2018-05-09 https://www.patmos.fi/filebank/blog/authors/fb-share_24_7258-RT_profiili.jpg Muistatko ison kuvareportaasin, jonka amerikkalainen aikakauslehti Life julkaisi silloin, kun televisio ei vielä ollut nujertanut suuria kuvalehtiä? Upean kuvareportaasin ensimmäisessä kuvassa oli vehnäpelto, joka jatkui silmänkantamattomiin. Toisessa kuvassa näkyi peltojen keskellä oleva maatila. https://www.patmos.fi/blogit/kirjoitukset/1139/kasi_kadessa_kadonneita_etsien Patmos article
Reijo Telaranta
9.5.2018
Reijo Telaranta

Patmos Lähetyssäätiön hallituksen puheenjohtaja, talousneuvos Reijo Telaranta on ollut toimittajana ja päätoimittajana useissa isoissa lehtitaloissa. Vuonna 2005 hän jäi eläkkeelle Kotimaa-konsernin toimitusjohtajan tehtävästä. Hän on myös toiminut Hengen uudistus kirkossamme ry:n hallituksen puheenjohtajana. Reijon verkkosivut löytyvät osoitteesta www.reijotelaranta.fi (Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin Patmos-blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.)

Käsi kädessä kadonneita etsien

Muistatko ison kuvareportaasin, jonka amerikkalainen aikakauslehti Life julkaisi silloin, kun televisio ei vielä ollut nujertanut suuria kuvalehtiä? Upean kuvareportaasin ensimmäisessä kuvassa oli vehnäpelto, joka jatkui silmänkantamattomiin. Toisessa kuvassa näkyi peltojen keskellä oleva maatila. Sen pihalla säntäili hätääntyneitä ihmisiä sinne tänne. Seuraavissa kuvissa ihmisiä saapui koko ajan lisää. Sama päämäärätön juoksentelu jatkui. Kuvista näki heti, että jokin asia oli pahasti vialla!

Kuvasarja jatkui. Nyt ihmiset olivat ottaneet toisiaan kädestä ja muodostaneet valtavan ketjun, joka kulki päättäväisesti ja joka paikan tutkien läpi vehnäpellon.

Viimeisessä kuvassa oli isä sylissään pieni poikansa, joka oli eksynyt vehnäpeltoon ja löytynyt sieltä kuolleena. Kuvan alla olivat isän riipaisevat sanat: ”Jos olisimme heti ottaneet toisiamme käsistä ja etsineet yhdessä, poikani eläisi vielä!”

Kuinka moni kuolematon sielu hukkuu vain siksi, että me eri tunnustuskuntiin ja seurakuntiin kuluvat kristityt emme ota toisiamme kädestä kiinni ja muodosta yhteistä pelastuksen ketjua? Sen sijaan, että me ryhtyisimme yhdessä etsimään tämän maailman peltoihin eksyneitä ja sinne nääntyviä ihmisiä, joiden puolesta Jeesus on antanut ristillä henkensä, me riitelemme ehtoollisesta, kasteesta ja perinnäissäännöistä.

Omine oppeinemme ja korostuksinemme me olemme usein kuin Jeesuksen ajan fariseukset. Heille Jeesus Kristus sanoi: ” Te sokeat taluttajat! Hyttysen te siivilöitte mutta nielette kamelin!” (Matt.23:24). Sokean taluttajan on vaikeaa löytää ja vielä mahdottomampaa taluttaa eksyneitä ja nääntyviä.

Säntäilyssämme ja eripuraisuudessamme on toinenkin ikävä seuraus. Moni uskosta osaton kääntää pettyneenä selkänsä Jeesukselle vain siksi, että hän näkee meidät, hänen seuraajansa, omituisena keskenään riitelevänä porukkana. Ulkopuolista ei voi syyttää siitä, jos hän näkee kristityt joukkona, joka rakastaa omia opillisia tulkintojaan ja seurakuntiaan enemmän kuin Jeesusta ja hänen opetuksiaan.

Me kaikki puhumme herätyksestä, rukoilemme herätystä ja odotamme herätystä. Me kehittelemme yhä uusia evankeliointimenetelmiä. Me kurssitamme jäseniämme yhä uudelleen, että se suuri herätys voisi vihdoin tulla. Mutta onko sitä meille tullut? Ja jos ei ole, niin mikä sitä on pidättänyt?

Haetaanpa vastausta Raamatusta: Haggain kirjan alussa kerrotaan ajasta, jolloin israelilaiset rakentelivat omia talojaan elääkseen niissä mukavasti. Kaikki olivat keskittyneet omiin rakennushankkeisiinsa, ja Herran temppeli oli jäänyt retuperälle. Siinä vaiheessa Haggaille tuli Herralta seuraava sana:

”Onko teidän itsenne aika asua ylellisissä taloissa, kun minun huoneeni on raunioina? Näin sanoo nyt Herra Sebaot: - Katsokaa, miten teidän on käynyt: Te kylvätte paljon mutta leikkaatte vähän. Te syötte, mutta jäätte nälkäisiksi, te juotte, mutta janonne ei sammu. Te puette vaatteet yllenne, mutta teidän ei tule lämmin. Ja palkkalaisen ansio hupenee, kuin hänellä olisi reikä kukkarossa.” (Haggai 1:4-7)

Uskon, että herätys tulee vasta sitten, kun me erilaisissa hengellisissä kodeissamme asuvat lakkaamme riitelemästä, syyttelemästä ja korostamasta oman joukkomme ylivertaisuutta. Kun me kaikki Jeesukseen uskovat ja yksin häntä seuraavat avaamme toisillemme sekä sylimme että sydämemme.

Me saamme kaipaamamme herätyksen vasta silloin, kun me omien temppeliemme ja seurakuntiemme sijasta alamme yhdessä rakentaa Jeesuksen Kristuksen maailmanlaajuista ja toisiaan käsistä kiinni pitävää seurakuntaa. Kun me Johannes Kastajan lailla nöyrrymme yhdessä sanomaan: ”Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi." (Joh.3:30)

Vasta sen jälkeen voi tulla todeksi se, mitä Jeesus rukoili hieman ennen kärsimistään ja kuolemaansa.

"Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun. Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut." (Joh.17:20-21)

Jumalan siunausta ja rauhaa sinulle, kallis ystäväni!

 

Kommentoi "Käsi kädessä kadonneita etsien"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

  _  __    _____     _____    __   __   ______   
 | |/ //  |  ___||  /  ___||  \ \\/ // |      \\ 
 | ' //   | ||__   | // __     \ ` //  |  --  // 
 | . \\   | ||__   | \\_\ ||    | ||   |  --  \\ 
 |_|\_\\  |_____||  \____//     |_||   |______// 
 `-` --`  `-----`    `---`      `-`'   `------`  
                                                 
 
 

Yksi kommentti "Käsi kädessä kadonneita etsien

Annikki Salo 11.5.2018 21.32

Blogi on hätähuuto meille hyvin tärkeästä asiasta. Aidon Jumalan rakkauden nälkä on jokaisessa ihmisessä, sillä jokaiseen ihmiseen Jumala on puhaltanut elämän hengen (1Ms.2:7). Meihin uskoviin Jumala on vuodattanut rakkautensa Pyhän Hengen kautta (Rm.5:1-5).
Jos elämme tässä Jumalan rakkaudessa, niin se näkyy elämässämme ja kaikissa ihmissuhteissamme. Sillä siitä meidät tunnetaan Jumalan lapsiksi, siinä sanotaan jopa, että keskinäisestä rakkaudestamme kaikki tuntevat meidät Jumalan lapsiksi (Joh.13: 35).
Jumalan meille antama rakkaus ei ole vain tunne, vaan tahdon alainen valintamme. Rakkaus on niin oman kuin toistenkin paras sielun lääke.