https://www.patmos.fi/filebank/blog/authors/fb-share_24_7258-RT_profiili.jpg Kuolemaantuomittu torjuu harvoin armahduksen. Näin kuitenkin kävi Yhdysvalloissa 1800-luvulla. Miehet Wilson ja Potter oli tuomittu hirtettäviksi postiryöstöstä, jonka he olivat yhdessä tehneet. Potter hirtettiin 2.7.1830. Wilsonin presidentti Andrew Jackson sitä vastoin armahti. Sitten tapahtui... https://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/1144/kuolemaantuomittu_joka_torjui_armahduksen Patmos article
Reijo Telaranta
16.5.2018
Reijo Telaranta

Talousneuvos Reijo Telaranta on ollut toimittajana ja päätoimittajana useissa isoissa lehtitaloissa. Vuonna 2005 hän jäi eläkkeelle Kotimaa-konsernin toimitusjohtajan tehtävästä. Reijo oli mukana aloittamassa Helsingissä Agricolan kirkossa alkanutta Tuomasmessua ja oli 10 vuotta sen puheenjohtajana. Lisäksi hän on toiminut Hengen uudistus kirkossamme ry:n hallituksen puheenjohtajana. Reijo Telaranta on Patmos Lähetyssäätiön hallituksen jäsen. Reijon verkkosivut löytyvät osoitteesta www.reijotelaranta.fi

Kuolemaantuomittu, joka torjui armahduksen

Kuolemaantuomittu torjuu harvoin armahduksen. Näin kuitenkin kävi Yhdysvalloissa 1800-luvulla. Miehet Wilson ja Potter oli tuomittu hirtettäviksi postiryöstöstä, jonka he olivat yhdessä tehneet. Potter hirtettiin 2.7.1830. Wilsonin presidentti Andrew Jackson sitä vastoin armahti. Sitten tapahtui jotain, mitä kukaan ei ollut osannut odottaa: Wilson kieltäytyi armahduksesta.

Syntyi erikoinen tilanne. Yhdysvaltojen korkein oikeus joutui päättämään, kumpi kahdesta täysin lain mukaisesti tehdystä päätöksestä on voimassa, hirttotuomio vai armahdus?

Vuoden 1833 tammikuussa antamassaan päätöksessä korkein oikeus totesi, että armahdus on teko, jolla tuomitulle annetaan mahdollisuus vapautua tuomiostaan. Armahtaminen voi käytännössä toteutua vain siten, että tuomittu ottaa armahduksen vastaan.

Useimmat meistä taitavat olla sitä mieltä, että Wilson oli hullu, kun torjui armahduksen. Tästä huolimatta hämmästyttävän monien ihmisten mielestä Jumalan tarjoaman armahduksen torjumisessa ei ole mitään omituista.

Wilsonin armahtamiseen tarvittiin vain presidentin kynän nopea raapaisu. Meidän armahtamiseemme on tarvittu Jumalan Pojan syntyminen ihmiseksi sekä hänen kärsimisensä, ristinkuolemansa ja ylösnousemisensa.

Wilson tiesi, mikä armahduksen torjumisesta seuraisi. Hän ratkaisunsa syistä ei historia kerro. Ehkä hän poti valtavaa syyllisyyttä, kun hänen ystävänsä, joka oli syyllistynyt samaan rikokseen, oli hirtetty, mutta hän oli saanut armahduksen. Ehkä hän uskoi, että myös hänen olisi samalla tavalla itse maksettava ja sovitetta tekemänsä rikos.

Entä mitä miettivät ihmiset, jotka torjuvat Jumalan armahduksen? Ymmärtävätkö he syyllisyytensä ja syntisyytensä? Tajuavatko he, millaisen kohtalon he tarjotun armon torjuessaan valitsevat? Tai ajattelevatko he kenties, ettei heidän rikkomuksensa ja syntinsä ole yhtä mustia kuin Potterin ja Wilsonin? Hehän eivät ole ryöstäneet ketään, vaan ovat eläneet kunnon kansalaisina, maksaneet veronsa ja olleet kilttejä lapsille ja koirille!

Tällaisia ihmisiä tapaa silloin tällöin. He ajattelevat, että kun he ovat tehneet parhaansa, niin Jumala katselee heidän pieniä kompastelujaan ja vilppejään ikään kuin sormien välistä. Kun ihminen tarpeeksi kovasti yrittää elää kunnolla, niin varmaankin se Jumalalle riittää!

Tällaisille ihmisille on kerrottavana huonoja uutisia. Taivaaseen ei pääse mikään synti, ei pieninkään. Ainoa synnitön ihminen, joka kuunaan on maan päällä elänyt, on Jeesus. Kaikki me muut olemme synnin turmelemia ja saastuttamia ja sellaisina taivaaseen kelpaamattomia ja rangaistuksen ansaitsevia.

Onneksi meillä on kertoa myös hyviä uutisia. Jumalan Poika Jeesus Kristus syntyi talliin ihmiseksi, kärsi, kuoli ja nousi kuolleista siksi, että jokainen hänen luokseen tuleva voisi turvautua hänen meille hankkimaan armahdukseen ja päästä kotiin taivaallisen Isän luo. Varmuuden vuoksi Jeesus myös ilmoitti, että hän on ainoa tie Jumalan luo. Mitään muita teitä, oikopolkuja tai sormien läpi katsomisia tässä asiassa ei kannata etsiä.

Tämän kuolemanvakavan asian tulisi herättää jokaisen meistä, myös kaikki saarnaajat, julistajat ja hengellisten tilaisuuksien puhujat. Olemmeko me kertoneet ihmisille täyden evankeliumin? Vai olemmeko kenties tyytyneet kaupittelemaan kuulijoillemme halpaa armoa sekä kaikkea suvaitsevaa ja rakastavaa ja sormien läpi katsovaa Jumalaa?

Vuosia sitten keskustelin erään pastorin kanssa hänen saarnoistaan. Kysyin, miksei hän puhu synnistä eikä parannuksenteosta? Miksi hän pitää esillä vain Jumalan rakkautta ja kiiltokuvan kaltaista Jeesusta? Häneltä saamani vastaus oli sävähdyttävä: ”Siksi, ettei ihmisille tulisi paha mieli. Siksi etteivät he ahdistuisi.”

Rakkaat ystävät, synnin kuuluu ahdistaa, synnyttää katumusta ja johtaa Jeesuksen luo ottamaan vastaan hänen tarjoamansa armahdus. Juuri tässä on koko kristinuskon keskipiste, sen suurin aarre. Kaikki muut opit ja teologiset pohdiskelut ovat tämän aarteen rinnalla pelkkiä pikkurahoja.

Pelastuksen ja armahduksen viesti oli vahvasti esillä, kun Pietari piti ensimmäisenä helluntaina maailmanhistorian ensimmäisen kristillisen saarnan:

Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu." Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehotti heitä sanoen: "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta". (Ap,t,2;3-40)

Jumalan siunausta ja rauhaa sinulle, kallis ystäväni!

 

Kommentoi "Kuolemaantuomittu, joka torjui armahduksen"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

  _  _    _    _     _____     _____     _  _   
 | \| || | || | ||  /  ___||  |  ___||  | \| || 
 |  ' || | || | || | // __    | ||__    |  ' || 
 | .  || | \\_/ || | \\_\ ||  | ||__    | .  || 
 |_|\_||  \____//   \____//   |_____||  |_|\_|| 
 `-` -`    `---`     `---`    `-----`   `-` -`  
                                                
 
 

2 kommenttia "Kuolemaantuomittu, joka torjui armahduksen"

Syntinen armoa etsimässä 25.5.2018 20.28

Tässä sitä on ajattelemisen aihetta kaikille ”siivosyntisille” ja kaikille muillekin - meille jokaiselle.

Olen usein ihmetellyt, miksi (ehkä etenkin) juuri nimikristityt tai täysin maallistunutta elämää elävät ns. kunnon kansalaiset kavahtavat sanaa ”synti”. Se ikään kuin särähtää heidän korvissaan ja näyttää tuntuvan läimäsylle vasten kasvoja.

On heitä, jotka tahtovat yhden jos toisenkin synnin julistaa synnittömyydeksi. Halutaan oikein säätää virallisia maan lakeja sallimaan nuo synnit, vaikka ei olisikaan ennestään laissa säädettyä rangaistusta asiasta.

Kuitenkin konaisessa evankeliumissahan nimenomaan kerrotaan meidän kaikkien olevan syntisiä ja tarvitsevan armoa. Miksi jollekin on niin vaikea tunnustaa, ettei ole täydellinen? Emmehän me, epätäydelliset ihmiset, mitenkään voi ollakaan Jeesuksen veroisia.

Erityisen suuressa muodissa on kieltää homouden olevan syntiä, vedotaan siihen, ettei ihminen voi mitään biologiselle poikkeavuudelleen. Homostelu kuitenkin luetellaan Raamatussa samassa luettelossa kuin juoppous ja ylensyöntikin.

Homous luokiteltiin jonkin aikaa historiassamme sairaudeksi. Alkoholismia pidetään useilla tahoilla sairautena. Kuka vaan juoppo voi turvautua lausuntoon: ”En voii tälle yhtään mitään, alttius alkoholismiin kulkee meidän sukumme geeneissä.” Muitakin riippuvuuksia niputetaan samaan nippuun.

Sama henkilö, joka ei suostu sanomaan homoutta tai juoppoutta synniksi, saattaa kuitenkin jatkuvasti paasata läheisilleen ylensyönnistä tai tiettyjen epäterveellisenä pidettyjen roskaruokien syönnistä. Tämä johtunee siitä, että mediassa tällaiset ruokasaarnat ovat jokapäiväisiä. Epäilen, ettei mediaväki tiedä ylensyönnin olevan synti, kyllähän he muuten tarmokkaasti sitäkin puolustaisivat ja kertoisivat, ettei kukaan voi ylensyönnilleen mitään. Toisaalta rasvan ja sokerin koukuttavuudesta on kyllä ollut jo aika monta uutista...

Jokainen voi heittäytyä minkä tahansa synnin kohdalla puolustelemaan itseään ja kertomaan, kuinka ei voinut eikä voi itselleen mitään, kun himo ottaa vallan. Tulisi huomata, kuinka Raamattukin kertoo, ettemme omassa voimassamme pääse synnistä eroon vaan yksin Jeesus ja Hänen kauttaan saatava armo ja voima voi vapauttaa meidät synninkahleista, jos otamme armon vastaan.

Mitä lujemmin ihminen pitää kiinni riippuvuudestaan sairautena tai poikkeavuutena, jolle ei voi mitään, sitä enemmän hän torjuu Jeesuksen tarjoaman armon. Näin toimii osa heistäkin, jotka haluavat väittää itseään kristityiksi. Ennemmin he haluavat yrittää vääntää Jeesuksen puheita toiseen muotoon ja murentaa Raamatun sanaa. He eivät ota Sanaa vastaan sellaisena kuin se on, eivätkä he siis ota Kristusta vastaan - eivätkä tarjottua armoakaan.

Valitse armo, älä kuuntele syyttäjää 25.5.2018 20.28

Tästä tuli mieleen, että on jopa niin uskovais- ja uskontokammoisia ihmisiä, etteivät he siedä kuulla edes pientä viittausta Raamattuun tai Jeesukseen, synnistä puhumattakaan. Siihen on tultu nykyisessä Suomessakin.

Joillakin hengenvaarallisesti terveytensä päihderiippuvuuden takia vaarantaneiden läheisillä - tai niin sanotuilla ystävillä - suurin huoli ystävän osalta on tämän katkaisuhoitoon päästyä, että kunpa vaan addikti ei nyt ainakaan uskoon tulisi. Näin saattaa olla jopa silloinkin, kun on esimerkiksi tietona, että alkoholistin maksa tai haima on aivan pettämisen rajamailla ja jollei raitistumista tapahdu, vaanii äkkikuoleman riski ihan nurkan takana.

Joillekin kuollut ystävä on parempi kuin uskoon tullut ystävä. Tämä kertoo kyseisestä uskoontulon pelkääjästä ja ajastamme hyvin paljon.

Ateismi kaveraa jostain syystä juutalaisuutta ja kristillisyyttä vihaavan jyrkän uskonnon kanssa. Sekin on erityinen aikamme uusvanha piirre.

Ateistit, jotka usein näyttävät ajavan ainakin jossakin muodossa kaikkien syntien laillista sallimista vapauden ja ihmisoikeuksien nimessä, tuntuvat pitävän suurimpana esteenään kristinuskoa.

Jostain syystä he eivät halua kuulla kaikille tasavertaisesti tarjotusta armon mahdollisuudesta. He eivät halua kuulla meidän kaikkien olevan tasavertaisesti syntisiä ja armon varassa.

He haluavat antaa vihan uskonnon pyyhkiä kristityt pois, sillä he luottavat länsimaisen nautinnollisuuden ja vapauden palvonnan tempaisevan vihan uskonnon kannattajat heidän puolelleen ja tuovan heille heidän lopullisen vapautensa.

Paholainen nauraa partaansa ja ajaa kaksilla rattailla. Hän se syyttelee ja toimii syyttäjänä. Vaikka kaikki kristityt yhtäkkiä häviäisivät maan päältä, eikä kukaan olisi muistuttamassa pelastustiestä ja meidän kaikkien syntisyydestä, eivät syntisaarnoista loukkaantuvat saisi rauhaa ja onnea. Soimaaja soimaa heidän sisällään, vaikka kaikki maan asukkaat hyväksyisivät heidän syntinsä ja kaikki ne kieltävät lait olisi kumottu.