2018-02-17 https://www.patmos.fi/filebank/blog/authors/fb-share_1_7180-PASI_BLOGI_FINAL.jpg Tämänkertaisessa blogissani ajattelin hiukan kerrata lukijan kanssa sitä, mitä merkitsee, että Raamattu on Jumalan Hengen inspiroimaa sanaa. Joskus kuulee moitittavan sitä miksi kristityillä, jotka lukevat samaa Raamattua on niin erilaisia käsityksiä siitä mitä se opettaa. Tämä on osaksi liioittelua. https://www.patmos.fi/blogit/kirjoitukset/1113/raamattu_on_erehtymaton_mutta_sen_lukija_ei_aina_ole Patmos article
Pasi Turunen
17.2.2018
Pasi Turunen

Pasi Turunen (TM) on toimittaja, raamatunopettaja ja Patmos Lähetyssäätiön toiminnanjohtaja.

Raamattu on erehtymätön, mutta sen lukija ei aina ole.

Tämänkertaisessa blogissani ajattelin hiukan kerrata lukijan kanssa sitä, mitä merkitsee, että Raamattu on Jumalan Hengen inspiroimaa sanaa. Joskus kuulee moitittavan sitä miksi kristityillä, jotka lukevat samaa Raamattua on niin erilaisia käsityksiä siitä mitä se opettaa. Tämä on osaksi liioittelua. Kristityt ovat paljosta samaa mieltä juuri Raamatun tähden. Mutta toki eroja löytyy. Jopa suoranaisia harhaoppeja. Raamatun inspiraation pohtiminen voi auttaa hieman ymmärtämään eroa Raamatun Jumalallisen Kirjoittajan ja sen lukijan välillä.

KAIKKI RAAMATUN pyhät kirjoitukset ovat kauttaaltaan Jumalan Hengen inspiroimia eli henkäyttämiä (kreik.pasa grafee theopneustos – 2 Tim. 3:16). Henki on sanassa läsnä alusta alkaen eikä Hengen ja sanan vaikutusta voi erottaa toisistaan. Jeesus sanoi: ”Henki on se, joka eläväksi tekee, ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä” (Joh. 6:63).

Vanhassa testamentissa käytetään lukuisia kertoja ilmaisua ”Herra sanoi” (esim. 1 Moos. 6:7; 26:2; 2 Moos. 6:2; 12:43; 1 Sam. 9:17; 1 Kun. 9:3; Sak 4:6). Tämä ilmaisu osoitti puhujien uskoneen, että he välittivät Jumalan sanoja. Voidaan puhua ilmoitustietoisuudesta.

Uuden testamentin kirjoittajat lainaavat usein Vanhaa testamenttia Jumalan arvovaltaisina sanoina (2 Kor. 6:13 vrt. 3 Moos. 26:12; Matt. 19:5 vrt. 1 Moos. 2:24; Apt 4:25 vrt. Psal. 2:1; Room 9:17 vrt. 2 Moos 9:16).

Paavali siteeraa 5 Mooseksen kirjaa sekä mahdollisesti Luukkaan evankeliumia (1 Tim. 5:18 vrt. 5 Moos. 25:4; Luuk. 10:7) käyttäen molemmista arvovaltaista ilmaisua ”Raamattu sanoo” (tai ”sanotaanhan kirjoituksissa” kr-92).

Paavali itse sanoo opettavansa ”Hengen opettamin sanoin” (1 Kor 2:9-13) ja että Kristus itse puhuu hänessä (2 Kor. 13:3), ja siksi se, mitä hän kirjoittaa on ”Herran käsky”, niin että joka ei sitä tunnusta, sitä ei Jumala tunnusta (1 Kor. 14:37-38, kr-92). Pietarin kirjeessä Paavalin kirjeet asetetaankin jo muiden pyhien Kirjoitusten kategoriaan (2 Piet. 3:16). Johanneksen Ilmestyskirjassa näkijän kirjoittaman sanotaan olevan ”tosi Jumalan sanoja”.

Paavalin ajatus Hengen antamista sanoista palautuu Jeesukseen itseensä. Jeesus lupasi, että Pyhä Henki sekä muistuttaisi kaikesta, mitä Jeesus oli sanonut (Joh. 14:26) että tullessaan ilmoittaisi apostoleille sellaistakin, mitä nämä eivät kyenneet Jeesuksen maallisen vaelluksen aikana ottamaan vastaan:

”Pyhä Henki … opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen puhunut … minulla on vielä paljon sanottavaa teille, muta te ette voi nyt sitä kantaa. Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen … ja tulevaiset hän teille julistaa” (Joh. 14:26; 16:12-13).

NYKYLUKIJALLA ON taipumus soveltaa näitä jakeita varsin huolettomasti itseensä ja siihen, kuinka Jumalan Henki valaisee meille Raamattua. Ennen kaikkea kyseinen lupaus tarkoittaa kuitenkin sitä, että meillä on täysi syy uskoa evankeliumien ja kirjeiden välittävän meille Hengen opettamin sanoin Jeesuksesta kertovan ja Häntä kirkastavan todistuksen.

Raamatun kirjoitukset eivät ole syntyneet Pyhän Hengen ”saneluna”. Pikemminkin Jumala on valinnut ja valmistanut kirjoittajat sekä ohjannut ja valvonut Pyhän Hengen kautta heitä niin, että kirjoittaessaan omin sanoin ja omalla persoonallisella ja kirjallisella tyylillään, he ovat kirjoittaneet ylös juuri sen minkä Jumala on halunnut.

MEILLÄ ON näin ollen Raamatun sanoissa ilmaistuna riittävän täsmällinen Jumalan tahdon sekä totuuden mukainen oikea kuvaus pelastushistorian vaiheista luomisesta alkaen aikakausien loppuun, Genesiksestä Ilmestyskirjaan. Samoin kuin oikea tulkinta Jumalan näkökulmasta noista tapahtumista.

Meillä on evankeliumeissa oikea kuvaus ja tulkinta myös Jeesuksen toiminnasta ja ainoalaatuisesta pelastavasta merkityksestä. Tuo todistus on totta, koska Pyhä Henki on totuuden Henki ja Jeesus lupasi Hengen johtavan ”kaikkeen totuuteen”.

Koska Raamattu on tällä tavoin Totuuden itsensä inspiroima, ei Raamatussa ole mitään epätotuuksia. Raamattu on totta, koska Jumala, joka ei valehtele, puhuu vain sitä mikä on totta. Tämä koskee kaikkea Raamatussa, oli kyse hengellisisistä totuuksista tai luonnolliseen maailmaan liittyvistä totuuksista.

TÄMÄ EI TARKOITA, että Raamatun lukija olisi erehtymätön tai aina ymmärtäisi lukemansa oikein. Vaikka Raamattu itsessään sisältää erehtymättömästi totuuden ja antaa oikean tulkinnan pelastushistorian tapahtumista, ei Raamatun lukija, joka tulkitsee tekstiä, ole samalla tavalla erehtymätön ja inspiroitu. Tämä tekee nöyräksi.

Joku on joskus esimerkiksi sanonut hyvin, että jos Raamatun ja tieteen välillä on ristiriita, se johtuu siitä, että olemme tulkinneet joko Raamattua väärin tai tieteen tuloksia väärin. Kummastakin virheestä löytyy historian saatossa esimerkkejä. Jos taasen Raamatun hengellisiä totuuksia tulkitaan väärin, seurauksena on harhaoppeja.

RAAMATTUA ON siksi luettava nöyrällä ja vastuullisella asenteella. Raamatun on annettava muuttaa lukijansa asenteita ja käsityksiä. Ei päinvastoin. Lukijan tulee pyrkiä tietoisesti välttämään oman aikansa virheellisten käsitysten ujuttamista Raamatun tekstin merkityssisältöön (esim. Paavalin aikana ei tunnettu rakastavia homosuhteita). Raamattua on luettava rukoillen. On myös kuunneltava mitä muut Raamatusta sanovat ja nöyrästi peilattava omia käsityksiä siihen, mitä muut ovat sanasta ymmärtäneet.

Jeesuksen opetusten perusteella Uuden testamentin kirjoituksista löytyvää todistusta ja opetusta Hänestä voidaan siis pitää samalla tavoin Herran Hengen puheena, kuin millaiseksi Jeesuksen aikana ymmärrettiin Vanhan testamentin kirjoituksista löytyvä ilmoitus. Raamatun kanoniset tekstit ovat siis kauttaaltaan ja kokonaan Jumalan Hengen inspiroimia ja siksi Jumalan sanaa ja Totta.

Tästä johtuen, kuten Chicagon julkilausumassa hyvin ja ytimekkäästi todetaan: Sen, minkä Raamattu sanoo, sen Jumala sanoo.

KUVAN JA SANAN VERKKOKAUPASTA LISÄLUKEMISTOA

JUMALAN SANA - INSPIROITU JA EREHTYMÄTÖN
Pasi Turunen ja Petri Mäkilä (toim.)

Raamatun arvovalta on monin tavoin haastettuna kristittyjen keskuudessa. Sekä luterilaisessa kirkossa että vapaissa suunnissa etsitään kestävää, älyllisesti ja teologisesti perusteltua raamattunäkemystä. Myös tavallinen kristitty joutuu miettimään omaa suhdettaan Raamattuun nykyhaasteiden edessä.

Tutustu ja hanki tästä linkistä

 

 

 

 

Kommentoi "Raamattu on erehtymätön, mutta sen lukija ei aina ole."

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

  ____     _    _               _____             
 |  _ \\  | || | ||   ____     |  ___||     ___   
 | |_| || | || | ||  |    \\   | ||__      /   || 
 | .  //  | \\_/ ||  | [] ||   | ||__     | [] || 
 |_|\_\\   \____//   |  __//   |_____||    \__ || 
 `-` --`    `---`    |_|`-`    `-----`      -|_|| 
                     `-`                     `-`  
 
 

6 kommenttia "Raamattu on erehtymätön, mutta sen lukija ei aina ole."

Annikki Salo 19.2.2018 9.59

Kiitos Pasille hyvästä blogista, sillä Jumalan Sana tulee aina vain rakkaammaksi ja merkityksellisemmäksi mitä enemmän sitä lukee rukoillen ja sydämeen kätkien, päivittäin vuosien saatossa.
Isämme osti meille lapsilleen kullekin oman Raamatun - pienistäkin varoista - kun kukin vuorollamme opimme lukemaan. Ruokapöydän ympärillä istuen sitä luimme ja isän ja äidin rakkaus Sanaan tarttui meihin lapsiin.
Jeesus, Sana, on todellinen Elämän Leipä meille uskoville, Hänessä uskomme vahvistuu, me vähenemme ja Jeesus tulee todella sydämemme ja elämämme HERRAKSI. Kunnia Jumalalle kaikesta!

ujohko 23.2.2018 10.13

"Lukijan tulee pyrkiä tietoisesti välttämään oman aikansa virheellisten käsitysten ujuttamista Raamatun tekstin merkityssisältöön (esim. Paavalin aikana ei tunnettu rakastavia homosuhteita). "


Ei varmuudella aukene, että kumpaa:
A. Turunen opettaa, että Paavalin aikana kyseisenlaisia suhteita ei tunnettu, vaikka joku niin voisi käsityksiänsä ujuttaa Raamattuun.

Tämän käsityksen mukaan siis Paavalin aikaan olevat homosuhteet eivät olleet rakkaudellisia ja perustuivat muihin syihin.


B. Turunen viestii, että (kaiketi) myös Paavalin aikaan oli rakkaudellisia homosuhteita - ihmisethän ovat olleet ja pysyneet ihmisinä - vaikka kuvittelisimme silloisen eli Paavalin ajan seksuaalisuuden oleellisesti erilaiseksi.


Tietenkin on myös mahdollista, että Turusen tarkoitus on hämmentää, luoda A:n ja B:n avulla jyrkkä jakolinja, jolla sitten pelata myöhemmin kulloiseenkin tarkoitukseen sopivasti - ja voida vieläpä vedota siihen mitä aikanaan kirjoitti.


Tarkoitus ei ole hyökätä henkilöä kohden, mutta lienee selvää että Turusen on syytä selventää mitä oikein tarkoitti. Tiedämme miten suhtautuminen homoseksuaalisuden harjoittamiseen jakaa kristittyjä (homoja toki tulee rakastaa, vaikka ajattelisikin homoseksuaalisuuden harjoittamisen olevan synti).

Turusen tekstissä homoteema ei kuitenkaan ollut kuin sivujuonteena eli en suinkaan pyydä tämän asian vatvomista sen enempää. On silti kohtuullista vaatia opettajan asemassa esiintyvältä selkokielistä kannanottoa semminkin kun tämä jätti vahingossa/tahallaan itsellensä hätäuloskäynnin eli keinon millä selittää itsensä kuiville tiukan paikan tullen.

Joose 23.2.2018 10.13

Miten pitäisi suhtautua Raamatun ristiriitaisuuksiin? Esimerkiksi:

Luukaksen evankeliumi
3:23-31 Jeesuksen polveutuminen esitetään aivan toisin kuin Matteus 1:6-16 (esim. David -> Jeesus 43 vs. 29 sukupolvea ja vain kolme samaa nimeä, nekin aivan eri järjestyksessä, mikä viittaisi siihen, että ainakin toinen luetteloista on täysin hihasta revitty eikä edes ole yritetty tehdä sukututkimusta).

Harri Yli-Huita 26.2.2018 6.55

Matteus 1: 6-16 kertonee Joosefin sukuluettelon ja Luukas 3: 23-31 puolestaan Marian sukuluettelon. Eli tässä kohdin ei Raamatussa kaiketi pitäisi mitään ristiriitaa olla. (...kuten Joose arveli)

Joose 17.3.2018 12.14

Raamtaun ristiriitoja pääsiäisen tapahtumista:

Pääsiäisen tapahtumista on aivan ristiriitaisia tietoja. Ehtoollisateriassa nautittiin ensin viini – ei kun ensin leipä. Juudas kavalsi Jeesuksen ylipapeille tunnistussuudelmalla (Matt.) – eipäs, vaan Jeesus ilmoittautui itse ilman suudelmia (Joh. 18:2-9). Pilatuksen edessä Jeesus ei vastannut mihinkään syytteisiin / kaikkiin syytteisiin.

Jeesus kantoi ristinsä itse Golgatalle (Joh.) tai sen kantoi Simon (Matt.). Molemmat ryövärit herjasivat häntä (Matt.) tai vain toinen (Luuk.). Hänet ristiinnaulittiin 3. hetkenä (Mark.) tai 6. hetkenä (Joh.). Kaikki neljä evankeliumia luettelevat eri tekstin (INRI) Jeesuksen ristiin. Eri henkilöt (1-5 kpl, monta eri versiota) huomaavat hänen heränneen kuolleista, ja tällöin kivi oli jo vieritetty haudalta tai sitten ei, enkeli oli haudan sisäpuolella, ulkopuolella tai ei lainkaan paikalla, naiset puhuivat tapahtuneesta kahdelle, kaikille tai eivät kellekään. Pyhä henki tuli opetuslapsiin kuolleista heräämisen tapahtuessa tai vasta ylösnousemuksen jälkeen. Herännyt Jeesus nähtiin ensi kerran kolmessa eri paikassa evankeliumista riippuen ja häneen sai koskea tai ei saanut koskea.

Esko Aspivaara 17.3.2018 12.14

Mutta moniko on jyvällä edes ns. kansankirkon lähtökohdista ja kristinuskon syntyperistä? Kai sentään sen verran, että juttuun liittyy joku Jeesus. Mutta mikä hän oli miehiään?
Jeesus oli juutalainen mies, josta ei tiedetä juuri mitään. Hän ei ole uskonnon perustaja. Kristinusko perustuu huhuihin, toiveajatteluun ja sekavaan kokoelmaan muisteluita Jeesuksen tekemisistä, puhumisista ja kohtalosta. Huippututkijat ovat yksimielisiä siitä, että aitoja Jeesuksen sanoja Uudessa testamentissa on vajaat kaksikymmentä prosenttia.
Jeesus oli Marian avioton lapsi. Maria oli kuitenkin kihlattu ja koska Josef ei tunnustanut isyyttään, rakenneltiin peitetarina ratkaisuksi Marian hylkäämisen sijaan.
Epäilemättä Jeesuksella on ollut uutta asennetta kangistuneeksi kokemaansa juutalaiseen perinteeseen. Mutta samoin kuin Vanhaan testamenttiinkin, sisältyy Uuteenkin testamenttiin muilta kulttuureilta ja uskonnoilta lainattuja ajatuksia ja käsityksiä. Paljonkin.
Yhtään Jeesuksen kirjoittamaa sanaa ei tunneta. Todennäköisesti hän ei osannut kirjoittaa. Lukea kenties osasi.
Muutamaa antiikin ajan kirjoittajan lyhyttä mainintaa lukuun ottamatta historiallista tietoa Jeesuksesta ei ole. Maininnat liittyvät Jeesuksen tuomioon ja teloitukseen ristillä. Muu Jeesuksesta kirjoitettu on legendaa ja myytin rakentelua uskonnollisiin tarkoituksiin.
Jeesuksen ulkomuodostakaan ei tiedetä mitään. Ruotsalainen kirjailija Jonas Gardel arvelee Jeesuksesta-nimisessä teoksessaan, että Jeesus oli kuten muutkin sikäläiset miehet tuolloin: pieni, tumma ja huonohampainen.
Esko Aspivaara
Savonlinna Harjurinne 2 puh. 040 5849970