2011-04-29 https://www.patmos.fi/filebank/blog/authors/fb-share_1_7180-PASI_BLOGI_FINAL.jpg ”Palestiinan kansaa ei ole olemassa. Palestiinalaisvaltion luominen on vain keino arabien yhdistämiseksi ja taistelun jatkamiseksi Israelia vastaan.” Zuheir Mohsein (1936-1979), PLO:n kokrkea- arvoinen virkailija. ------------------------------------------------------- Yhdysvaltalaisen Religions for... https://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/254/israel_haluaa_rauhaa_-_palestiinalaiset_valtion_missa_ovat_rauhan_todelliset_jarrumiehet Patmos article
Pasi Turunen
29.4.2011
Pasi Turunen

Pasi Turunen (TM) on toimittaja, raamatunopettaja ja Patmos Lähetyssäätiön toiminnanjohtaja.

Israel haluaa rauhaa - palestiinalaiset valtion. Missä ovat rauhan todelliset jarrumiehet?

”Palestiinan kansaa ei ole olemassa. Palestiinalaisvaltion luominen on vain keino arabien yhdistämiseksi ja taistelun jatkamiseksi Israelia vastaan.” Zuheir Mohsein (1936-1979), PLO:n kokrkea- arvoinen virkailija.
-------------------------------------------------------

Yhdysvaltalaisen Religions for Peace -järjestön konfliktinehkäisy- ja rauhantyön ohjelmien johtaja Antti Pentikäinen arvioi sinänsä ansiokkaassa kolumnissaan KOTIMAA –lehdessä (14.4.2011) nykypäivän rauhanvälityksen haasteita.

Kohdistaisin kriittisen huomion vain yhteen lausahdukseen. Pentikäisen mielestä: ”Palestiinan valtion esteenä näyttää olevan se, ettei Israel halua rauhaa vaan maata”. Tämä on minusta omituinen ja historiaton tulkinta Lähi-idän tilanteesta tarkasteltiinpa sitten nyky- tai mennyttä historiaa.

Vuonna 1937 brittiläisen lordi Peelin komissio ehdotti kansainväliselle yhteisölle brittiläsen mandaatin alueen jakamista arabien ja juutalaisten kesken. Arabit olisivat saaneet noin 80 % jakoesityksen alueesta. Siionistit hyväksyivät jakoajatuksen sinänsä ollen valmiita neuvottelemaan yksityiskohdista. Arabit torjuivat koko jakoajatuksen ehdottomasti ja vastasivat siihen arabimellakoiden väkivaltaisuuksilla. Jerusalemin suurmufti al-Husseini sai taloudellista ja materiaalista tukea väkivaltaisuuksien lietsomiseen Hitlerin hallitukselta.

YK esitti 1947 jakosuunnitelman (181), jonka jälleen siionistit hyväksyivät  ja arabit ehdottomasti hylkäsivät tyystin vastaten siihen kiihtyvällä väkivallalla. Toukokuussa 1948 viiden arabivaltion armeijat tunkeutuivat maahan pyrkimyksenään hävittää vastaperustettu juutalaisvaltio ja tehdä tyhjäksi jakosuunnitelma. Juutalaisille ei haluttu ”edes postimerkin kokoista aluetta”, julisti Jerusalemin suurmufti.

Sodan päätyttyä aselepoon 1949 arabit ehdottomasti eivät suostuneet minkäänlaisiin rauhansopimuksiin. Jordania miehitti sodassa Länsirannan ja Egypti Gazan eivätkä  tehneet lähes 20 vuoteen elettäkään noilla alueilla valtion perustamiseksi palestiinalaisille. Eivätkä palestiinalaiset edes itse sellaisen valtion luomista noina vuosina vaatineet. Sen sijaan perustettiin PLO, jonka tarkoituksena oli, ei Palestiinan valtion luominen, vaan juutalaisvaltion hävittäminen. Tuolloin ei ollut siirtokuntia eikä Israelin miehitystä sen enempää Gazassa kuin Länsirannallakaan. Silti ei ollut rauhaa.

Kuuden päivän sodan hävittyään 1967 arabijohtajat ehdottomasti torjuivat Israelin kesäkuisen tarjouksen rauhasta ja puolustussodassa vallattujen alueiden palauttamisesta rauhansopimuksen vastineena. ”Ei rauhaa! Ei tunnustamista! Ei neuvotteluita!” vastattiin Nasserin johdolla Khartoumissa samana vuonna.

Sodan jälkeen laadittu YK:n päätöslauselma 242 ei, vastoin yleistä uskomusta, edellytä Israelia vetäytymään kaikilta miehitetyiltä alueita. Päätöslauselman mukaan Israelilla on kansainvälisoikeudellinen peruste pitää alueita hallussaan viralliseen rauhansopimukseen ja "turvallisista ja tunnustetuista" rajoista sopimiseen saakka. Kiistanalaiset alueet eivät tulleet Israelin haltuun siksi, että Israelin halusi maata ja laajentua, vaan puolustussodassa Jordanian agressiota vastaan tämän liityttyä Israelin painokkaista vetoomuksista huolimatta Egyptin ja Syyrian rinnalle sotaan.

Vuonna 1979 Egypti ja Israel solmivat rauhan Camp Davidissa. Israel sai rauhan, vetäytyi Siinailta ja Ariel Sharonin johdolla Siinaille perustetut siirtokunnat evakuoitiin. Näin toteutui osaltaan päätöslauselman 242 periaate rauhasta ja tunnustetuista rajoista. Camp Davidin sopimukseen sisältyi myös Beginin oikeistohallituksen hyväksymä ehto pyrkimyksistä ryhtyä toimiin palestiinalaisten autonomisen itsehallinnon järjestämiseksi Gazassa. Palestiinalaiset torjuivat tällaisen esityksen ja pyrkimyksen ehdottomasti. Esitys jäi toteuttamatta.

Arafatille tarjottiin palestiinalaisvaltiota Barakin hallituksen aikana Bill Clintonin johdolla neuvotteluissa 2000-2001. Hän olisi saanut 97% Länsirannasta maavaihdoksin, 100% Gazasta ja Itä-Jerusalemin, sekä USD 35 mrd:n tukipaketin pakolaisten auttamiseksi. Arafat torjui historiallisen tarjouksen ja aloitti sodan, intifadan. ”Olet suurmies”, lohdutteli Arafat Clintonia kariutuneiden neuvotteluiden jälkeen. ”En ole suurmies. Minä olen luuseri ja sinä teit minusta sellaisen” vastasi Clinton. Arafatin neuvonantaja, Saudi-Arabian prinssi Bandar kutsui Arafatin käytöstä ”rikokseksi palestiinalaisia kohtaan”.

Israel vetäytyi Gazasta 2005 ja evakuoi kaikki Gazan juutalaiset antaakseen mahdollisuuden rauhalle. Ei tullut rauhaa. Tuli tuhansia raketteja Israelin siviilien niskaan. Alueen otti haltuunsa Hamas, joka vaalit voitettuaan kaappasi verisesti vallan ja ajoi kilpailevan Fatahin pakosalle Länsirannalle, samoin kansainäliset EU-tarkkailijat raja-asemilta. Peruskirjansa mukaisesti Hamas pyrkii juutalaisten hävittämiseen ja torjuu kaikki kansainväliset rauhanaloitteet palestiinalaisvaltiosta Israelin rinnalle.

Netanjahu teki pääministeriksi noustuaan mitä ei yksikään hallitus Israelissa, sen enempää oikeisto- kuin vasemmistolainenkaan, ole milloinkaan tehnyt: Pysäytti rakentamisen Länsirannan siirtokunnissa 10 kuukaudeksi saadakseen Abbasin palaamaan neuvottelupöytään. Yhdeksään kuukauteen Abbasia ei näkynyt eikä kuulunut. Yhdysvaltain painostuksesta viimein neuvotteluihin saatu Abbas käveli ulos ensimmäisen tilaisuuden saatuaan.

Israelin haluttomuus antautua palestiinalaishallinnon maksimalististen vaatimusten edessä ei merkitse haluttomuutta rauhaan. Israel on nimenomaan ollut valmis neuvotteluihin juuri rauhasta ilman ennakkoehtoja. Miksi Abbas sen sijaan ryhtyi vaatimaan siirtokuntien sisällä tapahtuvan rakentamisen täydellistä pysäyttämistä neuvotteluiden ehtona? Vaatimus, jollaista palestiinalaiset eivät koskaan aikaisemmin ole esittäneet. Rakentaminen ei ole aikaisemminkaan estänyt neuvottelemasta Israelin kanssa.

Nyt palestiinalaiset pyrkivät ohittamaan neuvottelut hakiessaan suoraan YK:n turvallisuusneuvostolta tai tarvittaessa yleiskokoukselta tunnustusta valtiolleen, jonka Abbas on toistuvasti sanonut haluavansa tyhjentää joka ainoasta juutalaisesta. Miksi kukaan Suomessa ei arvostele tällaista Judenrein –hankketta?

YK:lta syyskuussa haettava yksipuolinen valtiollinen tunnustus on palestiinalaishallinnon keino sivuuttaa neuvottelut osapuolen kanssa, joka on sanonut olevansa valmis neuvotteluihin ja rauhaan. Mihin muuten unohtui sekin, että palestiinalaiset ovat tähän asti vakuutelleet, etteivät pyri yksipuolisiin ratkaisuihin? Sellaiset kun sotivat kaikkia tähän astisia olennaisia YK:n päätöslauselmia, rauhanaloitteita ja Oslon sopimusta vastaan.

Abbas ei halua neuvotella rauhasta Israelin kanssa. Sen sijaan hän oli valmis neuvottelemaan terroristijärjestö Hamasin päästämisestä yhteishallitukseen. Heti Kairossa tapahtuneen  ratkaisun jälkeen Hamas ilmoitti, ettei sopimus yhteishallituksesta merkitse missään olosuhteissa minkäänlaista Israelin tunnustamista tai rauhanneuvotteluita sen kanssa.

Pentikäisen häiritsevän epähistoriallinen tulkinta Israelin haluttomuudesta rauhaan johtaa hänet etsimään vastausta väärästä suunnasta, Israelin laajentumispyrkimyksistä (”Israel haluaa … maata”). Kuitenkin joka kerta alueen arabit ovat torjuneet maan jakamisen silloinkin kun siionistijohtajat ovat siihen suostuneet, kuten edellä olevasta katsauksesta käy ilmi. Kuten Abba Eban aikanaan totesi: Palestiinalaiset eivät milloinkaan ole jättäneet käyttämättä hyväkseen tilaisuutta jättää käyttämättä tilaisuutta hyväkseen.

Nykytilanteessa Israel luonnollisesti ei ole valmis luovuttamaan puolustussodassa laillisesti valtaamaansa Länsirantaa niin kauan kuin on olemassa mahdollisuus, että siitä tulee Gazan kaltainen terroristien sillanpääasema. Kuten historioitsija Benny Morris on todennut: ”Israelille kysymys turvallisuudesta on  historian valossa todellinen niin psykologisesti kuin objektiivisestikin, eikä sitä pidä väheksyä”.

Historia ei tue Pentikäisen Kotimaa -lehdessä esittämää tulkintaa. Päinvastoin: Palestiinalaiset, jotka tänä päivänä ovat kansa, eivät edelleenkään halua rauhaa, vaan maan. Miksi he muuten olisvat yksipuolisesti perustamassa valtiota neuvottelematta rauhasta Israelin kanssa? Palestiinalaisvaltion este ja rauhan todelliset jarrumiehet ovat muualla kuin Israelissa. Palestiinalaisten väkivaltaisessa poliittisessa kulttuurissa ja yltiömaksimalistisissa vaatimuksissa, johon mahtuu kaikki tai ei mitään.

Yhdysvaltalainen arvostettu juristi Alan Dershowitz on todennut Pentikäistä realistisemmin: Palestiinalaiset saavat oman valtion sinä päivänä kun he haluavat rauhaa Israelin kanssa enemmän kuin Israelin tuhoa.


Kommentoi "Israel haluaa rauhaa - palestiinalaiset valtion. Missä ovat rauhan todelliset jarrumiehet?"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

  _  __   _    _     _____     _____     _____   
 | |/ // | || | ||  /  ___||  |  ___||  / ____|| 
 | ' //  | || | || | // __    | ||__   / //---`' 
 | . \\  | \\_/ || | \\_\ ||  | ||__   \ \\___   
 |_|\_\\  \____//   \____//   |_____||  \_____|| 
 `-` --`   `---`     `---`    `-----`    `----`  
                                                 
 
 

8 kommenttia "Israel haluaa rauhaa - palestiinalaiset valtion. Missä ovat rauhan todelliset jarrumiehet?"

Lähi-idän tilanetta mm. seruraava 30.4.2011 14.11

Kiitos kirjoituksestasi. Olipa selkeästi esitetty tiivistelmä Israelin tilanteesta. Olen juuri lukenut kirjahyllystäni löytämäni vuosia sitten hankkimani kirjan "Lopullinen sana Lähi-idästä" - Derek Prince: Päivä Oy:n kustantama (suomeksi) v. 1983, joka sekeytti minulle lisää syitä ja seurauksia siellä. Siunausta sinulle työhön ja elämään.

Paista Jumalan Päivä 30.4.2011 22.50

Kaikki,jotka haluavat jakaa Israel vieläkin
pienemmäksi valtioksi, ovat Jumalan silmissä
pakanoita. He eivät tunne Raamatun Sanaa.
Jooelin kirja mainitsee, että Jumala kokoaa
kaikki pakanakansat Megiddon laaksoon,jossa
hän käy oikeutta näiden kanssa.He eivät ole
ymmärtäneet sitä että Israel on Jumalan maa.
Näin Jumala jaottelee ihmiset sen mukaan,
miten he suhtautuvat Israeliin varsinkin lo-
pun aikoina.
Jumala katselee meitä juutalaisten silmien
kautta. Onneksi Suomi on saamassa Israeliin
myötämielisen ulkopolitiikan.

jukkis 1.5.2011 12.53

Kiitos myös Pasille asiallisesta ja kiihkottomasta sekä ennen kaikkea TOTUUDENMUKAISESTA analyysista Israelin ja arabien tilanteesta.Miksi ns.yleinen mielipide on aina Israel-vastainen? no,lukemalla Raamattua sekin selviää.Lähellähän on aika kun "kaikki maat kääntyvät Israelia vastaan."

Yksi näkökulma 3.5.2011 10.30

Monen ei-uskovaisen kanssa olen keskustellut Israelin tilanteesta, monen sellaisen, joka on vieraillut lähi-idässä. Toistuvasti olen saanut kummastella sitä, että kiinnitetään aktiivisesti huomiota niihin Israelin käynnistämiin vastatoimiin, joihin se selvästi vastentahtoisesti ja viivytellen ryhtyy. Toisaalta käsitellään vain ohimennen tai ei lainkaan vastapuolen jatkuvia veritekoja ja provokaatioita ja sitä Israelinvastaista vihapropagandaa, jota palestiinalaisalueet ja lähivaltioiden alueet ovat tulvillaan. Asiantilan hengellistä perustaa ei pidä sivuuttaa. Olen kyllä huomannut aivan maallisenkin syyn tuolle vallitsevalle mainitsemalleni yleisasenteelle. Se on se, että median valtavirrat tarjoavat valmiina kantaa, jossa Israelia ei lainkaan ymmärretä. Asiaan voi vastata maallisesti. Ainakin yksityisissä keskusteluissa olen huomannut, että ihminen on kyllä valmis korjaamaan näkemystään, jos asiaa tähdennetään oikeasta näkökulmasta. Monesti on riittänyt maininta, että Israel haluaisi rauhan ja on jo pitkään ollut valmis sen solmimaan, jopa Israelin itsensä kannalta aivan naurettavillakin ehdoilla. Mutta esteenä on se, että rauha ei ole tehtävissä. Ei ole löydettävissä sitä henkilöä tai tahoa, jonka kanssa sopisi. Ja vaikka sopimus syntyisi, kokemusten mukaan saattaisi käydä niin, että Israel siinä sitoutuisi ja sen sitoutumista tarkkailtaisiin, mutta vastapuoli käyttäisi tilannetta vain ahdistaakseen Israelin entistä edullisemmasta asemasta. Turha syyttää Israelia, jos se on valmis rauhaan, mutta kukaan muu ei! Ja vielä: maailmalla näyttäisi lisääntyvän harrastus sellaisiin hankkeisiin, joissa Israelia pakotetaan kansainvälisillä toimenpiteillä rauhaan, joka ei koskaan voi olla rauha Israelille!

ihmettelyä 23.5.2011 0.37

Aivan, vääristelyä uutisoinnissa on. Esim. Suomen YLE kertoo, kuinka "rauhantahtoiset" suurvaltojen kvartetit yms. haluavat järjestää rauhan ja valtion palestiinalaisille, ja kuvataan Israel jarruttajaksi.V 1967 rajoista kerrotaan, että Israel sai ne valloittamalla ja hyökäämällä. Totuus muuttuu valheeksi tässä jo sillä, että tahallaan(?) mm. Suomen media jättää mainitsematta, että ennen "hyökkäystään" Israelin naapurit olivat juuri ryhmittyneet yllätyshyökkäykseen tuhotakseen Isaelin!Joten Israelin hyökkäys oli torjuntavoitto henkensä edestä! Sekä turvarajojen laajentaminen tapahtui siinä myös.

mummi 23.5.2011 13.03

Kiitos Pasi asiallisesta ja tarkasta selonteosta
Israel-Palestiina suhteessa. Tämä sinun kirjoitus pitäisi saada levitykseen kaikialla Suomessa ja muuallakin,että ihmisten silmät avautuisivat sille mikä on totuus. Tiedotusvälineet pauhaavat vain valetta ja yksipuolista vääristynyttä tietoa. Ihmettelen miksi toiset maat saavat pitää sodassa valloitetut maat itsellään, mutta Israelin pitäis luovuttaa, eikä kukaan ole koskaan vaatinut esim. ent NL luovuttamaan ja vetäytymään pois meiltä ottamiltaan alueilta? Pieni Israel tarvitsee rukousta ja meidän kaikkein tuen.
Siunausta sinulle, jatka samalla linjalla

NÄKÖVINKKELI 23.5.2011 22.12

"Palestiinalaiset saavat oman valtion sinä päivänä,kun he haluavat rauhaa Israelin kanssa enemmän kuin Israelin tuhoa."-Alan Dershowitz.
Tästä herää muutama kysymys Pasi Turuselle.Oletko samoilla linjoilla kuin Dershowitz,että palestiinalaisten tulee saada joskus oma valtio?Olen tulkinnut blogisi niin,että vaikka YK:n jakosuunnitelma v.1949 sisälsi vielä pienemmän maa-alueen Israelille kuin nykyinen "Tiekartta",niin se oli mielestäsi hyvä.Monien siionistikristittyjen mielestä mitään palestiinalaisvaltiota ei pidä koskaan muodostaakaan,koska Länsiranta,Gaza ja Itä-Jerusalem kuuluvat juutalaisille Raamatun mukaan.Lisäksi erään Raamatuntulkinnan mukaan Israelin alueen tulisi olla nykyistä laajempi aina Niilistä Eufratin virtaan.Tällaiset kannat olisi syytä rehellisesti tuoda esiin silloin,kun keskustellaan Lähi-idän tilanteesta.Toisin sanoen: 1.Missä Israelin rajat pitäisi kulkea? 2.Tarvitaanko palestiinalaisvaltiota silloinkaan, vaikka he tunnustaisivat Israelin?

Miksi kukaan ei ymmarra 24.5.2011 5.00

On kasittamatonta etta kukaan ei oikeasti ymmarra Israelin tilannetta, ei maamme presidentti, minstereista tai poliitikoista puhumattakaan, Kaipa tama on sita etta viholinen on sulkenut ihmisen silmat, hulluus on viisautta ja painvastoin. Miksi me kristittyina emme pida enemman Israelin puolta puhumalla totuutta, julkaisemalla artikkeleita historiasta, Jumalan lupauksesta antaa Israelille se maa missa he nykyaan ovat. Suurin osa maailmaa ei ymmarra tai edes halua ymmartaa totuutta. Turhauttavaa ja arsyttavaa ykispuolisen totuuden antamista. MIKSI