http://www.patmos.fi/filebank/blog/authors/fb-share_16_6405-BLOG_Vuorinen.jpg "Ei tulis toista kertaa": ovat 100 vuotiaana kuolleen enoni "uskon henkiset" sanat musiikkijuhlan jälkeen Vääksyssä. Veljeni Matti oli tuolloin helluntaiseurakunnan pastorina Asikkalan Vääksyssä. Seurakunta oli järjestänyt musiikkijuhlan paikallisen koulun juhlasaliin. Velipoika... http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/974/ei_tulis_toista_kertaa Patmos article
Markku Vuorinen
20.3.2017
Markku Vuorinen

"EI tulis toista kertaa."

”Ei tulis toista kertaa”: ovat 100 vuotiaana kuolleen enoni ”uskon henkiset” sanat musiikkijuhlan jälkeen Vääksyssä. Veljeni Matti oli tuolloin helluntaiseurakunnan pastorina Asikkalan Vääksyssä. Seurakunta oli järjestänyt musiikkijuhlan paikallisen koulun juhlasaliin. Velipoika pyysi enoa kaverikseen laittamaan tuoleja illan tilaisuutta varten. Eno oli tuolloin huomattavasti nuorempi mies, reilusti alle kahdeksankymmenen. Kun viisikymmentä tuolia oli laitettu, niin eno tokaisi: ”Eiköhän nämä jo riitä?”

Turhaa työtä

Uskon henkisempi velipoika ehdotti, että laitetaan vaan lisää istumia, että kaikki pääsevät istumaan. Istuimien lähestyessä jo sataa, antoi eno jälleen arvionsa:” Tämä on turhaa työtä, ei niitä nyt näin paljon tule.” Neuvottelun jälkeen päätettiin kuitenkin jatkaa vielä tuolien laittamista juhlasaliin. Enon puheista ja ilmeistä kävi kyllä selvästi ilmi, että vähemmälläkin määrällä pärjäisi hyvin, näin pienellä paikkakunnalla. Loppujenlopuksi kaikki käytettävissä olleet tuolit oli siirretty juhlasaliin ja sitten vaan odottamaan, että miten väki illalla liikkuisi.

”Ei tulis toista kertaa ”

Juhlasali täyttyi viimeistä sijaa myöten ja käytäntö vahvisti oletuksen, että hengellinen musiikki kiinnostaa ihmisiä. Juhlat oli juhlittu ja tilaisuuden jälkeen oltiin taas kantamassa tuoleja, tällä kertaa varastoon. Hiljainen kaksikko puuhasteli tuolien kanssa. Velipoika ei enää malttanut olla hiljaa, vaan ajatteli hieman näpäyttää epäuskoista enoa: ”No tulihan niitä kuulijoita.” Eno katseli juhlasalin seiniä ja kattoa ihmetyksen vallassa: ” No tuli, mutta ei tulis toista kertaa.”

”Ei se lähe millään ”

Nuorena evankelistan alkuna olin Helsingissä johtamassa päivärukouskokousta. Rukoilijoita oli kyllin mukavasti ja kyllä lievä uskon otekin vaikutti tilaisuudessa. Siihen aikaan rukoiltiin usein polvillaan ja niin tehtiin nytkin. Esirukouksen tarpeessa olevat ihmiset tulivat etupenkkiin ja heidän puolestaan rukoiltiin henkilökohtaisesti. Menin jo ikääntyneen sisaren luokse ja tiedustelin esirukouksen syytä. Sisar kertoi, että sairautta ja kipua on joka paikassa. Nuorena ja palavana evankelistana rohkaisin sisarta: ” Rukoillaan sellainen rukous, että kaikki kipu lähtee pois.” Sisar nosti päätään ja katsoi hämmästyneenä minuun:” Ei se lähe millään.” Mieleeni tulivat Jeesuksen sanat:” Tapahtukoon sinulle uskosi mukaan”, mutta enpä minä rohjennut sitä sanoa.

”Menkäämme Genesaretinjärven pohjaan”

Illan tultua Jeesus sanoi opetuslapsille: ”Lähtekäämme yli toiselle rannalle.” (Mark.4:35) Järvellä nousi kova myrsky ja aallot syöksyivät voimalla veneen sisään. Opetuslapset olivat varmoja, että hukkuvat. Hädissään he herättivät nukkuvan Jeesuksen sanoen: ”Opettaja, etkö välitä siitä, että me hukumme?” Opetuslapsilla oli jo parituhattavuotta sitten samanlaisia ongelmia kuin meillä tämän päivän uskovilla. Myrskyssä ja koettelemuksissa unohdamme Herran sanan. Opetuslapset käyttäytyivät niin kuin Jeesus olisi sanonut, että astukaamme veneeseen ja menkäämme Genesaretinjärven pohjaan. He odottivat hukkumista, eivät päämääräänsä, joka oli vastaranta.

Usko näkee nenäänsä pidemmälle

Jeesus nuhteli opetuslapsia siitä, ettei heillä ollut uskoa. Epäuskolla ja elävällä uskolla on aikamoinen ero. Elävä usko ei kiellä tosiasioita. Kyllä elävä usko näkee ympärillä olevat olosuhteet samoin kun epäusko/kuollut usko, mutta ero on siinä, että elävä usko katsoo ensin Jeesukseen ja vasta sitten olosuhteisiin. Jeesukseen uskovan ihmisen energianlähde ei ole ympärillä olevat elämän tilanteet, vaan Jeesus Kristus, Hänen sanansa ja Henkensä. Aikamme tarvitsee ihmisiä, jotka oikeasti uskovat, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Sama määritelmä koskee myös Jumalan sanaa, Raamattua.

 

Kommentoi ""EI tulis toista kertaa.""

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

 _    _     _____    __   __    ______   __   __  
| |  | ||  |  ___||  \ \\/ //  /_   _//  \ \\/ // 
| |/\| ||  | ||__     \   //    -| ||-    \   //  
|  /\  ||  | ||__     / . \\    _| ||_    / . \\  
|_// \_||  |_____||  /_//\_\\  /_____//  /_//\_\\ 
`-`   `-`  `-----`   `-`  --`  `-----`   `-`  --` 
                                                  
 
 

5 kommenttia ""EI tulis toista kertaa.""

Aatu 21.3.2017 21.21

entäs sitten, kun elämisen mahdollisuudet on menneet uskosta huolimatta, työtä ja toimeentuloa ei ole, valta on ulosotossa ja perinnässä, seurakunnassa tämmöselle käännetään selkä, uskossani tai minussa on paha vika. Tähän aikaan ei uskosta näyttäisi olevan mitään apua, ehkä taivaassa sitten ei näitä tarvi pohtia. Nyt kuitenkin en pysty olemaan edes isä lapsilleni, yhteiskunta ei auta pakko vaan elää ja jaksaa alle 700 euron bruttotuloilla. Vuokran ja lainan lyhennyksen jälkeen ruokaan ei jää rahaa, kaikki muut laskut jäävät maksamatta. Jeesus sanoi, että köyhät teillä on aina keskuudessanne, mutta tarkoittiko Hän, että antaa niiden vaan olla köyhiä. Mieluusti elättäisin itseni omalla työllä, mutta eihän kukaan tämmöstä surkimusta palkkaa, enkä kyllä uskalla mihinkään itseäni tarjotakaan, enhän osaa mitään, en ole mitään, eikä minusta koskaan tule mitään. Turhuutta ja tuulen tavoittelua on kaikki vaan.

Aatu, älä lannistu! 26.3.2017 18.58

Nyt on Aatulla vaikea tilanne, eikä ole ihme, että vaikea taloustilanne masentaa ja vie itsetunnon alamaihin - toivottavasti tämä tunne on vain tilapäistä.

Elämässä on ala- ja ylämäkiä. Huonoina aikoina ihan kaikki voi näyttää kurjalle, eikä apua kehtaa välttämättä hakea eikä välttämättä oikein jaksakaan - mutta lasten takia kannattaa aina jaksaa yrittää piristyä. Tilanne kyllä korjautuu...

Luulenpa, ettei yksikään seurakunta käännä sinulle tai perheellesi selkäänsä - onhan jo yksin luterilaisella seurakunnalla diakoniatyö, josta jaetaan talousapuakin sitä tarvitseville. http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp?open&cid=Content43EA4D

Onneksi sinulla on selvästi netin käyttö mahdollisuus. Voit vaikka Googlella etsiä lähimmän diakonityöntekijän ja selvittää muiden seurakuntien avun tarjonnan.

Yhteiskunnan tukiviidakko on hankala - voi olla, että sinulla olisi oikeus palveluihin ja tukiin, joista et vielä ole selvillä. Kirkon nettisivulla http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp2?open&cid=Content2FBB2D on hyvänä lisäapuna sosiaaliturvan tarkistuslista, josta voi olla paljonkin hyötyä tukiviidakon selvittelyssä.

Älä lannistu, juttele rohkeasti jollekin seurakunnan luotettavalle työntekijälle. Olet lapsillesi tärkeä, vaikka sinulla ei olisikaan varaa ostella viimeisimpiä hittituotteita. Lapset oppivat arvostamaan hyviä arvoja, yhteisiä leikki- ja ruokahetkiä jne. materiaa enemmän.

Varsinkin pienet lapset arvostavat luonnostaan kaikkein eniten vanhempiensa aikaa ja rakkautta. Onneksi Suomessa on tarjolla paljon myös ilmaisia tai hyvin edullisia virikkeitä ja elämyksiä lapsillekin: luonto, luonnonjäälle itsetehty luistinrata, hiihtolatu, pulkkamäki, kirjasto, seurakuntien kerhot jne.

Nykyään kirppari- ja kierrätystavaroiden käyttöä on hyvin helppo perustella myös ympäristösyillä, jos köyhyys sattuu käymään luonnon päälle ja hävettämään. Tämän voi neuvoa myös isommalle lapselle, jolle elintason pudotus voi olla suuri mielenmyllerryksen aihe myös.

Lapsille kannattaa kuitenkin puhua asiat niin kuin ne ovat, kyllä he ymmärtävät (ainakin lopulta) ja saatuaan tietää rahojen olevan lopussa, lapset kyllä sopeutuvat äkkiä - jos vanhemmat vain säilyttävät mielenterveytensä ja malttinsa. Parisuhde on huonoina talousaikoina usein myös kovalla koetuksella - usein enemmän työnsä menettäneen pahantuulisuuden takia kuin rahapulan takia.

Varmasti myös Patmos-blogin lukijat voivat teidän perhettänne rukouksissaan kantaa. Toivon mukaan jaksatte rukoilla myös yhdessä perheen kanssa.

Siunausta ja toivottavasti rakkaus perheessänne kestää!

Ihan tavallinen minäkin 26.3.2017 18.58

Aatu, luin vasta täältä tekstin, jossa kehotettiin rukoilemaan juuri sitä suoraan, mitä elämässään tarvii. Jumalalle kaikki on mahdollista. Ihan kaikki. Kaikki valta Taivaassa ja maan päällä on annettu Jeesukselle. Sinäkin olet arvokas, vaikka sinusta ei siltä tuntuisi. Jumalalla on sinullekin käyttöä. Rukoile sitä, mitä tarvitset. Jumala vastaa aikanaan. Hänen aikansa on eri kuin meidän, mutta kyllä hän välittää. Jokaisesta. Sinustakin.

Eve 26.3.2017 18.58

Aatu, miten on mahdollista, että sinulla ei jää rahaa ruokaan? Kelan nettisivuilla olevan laskurin mukaan yksin asuvalle henkilölle kuuluu vuokran maksamisen jälkeen vielä jäädä käyttöön 487 euroa. Tämä summa on tarkoitettu ruokaan ja muihin henkilökohtaisiin menoihin. Oletko selvittänyt kaikki mahdollisuutesi saada apua tilanteeseesi? Jos olet jo hakenut esim. toimeentulotukea etkä ole sitä saanut, niin sitten en ymmärrä tilannettasi. Ehkä et kerro kommentissasi ihan kaikkea, mikä vaikuttaa tämän hetken elämäntilanteeseesi.

En kirjoita tätä ollakseni ilkeä tai piikitelläkseni, vaan olen aidosti hämmästynyt siitä, mitä kirjoitat. Olen itse ollut takavuosina pitkään työtön ja elänyt työmarkkinatuella ja toimeentulotuella. Tunnen siis Kelan ja sossun kuviot. (No, nythän perustoimeentulotuki on siirtynyt sossulta Kelalle.) Tiedän mitä on elää pitkään yhteiskunnan tuilla, köyhänä ja syrjittynä, ihmisten hylkäämänä ja ylenkatsottuna.

Monelta suunnalta päähän potkittuna ja hylättynä olen saanut suurta lohtua kauniista laulusta "Minä tulin sinua varten". Siitä löytyy Youtubesta monta versiota. Paras versio on minun mielestäni tämä: Minä tulin sinua varten Markus Bäckman

STV 26.3.2017 18.58

Aatun kommentti mainio, koska monella vaikeat ajat sossun, Kelan ja Jaak.2:n takia ja koska Apt.2 ei toteudu vaan toteutuu monella oman huoneen perässä juokseminen yms.
Juhlitaan ja juhlitaan unohtaen köyhät jne.

On rikkaita vanhemmistoveljiäkin, jotka paljon ovat perintötiloillaan ja -mökeillään ja jotka todella vähän välittävät köyhistä lampaista jne. Lomamatkoja suunnitellaan ja tittelien saamisia vaikka pitäisi miettiä miten voisin auttaa vaikeuksissa olevia toisia Jumalan silmäteriä...edunvalvojia voidaan laittaa, ettei itse tarvisi auttaa eivätkä ymmärrä että sitten mennään holhoojan kera ojasta allikkoon jne.

Mekin joskus, kun oli vaikeata pyysimme apua vaimon vanhemmilta ja he sanoivat ,ettei voi auttaa, koska ovat köyhiä eläkeläisiä jne. Todellisuudessa omaisuutensa arvo rahassa noin 600 000-700 000 e jne. Eli heidän mittarinsa mukaan köyhä on tuollainen...

Seurakunnissakin on jakautumia aatelistoon/rikkaat ja köyhät/B-luokan kansalaiset jne.