2018-04-11 https://www.patmos.fi/filebank/blog/authors/fb-share_16_7162-MARKKU_BLOGI_05.jpg Olimme vaimoni kanssa viikonloppuna Porvoossa Lundin talolla. Siellä aloitin julkisen evankeliumin julistamisen 52 vuotta sitten. Uutisankkuri Leppänen kyseli Facebookissa, että kuinka monta puhetta olen tässä välissä pitänyt? Keke teki tiukan kysymyksen, joten tein laskutoimituksen. Keskimäärin... https://www.patmos.fi/blogit/kirjoitukset/1127/kaverit_kuoli_nuorena_mutta_mina_elan_vielakin Patmos article
Markku Vuorinen
11.4.2018
Markku Vuorinen

Kaverit kuoli nuorena, mutta minä elän vieläkin

Olimme vaimoni kanssa viikonloppuna Porvoossa Lundin talolla. Siellä aloitin julkisen evankeliumin julistamisen 52 vuotta sitten. Uutisankkuri Leppänen kyseli Facebookissa, että kuinka monta puhetta olen tässä välissä pitänyt? Keke teki tiukan kysymyksen, joten tein laskutoimituksen.

Keskimäärin kolme puhetta viikossa, eli 52 viikkoa/vuosi x 52 vuotta = 2704 viikkoa x 3 puhetta = 8112 puhetta + radio ja tv-ohjelmat, sekä erilaiset kirjoitukset. Jumalan armosta olen voinut tämän tehdä, koska olen vielä hengissä. Toisin oli kaverieni kohtalo.

Kuolema vei nuoruuden kaverini.

Tampellan tehdas Inkeroisissa oli monen työmiehen ja perheen toimeentulon lähde. Siellä paperimiehet, remonttimiehet, siivoojat ja viilarit hankkivat toimeentulonsa. Tähän joukkoon kuului myös Vuorisen Paavo, joka piti yhdeksän lasta ja Elsa-puolison hengissä. Toki Tampellasta herratkin leipänsä hankkivat, mutta heidän kohtalonsa ei paljon köyhää kansaa koskenut. Siellä tehtaan varjossa elivät jokseenkin sovussa rikkaat ja köyhät, demarit ja kommunistit, luterilaiset ja helluntailaiset.

Jonkinmoista rajanvetoa tehtiin Karhunkankaan hautausmaalla, jossa kirkkoon kuulumattomat haudattiin etäiseen koilliskulmaan, mutta toki kiviaidan sisäpuolelle. Siellä lepäävät äitini, isäni ja siskoni. Nuorena nukkuneiden kaverieni viimeinen leposija on siellä hautausmaan paremmalla puolella, siunatulla puolella.

Kuolema vei kaverini Masan viisitoistavuotiaana ja parhaan kaverini Topin alle kaksikymppisenä. Ensimmäisen kerran kohtasin kuoleman ollessani 7 vuotias, silloin tuberkuloosia sairastaneen äitini voimat hiipuivat. Kymenlaaksoa halkova Kymijoki otti myös omansa ja koitui monien viimeiseksi joeksi. Niin kävi myös kaverilleni Masalle. Uhkarohkeisiin leikkeihimme kuului hyppiä jokea seilaavista tukkinipuista toiselle. Ilmeisesti Masan jalka lipesi ja hän ei päässyt ylös tukkien seasta. Itse koin saman kohtalon, mutta virta vei minut kohden rautalankaa, joka tarttui minuun kiinni ja sain vedettyä itseni rannalle.

Tuskan ja kuoleman hiki Topin otsalla.

Olin muuttanut kuusitoistavuotiaana Helsinkiin ja Topi tuli muutaman vuoden perässä. Ei enää omin voimin, vaan ambulanssilla. Leukemia oli viemässä hänen nuorta elämäänsä kuolemaa kohden. Meilahden sairaalassa istuin Topin sängyn vieressä ja pyyhin kärsivän lapsuuden ystäväni helmeilevää otsaa sairaalan pyyhkeellä. Kerroin tulleeni uskoon ja koetin kertoa Topille taivaasta ja Jeesuksesta, mutta Topi oli sitä mieltä, että ei tässä vielä mitään hätää ole. Palaan takaisin Tampellaan töihin ja kotiin vaimon, sekä pienen pojan luokse. Jätin rukouksin ystäväni kaikkivaltiaan Jumalan käsiin.

Topi kuoli muutaman kuukauden päästä. Kuva viimeisestä tapaamisesta on kulkenut mukanani kaikki nämä vuosikymmenet. Toivon, että tapaisimme taivaassa. Isäni kuoli kun olin armeijassa. Reissut Inkeroisiin ovat harventuneet rakkaat kaverit ja sukulaiset löytyvät sieltä hautausmaan sisäpuolelta.

Olen vielä elossa.

Täytän kesällä seitsemänkymmentä vuotta ja olen vielä hengissä. Olen oman arvioni mukaan aika terve mies, eikä lääkäritkään ole mitään vikaa löytäneet. Teen töitä entiseen malliin ja olen näistä mahdollisuuksista kiitollinen.

Leppänen kyseli myös, että minkä raamatun kohdan olen lukenut yleisölleni useimmin? Ehkä eniten olen lukenut puheissa uskoville Apostolientekojen 1:8 " Kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman..." ja muissa tilaisuuksissa Johanneksen evankeliumin 1:12 "Kaikille jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi." ja 6:37 " Sitä joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." Näillä kai mennään loppuun asti.

Ostin itselleni ja vaimolleni uuden puhelimen. Kyselin vävypojalta, että kestääkö tämä puhelin seuraavat viisivuotta? Hänen vastauksensa oli, että siinä on sinulle puhelinta loppuelämäksi. Nyt vain mielenkiinnolla odottelen, että mikä mahtaa olla iPhonen ikä!

 

Kommentoi "Kaverit kuoli nuorena, mutta minä elän vieläkin"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

  ______     ___     __   __     ___     _____    
 /_____//   / _ \\   \ \\/ //   / _ \\  |  __ \\  
 `____ `   / //\ \\   \   //   | / \ || | |  \ || 
 /___//   |  ___  ||  / . \\   | \_/ || | |__/ || 
 `__ `    |_||  |_|| /_//\_\\   \___//  |_____//  
 /_//     `-`   `-`  `-`  --`   `---`    -----`   
 `-`                                              
 
 

2 kommenttia "Kaverit kuoli nuorena, mutta minä elän vieläkin"

Kyösti Roth 12.4.2018 16.03

vaikuttava kertomus Markku.

Veli-Matti Kosonen 21.4.2018 22.18

Kiitos tämänaamuisesta (pe) Patmos-radion aamuhartaudestasi !
Kyllä totisesti PH:n voimaa ja Jeesuksen elävää läsnäoloa omassa ja perheeni elämässä tarvitsemme. Olen saanut vanhana papparaisena ( synt. 1949) tulla Aava-tyttäreni (10kk) isäksi. Siinä virassa - ja Tarun aviomiehenä - riittää minulla missiota loppuelämäksi. Hankin juuri uuden Samsung A5 puhelimen. Kestääköhän se myös loppuelämäni???
Siunausta!
Veli-Matti Kosonen
Imatra
(Facebookin sivuilla enemmän...)