Euroopan kriisi ei poistu tukitoimin.  Jokaisen maan on korjattava rakenteelliset virheensä.  Pankkien ja pankkiirien pelastaminen tavallisten, köyhien kansalaisten kukkarosta pakko-otetuilla varoilla on merirosvoutta.  Korruptoituneet pankkiirit ovat ottaneet kokonaisia kansakuntia panttivangeikseen. Joidenkin kymmenien tuhansien eurojen verorästeistä suomalaisia on kovina aikoina ajettu loppuelämäksi mieronteille ja heidän työn  hiessä hankittu omaisuus viety roskapankkeihin. Miljardeja hukanneet sen sijaan palkitaan tarkoitushakuisesta edesvastuuttomuudestansa ja köyhiltä mankeloidaan viimeiset rovot miljonäärien pelastamiseksi. Lukittujen ovien takana ministeritasoisissa salaseuroissa jaetaan omaisuuksia ja osuuksia ja ohjelmoidaan sukupolvemme  taloudellista kaappausta uuteen kansainväliseen 666-talousjärjestelmään.  Tähän Urpilainen ja kumppanit hallituksessa ovat viemässä teuraseläintä, nimeltä Suomi - tuoretta opastusta ministeri Urpilainen kävi hakemassa Bilderberg-kokouksesta Virginiassa.  Härskintä tässä ekskursiossa oli se, että Urpilainen maksatti kulunsa salaseuran menoihin osallistumisesta veronmaksajilla.  Eli: maksamme itse köyden, jolla meidät kuristetaan.  Taitavat edesmenneet punalippujen heiluttajat  sosdemien tuonelassa kääntyä ja väännellä seuratessaan  mallia Lipponen ja Urpilainen ja kumppanit olevien "tovereitten" suorittamaa työväen ja sorrettujen  kavallusta.  Mutta Jumala on, ja Hänen sanansa rikkaista  Jaakobin kirjeen 5. luvun alussa täyttyy.

Ajassamme harvinainen järjen ja totuuden suomalainen ääni löytyy Karjalan kuvalehden päätoimittajan Veikko Saksin palstoilta.  Julkaisen hänen 17.06.2012 päivätyn tiedotteensa kokonaisuudessaan.  Varsinainen tiedon vuori löytyy Veikko Saksin kirjoituksista osoitteesta http:prokarelia.net  Tämän blogin lopussa olevan linkin kautta  voit tilata neljästi vuodessa ilmestyvän Karjalan kuvalehden.  Kuva ja Sana välittää tilauksesi julkaisijalle.  Edullinen kestotilaushinta on 32.70 €.  Muistutan, että toukokuun 2012 Karjalan kuvalehteä on edelleen saatavissa hintaan 7 € + postimaksu.  Kyseisessä numerossa on tri Juha Ahvion neljän aukeaman mittainen artikkeli "Putinin johtaman Venäjän strategiset tavoitteet".  Voit tilata irtonumeroita linkin välityksellä (merkitse lomakkeeseen viite blogitarjous BT16 tai BT17 + tilausmäärä).

Euroopan talous on myllerryksessä. Maa toisensa jälkeen on
romahtamassa taloudelliseen kurimukseen. Euroa ja euromaita
yritetään pelastaa mittavilla tukipaketeilla. Viimeksi
Espanjalle on lupailtu sadan miljardin euron tukia.
Rahoitusmarkkinoiden reaktion pohjalta sellainen summa ei
riittänyt kuin parin tunnin rauhoitusaikaan.

Taloussanomien Jan Hurri on 17.06.2012 artikkelissaan, kuten
monissa muissakin selkeissä artikkeleissaan, hyvin realistisesti
tarkastellut sitä, ratkeaako velkakriisi tukiluottojen avulla.
Hänen mukaansa ei näytä ratkeavan.

Sen vuoksi onkin syytä tarkastella sitä, mitä järkeä
Euroopalla on sijoittaa näihin hyödyttömiksi osoittautuviin
palokuntaoperaatioihin. Erityisen kiinnostavaa olisi arvioida,
kuinka paljon Suomi tätä rikkaille maille tehtävää
lahjoitustoimintaa kestää. Vertailuperustaksi voidaan ottaa
Suomen käymät talvi-, jatko- ja Lapin sodista aiheutuneet
taloudelliset rasitteet.

Tarvitaanko pelastamiseen 7 000 mrd. euroa?

Jan Hurri laskee analyysiyhtiö Independent Strategy’n arvion
pohjalta, että rahoitustarve nousee 2 000 miljardiin euroon, jos
Espanja ja Italia syöksyvät, kuten selvästi siltä näyttää,
kohti syvää kriisiä. Pahimmassa skenaariossa vakauttaminen
edellyttää kaikkien kriisimaiden velkojen täysimääräistä
vakauttamista, mikä tarkoittaa 7 000 mrd. euron summaa.

Sellaista rahasummaa ei löydy kuin tekemällä virtuaalirahaa
tai laittamalla setelipainot eri maissa kolmeen löysiin. Tämän
seurauksena olisi puolestaan rahan arvo täysi romahdus. Voi
sanoa, että suo siellä, vetelä täällä.

Käsitys Suomen rahoitusosuudesta vaihtelee. Ehkä 40 - 50 mrd.
euroa on tämän hetken lupausten ja suunnitelmien melko oikea
taso. Jos joudutaan täysimääräiseen ”vakauttamiseen”,
Suomen osuus nousee 200 mrd. euron tasolle. Alle 200 mrd. euron
vuotuisella kansantuotteella, nykyiset velat lisäksi päälle
laskettuina, tehtävä on mission impossible, mahdoton tehtävä.
Suomi ei siitä selviä.

Sotien rasite ei selviä suoralla konversiolla

Millaisen rasitteen viime sodat aiheuttivat suhteutettuina
nykyiseen kriisiin? Sotien rasitetta laskettaessa ei pidä
unohtaa niiden inhimillisiä tuhoja, kuolleita, haavoittuneita,
heidän työpanoksensa poistumista kansantaloudesta ja
psyykkisiä vaurioita. Näiden arvioiminen on vaikeinta, vaikka
kuolleiden ja haavoittuneiden määrät ovat tarkoin tiedossa.

Professori Ilkka Nummela on kirjassaan Inter arma silent
revisores rationum (hyvin vapaasti suomennettuna: aseiden
puhuessa vaikenevat järkiperusteet) käsitellyt monipuolisesti
sotien taloudellista rasitetta.

Laskemalla sotien taloudellinen rasite sotien aikaisen markan
suorana konversiona ei anna minkäänlaista kuvaa siitä,
millaisesta rasitteesta kaikkiaan on ollut kyse. Sodan aikainen
yhteiskunta ja nykyinen yhteiskunta ovat täysin erilaisia
taloudellisesti.

Sotien rasite laskettava kansantuotteen pohjalta

Ainoa järkevä tapa vertailla kustannuksia on muuttaa sotien
aikaiset rasitteet kansantuotteen pohjalta nykyisen yhteiskunnan
rasitteiksi. Laskiessaan esim. sotakorvauksien määrää, Suomen
Pankki kuitenkin käyttää suoraa konversiota.

Valuutan suoran muutoksen tarkoituksena näyttää lähinnä
olevan kansalaisten harhaanjohtaminen ja sotakorvausten määrän
vähättely. Osaamista ja tietoa kansantalouden lukujen
käyttöön pankissa on aivan riittävästi.

Kansantuotteen käyttäminen antaa havainnollisen kuvan siitä,
millainen rasite noin 70 vuotta tapahtunut toiminta olisi
nykyiselle Suomelle. Tosin lukujen suora vertailu
kansantuotteenkaan pohjalta ei vielä anna täysin oikeaa kuvaa
rasitteesta.

Sotien taloudellinen rasite lähes 500 mrd. euroa!

Professori Nummelan laskelmien mukaan viime sotien taloudellinen
rasite kansantuotteen pohjalta laskien olisi Suomelle nyt noin
470 mrd. euroa eli noin 2.5 vuoden kansantuotteen verran.

Tästä summasta 50 – 60 mrd. euroa on sotakorvausten osuus.
Sotakorvausten loppusumma oli 216.5 milj. kultadollaria, jotka
Suomen Pankki laskee suoran konversion pohjalta 4 – 5 mrd.
euroksi. Kyse on siten todellisuudessa yli kymmenkertaisesta
määrästä.

Laskelmassa noin 160 mrd. euroa on Suomelta pakkoluovutettujen
alueitten osuus. Niiden yhteinen pinta-ala on 45 000 km2. Kun
mietitään, mitä kaikkea alueella oli ja mikä merkitys esim.
Petsamolla ja Karjalalla nyt on Suomelle, summa ei ole suuri.

Talkootyö ja sotakorvausten ”vienti” mutkistavat laskelmista

Kansantuotteen käyttäminen laskennan pohjana antaa kokoluokkana
olennaisesti paremman kuvan sotien taloudellisesta rasitteesta
vertailussa. Lukujen käyttöä mutkistaa kuitenkin se, että
sotien aikaan tehtiin erittäin paljon talkootyötä, mikä nosti
kansan varallisuutta esim. uusina taloina.

Sotakorvaukset teetettiin kotimaisilla yksityisillä ja
valtionyhtiöillä. Sotakorvaukset siten näennäisesti
lisäsivät kansantuotetta. Sotakorvaustavaran luovutukset
laskettiin vienniksi, vaikka ne todellisuudessa olivat puhdasta
lahjoitustoimintaa.

Kuvitelma sotakorvausten siunauksellisuudesta on vahvaa
neuvostopropagandaa, mikä Suomessa on mielellään omaksuttu.

Lainat ja lupaukset romahduttavat Suomen

Kansantalouden tutkijoiden voi olla mielenkiintoista selvittää,
miten sotakorvaukset ja sodan tuhojen uudelleen rakentaminen
muuttivat kansantalouden lukuja. Sotien aikana miinuspuolelle
tulivat mm. ulkomaiset raaka-ainehankinnat. Plussaa tekivät mm.
yritysten sotakorvaustuotantoon liittyvä työ ja siitä saamat
voitot.

Vastaavasti voidaan laskea, miten eurokriisin vuoksi annettavat
lainat vaikuttavat kansantalouden lukuihin. Kansantuotteeseen
niillä ei taida juuri olla ensimmäisessä vaiheessa mitään
merkitystä.

On todennäköistä, että kyseessä on valtaosiltaan
sotakorvausten kaltaisesta lahjoitustoiminnasta, koska Suomen
saamat ”takuudet” ja kohdemaiden kyky maksaa velat takaisin
ovat olemattomat. Jossain vaiheessa summat joudutaan
merkitsemään lainsaatavista menetettyihin saataviin. Sama
koskee korkotuottoja. Siinä vaiheessa tulee varsinainen Suomen
romahdus.

Ovatko euromenetyksetkin siunauksellisia?

Edelleen näyttää löytyvän niitä ihmisiä, jotka laskevat,
että sotakorvaukset sekä Karjalan, Petsamon ja muiden
pakkoluovutettujen alueitten menettäminen oli siunauksellista ja
edisti Suomen taloudellista kehitystä. Sellainen on aika
erikoista laskentaa, jossa valtaisista menetyksistä saadaan
kehitettyä voittoja. Sellaista kutsuttaneen poliittisesti
tarkoituksenmukaiseksi laskennaksi.

Suomi on joutumassa eurokorvausten maksajaksi ja lahjoittajaksi.
Ehkä samat ihmiset nyt katsovat, että rikkaiden ja
korruptoituneiden Euroopan maiden tukeminen ja niille rahan
pohjaton lahjoittaminen on siunauksellista?

Molemmat ajatukset ovat täydellisen vääriä. Euroopan kriisi
ei poistu tukitoimin, vaan jokaisen maan on korjattava
rakenteelliset virheensä. Ei ole mitään järkeä lahjoittaa
satoja miljardeja maille, jotka omien tahallisten toimiensa
vuoksi ovat ajautuvat suohon.

Yhtä vähän sotakorvaukset tai aluemenetykset olivat Suomelle
siunauksellisia. Ne lohkaisivat hirvittävän osan muutenkin
sodasta valtavin ponnistuksin toipuvan Suomen omista
kehitysmahdollisuuksista.

Eurooppa ja Venäjä tarvitsevat toisiaan

Hallitus ja Suomen Pankki ovat jo sitoneet Suomen
epämääräisen suuruisiin vastuisiin. Todellisten vastuiden
määrää ei kerrota. Tällä lahjoitustiellä ei ole loppua.
Sama hallitus vaikenee täysimääräisesti pakkoluovutettujen
alueitten merkityksestä Suomelle.

Miten Suomi voi selviytyä vastuistaan ja tulevista haasteistaan?
Käytettävissä on vain kotimaisia ratkaisuja. Näistä
merkittävin on Petsamon ja Karjalan palauttaminen
rauhanomaisesti neuvotellen, hyvässä yhteistyössä Venäjän
kanssa, win-win –pohjalta. Se luo molemmille maille sitä
vahvuutta, mitä tulevissa eloonjäämiskamppailuissa tarvitaan.

Suomi ja koko Eurooppa tarvitsevat Venäjää selviytyäkseen.
Mutta vastaavasti Venäjä tarvitsee vahvasti Eurooppaa
kyetäkseen itse selviytymään. Vain nostamalla keskinäistä
luottamustasoa, voidaan tehdä sellaista yhteistyötä, joka
hyödyttää täysimääräisesti molempia osapuolia.

Lisätiedot: Veikko Saksi toimitus@prokarelia.net

• Tilaan Karjalan kuvalehden kestotilauksena 32.70 €/vuosi. (Blogitarjous BT16)

• Tilaan Karjalan kuvalehden toukokuun 2012 numeroa ovh 7 €/kpl + postikulut. (Blogitarjous BT17 + tilausmäärä)