https://www.patmos.fi/filebank/blog/authors/fb-share_18_6178-lauraS_blogi.jpg Menkäämme aikaan ennen esivaltaa. Metsissä asui suomalaisia ja suomensukuisia heimoja hajallaan pienissä perhe- ja talousyhteisöissä. Sukukunnat, sukupolvet ynnä orjat asuivat yhdessä. Talot oli salvettu ympyräksi suojelemaan villipedoilta, ennen kaikkea susilaumoilta. Suvun vanhin, päämies, teki... https://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/963/kalevalainen_verenkostaja Patmos article
Laura Seppi
28.2.2017
Laura Seppi

Laura Seppi kirjoittaa Porissa. Hän on eläkkeellä oleva kielen kääntäjä, jonka erikoisena kiinnostuksena ovat Raamatun kielet. Laura kirjoittaa ajankohtaisista asioista. Ajoittain hänen tekstiensä päällisen puolen takana on vasta varsinainen viesti – kannattaa etsiä se esille.

Kalevalainen verenkostaja

Menkäämme aikaan ennen esivaltaa. Metsissä asui suomalaisia ja suomensukuisia heimoja hajallaan pienissä perhe- ja talousyhteisöissä. Sukukunnat, sukupolvet ynnä orjat asuivat yhdessä. Talot oli salvettu ympyräksi suojelemaan villipedoilta, ennen kaikkea susilaumoilta. Suvun vanhin, päämies, teki päätökset ja määräsi. Jos tapahtui tappo tai murha, päämies määräsi läheisimmän pätevän omaisen, pojan tai muun sukulaisen verenkostajaksi sovittamaan tappotyön tappamalla syyllisen. Verenkostaminen oli yhteisön asettama velvollisuus, kunnia-asia, koska ei ollut nimismiehiä, ei poliiseja, tuomareita, ei lakikirjoja eikä edes kunnolla organisoituja sotajoukkojakaan.

Tällainen esivallaton kausi on ollut jokaisen kansan esihistorian hämärissä. Jos yhteisön piti ryhtyä suurempaan hyökkäykseen tai puolustukseen, kerättiin erityisesti yhteen sotakuntoisia miehiä, sikäli kuin heitä saatiin suostuteltua, ja lähdettiin suuremmalla joukolla tuhomaan rosvojoukkoja ja ottamaan rosvotut omaisuudet takaisin, tai mentiin itse ryöstelemään naapureilta tai kauempaa.

Tällaisia tilapäisiä sotajoukkojen kokoamisia luemme Raamatussa esim. kun Abram pelasti Lootin Kedorlaomerin käsistä 1 Ms. 14:14 ss. Ja kun leeviläinen kokosi sivuvaimon tapon vuoksi kostojoukon benjaminilaisia vastaan Tuom. 19:27-20:1 ss. Aina eivät kaikki kutsutut lähteneet sotaan mukaan Tuom. 5:15-17.

Seuraava kehitysaskel yhteisössä oli kuninkaan valitseminen. Kuningas valittiin johtamaan vakituisesti sotajoukkoja ja toimimaan alueen tuomarina. Kaikkien maiden kuninkaiden, aatelisten ja ritarien (ritter = ratsastaja) taustalla on sota ja sodankäynnin vaatimukset. Kuninkaat valittiin aluksi kaupungeittain. Nämä olisivat nykyaikaisn silmin näyttäneet pikemmin kyläpahasilta, kuitenkin niihin oli kokoontunut siihen aikaan välttämättömät käsityöläiset, kuten sepät, kauppiaat, nahankäsittelijät, hevosenkasvattajat ym. Israelilaisetkin halusivat kuninkaan ja saivat Saulin. 1 Sam. 8:5.

Mutta palataanpa kalevalaiseen Suomeen. Kahden heimon rajariidoista kehkeytyi lopulta riita, joka  huipentui yhteenotoksi, jossa toinen tappoi ja hävitti toisen asuinsijat kokonaan:

Tuli Untamon urohot, saivat miehet miekka vyöllä.
Kaatoivat Kalervon joukon, su'un suuren surmasivat,
talon polttivat poroksi, tasoittivat tantereksi.

Jäi yksi Kalervon impi kera vatsan vaivaloisen.
Senpä Untamon urohot veivät kanssansa kotihin
pirtin pienen pyyhkijäksi, lattian lakaisijaksi.

Oli aikoa vähäisen; syntyi pieni poikalapsi [i]...

Tämä poikalapsi kasvoi nopeasti, katkoi kapalovyönsä (vaikutteita muinaisen Kreikan Herkules -tarusta?) ja osoitti jo nuorena tietoisuutta sukuhistoriastaan ja verenkostajan velvoitteestaan – kuka lieneekään kertonut:

Kasvoi kuuta kaksi, kolme. Jopa kuuna kolmantena
poika polven korkeuisna alkoi itse arvaella:
”Kunpa saisin suuremmaksi, vahvistuisin varreltani,
kostaisin isoni kohlut, maksaisin emoni mahlat!”

Kullervo, Kalervon poika yritettiin ensin saattaa surman suuhun, ja kun tämä ei onnistunut, Untamo myy hänet orjana Seppo Ilmariselle. Ilmarisen vaimo laittaa pojan paimeneen ja antaa evääksi leivän, jonka sisälle on leivottu kivi. Kullervo rikkoo veitsensä kiveen ja kostoksi aiheuttaa Ilmarisen emännän kuoleman.

Sitten Kullervo lähtee pohjoiseen, sieltä piilopirtistä löytää vanhempansa ja jää sinne asumaan, mutta mitkään rauhan ajan työt eivät häneltä suju. Hän kohtaa miellyttävän tytön, mutta kun lemmenyön jälkeen osoittautuu, että tyttö onkin hänen sisarensa, tämä hukuttautuu. Kullervo lähtee sotaan. Sotatantereella hän kuulee, että hänen omaisensa yksi toisensa jälkeen kuolee. Lopulta hän kostaa Untamolle ja koko tämän suvulle:

Saip' on miekan mielehisen, kalvan kaikkien parahan,
jolla kaatoi kaiken kansan, joukon Untamon hävitti.
Tuvat poltteli poroksi, kypeniksi kyyetteli:
kivet jätti kiukahista, pitkän pihlajan pihoista.

Vielä hän kävi katsomassa vanhempiensa pirttiä, mutta siellä oli kylmää ja autiota. Sitten hän syöksyi kuolemaan omaan miekkaansa.

- - -

Verenkostaja -käytäntö on ollut yleinen koko läntisessä maailmassa, päätellen siitä, että paitsi Raamatussa ja Kalevalassa, aihetta on käsitelty myös sellaisissa antiikin draamoissa kuin Aiskhyloksen Oresteiassa ja Sofokleen Elektrassa. Saxo Grammaticus on kertonut kronikassaan Juutinmaan prinssistä, Hamletista, joka 400-luvulla jKr joutui kostamaan isänsä kuoleman[ii]. (Tästä tarinasta teki Shakespeare vuosituhat myöhemmin kuulun näytelmänsä; tosin hän lankesi anakronismiin, kun laittoi Hamletin yliopistoon.)

Kristinusko tulo ja Birger Jaarlin laki kielsi verikoston Suomessa 1200-luvun puolessavälissä, Magnus Eriksson kielsi orjuuden v. 1335, ja, jollen aivan väärin muista,  vuoden 1442 Kristoffer Kuninkaan maanlaissa tahattoman tapon saattoi sovittaa omaisuudella, joka arvoltaan vastasi suurta maatilaa, ja näin vältti verikoston.

- - -

Raamatussa Mooseksen laki velvoitti muinaista Israelin kansaa kostamaan tahallisen tapon:

4. Ms. 35:17. Jos joku ottaa käteensä kiven, jolla voi lyödä kuoliaaksi, ja lyö toista, niin että tämä kuolee, on hän tahallinen tappaja; sellainen tappaja rangaistakoon kuolemalla. 18. Tahi jos joku ottaa käteensä puuaseen, jolla voi lyödä kuoliaaksi, ja lyö toista, niin että tämä kuolee, on hän tahallinen tappaja; sellainen tappaja rangaistakoon kuolemalla. 19. Verenkostaja ottakoon sellaisen tappajan hengiltä; hän ottakoon hänet hengiltä, milloin vain hänet tapaa.

Tahallisesta taposta ei voinut selviytyä lunastusmaksuilla jae: 31. Harkitun murhan tehnyt ei ole turvassa edes turvakaupungeissa:

5. Ms. 19:11. Mutta jos joku vihaa lähimmäistään ja asettuu häntä väijymään ja karkaa hänen kimppuunsa ja lyö hänet kuoliaaksi ja sitten pakenee johonkin näistä kaupungeista, 12. niin lähettäkööt hänen kaupunkinsa vanhimmat noutamaan hänet sieltä ja antakoot hänet verenkostajan käsiin, ja hän kuolkoon.

Muuten tässä luvussa ohjeistetaan vahingossa tapahtuneen surman takia pakenevia turvautumaan tiettyihin turvakaupunkeihin, jossa he voivat välttää verikoston, joka tapahtui kostajan kiihkosta vastoin lakia 5. Ms. 19:6.

Verenkostajan uhasta koetettiin keplotella eroon tappamalla ihmisiä kokonaisin suvuin, jottei jäisi eloon ketään omaista, jota verivelan maksaminen voisi velvoittaa. Näin tapahtui varsinkin kuninkaiden vallankaappausten yhteydessä. Eli yritettiin välttyä koston kierteeltä, mikä ei useinkaan onnistunut.

Israelissa kävi näin:

1. Kun 15:28. Baesa tappoi hänet Juudan kuninkaan Aasan kolmantena hallitusvuotena ja tuli kuninkaaksi hänen sijaansa. 29. Kuninkaaksi tultuaan hän surmasi koko Jerobeamin suvun jättämättä Jerobeamin jälkeläisistä eloon ainoatakaan henkeä: hän hävitti heidät Herran sanan mukaan, jonka hän oli puhunut palvelijansa, siilolaisen Ahian, kautta -

1 Kun. 16:9. Mutta hänen palvelijansa Simri, jolla oli johdossaan puolet sotavaunuista, teki salaliiton häntä vastaan. Ja kun hän Tirsassa kerran oli juonut itsensä juovuksiin Tirsassa olevan linnan päällikön Arsan talossa, 10. tuli Simri sinne ja löi hänet kuoliaaksi Juudan kuninkaan Aasan kahdentenakymmenentenä seitsemäntenä hallitusvuotena; ja hän tuli kuninkaaksi hänen sijaansa. 11. Ja kun hän oli tullut kuninkaaksi ja istunut valtaistuimelleen, surmasi hän koko Baesan suvun eikä jättänyt hänen jälkeläisistään eloon ainoatakaan miehenpuolta, ei sukulunastajaa eikä ystävää. 12. Ja niin tuhosi Simri koko Baesan suvun, Herran sanan mukaan, jonka hän oli puhunut Baesaa vastaan profeetta Jeehun kautta,

Mutta kyllä Juudassakin osattiin:

2 Kun 10:10. ”Tietäkää siis, ettei ainoakaan Herran sana, jonka Herra on puhunut Ahabin sukua vastaan, varise maahan. Herra on tehnyt, minkä hän on puhunut palvelijansa Elian kautta." 11. Sitten Jeehu surmasi kaikki, jotka olivat Ahabin suvusta jäljellä Jisreelissä, sekä kaikki hänen ylimyksensä, uskottunsa ja pappinsa, päästämättä pakoon ainoatakaan. 12. Sitten hän nousi ja lähti Samariaan; mutta tullessaan paimenten Beet-Eekediin, joka on tien varrella, 13. Jeehu kohtasi Ahasjan, Juudan kuninkaan, veljet ja kysyi: "Keitä te olette?" He vastasivat: "Me olemme Ahasjan veljiä ja menemme tervehtimään kuninkaan poikia ja kuninkaan äidin poikia." 14. Hän sanoi: "Ottakaa nämä elävinä kiinni." Ja he ottivat heidät elävinä kiinni ja tappoivat heidät ja heittivät Beet-Eekedin vesisäiliöön, neljäkymmentä kaksi miestä. Hän ei jättänyt heistä eloon ainoatakaan.

2. Aik. 22:10. Kun Atalja, Ahasjan äiti, näki, että hänen poikansa oli kuollut, nousi hän ja tuhosi koko Juudan heimon kuningassuvun.

Muutaman kerran tosiaan tapahtui niin, että joku henkiin jäänyt kosti verisesti. Voitettujen dynastioiden surmaaminen viimeiseen henkeen oli pikemmin sääntö myös ympäröivissä pakanallisissa kuningaskunnissa. Mefibosetin armoihin ottaminen Daavidin taholta oli kirkas poikkeus.

- - -

Mutta Jumala käski Israelia luvatun maan haltuunotossa tuhoamaan ei vain kuningassukuja vaan kokonaisia kansanryhmiä:

5. Ms. 20:16. Mutta näiden kansojen kaupungeissa, jotka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi, älä jätä ainoatakaan henkeä eloon, 17. vaan vihi ne tuhon omiksi: heettiläiset ja amorilaiset, kanaanilaiset ja perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset, niinkuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt,

Joos 6:21. Ja he vihkivät miekan terällä tuhon omaksi kaiken, mitä kaupungissa oli, miehet ja naiset, nuoret ja vanhat, vieläpä härät, lampaat ja aasit.

Vastaavia tapauksia löytyy myös: 5. Ms. 2:32 - 34 ja 5. Ms. 3:5-6. Joos 10. ja 11. luvuissa on lueteltu useampikin kaupunki, joiden kaikki asukkaat surmattiin. Etninen puhdistus jatkui vielä kuninkaittenkin aikana.

1. Sam 15:2. Näin sanoo Herra Sebaot: Minä kostan Amalekille sen, mitä hän teki Israelille asettumalla hänen tielleen, kun hän tuli Egyptistä.

3. Mene siis ja voita amalekilaiset, ja vihkikää tuhon omaksi kaikki, mitä heillä on; äläkä säästä heitä, vaan surmaa miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, raavaat ja lampaat, kamelit ja aasit."

Monet surmaamiset Vanhassa testamentissa ja varsinkin se, että Israelin Jumala itse kehotti joukkotuhoamisiin, on antanut Raamattuun liberaalisti ja ateistisesti suhtautuville aiheen syyttää Vanhan testamentin Jumalaa verenhimoiseksi julmuriksi.

- Mitä järkeä ja moraalia oli surmata vihollissotilaiden lisäksi vielä naiset ja lapsetkin?

Syitä tähän voi mielestäni nähdä useampia:

Verenkostajajoukon tai viidennen kolonnan syntymisen estäminen oli muinaisina aikoina tavallista politiikkaa. Suurvalloissa oli käytäntönä valloitettujen alueiden kansojen hajottaminen periferioihin, kuten tapahtui Assyrian ja Babylonian pakkosiirroissa. Mooseksen jälkeisen ajan israelilaisilla ei ollut tällaiseen mahdollisuutta, ja moderni humanismi tai pasifismi olisi noissa oloissa ollut israelilaisille tuhoisaa. Niinpä aggressiiviset kansat yksi toisensa jälkeen saavat tuomion: amalekilaiset 5.Ms 25:17 s., kanaanilaiset 4. Ms. 14:45, midianilaiset 4 Ms. 25:17 s., amorilaiset Joos. 10:5 sekä heettiläiset, perissiläiset, hivviläiset, jebusilaiset ja girgasilaiset Joos. 11:1-5.

Kääntyminen epäjumalien palvontaan muiden kansojen vaikutuksesta oli todellinen vaara. Jopa älykäs Salomo lankesi tähän (1. Kun.11:4-10). Jumala on mustasukkainen jokaisesta omastaan. Eksyminen pakanajumalien leiriin vähentää Ainoan Oikean Jumalan satoa ikuisuudessa. Lisäksi se antaisi valtaa pahoille hengille hankaloittaa kansan jokapäiväistä elämää. Juutalaisten puhtausmääräysten laiminlyönti ja temppeliprostituutio lisäsivät tauteja.

Pakanalliset tavat ja kulttuuri olivat yleensä elämänvastaisia. Vaikka Sodomasta ja Gomorrasta ei kerrota mitään erityistä uskontoa, antaa pyrkimys jopa enkeliden raiskaamiseen aavistuksen siitä, että mitähän siellä mahdettiin jatkuvasti tehdä lapsille? Epäjumalat Dagon, Molok ja Kemos mm. vaativat ihmisuhreja ja siihen käytettiin lapsia. Raamatussa käytetty ilmaisu: ”panna lapsensa kulkemaan tulen läpi” tarkoittaa elävältä polttamista. 2. Kun. 3:26-27. Jumalan kanta tällaiseen on koko ajan jyrkän kielteinen Jer.7:31.

Valloitettujen pakanaheimojen lasten jättäminen henkiin muinaisessa Israelissa olisi tuottanut suuren uudelleenkasvatushaasteen. Miten parantaa sodomiittien traumatisoimia lapsia ja nuoria noissa oloissa? Tietääkseni nykypäivän Afrikassa jotkut hyväntekeväisyysjärjestöt yrittävät uudelleenkasvattaa lapsisotilaita käymään koulua ja rauhatöihin. Muistelen lukeneeni, että tässä ei ihan aina ole onnistuttu. Muinaisessa maailmassa lasten kultilliset polttamiset eivät tapahtuneet salaa; joku sivustakatsellut muksu on varmasti ajatellut: ”Kun minusta tulee iso, niin minäkin laitan lapseni tuleen.”  Kauloja katkova verinen pikkupoika lienee nähty nykynetissä; mitä hänestä mahtaa tulla isona?

Toisten kansojen ja kulttuurien epäsuotavien tapojen poisopettaminen on meidänkin yhteiskuntamme ongelmaa. Tarkoitan sellaisia kulttuurisia tapoja kuin kunniamurhat, naisten sukuelinten silpomiset, joukkoraiskaukset, seksuaaliset joukkohäirinnät, niille on meillä tarvinnut tehdä aivan uusia, niitä nimenomaisesti kieltäviä lakeja.

Vanha, esihistoriallinen ja pakanallinen shamaanikin tunsi pilalle kasvaneiden lasten yhteisölle aiheuttaman ongelman - Kalevalan kuudesneljättä runo:

Silloin vanha Väinämöinen, kunpa kuuli kuolleheksi,
Kullervon kaonneheksi, sanan virkkoi, noin nimesi:
”Elkötte, etinen kansa, lasta kaltoin kasvatelko
luona tuhman tuuittajan, vierahan väsyttelijän!
Lapsi kaltoin kasvattama, poika tuhmin tuuittama
ei tule älyämähän, miehen mieltä ottamahan,
vaikka vanhaksi eläisi, varreltansa vahvistuisi.”

- - -

Mutta Vanha testamentti tuntee toki toisenkin verenkostajan:

Ps. 9:11. Ja sinuun turvaavat ne, jotka sinun nimesi tuntevat; sillä sinä et hylkää niitä, jotka sinua etsivät, Herra. 12. Veisatkaa kiitosta Herralle, joka Siionissa asuu, julistakaa kansojen keskuudessa hänen suuria tekojaan. 13. Sillä hän, verenkostaja, muistaa heitä eikä unhota kurjain huutoa.

Tämä verenkostaja ilmaistaan alkutekstissä toisella tapaa kuin ihmiskostajat. Sanat tarkittavat pikemmin veriteon tutkijaa.

Kun Jumala meidän näkökulmastamme käsittämättömän julminkin ottein petasi Israelille maata ja kansaa, johon Hän sitten lähetti Jeesuksen Kristuksen, varmaankin Hän petasi myös Jeesuksen toista tulemista?

Vai miltä mahtaisi Lähi-itä näyttää, jos siellä vielä tänä päivänäkin hilluisivat lisäksi anakilaiset, jebusilaiset, perissiläiset, hivviläiset ym. - pommien, puukkojen puntareitten, rekkojen, tunneleitten, rakettien jne. kanssa - kaikki ne, jotka sanovat: "Tulkaa, hävittäkäämme heidät olemasta kansa, niin ettei Israelin nimeä enää muisteta!"

- - -


[i]    Kalevalan yhdesneljättä runo
[ii]
    Nouveau Petit Larousse 1953

 

Kommentoi "Kalevalainen verenkostaja"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

  _____    _    _     _  _    _    _             
 |__  //  | || | ||  | \| || | || | ||   ____    
   / //   | || | ||  |  ' || | || | ||  |    \\  
  / //__  | \\_/ ||  | .  || | \\_/ ||  | [] ||  
 /_____||  \____//   |_|\_||  \____//   |  __//  
 `-----`    `---`    `-` -`    `---`    |_|`-`   
                                        `-`      
 
 

Ei kommentteja "Kalevalainen verenkostaja"