2017-09-06 https://www.patmos.fi/filebank/blog/authors/fb-share_1_7180-PASI_BLOGI_FINAL.jpg Filosofi Jari Ehrnrooth, jonka kirjoituksia luen aina mielenkiinnolla, kommentoi tuoreessa kolumnissaan YLE:n verkkosivuilla (4.9.2017) Turun puukkoterrorin synnyttämiä reaktioita. Pahuuden kieltäminen ei auta [1] -otsikon alla Ehrnooth pohdiskelee julkisuudessa esiintyneitä poliitikkojen ja... https://www.patmos.fi/blogit/kirjoitukset/1046/teologi_vastaa_filosofille Patmos article
Pasi Turunen
6.9.2017
Pasi Turunen

Pasi Turunen (TM) on toimittaja, raamatunopettaja ja Patmos Lähetyssäätiön toiminnanjohtaja.

Teologi vastaa filosofille

Filosofi Jari Ehrnrooth, jonka kirjoituksia luen aina mielenkiinnolla, kommentoi tuoreessa kolumnissaan YLE:n verkkosivuilla (4.9.2017) Turun puukkoterrorin synnyttämiä reaktioita. Pahuuden kieltäminen ei auta -otsikon alla Ehrnooth pohdiskelee julkisuudessa esiintyneitä poliitikkojen ja piispojen kommentteja, joissa Ehrnoothia harmittaa pyrkimys siloitella tosiasioita (”…viattomien tappaminen on vastoin uskontojen periaatteita…”) ja holhota kansalaisten mielipiteitä vastakkainasettelun pelossa (…vihaan ei tule vastata vihalla…). Ehrnoothin analyysi on tältä osin osuvaa ja siihen on helppo yhtyä. Kokonaisuuden vuoksi kolumni kannattaa lukea YLE:n verkkosivulta tästä linkistä.

Olen Ehrnroothin kanssa samaa mieltä, että piispojen reaktiot ja lausunnot Turun terrorismista ovat olleet eettisesti tyrmistyttävää luettavaa. Mutta siitä mistä tämä johtuu en ole samaa mieltä. 

Näin teologina tohdin olla filosofin kanssa eri mieltä erityisesti siltä osin, kun hän pyrkii vierittämään syyn suomalaisten piispojen pahuuden siloittelusta kristinuskon ja peräti suoraan Jeesuksen opetusten syyksi. Mielestäni syyt ovat enemmän kristinuskon ulkopuoliset, kuten Ehrnroothin myöhemmin mainitsema ”epä-älyllinen sekasotku, joka yleisessä mielipiteessä kääntyy toivekuvaksi jokaisen ihmisen syntyperäisestä perimmäisestä hyvyydestä.”

Samoin näen ongelmallisena ja jossain määrin keinotekoisena Ehrnroothin yrityksen tarkastella kristinuskon ja islamin historiaa täysin samalta viivalta historiallisesti. 

Ehrnrooth on toki oikeassa siinä, että eri uskonnoilla ja aatteilla on ollut vähemmän hohdokas historia. Mikäli uskontoja – tässä tapauksessa kristinuskoa ja islamia - arvioidaan sen perusteella kuinka niiden jäsenet historian saatossa ovat käyttäytyneet, niillä kummallakin on autoritäärisen väkivaltaiset vaiheensa. Kristinuskon osalta tämä edustaa selvästi myöhäisempää vaihetta, joka lisäksi on jo onneksi taakse jäänyt.  

Kenties Ehrnrooth tiedostaa tämän vaiheen historiallisen myöhäsyntyisyyden kristinuskon kohdalla ja viittaa siksi kirjoituksessaan yleistäen vain ”järjestäytyneen” uskonnollisuuden autoritaarisyyteen. Tällainen ”järjestäytyminen”, jossa kristillinen kirkko sai poliittisesti merkittävän maallisen aseman, tapahtui kristinuskon osalta vasta useampia vuosisatoja Jeesuksen ajan jälkeen. Jeesus-liike oli alunperin täysin väkivallaton maallikkoliike. Ehrnrooth tuntuu tiedostavan tämänkin, koskapa myöhemmin kirjoituksessaan hän moittii Jeesuksen opetuksia vihollisen rakastamisesta äärimmäiseksi ihanteellisuudeksi. Jos Jeesus on näin opettanut ei kristinuskoon ole voinut alunperin kuulua väkivaltainen autoritaarisyys. 

Jos unohtuu, että uskonnollinen pakkovalta ei kuulu kristinuskon alkuperäiseen sisältöön, vaan on seurausta jostain muusta, kuin Jeesuksen opetuksista, syntyy näköharha, joka mahdollistaa sen, että Ehrnrooth voi arviossaan asettaa kristinuskon ja islamin keinotekoisesti täysin samalle viivalle. 

Mielestäni tässä Ehrnrooth sortuukin hiukan samanlaiseen siloitteluun, mistä hän muita syyttää. On kenties helpompi kritisoida yhtä uskontoa väkivaltaisuudesta, jos voidaan, vaikka kuinka keinotekoisesti, luoda vaikutelma siitä, että kaikki uskonnothan ovat loppujen lopuksi yhtä autoritaarisia ja väkivaltaisia.

Minua jäi siis vaivaamaan se, että kirjoittaja sivuuttaa huolimattoman oloisesti vertailun mainittujen uskontojen välillä niiden perustajien käytöksen, esimerkin ja opetuksen valossa. Tällainen vertailu paljastaisi uskontojen välisen eron syvällisellä tavalla.

Siinä missä Jeesus käski rakastaa vihollisiaan, Muhammed käski tappaa heidät. Siinä missä Jeesus vuodatti verensä syntisten puolesta, Muhammed vuodatti syntisten verta. Jeesus käski laittaa miekan tuppeen, sillä ”joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu.”  Muhammed sen sijaan käski tarttua miekaan islamin levittämiseksi. 

"Mitä vastakkainasetteluun tulee, niin minusta ihmisiä alistavien ja murhaavien aatteiden vastustaminen on oikein ja jokaisen vapauden ystävän velvollisuus," Ehrnooth kirjoittaa. Olen samaa mieltä. Mutta tässä kohtaa islamin ja kristinuskon (ja kommunisminkin) asettaminen Ehrnroothin kirjoituksessa täysin samalle viivalle ontuu pahasti, mikäli tarkastelussa unohdetaan aatteiden asianmukainen vertailu perustajien esimerkin ja opetusten valossa.

Sen sijaan kirjoittaja löytää, kummallista kyllä, moitteen kristinuskoa kohtaan juuri siinä, että Jeesus käski rakastaa vihollisiaan! Tässä Jeesuksen opetuksissa hän näkee syyn piispojen kummallisille reaktioille. 

Ehrnrooth kirjoittaa näin: 

Nämä kirkolliset reaktiot ja lausumat kertovat syvästä eettisestä kriisistä, johon Jeesus Nasaretilaisen saarnaama äärimmäinen ja sekava ihanteellisuus johtaa. Äärimmäistä se on Jeesuksen vaatiessa seuraajiaan rakastamaan vihollisiaan. Siiskö Isisin raiskaamien tyttöjen pitäisi rakastaa sadistisia alistajiaan – aivan kuten nämä ihmishirviöt itsekin vaativat.Sekavaa se on Jeesuksen asettaessa ajatukset, sanat ja teot samanarvoisiksi. Siiskö se, joka joskus on ajatellut ”kuole sika”, on samassa määrin syyllinen kuin terroristi, joka puukottaa ja viiltelee viattomia ohikulkijoita kaksin käsin.”

Vaikka olen samaa mieltä siitä, että kirkolliset reaktiot heijastavat syvää eettistä kriisiä, tällainen analyysi vaikuttaa epärehelliseltä tai suorastaan tahalliselta Jeesuksen sanojen takana olevan intention väärinymmärtämiseltä. Kirjoittaja asettaa näin kristinuskon täysin mahdottomaan tilanteeseen, jossa "you are damned if you do and damned if you don't"; Jos et elä Jeesuksen opetuksen mukaan edistät pahaa (kuten kristinuskon myöhemmässä kirkkohistoriassa voidaan nähdä) ja jos elät Jeesuksen opetuksen mukaan edistät pahaa (viitaten Jeesuksen itsensä alkuperäisiin opetuksiin). 

Ehrnrooth luo täydellisen olkiukon samaistaessaan jumalallisen anteeksiantavan rakkauden sadistiseen ”rakkauteen” ja esittäessään Jeesuksen käskyn vaatimuksena hyväksyä sadistinen pahuus ja julmuus. Jeesus ei suinkaan tehnyt tyhjäksi esivallan merkitystä pahan vastustamisessa.  

Jeesus ei myöskään tarkoittanut, että syntisillä ajatuksilla ja teoilla ei olisi moraalisesti ja vaikutuksiltaan eroa. Jumalan edessä viha ja murha ovat yhtälailla syntiä, vaikka eivät ole syntiä samalla tavalla. Ajatella tai sanoa toiselle "kuole sika," on toki syntiä, mutta ei moraalisesti ja vaikutuksiltaan sama asia kuin tosiasiallisesti tappaa toinen ihminen. Jeesuksen sanojen painopiste on siinä, että kaikki ovat Jumalan armoa tarvitsevia syntisiä ajatuksin ja teoin. Mutta ei sitä, että ajatusten ja tekojen merkitys olisi Jumalankaan edessä moraalisesti täysin sama.

Toisaalta Ehrnroothin kirjoitusta voisi kenties tulkitan myös hyväntahtoisemmin siten, että hän tässä kohtaa ennemminkin moittii piispakuntaan pesiytynyttä naivistista Jeesuksen opetusten tulkintaa eikä Jeesuksen opetuksia sinänsä. Hänen voi tulkita moittivan piispoja sellaisesta näkemyksestä ja Jeesuksen sanojen (väärin)tulkinnasta, joka johtaa pahuuden moraalittomaan hyväksymiseen ja jatkamiseen.

Riippuu siis siitä mitä kirjoittaja ajaa takaa. Mutta se jää tekstin lukijan arvattavaksi ja siksi näin kristittynä tekstistä jää hiukan pinnallinen maku suuhun.  

Yleisesti ottaen pidin Ehrnroothin kirjoituksesta, jossa penätään rehellistä pahuuden todellisuuden myöntämistä asioiden siloittelun sijaan. Mutta, kuten sanonta kuuluu, devil is in the details, paholainen luuraa yksityiskohdissa.  

By the way, kun Ehrnrooth kirjoittaa "Kaikki islamilaiset eivät ole jihadisteja, mutta kaikki jihadistit ovat islamilaisia", eikö tämän sanomisesta joku Hakkarainen (vai kuka se oli?) tuomittu kiihotuksesta kansanryhmää vastaan?

Jäämme jännityksellä odottamaan kuinka filosofin käy. Onko laki sama kaikille?

 

Kommentoi "Teologi vastaa filosofille"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

  _  __     ___      _____    __   __   _    _   
 | |/ //   / _ \\   / ____||  \ \\/ // | |  | || 
 | ' //   / //\ \\ / //---`'   \ ` //  | |/\| || 
 | . \\  |  ___  ||\ \\___      | ||   |  /\  || 
 |_|\_\\ |_||  |_|| \_____||    |_||   |_// \_|| 
 `-` --` `-`   `-`   `----`     `-`'   `-`   `-` 
                                                 
 
 

5 kommenttia "Teologi vastaa filosofille"

Annikki Salo 8.9.2017 18.14

Omakohtaisesta uskosta osaton on sokea (Matt.23:16,17,19,24,26). Uskon asioita ei voi arvostella ulkopuolisena, koska näkökohdat perustuvat omaan inhimilliseen arviointiin. Islam on ihmisen kehittämä, sielunvihollisen hänelle neuvoma oppi. Sehän esim.käskee tappamaan kaikki juutalaiset ja kristityt, siis se sotii Jumalaa vastaan.
Jeesus, Jumalan Poika, maailman Vapahtaja, tuomitsee ihmiset heidän synneistään, mutta armahtaa katuvat syntiset. Armahdettuina armahdamme muita, mutta pahat teot tuomitsemme.
Esivalta kantaa miekkaa Jumalan Sanan mukaan. Kiitos ripeille Turun poliiseille puukkomiehen nopeasta kiinniotosta!.

Janne Antero 8.9.2017 18.14

Voiko uudestisyntynyt kristitty syyllistyä hirmutöihin? Monilla kristityillä tuntuu olevan positiivinen ihmiskuva, ainakin suhteessa muihin kristityihin. Ei hän ole oikea kristitty, parkaistaan, kun joku uudestisyntynyt kristitty ampuu esim. USA:ssa aborttilääkärin. Vaikka kyseinen ihminen perustelee tekoaan kristillisellä lähimmäisenrakkaudella ja halullaan suojella syntymättömiä. "Jos kaikki ihmiset olisivat kristittyjä, kommunismikin onnistuisi", väitti eräs kristitty minulle. Vastasin purskahtamalla nauruun.

Jukka Mikkola 8.9.2017 18.14

En ole Pasin viittaamaan alkuperäiseen juttuun vielä ehtinyt tutustua, mutta hiukan näyttäisi, että tämä filosofi on tulkinnut Raamattua ja Jeesuksen sanoja "äärikirjaimellisesti" ja jollain tapaa "atomistisesti" eli tarkastellen yksittäisiä Jeesuksen esittämiä ajatuksia/väitteitä/vaatimuksia irrallaan kokonaisuudesta. Varmaankin, jos minun ajatukseni erilaisissa asia- ja aikayhteyksissä eroteltaisiin ja niistä yritettäisiin saada yksittäinen kattava kattava väite tai kuvaua minusta, se olisi "sekopää" tai vähintäänkin "sekava ja ristiriitainen". (Olen jäävi itseäni arvioimaan, joten en nyt ota todellisuuteen kantaa omalla kohdallani). Ja luulen, että monen muun henkilön tapauksessa näin muodostettui päätelmä olisi myös "ei niin mairitteleva".

Toinen näkökohta on "kristillisyyden" määrittely: kristinusko ja sen olemus on avian erilainen, jos sitä tarkastelee kristinuskon itseymmärryksen (ja dogmatiiikan) kannalta (kristinuskosta käsin) ja toisaalta kristillispohjaisen yhteidön käyttäytymisenä (kristinuskoon nähden ulkoisen) "etäisen" tarkkailijan" asemesta käsin.

Kristillisyyden ymmärrykset on joskus jaettu klassiseen kristinuskoon ja ns. kulttuurikristillisyyteen. Islamin tapauksessa en ole vastaavaan jaotteluun juurikaan mediassa törmännyt - mitä olisi klassinen islam (ja islamilainen dogmatiikka), toisaalta kulttuuri-islam. Ja miten ne kenties eroaisivat? Väittely on loputonta, jos ei väitellä samasta asiasta.

Kristinuskoon sisältyy regimenttiajattelu, islamissa ei liene selkeästi vastaavaa?

Jukka Mikkola 11.9.2017 8.38

Nyt lukaisin Ehrnroothin kirjoituksen, josta Pasi oli analyysiä tehnyt. En voi olla hämmästelemättä sitä, että nimenomaan filosofi, jonka odottaisi käyttävän "toisaalta...toisaalta" -tyyppistä analyysiä, esittää kerrassaan omituisen yksipuolisen ja kummallisen tulkinnan kristinuskosta.

Ehrnroothin osuu oikeaan todetessaan ihmisessä ilmenevän pahuuden. Toisaalta evoluution pohjalta pahuus ja moraali pelkistynevät lähinnä jäljestäpäin havaittavaksi, tarkoituksenmukaiselta (vain) NAYTTÄVÄKSI ilmiöksi tai prosessiksi. Evoluution kannalta pahuus, moraali ja etiikka lienevät vain ihmisten "mielikuvia", asiat vain "ovat ja tapahtuvat, ja jotain havaittavaa seuraa". Tarkoitustahan (päämäärää) evoluutiolla ei sinänsä liene, ei eettisyyttäkään. Hypoteesit ja spekutaaioit ovat luku sinänsä.
.
Pikemminkin pitäisi arvostella idealistis-humanistista ("hyvää") valistushenkistä ihmiskäsitystä, joka poikkeaa klassisen kristinuskon realistisesta (inhorealistisesta?) käsityksestä (josta kristinuskon klassikot ovat kirjoittaneet). "Vapaus, veljeys, solidaarisuus" -ajatus ei kommunismissakaan toiminut kuin hetken. Ihmiset ovat utopioita kokeilleet ja pettyneet.

Ehkäpä tässä on mennyt sekaisin utopistisen valistususkon toivoma humanistinen ja "ylihurskas" ihmiskuva, jota meille kirko(i)ssakin julistetaan. - Kristillisyydestä on tullut 500 v reformaation jälkeen moralismin ja toisaalta loputtoman (ja halvan) armon ja suvaitsevaisuuden "synkretistinen uususkonto". Kuinkahan tarkoin Ehrnrooth on tutustunut kristinuskon merkittäviin ajattelijoihin - vai liekö heidät nyt unohtanut?

Piristävää sinänsä on, että Ehrnrooth uskaltaa tuoda esiin pahuuden, joka ei ole ainoastaan "syrjäytymisestä ja taloudellisesta eriarvoisuudesta" johtuva reaktio tai jonkinlainen projektio, joten ei hantä pidä ihan "tuomitakaan". Totta toinen puoli!

Erkki Hänninen 11.9.2017 8.38

Jari Ehrnrooth Arkkipiispaksi! Kerrassaan Mahtavaa!