2018-05-02 https://www.patmos.fi/filebank/blog/authors/fb-share_24_7258-RT_profiili.jpg Oletko törmännyt ajelehtivaan kristillisyyteen? Sellaiseen, jossa mukaudutaan kuin huomaamatta tämän maailman arvoihin ja menoon? Ajelehtiminen on todella vaarallista. Kerron sinulle siitä esimerkin: Kaksi miestä oli joella kalastamassa. Sää oli hieno ja kala söi hyvin. Toinen toistaan komeampi... https://www.patmos.fi/blogit/kirjoitukset/1135/valta_ajelehtivaa_kristillisyytta Patmos article
Reijo Telaranta
2.5.2018
Reijo Telaranta

Patmos Lähetyssäätiön hallituksen puheenjohtaja, talousneuvos Reijo Telaranta on ollut toimittajana ja päätoimittajana useissa isoissa lehtitaloissa. Vuonna 2005 hän jäi eläkkeelle Kotimaa-konsernin toimitusjohtajan tehtävästä. Hän on myös toiminut Hengen uudistus kirkossamme ry:n hallituksen puheenjohtajana. Reijon verkkosivut löytyvät osoitteesta www.reijotelaranta.fi (Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin Patmos-blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.)

Vältä ajelehtivaa kristillisyyttä

Oletko törmännyt ajelehtivaan kristillisyyteen? Sellaiseen, jossa mukaudutaan kuin huomaamatta tämän maailman arvoihin ja menoon? Ajelehtiminen on todella vaarallista. Kerron sinulle siitä esimerkin:

Kaksi miestä oli joella kalastamassa. Sää oli hieno ja kala söi hyvin. Toinen toistaan komeampi vonkale nousi vedestä päätyen pienen soutuveneen pohjalle. Miehet olivat innoissaan kalantulosta ja niin täysin syventyneitä onkimiseen, etteivät he huomanneet, että vene oli virran mukana ajelehtinut vaarallisen lähelle koskea.

Kun he viimein havaitsivat tilanteen, kaikki oli jo myöhäistä. Virta oli niin voimakas, että se paiskasi veneen kuohuihin ja päin kiviä. Vene hajosi kappaleiksi, ja virran voima imaisi miehet syvyyksiin.

Seuraavana päivänä pelastussukeltajat löysivät toisen miehistä kosken alapuolelta pohjassa olevien kivien väliin kiilautuneena. Toinen löydettiin muutamaa päivää myöhemmin joen alajuoksulta.

Raamatussa puhutaan ajelehtimisesta ja virran viemäksi joutumisesta:

Heprealaiskirjeessä meille muistutetaan: ”Sen tähden meidän on tarkoin ja tunnollisesti pidettävä mielessämme se, minkä olemme kuulleet, ettemme ajautuisi virran vieminä harhaan.” (Hepr.2:1 KR 92)

Joella murheellisesti päättyneellä ajelehtimisella ja Heprealaiskirjeen hengellisellä ajelehtimisella on hämmästyttävän paljon yhteisiä piirteitä:

Ajelehtimista on vaikea heti havaita, sillä ympärillämme veden pinta roskineen ja väreilyineen ”ajelehtii” mukana. Kaikki näyttävät siksi pysyvän lähes paikallaan tai enintään siirtyvän vain hyvin hitaasti muiden kanssa samaan suuntaan.

Ajelehtiminen ei vaadi ponnisteluja. Kun ponnistelu loppuu, vene ryhtyy välittömästi itsestään ajelehtimaan virran viemänä. Ajelehtimisen vastustaminen sitä vastoin vaatii ponnistelua. Vastavirtaan kulkemiseen tarvitaan voimaa ja päättäväisyyttä.

Lähestyttäessä vaarallista putousta ajelehtimisen nopeus huomaamatta kasvaa. Ensin vene on näyttänyt pysyvän turvallisesti lähes paikallaan. Sitten se on alkanut liikkua hitaasti ja vaarattoman tuntuisesti. Vähitellen vauhti on kasvanut. Viimein on myöhäistä yrittää kääntyä. Virta vie mukanaan kohti tuhoa.

Nyt meidän jokaisen on aika tehdä tärkeä kysymys: Ajelehdinko minä hengellisesti? Olenko minä ajopuu, kaikenlaisten virtojen mukana seilaava? Jos näyttää siltä, että näin on, niin silloin on syytä tehdä jatkokysymys: missä asioissa elämässäni kenties tapahtuu ajelehtimista?

Mukaudummeko me yleisen mielipiteen ja maailman arvoihin? Alammeko ympäristömme paineiden tai liberaalien julistajien takia pitää Raamattua vain ihmisten eri aikakausina ja eri kulttuureissa kirjoittamana kirjana, joka ei ole Pyhän Hengen inspiroimaa Jumalan sanaa?

Onko uskostamme tullut tämän maailman menoon mukautuvaa gallup-kristillisyyttä, joka myötäilee kulloinkin muodissa olevia käsityksiä ihmisyydestä, Jumalasta ja Raamatun merkityksestä? Ajelehdimmeko me muiden mukana? Joustammeko tai luovummeko mekin Raamatun opetuksista, kun monet muutkin näyttävät tekevän niin?

Olemmeko rakentaneet urasta, mammonasta, harrastuksesta tai himoistamme kultaisen vasikan, joka on työntämässä Jeesusta ajatuksissamme hieman syrjemmälle ja viimein kokonaan pois elämästämme, sydämemme oven ulkopuolelle?

Hengellinen ajelehtiminen vie meidät kirkkaasta evankeliumista sameaan hengellisyyteen. Me luisumme henkilökohtaisesta uskosta uskonnollisuuteen ja viimein vapaamielisestä hengellisyydestä ihmiskeskeiseen ja kaiken sallivaan humanismiin. Lopulta ajelehtiminen vie meidät kuohuihin, joissa meillä ei ole enää elämässämme tilaa Jumalalle, emmekä tunne tarvitsevamme Jeesusta.

Miten voimme välttää ajelehtimisen? Paavali tarjoaa meille ankkuripaikan, joka estää meitä ajelehtimasta olivatpa virran voima ja houkutukset millaisia tahansa:

Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset etsivät viisautta. Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus. (1.Kor.1:22-24)

Jumalan siunausta ja rauhaa sinulle, kallis ystäväni!

 

Kommentoi "Vältä ajelehtivaa kristillisyyttä"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

 _    _     ______     _____     ___      _____   
| \  / ||  /_   _//   / ___//   / _ \\   / ____|| 
|  \/  ||   -| ||-    \___ \\  / //\ \\ / //---`' 
| .  . ||   _| ||_    /    // |  ___  ||\ \\___   
|_|\/|_||  /_____//  /____//  |_||  |_|| \_____|| 
`-`  `-`   `-----`  `-----`   `-`   `-`   `----`  
                                                  
 
 

2 kommenttia "Vältä ajelehtivaa kristillisyyttä"

Annikki Salo 4.5.2018 21.09

Vanha lastenlaulu sanoo: "Älä silmä pieni katso mitä vain sillä Isä Taivainen näkee lapsen sydämen, älä silmä pieni katso mitä vain." Se, mitä katsomme, kuuntelemme, luemme, siitä me puhumme ja myös kenen kanssa ja missä puhelemme ja kuljemme, se vaikuttaa ajatus - maailmaamme ja myös toisen.
Paavali kirjoittaa nuorelle Timoteukselle: "Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä. Sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat." (1Tim.4:16). Emme me kaikki ole opettajia, mutta kukin kylvämme ympäristöömme sydämemme kylvön käytöksellämme, asenteillamme ja puheillamme. Siksi Raamattu varoittaa meitä: "Yli kaiken varottavan, varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee." (San.4:23).

Jouni Lallukka 4.5.2018 21.09

Erinomainen ja tärkeä aihe ja hyvin kirjoitettu! Nimenomaan tuota tarvitaan. Jumalan voima on vain Hänen sanassaan, ei ihmisten mielipiteissä!