https://www.patmos.fi/filebank/blog/authors/fb-share_10_5026-juha_kasvo.jpg Antiikin Rooman vuosisatainen keskus sijaitsi Rooman kaupungin historiallisella ydinalueella, Capitolium- ja Palatinus-kukkuloilla ja niiden välisellä Forum Romanumilla. Kesällä näillä historiallisilla ja länsimaisen kulttuurimme kannalta ratkaisevan merkittävillä paikoilla käydessäni pysähdyin... https://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/1034/mietteita_rooman_capitolium-kukkulalla_ja_forum_romanumilla Patmos article
Juha Ahvio
13.8.2017
Juha Ahvio

Juha Ahvio, teologian tohtori, dosentti, Patmos Lähetyssäätiön tutkimusjohtaja

Mietteitä Rooman Capitolium-kukkulalla ja Forum Romanumilla

Antiikin Rooman vuosisatainen keskus sijaitsi Rooman kaupungin historiallisella ydinalueella, Capitolium- ja Palatinus-kukkuloilla ja niiden välisellä Forum Romanumilla. Kesällä näillä historiallisilla ja länsimaisen kulttuurimme kannalta ratkaisevan merkittävillä paikoilla käydessäni pysähdyin samalla miettimään sitä arvo- ja aatemaailmaa, jonka siivittämänä Rooman tasavalta aikoinaan nousi suuruuteensa ja viitoitti länsimaisen kulttuurin tien. Tämän arvomaailman mieleen palauttaminen on varsin valaisevaa ja hyödyllistä etenkin nyt, kun julkisessakin keskustelussa näyttää vallitsevan käsittämätön epäselvyys siitä, mitä länsimaisilla arvoilla tosiasiallisesti tarkoitetaan.  

Klassillisen filologian emeritusprofessori Paavo Castren selostaa teoksensa Uusi antiikin historia (Otava, 2011) sivuilla 312–313 vanhaa roomalaista arvomaailmaa. Antiikin roomalaisten arvostamat ja kunnioittamat perinnäistavat, Mos maiorum, eli kansalaishyveet, muodostuivat ennen kaikkea seuraavista käsitteistä: Pietas, Fides, Virtus, Honos, Liberalitas, Gravitas ja Humanitas.

Pietas tarkoitti jumalten tahtoon tyytymistä ja jumalien temppeleihin, vanhempiin ja isänmaahan, patriaan, kohdistuvaa kunnioitusta. Hurskas ja velvollisuudentuntoinen, pius, oli sellainen henkilö, joka osoitti erityistä kunnioitusta jumalia ja vanhempiaan kohtaan.

Fides tarkoitti yhteiskunnan jäsenten välillä vallitsevaa keskinäistä luottamusta. Tästä hyveestä kumpusi tärkeä ja yhteiskunnan ylläpysymisen kannalta välttämätön kansalaishyve, nimittäin poliittinen luotettavuus, jota roomalaiset erityisesti arvostivat. Roomalaiset johtivat myös oikeudenmukaisen sodan käsitteen, bellum iustum, tästä luottamuksen ja poliittisen luotettavuuden hyveestä.

Virtus tarkoitti taistelussa osoitetun urheuden hyvettä, johon roomalaiset liittivät muitakin eettisiä ideaaleja kuten henkilökohtainen pyyteettömyys ja isänmaanrakkaus.

Honos tarkoitti kunniantuntoa ja virtus-hyveen menestyksellisestä harjoittamisesta saatua kunnianosoitusta.

Liberalitas tarkoitti anteliaisuutta ja hyväntekeväisyyttä, vähäosaisten kansalaisten auttamista.

Gravitas tarkoitti säädyn ja yhteiskunnallisen aseman mukaista asiallista ja arvokasta käyttäytymistä ja esiintymistä. Tällaisen eettisesti oikean ja hyvän käyttäytymisen vastakohta oli levitas, epäluotettava ja kevytmielinen esiintyminen ja toiminta. Kussakin tilaisuudessa ja tilanteessa, myös arkipäivän politiikassa, tuli osata esiintyä tilaisuuden arvon edellyttämällä tavalla.

Humanitas tarkoitti kulttuurin tuntemusta ja sen myönteistä vaikutusta inhimilliseen persoonallisuuteen ja sen kasvuun.

Teoksensa sivulla 315 Castren selostaa, miten Marcus Porcius Cato vanhempi (234–149 eKr.), vanhan ajan roomalaisuuden perikuvana pidetty valtiomies, kirjailija ja reettori eli puhetaidon erityistuntija, korosti sivistyneen puhetaidon merkitystä ja määritteli kunnon miehen näin: Vir bonus: dicendi peritus, kunnon miehen pitää olla harjaantunut puhuja.

Sivuilla 320–321 Castren esittää mielenkiintoisen tekstilainauksen:

Kristitty puhetaidon opettaja ja apologeetta eli kristillisen uskon puolustaja Lactantius Caecilius Firmianus (250–320 jKr.) lainaa eräässä teoksessaan roomalaista kirjailijaa Gaius Luciliusta (180–102 eKr.) ja esittää myönteisenä kristillisenä eettisenä ideaalina Luciliuksen roomalaisen käsityksen siitä, mitä tarkoittaa virtus-hyve etenkin hyveen miehekkyys-, miehuullisuus- ja kansalaiskunto -merkityksessä:

Virtus, ystäväni Albinus, on kykyä arvioida oikein niitä olosuhteita, joiden keskellä elämme. Virtus on sitä, että todella tajuamme, mikä on oikein ja hyödyllistä, hyvää ja kunniallista ja mikä taas pahaa ja hyödytöntä, häpeällistä ja kunniatonta. Virtus on kykyä ymmärtää, missä määrin ja millä tavoin on soveliasta vaurastua; se on kykyä arvioida aineellisen hyvinvoinnin todellista merkitystä ja antaa kunnialliselle elämälle se arvo, joka sille kuuluu. Virtus panee aina vastustamaan kelvottomia ihmisiä ja huonoja tapoja ja sitä vastoin puolustamaan kunnon ihmisiä ja hyviä tapoja sekä kunnioittamaan, rakastamaan ja suosimaan näitä. Ennen kaikkea se opettaa ymmärtämään, että isänmaan edun tulee aina olla ensimmäisenä, seuraavana on vanhempien…etu ja vasta viimeisenä oma henkilökohtainen etu.”

Castren toteaa osuvasti tästä lainauksesta:

”Tämä pakanan kirjoittama esitys kelpasi siis moraaliseksi ohjenuoraksi myös kiihkeälle kristinuskon puolustajalle.”

Kuten jo Lactantius aikanaan tuli osoittaneeksi ja Tuomas Akvinolainen (1225–1274 jKr.) sittemmin keskiajalla systematisoineeksi, konservatiivinen tasavaltalainen roomalainen hyve-etiikka oli ja on – pakanallisen monijumalisuuden hävittyä ja trinitaarisesta raamatullis-kristillisestä Jumala-uskosta ja ylösnousseen ja taivaaseen astuneen Kristuksen kuninkaallisesta herruudesta käsin tulkittuna – yhteensopivassa linjassa kristillisen luonnollisen lain ja 10 käskyn etiikan edustaman hyve-moraalin kanssa.

Yhtä hyvin luonnollisen ilmoituksen pohjalta jo aikoinaan monien pakanoidenkin ymmärtämällä tavalla kuin Jumalan erityisen ilmoituksenkin pohjalta on selvää, että yhteiskunta ja kulttuuri eivät selviä ilman Jumalan kunnioittamista, isänmaallisuutta ja muita luonnonoikeuteen nojaavia kansalaishyveitä.

Roomalainen patriarkaalisuus ja avioliittoinstituution arvostaminen; isän, paterfamilias, johtama perhekunta ja koti, jonka keskeisenä käytännön vaikuttajana oli vaimo ja äiti, yhteiskunnan ja valtiojärjestyksen perustana; tradition kunnioittaminen; juurtuneisuus isänmaan, patrian, maaperään ja kulttuuriin; miehekkään pyyteetön velvollisuudentunto, taistelukunto ja kutsumuksen arvostaminen; selviytymishalu ja kieltäytyminen antautumasta.

Nämä lähtökohtaisesti tasavaltalaiset ja ennen Rooman rappeutumista jumalina pidettyjen keisarien imperiaaliseksi yksinvallaksi vallinneet roomalaiset instituutiot ja hyveet ovat juuri niitä, joita länsimainen konservatiivinen patriootti haluaa yhä edelleen puolustaa ja edistää.

Tässä mielessä länsimainen konservatiivi voi yhä edelleen todeta: Romanus sum, olen roomalainen.     

Rooman tasavallan tunnukset S.P.Q.R., Senatus populusque Romanus, Rooman senaatti ja kansa, ja liktorien korkeiden roomalaisten virka- ja hallintoviranomaisten edellä kantama etruskilaisperäinen symboli fasces eli vitsakimppu kirveenterineen virallisen auktoriteetin, järjestyksen ja rangaistusvallan vertauskuvana ilmaisevat vanhaan traditioon nojaavaa hajautettua mutta vahvan oikeudenmukaista tasavaltalaista hallintoa.

Tällaisesta antiikin Rooman tasavaltalaisesta hallintoideaalista muistuttavat myös ne fasces-vitsakimppusymbolit, jotka ovat USA:n kongressin edustajainhuoneen puhemiehen korokkeen takaisella seinällä, tähtilipun molemmin puolin.

Castren viittaa roomalaista tasavaltalaisuutta kannattaneeseen ja puolustaneeseen kreikkalaisperäiseen historioitsija Polybiokseen (200–118 eKr.) ja kirjoittaa teoksensa sivulla 263:

”Polybioksen esittämä teoria toimi esikuvana 1700-luvun valtio-oppineille ja heidän suosittelemalleen vallan kolmijaon opille. Polybioksen välityksellä sekä Montesquieu että Amerikan Yhdysvaltojen ’perustajaisät’ tutustuivat antiikin hallintomalleihin ja ottivat niistä oppia. Teoksessaan Defense of the Constitutions of the United States of America Yhdysvaltain toiseksi presidentiksi noussut John Adams siteerasi sanasta sanaan Polybioksen esitystä. Sen sijaan perustajaisät suhtautuivat torjuvasti Ateenassa käytettyyn suoraan demokratiaan, koska he pitivät sitä päätöksenteon kannalta ailahtelevaisena ja katsoivat, ettei se antanut yksityisomistukselle tarpeellista turvaa.”              

 

 

Kommentoi "Mietteitä Rooman Capitolium-kukkulalla ja Forum Romanumilla"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

  _____      ___     _    _     _____     ______  
 |__  //    / _ \\  | \  / ||  |  ___||  /_   _// 
   / //    | / \ || |  \/  ||  | ||__    `-| |,-  
  / //__   | \_/ || | .  . ||  | ||__      | ||   
 /_____||   \___//  |_|\/|_||  |_____||    |_||   
 `-----`    `---`   `-`  `-`   `-----`     `-`'   
                                                  
 
 

10 kommenttia "Mietteitä Rooman Capitolium-kukkulalla ja Forum Romanumilla"

Kyyros 13.8.2017 11.22

Aivan,mutta Roomallekin kävi loppujen lopuksi huonosti.

Bux 13.8.2017 12.06

Ahvio unohtaa nyt sen, että tasavallan aikainen Rooma oli läpeensä pakanallinen ja sen edustama herramoraali täysin päinvastainen myöhäisemmälle juutalaiskristilliselle orjamoraalille, kuten Friedrich Nietzsche asian käsitteellisti.

Ahvion mainitseman Montesquieun lisäksi vaikkapa Niccolo Machiavelli ja Jean-Jacques Rousseau olivat sitä mieltä kristinusko pilasi ja tuhosi roomalaisen korkeakulttuurin: kristityille tärkeintä ei ole sodan voittaminen vaan kuoleminen, ja heidän rakkautensa ei kohdistu isänmaahan vaan tuonpuoleiseen. He kummatkin halusivat palauttaa roomalaiset hyveet, mutta se vaati kristinuskon poispyyhkimistä (mitä sitten vähän Rousseaun jälkeen Ranskan suuressa vallankumouksessa toteutettiinkin).

Machiavellin antiikin ihanteita noudattavat – Machiavellille Ahvion korostama virtu eli miehuullisuus oli kaiken politiikan taidon lähtökohta – kirjoitukset joutuivat katolisen kirkon indeksiin, myöhemmin mm. Antonio Gramsci (jota käsittääkseni Ahvio pitää kulttuurimarxilaisuuden isänä) otti Machiavellin Ruhtinaan esikuvakseen, proletariaatin vallankumouksen oppikirjaksi.

Mutta itseasiassa Ahvio ei ole yksin. Olen ollut aistivani muiltakin USA:n kristilliseltä oikeistolta vaikutteita saaneilta nojatuolifilosofeilta ja -teologeilta samantyyppistä synkretististä ajattelua: halua korvata kristinuskossa orjamoraali ja herramoraalilla, vaikka eikö nimenomaan se kumoa koko kristinuskon perustan, joka perustuu kärsimysnäytelmälle ja anteeksiannolle. Antiikin maailmassa kristinusko oli par excellence naisten ja orjien uskonto ennen kuin siitä tuli Rooman virallinen uskonto, mikä tiesi antiikin maailman romahtamista. Tästä Ahvio voisi kirjoittaa enemmänkin, selkeyttää ajatteluaan allekirjoittaneelle ja toisille.

Mikko Saarni 13.8.2017 16.34

Erinomainen, valaiseva ja mielenkiintoinen kirjoitus tohtori Ahviolta. Arvoista on tärkeää käydä keskustelua, ja tämä on tärkeä avaus siihen suuntaan että nimenomaan eurooppalaisista arvoista keskusteltaisiin täsmällisemmin ja avoimemmin.

OTL M Saarni

Ihmettelyä1 14.8.2017 6.03

Hyvää pohdintaa jälleen,tohtori Ahviolta.Kiitos!
Mutta.Jäin pohtimaan eräitä kenties ristiriitaisia näkökulmia roomalaisten arvojen ihastelussa.
-Roomalaiset pakanat ristiinnaulitsivat,siis oikeusmurhasivat myös Jeesus Nasaretilaisen,itse Jumalan,Jumalan Pojan.Samalla kiduttivat rääkkäsivät syytöntä,myöskin häväisten monilla perversseilläkin tavoilla.Jumala ristiinnaulittiin alasti tai ainakin miltei,tuskallisesti ja häpeällisesti kuitenkin kaiken kansan nähtävinä.Kyse oli tarkoituksellisesta miekkaa kantavan esivallan näyttävästä pelotteluun tarkoitetusta tuskallisen kauhistuttavaksi tarkoitetusta kidustusteloitustavasta.Ketkä? -No,nuo suurten hyveiden Rooman armeijan pakanalliset sotilas-jätkät.
-Vaikka Rooman ko. hyveiden lakihenkisetkin mahdollisuudet takasivat hyvää järjestystä yhteiskuntaelämään,niin esim.avioliittoinstituutio ei liene ollut mikään yhden miehen ja naisen rakkauden kehto. Yläluokan mies luokka-orjayhteiskunnassa oli herra.Hän kävi vieraissa luonnollisesti.Yläluokan nainen haki tyydytyksensä lihamarkkinoilta Karskit sotilaat taas saivat viinansa ja bordelliorjansa,jaksaakseen ehkä eläkkeelle ja palkkioihinsa.
-Samat Rooman monijumalaiset pakana-armeijat "korkeine" arvoinensa kuin pavlovin koirat totellen hävittivät Herran Temppelin ja Jerusalemin,veri virtasi puroina -"oikeutettu sankarillinen sota",takasi tuloksen hyveitä lujasti noudattaen(?) varmaankin tuota uppiniskaista yksijumalaista juutalaista kansaa kohtaan?
-Lisäksi,jos pidetään kreikkalaisia,aikaisempaa soturikansaa, liian demokraattisina ja jotenkin pehmeinä,niin kyllä sitä homoilua ja perversio-partyja Roomassakin riitti,ihan "normaalina".Ja Kreikan demokratiassahan nainen ei olut mitään.
-Mielenkiintoista on, että varmaan sinänsä ns.tosiuskovainen Firmianus niin kovin vaikuttaa hehkuttavan Rooman hyveitä,jotka.kuitenkaan eivät ole täysin Raamatun tai kymmenen käskyn mukaisia,korostaessaan esim.isänmaanrakkautta ja muuta ohi "rakasta Herraa Jumalaasi yli kaiken"?Onko noin?
-Antikristuksen valtakunta,joka nousee osin Euroopan Unionista,jonka kansat ovat esim.suomalaisen uuspakana demari Paavo Lipposen valheiden lumoissa ("EUssa olemme itsenäisempiä kuin koskaan"; tämä valhe on vastoin EUn liittovaltion jo voimassa olevia lakejakin),tulee ehkä yhdistämään laki ja järjestystä kaipaavia konservatiivisia, militaristisiakin lakihenkisiä tapakristittyjä "roomalaismielisiä",kuin myös uuspakana,yltiöliberaali viher-vasemmistolaisia,plus luopiokirkko ja uusislamismi -jokaiselle jotakin ja ihmeitä -kuka on Pedon vertainen? -Ehkä olen väärässäMutta ehkä lienen kuin antiikin kristitty roomalainen:"Olen Taivaan kansalainen,mutta kiitän isänmaastani".Vaikka "hyveelliset" vainoavat!

Johan Sjöblom 17.8.2017 5.59

Olet oikeassa! Olet Romanus sum! Olet konsekventti mutta ett raamatullinen! Jokainen "kristitty" joka tukee "koulua" ei ole raamatullinen mutta Romanus sum! Ceasar on Jumalasi! Anteeksi!

Annikki Salo 17.8.2017 5.59

Kristinusko on kaunis ja vetoava lähimmäisen rakkaudessaan. Monet inhimilliset hyveet kestävät suotuisissa olosuhteissa, mutta vain aito sydämen usko Jeesukseen kestää myös vastoinkäymiset ja vainot. Niinpä rajankäynti käydään aina ihmisen sydämessä, kuka on hänen herransa.
Aito sydämen usko Jeesukseen levisi aikoinaan myös Roomaan Paavalin ja muiden uskovien kautta, mutta myös vainot uskovia kohtaan syttyivät keisareiden Neron ja Domitianuksen toimesta. Usko Jeesukseen on kuitenkin aina niin syvästi henkilökohtainen, ja lahjomaton, että harvoin se valtaa koko kansan.

Patrioottinen nainen 17.8.2017 5.59

Tarkasti luettuna kirjoituksessa ihaillaan vain antiikin Rooman hyveitä, ei Roomassa todellisuudessa vietettyä syntisen rappiollista elämää, joka lopulta vei koko Rooman tuhoon.

Ahvio nostaa erityisesti esiin lainauksen, jonka kristillisen uskon puolustaja Lactantius Caecilius Firmianus oli kirjoittanut koskien pelkästään virtus-hyvettä.

Nämä ihanteet ja hyveet tuottivat Roomalle sotilaallista ja valtiollista menestystä, mutta ihanteiden, hyveiden ja moraalin täysi rappioituminen veivät lopulta Rooman tuhoon. Ahvio mainitsee Rooman rappion sivulauseessa.

Länsimaalainen konservatiivinen patriootti ilman muuta voi puolustaa tässä tarkoin määriteltyjä hyveitä mutta ei moraalirappioisten roomalaisten "lopunajan" käytäntöjä. Sitä Ahvio ei toki väitäkään, ja ehkäpä kirjoittajalla onkin tarkoitus muistuttaa erityisesti Rooman rappiosta ja tuhosta.

EU-päättäjät eivät kirjoituksen hyveitä ihaile, ja EU onkin kovaa vauhtia matkalla omaan tuhoonsa. Yhteiskunnan roima feminiinistäminen vie virtus-hyveeltä pohjan ja lopulta nössöyttää ja epämiehistää hallintoalueensa miehet jopa isänmaan vaarantumiseen asti.

Feministejä ei pidä kuunnella liikaa. Hehän eivät oikeastaan arvosta minkäänlaista miehisyyttä, puheissaan he määrittelevät miesihanteekseen jonkinlaisen feminiininen epämiehen mutta todellisuudessa nössöytyneet ja naisistuneet miehet eivät saa mitään arvostusta feministeiltäkään saati normaaleilta naisilta.

Konservatiivisena patrioottina ja aikuisena naisena ymmärrän, ettei virtus-hyveen romutus ole isänmaan etu eikä sen romutus ole myöskään perheiden tai parisuhteiden etu, vaan miesten tulee antaa säilyttää miehisyytensä.

Viisas vaimo nostaa miehensä miehistä itsetuntoa eikä lyttää sitä. Viisas äiti tukee poikiensa kasvamista miehisiksi miehiksi eikä miksikään sukupuolineutraaleiksi epämiehiksi.

Maskuliiniset, perinteiset miehet saavat kaikesta vihervasemmistolaisesta feminismin ihannoinnista huolimatta kuitenkin aina enemmän naisten suosiota ja jopa parempia työpaikkoja. Harva mies menestyy feministien ohjeilla millään tavalla.

Virheellisesti tasa-arvoksi nimitetty feminismi pyrkii todellisuudessa totaaliseen naisvaltaan ja vie toteutuessaan yhteiskunnan tuhoon.

Yleisesti ottaen naista hallitseva "väärä" empatia on yksi hallitsijalle sopimaton piirre, sen sijaan julmuutta saattaa löytyä väärässä kohtaa. Niinpä isänmaan etu jää toteutumatta mm. sitä kautta, että vallitsevia olosuhteita tulkitaan väärin ja uhkakuvaa tai oikeaa vaaraa ei tunnisteta vaan keskitytään vääriin asioihin.

IlkkaT.O. 18.8.2017 6.12

Mielenkiintoisia mietteitä aiheesta, joka varmasti toisille lukijoille näyttäytyy hyvinkin raflaavana. Ongelma on edelleen ratkaisematon ihmisymmärryksellä (lihan mieli): liha ei alistu Hengen johdatettavaksi, olkoot arvot kuinka hyvät ja tavoittelemisen arvoisia hyvänsä. "Jälki", hedelmä puhuu puolestaan Roomankin kohdalla. Rooman hallitsijoiden ja toteuttajien perverseissä mielissä kristittyjen kiduttaminen ja tappaminen oli hyve. Rooman valtakunnan uskonnollinen hedelmä toteutuu nykyäänkin katolisen kirkon oppien mukaan Kristuksen sijaisen, paavin johdolla. Väärä, sielullinen ekumenia kristittyjen kesken, ilman Pyhää Henkeä saa Ev.lut kirkkommekin pokkuroimaan Rooman suuntaan. Politiikka on saavuttanut kirkolliskokouksen jo ajat sitten, Rooman hengessä.
Eräs Rooman kansalainen kirjoitti aikansa (ja tämän päivän) roomalaisille kristityille: "Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei."
Pax Romanan varjolla alistettiin nykyisten länsimaitten paikoilla asuneita barbaareja silloisen Rooman valtakunnan alaisuuteen ja orjiksi; Sama tapahtuu Rooman sopimuksen hengessä tänä päivänä. Silloiset valloittajat ja valloitettavat eivät tunteneet Jeesusta Kristusta ainakaan kansakuntina, etnisinä ryhminä kokonaisuudessaan. Samaan on tultu postkristillisessä länsimaisessa ajattelussa, ja - Rooman Valtakuntaa ajetaan taas eurooppalaisten mieliin kuin käärmettä pyssyyn, "jalostuneemmin" kuin Natsi-Saksan aikaan, mutta saman Antikristuksen hengessä.
Ihmisillä oli jo ennen Roomaa ja Kreikkaa sisimmässään käsitys oikeasta ja väärästä: Room.2:14-15 "Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostaan tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä-"
Mietteitä: Jumalan voimasta Hänen kunniansa Kristuksessa tuli roomalaisten pakanoiden keskellä voimallisesti esille, kun vainotut kristityt nousivat hirvittävien verenvuodatusten ja massatuhontojen keskeltä voittoisana Kristuksen Kuningaskunnan armeijana julistaen evankeliumin ilosanomaa, jonka kautta ihmiset saivat myös Jumalan, ainoan Valtiaan, voiman elää hyveitä todeksi muutoikin kuin kauniina ajatuksina.
Länsimaisen kulttuurin keskeisin tekijä menestykseen on ollut Jumalan sanan kautta tulleet siunaukset. Rooman valtakunnassa sitä pilkattin. Rooman valtakunnan kannaltaan se levitti paradoksaalisesti, mutta Jumalan puolelta suunnitelllusti, hyvillä kulkuyhteyksillä Länsi-Euroopassa evankeliumin ilosanomaa nopeasti.
"Olen mieluummin Kristuksen orja" kuin roomalainen hengeltäni.

Erkki Hänninen 18.8.2017 22.11

Älkäämme olko roomalaisia vaan olkaamme suomalaisia!

Jake Lindqvist 22.8.2017 14.35

Ahvio on oikeassa muistuttaessaan, että hyveiden opettelusta ei olisi haittaa nykyihmiselle.

Yhdysvaltojen oikeistopolitiikan ihailu sen sijaan ollee yhtä vaarallista, kuin uusmarxilaisen politiikan. Yhtä ei-kristillistä. Toki kummassakin on hyviä puolia. Kun sen ymmärtää voi historiasta paljon oppia, eikä vähiten roomalaisilta.

Hyvin sanottu Bux:
"Antiikin maailmassa kristinusko oli par excellence naisten ja orjien uskonto ennen kuin siitä tuli Rooman virallinen uskonto...".
Mitä tulee sukupuolirooleihin, Jeesus Nasaretilainen voisi olla mitä mahtavin sukupuolinen miehenmalli jos niitä etsii. Yhtä kaukana Oodineista kuin "nössöistä", epäisänmaalliseksi syytetty mutta vanhempiaan ja Jumalaa kunnioittava, monin tavoin aikansa miehenihannetta kyseenalaistanut, mutta sankarillisen rohkea.
Nasaretilainen ei istunut aikansa poliittisiin leireihin!