Islamistiterroristit iskivät keskiviikkona 7.1.2015 jälleen Euroopan sydämessä: tämänkertainen hirvittävä ja rikollinen veriteko tapahtui Ranskan pääkaupungissa Pariisissa, jossa terroristit hyökkäsivät keskellä päivää poliisivartioidun vasemmistolaisen satiirilehden Charlie Hebdon toimituksen tiloihin murhaten 12 ihmistä, mukaan lukien kaksi poliisia. Rankaisuna Muhammadin pilkkaamisesta toteutettu terroriteko tapahtui perinteiseen islamistiseen tapaan Allahu akbar! -huutojen siivittämänä. 

Tilanne jatkui torstaina ja perjantaina takaa-ajona, piiritystilanteena ja lisää kuolonuhreja tuottaneina rikollisina veritekoina juutalaisessa kosher-kaupassa. Näiden tapahtumien jälkeen terroristit onnistuttiin eliminoimaan. Tilanteen jälkiselvittely jatkuu edelleen.    

Pariisin islamisti-iskut toteutettiin ammattimaisesti, kurinalaisesti ja raskaasti aseistetusti. Hyökkäys jatkotapahtumineen oli pahin Ranskassa tapahtunut terroriteko viimeisen neljän vuosikymmenen aikana.

Klassisen islaminuskon perustotuuksiin ja sharia-lain hallitsemaan kalifaattiin vakaasti uskovat islamistit ovat erilaisissa yhteyksissä täysin selvästi ilmoittaneet käyvänsä avointa sotaa juutalaiskristilliseen arvomaailmaan historiallisesti nojaavia länsimaita vastaan. Pariisin iskut osoittavat jälleen, että islamisteihin voi luottaa. He ovat olleet ja ovat tosissaan sodassa länsimaita vastaan.

Vaikka Pariisin terroriteko oli nyt alkujaan suunnattu nimenomaan radikaalia vasemmistolehteä vastaan, kohdistui isku, kuten monet kommentaattorit ovat aivan oikein todenneet, ennen kaikkea länsimaista sananvapauden perusarvoa vastaan. Islamin sharia-lain mukaan Muhammadin henkilöä ei saa arvostella eikä kohdella millään sellaisella tavalla, joka islamilaisittain voidaan tulkita pilkkaamiseksi. Ja koska ranskalaislehti on – hiljattain julkaisemiensa ISIS-kalifi Abu Bakr al-Bagdadia irvailevien kuvien lisäksi – vuosien varrella julkaissut myös Muhammad-aiheisia irvailevia satiiripiirroksia, joutui lehden henkilökunta nyt kuolettavien rankaisutoimenpiteiden kohteeksi. Sharia-lain on siis islamistien mukaan oltava normi kaikille, myös ei-muslimeille.

Pariisin isku oli epäilemättä kosto myös siitä, että Ranska on USA:n ja Britannian ohella ollut valmis osallistumaan ISIS-terroristiorganisaation vastaisiin sotilaallisiin toimiin. Kuten islamistit ovat puolestaan uhanneetkin, islamistien terroristiset vastaiskut on nyt jälleen ulotettu Euroopan sydämeen. Ja lisää on odotettavissa, kuten arvioi Britannian tiedustelupalvelun MI5:n johtaja Andrew Parker Iltalehden 9.1.2015 artikkelin ”Britannian tiedustelujohtaja: Syyrian al-Qaida suunnittelee isoja iskuja länteen” http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2015010918990109_ul.shtml mukaan.

Helsingin Sanomat toteaa 9.1.2015 toimittaja Anna-Liina Kauhasen artikkelissa ”Supo: Terrorismin uhka kasvaa Euroopassa”, että ”Äärijärjestöt ovat onnistuneet propagandassaan, sanoo supon tutkija. Eurooppa elää terrorismin kasvun aikaa, sanoo suojelupoliisissa (supo) terrorismia ja radikalisoitumista analysoiva tutkija Pekka Hiltunen. Syinä ovat Lähi-idän laajentunut konflikti ja muun muassa äärijärjestö Isisin taitava tapa käyttää propagandaa.”

Pariisissa nyt koetun kaltaisen terroriteon mahdollisuus on olemassa Suomessakin. On muistettava, että nimenomaan Suomen islamilaisen yhteisön keskuudesta on lähdetty suhteellisen runsaslukuisasti saaman terroristikoulutusta ja taistelemaan ISIS:n riveihin. Iltalehden 8.1.2015 artikkelissa ”Tuomioja: Isiksen joukoista palanneet riski Suomessakin” todetaan, että ”Syyriasta ja Irakista palaavat taistelijat ovat potentiaalisia terroritekoihin syyllistyjiä, varoittaa ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd)” http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015010818987496_uu.shtml.

Mutta on myös täysin totutun kaavan mukaista, että kun Eurooppa ja muut länsimaat kokevat yhä uusia ja uusia Allahu akbar! -huudoin säestettyjä sekä klassisella islamin teologialla ja Muhammadin esimerkillä johdonmukaisesti perusteltuja terroritekoja, astuvat esiin islam-apologeetat väittäen, ettei islamistisella väkivaltaisella pyhän sodan käymisellä ole mitään tekemistä sen paremmin todellisen islaminuskon sisällön kuin länsimaiden yhäti kasvavien suurten muslimiyhteisöiden arkipäivän kanssa.

Professori Jaakko Hämeen-Anttila muotoilee MTV:n uutissivuston 8.1.2015 artikkelissa ”Islam-professori: Iskun taustalla yhteiskunnasta eriytyminen – ’ideologia liimataan päälle’” http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/islam-professori-iskun-taustalla-ei-uskonto-vaan-yhteiskunnasta-eriytyminen/4674664 poliittisesti korrektin tulkinnan Pariisin iskuista seuraavasti:

”Näen tämän ensisijaisesti muutaman häiriintyneen ihmisen iskuna, jonka he itse varsin mielellään näkevät osana suurta maailmanlaajuista taistelua hyvän ja pahan välillä…Kun ajatellaan, että taustalla ovat häiriintyneet ihmiset, niin on paljon patoutuneita aggressioita, kokee yhteiskunnan ja ympäristön jollain lailla vihamielisenä, etsii sen kohteen, mikä häntä loukkaa ja suututtaa…Se, että kyseessä on Charlie Hebdo, niin se (viha) nousee aiemmista pilapiirroksista sekä ehkä näistä Isisiä vastaan leimatuista piirroksista. Mutta se on päälle liimattu etiketti sen sijaan, että kyseessä olisi tasapainoisia henkilöitä, jotka lähtisivät liikkeelle vain näiden kuvien takia. Hämeen-Anttilan mukaan iskun taustalla ei ole päällimmäisenä syynä uskonto, vaan yhteiskunnasta eriytyminen. –Eivät ihmiset tee väkivallantekoja puhtaasti ideologisista syistä, taustalla on ihmisen koko psykologinen tilanne…”

Hämeen-Anttila tarjoaa tyypillisen vasemmistolaisen materialistis-sosiologisen syrjäytymisselityksen maustettuna psykiatrisilla ja psykologisilla yksilökohtaisilla selittävillä seikoilla. Arvoitukseksi kuitenkin jää, miten Hämeen-Anttila kykenee tekemään antamansa melko suoraviivaisen psykiatris-lääketieteellisen diagnoosin terrori-iskun tekijöiden mielenterveyden tilasta.

Ilmeisesti Hämeen-Anttila katsoo voivansa heittää tällaisia luonnehdintoja täysin vailla lausumiensa kohteiden yksilökohtaista tuntemistakin, koska uskoo tietävänsä universaalin totuuden ihmisen olemuksesta: ihmiset eivät tee väkivallantekoja pelkistä ideologisista syistä. Jokainen voi itse miettiä, kuinka realistiselta ja uskottavalta tällainen sinisilmäisen optimistinen uskomus ihmisenä olemisesta kuulostaa. Joka tapauksessa Hämeen-Anttilan perusviesti on, että islaminusko ei liity mitenkään klassisen islamin uskomuksista, sharia-lain velvoitteista ja Muhammadin esimerkistä nouseviin tämän päivän islamistisiin terroritekoihin.

Todellisuudessa islaminuskon klassisella sisällöllä kuten valtion ja moskeijan eron tekemättömyydellä, sharia-lain vaatimuksilla ja islamismin poliittisilla pyrkimyksillä terroristisine välineineen on ratkaisevan paljon tekemistä paitsi islamistisen terrorismin myös ja ennen kaikkea länsimaiden viime vuosikymmeninä ohjelmallisesti harjoittaman ideologisesti vasemmistoliberaalin monikulttuurisuuspolitiikan ja pidäkkeettömän maahanmuuttopolitiikan kanssa, joiden seurauksena Eurooppaan on jo syntynyt ja Suomeenkin on hyvää vauhtia muodostumassa isäntäkulttuuriin mukautumaton, siihen vihamielisesti suhtautuva ja itse itsensä apartheid-gettouttanut muslimiyhteiskunta, joka haastaa poliittisesti arvoillaan ja instituutioillaan länsimaisiin arvoihin nojaavan demokratian.

Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden poliittisesti korrektilla fanaattisuudella toteuttama monikulttuurisuusideologia ja tämän pohjalta harjoitettu islamia erityisesti suosiva maahanmuuttopolitiikka ovat olleet täysin katastrofaalisia länsimaisten yhteiskuntien kannalta. Jos ja kun etenkin juuri viime päivinä on Helsingin Sanomien pääkirjoituksia myöten vannottu sananvapauden sekä vapaan ja argumentoivan julkisen keskustelun – joka velvoittaa paneutumaan myös parhaisiin perusteluihin oman näkemyksen kannalta vastakkaisten näkemysten puolesta – nimeen, tulee varsinkin nyt löytyä valmiutta ottaa vakavasti monikulttuurisuus- ja maahanmuuttokriittiset argumentit.

Näitä argumentteja voi pohtia esimerkiksi seuraavien kirjojen äärellä: Christopher Caldwell, Reflections on the Revolution in Europe: Immigration, Islam and the West (Anchor Books 2010); Bruce Bawer, While Europe Slept: How Radical Islam is Destroying the West from Within (Anchor Books 2006) ja Surrender: Appeasing Islam, Sacrificing Freedom (Anchor Books 2010) sekä Geert Wilders, Marked for Death: Islam’s War Against the West and Me (Regnery Publishing 2012).   

Islamistien rivit vahvistuvat jatkuvasti länsimaiden muslimiyhteisöiden sisällä sekä myös kantaväestön keskuudesta peräisin olevien käännynnäisten keskuudesta. Islam on nopeimmin – maahanmuuttajamuslimiyhteisöiden väestönkasvunopeuden sekä myös kääntymysten pohjalta – kannatustaan kasvattava uskonto länsimaissa ja tällaisella kasvulla tulee väistämättä olemaan poliittis-yhteiskunnalliset seurauksensa. Oletettua ”todellista islamia” pelkkänä ”maltillisena” uskontona harjoittava eurooppalainen laaja muslimienemmistö ei näytä saavan mitenkään islamisteja kuriin, kuten monet länsimaalaiset hyväuskoisesti kuvittelevat ja toivovat tapahtuvan. Ei heillä – laajalti itsekin osittain uskostaan vieraantuneina tai välinpitämättöminä ja maallistuneinakin – ole tällaiseen sen enempää teologisia kuin organisatorisiakaan edellytyksiä, koska islamistinen Muslimiveljeskunta on vallankahvassa eurooppalaistenkin muslimien lukuisissa järjestöissä ja niiden katto-organisaatioissa.

Viimeistään nyt Pariisin veritekojen valossa on selvää, että esimerkiksi vuoden 2014 lopulla Saksan kaupungeissa toteutetut suuret kansalaismarssit Saksan islamilaistumista vastaan ovat olleet ja ovat aiheellisen perusteltuja.

Iltalehti raportoi 6.1.2015 artikkelissaan ”Saksassa jättimielenosoitus: 18 000 ihmistä vastusti Dresdenin islamisaatiota” http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2015010618978601_ul.shtml näin:

”Saksan Dresdenissä islamisaatiota vastustava mielenosoitus keräsi eilen kaduille yli 18 000 osallistujaa, kertoi poliisi. Edellisen kerran marssi järjestettiin joulun alla, ja silloinkin siihen osallistui yli 17 000 ihmistä…Islamisaatiota vastustava Pegida-liike alkoi lokakuussa järjestää marsseja joka maanantai…”             

Tuore saksalainen PEGIDA-liike eli Patriotische Europäer gegen die Islamisierung des Abendlandes – Patrioottiset eurooppalaiset länsimaiden islamilaistumista vastaan – ilmoittaa ohjelmapaperinsa kohdassa 13 tervehenkisesti pyrkivänsä säilyttämään ja suojelemaan kristillisjuutalaista länsimaista kulttuuriamme, ”PEGIDA ist für die Erhaltung und den Schutz unserer christlich-jüdisch geprägten Abendlandkultur!” http://www.menschen-in-dresden.de/wp-content/uploads/2014/12/pegida-positionspapier.pdf.

Länsimaisen kulttuurin säilyttämisen ja suojelemisen kannalta perustavaa on myös perinteisten moraalinormien ja perinteisen miehen ja naisen välisen avioliiton ja perheen yhteiskunnallisen aseman palauttaminen arvoonsa. Länsimaisen ja etenkin pohjoismaisen perheen alasajo yhteiskunnallisena instituutiona on pysäytettävä. Tämä on välttämätöntä sekä kulttuuriarvollisesti että talouden kannalta. Länsimaisen eurooppalaisen ihmisen on ryhdyttävä jälleen lisääntymään: syntyvyyskäyrät ja demografiset indikaattorit on käännettävä plussan puolelle. Talouselämämmekin kannalta välttämättömän väestönlisäyksen on, ollakseen kestävää ja rakentavaa sekä länsimaista yhteiskuntaa säilyttävää, tultava omista etnis-kulttuurillisista lähtökohdista: maahanmuutto ei – eikä tähän elimellisesti liittyvä Euroopan islamilaistuminen – ole pitkällä tähtäimellä oikea vastaus eurooppalaisen matalan syntyvyyden ongelmiin, ei talouselämänkään kannalta. Islamilainen kollektivistinen sharia-sosialismi ei taloudellista vaurautta rakenna eikä edistä.

Talousvaikuttajienkin pitäisi ymmärtää viimeistään nyt, että juutalaiskristillisen arvomaailman mukaisen perinteisen miehen ja naisen välisen avioliiton ja tämän varaan rakentuvan perheen yhteiskunnallisen aseman säilyminen ja vahvistuminen on edellytys vapaan ja vaurautta luovan markkinatalousjärjestelmän säilymiselle. Parhaiten toimiakseen fiskaalinen konservatismi edellyttää juutalaiskristillistä moraalia ja arvokonservatismia. Molemmat näistä joutuvat ajan oloon ratkaisevasti uhatuiksi, jos maahanmuuttoa pidetään perusratkaisuna tämänhetkisiin taloudellisiin rakenneongelmiin ja jos etenkin islamilaista maahanmuuttoa suositaan monikulttuurisuusideologian mukaisine kulttuurirelativistisine ideologisine sitoumuksineen.

Kuten todettu, Saksassa näihin todellisuuksiin on herätty laajalla rintamalla, PEGIDA-liikkeen mielenilmausten kanssa samansuuntaisesti, kuten osoittaa Iltalehden artikkeli 5.1.2015 ”Valtiovarainministeri: Saksan talous tarvitsee maahanmuuttajia” http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2015010518978136_ul.shtml:

”Myös Saksan valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble työnsi vuodenvaihteen alla lusikkansa kuumana kiehuvaan maahanmuuttosoppaan. Schäuble muistutti saksalaisia kylmistä demografisista faktoista: vauhdilla ikääntyvä matalan syntyvyyden Saksa tarvitsee maahanmuuttajia, jotta talouden pyörät pysyvät pyörimässä…Kaikki Merkelin ja Schäublen kristillisdemokraattisen puolueen kannattajat eivät kuitenkaan ole liberaalin maahanmuuttopolitiikan kannalla. Muun muassa entisen maatalousministerin Hans-Peter Friedrichin mukaan Merkel on politiikassaan suuntautunut liikaa vasemmalle ja luonut näin tilaa Pegidan kaltaisille liikkeille. Kritiikkiä on satanut etenkin CDU:n baijerilaisen sisarpuolueen CSU:n riveistä. Baijerilaiset peräänkuuluttavat ’konservatiivista herätystä’. Myös heidän mielestään Pegida on Merkelin politiikan synnyttämä kotikutoinen ongelma – samoin kuin nousussa ollut euroskeptinen AfD-puolue. –Ihmisten mielestä kristillisdemokraatit ovat jättäneet heidät yksin. Se on Merkelin vika, sanoo baijerilaiskonservatiivi David Bendels.”

Maahanmuutto ei ole ratkaisu ongelmiin, vaan on itse oleellinen ongelma. Tämä on ymmärretty entistä selvemmin Saksassa ja ymmärretään toivottavasti paljon laajemminkin Euroopassa viimeistään nyt Ranskan traagisen murhenäytelmän jälkeen. On myönteistä, että Saksassa on meneillään konservatiivinen herätys PEGIDA-liikkeen ja uuden konservatiivipuolueen AfD:n – Alternative für Deutschland, jonka poliittinen ohjelma on luettavissa täältä https://www.alternativefuer.de/wp-content/uploads/2014/06/Political-Guiding-Principles-AfD.pdf – esiin nousun myötä ja että tällaisen konservatiivisen herätyksen tarpeellisuus nähdään myös Saksan perinteisen oikeiston ja konservatiivien riveissä CDU:ssa ja etenkin CSU:ssa eli kristillissosiaalisessa unionissa.

Myös Suomi tarvitsee nyt Saksassa virinneen kaltaista konservatiivista herätystä ja maahanmuuttopoliittisten kysymysten nostamista etualalle.

Kevään eduskuntavaaleissa tämä kysymys kuten myös perinteisen avioliittoinstituution aseman palauttaminen ja laajemmat talouspoliittiset kysymykset on nostettava etualalle.

Keväällä valittavan uuden eduskunnan on oltava toimikaudellaan valmis vaikuttamaan lainsäädännöllisesti sen puolesta, että Suomen vähittäinen islamilaistuminen pysähtyy, islamistisen terrorismin toimintaedellytykset ehkäistään ja että Suomi ryhtyy aktiivisesti säilyttämään ja vahvistamaan suomalaiskansallista ja tämän myötä länsimaista juutalaiskristillistä kulttuuriaan ja yhteiskunnallisia arvojaan. Moraaliseen, kulttuurilliseen ja taloudelliseen tuhoon johtavan vasemmistoliberaalin monikulttuurisuusideologian totalitaariset kahleet on kerta kaikkiaan murrettava.

Suomi tarvitsee konservatiivista herätystä.

Suomi tarvitsee uuteen eduskuntaan mahdollisimman monta konservatiivisesti herännyttä kansanedustajaa.     

Konservatiivien on aika koota voimansa yhteen Suomessakin.