2017-12-06 https://www.patmos.fi/filebank/blog/authors/fb-share_18_7414-lauran_blogi.jpg Kansallismaisema? - Kallavesj, Kallavesj! - Keitele vehmas, Päijänne jylhä! - Ei vettä, rantaa rakkaampaa - Tuhanten rantain partahilla, heräjä armas synnyinmaa! - Se on kymmenen, kymmenen virran maa. - Saimaan rannalla ruikuttaa.. - Kirkkaus Keuruun ja Kuuhankaveen…! Tutkin Pesosen laulukirjaa... https://www.patmos.fi/blogit/kirjoitukset/1084/on_suuri_sun_rantas_autius Patmos article
Laura Seppi
6.12.2017
Laura Seppi

Laura Seppi kirjoittaa Porissa. Hän on eläkkeellä oleva kielen kääntäjä, jonka erikoisena kiinnostuksena ovat Raamatun kielet. Laura kirjoittaa ajankohtaisista asioista. Ajoittain hänen tekstiensä päällisen puolen takana on vasta varsinainen viesti – kannattaa etsiä se esille.

On suuri sun rantas autius

Kansallismaisema?

- Kallavesj, Kallavesj!

- Keitele vehmas, Päijänne jylhä!

- Ei vettä, rantaa rakkaampaa

- Tuhanten rantain partahilla, heräjä armas synnyinmaa!

- Se on kymmenen, kymmenen virran maa.

- Saimaan rannalla ruikuttaa..

- Kirkkaus Keuruun ja Kuuhankaveen…!

Tutkin Pesosen laulukirjaa vuodelta 1962. Se on täynnä kansallismielisyyttä, isänmaan ja Luojan ylistystä. Luontoa käsitteleviä lauluja on nimetty suorastaan 104 kappaletta! Kotiseudut, haat, pellot, metsät ovat kaikki saaneet oman laulunsa suomalaisten suissa. Jopa kotirannan koivua on kuvattu:

Rantakoivu, lemmenkoivu,

Suomen surumielen puu,

riemun ritva, kaihon katve,

kauniimpi kuin kaikki muu! [1]

Kun oikein ajattelen, en ole ikinä kohdannut sellaista suomalaista, jolla ei olisi jokin hyvin henkilökohtainen, hellä kolkka sydämessään luonnolle tai jollekin sen ilmiölle. Useinkin koettu luonto tai maisema on palanen suomalaisen omaa sielua, sen kuva tai heijastuma. Varsinkin lapsuuden maisemat ovat lähtemättömissä mielen syvyydessä.

Lempeitä laaksoin lehtoja

ja lintuin laulupuistoja

ja marjaisia kankaitaan

en unhottaa voi milloinkaan - [2]

 

Talot matalat kahta puolta, miten tunnen ne tarkalleen!

Yli niiden mäeltä tuolta kohoo kirkko tornineen. [3] 

 

Toisensävyisiäkin lapsuusmuistoja on kuvattu:

 

Taasko järves musta aalto

kolkoin äänin rantaas lyö,

taasko kaihon pohjattoman

nostaa kuulas kesäyö! [4]

 

Mutta miten muilla?

Katselin Marseljeesin sanoja. Eipä ole mitään mainintaa Ranskanmaan luonnosta tai maisemista. Ei ole myöskään Neuvostoliiton ”Suuressa ja mahtavassa” eikä ”God Save the Kingissä”. Ruotsin kansallishymnisssä maa on ruotsiksi ”Vanha, vapaa tuntureiden Pohjanmaa”. Norja on ”vuorten, vetten maa”. Tähtilipussa, USA:n kansallislaulussa on neljä pitkää säkeistöä mutta ei muuta kuin kunniaa ja mahtavuutta; ei mitään siitä, miltä maassa näyttää. Vaikeaa se kai olisikin, sillä maisemat ovat siellä kovin monimuotoiset. Vuono on selkeä Norjan kuva, liitukalliot Englannin, tulivuori meren rannalla on Italia ja Napoli Kun näkee pyramideja ollaan Egyptissä, kun kengurun, ollaan Australiassa.

Lieneekö millään muulla kansalla niin paljon lauluja eläimistään kuin suomalaisilla? Meillä on karhut, oravat, jänikset, varpuset, joutsenet, luultavasti jokainen elukka laulettu meidän kansan lauluaarteistoon. On ”Juokse, porosein”, ”Putte-possun nimipäivät”, ”Hummani hei” ja monet muut. En malta olla laittamatta tähän – vaikkapa räppäreille malliksi - IT -virnuilua viime vuosisadan alkupuolelta, eläimet tosin ovat Korkeasaaresta:

Tänä vuonna Afrikassa marakatit kerran

telefoonilaitoksesta kuulivat sen verran,

että jospa jostain vainen pitkän langanpätkän saa,

niin tuo lanka äänen kauas, sangen kauas kuljettaa.

 

Tuumivat ja aprikoivat: oispa hauska juttu!

Soittelis ja juttelisi ystävä ja tuttu!

Mutta mistä kummimmasta ihmelangan saisi,

joka kaikki kauniit sanat kauas kuljettaisi.

 

Elefantti, vanha setä komervenkit keksii.

Tietää viisas varsin hyvin, mikä keino tepsii.

Häntä pannaan toisen korvaan, toinen kärsää käyttää,

ja tuo uusi telefooni kaikki toiveet täyttää! [5] 


Lauluntekijät uskovat lintujen palaavan joka kevät Suomeen, koska ne rakastavat  maatamme. Leivonen laulaa: ”Tahdon nähdä kauneimman mä rannan taivaan alla.” ”Mä oksalla ylimmällä” istuva ”lintu pieni” laulaa ”rukoellen”: ”Oi, Herra intoa anna ain’ maatamme rakastamaan!”

Ja J.L. Runebergin Joutsen: – laulussa on paitsi tuoretta luontokuvaa, myös koskettavaa, suorastaan ikonista paatosta:

Halk’ illan ruskon auermaan käy lento joutsenen,

se laskee lahden hopeaan ja soutaa laulellen.

Se lauloi: ”Auvo taivanen on armas Suomenmaa,

sen päivä mennä levollen yökaudet unhottaa.

Kuulin hiljan radiotoimittajan haastattelevan luontokuvaajaa, joka painiskeli metsäaiheen kanssa. Miten saada sellainen valokuva metsästä, josta samalla näkyisi sen merkitys kuvaajalle. Tuli mieleeni Pekka Halosen, Akseli Gallen-Kallelan ja Aimo Kanervan puhuttelevat metsät ja puut. Tuli mieleen myös suomalaiset kansanlaulut merkityksellisistä ja rakkaista metsistä.

- Kuulkaa korpeimme kuiskintaa!

- Kuule, hongat huokaileepi.. Suomen laulua!

- Metsän poika tahdon olla, sankar’ jylhän kuusiston, tapiolan vainioilla karhun kanssa painii lyön

- Metsän puita tuuli tuudittaa, ja joka lehti liikkuu

- Sinnepä ei hallin hammas eikä metsämiehen ansa ehtineet milloinkaan.

Katsoin Saanatunturia netissä. Kovin on filmaattinen kovansinisessä led-loisteessa. Ehkä pidän siitä sittenkin enemmän sen omassa lumivaatteessaan.

Suomalaiset ovat kansanlauluissaan myös kuvanneet eri vuodenaikoja.

- Illan taivas tummenee, jo syksy maille hiipii

- Lehti puusta variseepi, päivä yötä pakenee

- Lumikorpien tyyni ja mahtava yö

- Meill’ on hanki ja jää, meill’ on halla ja yö

- Pyry, pyry, pyry hei, mistä tulit sinä tänne? - Tuntureilta Lapin maan ja olen ystävänne...

- Ylös Suomen pojat nuoret, ulos sukset survaiskaa! Lumi peittää laaksot, vuoret, hyv’ on meidän luikuttaa.

- Ne leimuaa, ne loimuaa (revontulet)

- Jo Karjalan kunnailla lehtii puu, jo Karjalan koivikot tuuhettuu, käki kukkuu siellä ja kevät on..

- Meill’ on kesä, kesä, kesä ja on pesä, pesä, pesä tuolla koivussa korkealla! 

Kansallismaisema? Isänmaamme koko kuva? Sen armaat äidinkasvot?

Oritkari, helmenharmaa ranta, vesijättömaa, autiutta.

Aurinko valaisee udun takaa. Meri hailean sinertävää, aallot harmaita. Lähes valkoinen santa on hienon pulverimaista. Laineille on kuin heitetty timantteja.

Pitkä polkupyöräily lapselle. Kävely upottavassa hiekassa. Suuret hongat muodostavat pilariston rannalle. Aina siellä on joku yksi lintu, joka ääntelee surumielisesti. Aina siellä on yksi, vain yksi suurisilmäinen kukka, jonka nimi on vilukko.

Vesijättömaa, aavaa, aavaa. Vesi on matalampaa kuin nilkkoihin, lämmennyt auringossa, ja sitä riittää pitkälle, matalien särkkien väleihin. Jos menisi uimaan, täytyisi kävellä puoli kilometriä. Ajattelin joskus, mahtaako Jumala säälistä antaa meille lisää maata tänne, kun toisella puolella Suomea menetettiin niin paljon. Tuuli ja vesi ovat kirjoittaneet hiekkapohjan täyteen veden alle ja maan päälle lainekirjoitusta, jota ei kukaan osaa lukea.

Metsä yrittää levitä rantaan, mutta myrskyt ja jäät katkaisevat sen matkan. Jäät ovat repineet rantatöyryyn koloja, joissa on kuin pienoissaaria. Yhden tai kahden neliömetrin pienoissaaressa on korkeat heinätuppaat, yksi kivi, joka pitää saarta paikoillaan ja puu. On hiljaista, mutta yhdessä pikkusaaressa on matala haapa, joka paukuttaa käsiään. Muut puut eivät tuulta tunne.

Lapsuuden Oritkaria ei enää ole. Mutta unta odotellessa kuljen usein muistojeni suurelle rannalle. Jonain yönä tulen huomaamaan, että meri on muuttunut kristalliseksi, että käsiä paukuttava haapa on kasvanut meren toisellekin rannalle ja on täynnä elämää, että ranta ei ole autio; siellä on joku, joka tuntee minut läpikotaisin. Joku jonka minä tunnen - hänen haavoistaan. 



[1]    Ilmari Kianto: Rantakoivulleni

[2]    J.H. Erkko: Hämäläisten laulu

[3]    V.A. Koskenniemi: Koulutie

[4]    Ilmari Kianto: Suomussalmi

[5]    Arvi Lydecken: Telefoni Afrikassa, Suomen kansan sävelmä

 

Kommentoi "On suuri sun rantas autius"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

  _____      ___     ______    __   __   __   _   
 |__  //    / _ \\  |      \\  \ \\/ // | || | || 
   / //    / //\ \\ |  --  //   \ ` //  | '--' || 
  / //__  |  ___  |||  --  \\    | ||   | .--. || 
 /_____|| |_||  |_|||______//    |_||   |_|| |_|| 
 `-----`  `-`   `-` `------`     `-`'   `-`  `-`  
                                                  
 
 

Ei kommentteja "On suuri sun rantas autius"