Reijo Telaranta

Patmos Lähetyssäätiön hallituksen puheenjohtaja, talousneuvos Reijo Telaranta on ollut toimittajana ja päätoimittajana useissa isoissa lehtitaloissa. Vuonna 2005 hän jäi eläkkeelle Kotimaa-konsernin toimitusjohtajan tehtävästä. Hän on myös toiminut Hengen uudistus kirkossamme ry:n hallituksen puheenjohtajana. Reijon verkkosivut löytyvät osoitteesta www.reijotelaranta.fi (Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin Patmos-blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.)

Olisitko sinä selviytynyt tästä tentistä

6.2.2019 Reijo Telaranta

Professori halusi opettaa mitä armo on. Aiheesta muutamana päivänä luennoituaan hän jakoi opiskelijoille koepaperit ja kehotti heitä ennen vastaamaan ryhtymistä tutkimaan tarkoin kaikki kysymykset. Tämä ohje oli myös kirjoitettu heti monisivuisen lomakkeen alkuun. Opiskelijat ryhtyivät tutkimaan koekysymyksiä. Mitä pitemmälle he lukivat, sitä selvemmäksi jokaiselle kävi, etteivät he olleet lukeneet tenttiin riittävän perusteellisesti. Tentistä selviytyminen näytti kysymys kysymykseltä yhä... Ei kommentteja

Lue koko kirjoitus

Rakkauden käsittämätön voima

30.1.2019 Reijo Telaranta

Professori antoi opiskelijoilleen tehtäväksi mennä kaupungin slummiin tapaamaan 200 nuorta poikaa sekä tarkkailemaan ja haastattelemaan heitä. Slummista palattuaan opiskelijoiden piti kirjoittaa arvio siitä, millaiseksi he ajattelivat kyseisen pojan tulevaisuuden muodostuvan. Jos tiivistäisimme noiden tutkielmien sisällön, niin se kuuluisi näin: "Tällä pojalla ei ole elämässään pienimpiäkään menestymisen mahdollisuuksia". Kaksikymmentä vuotta myöhemmin toinen sosiologian professori törmäsi tuon... Ei kommentteja

Punatulkku kiitollisuuden opettajana

23.1.2019 Reijo Telaranta

Minulla oli kiire Vammalaan ostoksille. Mukanani oli Kaijan laatima pitkä ostoslista. Toisessa taskussani oli oma listani. Ensimmäinen kohteeni oli posti. Jonossa seisoessani tulin taputtaneeksi povitaskuani, jossa minulla on tapana pitää lompakkoani. Tasku oli tyhjä. Vanhuus ei todellakaan tunnu tulevan yksinään. Olin unohtanut lompakkoni toisen takin taskuun. Jätin paikkani jonossa parempimuistisille, palasin autolleni ja ajoin nolona takaisin Pihlavaan lompakkoani noutamaan. Koska olin... Ei kommentteja

Lue koko kirjoitus

Vääränlainen syntinen

16.1.2019 Reijo Telaranta

Amerikkalaisessa seurakunnassa oli 1800-luvulla menossa jumalanpalvelus. Kirkkoväen joukossa istui tuolloin mm. eräs Amerikan tunnetuimmista liikemiehistä, meilläkin hammastahnasta tunnettu Samuel Colgate. Vauras ja kunnioitettu liikemies oli kyseisen seurakunnan jäsen. Tuosta jumalanpalveluksesta tuli tapahtuma, jonka kaikki varmasti muistivat elämänsä loppuun saakka. Saarnattuaan siitä, miten Jumala haluaa jokaisen syntisen pelastuvan, pastori pyysi niitä, jotka haluavat lähteä seuraamaan... Ei kommentteja

Lue koko kirjoitus

Saat nousta huoliesi keinutuolistasi

9.1.2019 Reijo Telaranta

Vuoden vaihtumiseen liittyy minulla kaksi asiaa. Muistelen elettyä vuotta ja teen eräänlaista tilinpäätöstä. Mitkä asiat olisivat päättyneenä vuotena 2018 voineet mennä paremmin? Millaisia huolia ja epäonnistumisia vuoden varrelle kertyi? Millaisia uudenvuoden päätöksiä minun olisi syytä tehdä, että asioihin tulisi korjaus? Ehkä sinullakin on taipumus murehtia menneitä. Useimmilla meistä kuulemma on. Tutkijoiden mukaan peräti 80 prosenttia ihmisten peloista ja murheista koskee menneitä... Ei kommentteja

Lue koko kirjoitus

Kaikkein arvokkain maalaus

19.12.2018 Reijo Telaranta

Pyydän saada näin joulun kynnyksellä kertoa sinulle tarinan, jonka löysin netin ihmeellisestä maailmasta. Kirjoittajaa ei tuossa yhteydessä mainittu: Rikkaalla miehellä oli yhteinen harrastus poikansa kanssa. Molemmat rakastivat vanhoja tauluja. Niinpä heidän kartanonsa seinillä roikkui paljon Picasson, Rafaelin, Rembrandtin ja muiden mestareiden maalauksia. Kun Vietnamin sota syttyi, poika joutui armeijaan ja sotaan. Hän kaatui ankarassa taistelussa pelastaessaan joukkueensa muita sotilaita. Kun... Ei kommentteja

Lue koko kirjoitus

On jaksettava kolkuttaa ja anoa

12.12.2018 Reijo Telaranta

"Emme pidä heidän soundistaan. Kitarabändit ovat menossa pois muodista" vastasi Decca levy-yhtiö vuonna 1962 hyläten tuntemattoman yhtyeen levytystarjouksen. Decca ei ollut suinkaan ainoa, joka sulki tylysti ovensa yhtyeeltä, jota nimitti kitarabändiksi. Heidät hylkäsi myös Pye, Columbia ja His Masters Voice. Tuo rukkaset kaikilta suurilta levy-yhtiöiltä saanut porukka oli nimeltään The Beatles. Lopulta heille avautui eräs ovi. Heidät otti hoiviinsa Parlophone, joka oli surkeasti menestyvä... Ei kommentteja

Moni rikas elää köyhyydessä

5.12.2018 Reijo Telaranta

Köyhä lammasfarmari Ira Yates asui Yhdysvaltojen 1930-luvun taloudellisen laman aikana Teksasin länsiosassa. Hän eli vaimonsa Ann'in kanssa samalla tavalla kuin monet muut maanviljelijät ja karjankasvattajat. Hänellä oli paljon maata ja paljon velkaa. Farmi ei tuottanut tarpeeksi edes verojen ja lainojen korkojen maksamiseen. Niinpä hän pelkäsi koko ajan menettävänsä farminsa. Ilman valtion tukea perhe ei olisi selviytynyt edes ruuan ja vaatteiden hankinnasta. Eräänä päivänä öljy-yhtiön... Ei kommentteja

Lue koko kirjoitus

Ei kannata vahtia vääriä asioita

28.11.2018 Reijo Telaranta

Mies työnsi joka päivä heiniä täynnä olevia kottikärryjä kahden valtion rajan yli. Tullimiehet katselivat häntä muutaman viikon. He arvelivat miehen yrittävän saavuttaa heidän luottamuksensa tulemalla ajan mittaan tutuksi. Sen jälkeen hän yrittäisi taatusti salakuljettaa heinien joukossa rajan yli jotakin kiellettyä. Tulli ryhtyi tekemään säännöllisesti pistokokeita, mutta heinäkärryistä ei löytynyt mitään. Kärryissä oli joka kerran pelkkiä heiniä. "Taitaa olla rehellinen mies", tullimiehet... Ei kommentteja

Lue koko kirjoitus

Davidin kanssa kattoterassilla

21.11.2018 Reijo Telaranta

Oletko joskus pohtinut, kenet Vanhan testamentin henkilön haluaisit tavata, jos saisit sellaiseen mahdollisuuden? Minä haluaisin tavata kuningas Daavidin, jonka elämä tuntuu hyvin inhimilliseltä. Hänen vaiheissaan on paljon sellaista tunteiden ja uskon vuoristorataa, joka on kipeällä tavalla tuttua myös minulle. Psalmissa 22 Daavid vaikeroi: "Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Jo seuraavassa psalmissa 23 Daavid huudahtaa sydän täynnä iloa: "Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään... 2

Lue koko kirjoitus