2014-03-18 https://www.patmos.fi/filebank/blog/authors/fb-share_2_7148-BLOGI_LEO_02.jpg Tyynen valtameren saarelta saapuu kauhistunut kysymys: Onko Ulf Ekman todella kääntynyt Marian palvojaksi? Wienin Kristillisen keskuksen pastori Gerhard Kisslinger raportoi kaikkien Itävallan helluntailais-karismaattisten seurakuntien joutuneen shokkiin. "Kolmenkymmenen seitsemän julistajan... https://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/525/globaalia_surutyota_ulf_ekmanin_kaantymyksen_johdosta Patmos article
Leo Meller
18.3.2014
Leo Meller

Leo Meller on Patmos Lähetyssäätiön perustaja ja eläkkeellä oleva toiminnanjohtaja (1971-2010).

Globaalia surutyötä Ulf Ekmanin kääntymyksen johdosta

Tyynen valtameren saarelta saapuu kauhistunut kysymys: Onko Ulf Ekman todella kääntynyt Marian palvojaksi? Wienin Kristillisen keskuksen pastori Gerhard Kisslinger raportoi kaikkien Itävallan helluntailais-karismaattisten seurakuntien joutuneen shokkiin. "Kolmenkymmenen seitsemän julistajan vuoteni aikana olen joutunut todistamaan, miten Maria on lisääntyvästi ottanut Jeesuksen paikan kansakuntani katolilaisten uskonnossa", Kisslinger toteaa ja lisää: "Nyt meillä on vain vastausta vaille jääneitä kysymyksiä siitä, mitä seuraavaksi?" Ruotsin Evankelisen allianssin pääsihteeri Stefan Gustavsson ei ole yllättynyt Ulf ja Birgitta Ekmanin ratkaisusta: merkit ovat olleet havaittavissa, jos vain on tahtonut nähdä pinnan alle. Gustavsson kokee ongelmallisena Ulf Ekmanin siirtymisen katoliseen kirkkoon nimenomaan kristillisen ykseyden saavuttamisen muotona. "Ehtoollisyhteys paavinkirkon kanssa automaattisesti pois sulkee vastaavan kaikkien evankelisten ja protestanttien kanssa", sanoo Ekmanin tukija ja ystävä, tunnettu pastori ja mediavaikuttaja Stanley Sjöberg. Livets ordilla on globaalisti 250 000 seuraajaa. Seurakuntien pastoreilla on tällä viikolla maailmankonferenssinsa Turkissa. Voimme vain kuvitella, miten suuria kysymysmerkkejä leijailee konferenssi-ilmassa.

Stefan Gustavssonin mielestä uskonliikkeen jäsenistöllä on vaikeinta. Liikkeen perustaja ja opettaja on hylännyt laumansa.

"Olisiko livetsordilaisten mieli näin apea edes silloin, jos Ulf Ekman olisi luopunut uskosta ja olisi nyt julkinen ateisti", kysyy helluntailiikkeen pastori. "Tuskin. Tuossa tapauksessa olisi kuulutettu valtakunnallinen paasto- ja rukoustapahtuma Ulfin voittamiseksi takaisin kristinuskon piiriin. Mitä voidaan tehdä nyt? Mitä tehdä, kun Ekmanin omasta suusta saamme kuulla, että nyt vasta hän ja vaimonsa ovat täydellisimmässä kristillisessä kirkosssa, ainoassa, jolla on juurensa alkuseurakunnan apostolien palvelutehtävässä. Livets ord on siis pian kolmekymmentä vuotta ollut pelkkää sekundaa, valheellinen pyrkyri, katolisen kirkon vihollinen, ja siksi Jumalan vihan alla oleva tosikristillisyyden vainooja."

"Ulf Ekman uskoo katolisen kirkon opin. Tämä valinta merkitsee, että Ekman on nyt ainakin osittain niitä oppeja vastaan, jotka hän itse on aikaisemmin muovannut silloisen raamattukäsityksensä mukaisina pitämään Livets ordia koossa. Kiistellyn johtajan ratkaisu merkitsee sitä, että hänen perustamansa herätysliikkeen jäsenistöstä tuleekin hänen arvostelunsa kohde. Emme saa aliarvioida sitä kipua ja orpoutta, jota tällainen merkitsee monille ihmisille tänään", Stefan Gustavsson toteaa.

Ruotsin kirkon Skaran hiippakunnan piispa Åke Bonnier kommentoi: "Olkoon Ulf Ekmanin asennoituminen Livets ordiin tämän jälkeen miten hyväntahtoista tahansa, hänen lähtemisensä liikkeestä käsitetään vahvana arvosteluna liikettä kohtaan. Millä tavalla Livets ord aikoo käsitellä tämän asian? Paimen on hylännyt laumansa. Pitäisikö lauman seurata perässä Roomaan? Jos Ekmanilla on aito, rehellinen vastuu seuraajistansa, eikö hänen tulisi toivoa heille samaa parhainta, jonka vaimonsa ja itse nyt ovat omistaneet, ja kehottaa joukkokääntymiseen?"

Teologian tohtori, Equmeniakirkon johtoryhmän jäsen Rune W. Dahlén kysyy millä lailla Livets ord aikoo vastaisuudessa esitellä ja puolustaa liikkeensä opinkappaleita? Ne ovat kaikki Ulf Ekmanin kirjoittamia. Nyt Ekman joko luopuu niistä tai kieltää ne kaikki ja hyväksyy tilalle katolisen kirkon katekismuksen ja tunnustukset.

"Voiko Livets ord enää lainata ja käyttää Ekmanin teesejä ilman, että samalla tekstien ylle lankeaa epäluotettavuuden ja tekstien kieltämisen varjo - onhan Ulf Ekman jättämällä Livets ordin ja siirtymällä katoliseen kirkkoon, tosiasiallisesti kieltänyt aikaisemman hengellisen yhteisönsä perustukset."

Samoilla minuuteilla, kun Ulf Ekman kertoo Upsalan seurakunnalle päätöksestänsä liittyä katoliseen kirkkoon, Ruotsin suurin sanomalehti Dagens Nyheter julkaisee verkkosivuillaan Ulf Ekmanin tekstin, jossa tämä pyytää anteeksi roomalaiskatoliselta kirkolta aikaisempia hyökkäyksiään katolista kirkkoa ja kirkon uskoa kohtaan.

Merzek Botros on arabikristittyjen piirin paimen Sundbybergin Centrumkirkossa. Botros on saanut lukuisia puhelinsoittoja arabikristityiltä. Häneltä pyydetään kannanottoja ja ohjeita miten suhtautua Ulf Ekmaniin.

"Ulf Ekmanilla on ollut erityisasema esikuvana monille arabikristityille Ruotsissa ja Euroopassa. Useat heistä ovat aiemmin jättäneet katolisen kirkon, koska heille on opetettu Jumalan Sanan yksin olevan tärkeimmän luotilangan. Traditioilla ei ole merkitystä, on sanottu. Sekaannuksen vaara on suuri nyt kun esikuva jättää sen mitä on julistanut, ja siirtyy sellaiseen, josta arabikristityt ovat irrottautuneet", Botros toteaa. "Myös muslimien keskuudessa vallitsee nyt sekasortoinen tunnetila. Olemme opettaneet muslimeille, että kristitty on ihminen, jolla on suora yhteys Jeesuksen kautta Isään. Nyt Ekmanin valinta osoittaa Mariaan ja pyhimyksiin, jotka ovat muka Jumalan ja heidän välillänsä. Jos me pastorit muutamme uskonkäsityksiämme niin radikaalisti ja merkittävästi kuin Ekman on tehnyt, vaarana on, että ihmiset haavoittuvat uskossaan. Olen saarnannut ja ilmoittanut Jumalan osoittaneen minulle mikä on totuus. Mistä kuulijani nyt enää tietävät, etten jonkun vuoden kuluttua ilmoita kaiken Jumalan ilmoituksen olleenkin väärää?"

Merze Botros kertoo kunnioittavansa sekä roomalaiskatolista että ortodoksista kirkkoa syvästi siksi, että nämä kirkot seisovat horjumattomina tunnustuksen perustuksella. "Tätä tarvitaan nyt myös vapaissa kristillisissä yhteisöissä", Botros julistaa. "Vapaissa piireissä on nyt päätettävä seuraammeko Jumalan Sanaa, traditioita, tai omia ajatuksiamme ja pääpistojamme. Missä on sydämemme?"

Muistamme Ulf Ekmanin teesin kääntymisestänsä olevan hänen ja vaimonsa Birgittan suunnaton, vahva pyrkimys kokea kristittyjen näkyvä ykseys. Häntä on ahdistanut, ettei ole voinut protestanttina osallistua katoliseen ehtoollisen sakramenttiin. Pian hän ja Birgitta voivat osallistua - kuulemma huhtikuussa.

Nyt on kuitenkin kysymys siitä, onko katolinen Ulf Ekman enää vapaa näkemään ja kokemaan protestantit veljinä ja siskoina Kristuksessa - ja jakamaan ehtoollisyhteyden protestanttien kanssa. Katolisen kirkon jäsenyys kieltää häneltä tällaisen mahdollisuuden.

Sopii kysyä, mitä Ulf Ekman vaimoineen saavuttaa kääntymyksellänsä - Kristuksen, kirkon Herran, silmissä?

 

Kommentoi "Globaalia surutyötä Ulf Ekmanin kääntymyksen johdosta"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

 _    _      ___      ____       ___      _  __  
| || | ||   / _ \\   |  _ \\    / _ \\   | |/ // 
| || | ||  / //\ \\  | |_| ||  | / \ ||  | ' //  
| \\_/ || |  ___  || | .  //   | \_/ ||  | . \\  
 \____//  |_||  |_|| |_|\_\\    \___//   |_|\_\\ 
  `---`   `-`   `-`  `-` --`    `---`    `-` --` 
                                                 
 
 

12 kommenttia "Globaalia surutyötä Ulf Ekmanin kääntymyksen johdosta"

Pirkko 24.3.2014 18.19

Järkyttävä tieto eksytyksestä.
Kuka se tunnettu kristitty olikaan, joka viidessä minuutissa kun suojansa eivät olleet paikallaan uskoi Jeesuksen kuolleen.
Siihen sitten pitäytyi.

Kuitenkin Jumalan Sanaan voi luottaa.
Meidän ei tarvitse pelätä eksyvämme jos noudatamme Sanaa.
Joka totuutta kunnioittaa sitä Totuus suojaa.

Sakke 24.3.2014 18.19

Hyvin kirjoitettu nim. joram!

Itse olen luterilaiseksi kastettu ja luterilaisessa kirkossa ainakin toistaiseksi pysynyt, mutta sinun laillasi "ajattelen kristittyjen yhteyden olevan salattua." Kirkkokunnassani on omat ongelmansa, vajavaisuutensa ja epäkohtansa, kuten varmasti on roomalaiskatolisellakin ( ja kaiketi myös ortodoksien, metodistien, baptistien, helluntailaisten ym. kohdalla). Kaikki me kuitenkin uskomme ja tunnustamme Herran Jeesuksen Jumalan Pojaksi, neitseestä syntyneeksi, ristinpuulle naulituksi ja kuolleista ylösnousseeksi, kuin myös Hänen sovitusuhrinsa ja syntien anteeksi saamisen Hänen kauttaan ja Hänessä. Tukeutuminen tähän tekee meistä heikoista ja monin tavoin vajavaisista ihmisistä uskovaisia ja kristittyjä.

Tätä taustaa vasten Stefan Gustavssonin kommentti "Olisiko livetsordilaisten mieli näin apea edes silloin, jos Ulf Ekman olisi luopunut uskosta ja olisi nyt julkinen ateisti---Tuskin." on turhan tuomitseva, jopa ilkeä. Vastaavasti katolinen pastori toimisi liian hätiköidysti, jos lausuisi vaikka helluntai-seurakuntaan liittyneestä katolilaisesta, että samapa tuo on vaikka olisi ruvennut kerralla ateistiksi, kun se nyt kumminkin on kristinuskon piirin lopullisesti taakseen jättänyt.

Jumalasta luopuminen on aina se surullisin ja "mielen apeaksi" saava tilanne. Tilanne, jossa kyseisen "kääntyneen" entiset uskonveljet ja -sisaret tarvitsevat surutyötä ihan oikeasti.

Ei Raamatussa ole ilmoitettu, että pelastuakseen ihminen tarvitsee Rooman kirkon jäsenyyden tai Suomen luterilaisen kirkon jäsenyyden tai Livets ordin jäsenyyden tai Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin jäsenyyden tai Suomen Rauhanyhdistysten keskusyhdistyksen jäsenyyden. Pelastuminen vaatii uskon Raamatun Jumalaan ja syntien anteeksiantamukseen Jeesuksen kautta, ja käsittääkseni kaikki edellä mainitut "firmat" allekirjoittavat tämän yksimielisesti.

Tietysti olen minäkin vain erehtyväinen ihminen, joka katselen näitä syviä kysymyksiä "kuin kuvastimesta". Mutta näin tämä on minulle kirkastunut.

MARJO 24.3.2014 18.19

Rukoilen Jeesuksen Kristuksen nimessä, että Ulf Ekman menisi polvilleen Jeesuksen eteen ja pyytäisi anteeksi tekonsa.Herra on armossaan suuri.Hän ottaa luopiot takaisin omiin suojiinsa.Mutta RATKAISU on myös ihmisen.Aika on todella paha ja jyvät erotellaan akanoista,Toinen otetaan, toinen jätetään

johannaehtoota 24.3.2014 18.19

Olin vuosia sitten ortodoksikirkossa ehtoollisjumalanpalveluksessa.
Tilaisuus oli kirkkoslaaviksi. Jaettiin leipäpaloja. Ystävättäreni
salakuljetti minullekin palasen. Sitten jaettiin siunauksia. Jonossa
suudeltiin ikonia ja loistavapukuinen vieraileva pappi piirsi öljyllä
ristin otsaan ja lausui rukouksen. Minullekin.
Kotiin tultuani tunsin voimakkaan läheisyyden. Henkiolennon, joka
seurasi minua lähes aistittavasti vähän toista viikkoa, kunnes sitten
hitaasti haihtui pois.

Ihminen, joka ei koskaan ole nähnyt enkeliä, on sellaisen kohdattuaan
ihan myyty. Ne osaavat olla tosi imponoivia. Ilmeisesti tällaisia on
runsaasti tarjolla katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa - ja huom!
Niitä on erityisen paljon sekoittamassa ihmisten mieliä Jerusalemissa. Puhutaan Jerusalem-syndroomasta, jonka hoitoon on erikoistuttu Hadassa-sairaalassa.

On helppo uskoa, että niiden kohtaaminen johtuu jostain tietystä
paikasta tai sukkessiosta, eli vanhan kirkkokunnan sukupolvien kättä-päälle perinteestä. Ne koukuttavat. Sitten ei auta kuin vaihtaa kirkkoa niiden perässä.

Luulisin, että vankat evankeliset, Raamatun hyvin tuntevat kristityt eivät olisi muuten eksytettävissä kuin tuntuvalla yliluonnollisella ilmestyksellä. Esim. Ruth Hefflin pikiintyi 'kirkkauteen' juuri Jerusalemissa. Siellähän Ulf Ekmankin asusteli. Eli salakavala muoto Jerusalem-syndroomaa, oikein oikein väkevä eksytys?

Elisa 24.3.2014 18.19

"Merze Botros kertoo kunnioittavansa sekä roomalaiskatolista että ortodoksista kirkkoa syvästi siksi, että nämä kirkot seisovat horjumattomina tunnustuksen perustuksella."

Ja miksi nämä kirkot seisovat horjumattomina tunnustuksen perustuksella? Juuri siksi, että traditio, joka ei ole ristiriidassa Raamatun kanssa, pitää nämä kirkot Jumalan Sanalle kuuliaisina! Toisin on lukuisissa protestanttisissa kirkkokunnissa ja seurakunnissa, joilla ei traditiota tukenaan ole.

Ortodoksit ja roomalaiskatoliset eivät palvo Mariaa ja pyhiä ihmisiä. Tämä on protestanttien pahantahtoista parjausta. Ottakaa selvää asioista. Tietoa löytyy kyllä heille, jotka eivät ole jo valmiiksi päättäneet inhota vanhoja kirkkokuntia. Ihan sama, kuin joku katolinen levittäisi propagandaa siitä, että protestantit saavat elellä ihan vapaasti synneissänsä, koska heidän oppi-isänsähän opettavat, että armo riittää. Ja näinhän asia ei todellakaan ole protestanttien uskovaisten keskuudessa, mutta jos haluaisin olla yhtä ilkeä kuin katolisia kirkkokuntia parjaavat protestantit marianpalvontaväitteineen, niin keksisin kyllä helposti kieroja parjauksia teistä protestanteista.

Katolisten kirkkojen näkökulmasta kirkon ykseys hajosi siksi, että protestantit erosivat omasta tahdostaan kirkon ehtoollisyhteydestä. On siis täysin loogista, että nämä kirkot odottavat protestoijien palaavan takaisin alkuperäiseen kirkkoon, josta lähtivät. Vain silloin todellinen ykseys palaa kirkkoon.

Jos Luther ja kumppanit lähtivät kirkosta ovet paukkuen haukkuen paavin antikristukseksi, niin eipä siinä paljon ykseyttä enää voinut rakentaa näiden protestoijien kanssa. Luther osui kritiikissään moneen oikeaan ongelmaan, sellaisiin asioihin, jotka ovat toisin idän ortodoksisessa kirkossa, jota itse edustan. Mutta Lutherilla ei ollut lopultakaan mitään halua tehdä sovintoa kirkon kanssa, vaan hän perusti oman kioskinsa.

Ja tätä on jatkunut tähän päivään saakka. Milloin mistäkin syystä seurakunnassa soitettavasta musiikista lähtien, joku mies kokee "hengen" (jonka pitäisi olla Totuuden Henki, ja onko totuuksia enemmän kuin yksi?) johdattavan häntä perustamaan oman kioskinsa, jonka ylimmäiseksi pomoksi ja "piispaksi" hän siten pääsee. Ja taas riidellään, ja eroaa uusia protestoijien protestanttisia seurakuntia "hengen" johdatuksessa, kun joku vallanhaluinen mies haluaa perustaa oman kioskinsa. Missä nöyryys? Tuhansia "totuuden hengen" mukaan perustettuja protestanttisia kirkkokuntia on perustettu, koska heillä ei ole sitä hui kauhistus niin vaaralliselta kuulostavaa traditiota tukenaan.

Olen luullut Patmoksen olevan aidosti yhteiskristillinen ja tuen Patmoksen kautta Egyptin ortodokseja. Toivottavasti jatkossakin.

Markus Mäkelä 24.3.2014 18.19

Mielestäni tämä Ulf Ekmanin päätös kuvastaa sitä kuinka paljon Saatana vihaa kristittyjä johtajia,esim Benny Hinn ja Markku Koivisto,kysysin samalla mitä mieltä olette tästä Ukrainan tilanteesta,olemmeko lähellä Googin sotaa,ja onko piakkoin elokuvateattereihin tulossa oleva elokuva Nooasta jonkin moinen merkki Jeesuksen pikaisesta paluusta,tuli mieleeni kun tämä viimeinen Jeesuksesta kertova filmi jona ohjasi Mel Gibson,(joka oli kyllä aika raaka,mutta totuuden mukainen)muistan hänen,tai pääosan näyttelijän sanoneen että tee nopeasti tämä filmi,koska Jeesuksen tulo on lähellä.

MT 24.3.2014 18.19

Ehkä tuohon Ulf Ekamanin tapaukseen ei voi sanoa kuin suomalaisen sananlaskun mukaan, että hän meni ojasta allikkoon. Ei ollut hyvä menestysteologinen helluntailais-karismaattinen liike, mutta ei kyllä ole hyvä roomalaiskatolisuuskaan.

Nykyään taitaa olla melko vähän niitä, joille evankelisen uskonpuhdistuksen raamatulliset aarteet kelpaavat. Mikä syynä? Liberaalien aatteiden turmelemat uskonpuhdistuksen luomat kirkot eivät varmaankaan houkuttele, mutta kysymyshän ei ole koskaan ollut kirkosta (toisin kuin katolisuudessa) niin tärkeä kuin se onkin, vaan Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen evankeliumistaan, jonka Raamattu ilmoittaa. Voi niitä, jotka pistävät turvansa ihmisiin Jumalan sijasta.

joram 24.3.2014 18.19

Itse ajattelen näin: Jumalan suuruus, suvereniteetti, on niin suurta että "oikeinkin" oppirakennelma, oikeinkin sydämen usko, paras mahdollinen sanan tulkinta ja paras mahdollinen Kristuksen seuraaminen on pisara meressä Jumalan todellisuuden ymmärtämisestä. Itse katson Patmos-seurakunnan työn kirkkaaksi. Siksi käyn juuri näillä sivuilla lukemassa opetusta. Samalla ajattelen että sen pyhitetyinkin opetus on 0,0000001 prosenttia Jumalan koko ilmoituksesta. Voimme luottaa Sanan opetukseen mutta olemme aina pelkkä pisara siitä mitä meidän tulisi ymmärtää. Katolinen kirkko on vesitippa, protestantismi samoin. Kaksi janoista vesitippaa. Jos joku siirtyy tipasta toiseen ovat ne kuitenkin samaa tietämättömyyden merta. Ihminen saa tietääkseen sen mitä hän tarvitsee pelastuakseen. Ei paljon mitään muuta. Luulenkin että jokaisen on oltava sillä paikalla uskossa minkä ehdottomana lahjana ylhäältä saa. Me näemme mikroskooppiset siirtymät suurina. Ekman, Meller, minä, kuka tahansa on aina Jumalan kirkkautta vailla ja uskostaan ja ajatuksistaan huolimatta pelkän lahja-avun varassa. Voin olla väärässä, en ole seurakunnan opettaja, en sinne päinkään, mutta tämän halusin sanoa. Ise ajattelen kristittyjen yhteyden olevan salattua. Pakonomainen ekumenia on ihmisajatus. Oikea seurakunta, kirkko on niin kokevalle oikea, koska se on pohjimmiltaan kuitenkin aina väärä (vrt. edellä sanomani), tämän minä ainakin tunnustan. Tunnustan siis kuuluvani yhteiseen apostoliseen etsivään ja eksyksissä olevaan seurakuntaan. Samaan kuuluvat mielestäni kaikki muutkin Kristuksessa olevat tai häntä etsivät.

Annikki Salo 24.3.2014 18.19

Tällaisen asian kohdatessa nöyrrymme kukinJumalan eteen ja pyydämme armoa pysyä yhä lujemmin Jeesuksessa ja Hänen Sanassaan. Sielujemme vihollinen on kavalista kavalin, mutta Sanan valkeudessa näemme sen ansat.
Rukoillaan kiittäen, että Jumala lähettää oikeita paimenia johtamaan pettyneitä lampaita Jeesuksen turviin. Jumala valvoo jokaista lastaan eikä kukaan ryöstä heitä Isän eikä Jeesuksen kädestä (Joh.10:27-30).

Elisa 1.4.2014 11.17

"Häntä on ahdistanut, ettei ole voinut protestanttina osallistua katoliseen ehtoollisen sakramenttiin. Pian hän ja Birgitta voivat osallistua - kuulemma huhtikuussa.

Nyt on kuitenkin kysymys siitä, onko katolinen Ulf Ekman enää vapaa näkemään ja kokemaan protestantit veljinä ja siskoina Kristuksessa - ja jakamaan ehtoollisyhteyden protestanttien kanssa. Katolisen kirkon jäsenyys kieltää häneltä tällaisen mahdollisuuden."


Koska satun asumaan Helsingissä Kirstinkadulla, käyn silloin tällöin SLEY:n Pyhän sydämen kappelissa messussa, samassa messussa, jota Leo Mellerkin on mainostanut. Ja olen Mellerin perheen nähnytkin SLEY:n messussa polvistuneena ehtoollispöytään. SLEY:n messuvihkosessa on lueteltu edellytykset, ketkä saavat tulla ehtoolliselle. Yksi edellytys on se, että tunnustaa luterilaisuutta.

Joten Mellerin omia sanoja mukaillen:

Nyt on kuitenkin kysymys siitä, onko luterilainen Leo Meller enää vapaa näkemään ja kokemaan ortodoksit, katoliset, reformoidut, helluntailaiset ja muut veljinä ja siskoina Kristuksessa - ja jakamaan ehtoollisyhteyden vaikkapa minun ortodoksin kanssa. Luterilaista tunnustusta vaativa SLEY:n ehtoollinen kieltää häneltä tällaisen mahdollisuuden.


Pata kattilaa jne.

Minun ei ole mahdollista osallistua Leo Mellerin kanssa yhteiseen ehtoolliseen, koska vaikka tunnustan kaikki muut uskonpykälät SLEY:n ehtoollislistassa, en tunnusta luterilaista tunnustusta pyhäksi traditiokseni, enkä tunnustaudu juutalaisvihamielisen ja kirkon ykseyttä tahallisesti rikkovan Lutherin opetuslapseksi (esim. Lutherin työtoveri Melanchton pyrki loppuun saakka sovinnolliseen ratkaisuun kirkon kanssa, mutta Lutherin jääräpäisyys vei voiton ja näin kirkko pirstaloitui).

En siis tunnusta näitä, vaan tunnustaudun yhden, pyhän, katolisen ja apostolisen kirkon opetuslapseksi. Iloitsen kuitenkin suuresti siitä, että niin SLEY:n messussa kuin ortodoksisissa palveluksissa jokainen toiseen kirkkokuntaan kuuluva on tervetullut siunattavaksi ja näin ollen minäkin voin polvistua Pyhän sydämen kappelissa Kristuksen ruumista ja verta nauttivan Leo Mellerin viereen saamaan siunauksen.

Sillä niin totta kuin Jeesus Kristus on Herra ja Jumalan Poika, niin totta on myös se, että luterilainen Leo Meller, tai vaikkapa roomalaiskatolinen Timo Soini, ovat minun veljiäni Jeesuksessa Kristuksessa. Ulf Ekmanista en mitään tiedä, mutta minulla ei ole mitään syytä epäillä, etteikö myös hän olisi minun veljeni Kristuksessa.

Kristillisen kirkon hajoaminen on kristittyjen suurin tragedia. Kirkkohistorialliset syyt ovat niin monimuotoiset, että ehtoollisyhteyden saavuttaminen tuntuu mahdottomalta. Se on järkyttävää, mutta ruohonjuuritasolla rakastan kaikkia kristittyjä!

mirja 1.4.2014 11.17

Lopun aikana "valitutkin" eksyvät.Jos meidän ja Kristuksen väliin sovitetaan ketä tahansa välimiestä,se on eksytystä.Tie Jumalan luo kulkee ainoastaan Kristuksen Jeesuksen kautta ja yksin Hänen ristinkuolemansa kautta.Ei ole muuta pelastusta taivaan alla eikä ketään tai mitään muuta "välimiestä".
Maria synnytti Vapahtajamme ja myös hän on pelastuva vain Pojan ristinkuoleman perusteella.
Tällalailla voi käydä,jos herätysliike painottaa jotakin ihmistä eikä yksin Kristusta oppinsa pohjana.

Anna 1.4.2014 11.17

Onneksi meillä on Raamattu ja Oikea Jumalan sana Jeesuksessa Kristuksessa Jos yksi ihminen eksyy tukeutukaamme Raamatun sanaan,ei lähdetä niiden perään ja hyvä että meille näytetään kuka on kuka. Emme pelastu Kirkkojen kautta vaan Jumalan sanan kautta .Vain ja ainoastaan Jeesuksen kalliin veren ja Kolkatan ristin kautta,unohtamatta kymmentä käskyä.