https://www.patmos.fi/filebank/blog/authors/fb-share_18_7164-BLOGI2_copy.jpg Uusi vuosi, uudet kujeet! Näin tuumaili vanha kehno kiitäessään uudenuutukaisella viestintäsatelliitilla ympäri ja ympäri maapalloa. Vanha kehno oli yksi ilmavallan päällikköhengistä. Satellitti oli tyyppiä 5M ja nimeltään Amalek 2518. Vanha kehno taas oli valinnut itselleen komealta kalskahtavan... https://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/1096/akustista_hairintaa_sci-fi_tarina Patmos article
Laura Seppi
8.1.2018
Laura Seppi

Laura Seppi kirjoittaa Porissa. Hän on eläkkeellä oleva kielen kääntäjä, jonka erikoisena kiinnostuksena ovat Raamatun kielet. Laura kirjoittaa ajankohtaisista asioista. Ajoittain hänen tekstiensä päällisen puolen takana on vasta varsinainen viesti – kannattaa etsiä se esille.

Akustista häirintää, sci-fi tarina

Uusi vuosi, uudet kujeet! Näin tuumaili vanha kehno kiitäessään uudenuutukaisella viestintäsatelliitilla ympäri ja ympäri maapalloa. Vanha kehno oli yksi ilmavallan päällikköhengistä. Satellitti oli tyyppiä 5M ja nimeltään Amalek 2518. Vanha kehno taas oli valinnut itselleen komealta kalskahtavan nimen: Hirudo.

Ja maapallo pyöri. Välillä sen toinen, välillä toinen poski kylpi auringossa. Ja vastaavasti toinen oli silloin aina pimennossa. Hirudoa kiinnosti pimeä puoli. - Tekniik, tekniik, se lallatteli, - oolvis njuuist njuu. Paha henki oli yleisesti ottaen tyytyvänen: maassa rauhattomuus ja pahantekijöiden kesken suoranainen kilpailu ensimmäisistä sijoista helvetissä. Juuri nyt yksi näistä läheteistä käänsi maan päällä nappulaa kaakon suuntaan, ja Hirudo antoi impulssin kulkea  edelleen maahan, tarkkaan valittuun salaiseen kohteeseen.

- - -

Holly Bybler, 42-vuotias evankelista kääntyi vuoteessaan. Hän tunsi tärinää. Mistä se johtui? Hän nousi ja meni ikkunaan katsoman. East Siden kahdeksannen kerroksen yksiöstä avautui näkymä öiseen kaupunkiin. Ei mitään erikoista. Ei työkoneita, ei niitten valonvälähdyksiä, ei hälytysajoneuvoja. Puoliavoimesta ikkunasta kuului vain tavallista öisen miljoonakaupungin kohinaa. Silti tärinä jatkui. Hän avasi netin tabletissaan, katsoi uutiset. Ei maanjäristystä itärannikolla. Eivät myöskään astiat olleet helisseet. Kello oli 4.28. Hän yritti saada uudestaan unen päästä kiinni.

- - -

Kului kaksi viikkoa. Holly katseli peilistä kasvojaan. Silmien alla oli pussit johtuen unen puutteesta. Edelleenkään hän ei ollut päässyt selvyyteen häiriön aiheuttajasta. Aluksi hän oli optimistisesti odottanyt, että öinen häirintä loppuisi itsestään. Sitten hän oli hiipinyt rappusiin kuulostelemaan, olisiko jostain oven takaa kuulunut ääniä, jotka olisivat selittäneet tärinät. Ei mitään. Hän oli tiedustellut isännöitsijältä varovasti, oliko tuuletuskanavissa jotain erikoista, oliko uusia sähkölaitteita, uusia ääniä. Isännöitsijä oli katsonut häntä vähän ihmetellen ja sanonut kaiken olevan kunnossa.

- - -

Hirudoa miellytti kovasti uusi tekniikka, koska se mahdollisti yksilöllisen käsittelyn kohteiden, ”tamagogien” kohdalla. Nämä olivat yksinäisiä saarnaajia, jotka saattoi näin saada pelistä pois, tai ainakin häiritä tuntuvasti heidän toimintaansa.

- - -

Holly luki infra- ja ultraäänistä, korville kuulumattomista äänistä, joita käytettiin joihinkin uusiin keksintöihin. Niilä oli jotain vaikutuksia ihmisiin. Mutta jos ne olivat hänen yönunensa pilaajia, mistä ne tulivat? Oliko jossain sellaiset suuntimalaitteet suunnattuna hänen kotiinsa. Hän oli ruvennut nukkumaan muutamia tunteja päiväsaikaan, pysyäkseen edes jotenkin tolpillaan. Hän katseli mietteliäänä vastapäistä taloa. Oliko jonkin noista ikkunan takana sellainen paha taho, joka halusi näännyttää hänet ja lopettaa hänen evankelistan työnsä?

Ja joka aamu ja joka ilta hartaat rukoukset nousivat taivaalle, Luojan istuimen eteen, että Hän vapauttaisi palvelijansa tästä piinasta.

- - -

Hirudo sai palautetta: Nyt eräskin ”tamagogi” oli lopulta tullut hulluksi ja lopettaut itsensä. Se ilahdutti vanhaa kehnoa. Heidän projektinsa osoittautui menestyksekkääksi. Ja Hirudo lähetti tietokoneella impulsseja, jotta ”tärinätautia” saatiin lisättyä.

- - -

Holly kertoi ongelmastaan parille ystävälle. - Mitä? Akustista häirintää? Holly, sinulla on burnout. Se pitikin osoittain paikkansa. Holly kierteli muutamassa paikassa pitämässä puheita ja raamattutunteja. Silloin tällöin hän osallistui katuaktioihin. Nyt hän melkein toivoi, ettei olisi lupautunut niin kovin moniin tilaisuuksiin.

Hän oli myös ripittäytynyt eräälle vanhemmalle sisarelle, jota hän oli pitänyt luotettavana uskovana. - Hyvänen aika! tämä sanoi, tosi vakavaa. Kuule, se johtuu auringonpilkuista ja niitä ohjaavista maanalaisista vesisuonista. Nyt tarvitaan paljon rukousta!..

- - -

Hirudon satelliitti ylitti päivän ja yön rajan. Aurinkokennoihin varastoitunut energia suuntasi säteensä Amerikan länsirannikolle, löysi sieltä Holly Byblerin koordinaatit. Hanat kaakkoon ja lähettäminen alkoi.

- - -

- Jumalan armoa ja rauhaa! Hollyn ääni oli vakaa ja iloinen. Satakunta ihmistä kiinnitti huomionsa häneen, odotti, mitä hän sanoisi. Hän luki Markuksen evankeliumia: 16:17. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi. Hän piti tauon ja nosti katseensa. - Varmaankin jotkut teistä ovat joskus elämässään ”hellineet käärmettä povellaan”? Yleisöstä kuului hiljaista myöntävää mutinaa.

Yhtäkkiä Holly tunsi sen: Tärinä! Se oli löytänyt hänet täälläkin! Hän tunsi lievää paniikkia; jos tärinä voimistuisi, se voisi häiritä koko raamattutuntia. Hän pakotti itsensä esiintymään hillitysti ja viemään puheensa korrektisti läpi ja päätökseen. Onneksi tärinä ei ollut tällä kertaa voimakkaimmillaan.

- - -

Hirudo sääsi liukua pienemmälle. - Antaa sen jeesustelijan tuta, että me hallitsemme kaikkia paikkoja. Me hallitsemme häntä, me hallitsemme koko maapalloa, koko maailmankaikkeutta..

- Otetaan se maailmankuulu huippuevankelista N.N. myös meidän käsittelyyn, ehdotti viereinen ilmavallan paha henki Hirudolle.

- Ei. Sillä on resursseja tutkia ja hutkia ja pian se löytäisi meidän konstimme. Mutta näitä yksinäisiä, köyhiä voi vaaratta ampua alas.

- - -

Kotona Holly tutki kuumeisesti nettiä. Mitä jos vika oli sittenkin hänessä? Sydämen rytmihäiriö? Mutta kun hän tunnusteli omaa pulssiaan, se oli aivan rauhallinen ja aivan eri tahdissa kuin tuo väpätys, vibra mikä lie, joka tuntui hänen yläruumiissaan ja oli välillä kuin jotain pompotusta tai kuplintaa.

Hän katsoi Parkinsonin taudin netistä. Mutta Parkinssonin tauti ei alkanut klo 21.28 iltaisin, juuri kun hänen piti mennä nukkumaan.

Hollylla ei ollut työterveyspalvelua käytössään. Hänellä ei ollut suhteita korkeisiin viranomaisiin eikä huomattavan varakkaisiin ihmisiin. Itse asiassa hänellä ei ollut vahvoja ystäviäkään. Harvat omaiset olivat kaukana ja sellaisia, jotka eivät olleet lainkaan kärryllä siitä, mitä hän Herran varassa teki.

- Herra! Muita hänellä ei ollut. - Herra! Auta minua! Poista tämä riesa, anna minulle leposi ja rauhasi. - Puhu minulle, kerro mistä on kyse. - Sano jos minun pitää tehdä jotain. - Lähetä enkelisi avukseni! - Jos ei muuta niin lohduta edes. - Kerro vaikka vitsi...

Mutta nyt Hollya rupesi naurattamaan itse oman rukouksensa typeryys, ja hetken aikaa naurun pulppuilu oli voimakkaampaa kuin paholaisen täristys. Kohta hän taas itki.

- - -

Kaksi ja puoli kuukautta oli kulunut ilman kunnollista unta. Holly Bybler oli rättiväsynyt. Masennus ja tuska valtasivat mielen lähes säännöllisesti. Maailma näytti mustalta. Ajatusten taustalle nousi kuoleman tunto. Oliko tämä säteily, tai mikä lie tappavaa? Tästä maailmasta tulisi lähtö ehkä äkistikin? Miten harmillista. Vielä oli paljon tehtävää. Kuolla – se olisi tappio!

- - -

Kolme kuukatta. Ihme että hän oli hengissä. Ihme että hän pystyi ajattelemaan. Hän oli raahustanut päivästä toiseen. Jokin merkillinen toivo piti häntä pystyssä.

Hän pakottautui johdonmukaiseen erittelyyn: Värinän aiheuttaja oli: A. Korville kuulumaton akustinen häirintä, B. Jokin tuntematon säteily C. Sähkö D. Radioaallot E…

Hän oli poistanut mahdollisuuksista jonkin naapurihuoneistosta tai läheltä lähetetyn tärinänaiheuttajan. Lähteen piti olle huomattavasti voimakkaampi ja kauempana, koska se löysi hänet puhetilaisuudestakin. Tai se oli sattuma. Hän ei uskonut ufoihin. Mutta taivas oli täynnä satelliitteja, ja jos ne lähettelivät helposti tietoja kännyköihin ja navigaattoreihin, saattoihan joku sieltä lähettää ääniaaltoja hänenkin peräänsä?

- Ei. Mieleen tuli kouluaikojen fysiikantunti. Opettaja oli laittanut kilisevän herätyskellon lasikuvun alle. Sitten sieltä oli imetty ilma pois. Herätyskello oli vaiennut tyhjiössä, mutta kilisi taas iloisesti, kun ilma päästettiin uudestaan kuvun alle. Ilmakehän ulkopuolelta ei mikään satelliitti voinut lähettää ainakaan ääniaaltoja. Se siitä akustiikasta.

- - -

Melkein neljä kuukautta. Sitten Holly sai henkeensä viestin:

”Tässä asiassa tarvitaan paastoa ja rukousta. Ja tämä on se paastotapa, jota sinun tulee noudattaa: Paastoa öisin. Ravitse itseäsi päivisin normaalisti. Öisin voit tyhjään vatsaan syödä ananasta ja papaijaa. Voimakkaaseen ”tärinätautiin” ota puolikas magnesiumtablettia.”

Se oli omituisin paasto, mitä Holly oli ikinä kuullut tai lukenut. Kuitenkin hän päätti noudattaa sitä. Ei siksi, että hän olisi uskonut sen auttavan mitenkään, mutta hän arveli Herran koettelevan hänen kuuliaisuuttaan tällä tavalla.

- - -

- Sipsi! Chip! Siru. Mikrosiru ellei suorastaan nano. - Nano nano! Jollotti Hirudo, se vanha kehno. Pahan valta eikun kasvoi. Ihmisolentoja sirutettiin jo. Viimeisin keksintö oli tämä  syötettävä siru, joka kahdella viiksellä tai heinäsirkan jalalla ankkuroitui ihmisen mahalaukun seinämään. Sellainen oli helppo syöttää huomaamatta ruoan tai lääkekapselin sisässä. Ja kerran ihmisen vatsassa, siellä se pysyi. - Itsepähän tuo oli sen niellyt! - Siru tuotti loputtomasti energiaa kehon lämmöstä ja vatsan happamista nesteistä. Ja mikä parasta: se vastaanotti käskyjä ulkoa: Pois. Päälle. Täryä. Lisää täryä.

- Tamagogo oppisi olemaan puhumatta siitä J:llä alkavasta hepusta! Sirua ohjaava hallitsi sirutettavaa, hänen yöuntaan ja päivän jaksamistaan voimakkaalla infraäänellä, joka väsytti koko elimistöä.

 

- Halleluja ! -

Hirudo kuulosteli maan päältä tulevaa hallelujaa: oliko se heviä vai hihhulointia?

- Hallelujaa, Jeesus, rakas! Kiitos, kiitos, kiitos! Holly siellä yksinänsä ylisteli. Hirudo ilahtui: Nyt se on tullut hulluksi, mahtaako kuolla? Mutta sitten synkistyi. Holly oli syönyt magnesiumtabletin, ja sen emäksisyys oli sen tien torpannut paholaisen nanosubwoofferin virran saannin! Tärinä oli lakannut. Oli syytä kiittää:

- Ole ylistetty, Kaikkivaltias, Pyhä Henki, Poika! Ja Holly märisi helpotuksesta. Ja nauroi samanaikaisesti kaiken ratkeamisen yksinkertaisuudesta:

- Herra on hyvä!

 

Ilmavaltojen avaruuteen Hollyn ylistyspurkaus kuului selvästi. Se raastoi Hirudon olemusta: - Pahinta, alhaisinta, rikollista, inhottavaa, kiduttavaa akustista häirintää, mitä paholaisen karvaisiin korviin ylipäätään voi tulla! Ja suureen ääneen vanha kehno kirosi Korkeinta, käski Pyhää Henkeä painumaan paikkaan, jota kehnolla ei ollut, Poikaa Hirudo haukkui nimityksellä, jonka kirjailija Salinger oli aikoinaan lanseerannut, ja jota liberaaliteologit suosivat. Hirudo karjui vihassaan, raakkui, sätki satelliitillaan, sylki, irvisti, teki rivoja eleitä…

- - -

Jumala kuuli Hollyn rukoukset. Jumala ei kuitenkaan lähettänyt enkeliä. Sen sijaan Hän valitsi takapihaltaan (lue: Kuiperin vyöhykkeeltä) pikkukiven. Jumalan pikkukivi ei ollut mikään erikoinen, vain epämääräisen muotoinen, noin satasenttinen möhkäle, eikä se  sisältänyt mitään arvo

- Kops.

Osui ja uppos. Hirudon satelliitin pyrstöön. Satelliitti Amalek 2518 keikahti maata kiertävältä radalta - maahan syöksyvälle. Vauhti kasvoi. Pian tultiin ilmakehään. Kitka alkoi kuumentaa Hirudon ajokin pintaa ja se leimahti tulipalloksi. - Kato, tähdenlento! sanoivat iltakävelijät. Hirudo ehti ajatella: - Tässä on jotakin entuudestaan tuttua... Sitten maan kamara syöksähti vastaan.

- - -

Yö saapui. Tasapuolisesti. Kaikille, jotka sen toivottivat tervetulleeksi. Hollyn yksiössä ylistys oli laannut. Kuului enää Herran palvelijan levollinen:

 

- Kroohh…  piihh...

 

*   *   *

 

Kommentoi "Akustista häirintää, sci-fi tarina"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

 ______     _____    _    _    __   __            
|      \\  |  ___|| | |  | ||  \ \\/ //     ___   
|  --  //  | ||__   | |/\| ||   \ ` //     /   || 
|  --  \\  | ||__   |  /\  ||    | ||     | [] || 
|______//  |_____|| |_// \_||    |_||      \__ || 
`------`   `-----`  `-`   `-`    `-`'       -|_|| 
                                             `-`  
 
 

Ei kommentteja "Akustista häirintää, sci-fi tarina"