2015-12-13 https://www.patmos.fi/filebank/blog/authors/fb-share_10_7182-JUHA_BLOGI_FINAL.jpg Runsas vuosi sitten, 26.10.2014, kirjoitin blogin Venäjän sotilaallinen toiminta Itämerellä on vahvistunut. Tuo teksti kannattaa lukea kokonaisuudessaan uudelleen. Uusin tutkimustieto osoittaa vastaansanomattomasti, että Vladimir Putinin Venäjällä ja sen uudistetuilla asevoimilla on sekä tahto että... https://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/781/venaja_valmistautuu_suomen_etelarannikon_haltuunottoon Patmos article
Juha Ahvio
13.12.2015
Juha Ahvio

Juha Ahvio, teologian tohtori, dosentti, Patmos Lähetyssäätiön tutkimusjohtaja

Venäjä valmistautuu Suomen etelärannikon haltuunottoon

 

Runsas vuosi sitten, 26.10.2014, kirjoitin blogin Venäjän sotilaallinen toiminta Itämerellä on vahvistunut. Tuo teksti kannattaa lukea kokonaisuudessaan uudelleen. Uusin tutkimustieto osoittaa vastaansanomattomasti, että Vladimir Putinin Venäjällä ja sen uudistetuilla asevoimilla on sekä tahto että kyky toimia tarvittaessa erittäin tehokkaasti ja laajamittaisesti Itämeren alueella, jota Venäjä pitää edelleen geostrategisesti erittäin tärkeänä toimintasuuntana. 

Viittasin blogissani Tukholman maanpuolustuskorkeakoulun tutkijan Tomas Riesin näkemyksiin ja kirjoitin:

”Ries nostaa esiin neljä seikkaa. Ensinnäkin hän muistuttaa siitä, että Venäjä on viime vuosina perusteellisesti varustanut itseään monivuotisen sotilasvarusteluohjelmansa mukaisesti. Venäjän joukkojen ja materiaalin määrä on oleellisesti kasvanut myös Itämeren piirissä ja tämä tosiasia näkyy ja kuuluu nyt.”

”Venäjän sotilaallisen varustautumisen tosiasiaan nojaten Ries viittaa toiseksi siihen, että vahvistuneen aggressiivisella sotilaallisella toiminnallaan Itämeren piirissä Putinin Venäjä haluaa viestittää muulle maailmalle, että Venäjä on nyt vahva ja että ei kukaan, eivät varsinkaan läntiset EU- ja NATO-tahot, sanele Venäjälle mitään. Tätä seikkaa Ries pitää perustavimpana Venäjän käyttäytymisen selittäjänä.”

”Mutta kolmanneksi Ries katsoo, että Venäjä puolestaan haluaa sanella muille, miten niiden tulee toimia. Putinin Venäjä ei halua sallia Ruotsin ja Suomen tiivistävän suhteitaan NATO:on. Sotilaallisilla ja rajoja loukkaavilla toimillaan Venäjä viestittää, että NATO-lähentymisellä on vaarallisia seurauksia. Tai kuten virolainen Postimees-lehti 20.10.2014 artikkelissaan ”Conflict brewing in Baltic Sea waters” toteaa:

’Kreml näyttää opettavan NATO:on kuulumattomia valtioita Pavlovin refleksin avulla: ota askel NATO:a kohti ja saat rangaistuksen.’”

”Neljänneksi Ries viittaa siihen, että Venäjä myös epäilemättä testaa toimillaan esimerkiksi Ruotsin puolustusvoimien todellista valmiutta ja kykyä reagoida sotilaallisiin uhkiin.”

”Ries muistuttaa myös siitä, että Venäjä paitsi varustautuen lisää sotilaallista voimaansa myös on halukas ja valmis käyttämään tätä kasvanutta voimaansa. Tämä todellisuus on pakko ottaa lukuun Itämeren piirissäkin. Ries korostaa, että aloitettuaan määrätietoisen sotilaallisen uudelleenvarustautumisen vuonna 2011, Venäjä tulee oleellisesti vahvistumaan sotilaallisesti seuraavien kymmenen vuoden kuluessa. Euroopan sotilaallinen voimatasapaino kallistuu tämän myötä yhä enemmän ja enemmän Venäjän hyväksi. Venäjä pyrkii määrätietoisesti tällaiseen lopputulokseen ja Ries katsoo olevan todennäköistä, että Venäjä tulee käyttämään sotilaallisia keinoja niillä alueilla, joita pitää tärkeinä.”

”Ries toteaa, että sotilaallisesti merkittävä Ruotsin itämerellinen Gotlannin saari on joka tapauksessa erittäin haavoittuvassa asemassa. Todennäköistä Riesin mukaan on, että Venäjän seuraavan hyökkäyksen kohteeksi saattaa joutua Baltia. Erittäin vaarallisena asiaintilana Ries pitää sitä, että Ruotsi on käytännössä riisunut itsensä aseista. Sotilaallisen puolustuskyvyn puute tekee haavoittuvaksi ja altistaa Venäjän sotilaalliselle painostukselle. Juuri tähän samaan todellisuuteen viittaan Venäjän karhu heräsiherääkö Suomi? (Kuva ja Sana 2014) -kirjani sivuilla 112–113: keväällä 2013 Venäjän ilmavoimat harjoittelivat täysin avoimesti ja Ruotsin mitenkään estämättä Ruotsin ilmatilassa ilmahyökkäystä sekä Gotlannin kohteita vastaan että ydinasein Tukholman alueen kohteita vastaan.”  

”Itämeri on Venäjälle strategisesti tärkeä alue, koska Itämeren pohjassa kulkee nyt Venäjän strategisen ’kaasuaseen’ pohjoinen pihti eli North Stream -maakaasuputki, jonka kautta Eurooppa saa lähes 30% tarvitsemastaan maakaasusta. Kuten emeritusprofessori Esko Salminen kirjoittaa Suomettumisen uusin aalto: Suomen haastavat naapurisuhteet 1990–2010 -kirjansa (Minerva 2011) sivulla 136:

’Myös Ruotsissa ulkopolitiikan emeritusvaikuttaja Krister Wahlbäck runttasi vuoden 2008 alussa Dagens Nyheterissä julkaistussa kirjoituksessaan kaasuputken hankkeena, josta jää Ruotsille pelkkiä ympäristöhaittoja: ’Yritystähän hallitsee Gazprom eli Kreml, jota ei tunneta tasapuolisista neuvotteluista pienten naapuriensa kanssa.’ Ruotsissa on myös vihjailtu vakoilun mahdollisuudesta: esimerkiksi putkeen kaavailtua Gotlannin huoltoasemaa voitaisiin käyttää vakoiluun. Venäjän laivaston toiminta lisääntyy tämän näkemyksen mukaan Itämerellä – eikä vähiten Suomen lähivesillä.’”

”North Stream -kaasuputken rakentamisen ja käyttöönoton myötä Venäjän laivasto velvoitettiin samalla huolehtimaan tämän putken turvallisuudesta ja toimivuudesta juuri siten, kuin Venäjä haluaa. Näin ollen koko Itämeri ja sen sotilaallisesti tärkeät alueet kuten Ahvenanmaa, Gotlanti ja Baltia kokonaisuudessaan kuuluvat Venäjän asevoimien ja etenkin laivaston toiminta-alueen piiriin. Tämän mukaisesti Venäjä on de facto lisännyt ja vahvistanut sotilaallista toimintaansa Itämerellä kaasuputkihankkeen toteuttamisen vanavedessä.”

Edellä esitetyt näkemykset saavat inhorealistista tukea valtiotieteen tohtorin ja Euroopan sotahistorian dosentin Markku Salomaan juuri ilmestyneestä laajasta ja perusteellisesta Putinin Venäjän ja sen asevoimien geostrategisten pyrkimysten analyysiteoksesta Kylmän sodan toinen erä (Docendo, 2015). Suomen sotilasmaantieteelliseen tilanteeseen oleellisesti liittyen esimerkiksi Iltalehti nosti 9.12.2015 Salomaan teoksesta esiin seuraavaa, artikkelissaan ”Kirjaväite: Venäjä varautuu Suomen rannikon valtaamiseen”:

”Kirjan mukaan Putin allekirjoitti neljä kuukautta sitten doktriinin, joka hyväksyy Suomen etelärannikon valtaamisen konfliktitilanteessa. Euroopan sotahistorian dosentti Markku Salomaan mukaan Venäjä on konfliktitilanteessa varautunut valloittamaan Suomen etelärannikon Vironlahdelta Hankoon saakka…Kirjan mukaan Putin vahvisti Venäjän uuden meridoktriinin 26. heinäkuuta 2015 Kaliningradissa. Doktriinissa lausutaan, että Venäjän on kaikissa tilanteissa taattava meriyhteys Kaliningradiin, jossa sijaitsee Venäjän Itämeren laivaston esikunta ja toinen päätukikohta. Kirjan mukaan tämä tarkoittaa sitä, että konfliktitilanteessa Venäjä aikoo ottaa hyvissä ajoin hallintaansa Suomen etelärannikon Vironlahdelta Hankoon asti. Sen lisäksi on myös vallattava Ahvenanmaa, Ruotsin Gotlanti ja Tanskan Bornholm.”

Artikkeli jatkuu näin:

”Kirjan kirjoittanut Salomaa vahvistaa, että rannikon haltuunotto tarkoittaisi myös Suomen pääkaupungin Helsingin valtaamista. –Sanotaan näin, että koko Kehä III:n eteläpuolinen alue, Salomaa summaa. Kirjan mukaan operaatiot olisi tehtävä niin yllätyksellisesti, ettei puolustautujille jää aikaa reagoida tapahtuneeseen kunnolla…Salomaan mukaan Suomen rannikkoalueen valtaaminen on vanha uhkakuva, joka on palautunut muiden kylmän sodan uhkakuvien kanssa. –Nyt se on vain palautunut entistä vahvempana sen vuoksi, ettei Viro ole enää osa Neuvostoliittoa, vaan sen rannikko on nyt Naton hallussa. Näin ollen ei ole kuin yksi suunta, mihin Venäjä voi yrittää Itämerellä tunkeutua, Salomaa kertoo.”

Tutkija kiteyttää näin:

”–Meillä on pieni rannikkolaivasto ja pienet rannikkojoukot. Ne riittävät tietynlaiseen toimintaan, mutta vaikea nähdä, että niillä taattaisiin koko rannikon hallussapitoa, Salomaa sanoo. Salomaan mukaan Itämeren sukellusvenehavainnot ovat merkki siitä, että Venäjä harjoittelee suunnitelmiaan…Hän toivoo, että Venäjän toimiin hahmotellaan ratkaisua seuraavassa puolustusselonteossa. –Tämä on iso ongelma näin pienelle maalle, Salomaa toteaa.”

Ongelma on todella iso Suomen kannalta, jos otamme lukuun sen, mitä Putinin hallinnon ajama Euraasian unioni -hanke, jota Cicero-säätiön johtaja ja tutkija Marcel H. Van Herpen nimittää ”Putinin uusimmaksi imperialistiseksi projektiksi” kirjassaan Putinin sodat: Venäjän uuden imperialismin nousu (Terra Cognita, 2015), pitää sisällään. Kirjansa sivulla 101 Van Herpen selostaa, miten putinilaisen Euraasian unionin lähtökohtaisten kaavaluiden mukaan tällä ylikansallisella unionilla olisi valtiot ylittävä organisaatio komissioineen ja tuomioistuimineen ja parlamentteineen ja yhteisvaluuttoineen. Kirjansa sivulla 108 Van Herpen kirjoittaa seuraavasti, venäläiseen Euraasian unioni -keskusteluun ja suunnitteluun viitaten:

”Joidenkin venäläisten analyytikoiden mielestä Moskovan yhdistymiskiihkon ei tule pysähtyä entisen imperiumin rajoille. Valtio-opin tutkija Dmitri Orlov kirjoitti, että Euraasian unioniin on yhdistettävä entisen Neuvostoliiton valtiot, mutta mukaan tulee ottaa myös ’Suomi, Unkari, Tshekin tasavalta, Mongolia, Vietnam ja Bulgaria samoin kuin kaksi valtiota Euroopan ja Aasian ulkopuolelta, Kuuba ja Venezuela.’ Orlovin mielestä Kremlin ei tule tyytyä entisen Neuvostoliiton osien yhdistämiseen, vaan tavoitteet on asetettava korkeammalle ja yritettävä palauttaa koko entinen kommunistiblokki, ja enemmänkin (Suomi). Apulaispääministerin ja entisen NATO-lähettilään Dmitri Rogozinin kerrotaan sanoneen, että projekti oli suunniteltu ’yhdistämään ei niinkään maita, vaan kansoja ja kansalaisia yhteisen valtiokokonaisuuden nimissä.’”

Dosentti Markku Salomaan uusin kirja tarkastelee siten varsinkin Suomen kannalta oleellisen ajankohtaisia turvallisuuspoliittisia ja geostrategisia peruskysymyksiä. Salomaan arvio tämänhetkisestä yleistilanteesta maailmalla osuu sekin oikeaan, kuten YLE:n uutisartikkelin 8.12.2015 ”Sotahistorian dosentti: Kylmä sota on palannut, Suomelta jäänyt merkit huomaamatta” ingressissä todetaan:

”Euroopassa on käynnissä kylmän sodan toinen osa, väittää sotahistorian dosentti. Suomen puolustus- ja turvallisuuspoliittiselta johdolta kylmän sodan asenteiden paluu on jäänyt huomaamatta.”

Markku Salomaan Kylmän sodan toinen erä -kirjaan kannattaa perehtyä huolella. Kirja tarjoaa paitsi syvällisen analyysin tämänhetkisestä kylmän sodan paluun geostrategisesta tilanteesta myös laajan historiallisen katsauksen toisen maailmansodan jälkeisen kylmän sodan ensimmäisestä erästä, jonka elimellistä jatkumoa nykytilanne on. Suomalaisittain erittäin valaisevaa luettavaa ovat Salomaan esittämät kriittiset näkökulmat suomettumisen vaiheisiin ja näiden jatkumiseen.

Korkeatasoisen asiantuntemuksensa ja turvallisuuspoliittisen ajankohtaisuutensa vuoksi suositeltavia ovat myös Salomaan kaksi aiempaa teosta: Erikoisjoukot iskevät ensimmäisinä (Docendo, 2015) ja Puhutaan Natosta (Docendo, 2015).

Ensiksi mainitun teoksen takakannessa todetaan muun muassa:

”Kirja on kiinnostavaa luettavaa kaikille Suomen turvallisuudesta kiinnostuneille, sillä muun muassa Ukrainan kriisin takia erikoisjoukkojen haasteeseen vastaaminen on erityisen ajankohtaista myös Suomessa.”

Jälkimmäisen takakannessa todetaan puolestaan muun muassa seuraavasti:

”VTT Markku Salomaa ottaa suorasukaisesti ja perustellusti kantaa käytyyn Nato-keskusteluun ja liputtaa Suomen sotilaallisen liittoutumisen puolesta. Puhutaan Natosta kaataa myyttejä, esimerkiksi vanhojen vasemmistolaisten uskomuksen siitä, että Nato olisikin se varsinainen uhka ja että Suomen etujen mukaista olisi toimia Kremliä myötäillen. Salomaa kumoaa käsityksen, että Suomella olisi automaattinen Nato-optio tai että olisimme yksin kyvykkäitä puolustautumaan Venäjää vastaan. Kirja on tarkoitettu kaikille Suomen turvallisuudesta kiinnostuneille kansalaisille.”      

Nyt jo loppuunmyydyn Venäjän karhu heräsi -kirjani sivuilla 179–183 kirjoitin seuraavasti:

”Historian opetusten valossa ja jälleen heränneen Venäjän karhun alettua liikehtiä aggressiivisesti suomalaisten tulisi toimia seuraavat seikat vakavasti ottaen:

”’Jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan’. Tämä jo antiikin roomalaisten opettama totuus pätee edelleen ja Suomen sotahistoria vahvistaa tämän pätevyyden. Kuten olemme nähneet, geopolitiikka on voimissaan ja Venäjällä on edelleen alueelliset laajentumissuunnitelmansa. Riittävän sotilaallisen iskukyvyn olemassaolo itsessään vahvistaa rauhantilan säilymistä ja nostaa oleellisesti hyökkäyskynnystä. Venäjä kunnioittaa todellista sotilaallista voimaa ja halveksii sotilaallista heikkoutta.”

”Sotilaallinen maanpuolustuskyky on saatettava riittävän iskukykyiselle tasolle. Valtion ensisijaisena tehtävänä on maanpuolustuksesta huolehtiminen. Puolustusbudjettia on suurennettava tuntuvasti ja kaikki mahdolliset resurssit on otettava käyttöön. Jalkaväkimiinat on palautettava puolustuskäyttöön.” 

”Suomen on liittouduttava. Suomen on itse huolehdittava asevelvollisuusarmeijansa riittävästä suuruudesta ja taistelutahdon ja -kunnon jatkuvasta ylläpitämisestä. Suomen puolustaminen tulee olemaan suomalaisten joukkojen vastuulla vastedeskin kaikissa tilanteissa.”

”Ilmavoimien, ilmatorjunnan, huoltovarmuuden takaamisen ja elektronisen sodankäynnin osalta Suomi tarvitsee kaiken sen tuen, jota Suomen jäsenyys NATO:ssa tarjoaa. Jatkosodassa Suomen oli pakko turvautua itselleen maailmankatsomuksellisesti vieraan diktatuurivaltion mutta Neuvosto-Venäjää pienemmän pahan apuun, mutta nyt Suomella on ollut mahdollisuus liittyä Suomen luonnollisen viiteryhmän eli läntisten demokratioiden puolustusliittoon.”

”Suomi on edelleen puolustamisen arvoinen maa, kuten jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth usein lausui.”

”Ennen kaikkea on kuitenkin huolehdittava hengellisestä maanpuolustuksesta                     

Sekä Suomen kansan että poliitikkojen olisi nyt ymmärrettävä – viimeistään palauttamalla mieleen niin vuoden 1944 historialliset todellisuudet kuin myös muut Suomen vuosisataisen historian ratkaisevat käännekohdat – että esivallan velvollisuuksiin kuuluu tehdä kaikki inhimilliseltä kannalta katsottuna mahdollinen sotilaallisenkin maanpuolustuksen kestävyyden takaamiseksi ja huolehtia Suomen kansan olemassaolon kaikinpuolisten edellytysten säilymisestä.”

”Jos tällaisesta huolehtimisesta kevytmielisesti ja harhaanjohdetun huolettomasti laistetaan, syyllistytään anteeksiantamattomaan edesvastuuttomuuteen. Voi jopa sanoa, että tällainen menettely on jumalattoman epäraamatullista. Roomalaiskirjeen luvun 13 jakeet 1–7 ja Ensimmäisen Timoteuskirjeen luvun 2 jakeet 1–3 opettavat, että esivallan miekan on oltava terävä, jotta laillinen esivalta Jumalan palvelijana kykenisi toteuttamaan niitä tehtäviä, jotka Jumala on esivallalle asettanut. Rauhantilan ja kansalaisten kaikinpuolisen elämän ja koskemattomuuden turvaaminen ja tarvittaessa puolustaminen – poliisitoimi ja maanpuolustus – kuuluvat keskeisimmin esivallan toimialaan.”

”Jotta tällaisella takaamisella, huolehtimisella ja muulla maanpuolustustyöllä voisi tänään olla samanlainen siunaus ja menestys kuten oli 70 vuotta sitten, on suomalaisten myös tänään tehtävä parannus ja palattava niille samoille hengellisille juurille, joista 70 vuotta sitten ymmärrettiin pitää laajalti kiinni ja jotka Heidelbergin katekismus tiivistää osuvasti näin Isä meidän -rukousta käsittelevässä kysymyksessään ’125. Mikä on neljäs pyyntö?’”

”’Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme’. Se on: varusta meidät kaikella ruumiillisesti välttämättömällä (Ps 104:27–28; 145:14–16; Mt 6:25–26), jotta me tämän myötä ymmärtäisimme Sinun olevan kaiken hyvän ainoa lähde (Apt 14:17; 17:27–28) ja että ilman Sinun siunaustasi ei huolehtimisemme eikä työmme eivätkä Sinulta saamamme lahjat koidu hyväksemme (1 Kor 15:58; 5 Ms 8:3; Ps 37:3–7, 16–17) ja jotta me siksi lakkaisimme luottamasta mihinkään luotuun olentoon ja luottaisimme yksin Sinuun (Ps 55:23; 62:11).”               

 

 

Kommentoi "Venäjä valmistautuu Suomen etelärannikon haltuunottoon"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

  ______   __   __    ______    ______    _  _   
 /_   _//  \ \\/ //  /_____//  /_   _//  | \| || 
 `-| |,-    \ ` //   `____ `    -| ||-   |  ' || 
   | ||      | ||    /___//     _| ||_   | .  || 
   |_||      |_||    `__ `     /_____//  |_|\_|| 
   `-`'      `-`'    /_//      `-----`   `-` -`  
                     `-`                         
 
 

33 kommenttia "Venäjä valmistautuu Suomen etelärannikon haltuunottoon"

Sivu 1/3

Tommi 13.12.2015 11.56

Suomea voidaan naittaa itään tai länteen ja viitata aina historiaan. Minusta näyttää, että suomalaisten historiallinen tehtävä on ollut sotia muiden sotia; milloin kruunun, milloin tsaarin palveluksessa.

Natoa en missään tapauksessa pitäisi hyväntekeväisyysjärjestönä joka ottaisi suomalaiset huomaansa hyvää hyvyyttään. Pikemmin tarkoituksena olisi valjastaa suomalaiset baltian puolustamiseen ja tehdä näin toisinto pohjan sodan ajoilta, jolloin väenotosta lähdettiin nujakoimaan baltiaan eikä kotimaahan jäänyt riittävää voimaa estämään isovihan aiheuttamaa tuhoa.

Kun kylmän sodan asetelmat näyttävät palanneen, pitäisi minusta huomioida, että se tarkoittaa länsiliittoutuman ja Venäjän välistä vastakkainasettelua. Venäjä ei ole Suomen vihollinen, eikä ystävä, Venäjä on Venäjä. Tällä hetkellä Suomi on sosialistisen asutuspolitiikan kohteena eurooppalaisen miehittäjän toimesta ja kansansiirtoja tehdään lähi-idästä asti.

Minusta onkin niin, että tosiasiassa Suomi on jo miehitetty maa. Lainsäädäntömme tuodaan muualta, omaa valuuttaa ei ole ja maata kansoitetaan vieraalla väellä ja kulttuurilla. En ymmärrä, miksi tätä integraatiota tulisi entisestään syventää vielä sotilaallisesti.

Tuleva sota on ensisijaisesti Venäjän blokin ja lännen blokin välinen. Jos Venäjä valtaa suomen, sen strateginen ykköspäämäärä kuitenkin lienee suunnattu Natoa vastaan. Tulkootpa siis. Suomalaisten miesten en soisi nyt kaatuvan muiden sodissa kun maassa on jo kymmeniä tuhansia sotakuntoisia miehiä vieraasta maasta. Annettakoon Naton ja Venäjän sotia omat sotansa ja savun hälvettyä ohjataan Venäjän voimat sinne minne kuuluvatkin. Nyt olisi oikea aika kätkeä aseita ja varautua sissisotaan. Amerikan intressien puolesta meidän ei pidä itseämme tapattaa, vaikka päivystävät tutkijat niin sanoisivatkin.

Mirjami 13.12.2015 14.11

Kuten tästäkin kirjoitelmasta ilmenee, dosentti Ahvion tuotanto edustaa tieteemme huippua. Mitä muuta se voisi ollakaan, kun lähteinä ovat pääasiassa Ahvion omat julkaisut ja Raamattu. Tällainen on tärkeysjärjestys.

en pelkää, vieläkään, jk 13.12.2015 17.34

1. Minä en nyt vaan jaksa taaskaan sen enempää innostua kuin huolestua näistä sotilaspoliittisista skandaalipaljastus - ja kielipeleistä, jotka tapahtuvat edelleen vuodesta toiseen pelkästään mielikuvituksessa ja joilla aika usein on myös suoria poliittisia motiiveja: Suomi Natoon. Ja ovat aika usein myös kirjamarkkinointia infosota-ähkyineen.

2. Sitäkö Juha Ahvio, arvostamani ajattelija haluat, Suomi Natoon jotta siirtymisemme ei-itsenäiseen tilaan Schengenin, euron ja EU:n lisäksi olisi täydellistä, sataprosenttista ?
Nämäkö yhdessä, tämä "ydin" sitten meistä pitää huolen?

3. Minäkin voisin laillasi kannattaa mielihyvin Natoon liittymistä, jos järjestö suojelisi eurooppalaisia sisäiseltä kaaokselta, mikä kasvaa kumulatiivisesti Schengenin myötä päivä päivältä.

4. Mutta en ymmärrä logiikkaa siinä, että intoilemme mukaan Natoon itärajan pelosta kun rajat ovat appoauki Välimerellä, Torniossa, Balkanilla ja missä vain muualla.

5. Kun Krimin valtasivat salakavalasti ne "vihreät miehet" niin miksi me mahdollistamme ihan toisesta suunnasta tulleiden soluttautujien marssin Eurooppaan, jopa tänne Pohjolan perukoille? Schengen on tälle kehitykselle kuin antautumisasiakirja ja Nato sen vartija. Länsi ei ole enää se länsi mihin me läheskaikki suomalaiset halusimme YYA-vuosina. Tämä on jokin uusi sekoitus, laimennettu, väärennetty länsi.

6. Jos Nato olisi yhtä kuin turvatakuut jokaiseen ilmansuuntaan, turvatakuut Eurooppassa eurooppalaisille niin mukaan vaan, mutta tällä hetkellä koko tämä läntinen liittojärjestelmä on sisäisesti omalla maaperällään niin heikko ja arvoiltaan, globalismissaan, niin hukassa, että parasta pitää puolustus omissa käsissä ja yllä pitää hyviä suhteita Moskovaan paasikiviläisittäin oli siellä vallassa ihan kuka tahansa.

Sitten on kokonaan eri asia jos länsi palaisi länneksi. Siksi mitä se pohjimmiltaan on, mutta jota se ei edusta enää.

Olli Pellinen 13.12.2015 20.14

Paras turvatakuu tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan. Kun kansamme kääntyy Herran puoleen tehden parannuksen, tuunnustaen syntinsä, korjaten väärät lakinsa, sekä suhteensa Israeliin, jonka kautta olemme saaneet Totuuden Sanan Raamatun ja Jeesuksen Vapahtajamme. Psalmi 121 Matkalaulu. Minä nostan silmäni vuoria kohti-mistä minulle tulee apu? Apu minulle tulee Herralta, taivaan ja maan Luojalta. Hän ei salli jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku. katso, hän, joka Israelia varjelee, ei turku eikä nuku. Herra on sinun varjeliasi, Herra on suojaava varjo sinun oikealla puolellasi. Aurinko ei vahingoita sinua päivällä eikä kuu öyllä. Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi. Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi nyt ja ikuisesti. Kun siunaamme Israelia tulemme Jumalan lupauksen mukaan siunatuksi, jos teemme parannuksen.
RUWYM

Ihmettelyä1 13.12.2015 20.37

Hyvin on kirjoittaa tohtori Ahvio. Sille ei vaan mahda mitään,että esim.Niinistön Salen kaveruus ei riitä Puuttinin Vladimirille nyt.

EU meidät kyllä Venäjälle "myy" jos itse sillä muuten selviää Karhun tulevista emansipaatioista ja raivokohtauksilta.

Nyt on tilanne tämä,kuin on. Sinne EUn onnelaan monet uskiksetkin liputtivat -"No vähän menee itsenäisyyttä,mutta Venäjä ei EU lle mitään mahda ja ollaan ytimessä yms." -Tässä sitä nyt ollaan!

Kummallista,että jotkut täällä luulevat,että Venäjän voidaan antaa vapaasti tulla tänne rantojaan puolustamaan(?!),ja että sitten lähettäisimme Venäjän pois.

Voi tavatonta? Siinä kyllä venäläinen laittaisi uudet hallitukset ja kaikki ja väkeä kohti Siperiaa.Mitenkään laillisesti ja ilman pientä suomalaisten rääkkäystä se ei vähintään sujuisi.

Maanpettämistä ja pelkuruutta? Se on turha yrittää naapurin kanssa junailla tuossa asiassa.Jos karhun päästää taloon,se pistää ranttaliksi.Missä on uusi Kekkonen,Paasikivi,Mannerheim?Nykypolvella ei polvet kestä? Kääntykäämme Herran Jeesuksen puoleen rukoillen ja velvollisuuteemme tehden.

Harri Laaksonen 13.12.2015 20.37

NATO jäsenyys on pahin vaihtoehto nykytilanteessa. Suomi olisi puskurivyöhyke suurvaltojen idän ja lännen välissä, miehitysuhka olisi todennäköinen.

IlkkaT.O. 13.12.2015 21.24

Turvamme on Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa, nyt ja tulevina päivinä; siksi en ole ensimmäisenä siirtämässä katsettani Herrastamme näihin näkyviin Jumalan sallimiin lopunaikojen sotilaallisiin, geopoliittisiin, taloudellisiin ja kansainvaellus-myllerryksiin, vaikka ne toimivatkin meille uskoville "kellonviisareina".
Patriootin mielenlaadulla varustettuna uskovana (mielestäni kaikkien uskovien tulisi olla) olen tietenkin huolissani maamme tilasta yleensä ja sen hengellisestä tilasta erityisesti. Kyllä kai jo nämä ajanmerkit meille osoittavat, että Suomen kohtalon ratkaisuhetket ovat käsillä; kysymys on, menemmekö suomalaisina koetuksiin pää pystyssä Herraan Jeesukseen uskoen, vai kumarassa ja "häntä" koipien välissä. Sillä on väliä!
JEESUS ON HERRA, ei Venäjä, ei Putin, ei Isis, ei EU, ei Nato, ei YK, ei USA.
Monet lukevat asiaankuuluvalla vakavuudella Ahvion tärkeää "tilannepäivitystä" nopeasti etevässä loppunajan historiassa, "peloista pahin" kolkuttelee jo monen suomalaisen mielen ovella.

Venäjän armeijan yleisesikuntapäällikkö Markov kertoili pari, kolme vuotta sitten Venäjän "uudesta" puolustuspoliittisesta linjauksesta: Venäjän etupiiriraja kulkisi vastaisuudessa etelä-pohjoissuunnassa Itämeren keskitse ja pitkin Pohjanlahtea jostakin kohtaa Jäämerelle. Meidän ylin valtiovaltamme ja sotilasjohtomme istui huuli pyöreänä ja hölmistyneinä, kuin täystyrmäysiskun saaneena. Vähän myöhemminhän Putin erotti Markovin ja vieraili Suomessa Kultarannassa, a kaik' hyvin.
Mutta Markovin esittämä oppi jäi ja pysyy. Venäjän asevarustelu oli ollut jo täydessä käynnissä hyvän aikaa. Venäjä on ehtinyt harjoitella jo moneen kertaan tulevan hyökkäyksen eri vaiheet, jotka kohdistuvat Baltian ja suureen osaan Pohjolan valtaamiseksi.
Nato ei meitä auta, vaikka siihen kuuluisimmekin, olemme yksin täällä vähäväkisessä "ultima thulessa" suurten kansakuntien näkövinkkelistä, vaikka Suomen miehitys niidenkin turvallisuuteen vaikuttaisi.
Suomea vastaan tulisi niin tehokas ja massiivinen suurvallan armeija erikoisjoukkoineen, että sotiminen sitä vastaan tietäisi Suomen ja sen kansan tuhoa, ja se on asia nro yksi , joka tulisi välttää kaikin neuvoteltavissa olevin keinoin. Nato ei siis tätä ratkaisisi.
Eurooppaa huolestuttaisi kuitenkin paljon suurempi uhka: Baltian ja Puolan kautta tapahtuvan hyökkäyksen eskaloituminen Euroopan rajoille. Tämä kaikki vielä konventionaalisin asein. USA on pois pelistä, se ei enää omaa turvallisuuttaan vaarantaen lähtisi ainoaan mahdollisuuteensa, massiiviseen ydinhyökkäykseen puolustaakseen entistä liittolaistaan. USA:n globaali sotilaallinen hegemonia...
jatkuu...

IlkkaT.O. 13.12.2015 21.35

...USA:n globaali hegemonia on "menneen talven lumia"; ainut ajateltavissa ollut 20:nnen vuosisadan momentum meni ehkä siinä, kun vastahajonneen Neuvostoliiton jäännöksiä ei painostettu vaikka rajulla sotilaallisella ydinaseuhalla radikaaleihin asetuotantolaitosten alasajoon ja taloudelliseen "pihteihin" ottamiseen.
Kävi juurikin päinvastoin, alas onkin ajettu monen länsimaan todellinen iskukyky, esim. pelkillä eurooppalaisilla nato-nallipyssyillä ei ole ollut kriiseihin merkittävää vaikutusta ilman USA:n osallistumista niiden mukaan.
Itä-Suomessahan tiedettiin jo menneistä vuosisadoista lähtien, että "ryssä on ryssä vaikka voissa paistais". Kukapa sen pahan tappas?
Suomen on herättävä hengellisesti, sen ainut apu on Herra, että vältettäisiin pahimmat lopuajan skenaariot; meille on luvattu Pyhän Hengen voima ja johdatus, kun etsimme ensiksi Herraa.
Suomen poliittisten päättäjien on pikaisesti valmisteltava eroaminen EU:n liittovaltiosta ja eurosta, suomalaiset saivat lähes satavuotta sitten lahjana Jumalalta oman kansallisvaltion, siitä ei ole syytä luopua eikä antaa muiden hallittavaksi. Nato ei ole edes vaihtoehto. Miksi turhaan provosoisimme Venäjää hyökkäämään?

Jumalattomuutta kohtaa aina tuomiot, Venäjä on matkalla Ratkaisulaakson tuomioita kohti, silti varmasti vielä paljon venäläisiäkin pelastuu. Matkallaan sinne se ehtii vielä olla monen Jumalalle selkänsä kääntäneen kansakunnan ruoskana ennen omia tuomioitaan. Venäjän historialliset kauheudet, kansojen ja kansakuntien sorrot, petokset, salajuonet ja kostot saavat arvoisensa päätökset Jumalan kädestä.

AM 14.12.2015 6.18

"Nato ei ole edes vaihtoehto. Miksi turhaan provosoisimme Venäjää hyökkäämään?"

Tämä logiikka ei oikein itselleni aukene. Maantieteellinen asemamme tekee Suomesta väkisinkin kohteen Venäjän sotilastoimille. Eivät voi jättää sivustaa avoimeksi, mikäli aloittavat sotilaallisen aggression Itämeren alueella. Onko se sitten meidän etumme, että ollaan mahdollisimman yksin alttiina kaikille Venäjän kepulikonsteille? Ja niitähän riittää, kuten Ukrainan tapahtumat selkeästi näyttävät.

Yksin jättäytyvä Suomi olisi tällä suunnalla kaikkein helpoin kohde Venäjän operaatioille ja sijaintimme puolesta olemme joka tapauksessa jonossa ensimmäisenä.

Timo Antikainen 14.12.2015 6.18

Kiitos Juha vaikuttavasta ja asiantuntevasta kirjoituksestasi! On hienoa, että Suomen kansan keskelle on syntynyt sinun kaltainen Jumalan mies. Hyvää kolmatta adventtisunnuntaita ja Herran siunausta sinulle ja koko Patmos Lähetyssäätiölle, jonka ystävä olen ollut yli 35 vuotta.

J. Borgman 14.12.2015 6.18

Suomen etelärannikon valtaus synnyttäisi rintamalinjoiltaan eräänlaisen toisinnon Kansalaissodasta, jossa punainen etelä ja valkoinen pohjoinen olivat vastakkain. Venäjä saattaisi tehdä valtauksen erityisesti silloin, kun se näkisi mahdollisuuden käyttää Suomen kansan sisäistä jakaantumista hyväkseen. Esimerkiksi Stalin uskoi Suomen kansan olevan sisäisesti epäyhtenäisempi kuin se lopulta olikaan vuonna 1939. Tästä näemme, että sisäpolitiikalla on huomattava merkitys kansakunnan ulkoiselle turvallisuudelle. Ilmiöllä on myös vastineensa Vanhassa Testamentissa, jossa se ilmenee Juudan ja Israelin kuningaskuntien kohtaloissa.

Tomi 14.12.2015 8.58

Itse vierastan Natoa kyllä, koska Venäjä-suhteet voivat järkkyä. Lisäksi Natoa ei välttämättä kiinnosta puolustaa meitä, jos joudumme konfliktiin.
Lisäongelmana on se, että Suomi joutuisi osallistumaan enemmän Naton konflikteihin eri puolella maailmaan.
Lisäksi Venäjältä tuleva pakolaisuus (turvapaikan haku) on lisääntynyt Norjassa viime aikoina.
Jos Suomi on Naton jäsen, Venäjä saattaisi hyvinkin lisätä tätä Suomen suuntaan, vastareaktiona Naton lähestymiselle.

AM 14.12.2015 11.48

Aiheeseen syvennyttyäni minusta vaikuttaa, että Venäjän nykyinen johto on ajautumassa samanlaiseen vainoharhaiseen syöksykierteeseen, jollaisessa Stalinkin aikanaan tehtaili puhdistuksiaan. Eihän se luota edes omaan kansaansa, vaan alistaa sen voimakkaaseen aivopesuun ja tapattaa & vangitsee kaikki mahdolliset kilpailijat ja toisinajattelijat. Sellainen hallinto tuskin luottaa yhteenkään riippumattomaan naapurimaahansa, vaan pyrkii alistamaan ne tahtonsa alle tavalla taikka toisella. Ja yksin jättäytynyt lähinaapuri on kaikkein helpoin alistettava.

Putinin Venäjä on kuin muriseva karhu, joka etsii kenet voisi niellä.

Yritämmekö siis tyynnytellä ja rauhoitella vainoharhaista Kremliä jäämällä omasta tahdostamme yksin ja toivomme, että kovan paikan tullen, johon Venäjä näyttää määrätietoisesti valmistautuvan, se jättäisi meidät rauhaan? Minusta tämä vaihtoehto vaikuttaa toiveajattelulta. Lyhyellä tähtäimellä tosin varmaankin hyötyisimme tästä valinnasta ainakin näennäisesti, koska se on linjassa Kremlin tavoitteiden kanssa. Lopullinen hinta olisi kuitenkin musertava.

Vaikka NATO-jäsenyys ei riittäisikään takaamaan Suomen itsenäisyyttä Venäjän hyökätessä, niin se varmasti nostaisi Kremlin kynnystä aggression (sotilaallisen tai poliittisen) aloittamiseen. Näin siksi, että NATOlta Suomen olisi mahdollista saada huomattavaa apua mm. tiedustelutoimintaan ja sotilaalliseen suorituskykyyn. Lisäksi hyökkäämällä Suomeen Venäjä ajautuisi avoimeen sotaan koko NATOn kanssa. Toki lyhyellä tähtäimellä NATOn jäsenyys johtaisi Suomen ja Venäjän välisten suhteiden huononemiseen ja Kremlin masinoimiin "rankaisutoimiin" (vrt. Venäjän toimet Turkkia vastaan), mutta pidemmässä juoksussa uskoisin Suomen suvereniteetin ja turvallisuuden kokonaisuudessaan paranevan.

Kaikki on lopulta tietysti Jumalan käsissä ja sen vuoksi voimmekin ilman pelkoa pohtia kaikkia vaihtoehtoja perinpohjin.

Tommi 14.12.2015 13.00

Käydyssä keskustelussa näyttäytyy helposti ajatuskuvio jossa Venäjä paha, länsi ja Nato hyvä. Soisin ajatuksen pikemmin olevan, että suurvalloilla ei ole ystäviä, suurvalloilla on intressejä. Miten pieni Suomi luovii näiden aallokossa, on kohtalon kysymys.

Minun tulkintani vallitsevasta todellisuudesta on, että länsiliitto ja Venäjän välille on eskaloitumassa kriisi, jota Nato on pitkään pohjustanut tulemalla suunnalta jos toiselta lähemmäs Venäjän rajaa.

Suomen suvereniteetin perään tässä kysymyksessä ei kannata hudella, koska Suomen suvereniteetti on luovutettu pois. Me emme ole itsenäisiä. Minkä vallan puolesta Suomen miehet sitten kävisivät kuolemaan? Sen, joka ajaa teollisuutemme alas, tyhjentää maaseudut kaupunkeihin, rikkoo perinteisen avioliiton ja repii ristit kirkkojen katoilta? Sotimalla Venäjää vastaan me emme voi pelastaa pätövaltaa omista asioistamme omiin käsiimme, vaan meitä hallitsevan eurooppalaisen eliitin käsiin. Mitään itsenäisyyspalkintoa ei sellaisessa sodassa ole luvassa.

Maalla ja kulloisellakin hallitsijalla ei tässä hetkessä ole niinkään väliä -Moskova olisi aikanaan toteuttanut samankaltaisia väestönsiirtoja kuin mitä EU nyt tekee- se mikä merkitsee, on kansa. Meidän tulisi kyetä säästämään suomen kansa siltä, että uhraamme omat miehemme taas vieraan palvelemiseen omaksi tappioksemme. Jumala antakoon meille herätyksen, jossa hengellisen herätyksen ohella heräämme näkemään omien juurtemme merkityksen ja arvostamaan suomalaisuutta ja omaa heimoamme. Me emme ole länsieurooppalainen kansa, eikä sinne kumartelu ole hyvästä. Emme ole myöskään slaaveja, olkaamme ylpeästi itseämme. Sotikoot slaavit ja anglosaksit omat sotansa, pidetään suomen heimo sen tuhon ulkopuolella.

AM 14.12.2015 16.23

Siinä mielessä olen suurvalloista samaa mieltä, että kaikki ne ovat "ilmestyskirjan petoja", jotka ajavat omia etujaan ja valtapyrkimyksiään. Jokainen peto on kuitenkin erilainen, eivätkä kaikki pedot ole yhtä pahoja. Niinpä on siis paljonkin väliä maalla ja hallitsijalla.

Venäjän "demokraattinen kehitys" Putinin vallassaolon aikana on päätynyt umpikujaan. Alunperin määräaikaiseksi presidentiksi valittu mies on nyt itsevaltias, jonka "vaalikaudella" ei ole loppua. Venäjän tiedotusvälineet on kaapattu täysin hänen hallintaansa. Oppositio käytännössä tukahdutettu, tutkiva journalismi nitistetty verenvuodatuksella ja oikeusjärjestelmästä tehty Kremlin käsisassara. Ulkomaalaisten tukema yhdistystoiminta leimataan vihollistiedusteluksi ja jopa avustus- ja lähetystyöntekijöitä karkoitetaan maasta. Kehityskäyrä kulkee huolestuttavasti kohti Pohjois-Korean mallia.

Vastaavalle tasolle vajonnutta tyranniaa ei yksinkertaisesti löydy lännestä. Toki epäkohtia löytyy: korruptiota, rikollisuutta, syntiä kaikissa muodoissaan. Täällä kuitenkin hallitsijat vaihtuvat, puolueiden kannatus vaihtelee, tiedotusvälineet kritisoivat valtaapitäviä ja muutkin kuin toisinajattelijat joutuvat tuomiolle tekemisistään. USA:nkin likapyykkiä käsitellään julkisesti jatkuvalla syötöllä myös USA:n sisällä.

Väite NATOn laajenemisen aiheuttamasta kriisistä on mielestäni Kremlin käyttämä tekosyy omalle mielivaltaiselle voimapolitiikalleen. Neuvostoliiton kaatumisesta asti entiset itäblokin maat ovat aktiivisesti itse halunneet liittyä NATOon, eikä kaikkia tulijoita ole edes otettu vastaan. Kremlin hybridisotaan kuuluu malli, jossa jatkuvalla syötöllä syytetään muita kaikesta mahdollisesta ja samaan aikaan itse rikotaan rauhansopimuksia ja hyökätään naapurivaltioihin. Ikäänkuin omista toimista ei tarvitsisi vastata lainkaan, jos vain joskus jossain joku muu on keksitysti tai todellisuudessa tehnyt vastaavia rikoksia. Ei oikeusvaltio toimi noin. Mutta pelottavan hyvin näkyy tämä malli toimineen myös ulkomaiseen kuulijakuntaan.

Ja kyllä Suomella edelleen on suvereniteetti. Me olemme edelleenkin itsenäisiä. Täällä voidaan tehdä rohkeita ja itsenäisiä päätöksiä kunhan vain valtaapitävien rohkeus siihen riittää. EU:n jäsenmaissa on viime aikoina nähty selkeitä irtiottoja yleisestä hegemoniasta, mikä kertoo että niin halutessaan jäsenmaat eivät ole mitään pässejä naruissa. Rohkeuden puute on suurin ongelmana nykyhetken Suomessa.

jatkuu...