2018-06-26 https://www.patmos.fi/filebank/blog/authors/fb-share_2_7148-BLOGI_LEO_02.jpg Viisikymmnentäkolme prosenttia presidentinvaaleissa äänestäneistä turkkilaisista valitsi suoda diktaattorille nimeltä Erdogan viisi vuotta kestävän uuden presidenttikauden, tosiasiallisesti yksinvaltiuden. Kysyttäessä perusteita kansan äänet selittävät valinnan johtuneen siitä, että Erdoganin... https://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/1166/turkin_sydan_repeaa_erdoganin_islamilainen_diktatuuri_muuttaa_lahi-itaa_ja_maailmaa Patmos article
Leo Meller
26.6.2018
Leo Meller

Leo Meller on Patmos Lähetyssäätiön perustaja ja eläkkeellä oleva toiminnanjohtaja (1971-2010).

Turkin sydän repeää: Erdoganin islamilainen diktatuuri muuttaa Lähi-itää ja maailmaa


Viisikymmnentäkolme prosenttia presidentinvaaleissa äänestäneistä turkkilaisista valitsi suoda diktaattorille nimeltä Erdogan viisi vuotta kestävän uuden presidenttikauden, tosiasiallisesti yksinvaltiuden. Kysyttäessä perusteita kansan äänet selittävät valinnan johtuneen siitä, että Erdoganin presidenttiys ja sen myötä tuleva uusi järjestys merkitsee Turkille taloudellista vakautta, joka koituu jokaisen "kunnon turkkilaisen" parhaaksi. Vaalitulos merkitsee ennen kokemattoman uudenlaisen presidentillisen yksinvaltiuden alkamista nykyisessä Turkissa. Esimerkiksi: varapresidentin ja pääministerin virat ja tehtävät lakkautetaan. Turkki jatkaa vaalituloksen seurauksena valtiona, jota yksi mies kuljettaa mihin tahtoo diktatoorisella otteella. Erdoganin Turkissa on jo tuomittu mitä erilaisimmissa oikeudenkäynneissä 160 000 ihmistä vankeuteen. Uusi vangitsemisaalto on nousussa, koska Turkin vankiloihin on alettu etsiä massiiveja määriä uusia työntekijöitä. Turkin vaalitaiston loppujuoksun päivinä valmistin vahvan postituksen Erdoganin Turkista ja maan kristittyjen vainotusta asemasta. Nostin erityisesti esille vilpittömän Turkin ystävän, lähetyssaarnaaja Andrew Brunsonin elävän marttyyriuden. Kanssaveljemme ajalliseksi pelastamiseksi myös suomalaisia kristittyjä on pyydetty organisoimaan rukousrintaman lisäksi mielipideilmaisujen vyöry Turkin suurlähetystöön Helsingissä vaatimuksin vapauttaa syytön kärsijä turkkilaisesta vankilasta. Oletko patmospostien vastaanottaja? Posti saapuu kotiisi heinäkuun alussa ja sisältö avautuu myös nettisivuillamme. Rukoile ja toimi.

TURKIN VAALILAUTAKUNTA totesi sunnuntaina 24. kesäkuuta 2018, että maan presidentti Recep Tayyip Erdogan palasi virkaan entistäkin vahvempana ja pyyhkäisi sivuun opposition väitteet vaalitulosten kysenalaisuudesta ja epärehellisyydestä.

Suuren vaalineuvoston johtaja Sadi Güven totesi, että 97,7 prosenttia äänistä oli laskettu ja että Erdogan oli saavuttanut ”absoluuttisen enemmistön”.

Turkin valtion uutistoimiston, Anadolun, antamat epäviralliset tulokset kertoivat, että Erdogan oli saanut 52,5 prosenttia äänistä ja hänen pääkilpailijansa Muharrem Ince 30,7 prosenttia. Vankilasta käsin kampanjoiva ja terrorismikytköksistä oikeudenkäyntiä odottava kurdiehdokas Selahattin Demirtas haali kokoon 8,4 prosenttia kaikista lasketuista äänistä. Turkin entinen sisäministeri Meral Aksener, joka erosi Turkin suurimmasta nationalistisesta puolueesta sen Erdoganille antaman tuen vuoksi, sai äänistä 7,3 prosenttia.

Ince on kuitenkin väittänyt, etteivät Anadolun antamat luvut pitäneet yhtä virallisen ääntenlaskennan kanssa. Aiemmin samana iltana lähettämässään twiitissä hän sanoi, että tuolloin oli laskettu vain 37 prosenttia äänistä, ei Anadolun ilmoittamaa lähes 90 prosenttia. Hän syytti toimistoa vaalitulosten ”manipuloinnista”.

”Nämä vaalit ovat demokratian voitto, nämä vaalit ovat kansallisen tahdon voitto”, Erdogan totesi varhain maanantaina puolueensa Ankarassa sijaitsevan päämajan ulkopuolella hurraavalle väkijoukolle ja lisäsi, että Turkki ”katsoo tulevaisuuteensa paljon luottavaisemmin kuin se teki tänä aamuna”.

Jo aiemmin Turkin lippuja heiluttelevat ja hurraavat Erdoganin kannattajat olivat kokoontuneet Istanbulissa sijaitsevan presidentin virka-asunnon edustalle messuamaan kovaan ääneen: ”Tässä on presidentti! Tässä on päällikkö!”

TURKIN SAMANAIKAISET presidentin- ja parlamenttivaalit järjestettiin yli vuosi sovittua aikaisemmin. Ne olivat se viimeinen askel, joka tarvittiin saattamaan loppuun Turkin siirtyminen parlamentaarisesta järjestelmästä vahvaan presidentilliseen järjestelmään. Äänestäjät hyväksyivät tämän muutoksen jo vuonna 2017.

Henkilökohtaisen voittonsa lisäksi Erdogan saavutti voiton myös parlamenttivaaleihin osallistuneelle kansalliselle vaaliliitolle, jonka muodostivat hänen hallitseva Oikeus- ja kehityspuolueensa ja pieni Kansallismielinen toimintapuolue (MHP).

Epävirallisten tulosten mukaan kyseinen vaaliliitto oli saanut annetuista äänistä 53,6 prosenttia, ja sen ennustettiin saavan yhteensä 343 paikkaa uudessa 600-paikkaisessa lainsäädäntöelimessä. Oikeus- ja kehityspuolueen odotettiin saavan 293 paikkaa, eli hiukan alle enemmistön tarvitseman 301 paikan.

”Vaikka emme pystyisikään saavuttamaan tavoitettamme parlamentissa, niin jos Jumala suo, tulemme tekemään työtä ratkaistaksemme kansallisen vaaliliiton pyrkimysten avulla asiat kaikin tavoin parhaaksi”, Erdogan sanoi.

Opposition kokoama Kansan vaaliliitto – joka koostuu nationalisteista, sekularisteista ja pienestä islamin suuntaan kallellaan olevasta puolueesta – saa arviolta 34 prosenttia äänistä ja 190 paikkaa parlamentissa.

MYÖS TUHANNET kurdimyönteisen Kansojen demokraattisen puolueen (HDP) kannattajat ryntäsivät etupäässä kurdien asuttaman Diyarbakirin kaupungin kaduille Kaakkois-Turkissa heti sen jälkeen, kun Anadolun uutissähkeet antoivat ymmärtää, että puolue oli ylittänyt parlamenttiin tarvittavan 10 prosentin äänikynnyksen ja saanut 11,6 prosenttia kaikista äänistä. HDP-puolueen ennustetaan saavan uudessa parlamentissa 67 paikkaa.

HDP:n ponnistukset olivat varsinainen menestys, koska Demirtasin lisäksi kahdeksan muuta lainlaatijaa ja tuhannet muut puolueen jäsenet kampanjoivat pidätysselleistä ja vankiloista käsin. HDP:n mukaan yli 350 puolueen vaalityöntekijää on ollut pidätettynä huhtikuun 28. päivästä 2018 lähtien.

Juhlijat heiluttelivat HDP-puolueen lippuja ja soittivat autontorvia. Eräs puolueen kannattaja, Nejdet Erke, kertoi odottaneensa ”tätä tunnetta” aamusta lähtien.

Vaalineuvoston johtaja Güven vahvisti, että viides poliittinen puolue, keskustaoikeistolainen Hyvä-puolue, saavutti parlamenttiin tarvittavan 10 prosentin kynnyksen. Anadolun tuloksien mukaan puolue saa 44 paikkaa.

VOITTANUT ERDOGAN väitti, että Turkin presidentin laajennetut valtaoikeudet tuovat maahan vaurautta ja vakautta. Vuoden 2016 epäonnistuneen sotilasvallankaappauksen jälkeen asetettu hätätila pysyy voimassa.

Hätätilan aikana 50 000 ihmistä on pidätetty ja 110 000 virkamiestä erotettu. Opposition lainlaatijoiden mukaan Erdogan on käyttänyt kaappaustilannetta tekosyynä toisinajattelijoiden vaientamiseen.

Uusi hallintojärjestelmä lakkauttaa pääministerin viran, antaa presidentille vallan kaikissa valtiollisissa toimeenpanevissa elimissä, sekä vahvistaa yksinvallan muodostaa hallitus. Presidentti yksin nimittää ministerit, varapresidentit ja korkean tason byrokraatit, säätää asetukset, valmistelee budjetin ja päättää turvallisuustoimista.

Turkin parlamentti säätää lait, ja sillä on oikeus budjetin vahvistamiseen tai hylkäämiseen. Erdoganin ollessa puolueensa peräsimessä voisi hänelle lojaali parlamenttienemmistö hänen valvonnassaan heikentää lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovaltaa, ellei oppositio saa taakseen riittävää kannatusta.

Presidentin arvostelijat ovat varoittaneet, että Erdoganin uudelleenvalinta sementöisi hänen jo ennestään vahvan otteensa vallasta ja rohkaisisi tätä johtajaa, jota he jo nyt syyttävät kasvavista autokraattisista pyrkimyksistä.

ERDOGANIN VOITTO tuli Turkille kriittisellä hetkellä. Diktaattori on viime aikoina pelannut suurta ulkopoliittista uhkapeliä liehakoimalla Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia lupauksilla asentaa venäläinen ohjuspuolustusjärjestelmä Turkkiin - joka on NATO-jäsenmaa!

Alun perin pääministerin virkaa hoitanut Erdogan, joka ei ole hävinnyt ainuttakaan vaalia ja on ollut vallassa vuodesta 2003, joutui kohtaamaan vahvempaa ja yhdistyneempää vastarintaa kuin koskaan aikaisemmin. Opposition ehdokkaat ovat vannoneet palauttavansa Turkin parlamentaariseksi demokratiaksi, jolla on vahva lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta, ja tuominneet Erdoganin ”yhden miehen vallaksi” nimittämänsä käytännön.

Taistelunhaluisena presidenttinä Erdogan nauttii vahvasta tuesta vanhoillisilla ja uskonnollisilla sydänmailla. Hän on antanut valtaa ryhmille, joilta äänioikeus on riistetty. Itsekin vaatimattomista oloista lähteneenä hän on johtanut infrastruktuurin nousukautta, joka nykyaikaisti Turkin ja nosti monet ylös köyhyydestä. Samalla hän on nostanut islamin profiilia esimerkiksi poistamalla huivinpitokiellon kouluissa ja julkisissa virastoissa.

Arvostelijoiden mukaan hänestä on tullut entistäkin autokraattisempi ja suvaitsemattomampi toisinajattelijoita kohtaan. Vaalikampanjointia vääristeltiin hänen edukseen, kun taas opposition ehdokkaat joutuivat taistelemaan saadakseen puheensa ja asiansa kuuluville televisiolähetyksissä maassa, jossa Erdogan joko suoraan tai epäsuorasti kontrolloi suurinta osaa mediasta.

Keskustavasemmistolainen Tasavaltalainen kansanpuolue (CHP) tuki 54-vuotiasta fysiikanopettajaa Inceä. Hän tavoitteli kansanjoukkojen huomiota odottamattoman kiehtovalla vaalikampanjalla vetäen vaalitilaisuuksiinsa valtavat määrät ihmisiä Turkin kolmessa suurimmassa kaupungissa Istanbulissa, Ankarassa ja Izmirissä.

Äänioikeus oli yli 59 miljoonalla Turkin kansalaisella ja kolmella miljoonalla maasta pois muuttaneella turkkilaisella.

Äänestettiin. Tulos tiedetään. Tiedetäänkö lopullisista seurauksista koska?

SE TIEDETÄÄN, että Erdoganin presidenttiys merkitsee huonoa sekä Israelille että Turkin kristityille.

Viisisataa vuotta sitten ottomaaniturkkilaiset yrittivät vallata ja alistaa kristityn Euroopan. Heidän retkensä päättyi tappioon Wienin porteilla.

Tänään Turkilla on jälleen käynnissä kristillisen Euroopan valloittamisaktio - vaikka se ei tapahdukaan - vielä - muslimisoturien hyökkäyksessä. Turkkilaiset operoivat niin sanotulla viidennen kolonnan aktiviteetilla Euroopassa: laaja verkosto radikaaleja islamisteja toimivat turkkilaisten rahoittamien ja ylläpitämien moskeijoitten suljetussa maailmassa presidentti Erdoganin henkilökohtaisen käskynjaon alaisuudessa.

Kesäkuussa tänä vuonna Itävallan hallitus sulki seitsemän moskeijaa ja karkoitti maasta 60 imaamia. Imaamit olivat Turkin valtion palkkalistoilla; laittoman palkkaliikenteen vastaanottajia ja siten Itävallan lakien rikkojia. Pahinta lienevät kuitenkin heidän moskeijoissaan salaa filmattujen tilanteitten kuvapaljastukset. Turkkilaisella mammonalla palkatut imaamit kouluttivat muslimiperheitten lapsia ja varhaisteinejä islamilaisen marttyyriuden kammottaviin "hienouksiin". Lapsista koulutettiin itsemurhaiskujen suorittajia Itävallan kristittyjen keskuuteen. Olen nähnyt videotallenteita tästä koulutuksesta. Milloin tahansa kertaan mielessäni näkemääni ja kuulemaani, puistatukset värisyttävät minua.

Turkkilainen tuttava, journalisti Abdullah Bozkurt asuu Tukholmassa ja työskentelee Stockholm Center for Freedom-järjestön palveluksessa. Bozkurt nimittää edellä mainittuja lapsia ja heitä kouluttavia imaameja "Erdoganin sala-armeijaksi". Erdoganin hallitus on kahden viimeisen vuoden aikana kaikin keinoin pyrkinyt muuttamaan turkkilaisilla rahoilla ylläpidetyt moskeijat linnoituksiksi, joista käydään poliittista ja ajallaan lähitulevaisuudessa väkivaltaista kampanjaa kristittyä Eurooppaa vastaan.

Erdogan raivostui kuullessaan Itävallassa tapahtuneesta ja varoitti kristillistä Eurooppaa tulevasta "sodasta ristin ja puolikuun välillä".

Myös Turkkia vierastavat toiset muslimit Euroopassa ovat Erdoganin vihan ja vainomenetelmien kohteina. Hiljattain luin miten Brysselin kaduilla ottivat verisesti yhteen Erdoganin kannattajat ja kurdit. Bozkurtin mukaan missä tahansa Erdoganin kätyrit ovat niskan päällä, siellä kaikki muslimit, jotka eivät kannata Erdogania, ovat raskaan väkivallan potentiaalisia kohteita. "Joka ei ole turkkilaismielinen muslimi, sitä syytetään totisesta islaminuskosta luopuneeksi, petturiksi ja Muhammedin kavaltajaksi. Tiedämme kyllä, mihin tällaiseksi leimattu ihminen joutuu, jos ja kun turkkilaiset pääsevät valtaan muslimien ghetoissa - vaikka Ruotsissa", Bozkurt toteaa.

ENTÄ ISRAEL ja Erdoganin suunnitelmnat juutalaisvaltion suhteen?

Erdogan ei salaile aikeitansa. Hän unelmoi rakentavansa valtaisan islamin yhteisarmeijan tuhoamaan Israel.

Erdoganin suunnitelmissa on, että kaikkiaan 57 muslimivaltiota lähettävät parhaimmat soturinsa yhteisarmeijaan. Neljännesmiljoona muslimisotilasta jakautuvat Israelin rajojen tuntumiin. Sitten alkaa tuhoamissota, joka ei pääty ennen kuin juutalaisvaltio on tuhkana.

Onko Raamatussa viitteitä tällaisesta uhasta Israelin suuntaan Turkin taholta?

On - Googin sodan nimikkeen alla.

Raamatun tutkijat ovat alati tuomassa esille, että eräät maantieteelliset paikat, joista Googin sotaan osallistuvat heimot tulevat, olisivat tosiasiassa nykyisen Turkin alueella. Niiltä on vaeltanut heimojen osia pohjoiseen ja asuttavat nyt nykyisen Venäjän aroja. Mutta niiden juuret ovat Turkin maassa.

Kurdikristitty pastori Majeed Mohammed on kirjoittanut avoimen kirjeen Israelin pääministerille, jossa hän varoittaa Israelia yksipuolisesta Iranin vaaran korostamisesta ja samanaikaisesta Turkin kosiskelusta. Mohammed luetteloi neljä vahvasti aseistettua miliisiarmeijaa Syyriassa, joiden taistelijat ovat etupäässä turkkilaisia, ja joiden aseet ja toimintabudjetit tulevat Erdoganin kassoista.

"Perjantaisaarnoissa Turkin, Sudanin, Libyan, Kuwaitin, Qatarin, Egyptin, Syyrian ja Libanonin moskeijoissa kuullaan säännöllisesti rukoiltavan siunausta ja voimaa uudelle sulttaanille, Erdoganille, ja samalla anotaan Allahia kiirehtimään Erdoganin johtaman uuden 'lopun ajan' kalifaatin muotoutumista. Onko tässä jatko katoavalle Isisille arabimaailmassa?" pastori Majeed Mohammed kysyy.

Erdogania lähellä olevan tutkimuslaitoksen johtaja on todennut Turkin johtaman uuden islamilaisen armeijan tuhoavan Israel kymmenessä vuorokaudessa. - On silkkaa hulluutta, että tällainen Turkki on jäsen Natossa.

Pidä silmällä tapahtumia Turkissa, varsinkin viime viikonvaihteen presidentinvaalien jälkeen.

 

Kommentoi "Turkin sydän repeää: Erdoganin islamilainen diktatuuri muuttaa Lähi-itää ja maailmaa"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

 _____      _____     ______     ___       _____  
|  __ \\   |  ___||  /_   _//   / _ \\    / ___// 
| |  \ ||  | ||__    `-| |,-   | / \ ||   \___ \\ 
| |__/ ||  | ||__      | ||    | \_/ ||   /    // 
|_____//   |_____||    |_||     \___//   /____//  
 -----`    `-----`     `-`'     `---`   `-----`   
                                                  
 
 

Yksi kommentti "Turkin sydän repeää: Erdoganin islamilainen diktatuuri muuttaa Lähi-itää ja maailmaa

Jukka Hupli 27.6.2018 9.34

"Turkin sydän repeää: Erdoganin islamilainen diktatuuri muuttaa Lähi-itää ja maailmaa"

"Mika Niikko: Yksi äiti, kaksi äitiä, kolme äitiä"

"Suomalainen sanan- ja mielipiteenvapaus orwellilaisen aivopesun kourissa"

"Älä alistu! Meidät on kutsuttu taistelukentälle, ei leikkikentälle."

Siinäpä otsikoita! Pahuuden tykkituli alkaa olla aikamoisen voimakasta ajan täyttyessä. Jotenkin mieleeni tuli alla oleva raamatunkohta, joka tässä saattaa tuntua oudolta, mutta ei kuitenkaan, sillä : Hän ei säästänyt omaa poikaansakaan, mutta varmisti voiton juuri sillä tämän kaiken keskellä meille kaikille, hänen omilleen. Olemme totisesti taistelukentällä ja meidät on tuomittu - niin tuomittu mitä? Voittamaan! Sanoisinkohan halleluja!? ;)



Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?
Roomalaiskirje 8:31