Artikkelit

2018-03-02 https://www.patmos.fi/filebank/articles/tag-list_1494_7200-BG5.jpg Evankelista Billy Graham siunataan tänään perjantaina 2.3.2018 klo 10 paikallista aikaa Charlottessa, Yhdysvalloissa. Siunaustilaisuutta voi seurata klo 17 alkaen Suomen aikaa täältä. 7. marraskuuta 1918 - 21. helmikuuta 2018 21. helmikuuta 2018 - Kiitämme Jumalaa Lausannen-liikkeen perustajan, Billy... https://www.patmos.fi/arkisto/1494/lausannen-liike_kunnioittaa_perustajansa_billy_grahamin_muistoa Patmos article

Lausannen-liike kunnioittaa perustajansa Billy Grahamin muistoa

Billy Graham

Evankelista Billy Graham siunataan tänään perjantaina 2.3.2018 klo 10 paikallista aikaa Charlottessa, Yhdysvalloissa.

Siunaustilaisuutta voi seurata klo 17 alkaen Suomen aikaa täältä.

7. marraskuuta 1918 - 21. helmikuuta 2018

21. helmikuuta 2018 - Kiitämme Jumalaa Lausannen-liikkeen perustajan, Billy Grahamin pitkästä ja hedelmällisestä elämästä hänen liityttyään suureen todistajien pilveen. Kiitämme hänen suunnattomasta ja merkittävästä vaikutuksestaan, hyvin eletyn elämänsä ja hyvin juostun kilvan esimerkistään. Kunpa Pyhä Henki saisi käyttää tri Grahamin elämää ja kuolemaa hänen omien sanojensa mukaisesti: "...lisäämään taakkaanne kadotetusta ja kuolevasta maailmasta ja saamaan teidät uudelleen omistautumaan evankelioimisen ensisijaisuudelle ja välttämättömyydelle".

Ja taidolliset loistavat, niinkuin taivaanvahvuus loistaa, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niinkuin tähdet, aina ja iankaikkisesti. Daniel 12:3

Billy Grahamin voideltu evankelioiva palvelutyö oli terävän oivaltavaa ja kaukonäköistä.

Grahamin Lausannen-liikkeen kautta jättämä perintö juontaa juurensa vuoteen 1955. Tuolloin 37-vuotias evankelista oli saanut kutsun Cambridge Inter-Collegiate Christian Union -järjestön (CICCU) opiskelijoilta tulla johtamaan missiota Cambridgen yliopistolle. Hänen pääassistentikseen oli nimitetty 34-vuotias John Stott. Nämä kaksi miestä solmivat ystävyyden, joka kesti läpi koko elämän. Billy Graham sai urheilustadionit täyteen väkeä eri puolilla maailmaa, kun taas John Stottin evankeliointiareenoina pysyivät yliopistojen kampukset. Heidän yhteinen työnsä, jonka pyrkimyksenä oli perustaa liike, jossa nivoutuvat yhteen into ja palo evankelioida sekä teologinen harkinta, puhdasoppisuus että ortopraksia, oikea toiminta. Tuo liike osoittautui vedenjakajaksi evankelikaalisille.

Vuonna 1960 Billy Graham kutsui koolle pienen ryhmän johtajia ja vaikuttajia Montreux'n kaupunkiin Sveitsiin keskustelemaan miten saada aikaan suurempaa yhtenäisyyttä evankelikaalisten keskuuteen. Hän kirjoitti: "Kuunneltuani useita päiviä keskusteluja ja väittelyitä - ja vietettyämme pitkiä toveja yhteisessä rukouksessa - tulin vakuuttuneeksi siitä, että nykypäivän evankelikaaliset eivät milloinkaan tulisi yhteen, paitsi yhden sanan tiimoilta: evankelioiminen." Tämä johti suunnitelmiin, yhdessä Carl Henryn ja muiden kanssa, World Congress on Evangelism, Maailman evankelioimiskongressin järjestämisestä Berliiniin 26. lokakuuta - 4. marraskuuta 1966. Sinne kokoontui 700 kutsuvierasta sekä 300 juutalaista ja roomalaiskatolista tarkkailijaa. Tri Grahamin kunnioitusta herättävä olemus sai paikalle 100 lehtimiestä ja median edustajaa. Berliinin tapahtuma vuonna 1966 tarjosi foorumin kasvavalle maailmanlaajuiselle evankelikaaliselle liikkeelle, joka toimi Edinburgissa vuonna 1910 pidetyn World Missionary Conferencen, Maailman lähetyskonferenssin seuraajana.

Billy Grahamin Berliinissä pitämä avajaistervehdys oli selkeä, täynnä intoa ja paloa:

Hengellisen palon elementit ovat täällä ja ne voivat tehdä tästä kongressista yhtä merkittävän seurakunnan historiassa kuin mitä Edinburgissa 1910 pidetty lähetyskonferenssi oli. Me tarvitsemme suuremman ymmärryksen maailmasta, jossa aherioimme. Me tarvitsemme suurempaa yhteyttä työssä aherioivien kesken. Me tarvitsemme suurempaa dynamiikkaa. Me emme tarvitse uusia järjestöjä tai liikkeitä. Me emme tarvitse uutta sanomaa. Mutta me tarvitsemme tuoreen ja lahjana saatavan yliluonnollisen voiman valtaisan tehtävämme täyttämiseksi, oman sukupolvemme evankelioimiseksi.

Tänä päivänä, jos kristillinen seurakunta olisi intoa palava Kristuksen evankeliumin puolesta, jos se olisi hengessä palava ja omistautunut Kristuksen persoonalle ja niille sankoille joukoille, jotka vielä ovat Kristuksen ulkopuolelle, niin me voisimme muuttaa maailmamme.

Suunnitelmia vuoden 1974 Lausannen-liikkeen kokouksesta

Viisi vuotta myöhemmin vuonna 1971, tri Graham kutsui tapaamiseen, jossa keskusteltiin toisesta mahdollisesta kokoontumisesta vuoden 1966 jälkeen. Tarkoituksena oli tarkastella lähemmin maailman tapahtumia - poliittisia, ideologisia ja teologisia - siinä määrin, kuin niillä oli vaikutusta evankelioimiseen. Muutamaa kuukautta myöhemmin alkoi kokoontumisen suunnittelu.Se oli määrä pitää 1974 Lausannessa Sveitsissä. Sille annettiin nimeksi International Congress on World Evangelization, Kansainvälinen maailman evankelioimiskongressi. Myöhemmin nimeksi tuli Lausanne I.

Palais de Beaulieu (Kauniin seudun palatsi) oli historiallisen, kansainvälisen maailman evankelioimiskongressin pitopaikka, jonne osanottajat saapuivat.

Avajaistervehdyksessään Lausanne I -kongressissa Billy Graham kuvaili neljää päämäärää, jotka hän toivoi näkevänsä saavutettuina:

o Toivoisin näkeväni kongressin laativan raamatullisen julistuksen evankelioimisesta.
o Toivoisin näkeväni seurakunnan haastettuna maailman evankelioimisen tehtävän täyttämiseen.
o Luotan, että voimme todeta ja esittää millainen suhde evankelioimisen ja sosiaalisen vastuun välillä vallitsee.
o Toivon, että uusi 'koinonia' tai kumppanuus kaikkia erilaisia vakaumussuuntia tunnustavien evankelikaalisten kesken kasvaa kaikkialla maailmassa. Toivon, että se, mitä mielellään kutsun 'Lausannen-hengeksi' kasvaa ja kehittyy.

Hän päätti puheenvuoronsa kysymykseen: "Miksi Lausanne?" ja sähköistävään vastaukseen: "Jotta maapallo saisi kuulla Hänen äänensä!"

Kongressin puhujiin lukeutuivat John Stott, Francis Schaeffer, Corrie ten Boon ja vähän aiemmin kääntynyt julkisuuden henkilö, intellektuelli Malcolm Muggeridge. TIME-aikakauslehti julkaisi kansilehdellään tietoa tästä 10-päiväisestä tapaamisesta, joka oli tuonut yhteen noin 2 400 evankelikaalista kutsuvierasjohtajaa 150 maasta. Lausannea kuvailtiin erinomaisimmaksi foorumiksi, joka mahdollisesti saavutti kaikkien aikojen laajimman kristittyjen joukon. Se oli kongressi, joka auttoi huomaamaan sen voiman ja väkevyyden, joka konservatiivisessa, lujassa ja peräänantamattomassa, raamatullisessa ja palavan lähetysmielisessä kristillisyydessä on.

 Kuvassa vasemmalta oikealle: piispa Jack Dain, Billy Graham, Malcolm Muggeridge ja Jaroy Weber.

Tuossa kongressissa julkaistiin se raamatullinen julistus, jota Billy Graham oli toivonut, Lausannen-julistus. Sen pääarkkitehti oli ollut John Stott. Julistus osoittautui myöhemmin yhdeksi kaikkein tärkeimmistä modernin kirkkohistorian asiakirjoista, joka muovasi evankelioimista koskevaa ajattelua vuosisadan loppuun asti. Juuri Lausannen-julistus otti käyttöön nykyisin tutuksi tulleen termin 'saavuttamattomat kansanryhmät', ja se voimisti rukousta ja työtä näiden lukuisten ryhmien keskuudessa. Tarve pelastua syyllisyydestä, rangaistuksesta ja synnin vallasta oli aina pysyvä keskeisenä seikkana tämän liikkeen toiminnassa. Mutta Lausannen-julistus liittyi myös evankelikaaliseen sitoutumiseen myötätuntoisen palvelutyön tekemiseksi. Lausannen-liike tultaisiin tuntemaan holistisesta toiminnastaan.

Vuodesta 1974 lähtien Billy Grahamin sanonta 'Lausannen-henki' vaikutti velvoittavana ohjeena johtajien elämäntapaan ja suhtautumiseen toisiin ihmisiin. Grahamin sanojen mukaan kyse oli kumppanuuden, opiskelun ja tutkistelun, nöyryyden, toivon ja rukouksen hengestä.

Piispa Jack Dain ja Billy Graham allekirjoittamassa Lausannen-julistusta Kansainvälisessä maailman evankelioimiskongressissa 24. heinäkuuta 1974.

Lausannen-liikkeen vakiintuminen

Kongressissa valittiin seurantakomitea kaavailemaan tulevaa toimintaa. Sekä Billy Graham että John Stott lukeutuivat komitean jäseniin. Sen tapaaminen pidettiin Meksiko Cityssä vuonna 1975 piispa Jack Dainin johdolla. Siellä perustettiin Lausannen maailmanevankelioinnin komitea, LCWE, nykyiseltä nimeltään Lausannen-liike. Billy Grahamin lanko Leighton Ford valittiin sen puheenjohtajaksi vuodesta 1976 lähtien. Alusta pitäen komiteassa oli neljä työryhmää: teologia ja koulutus (nykyisin teologia), strategia, yhteydenpito ja esirukous. Nämä työryhmät jatkavat työtään nykyäänkin.

Heinäkuussa 1989 järjestyksessä toinen Lausannen-kongressi pidettiin Manilassa Filippiineillä. Sen tutumpi nimi on Lausanne Manilassa tai Lausanne II. Siitä versoi satoja uusia, tärkeitä kumppanuuksia, pääosin kolmannen maailman maiden kanssa. John Stott toimi Manilan-julistuksen pääarkkitehtina.

Kolmas Lausannen maailman evankelioimiskongressi pidettiin lokakuussa 2010 ja se sai liikkeelle 198 maasta 4 000 kutsun saanutta evankelikaalista johtajaa, jotka saapuivat Kapkaupunkiin Etelä-Afrikkaan. He halusivat kuulla, mitä Pyhä Henki sillä hetkellä sanoi seurakunnalle eri mantereilla. Ydin heidän tuntemastaan ja ymmärtämästään on kiteytetty Kapkaupungin-julistukseen, The Cape Town Commitment: A Confession of Faith and a Call to Action, sitoumukseen, joka perustui uskoon ja toimintakutsuun. Sarja maailmanlaajuisia konsultaatioita tuohon sitoumukseen kirjoitetuista keskeisistä seikoista on hiljattain pantu käytäntöön. Lausannen-liikkeen pääjohtaja Michael Oh saattoi mennä kertomaan niistä Billy Grahamille heinäkuussa 2013.

Tri Graham oli rukouksin seurannut kolmannen Lausannen-kongressin valmisteluja. Entinen pääjohtaja Doug Birdsall oli pitänyt Grahamia ja John Stottia tilanteen tasalla kongressin suunnittelun suhteen. Doug oli järjestämässä näille miehille viimeistä maanpäällistä tapaamista vuodelle 2007, mutta surullista kyllä, se ei ollut mahdollista John Stottin heikentyneen terveyden vuoksi.

Billy Graham puhumassa 400 evankelikaaliselle johtajalle 150 maasta Lausanne I -kongressissa.

Newsweek-aikakauslehti haastatteli elokuussa 2006 Billy Grahamia ja kysyi mitä tämä piti kaikkein kestävimpänä perintönään.

Graham uskalsi vastata, että se saattoi olla vuoden 1974 Lausannen-kongressin tulos. Tuota kommenttia ei koskaan julkaistu, ehkä sen ennakoimattomuuden ja hämmästyttävyyden vuoksi, tai pikemminkin sen vuoksi, että asiaa olisi ollut tarpeen selostaa Newsweekin lukijoille. Ainakin se on syytä panna merkille.

Yksi Billy Grahamin viimeisistä Lausanne-terveisistä oli faksi Kapkaupunkiin kokoontuneille.

Kolmekymmentäkuusi vuotta sitten, vuonna 1974, 2 700 osanottajaa 151 maasta kokoontui ensimmäiseen Lausannen-konferenssiin. Maailman on muuttunut paljon noista ajoista - poliittisesti, taloudellisesti, teknologisesti, väestöllisesti ja jopa uskonnollisesti. Yksi teidän tehtävistänne Kapkaupungissa 2010 tulee olemaan noiden muutosten analysoiminen ja niiden vaikutuksiin tarttuminen sen mission puitteissa, johon Jumalan on meidät kutsunut tämän sukupolven aikana.
Rukoilen, että ette koskaan unohda kaikissa pohdinnoissanne, että tietyt asiat eivät ole muuttuneet 36 vuodessa - eivätkä ne milloinkaan muutu ennen Herramme paluuta. Ensiksikin, ihmissydämen syvimmät tarpeet eivät ole muuttuneet - tarve tulle sovitetuksi Jumalan kanssa, kokea Hänen rakkauttaan ja anteeksiantoaan ja muuttavaa voimaansa. Evankeliumikaan ei ole muuttunut - hyvät uutiset siitä, että Jumala rakastaa meitä ja lähetti ainokaisen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen maailmaan antamaan meille anteeksi ja pelastamaan meidät kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan. Myöskään Kristuksen käsky opetuslapsilleen ei ole muuttunut - mandaatti mennä kaikkeen maailmaan julistamaan evankeliumia, mennä vakavasti kehottamaan miehiä ja naisia kaikkialla panemaan uskonsa ja luottamuksensa Jeesukseen Kristukseen Pelastajana ja Herrana.

Rukoilen, että Kapkaupungissa viettämänne ajan puitteissa Pyhä Henki ei vain jatka siitä, mitä on tehty aiemmissa konferensseissa, vaan että Hän lisää taakkaanne kadotetusta ja kuolevasta maailmasta. Ja että Hän saa teidät luovuttautumaan uudelleen evankelioimisen ensisijaisuudelle ja sen äärettömälle tärkeydelle. Rohkaiskoon Hän teitä ja virvoittakoon teitä kokoontuessanne yhteen tutkistelemaan Raamattua, rukoilemaan ja viettämään aikaa yhdessä. Kun lähdette Kapkaupungista, kunpa lähtisitte sieltä uudelleen sitoutuneina elämään Kristukselle, tuoreen ja lujan päättäväisinä vaeltaa Hänen kanssaan nöyrästi joka päivä. Älkää milloinkaan kadottako näköpiiristänne omaa kutsumustanne, vaan pitäkää silmänne kiinnitettyinä Kristukseen joka päivä varatessanne aikaa olla Hänen läsnäolossaan rukouksessa ja henkilökohtaisessa Raamatun tutkistelussa.

Kiitämme Jumalaa Billy Grahamin pitkästä ja hedelmällisestä elämästä hänen liityttyään suureen todistajien pilveen. Kiitämme hänen suunnattomasta ja merkittävästä vaikutuksestaan ja hänen jättämästään hyvin eletyn elämän ja hyvin juostun kilvan esimerkistä. Profeetta Danielin sanoja lainaten: Graham varmaankin 'loistaa kuin tähti'.

Tietoa Lausannen-liikkeestä

Lausannen-liike syntyi pastori Billy Grahamin koolle kutsumasta, vuonna 1974 Sveitsin Lausannessa pidetystä kansainvalisestä maailman evankelioimiskongressista. John Stott oli Lausannen-julistuksen pääarkkitehti. Kolmas Lausannen-kongressi pidettiin lokakuussa 2010 Kapkaupungissa Etelä-Afrikassa. Sinne kokoontui 4 000 kristittyä johtajaa, jotka edustivat 198 maata. Kapkaupungin-julistus toimii liikkeen toiminnan perusasiakirjana.

------------

Lähde: Lausanne Movement Pays Tribute to Founder Billy Graham (Lausanne Movement); kuvat Lausanne Movement; suomenkielinen käännös: Heli Tennilä.