa ja puheisiinsakin, ei vähiten ehtoollisteologian ollessa kysymyksessä. Tämä ilmeni selvästi hänen kirjassaan Tag och ät (Ottakaa ja syökää) vuodelta 2006. Ruotsissa julkaistiin kokonaisia blogisarjoja Ekmanin kuvitellusta yrityksestä tuoda roomalaiskatolisia oppeja Livets ord-liikkeeseen.

Harva kuitenkaan osasi odottaa, että Ulf ja Birgitta Ekman siirtyisivät kaikkineen roomalaiskatoliseen kirkkoon. Siirto merkitsee kaiken sen menettämistä, jossa he ovat kolmen vuosikymmenen ajan kasvaneet ja eläneet.

Ulf Ekman itse väittää kirkkonäyn olevan perussyy tekemiseensä.

Ekman korostaa uskovansa, että Kristuksen kirkko ei ole vain jokin ajatus tai kokemus. Se on konkreettinen ruumis, historiallinen todellisuus, jolla on jatkumo apostolien päiviltä.

Ekman väittää kuulleensa Jumalan äänen ohjaavan hänet ja puolisonsa Roomaan, hänen sanojensa mukaan "alkuperäiseen kirkkoon".

Ekmanilta on odotettu jotakin lausumaa siitä, millä tavalla hän sovittaa toisiinsa Jumalan puheen kolmekymmentä vuotta sitten ja nyt. Silloin kerran Ulf Ekman tiesi kuulleensa Jumalan sanovan, että hänen piti perustaa Livets ord-liike. Nytkö Jumala ilmoittaa Ulfille Hänen tahtonsa olevan aivan toinen: nyt on jätettävä ja mentävä toiseen kirkkoon, joka vasta on Jumalan täydellinen tahto palvelijalleen.

Eikö Jumala tiedä alusta alkaen mikä on Hänen tahtonsa?

"Onko Jumala jakomielinen?" kysytään ruotsalaisessa blogissa.

Ulf Ekman julistaa ratkaisunsa olevan hänen tiensä kristillisen kirkon yhteyden vahvistamiseen.

Sen sijaan, että Ekman olisi kääntänyt eksklusiivisen Livets ord-imagon alas ja alkanut julistaa kristittyjen yhteyden todellisuuksia nöyryydessä paikalla, joka hänellä oli, hän alistuu nyt paavin alaisuuteen ja todellisuudessa antaa ymmärtää, että ainoa tie Kristuksen ruumiin yhteyteen on tunnustaa Rooman paavi kaikkien kristittyjen paimeneksi.

Ulf Ekman todellisuudessa asettaa itsensä välineeksi Kristuksen ruumiin pirstoamiselle, ei sen eheyttämiselle. Stanley Sjöberg kirjoitti blogissaan, että juuri se hetki, jolloin Ulf ja Birgitta Ekman otetaan jäseniksi roomalaiskatoliseen kirkkoon, on hetki, jolloin Kristuksen ruumiin rikkinäisyys järkyttävimmin todetaan. Yksikään evankelinen, protestanttinen kristitty ei voi osallistua siihen ehtoolliseen, joka tarjotaan Ekmaneille ensimmäisen kerran paavin opetuslapsina. Samalla ensimmäinen osallistuminen roomalaiseen ehtoolliseen rajaa Ekmanit ulkopuolelle kaikkien evankelisten kirkkojen ja seurakuntien ehtoollispöydistä.

"Kristuksen ruumiin ykseys on murskattu ajaksi ja ikuisuudeksi. Katolisen kirkon ehtoollispöytä julistaa: te muut olette ulkopuolella Kristuksen ruumiin. Ekmanin valinta aikaansaa nimenomaan Kristuksen ruumiin hajoamista", Sjöberg kirjoittaa. "Nyt tarvitaan uutta Martti Lutheria, John Wesleytä, Roseniusta, Lewi Pethrusta - jotakuta, joka saa ihmiset kuuntelemaan ja kerää yhteen ne, jotka tahtovat varjeltua herätyskristillisyydessä maassamme."

Patmos Lähetyssäätiön tutkimusjohtaja Juha Ahvio totesi minulle: "Ajassamme näkyy kaksi liikehdintää: karismaattisissa piireissä etsitään auktoriteettia, joka hyvinkin on paavi, muitten kristittyjen tie kulkee selkeään reformoituun kristillisyyteen, jossa Sana ratkaisee."

 

Kommentoi "Tapaus Ulf Ekman"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

   _____    _____     ______   __   __            
  / ___//  |  ___||  /_   _//  \ \\/ //     ___   
  \___ \\  | ||__    `-| |,-    \ ` //     /   || 
  /    //  | ||__      | ||      | ||     | [] || 
 /____//   |_____||    |_||      |_||      \__ || 
`-----`    `-----`     `-`'      `-`'       -|_|| 
                                             `-`  
 
 

7 kommenttia "Tapaus Ulf Ekman"

rashi 18.3.2014 23.02

Jo kuningatar Kristina Kustaa toisen Adolfin tytär teki saman ratkaisun katollisen maailman riemuksi.Valitettavasti näin.

MT 24.3.2014 18.30

Tällaista liikehdintää niin katoliseen kuin ortodoksiseenkin kirkkoon on ollut havaittavissa jo jonkin aikaa protestanttista kirkoista ja karismaattisuudessa mukana olleiden henkilöiden joukosta.

Jotkut, jotka eivät ole ehkä niinkään kiinnostuneet totuuskysymyksestä vaan ehkä enemmän kulttuurisista, jumalanpalveluksen esteettisyydestä tai mystisyydestä ja yhteisöllisistä asioista, tuleva perinteisemmistä protestanttisista kirkoista, myös luterilaisuudesta.

Karismaattisemmista ja reformoidun kristillisyyden ns. vasemmasta laidasta tulevista kirkoista tulevat ovat käytännössä teologisesti ikäänkuin ilmassa kun keskiajan katolisen kirkon merkitystä ei tunnusteta. Se oli heille vain pimeää pakanuutta ilman Jumalan valoa. Tällöin on toki luonnollista, että usko jää melko juurettomaksi ja ontoksi suoraan apostoliseen aikaan kun on vaikea hypätä ja sen yrittäminen näissä kirkoissa väistämättä johtaa itsetehtyyn ideaalikuvaan ja rekonstruktioon, jota ei koskaan ole ollutkaan. Tämä historiallinen ja teologinen juurettomuus ja onttous on vaikeaa psykologisesti ja voi johtaa haluun saada psykologista ja tunnepuolen varmuuttaa liturgioista, kirkollisista tavoista, käytännöistä ja instituutioista, jotka johtavat kauas varhaiseen kristilliseen historiaan, jopa Jerusalemin temppelin aikaan asti. Kun tämä totuus vanhojen liturgisten kirkkojen kuten katolilaisuuden tai ortodoksisuuden vanhasta kristillisestä perinteestä havaitaan kaikesta reformaation vasemman laidan propagandasta ja ”uskonnolliseksi” tai ”farisealaisuudeksi” nimittämisestä huolimatta juontavan osittain pitkälle varhaisimpaan kristillisyyteen, ollaan valmiit loikkaamaan suoraan näitten kirkkojen syliin näkemättä niiden opillisen ja myös liturgisen kehityksen myöhempiä epäraamatullisia piirteitä. Ehkä sama psykologinen piirre voidaan nähdä niiden krisittyjen parissa, jotka kiinnostuvat karismaattisuudesta. Heillä on usein tunnepuutteita joko henkilökohtaisesta elämänhistoriasta tai kristillisestä taustayhteisöstään johtuen. He ovat valmiit loikkaamaan suoraan karismaattisuuden tunnekylläisyyteen ja kokemusmaailmaan paljoakaan niitä Raamatulla arvoimatta.

Luterilaisuudessa niin apostolisen, jälkiapostolisen kuin keskiajan kirkko tunnustetaan oikeaksi kirkoksi koska siellä on ollut esillä pelastuksen välikappaeet eli Raamattu ja sakaramentit, jolloin uudestisyntymistä Jumalan lapseksi on tapahtunut kaikesta väärästä opetuksesta ja käytännöistä huolimatta. Vääristä asioista kirkko tuli vain puhdistaa ja palauttaa alkuperäänsä, ei reformoida eli tuoda uutuuksia mukanaan. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan roomalaiskatolisuus löi lukkoon harhansa ja käytännössä reformoi itsensä Raamatun vastaisilla opeilla Trenton konsiilissa. Niinpä luterilaisten uskovien kiinnostus ei ole ollut ehkä niin suurta katolilaisuuden suuntaan (luterilaisuushan on suora keskiajan kirkon ja varhaiskirkon jatke, josta katolisuus itsensä Trentossa reformoi ulos) ennen kuin luterilaiset kirkot ovat alkaneet liberalisoitua ja muuttua käytännössä ei-luterilaisiksi. He eivät löydä paikkaansa enää omista kirkoistaan, mutta eivät myöskään vapaimmista juurettomista reformaation vasemman laidan tai karismaattisten kirkkojen piiristä. Suunta Roomaa kohti voi alkaa viehättää varsinkin kun Vatikaanin 2. konsiili on joitain asioita muuttanut luterilaisuutta kohti myönteisemmiksi.

Annikki Salo 24.3.2014 18.30

Raamattu sanoo:" Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien viedä itseänne harhaan. On hyvä, että sydän saa vahvistusta armosta eikä ruokasäädöksista, joiden noudattajat eivät ole hyötyneet niistä mitään." (Hepr.13:8,9).
Näin lopunajan luopumuksen keskellä varjelumme päivittäin ja hetkittäin aralla tunnolla Jumalan Sanan armossa ja totuuudessa. Seuraamme kaikessa Jeesusta, ja varjellumme pimeyden houkutuksilta ja harhoilta.

rashi 24.3.2014 18.30

Aikoinaan Kuningatar Kristinan Kustaa 2Adolfin tytär teki ratkaisun.silloin suuri voitto katolliselle kirkolle.Onko Ulf Ekmanin samaa luokkaa?todennäköisesti näin on.

Peter 24.3.2014 18.30

Kiitos valistuksestanne, olen ollut hämilläni tästä rekatolisuus aallosta.

Jukka 24.3.2014 18.30

Minusta jokaisella on oikeus vaihtaa kirkkokuntaa, myös kirkkokunnan perustajalla itselläänkin.

Miksi kirkkokunta pitäisi lukita loppuiäksi? Maailma muuttuu ja myös kirkkokunnat. Itse olen pitkä kipuilun ja etsinnän jälkeen jättänyt erään karismaattisen suunnan pikku hiljaa taakseni. Prosessi ei suinkaan ole helppo. Koko ikä, suvun perintö jne. Se on yksi vaikeimpia irtautumis- ja kasvuprosesseja. On vaikea jakaa asiaa entisen seurakunnan kanssa koska harva ymmärtää.

Asia voi olla niin kivulias että sitä ei halua jakaa edes muiden kohtalotoverien kanssa. Haluaa vain olla hiljaa jossakin uudessa missä on hyvä olla, ja antaa ajan kulua ja Jumalan tehdä työtään.

Paljo puhe, paljot saarnat eivät auta. On vain oltava hiljaa. Kuunneltava. Tunnettava. Syötävä. Juotava.

En usko ihmisten saamien ilmestysten erehtymättömyyteen tai ikuisuuteen. Jos joku tulee tulokseen ettei ilmestyksensä ollut oikea, suotakoon hänelle täysi vapaus. Sana on muuttumaton, ihminen ei. Me erehdymme.

Vakava kysymys aiheeseen liittyen on myös se missä karismaseurakunnissamme mennään nykyään? Ovatko ne ajan myllerryksen keskellä menettäneet suuntansa? Onko palavuuden ja terveen opetuksen tilalla näennäisteologisia muskeleita paukuttelevat nuoret, väsyneet ja loppuunpalaneet vanhat, keskenään kilpailevat yhteen sopimattomat musiikin lajit, epämääräinen meno ja mekastus?

Vanhat kirkkokunnat ovat turvallisempia. Muuttumattomassa kurssissa. Musiikissa ei hösätä ja sählätä, puhujat eivät pyri liikutuksiin. On vakaata ja turvallista. Opintuulet eivät puhaltele mistä sattuu.

Karisma-puolella tulee ja menee. Jonakin aikana liikehdintä on ollut tervettä ja tarpeellista mutta pian se on sammunut. Mitä on jäänyt jäljelle?

Miksi "liikehdintää" pitäisi oikeastaan edes olla? Eikö riitä että on muuttumaton Jumalan Sana ja Hänen seurakuntansa.

Vanhojen kirkkokuntien arvostelu on karisma-kirkoissa usein hataralla pohjalla. Ei tunneta eikä halutakaan tuntea sitä mitä arvostellaan. Koetaan kilpailijaksi, harhaoppiseksikin.

Suurin syy lienee ettei ole yhteisyyden kokemusta. Meno on niin kovin erilaista. Karismaatikko kokee kuolleeksi sen mistä toinen saa valtavan paljon. Sama Jumala toimii molemmissa.

Emme voi moittia toisen palvelusta ja pitää omaamme parempana.

Iloitaan yhteisestä uskosta.

Toivotan Ekmaneille siunattuja vuosia ja kiitän heitä kypsästä, rehellisestä ja tasapainoisesta tilityksestä. Omassa etsinnässäni koen jotakin hyvinkin samanlaista ja ehkäpä siksi ymmärrän.

Siunaan karismaseurakuntia mutta en saa enää juuri mitään niiden tarjonnasta. Ei ole tulta, ei hengen paloa. On vain hetken huomiotaloutta ja omituisia tunnetiloja. Siksi menen turvaan.

N.M. 24.3.2014 18.30

Ulf Ekman on täyttänyt tyonsä Livets ord-seurakunnassa. Nyt hänelle on tullut muutoksen aika, hänet on johdatettu muualle. Livets ord kyllä pärjää jonkun toisenkin johdolla, jos Jumalan tahto on että se jatkuu. Ei ole hyvä olla riippuvaisia vain yhdestä miehestä tai johtajasta.

Toivottakaamme Jumalan runsasta siunausta Ekmannille, että hänen tiensä ja askeleensa ovat johdatetut ja siunatut.

On vain YKSI kirkko, ja se on Jeesuksen Kristuksen ruumis. On hyvä saada laajempaa kokemusta Kristuksen ruumiin kirkosta, ja Ekmannille on tarjottu tämä tilaisuus.

Runsasta Siunausta Ekmannille!