2013-11-17 https://www.patmos.fi/filebank/blog/authors/fb-share_10_7182-JUHA_BLOGI_FINAL.jpg Kyllä ovat, katsoo Helsingin yliopiston akatemiaprofessori Elina Vuola Suomen Kuvalehden 8.11.2013 ilmestyneen numeron 45 mielipidekolumnissaan "Puhumisen vaikeudesta". Vuolan näkemys on tarkoitettu erittäin kriittiseksi kommentiksi Ajankohtaisen kakkosen taannoisen Islam-illan... https://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/15/juha_ahvio_sunnuntaina_-_ovatko_arvokonservatiiviset_kristityt_ja_muslimit_seksuaalieettisesti_samalla_puolella Patmos article
Juha Ahvio
17.11.2013
Juha Ahvio

Juha Ahvio, teologian tohtori, dosentti, Patmos Lähetyssäätiön tutkimusjohtaja

Juha Ahvio sunnuntaina – Ovatko arvokonservatiiviset kristityt ja muslimit seksuaalieettisesti samalla puolella?

Juha Ahvio

Juha Ahvio

Kyllä ovat, katsoo Helsingin yliopiston akatemiaprofessori Elina Vuola Suomen Kuvalehden 8.11.2013 ilmestyneen numeron 45 mielipidekolumnissaan ”Puhumisen vaikeudesta”. Vuolan näkemys on tarkoitettu erittäin kriittiseksi kommentiksi Ajankohtaisen kakkosen taannoisen Islam-illan islam-kriittisten osanottajien linjauksiin.

Vuolan mukaan arvokonservatiiviset kristityt islam-kriitikot ovat tekopyhällä tavalla itsensä kanssa pahassa ristiriidassa arvostellessaan islamia ja muslimeita länsimaisen oikeusajattelun, oikeustajun ja tasa-arvoisten ihmisoikeuksien vastaisista seksuaalieettisistä käsityksistä esimerkiksi liittyen naisen asemaan ja homoseksuaalisuuteen.

Vuola katsoo ristiriidan syntyvän siitä, että samanaikaisesti kristityt arvokonservatiivit itse omissa kirkoissaan puolustavat ytimeltään samanlaisia taantumuksellisia seksuaalieettisiä käsityksiä kuin vastustamansa muslimit ja että arvokonservatiiviset kristityt itsekin tosiasiallisesti torjuvat tasa-arvoiset länsimaiset ihmisoikeudet torjuessaan edistykselliset sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvät uudelleentulkinnat maallistumisena ja liiallisena liberalisoitumisena.

Vuolan teesi on siis se, että konservatiiviset kristityt ja muslimit ovat todellisuudessa samalla epätasa-arvoisella seksuaalieettisellä puolella ja että länsimaisen ihmisoikeusajattelun aidot puolustajat ovat niitä, jotka ajavat radikaalin feminismin, homoseksuaalisuuden hyväksymisen ja perinteisen avioliiton hylkäämisen asiaa.

Elina Vuola kirjoittaa Islam-illan keskusteluihin viitaten seuraavasti:

”Asetelmaa jumiuttaa se, että puhutaan toisesta eikä itsestä. Arvokonservatiiviksi itsensä asemoiva kristitty perussuomalainen Simon Elo pystyi esittämään itsensä homoseksuaalien puolustajana vain, kun vastakohtana oli muslimien vielä jyrkempi suhtautuminen homoseksuaalisuuteen. Nuoren imaamin Abbas Bahmanpourin toteamus kuolemanrangaistuksesta homoseksistä on pöyristyttävä. Erot tiukkoja seksuaalieettisiä kantoja esittävien muslimien ja kristittyjen välillä ovat kuitenkin selviä vain näin äärimmäisessä kysymyksessä.”

Vuola jatkaa tähän tapaan:

”Keskustelussa mukana ollut Juha Ahvio Patmos-säätiöstä – joka tekee muun muassa muslimien ja juutalaisten parissa lähetystyötä – on kirjoittanut, kuinka sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvät uudelleentulkinnat luterilaisessa kirkossa ovat ’kulttuurimarxilaisen feministisen strategian’ aikaansaannosta. Olipa tästä salaliittoteoriasta mitä mieltä tahansa, se on ajatuksellisesti miltei toisinto islamistienkin viljelemästä ajatuksesta, että naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien esilläpito on länsimaista maallistunutta hapatusta.”

Vuolan kritiikki tiivistyy tähän:

”On vaikea hahmottaa, milloin näillä herroilla tasa-arvo ja ihmisoikeudet ovat osa luovuttamatonta länsimaista oikeustajua, jonka perusteella muutoksia vaaditaan toisilta, milloin maallistumista ja uskonnon ytimestä luopumista, jota vastustetaan omassa uskonnossa. Olisi reilua sanoa, että mehän ajattelemme pohjimmiltaan samalla tavalla: homoseksuaalisuuden toteuttaminen on syntiä. Mies on perheen ja seurakunnan pää. Naisille ei kuulu uskonnollinen auktoriteetti. Tässä voidaan vedota sekä Raamatun että Koraanin muuttumattomuuteen. On kaksinaismoralistista vaatia toisen uskonnolta sellaista, mitä vastustaa omassaan…”

Vuolan johtopäätös kuuluu näin:

”He, jotka pitävät sukupuoleen ja  seksuaalisuuteen liittyviä uudelleentulkintoja maallistumisena ja liiallisena liberalisoitumisena islamissa ja kristinuskossa, ovat samalla puolella keskenään…”

Mutta onko Vuolan johtopäätös pätevä ja oikeaan osuva? Ovatko arvokonservatiiviset kristityt islam-kriitikot itsensä kanssa seksuaalieettisesti ristiriidassa? Onko heidän asenteensa kaksinaismoralistisen tekopyhä?

Vastaus kaikkiin näihin kolmeen kysymykseen on kielteinen. Tämä asiaintila käy väistämättä ilmi, kun pohditaan vakavasti kahta seuraavaa kysymystä:

Onko konservatiivinen kristillinen seksuaalietiikka todellisuudessa ytimeltään samanlaista kuin islaminuskon mukainen etiikka? Eroavatko kristilliset linjaukset islamilaisista ”vain näin äärimmäisessä kysymyksessä”? Näihin kysymyksiin oikein vastaaminen on perustavan tärkeää Vuolan koko argumentaation kannalta. Vuola itse näyttää muitta mutkitta antavan molempiin kysymyksiin myönteisen vastauksen. Mutta tässä hän erehtyy raskaasti.

Konservatiivinen kristillinen seksuaalietiikka ei todellisuudessa ole ytimeltään lainkaan samanlaista kuin islamilainen ja kristilliset linjaukset eroavat islamilaisista hyvinkin paljon, eivät suinkaan vain jonkin ”äärimmäisen kysymyksen” osalta.

Tästä syystä ei todellakaan ole ”reilua” sanoa, että ”me” – konservatiiviset kristityt ja islamilaiset – ”ajattelemme pohjimmiltaan samalla tavalla”, koska tosiasiallisesti me emme ajattele samalla tavalla.

Robert Spencer vertaa kirjansa Not Peace but A Sword: The Great Chasm Between Christianity and Islam (Catholic Answers 2012) sivuilla 139–162 klassisen kristinuskon ja islamin perustavaa laatua olevia seksuaalieettisiä näkemyseroja seuraavasti.

Kristinusko on aina suhtautunut kriittisesti ohjelmalliseen raskauden ehkäisyyn, kun taas islam ei ole. Kristillinen etiikka ei hyväksy abortteja, kun taas islam hyväksyy. Moniavioisuus on islamin arkipäivää, kun taas kristillinen näkemys on aina sitoutunut monogaamisuuteen. Avioerot eivät ole islamille ongelma, kun taas kristinusko on pitänyt niitä erittäin paheksuttavina. Islamin hyväksymät ja ylläpitämät lapsiavioliitot ja tyttöjen ympärileikkaamiset ovat olleet aina kauhistus kristinuskon näkökulmasta. Samoin on ollut asianlaita islamilaisen jalkavaimo- ja seksuaaliorjuus-instituutioiden kanssa kuten myös etenkin shiialaisten muslimien ylläpitämän niin sanotun väliaikaisen avioliiton kanssa.

Tällaiset edustavat mitä järkyttävintä seksuaalieettistä rappiota kristillisestä näkökulmasta tarkasteltuna. Tunnustuksellinen kristillinen ja tunnustuksellinen islamilainen seksuaalietiikka poikkeavat radikaalisti toisistaan. On erikoista, että professori Elina Vuola ei näytä olevan selvillä tästä tosiasiasta.       

Homoseksuaalisuus on kristillisen etiikan mukaan syntiä, koska homoseksuaalisuus on luonnon ja luonnollisen lain vastaista. Valtavirran ashariittisen teologiansa ohjaama sunnalainen islam ei puolestaan tunnusta koko luonnollisen lain käsitettä, joten homoseksuaalisuuden synnillisyyttä ei islamissa voida perustella eikä tulkita minkään muun kuin mielivaltaisen positiivisen säädöksen pohjalta.

Koska islamin persoonattoman unitaarinen ja pelkistetyn voluntaristinen Jumala-oppi poikkeaa ratkaisevasti kristillisestä trinitaarisesta ja jumaluuden toisen persoonan inkarnaatioon luovuttamattomasti liittyvästä Jumala-opista – jonka mukaan Jumalan suvereeni tahto heijastaa hänen rakkaudellisen pyhää olemustaan – , eroavat myös kristillinen ja islamilainen käsitys patriarkaalisuudesta ratkaisevasti toisistaan.

Koraanin luonnehdintojen perusteella Allahia ei voida missään tapauksessa pitää rakastavana isänä, kun taas Raamatussa Jumala on ilmoittanut itsensä nimenomaan taivaallisena Isänä, joka paitsi rakastaa luotujaan arvokkaina luotuina myös ja ennen kaikkea rakastaa erityisellä isällisellä rakkaudella Poikansa Kristuksen työn perusteella ja Pyhän Hengen työn kautta pelastamiaan syntisiä ihmisiä. Islamilaisittain mies ja isä perheen päänä voi olla vain Allahin tapaan mielivaltainen tyranni, jolle pitää olla orjamaisen kuuliainen. Kristillisen uskon mukaan mies ja isä perheen päänä on vastuunkantaja, joka vaalii rakkaudella perheensä kaikinpuolista hyvinvointia.

Raamattu ja kristillinen usko opettavat Jumalan luoneen ihmisen ihmisarvoltaan ja ihmisoikeuksiltaan tasa-arvoiseksi Jumalan kuvaksi nimenomaan miehenä ja naisena, kun taas Koraani ja islam eivät lainkaan opeta ihmisen luomista Allahin kuvaksi eivätkä luomiseen perustuvaa universaalia ihmisarvoa eivätkä tästä kumpuavaa universaalia ja ehdotonta lähimmäisenrakkautta. Islamin mukaan mies on olemuksellisesti arvokkaampi olento kuin nainen ja muslimi on arvokkaampi olento kuin ei-muslimi, uskoton.

Koraani ilmoittaa suuran 3 jakeessa 163 näin: ”Ihmiset ovat eriarvoisia Jumalan edessä, ja Hän näkee, mitä he tekevät”. Näin ollen on ymmärrettävää, että Koraanin suuran 2 jakeissa 223 ja 228 voidaan todeta tähän tapaan: ”Vaimonne ovat teidän peltojanne. Käykää pelloillanne, milloin tahdotte…mutta mies on häntä asteen korkeammalla. Jumala on Mahtava, Voimallinen.” Ja suuran 3 jakeissa 110 ja 118 lausutaan muslimeista näin: ”Te olette paras kansakunta, joka ihmisten parista on noussut…Uskovaiset, ottakaa vain toisenne ystäviksenne…”

Kulttuurihistorialliset seuraukset ovat aina olleet ja yhä edelleen ovat ratkaisevasti erilaiset riippuen siitä, uskotaanko Raamattuun Jumalan inspiroimana Sanana vai Koraaniin Allahin ilmoituksena. Kristillisen Raamattuun uskomisen vaikutushistoria on ollut täysin toisenlainen kuin islamilaisen Koraaniin uskomisen vaikutushistoria. Etenkin yleismaailmallisten ihmisoikeuksien ja naisen aseman kohentumisen kannalta klassisen kristillinen uskominen sekä luonnolliseen lakiin että Raamattuun Jumalan Sanana on ollut ratkaisevalla tavalla myönteistä. Sen sijaan islamilaisen Koraaniin uskomisen osalta tilanne on täysin päinvastainen.

Kannattaa paneutua ajatuksella historioitsija ja sosiologi Rodney Starkin teoksiin For the Glory of God: How Monotheism Led to Reformations, Science, Witch-Hunts, and the End of Slavery (Princeton University Press 2004) ja The Triumph of Christianity: How the Jesus Movement Became the World’s Largest Religion (HarperOne 2012).

Konservatiivinen kristillinen seksuaalietiikka ei ole ristiriidassa länsimaisen ihmisoikeusajattelun kanssa. Päinvastoin: länsimaisella ihmisoikeusajattelulla on vahvat juutalaiskristilliset teologiset, antropologiset ja eettiset juurensa. Ja yhtä painokkaasti on todettava, että tämän päivän seksuaaliradikaalien edustamat sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvät uudelleentulkinnat puolestaan ovat vahvassa ristiriidassa länsimaisen ihmisoikeusajattelun kanssa.

Tämän tosiasian osoittaa selkeästi esimerkiksi YK:n Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen – joka perustavalla tavalla ilmaisee länsimaista oikeusajattelua, oikeustajua ja käsitystä ihmisoikeuksien sisällöstä – artikla 16 http://www.ohchr.org/EN/UDHR/Pages/Language.aspx?LangID=fin, joka määrittelee avioliiton solmimisen ihmisoikeudeksi:

”1. Täysi-ikäisillä miehillä ja naisilla on oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe ilman minkäänlaisia rodusta, kansalaisuudesta tai uskonnosta johtuvia rajoituksia. Heillä on yhtäläiset oikeudet avioliittoon, avioliiton aikana ja sen purkamisen jälkeen. 2. Avioliiton solmiminen tapahtukoon vain tulevien aviopuolisoiden vapaasta ja täydestä suostumuksesta. 3. Perhe on yhteiskunnan luonnollinen ja perustava ydinosa ja sillä on oikeus yhteiskunnan ja valtion suojeluun.”    

Tässä artiklassa määritellään ihmisoikeudeksi nimenomaan niin sanotun perinteisen heteronormatiivisen ja monogaamisen avioliiton solmiminen ja perinteisen perheen perustaminen. Avioliiton solmiminen ja perheen perustaminen liittyvät toisiinsa juuri siksi, että avioliitto perustuu kahden vastakkaisen sukupuolen edustajan kokonaisvaltaiseen toisiinsa liittymiseen, joka mahdollistaa orgaanisesti lasten hankkimisen eli perheen muodostumisen.

Artiklan mukaan tällainen perinteinen perhe on ”yhteiskunnan luonnollinen ja perustava ydinosa…” ja juuri tällaisena valtion tulee perhe-instituutiota suojella ja tukea. Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen avioliitto-artikla ei anna minkäänlaista oikeutusta radikaalin feminismin, homoseksuaalisuuden hyväksymisen ja perinteisen avioliiton ohjelmallisen hylkäämisen agendalle.

Tosiasia on se, että arvokonservatiivinen kristitty voi puolustaa ja puolustaa tätä Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen artiklan sisältöä rehellisesti ja avoimesti ja täysin vailla tekopyhää kaksinaismoralismia, kun taas – hämmästyttävää kyllä – sekä Elina Vuolan kaltaiset punavihreät vaikuttajat http://www.maailmankuvalehti.fi/artikkelit/11047 että muslimit ja varsinkin islamistit ovat käytännössä samalla puolella vastustaessaan mainitun artiklan keskeisiä sisältöjä.

Punavihreät konstruktivistiset kulttuurimarxistit hylkäävät kiroten taantumuksellisen ja sortavan ajatuksen perinteisestä heteronormatiivisesta ja patriarkaalisesta avioliitosta ja perheestä luonnollisina instituutioina ja islamilainen maailma puolestaan on myös samaa mieltä siitä, että ei ole olemassa mitään luonnollista lakia eikä luonnollisia instituutioita ja että Ihmisoikeuksien julistuksen avioliitto-artikla on ristiriidassa sharia-lain kanssa tunnustaessaan naisen olemuksellisen tasa-arvon miehen kanssa.

Sekä kulttuurimarxistit että islamistit hyväksyvät ohjelmallisen ehkäisyn, abortin, eri muotoisen polygamian ja polyamorian sekä avioerot. Molemmat tavoittelevat maailman muuttamista joksikin kokonaan toiseksi eli utopiaa. Kumpikaan ei usko kristillis-konservatiiviseen käsitykseen perisynnistä ja ihmisen langenneisuudesta. Sekä vasemmistolaiset että islamilaiset radikaalit uskovat tietävänsä, millä välineillä maailma voidaan kerta kaikkiaan muuttaa paremmaksi. Radikaali sosialisti uskoo, että valtion voimaa ja tarvittaessa väkivaltaa käyttämällä yksityinen omaisuus – jonka Ihmisoikeuksien julistuksen artikla 17 määrittelee luovuttamattomaksi ihmisoikeudeksi – on poistettavissa ja maailma parannettavissa. Radikaali islamisti uskoo, että kun maailman kansakunnat tarvittaessa väkivaltaisestikin kääntyvät islamiin ja islamin laki pannaan toimeen, maailman ongelmat poistuvat.

On hyvä pitää mielessä sekin, että marxilaisen totalitarismin aatehistoriallinen pohjustaja Jean-Jacques Rousseau oli Muhammadin ja islamin ihailija. Sekä radikaalit sosialistit – varsinkin vapautuksen teologian piirissä – että islamistit näkevät varsin samaan tapaan kaiken pahan alkujuureksi kapitalismin, amerikkalaisen imperialismin ja länsimaisen kolonialismin. USA näyttää olevan ”Suuri saatana” ja Israel ”Pieni saatana” yhtä hyvin vasemmistoradikaaleille kuin islamisteille.

Elina Vuola kirjoittaa, että kulttuurimarxismi-kritiikissäni olisi kyse salaliittoteoriasta, joka on analogisessa mielessä samantapainen kuin mitä islamistit omissa lännenvastaisissa linjauksissaan esittävät. Itse en kuitenkaan ole näissä yhteyksissä esittänyt minkäänlaisia salaliittoväitteitä. Päinvastoin: olen lähdeviitteineen esittänyt täysin julkisesti tunnetun läntisen marxismin vaikutushistorian, joka oleellisella tavalla liittyy viime vuosikymmenien seksuaalivallankumouksen etenemiseen.

Todellisuudessa islamistien salaliittoteorioiden kanssa analogisia salaliittoväitteitä ovat sen sijaan esittäneet nimenomaan Vuolan näkemyksiä lähellä olevat suomalaiset vasemmistovaikuttajat, jotka ohjelmallisesti ajavat radikaalin feminismin ja homoliikkeen agendaa suomalaisessa yhteiskunnassa ja kirkossa. Kuten Kansan Uutiset uutisoi 28.9.2013 artikkelissaan ”Jeesuksen yhteiskunnallinen ja radikaali sanoma on vesitetty” http://www.kansanuutiset.fi/tulosta/artikkeli/3055960, Kallion kirkossa kokoontuneet vasemmistoaktivistit Kai Sadinmaa, yhteiskuntatieteilijä ja kansanedustaja Anna Kontula sekä Antti Ronkainen markkinoivat väitteitä, joiden mukaan:

”Suurin osa elää velkaorjuudessa ja hyvin pieni valtaeliitti päättää kaikesta, työn- ja tulonjaosta…13 suurinta pankkia ja 161 ihmistä, joista suurin osa valkoisia miehiä, hallitsevat käytännössä kaikkea…”

Tämähän on kuin suoraan Siionin viisaitten pöytäkirjoista tai Muslimiveljeskunnan ideologiaa edustavan palestiinalaisen islamistiterroristijärjestö Hamasin peruskirjasta, jossa varoitetaan judeomasonististen sionistien kapitalistisesta salaliitosta ja kehotetaan taistelemaan sitä vastaan. Antifeministisestä salaliitosta on varoitellut aktiivinen kirkollis-yhteiskunnallinen vasemmistovaikuttaja ja tutkijatohtori Sari Roman-Lagerspetz, kuten käy ilmi Aamulehden artikkelista ”Salaliitto? Naistutkijan mukaan Audi-miehen kommentit eivät olleet sattumaa” 3.9.2009 http://www.virallisetlinkit.eu/site/27229.html. Kannattaa myös lukea 20.6.2011 päivätty blogikirjoitus ”Sari Roman-Lagerspetz, tutkija vai riidankylväjä?” http://valkoniemi.blogspot.fi/2011/06/sari-roman-lagerspetz-tutkija-vai.html.

Vasemmistolaiset tutkijat ja seksuaaliradikaalit vaikuttajat voivat näköjään täysin legitiimisti esittää julkisia salaliittoväitteitä vailla pelkoa uskottavuuden menettämisestä. Salaliittoväitteet ovat asianmukaisia ja vakavasti otettavia silloin, kun niitä käytetään kapitalisminvastaisiin ja uusia seksuaalipoliittisia agendoja edistäviin radikaaleihin tarkoituksiin.

Mutta kaiken kaikkiaan: vasemmistoradikaali feminismi on tehnyt naisista miehiä ja miehistä naisia ja tämä on kääntynyt nimenomaan naisten ja lasten tappioksi. Islamilainen patriarkaalisuus puolestaan ajaa miesten tyranniaa ja varsinkin tämä on koitunut ja koituu jatkuvasti naisten tappioksi. Arvokonservatiivisen kristinuskon mukainen patriarkaalisuus vasemmistoradikaaleista ja islamisteista poiketen sen sijaan uskoo aidon tasa-arvoisesti siihen, että sekä mies ja nainen ovat Jumalan kuva, jolla on olemuksellinen ihmisarvo.

Kristillisen patriarkaalisuuden luonnehtimat perinteiset avioliitto- ja perheinstituutiot ovat luonnollisia instituutioita, jotka ovat olleet ja ovat perustavia koko länsimaisen kulttuurin kannalta. Tätä näkemystä perustelen laajemmin lähiviikkoina ilmestyvässä kirjassani Avioliitto ja perhe: Jumalan paras ihmiselle (Kuva ja Sana 2013).

Arvokonservatiivinen kristitty on seksuaalieettisesti täysin johdonmukaisesti sekä YK:n Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen mukaisen länsimaisen oikeustajun puolella että vastustaa islamin käsityksiä ja aikamme vasemmistoradikaaleja seksuaalivallankumouksellisia, joiden molempien käsitykset ovat joistakin eroistaan huolimatta keskenään hämmästyttävän yhtä pitäviä ja vakavassa ristiriidassa luovuttamattoman länsimaisen ihmisoikeustajun kanssa.

Kuvan ja Sanan verkkokaupasta on hankittavissa keväällä 2011 pitämäni viisiosainen luentosarja Radikaali islam ja äärivasemmisto länsimaita ja Israelia vastaan, jossa käsittelen laajemmin tämän blogin aihepiiriin liittyviä keskeisiä kysymyksiä http://www.kuvajasana.fi/fi/tuotteet/?id=18&series=Radikaali+islam+ja+%E4%E4rivasemmisto+l%E4nsimaita+ja+Israelia+vastaan+-+Miten+k%E4y+Suomen%3F.       

 

 

 

Kommentoi "Juha Ahvio sunnuntaina – Ovatko arvokonservatiiviset kristityt ja muslimit seksuaalieettisesti samalla puolella?"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

  _____      ___     _____      _____    _    _   
 |__  //    / _ \\  |  __ \\   |  ___|| | \  / || 
   / //    / //\ \\ | |  \ ||  | ||__   |  \/  || 
  / //__  |  ___  ||| |__/ ||  | ||__   | .  . || 
 /_____|| |_||  |_|||_____//   |_____|| |_|\/|_|| 
 `-----`  `-`   `-`  -----`    `-----`  `-`  `-`  
                                                  
 
 

15 kommenttia "Juha Ahvio sunnuntaina – Ovatko arvokonservatiiviset kristityt ja muslimit seksuaalieettisesti samalla puolella?"

Sivu 1/2

Ihmettelyä 17.11.2013 11.39

Asiaa kirjoittaa tässä jutussaan tri Ahvio mielestäni,kiitos.Monipuolista!Kyllähän se noin on.Tosin mielestäni raamatullinen uskova saattaa joskus löytää jonkun toimivan yksityiskohdan sekä vasemmiston,kuin myös oikeiston ohjelmasta.Mutta ei noissa Ahvion esille tuomissa kriittisissä ristiriitaisissa epäkohdissa,joita kristinuskon vihaajat valheellisesti viljelevät. Kyllähän sinänsä naisten tasa-arvo ei ollut varmaan ensimmäisiä asioita äärioikeiston yhteiskuntapolitiikassa.Naisten tasa-arvoisin oikeuksin töihin pääsy yleensä lainkaan ei ole aina ollut itsestään selvä asia uskovaisten mielipiteissäkään, joskus viime sotien jälkeenkään.Ja 60-luvun kuohuihin ja yhteiskunnallisten muutosten esillepanoon on ollut osin varmaan ihan oikeita syitäkin, eri asia on se miten epäkohtia järkevästi hoidettaisiin.Kuten Venäjän bolsevikkivallankumouskaan ei varmaankaan olisi jossakin 80-luvun hyvinvointi-Suomessa syttynyt,sille ja sellaisille huijarilietsojille ei olisi ollut yhteiskunnallisten epäkohtien maaperää.Siis aikaan ennen EU-Suomea ja uupakanallista suursosialismi-kapitalismiliittovaltiota,joka jo valuuttakriiseineen ja huijauksineen koputtelee.Ja vasemmisto tai joku Neuvostoliitto ei koskaan itse käytännössä todellista naisten tasa-arvoa ole toteuttanutkaan.

Mutta itse muistaisin, ettei Raamatun Taivaallinen Jumala löydy omaa etuaan ajavan pääomaoikeiston tavoitteista ja arvoista läheskään aina ja mustavalkoisesti.He ovat liikaa sidoksissa bisneksen koviin lakeihin,ikään kuin evolutionistit:"voimakkaimman ja sopeutuvimman luonnonlaki,köyhät ovat omasta syystään syyllisiä (muka aina?)". Ja kyllä vasemmiston ja vihreittein joukossa on Jumalaa etsiviä myös.Kuten Suomessa islamin orjuudessa elävien joukossa. Aika koomista tämä Suomen tasa-arvo: laki ja esim.vihersekaiset ja vasemmisto vaativat samaan aikaan naisten tasa-arvoa, sekä sekä periaatteessa oikein islamia kulttuurina ja uskontona kunnioittamaan muiden joukossa,joka islam puolestaan pukee naiset kaapuihin toisen luokan kansalaisina kaduillamme.Ja joka islam siis tähtää tuon vallitsevan tasa-arvon ja sen käsitteen kumoamiseen. Ja vielä lopuksi.Vaikuttaa siltä, että kyllä merkittävä osa oikeistostakin ajattelee nykyisin aivan melkein kaikkia puolueita myöten raamatullisten avioliittoarvojen vastaisesti.Parisuhde lakia puolustaen?! Onkohan niin, että nykyään vasemmisto toivoo ettei Raamatun Jumalaa ole, menestyvä oikeiston osa haluaa löytää jumalan hedonistisesti itsestään,ja ääriviherijäimistö omien ristiriitaisten evoluutioidensa vastaisesti toivoo, että saa ja olisi mahdollista sekoilla miten vaan,sekä lopulta islamistit haluavat jyrätä kaiken Allahilleen? Paluu keskiaikaan tai jonnekin tuolle puolen...?

salaliittoillen 17.11.2013 12.57

Näyttäisi noissa tulkaa kaikki -liikkeen johtavalla tasolla olevien leidien salaliittohahmotelmissa olevan samanlaista vainoharhaisuutta kun jokin aika sitten Ruotsissa esiintyi ainakin eräiden feministien puheissa niin kuin toimissakin.

Pauli S. 17.11.2013 17.31

Kiitos jälleen valaisevasta kirjoituksesta.

Olen lukenut näitä blogitekstejä, ja luin kesällä kirjan, Miten tähän on tultu? Mielestäni juurikin tämänkaltaiselle asialliselle, selkeälle ja perusteelliselle analyysille on suuri tarve. Ajattelen, että moni ev.lut. kirkon merkittävässä asemassa oleva teologi, joka voisi ottaa vaikutusvaltaisesti kantaa ei sitä syystä tai toisesta tee.

Siksikin tarvitaan niitä, joilla on paitsi terävä myös rohkea kynä. Kiitos.

- Pauli Selkee, past. (ev.lut.).

tapio 17.11.2013 17.57

Tarkasti selostettua asiaa kuten aina!Kiitos Juha!

Tyhmä kysymys 17.11.2013 23.52

Hyvä kirjoitus oli!

Selitätkö vielä käsitteen "ohjelmallinen raskauden ehkäisy", se kun ei auennut.

Raija, LAHDESTA 18.11.2013 1.30

Kiitos Taivaalliselle Isälle, että HÄN ON ANTANUT SUOMEN KANSALLE SELKEÄN JA ARMOITETUN RAAMATUN SANAN OPETTAJAN, JUHA AHVION. Tuo 17.11. klo 24.00 päättynyt ohjelma oli huippuunsa toteutettua PUHDASTA JA PYHÄN HENGEN VOITELEMAA sekä MONIPUOLISESTI KÄSITELTYÄ JUMALAN SANAA. Sain kokea Jumalan siunaamat hetket lähetyksen aikana ja varmasti vielä tulevien päivien aikana. Siunaan Juha Ahviota Jumalan palvelijana ja haluan olla hänen esirukoilijansa. Siunaten ja kiittäen, Raija

M. L. 18.11.2013 7.21

On erikoista, että asiat voi käsittää siten kuin SK:n kirjoituksessa tehdään.

***
Se minuakin häiritsee, että vain harva ev.lut.kirkon teologi ottaa kantaa yhtään mihinkään, vaikka käynnissä on suuri murros. Moni seurakuntalainen on hädissään, kun ilmassa olevat kysymykset lakaistaan vain maton alle, ikään kuin ne siten olisivat selvitetyt. Sitten kuitenkin radiojumalanpalveluksen saarnan pitäjä puhuu nykytrendien suvaitsemisen tärkeydestä uskonpuhdistuksen juhlapäivänä ja lisää loppuun vielä Pussy Riotinkin. Pappi lukee ääneen alttarilta rukousta, jossa noin kolme kertaa anoo anteeksiantoa meidän kaikkien rukoilijoiden - ei syntien vaan asenteiden - vuoksi. Ja vielä kehotetaan seurakuntalaista miettimään vierustoverinsa kanssa, mitä seurakunnassa voisi tehdä paremmin. Totuus on, että hän ei voi tehdä mitään, se on paimenten tehtävä. Palata Raamattuun.
***

Tieteen sivusta 18.11.2013 9.09

Korkeita asemia tiedemaailmassa saavuttaneet esiintyvät yhä useammin muodollisen asemansa takaa. Julkisuus hyväksyy heitä yhä helpommin asiantuntijoiksi myös aiheissa, joihin heidän asemansa eivät liity. Siltä osin ollaan pitkälti tilanteessa, jossa muodollista asemaa käytetään yleisperusteena asiantuntemukselle asiassa kuin asiassa. Toisaalta pätevästikin perustellut kannanotot voidaan ohittaa köykäisesti, milloin esittäjälle ei ole esittää, esityksensä lisäksi, myöskin muodollista asemaa. Onkin päästy siihen, että ”tiedettä” on usein enemmän se, jota esitetään korkean aseman takaa. Muut esitykset voidaan kategorisesti hylätä, koskapa oikeinkin perusteltu esitys ei voi olla oikein, mikäli sillä ei ole korkean aseman antamaa oikeutusta. Kysymyshän on tietysti tieteellisestä protektionismista, jota länsimaailman lehdistö tukee puolisokeasti. Aseman takaa annettu lausunto saa helppoa julkisuutta ja hyväksyntää riippumatta siitä millaisia perusteita lausunnon taakse on esittää. Murheellisimpia ovat tietenkin ne tapaukset, joissa korkea asema siis hyväksytään esityksen vakuudeksi, vaikka asema olisikin kokonaan eri alalta. Näissä tapauksissa on sentään se positiivinen piirre, että ne tuovat esiin nykyisen länsimaisen tiedejärjestelmän puutteita.
Oma kokemukseni tiedemaailmasta ei ole kovin syvällinen. Onpa sitä kuitenkin. Muistelen kovasti, kuinka katsoin tarpeelliseksi perustella kantani tarkoin ja etsiä myös kantaani vastustavat näkökohdat. Esityksiä tehdessä pidin keskeisenä, että esitys kattoi mahd. täydellisesti sekä puoltavat että vastustavat näkökohdat - kokonaisvaltaisesti. Vastustavat näkökohdat piti siis pitää esillä ja ne piti voida kumota, jotta asian pääkanta voitiin katsoa pitäväksi. Nykyisessä tiedemaailmassa näköjään voidaan pehmoisesti tarttua asiaan kuin asiaan ja oppituolin nojalla julistaa tuomioita, tutkimatta koko asiaa. Asetelmalla on kaikenlaista pitävää perustelua turhentava vaikutus. Ajan myötä tulee tärkeämmäksi sijoittua ylhäältä annetun mielipideohjauksen mukaan oikein kuin perusteella asiaansa oikeaksi. Tieteestä tulee tiedepolitiikkaa ja ainoaksi keinoksi reformaatiolle jää tiedeyhteisön sisäinen vallankumous. Koska sellaisen kumouksen sisäiset haittavaikutukset olisivat suunnattomat, kumousta ei ratkaisumallina voida suosia. Pientä toivoa voisi asettaa sen varaan, jos julkisuudessa ryhdistäydyttäisiin ja lakattaisiin kunnioittamasta oppituoleja tieteen sijasta.
Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin murheellinen.

TutkijaNN 18.11.2013 9.29

80-luvun lopulla (USA:ssa jo aikaisemmin) yliopistoihin soluttautunut "naistutkimus", tai kuten nykyään sanottaisiin "sukupuolentutkimus", on synnyttänyt agitaattori-naistohtoriporukan, josta tulevat myös nämä virallisiin instituutioihin kuten evlut-kirkkoon viherpunavasemmiston tuella päässeet perinteisten arvojen kyseenalaistajat. Ahvion puhe kulttuurimarxilaisesta feministisestä strategiasta on tältä pohjalta totista totta. Vaikka tuo pieni mutta äänekäs ryhmä pohjaa asiantuntemustaan akateemisiin oppiarvoihin, ei sen käyttämä "laadullinen" tutkimus täytä usein alkeellisimpiakaan tieteellisyyden kriteereitä (niinpä joissakin yliopistoissa on alettu hankkiutua erooan tällaisesta niiden tutkimuksen tasoa nakertavasta pseudotieteestä). Siksi onkin hämmästyttävää, miten valtakunnan arvostetuin lehdistö, ylestä puhumattakaan, kerta toisensa jälkeen alistuu näiden feministiradikaalien äänitorveksi. (Vastauskin on toki selvä, samanhenkinen toimittajaporukka on jo aikaa sitten soluttautunut myös noihin medioihin.) Valveutuneiden kristittyjen on entistä tarmokkaammin pidettävä esillä perinteisiä ihmiskuntaa suojelevia raamatullisia perusarvoja eikä tällöin kannata mennä mukaan näiden muutamien feministifanaatikkojen harrastamaan perustelemattomaan loanheittoon vaan pysyä asialinjalla.

hyvä Ahvio 18.11.2013 13.20

Anna mennä vaan!

TP 18.11.2013 13.51

"Tunnustuksellinen kristillinen ja tunnustuksellinen islamilainen seksuaalietiikka poikkeavat radikaalisti toisistaan. On erikoista, että professori Elina Vuola ei näytä olevan selvillä tästä tosiasiasta."

Niinpä niin, yksisilmäisyyttä esiintyy jopa professoritasolla. Liekö tällä kertaa tahatonta, vaiko aivan tahallista yksisilmäisyyttä, eli tarkoitushakuista ihmisten sumuttamista.

abcd 18.11.2013 15.48

Kiitos jälleen valaisevasta kirjoituksesta! Ihan käsittämätön juttu, että Raamatun mukaista kristinuskoa´suorastaan pilkataan ja vääristellään ja naisteologit ja tutkijat etunenässä. Mihin ihmeeseen he pyrkivät? Kaikella on hintansa. Ensimmäisen kerran tämän kansakunnan historiassa on Suomen taivaalle nostettu islamin miekka, joka poistaa tuppensa silloin, kun ensimmäinen minareetti nousee tähän maahan. Katsokaa islamin "hedelmiä" ja sitä karua jälkeä, mitä se on kylvänyt. Rukoillaan ystävät. Tämä ei ole sotaa lihaa ja verta vastaan, vaan pimeyden ruhtinaita ja henkivaltoja vastaan. Siunausta näille nettisivuille, on edes yksi taho, joka rohkeasti tässä maassa tietoa jakaa. KIITOS!

joram 18.11.2013 22.47

Kiitos Juha, jälleen kerran. Pidän sinua tämän maan yhtenä johtavana ajattelijana, aikalaiskriitikkona ja kristittynä älykkönä. Ei voi muuta kuin taas miettiä, miten nämä näkemyksesi saisi laajempaan jakeluun. Täällä niitä lukevat kuitekin jo valmiiksi samanmieliset, tosin omat näkemyksemme kauttasi myös täsmentyvät.

----

Pyyntö. Jossakin vaiheessa haluaisin lukea, kuuunnella Patmoksen, Mellerin, Juhan ...näkemyksen Suomen ev.lut.kirkkoon kuulumisesta tässä nykytilanteessa. En voi kehuskella kristillisellä elämälläni, rukouksella, Raamatun lukemisella jne. mutta silti minua vaivaa kuuluminen tähän kirkkoon joka niin selvästi liputtaa, täällä Helsingissä ainakin, lähes fanaattisen arvoliberalismin puolesta. Kuuluminen on tietysti henkilökohtainen ratkaisu, mutta mitä asiasta ajattelee nyt vuonna 2013 Patmos?

Kassu 19.11.2013 19.27

KIITOS Juha valaisevista kirjoituksista, tästäkin.
Näitä tekstejä pitäisi jotenkin saada kirkon maallikkojäsenten luettavaksi. Useat, eivät kaikki, kirkon paimenet eivät usko jumalaan, kun toimivat raamatun vastaisesti, valitettavasti.

Helpottunut 24.11.2013 12.02

Kiitos Juha Ahvio, tästä perinpohjaisesta kirjoituksesta! Todella hyvä, että vastaat Vuolan kolumniin, niinpä hänen ilmaan heittämänsä väitteet tulee kumotuksi.

Katsoin juuri YLE:n "Aamusydämellä" lähetyksen 24.11.2013, jossa puhuivat ns. kristityt homot. Aivan kertakaikkiaan tuohduttavaa kuunneltavaa ja toimittajan asenteellista tietämättömyyttä kristinuskon perusteista ja Raamatusta. Oli helpottavaa lukea tätä sinun tekstiäsi, sain heti perään raamatullista uskoa vahvistavaa tukea kirjoituksestasi.

Todellakin meidän Jeesuksen seuraajien täytyy pitää ääntä ja esittää perusteltuja näkemyksiä avioliitosta, kristillisyydestä ym. asioista, jotka yritetään koko ajan romuttaa. Tuokin kyseinen ohjelma puhui koko ajan "ennakkoluuloisista" kristityistä. Me, jotka näemme avioliiton ja perheen Jumalan asettamana pyhänä asiana emme tosiaan ole vain ennakkoluuloisia ja tietämättömiä ummikkoja vaan mielipiteellämme on vahva perusta Jumalan sanassa. Ja myös historiassa, kuten tuot, Juha, hyvin esille. Miksei media haastattele erikseen konservatiivista avioliittoa hyvin ja selkeästi puolustavia kristittyjä?!? Nytkin tämä ohjelma antaa katsojilleen äärimmäisen yksipuolisen ja valikoidun kuvan kristillisyydestä. Ja on todella väärin, että Luterilainen kirkko tulee aina ainoastaan esiin , ihan kuin se olisi Suomen ainoa kristillinen yhteisö. No, me muut saamme onneksi vielä aika vapaasti noudattaa Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, ei ole yhteiskunnan painetta muuttua Luterilaisen kirkon tapaiseksi ”kaikki käy” –yhteisöksi – vielä.

Jumala antakoon sinulle, Juha, mahdollisuuden tuoda tietoasi ja näkemyksiäsi esiin tässä yhteiskunnassa juuri oikeissa paikoissa! Siunausta!