2012-02-13 https://www.patmos.fi/filebank/blog/authors/fb-share_2_7148-BLOGI_LEO_02.jpg Madame Guyonjälkeenjääneissä kirjoituksissaan käsittelee kristityn pyhityksen ulkoisia merkkejä. Esillenostamani nimi on useimmille blogini lukijoille vieras. Siitä syystä seuraavaa. 1980-luvulla istuin Broadwayn keskivaiheilla, lähellä LincolnCenteriä, olevassa David Wilkersonin silloisessa New... https://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/316/leo_meller_tanaan_-_anteeksianto_ja_armahdus Patmos article
Leo Meller
13.2.2012
Leo Meller

Leo Meller on Patmos Lähetyssäätiön perustaja ja eläkkeellä oleva toiminnanjohtaja (1971-2010).

Leo Meller tänään - Anteeksianto ja armahdus

Madame Guyon jälkeenjääneissä kirjoituksissaan käsittelee kristityn  pyhityksen  ulkoisia merkkejä.  Esille nostamani nimi on useimmille blogini lukijoille vieras.  Siitä syystä seuraavaa.  1980-luvulla istuin  Broadwayn keskivaiheilla, lähellä Lincoln Centeriä, olevassa David Wilkersonin silloisessa New Yorkin toimistossa.  David Wilkerson oli ahkera lukija.  Hän ei viihtynyt uusimman pinnallisen kristillisen ajanviete- ja motivaatiokirjallisuuden parissa. Hän ei sallinut käsiensä ulottuville sensaatiokirjoja. Hän etsi vahvaa luettavaa ja oli löytänyt esimerkiksi englantilaisten puritaanien syvälliset ja osin raskaatkin teokset.  Wilkerson tiesi oman kiinnostukseni vanhaan kirjallisuuteen ja kertoi minulle kolmen tunnin ajomatkan päässä Manhattanilta olevasta pennsylvanialaisesta suuressa ladossa toimivasta antikvariaatista,  jossa pienellä hinnalla pääsi omistamaan hengellisiä arvokirjoja.  Davidin toimistohuoneen sohvapöydällä oli tapaamispäivänämme Madame Guyonin teos.  Isäntäni oli ostanut kirjan mainitusta antikvariaatista muutamaa päivää aiemmin. Hän oli tapaamistamme edeltävänä päivänä lukenut paksun opuksen lähes kokonaan.  Nyt hän ojensi kirjan minulle avattuansa sen sitä ennen ja kehotti minua lukemaan osoittamastansa kohdasta.´

Luin. Madame Guyon tarjosi lukemassani tekstikatkelmassa pyhittäytymisen tee-se-itse testiä.  Toki samoilla evästyksillä olisi mahdollista arvioida ainakin pinnallisesti vieressä kulkevankin pyhityselämän määreitä.  Eri asia, onko sellainen  yleensä sallittua.

Mikä oli testi?

Ensiksi oli selvitettävä kahden tärkeän sanan merkitys.  Sanat olivat:

Anteeksianto.

Armahdus.

Madamen mukaan kristitty useimmiten antaa anteeksi, vaan ei armahda. 

- Antaa anteeksi merkitsee useimmiten pinnan pyyhkäisyä, tahdon voimassa tapahtuvaa ikävän, loukkaavan tai syvästikin haavoittaneen asian siirtämistä syrjemmälle.  Näin Madame.

Tällä tavalla anteeksi annettu asia voi yhtäkkiä nousta vuosien jälkeen  uudestaan horisonttiin ties minkä ärsykkeen vaikutuksesta.  Samalla paljastuu, että syrjäytetty asia on kasvanut kasvamistaan ja on nyt suorastaan jättimäinen järkäle negatiivisuutta. Se uhkaa elämän jatkuvuutta ja tasapainoa. 

Ihminen huomaa olevansa raskailla siteillä sidottu muistoihinsa. 

Katkeruus ja anteeksi antamattomuus ovat muhinoineet alitajunnassa, vain odottaen hetkeä, jolloin pääsevät vapaiksi.

- Sinun anteeksiantamattomuutesi ei vaikuta yhtään mitään kohteena olevassa, hän tuskin tietääkään siitä.  Mutta sinusta tuli vanki, eristysselliin, jonka rakennelmat ovat saatanallisen suunnitelmallisuuden riemuvoitto sinusta. - Jotenkin näin, tiivistetysti,  Madame Guyon kirjoittaa.

Jos kristitty olisi osannut, tahtonut ja Jumalan voimassa armahtanut, mainitunlainen kohtalo olisi vältetty.

Madame Guyon kirjoittaa armahduksesta näin:

- Armahtamalla sinä siirrät kohteena olevan yhdestä asemasta toiseen.  Sekunti sitten hän oli todistetusti syyllinen ja ansaitsi tuomion.  Sinä armahdit.  Ilman omaa ansiota syyllinen pääsi uuteen asemaan.  Hänen syntejänsä sinä et enää pidätä häntä vastaan.  Vain Jumala voi unohtaa niin, ettei enää muista.  Sinä muistat. Anteeksi antaneenakin sinä muistat. Kun armahdat, tapahtuu jotakin enemmän. Olet suonut syylliselle uuden aseman.  Jumala auttaa sinua tästedes muistamaan vain tuon asian, uuden aseman.  Olet pyhityselämässäsi kulkenut Jumalan voimassa  uuteen todellisuuteen.

David Wilkerson oli tässä kohdassa tekstiä alleviivannut Madame Guyonin tosi tärkeän julistuksen.  Kiteytän tekstin sisällön seuraavaan:

Kristityllä on kaksi pyhityksen tietä.

Ensimmäinen on niin sanotun pyhityksen - lue: lihan ja veren voimassa tapahtuvan kilvoittelun - summa.  Minä tahdon.  Minun täytyy. Jollakin tavalla minä onnistun antamaan anteeksi.  Minun täytyy, täytyy, täytyy.  Tällainen pyhitys ei kestä.  Yhtä vähän kuin syntinen ihminen voi vanhurskauttaa itsensä hän voi pyhittää itsensä.

Toinen tie on Jumalan tie.

Jumala vanhurskauttaa jumalattoman.  Jumala pyhittää kamppailevan   kristityn.  Pyhitys on ulkopuolellamme, Kristuksessa (1 Kor. 1:30).  Jumalan tahto on pyhityksemme (1 Tess. 4:3), mutta koskaan emme saa  unohtaa, että Jumalan tahto toteutuu ihmisessä vain siten, että Jumala itse vaikuttaa meissä tahtomisen ja tekemisen.  Jumalan työtä on, että pakanasta tulee Jumalalle otollinen ja Pyhässä Hengessä pyhitetty uhri (Room. 15:16).  Jeesuksen Kristuksen veri on pyhityksemme väline (Hbr. 13:12).

Ja nyt tuo Wilkersonin viivauksen varsinainen ajatus:

- Lihallisen pyhityksen ja Hengen pyhityksen ero näkyy kristityssä siinä, mitä hän puhuu, saarnaa, rukoilee, laulaa.  Jos hän askartelee menneissä synneissä ja vastaavissa, hän ei ole koskaan päässyt pyhityksen tiellä lihaa ja verta edemmäs. Tämä on totuus ennen kaikkea hänen itsensä kohdalla. Hänelle evankeliumi on pelkkää yritystä antaa anteeksi. Hän pauhaa ja jauhaa toisten syntejä koska hän ei itsekään ole päässyt voittoelämään, jossa  Jeesuksen Kristuksen suoma lepo olisi hänen leponsa.  Hän ei osaa julistaa Jeesuksen Kristuksen veren vanhurskauttavaa ja pyhittävää evankeliumia veljensä ylitse, koska hän ei ole päässyt sellaisen kokemiseen omassakaan elämässä.  Hänen kristillisyytensä ei ole muuta kuin uskonnollisuutta.  Hän voisi olla juutalainen tai muslimi tai mikä tahansa, kristitty hän ei ole.   

- Totisessa pyhityselämässä elävä kristitty tunnetaan siitä, että hän on armahtavainen.  Armahtavaisuus on korkein aste pyhityselämääsi.  Ajattele, missä oletkaan kun olet armahtavainen.  "Herra on laupias ja armahtavainen", kirjoittaa Jaakob (5:11).  Olet Herran rinnalla, Hänen kanssansa.  Raamattu kehottaa olemaan armahtavainen, niin kuin "teidän Isänne on armahtavainen" (Luuk. 6:36). Isä näkyy kristityn armahtavaisuudessa. Eikä tämä ole vain jonkun erityisesti kutsutun Jeesuksen seuraajan etuoikeus ja velvollisuus.  Ei., Raamattu toteaa: "Olkaa kaikki ... armahtavaisia" (1 Piet. 3:8).

Vanhetessa olen pysähtynyt miettimään missä on syy monien tuntemieni kristittyjen palveluelämän tuhoutumiseen.  Jotkut nipin napin pysyvät elossa ja liikkeessä.  Heidän julkisivunsa ovat enää pelkkä kuori jostakin aikaisemmasta.

Hengelliset aavistavat, mitä on kuorien alla. Kuolemaa.

Miksi jonkun eturivissä kerran taistelleen ristin soturin kohtalo on tällainen? 

Miksi jopa kokonaisia liikkeitä näivettyy ja tuhoutuu jo yhden tai kahden sukupolven mittaisen toiminnan jälkeen?

Olen päätynyt mielestäni raamatulliseen loppuarvioon:

Lihan ja veren pyhitys ei sido Jumalan tahdon tuntemiseen tai siinä pysymiseen ja kasvamiseen.  Tarvitaan hengen pyhitystä, jotta saa kulkea Jumalan ohjauksessa voittosaatossa, alati kirkastuvaa taivaanrantaa kohti.

Tällainen vaatii astumista todellisen armahtavaisuuden portista.

Kovasydämiset ovat tuomitut erämaahan ja kuivuuteen ja itsepetokseen.

 

Kädenojennus sinulle:

Kuva ja Sana on julkaissut tanskalaisen raamatunopettajan, lakimiehen ja seurakuntajohtajan Poul Madsenin kirjan VELJIEN SYYTTÄJÄ.  Perkeleen profeetallisin nimi on tuo kirjan otsikko.  Mitä tarkoitan sanoilla: "profeetallisin nimi".  Tarkoitan sitä, että Ilmestyskirjassa kuvataan perkeleen saavuttavan historiansa raivokkaimman vaiheen  silloin kun se tietää aikaa olevan enää vähän ennen tuhatvuotista sitomista ja sitä seuraavaa ikuisuutta tulisessa helvetissä.  Perkele tekee parastansa - pahintansa! - saadakseen aikaan  mahdollisimman paljon pahaa.  Tuohon aikajaksoon kuuluu hänelle annettu nimi "Veljien syyttäjä".  Nimi on enne. Saatana on lopun ajalla nimenomaan veljien syyttäjä.  Ei vain yleensä syyttäjä, vaan erityisesti veljien syyttäjä.  Hänen pahinta tekoansa ovat siis ne toimet, joita kristikunnan sisällä tapahtuu yhden  kristityn syyttäessä toista kristittyä.  Tai yllä olevan tekstini valossa: kristitty elää itsepetollisessa, lihallisessa pyhityksessä,  ja osaamatta armahtaa veljeänsä, iskee tätä oman - kuvitellun - pyhityksensä latvasta.  Tosi asiassa tällainen kristitty on sielullinen ja ruumiillinen temppeli perkeleelle ja vetää enää puoleensa toisia itsepetoksessa eläviä kristittyjä ja uskonnollismielisiä uudestisyntymättömiä. Paavali kirjoittaa niistä, jotka aloittivat Hengessä, mutta lopettavat lihassa - hedelmistä heidät tunnetaan. Fraasit ja toiminnat pysyvät, mutta tasaisesti sanoma muuttuu armahduksen evankeliumista lihan ja veren julistukseksi.  Ihmetellään, miksi Herra ei enää vaikuta sankoissa ihmisjoukoissa kiinnostusta kyseisiä palvelutehtäviä kohtaan.  Armahtavat kristityt tietävät vastauksen ja murehtivat luopumusta.  Tässä on lopun ajan kristillisen luopumuksen ydintotuus.  Valhepyhityksestä tulee antikristuksen temppeli.

Tahdotko lukea ja oppia suuria totuuksia tästä? 

Saammeko lähettää sinulle alle omakustannushinnan kaksi hiljan ilmestynyttä kirjaamme?  Poul Madsenin VELJIEN SYYTTÄJÄ on yksi.  Toinen on minulle itselleni Raamatun jälkeen kaikkein rakkain, tärkein ja arvovaltaisin koko Raamatun sanoman ja Jumalan koko totuuden oikeassa valaistuksessa tarjoava C. I. Scofieldin TOTUUDEN SANAN OIKEA JAKAMINEN.  Kirjat maksavat normaalitilauksessa yhteensä 31 €  - sinä saat ne blogitarjouksena uskomattomasti 12 € hinnalla (postimaksu lisätään).  Tarjous on voimassa vain 5.3.2012 saakka.  Hyödyntäessäsi tämän tarjouksen mainitse tilauskoodi BT04.

 -----------------------

 

 

Kommentoi "Leo Meller tänään - Anteeksianto ja armahdus"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

  _____    _    _    _    _     _____    _____    
 /  ___|| | || | || | || | ||  |  ___|| |  __ \\  
| // __   | || | || | || | ||  | ||__   | |  \ || 
| \\_\ || | \\_/ || | \\_/ ||  | ||__   | |__/ || 
 \____//   \____//   \____//   |_____|| |_____//  
  `---`     `---`     `---`    `-----`   -----`   
                                                  
 
 

4 kommenttia "Leo Meller tänään - Anteeksianto ja armahdus"

Anneli 14.2.2012 10.19

Kuinka totta tuo onkaan!

Itse masennuksen läpikäyneenä tiedän, että tiedän sen olevan juuri näin. Kohdallani paraneminen alkoi, kun annoin anteeksi tietoisesti kaikille minua vastaan rikkoneille myös itselleni. He totisesti eivät tiedä minun taisteluistani tuon taivaallista.

Kannattaa miettiä, mistä lähteestä juo elämän vettä ja Jumalan sana vastaa itse itsestään. Kiittäen ja ylistäen meidän Herraamme, joka oli ja on ja tuleva on.

Tahdon oppia tuntemaan paremmin "Herrani Jeesuksen Kristuksen. Hiljainen ja nöyrä sydämeltä rakkaudessa, Hän" antakoon voimansa ja Pyhän Henkensä johtamaan tällä kivikkoisella polulla. Herran armo olkoon meidän kanssamme, meidän lastemme ja lastemmelasten kanssa.

timo 14.2.2012 10.34

Hei ja kiitos moninaisista blogikirjoituksista,joita on viimeaikoina ilmaantunut.Varsinainen kommenttini koskee eilisiltaista savenvalajanpajan lähetystä,jonka teemoihin tämäkin blogi jossain määrin nivoutuu.Onhan käsite valvominen aika laaja,ja kattaa paljon.
Eilisiltainen opetus oli täyttä rautaa ja kaikki puhujat Leo,Hannu ja Marja puhuivat kaikki voitelussa niin tärkeitä asioita,että ehdotankin sellaisen äänitteen kokoamista,mihin sisältyisi kaikki tämä opetus,niin hyvin kaikki täydensi toistaan.
Siunausta edelleen työhönne ja voimia tähän vaativaan aikaamme,jossa nyt elämme.
t Timo.

margareetta 14.2.2012 20.07

Olen viime aikoina kamppaillut juuri tuon em. asian kanssa. Itkien luin tekstiä ja se osui syvälle sieluuni ja sydämeeni. Vuosien katkeruus ja anteeksiantamattomuus/armahtamattomuus selkeni minulle silmänräpäyksessä. Rukoilen ja pyydän myös esirukousta että osaan jättää asiat Armahtajan käsiin ja vapautua itse tästä kavalasta katkeruuden suosta,joka sisältäpäin tuntuu tuhoavan hengellisen ja myös vähitellen henkistä jaksamistani. Olen ollut pitkään ymmällä, mistä on kysymys, mutta kiitos Jumalalle, nyt se selvisi.

Piijuska 18.2.2012 21.46

Jumala on pitkämielinen ja anteeksiantava. On ihanaa, että ihminen voi saada syntinsä anteeksi Jeesuksen veren kautta. Anteeksianto ei kuitenkaan tarkoita sitä, että synti jäisi kokonaan rankaisematta ja ilman Jumalan huomioita. Synnillä on aina seuraamuksensa.
Huolestuttavaa on se, että nykyisin seurakunnat päästävät saarnaamaan ja opettamaan muita Jumalan lapsia sellaisia ihmisiä, jotka ovat synnillä tehneet itsensä kykenemättömäksi opettamaan. Jumala vaatii puhtautta erityisesti pastoreilta. Nykyisin monet pastorit opettavat täysin omissa nimissään, koska ovat esim. eronneita, huorintekijöitä, homoseksuaaleja yms. Sellainen synti tekee ihmisen täysin epäkelvoksi toimimaan opetustehtävissä. Tietenkin Jumala antaa anteeksi synnit katuvalle pastorillekin, mutta sen verran pitäisi Jumalan sanaa tuntea, että tajuaisi oman kelvottomuutensa nousta sen jälkeen puhujan tai opettajan paikalle. Varmasti on selvää, että sellaiset pastorit tekevät työtänsä vain rahan ja maineen takia, eikä ollenkaa Jumalan nimessä.