http://www.patmos.fi/filebank/blog/authors/fb-share_18_6178-lauraS_blogi.jpg Veli oli hintelärakenteinen ja kulki kankeasti, vaikka oli vasta kolmenkymmenen. Lapsuudessa sairastettu tauti oli vienyt melkein hengen. Kun hän siitä lopulta toipui, jäi toinen jalka pysyvästi ohuemmaksi, eikä siihen voinut kunnolla nojata. Pikkusisko oli vahva ja terve, mutta hänen älynsä kulki... http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/988/hyva_osa Patmos article
Laura Seppi
13.4.2017
Laura Seppi

Laura Seppi kirjoittaa Porissa. Hän on eläkkeellä oleva kielen kääntäjä, jonka erikoisena kiinnostuksena ovat Raamatun kielet. Laura kirjoittaa ajankohtaisista asioista. Ajoittain hänen tekstiensä päällisen puolen takana on vasta varsinainen viesti – kannattaa etsiä se esille.

Hyvä osa

Veli oli hintelärakenteinen ja kulki kankeasti, vaikka oli vasta kolmenkymmenen. Lapsuudessa sairastettu tauti oli vienyt melkein hengen. Kun hän siitä lopulta toipui, jäi toinen jalka pysyvästi ohuemmaksi, eikä siihen voinut kunnolla nojata.

Pikkusisko oli vahva ja terve, mutta hänen älynsä kulki huomattavan hitaasti. Kiltti hän oli silti, teki raskaimmat työt, kantoi vedet kotiin ja saattoi pyörittää tuntikausia jauhinkivillä jyviä leipäjauhoiksi.

Kun vanhemmat yllättäen kuolivat vieläpä saman viikon sisällä, lapset, Eleazar, Martha ja Mirjam jäivät vaille huoltajaa. Kerjuullelähtö oli näyttänyt uhkaavalta, sillä veljestä ei ollut peltotöihin. Mutta eipä heillä enää ollut peltoakaan. Heidän pieni peltotilkkunsa oli fariseusten painostuksesta jouduttu vaihtamaan Turin kukkulan itäpuolella olevaan hautapaikkaan. Saivatpahan isä ja äiti edes säädyllisen lepopaikan.

Isosisko Marthan täytyi ryhtyä perheenpääksi. Neuvokkuudessaan hän oli keksinyt muuttaa heidän kotinsa hollituvaksi. Kolme kertaa vuodessa se täyttyi pyhiinvaeltajista, jotka muutamia lantteja vastaan yöpyivät yhteisessä huoneessa lattialla maaten ja saivat Marthan uunista aamuleipäsen ja hieman muutakin syötävää, ennen kuin lähtivät kulkemaan läheisen vuoren yli Jumalan temppeliin. Heidän kylässään Beit-A'niahissa oli muitakin yösijan antajia, sillä se oli päätien varressa. Ne muut olivat ehkä hienompia, mutta sisarukset saivat silti välttävän elantonsa. Jotkut matkaajat olivat ottaneet ihan asiakseen säännöllisesti yöpyä juuri heidän talossaan. Illalla pyhinvaeltajat tapasivat tulla takaisin yöksi ja saivat maksusta Marthalta vaatimattoman iltasen. Juhla-ajat olivat aina kiireistä aikaa, mutta niiden välillä saattoivat sisarukset hieman keveämmin tehdä puhdetöitä ja hoitaa pientä kasvimaataa. Näin kului muutamia vuosia, eikä heidän loppujen lopuksi tarvinnut tehdä velkaa, eikä tarvinnut luopua vanhempien rakentamasta pienestä talosta.

- - -

Mirjamin päivä oli alkanut merkillisesti. Hänen lakaistessaan pihaa pikku Rivka oli kävellyt ohi äitinsä kanssa.

- Ima, katso Mirjam. Mennään tapaamaan häntä. Mirjam tapasi mielellään lapsia, ja Rivka ja hän leikivätkin ikäerosta huolimatta joskus yhdessä. Mirjam rakasti lapsia. Mutta nyt äiti kiskoi lastaan pois vihaisen näköisenä.

- Ima, ima, Mirjam! Lapsi huusi

- Siellä on huono nainen, sinne ei mennä, naapuri tiuskasi, ja he poistuivat nopeaa vauhtia.

Mirjam oli ymmällään. Hän katseli ympärilleen, kiersipä koko talonkin, mutta ei nähnyt yhtään huonoa naista lähellä. Millaiselta sellainen näyttikään, hän ihmetteli. Sitten Mirjam haki vettä. Naiset kaivolla katsoivat häntä pitkään mutteivät sanoneet mitään. Hän kävi kauppiaalta hakemassa sovitun, raskaan säkin ohranjyviä ja retuutti sen kotiin ruokakomeroon. Komero oli juhlien aikaan sisarusten makuupaikkana.

Eleazar lähti keräämään rinteiltä ohdakkeita polttopuiksi, ja Mirjam lähti mukaan. Marthan uuni nieli paljon poltettavaa, kun hän leipoi leipomistaan kaltiaisia juhlavieraille myytäväksi. Aurinko kuumotti. Eleazar liikkui hitaasti, taitteli piikkisiä pensaita ja hakkasi niitä kepillä palasiksi. Palat hän kokosi vilttiin, josta tuli suuri selässä kannettava pallero, ja Mirjami juoksutti sen kotiin. Eleazar tuli myöhemmin perässä toisen palleron kanssa. Kotona ohdakkeet hakattiin vielä pienemmiksi paloiksi ja kauhottiin uuniin palamaan. Sitten Eleazar meni nukkumaan, sillä hän valvoi yöt, ettei kukaan vieraiden nukkuessa varastaisi heidän tavaroitaan.

Galilean rabbi, Jeshua, oli jälleen oppilaineen tullut sisarusten luo. Tämä rabbi nousi usein jo aamuyöstä sjaltaan ja lähti ulos rukoilemaan. Martha oli ystävällisesti nuhdellut häntä, ettei tämä ollut  palannut aamiaiselle, vaan oli syömättä mitään jatkanut matkaansa temppeliin ja viettänyt siellä koko päivän. Rabbi Jeshua oli hyvä ja lempeä, lähes kaikki tunsivat hänet. Hänen seurueessaan kulki naisiakin, mutta nämä yöpyivät naisten majatalossa. Joukossa oli ylhäisiä naisia kuten Susanna ja Johanna, Eleazar oli kertonut ja osoittanut heitä kaukaa Mirjamille. Eleazarin mielestä rabbi oli Messias, sillä hän oli tehnyt suuria ihmeitä. Eleazar kutsui häntä aina Herraksi, samoin Martha.

- Mirjam!  Martha siellä huusi ja ojensi hänelle padan linssikeittoa; se piti viedä vieraiden keskelle. Se oli yhteinen, ja siitä jokainen kauhoisi leipäpalallaan paksua keittoa suuhunsa. Sitten Martha toi suuren leipäkorin, jolla oli pino kuumia rieskoja eli kaltiaisia. Mirjam nosti korin olalleen ja alkoi jaella siitä leipiä lattialla istuville vieraille ja otti samalla kultakin maksuksi lantin, mitkä hän keräsi vyötäröllä olevaan rahapussiin. Huone oli täynnä väkeä.

Martha oli tuiman näköinen. Eleazarkaan ei ollut sanonut mitään koko päivänä. Johtuikohan se sulhasesta?

Pari päivää sitten Mirjam oli tavannut kedolla vieraan miehen, joka oli sanonut olevansa hänen sulhasensa. Mutta Eleazarinhan piti hankkiä hänelle sulhanen, tosin sitä ei ollut kuitenkaan kuulunut. Varmaankin tämä mies sitten oli hänen sulhasensa, kun hän kerran niin sanoi. He olivat syleilleet niin kuin aviomies ja -vaimo, ja kun he nousivat, sulho oli hymyillen sanonut tulevansa noutamaan häntä seuraavana päivänä. Mirjam oli kertonut sen sisaruksilleen, mutta nämä olivat kauhistuneet ja väittäneet sitä miestä petkuttajaksi. Mutta ei kai kukaan noin tärkeässä asiassa voisi narrata, semminkin, kun jonkun matkan päässä oleva kyläläinenkin oli heidät kahdestaan nähnyt.

Mirjam säpsähti. Joku puristi häntä pohkeesta. Hän katsoi alas, vanha äijä tuijotti häntä silmät kiiluen ja kuiskasi: - Tuletko tänä iltana taas kedolle? Mirjam oli ymmällään. Ympärillä olevat miehet katsoivat häntä suut virneessä.Joku nykäisi hameesta. Nuorehko, isokokoinen mies maiskutti huulillaan, vieressäolija työnsi hitaasti kieltä ulos suustaan. Ja taas jonkun käsi lähti kiipeämään hänen jalkaansa pitkin.

Kuin salaman leimahdus kävi Mirjamin lapsekkaissa aivoissa. - Pilkkaavat!  Aamulla, kun Rivka-lapsonen ei saanut tulla häntä tapaamaan, hän ei ollut nähnyt huonoa naista – koska hän oli itse se huono nainen! Koko kylä ajatteli niin. Eleazar ja Martha olivat oikeassa; se sulhaseksi esittäytynyt mies olikin petturi, ei sellainen ikinä tulisi takaisin.

Pakahtuvasta rinnasta nousi tuskainen ynähdys. Mirjam loikki istuvien miesten keskeltä Marthan luo, tyrkkäsi hänelle leipäkorin ja tunkeutui rabbi Jeshuan edessä istuvien kuulijiden joukkoon, lysähti siihen. Siinä odoteltiin, että Jeshua alkaisi taas opettaa jotain.

Martha vilkaisi tutkivasti pikkusiskoa, otti leipäkorin, jakoi leivät ja otti maksut. - Kiitoksia paljon, sanoi hymyilevä vanhempi mies. - Kaunis ilma tänään, ei liian kuuma, sanoi nuorukainen. Vieraat näyttivät vakavilta ja rauhallisilta ja puhuttelivat Marthaa hyvin hyvin kunnioittavasti. - Kiitoksia, kiitoksia. - Miten Eleazar voi? - Lienee lepäämässä...

Mirjam istui rabbin jalkojen juuressa jäykkänä kuin patsas. Silmät tuijottivat tuskaisina yhteen paikkaan, huulet olivat tiukassa mutrussa, leuka hieman vapisi. Martha tunsi pikkusiskonsa tuon näköisenä. Sisko oli taas loukkaantunut jostakin ja sulkeutunut umpimielisyyteen. Tuollainen hän saattoi olla tuntikausia, ellei hänen huomiotaan saanut siirretyksi johonkin muuhun. Rabbi Jeshua olisi varmaan ymmärtäväinen, ei kaikkien tarvinnut välttämättä olla kuuntelemassa häntä, pitihän jonkun olla uuninkin vieressä.

- Herra, etkö sinä välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.

Jeshua katseli miettivästi Mirjamia ja sanoi:

- Martha, Martha. Moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet. Tarpeellisia on vähän, tai yksi ainoa. Mirjam on valinnut hyvän osan. Sitäpä ei häneltä oteta pois.

- - -

Viime päivinä oli tapahtunut paljon. Mirjam joudutti askeleitaan kulkiessaan Turin kukkulan laelle kulkevaa tietä. Hän oli saanut syntinsä anteeksi. Herra Jeshua oli niin sanonut. Ja hän uskoi. Hän uskoi, ettei hänen tarvitsisi olla kyläläisten pilkattavana. Hän uskoi, että uusi tulevaisuus odotti häntä. Hän tahtoi seurata Herraansa. Hän oli tehnyt synnin ja typeryyden, eikä hän koskaan voisi mennä naimisiin niin kuin puhtailla neitsyillä oli tapana. Mutta hän oli luopunut siitä toivosta ja oli rikkonut kapionsa, tuoksupullon nardusta ja vuodattanut öljyn Herran jaloille. Hän oli saanut anteeksi kaikki synnit, aivan kaikki.

Sitten rakas veli oli kuollut. Hän oli luullut, että se johtui hänen synnistään, että se oli murtanut veljen sydämen. Hän oli kollottanut päiväkausia, eikä Marthan lohdutukset auttaneet.

Sitten Herra oli tullut ja herättänyt Eleazarin jälleen eloon! Se oli ollut ihmeellinen päivä.

Paljon oli muuttunut. Kotona osat olivat vaihtuneet. Nyt Eleazar uurasti uunin liepeillä leipoen, jakoi  rauhallisesti leivät vieraille ja otti rahat vastaan. Ei kukaan uskaltanut enää huiputtaa. Hintelääkin miestä kunnioitettiin enemmän kuin naista. Martha taas kulki vikkelänä vuorten rinteillä keräämässä polttopuuta. Eikä yksin, vaan naapurin juhdan ja orjan kanssa! Martha oli järjestänyt niin, että maksoi juhdasta ja orjasta keräämällä naapurillekin polttopuita. Ja poltettavaa tuli nyt suuria kasoja – neuvokas Martha!

Mirjam oli jo melkein kukkulan – oikeastaan vuoren - laella ja nopeutti askeleitaan. Hän oli matkalla tapaamaan Susannaa ja Johannaa. Hän seuraisi Herraa näiden kanssa. Hän tekisi mitä ikinä nämä käskisivät, pesisi vaatteita, pesisi jalkoja, kantaisi taakkoja, kantaisi vettä. Eikä hän tarvitsisi sulhasta, eikä hän niin välittäisi, vaikkei ikinä saisi lapsia. Ehkä Marthan olisi nyt helpompi päästä naimisiin, kun hän olisi poissa. Mutta hän saisi aina olla Herran kanssa.

Tie oli kulkenut vuoren yli, ja nyt se sukelsi alas syvään, varjoisaan laaksoon. Auringon paahde jäi selän taakse, kun hän alkoi laskeutua. Tiellä kulki muitakin pyhiinvaeltajia. Monet polut ja tiet yhtyivät kuin pienet purot joenuomaan, ja kulkijoiden joukko senkun paisui.

Jo näkyi Herran temppelin muurit kultaisina hehkuen; sinne virtasivat kansat. Laulu virisi yhdessä joukossa ja tarttui sitten muihinkin laakson kulkijoihin:

Hyvä on sen osa, joka ei istu
siellä, missä pilkaajat istuvat,
joka kulkee Herran teitä,
kuuntelee hänen sanaansa.

Hyvä on sen osa,
joka tunnustaa syntinsä,
tuo ne Herran eteen.
Sillä hänen armonsa kestää iankaikkisesti...

Mirjam tunsi sydämensä paisuvan onnesta, kun hän ihmisjoukon kanssa ylitti Kidronin laakson; siitä alkoi viimeinen nousu Herran temppelille.

Pääsiäinen oli alkamassa.

 

Kommentoi "Hyvä osa"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

           _    _     _  __    ______     _____  
    ___   | || | ||  | |/ //  /_   _//   / ___// 
   /   || | || | ||  | ' //    -| ||-    \___ \\ 
  | [] || | \\_/ ||  | . \\    _| ||_    /    // 
   \__ ||  \____//   |_|\_\\  /_____//  /____//  
    -|_||   `---`    `-` --`  `-----`  `-----`   
     `-`                                         
 
 

2 kommenttia "Hyvä osa"

Petri L 16.4.2017 16.30

Koskettava kirjoitus, joka oli etevästi liitetty raamatun kertomukseen. Näinhän se on saattanut tapahtua. Mutta näin se tapahtuu vielä tänäänkin. Herra antaa meille hölmöytemme anteeksi ja vapauttaa meidät häpeästä. Ei ole niin väliä mitä ihmiset ajattelevat, mutta sillä on paljon väliä, mitä Herra ajattelee.

Seppo Laine 24.4.2017 9.41

Kaikki synnit, juuri sinulle joka otat tämän Jeesuksen vastan joka maksoi syntimme ristinpuulla, hän antaa tulevaisuuden ja toivon. Luota rakkauteensa ja armoonsa.