2018-01-09 https://www.patmos.fi/filebank/blog/authors/fb-share_1_7180-PASI_BLOGI_FINAL.jpg "Jos Jumala on olemassa rukoillaan, että tämä lasi tässä pöydällä nousee ilmaan," sanoi eräs epäilijä minulle. Ihmiset ovat muuttuneet vähän kahdessa tuhannessa vuodessa. Merkkien vaatijoita löytyy yhä. He esittävät oman kantansa puhtaasti tiedollisena eivätkä moraalisena ongelmana. He ovat... https://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/1097/epailijat_yha_odottavat_merkkia_taivaasta Patmos article
Pasi Turunen
9.1.2018
Pasi Turunen

Pasi Turunen (TM) on toimittaja, raamatunopettaja ja Patmos Lähetyssäätiön toiminnanjohtaja.

Epäilijät yhä odottavat merkkiä taivaasta

”Jos Jumala on olemassa rukoillaan, että tämä lasi tässä pöydällä nousee ilmaan,” sanoi eräs epäilijä minulle. Ihmiset ovat muuttuneet vähän kahdessa tuhannessa vuodessa. Merkkien vaatijoita löytyy yhä. He esittävät oman kantansa puhtaasti tiedollisena eivätkä moraalisena ongelmana. He ovat omissa silmissään vilpittömiä epäilijöitä, jotka kyllä uskoisivat, jos vain saisivat riittävän todistuksen. Merkin.

Eräs ystävä vuosien takaa kertoi minulle uskoontuloonsa vaikuttaneen sattumuksen. Hän oli uskovan veljensä kanssa autolla liikkeellä. Matka taittui leppoisasti uskonasioista jutellen. Hengelliset asiat olivat viimeaikoina pyörineet mielessä. Matkan aikana ystäväni sai kertomansa mukaan yhtäkkiä päähänsä rukoilla salaa mielessään: ”Jumala, jos olet olemassa, pysäytä tämä auto tähän.” Hämmentyneenä pöllähtänyt ilme kasvoillaan hän katsahti vieressä istunutta veljeään, kun täysin huollettu auto sammui samassa keskelle tietä. Hetken kuluttua hän rohkeni avata suunsa ja kertoa mitä oli juuri pyytänyt.

Jumala on armollinen ja hyvä. Joskus hän vastaa tällaisiin pyyntöihin. Jumalalta vaatiminen voi olla eri juttu. 

Merkkien vaatiminen Jumalalta on ongelmallista kolmesta syystä.

Luodun ja Luojan ero

Ensiksi, miksi Jumalan pitäisi vastata ihmisten vaatimuksiin? Millä oikeudella luotu esittää vaatimuksia Luojalleen?

Siksikö, että ihmisen mielestä Jumala ei voi olla hyvä ellei hän anna merkkiä, joka täyttää jotkut henkilökohtaiset Jumalalle asetetut kriteerit sille mikä merkkien vaatijan mielestään on katsottava riittäväksi ja vakuuttavaksi?

Uskommeko kenties, että Jumalan ”sisäinen lapsi” on niin herkkä, että hän ei kestä henkisesti sitä, että jotkut eivät ehkä häneen usko? Raamatun ilmoituksen valossa on aina ongelmallista, kun ihminen asettuu asemaan, jossa luulee voivansa esittää vaatimuksia Jumalalle.

Jumala on jo antanut merkin - useitakin

Toiseksi, Jumala on jo antanut merkin. Useitakin. Koko ympäröivä luomakunta on suuri merkki. Sen syntyminen tyhjästä itsestään ei ole uskottava selitys. Ei myöskään ole uskottavaa, että luomakuntaa hallitsevat lait ja fysikaalisten vakioiden hienovarainen säätely juuri elämälle suotuisaksi olisivat sattuman tulosta.

Astronomi Fred Hoyle on sanonut, että yhden proteiinin syntyminen sattumalta on samaa luokkaa kuin jos täyttäisi koko aurinkokunnan sokeilla, jotka ratkaisevat Rubikin kuution yhtä aikaa samalla hetkellä.

Lisäksi Jeesuksen ylösnousemus kuolleista on merkki, jonka puolesta puhuva todistusaineisto on niin vakuuttava kuin vain historiallinen todistusaineisto yleensä voi olla. Se, että kaikki eivät näistä merkeistä vakuutu, ei välttämättä ole merkkien vika. Tämä johtaa meidät kolmanteen huomioon.

Ongelma ei ole tiedollinen, vaan moraalinen

Kolmanneksi, ihmisen ongelma ei pääasiassa ole tiedollinen vaan moraalinen. Häneltä puuttuu todellinen moraalinen halu, tai tahto, uskoa. Ilman sitä mikään merkki ei vakuuta. Vaikka Jumala loisi uuden universumin epäilijän silmien edessä, hän ei vakuutu.

Joka tahtoo tehdä Jumalan tahdon, pääsee selville siitä, onko Jeesuksen opetus Jumalasta lähtöisin vai ei: 

”Jeesus sanoi heille: ”Se, mitä minä opetan, ei ole minun oppiani, vaan hänen, joka on minut lähettänyt. Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani” (Joh. 7:16-17) 

Jeesus ennakoi William Jamesin kuuluisan will-to-believe -argumentin, jonka mukaan vakuuttuminen asioista ei milloinkaan ole pelkkä persoonaton tiedonkeruun prosessi ilman moraalista sitoutumista.

Jos ”uskon tahtotila” puuttuu, mikään todiste ei milloinkaan ole riittävä. Ja kuitenkin teemme Jamesin mukaan jatkuvasti elämässä päätöksiä ilman täydellistä tiedollista varmuutta, koska ratkaisun siirtämisellä voisi olla merkittäviä seurauksia.

Emme esimerkiksi voi siirtää avioliiton solmimista loputtomiin siinä odotuksessa, että meidän olisi ensin saatava täydellinen varmuus siitä, että avioliitto onnistuu. Sellaista varmuutta odotellessa toinen osapuoli saattaa saada tarpeekseen odottelusta ja yhteiset unelmat kariutuvat. Jossain vaiheessa on vain löydyttävä riittävä tahtotila olemassaolevan tiedon pohjalta toimia suuntaan tai toiseen. On oltava valmis sitoutumaan "uskossa" yhteiseen tuntemattomaan tulevaisuuteen. 

Merkkien vaatijat jäävät rannalle

Jeesuksen mukaan Jumalan löytäminen edellyttää vilpitöntä halua noudattaa Jumalan tahtoa. Merkkien vaatijat eivät ole—vaikka niin vakuuttavat itselleen ja toisille—vilpittömiä epäilijöitä.

Vaatijoiden ongelma ei useinkaan ole tiedollinen vaan moraalinen. Vika ei ole todisteissa, jotka—niin väitän—ovat runsaat ja riittävän vakuuttavat, vaan ”uskon tahtotilassa”.

Vaatijat valittavat merkin puutetta, mutta omaksi vahingokseen he tulkitsevat kohdalleen saattuvan hiljaisuuden väärin.

Jeesus on Kuningas, joka ei kumartele merkkien vaatijoita. Hän jättää heidät, astuu taas veneeseen ja menee vastarannalle (Mark. 8:11).

Vaatijat eivät tarvitse merkkiä taivaasta. Heidän tarvitsee tehdä parannus. 

”Fariseuksia tuli väittelemään Jeesuksen kanssa. He vaativat häneltä merkkiä taivaasta pannen hänet koetukselle. Jeesus huokasi syvään ja sanoi: ’Miksi tämä sukupolvi vaatii merkkiä? Totisesti: tälle sukupolvelle ei merkkiä anneta'. Ja hän jätti heidät, astui taas veneeseen ja lähti vastarannalle” (Mark. 8:11).

 

Kommentoi "Epäilijät yhä odottavat merkkiä taivaasta"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

 ______     ______    _____    __   __    ______  
|      \\  /_   _//  /  ___||  \ \\/ //  /_   _// 
|  --  //   -| ||-  | // __     \ ` //   `-| |,-  
|  --  \\   _| ||_  | \\_\ ||    | ||      | ||   
|______//  /_____//  \____//     |_||      |_||   
`------`   `-----`    `---`      `-`'      `-`'   
                                                  
 
 

2 kommenttia "Epäilijät yhä odottavat merkkiä taivaasta"

Jukka 9.1.2018 16.49

Juuri näin se on. Vakuuttavia, aivan vastaansanomattomia todisteita on pilvin pimein, käsin kosketeltavia ja silmin nähtäviä ja silti jotkut vaativat pilkallisesti merkkiä. Mitä sanoo Jeesus, minkä jo pitäisi vakuuttaa itsekukin totuutta etsivä? Hänen sanansa, sillä ne ovat henki ja elämä ja niistä tunnistaa totuuden. Siksi sananjulistus jo sinällään riittää ja panee ihmisen valinnan paikalle, vastaanottamaan sanan tai ylenkatsomaan tuon miehen, joka ne on puhunut. Henki ja elämä tulee tarjolle sanan kautta ja ihminen joutuu valitsemaan, tahtoi tai ei. Tuo sana ei tosiaankaan ole mikä tahansa sana. Järjellään ihminen ei voi tehdä tyhjäksi Jumalan sanaa, se on nähty, ihminen vain takertuu täysin päättömiin ja järjenvastaisiin satuihin, kuten evoluutioon, vaikka olisi kuinka koulutettu ymmärtämään tieteellisiä tosiasioita. Tästä näemme, että heidän haluttomuutensa uskoa Jumalan kirkasta ja elävää sanaa, johtuu vain heidän halustaan uskoa mitä tahansa muuta, oli se sitten kuinkä päätöntä tahansa. Todellakin, se on heidän hengellinen tai moraalinen valintansa, ei valon tai tiedon puute ensinkään.

Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä. Joh. 12:48

"Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minun ääneni."

Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä. Joh. 6:63

Annikki Salo 10.1.2018 16.39

Lapsena talvi- illan pimetessä teimme "lumienkeleitä" selällämme lumessa maaten ja katsoimme tähtitäivasta. Yritimme laskea niitä siellä Taivaan avaruudessa ja ihmetellen puhuimme Taivaasta. Pyhän Jumalan suuruus täytti mielemme ja suunnittelimme, että kerran Taivaassa tutkimme siellä kaiken. Äiti huuteli sisään ja häneltä tivasimme, saammeko Taivassa nähdä tähdet ja laskea ne.
Lasten kaltaisella ihmettelyllä edelleen pysyy sydämemme kiitollisena Jumalan antamasta ihmeellisestä pelastuksesta Jeesuksessa, ja Hän on koko elämämme. Tämä aito ihmettelevä sydämen usko voi herättää myös toisia ikävöimään Jumalaa.