2018-06-02 https://www.patmos.fi/filebank/blog/authors/fb-share_1_7180-PASI_BLOGI_FINAL.jpg Abortista keskustellaan julkisuudessa jälleen kerran. Pitkästä aikaa. Edellisellä kerralla aiheesta kohuttiin vuonna 2013, jolloin sisäministeri Päivi Räsänen kommentoi aborttia Kansanlähetyspäivillä pitämänsä puheen lomassa. Tällä kertaa kohu nousi ulkoministeri Timo Soinin Kanadassa... https://www.patmos.fi/blogit/kirjoitukset/1150/abortti_-_miksi_ei Patmos article
Pasi Turunen
2.6.2018
Pasi Turunen

Pasi Turunen (TM) on toimittaja, raamatunopettaja ja Patmos Lähetyssäätiön toiminnanjohtaja.

Abortti - Miksi ei?

Abortista keskustellaan julkisuudessa jälleen kerran. Pitkästä aikaa. Edellisellä kerralla aiheesta kohuttiin vuonna 2013, jolloin sisäministeri Päivi Räsänen kommentoi aborttia Kansanlähetyspäivillä pitämänsä puheen lomassa. Tällä kertaa kohu nousi ulkoministeri Timo Soinin Kanadassa yksityishenkilönä lausumista elämän puolesta kommenteista, jotka kantautuivat suomalaispoliitikkojen korviin. On tärkeää, että aiheestä käydään julkista keskustelua ja erilaisia näkemyksiä kuunnellaan. Kyse on elämästä ja kuolemasta. Kirjaimellisesti. 

Asetetaan kysymys ensiksi laajempaan perspektiiviin. 

Kansallinen suru ja menetys

Kasvatustieteen tohtori, tietokirjailija sekä erityislapsen äiti, Mia Puolimatka kirjoittaa kirjassaan Minkä arvoinen on ihminen? (KKJMK, 2013) koskettavasti: 

"Viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana Suomessa on abortoitu yhteensä puoli miljoonaa syntymätöntä lasta. Jos pystyttäisimme ristin jokaisen abortoidun sielun muistoksi, kokonaisen sukupolven kattava hautausmaan näky koskettaisi ketä tahansa. Todellisuudessa tuo näky koskettaisi karkeasti laskettuna yhtä montaa perhettä, kaksinkertaista määrää vanhempia, useaa sisarusta, sukulaista ja ystävää.

Voidaan puhua merkittävästä kansansurusta ja menetyksestä, joiden seuraukset tuntuvat tänäkin päivänä yhteiskunnassa. Työvoima, veronmaksajat, kotiäidit, perheenisät, rakkaat lapset, ikääntyvät isovanhemmat ja heidän rakkaansa — osa heistä menetetty.

Erityisesti on kadotettu ainutkertainen ja rakastava ihminen. Hänen maanpäällinen elämänsä, jonka tarkoituksena oli kirkastaa Jumalan rakkautta lähimmäisilleen, on sammutettu ennenaikaisesti." 

Elämän puolesta -argumentaatio

Osallistuin itse vuosia sitten kristittyjen lääketieteen opiskelijoiden järjestämään keskustelutilaisuuteen Tampereella. Aiheena taisi olla uskon rooli julkisuudessa. Kaikkein antoisin keskustelu tapahtui kuitenkin suomalais-kansalliseen tyyliin itse tilaisuuden jälkeen kahvikupin äärellä. 

Päätoimittaja Leif Nummelan kanssa huomasimme istuvamme uteliaiden nuorten lääketieteenopiskelijoiden ympäröimänä vastaamassa heidän kysymyksiinsä abortista. He olivat selvästi joutuneet miettimään asiaa opintojensa vuoksi ja se tuntui juuri sillä hetkellä aidosti painavan eräiden mieltä.

Keskustelun edetessä mieleeni palautui valaiseva anekdootti, jonka olin lukenut Gregory Kouklilta. Siinä tiivistyy elämän puolesta –logiikan keskeisin eettinen periaate.

Koukl pyytää meitä kuvittelemaan mielessämme seuraavaa tilannetta:

Kuvittele itsesi kotona tiskialtaan ääressä pesemässä astioita, kun yhtäkkiä kuulet selkäsi takaa pienen 7-vuotiaan lapsesi esittävän sinulle viattomana kysymyksen: ”Äiti / Isä, saanks mä tappaa tän?”

Tämän kysymyksen kuultuasi, mikä on ensimmäinen kysymys, joka sinulle tulee mieleen?

”Mikä se on?”

Haluat luonnollisesti selvittää mikä ”se” on, ennen kuin voit vastata lapsellesi. Niinpä kysyt joko suoraan tai käännyt katsomaan saadaksesi selvyyden siihen "mikä se on".

Jos lapsesi pitää kädessään kärpästä, hämähäkkiä tai kastematoa tms., niin vastaus saattaa olla ”Siitä vaan, anna mennä”.

Jos sen sijaan lapsesi pitää 2-vuotiasta naapurin Villeä niskasta kiinni, esitetty kysymys muuttuukin yhtäkkiä vakavammaksi ja ryhdyt välittömästi selvittämään, että sellainen ei sovi alkuunkaan.

Miksi?

Koska niin ei saa tehdä  i h m i s i l l e.  Viattoman, puolustuskyvyttömän ihmisen elämän riistäminen on väärin. Tämä on elämän puolesta –logiikan eettinen ydin. Jokainen voi ymmärtää tämän eettisen periaatteen ilman uskonnollista tapakasvatusta. 

Milloin ihmisestä tulee ihminen?

Tieteen näkökulmasta asia on yksiselitteinen. Viittaan tässä yhteydessä esimerkiksi ihmisen anatomian ja embryologian parissa elämäntyönsä tehneen Arizonan yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan emeritusprofessorin Ward Kischerin artikkeliin The Corruption of Science of Human Embryology sekä Downin syndroomaan johtavan kromosomivirheen löytäneen geneetikon Jerome Lejeunen artikkeliin When Does Human Life Begin?

Kischer ja Lejeune osoittavat sen kiistattoman tosiasian, että uusi ihminen saa alkunsa hedelmöityksessä. Tämän jälkeen ei ole jotain erillistä hetkeä jolloin ”ihmisyys” tulee syntymättömään lapseen, tai jolloin syntymättömästä tulee ihminen. Uusi ihmiselämä alkaa hedelmöityksestä.

Joka on tästä eri mieltä ei ole eri mieltä uskonnosta. Hän on eri mieltä tieteen kanssa.

Se minkä kokoisia kulloinkin olemme ja missä sijaitsemme ei tee meistä ihmisiä. Meistä ei tule ihmisiä vasta synnytyskanavan ulkopuolelle siirtyessämme.

Kussakin ihmiskehityksen vaiheessa – niin kohdussa kuin sen ulkopuolella - me näytämme juuri siltä, miltä ihmisen kuuluukin näyttää tuossa vaiheessa, ja olemme juuri sen kokoisia, kuin meidän kuuluukin olla.

Tajunnan tila ja itsetietoisuus eivät ole ihmisyyden ensi sijaisia mittareita. Muutoinhan lakkaisimme olemasta ihmisiä tajuttomana, nukkuessamme tai vaikka nukutuksessa ollessamme.

Lupa tappaa?

Vastaus kysymykseen ”Mikä se on?” – ratkaisee abortin eettisenä kysymyksenä lähes kaikissa tapauksissa. 

Abortin puolesta ja sitä vastaan voidaan esittää monenlaisia argumentteja, jotka usein ovat hyvin tunnepitoisia puolin ja toisin.

Tämä yksi kysymys nousee kuitenkin eettisessä merkityksessään ylitse muiden. Se on keskeisin näkökohta koko elämän puolesta –logiikan ymmärtämiseksi. Vastauksesta riippuu myös miten tulisi suhtautua kaikkiin muihin abortin puolesta esitettyihin argumentteihin.  

Kun abortin puolustajat vetoavat siihen, että ”se on vain solumöykky”, he osoittavat ymmärtävänsä, miten eettisesti keskeinen on kysymys siitä mikä ja minkälainen olento syntymätön lapsi on.

Jos syntymätön ei ole ihminen, on lähes yhdentekevää mitä "sille" tapahtuu. Tapa, syö se, leikkaa irti, käytä lannoitteena kukkapenkissä. Ihan sama. 

Jos sen sijaan syntymätön on ihminen, meillä ei ole eettistä oikeutta eikä lupaa tappaa viattomia ja puolustuskyvyttömiä ihmisiä. 

Kun aborttia viimeksi puitiin julkisuudessa 2013, Kotimaa -lehden yleisönosastolla käytiin vilkasta ajatustenvaihtoa. Anestesiaerikoissairaanhoitaja E. Tapani Savolainen kirjoitti silloin näin:

"Mitä tulee aborttiin ja sen vertaamiseen teurastukseen, minun on sanottava arkkipiispa Mäkisen vuoksi, että jotain siitä tiedän. Olen ollut mukana sadassa raskaudenkeskeytyksessä ja väitän eläimen teurastamisen olevan sivistynyttä ja inhimillistä toimintaa. Arkkipiispa Mäkinen tuskin on kuullut, miltä kuulostaa sikiön mekaaninen tuhoaminen imulaitteistolla, enkä ala sitä myöskään tässä kuvailemaan.” (Kotimaa -lehti 25.7.2013)

"Mitä jos..."

En ole tässä kirjoituksessa ryhtynyt yksityiskohtaisesti vastaamaan mahdollisiin abortin puolesta esitettyihin yleisiin väitteisiin tai mahdollisiin ”mitä jos…” asetelmiin.

Erilaisten vastaantulevien tapausten tarkastelu edellä kirjoitetun valossa on toki tärkeää. Niiden ratkaisemisen kannalta tämä yksi syntymättömän ihmisen statusta ihmisenä koskeva kysymys on kuitenkin oltava paikoillaan ensin. Se on perustavalla tavalla eettinen ydinkysymys.

Emme suinkaan surmaa viattomia ja puolustuskyvyttömiä ihmisiä vain koska he ovat meille taakka tai pidämme heitä ei-toivottuina.

Raiskaus on hirvittävä rikos naista kohtaan. Silti sekään ei ole eettinen peruste surmata rikoksen kannalta täysin sivullista ihmistä, tässä tapauksessa lasta, vaikka raskaus olisikin seuraus rikoksesta. Sellaisessa tilanteessa nainen tarvitsee aivan erityistä tukea.

Emme kuitenkaan surmaa viattomia ja puolustuskyvyttömiä ihmisiä siksi, että he muistuttavat meitä traumaattisista kokemuksistamme. Lasta ei pidä rangaista hänen isänsä rikoksesta. 

Bosnian sodan aikana 1990-luvulla Patmos Lähetyssäätiö tuki taloudellisesti auttamistoimintaa, jossa sodan uhreiksi joutuneet raiskatut naiset saivat asua turvallisessa perheryhmäkodissa, saivat psykologista sekä lääketieteellistä tukea ja saivat synnyttää lapsensa.

Monet naiset saivat avun tuon toiminnan kautta. Monet lapset löysivät tiensä perheisiin. Näin elämälle pelastettuja lapsia elää tänäkin päivänä.

Ainoa tapaus, jossa abortti voi mielestäni olla eettisesti perusteltu on silloin, kun äidin henki on vaarassa. Tällainen on eettisesti rinnastettavissa tilanteeseen, jossa kahdesta hukkuvasta toinen on vetämässä kummatkin pinnan alle eikä ole mahdollista pelastaa molempia. Silloin on eettisesti perusteltua irrottaa toinen toisesta ja pelastaa heistä toinen, etteivät molemmat huku. Tämä on äärimmäinen tapaus.  

Valtaosa Suomessa tehtävissä aborteista, lähes kaikki, tehdään kuitenkin ns. sosiaalisista syistä. 

Mitä yhteiskunta voisi tehdä? 

Aborttien määrä Suomessa on laskenut. Silti maassamme tehdään noin 10 000 aborttia vuodessa. Keskimäärin yli 30 joka päivä. Tilastoja saattaa kuitenkin kaunistaa abortoivien jälkiehkäisymenetelmien yleistyminen. 

Hyvä yhteiskunta tunnetaan siitä, että se pitää kaikkein heikoimpien ja puolustuskyvyttömimpien jäsentensä puolta. Kuka voisi olla enemmän tällaisessa asemassa kuin syntymätön lapsi? Lapsen elämää on siten suojeltava jo ennen syntymää. 

Viattomien ja puolustuskyvyttömien ihmisten surmaaminen äitiensä kohtuihin ei ole humaania, eikä kuulu sivistysvaltion piirteisiin. 

Jos puhuttaisiin verovaroista, niin yhteiskunnan tulisi johdonmukaisesti suunnata käytössä olevia terveydenhuollon resursseja ja varoja sellaisiin palveluihin, joissa nuoria aborttia harkitsevia äitejä rohkaistaisiin synnyttämään lapsensa ja tuettaisiin heitä ennen ja jälkeen synnytyksen. 

Tietoa muista vaihtoehdoista tulisi pitää aktiivisesti esillä, jotta kriisiraskauden kokeneille naisille voitaisiin tarjota abortin tilalle muita lapsen elämää kunnioittavia vaihtoehtoja. Myös abortin läpikäyneet äidit tarvitsevat vertaistukea abortin jälkeiseen ahdistukseen. Tamperelainen Itu-työ on sangen onnistunut esimerkki tällaisesta kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta. 

Avioliittolakiin tulisi luoda uusia myönteisiä kannustimia, jotta avioliitto alkaisi jälleen houkuttelemaan ja rohkaisemaan isiä kantamaan vastuunsa lapsistaan ja vaimoistaan. 

Ihmisoikeudet alkavat kohdussa

Kaikki ihmisoikeudet alkavat oikeudesta elämään. Abortti riistää tämän oikeuden. Mutta sitä ennen syntymättömältä lapselta on riistettävä hänen ihmisyytensä.

Kaikki abortin puolustajien argumentit perustuvat syntymättömän ihmisyyden kieltämiseen.

Elämän puolesta -argumentit lähetävät liikkeelle siitä, että syntymätönkin lapsi on ihminen ja siksi hänellä on loukkaamaton ihmisoikeus omaan elämäänsä. 

Sinä olet luonut minut sisintäni myöten,
äitini kohdussa olet minut punonut.
Minä olen ihme, suuri ihme,
ja kiitän sinua siitä ... Sinun silmäsi
näkivät minut jo idullani,
sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu."
Psalmi 139:13-14, 16 


Kuva: Shutterstock.com

 

Kommentoi "Abortti - Miksi ei?"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

   _____   _    _      _____   _    _    _____    
  / ___// | || | ||   / ___// | || | || |  __ \\  
  \___ \\ | || | ||   \___ \\ | || | || | |  \ || 
  /    // | \\_/ ||   /    // | \\_/ || | |__/ || 
 /____//   \____//   /____//   \____//  |_____//  
`-----`     `---`   `-----`     `---`    -----`   
                                                  
 
 

10 kommenttia "Abortti - Miksi ei?"

Eira Hänninen 2.6.2018 12.17

Ei! Minulle tehtiin 3 lapsen ja 2 keskenmenon jälkeen mieheni vaatimuksesta. En ole koskaan toipunut siitä, koska tapoin siinä lapseni. Syyllinen olen minä, ei miestä syytetä, vaikka olisi raiskaaja. Olin silloin hoito tilanteen vuoksi tilapäisesti ilman kierukkaa.
Minut pakotettiin siihen, uhkaamalla ajaa meidät kaikki kotoa!

Aleksanteri 2.6.2018 16.27

En puolusta aborttia,mutta erästä näkökulmaa ei ole otettu huomioon.Suomessa on abortoitu yli 600 000 lasta.He kaikki ovat varmasti nyt paratiisissa.Kuinka monta lasta on pelastettu mahdolliselta iankaikkiselta kadotukselta.Erittäin moni.Täten tappaminen on monien kohdalla koitunut iankaikkiseksi elämäksi,kun taas monien syntyneiden kohdalla osa on oleva iankaikkinen kuolema.(kadotus). On totta,että potentiaalisesti monet lahjakkaat ja mahdolliset hengellisen työn tekijät on abortoitu,mutta niin on abortoitu myös monet potentiaaliset sarjamurhaajat,pedofiilit,raiskaajat,terroristijohtajat jne.Jos esim. Hitlerin äiti olisi tehnyt abortin,en olisi siitä pahoillani.Saiko Hitler elämässään jotain hyvää aikaan.Ei.Tiedän erään pariskunnan,joka ei halua hankkia lapsia sen vuoksi,ettei ole varma,tuleeko lapsesta kristitty vai ei,ja pääseekö hän taivaaseen vai joutuuko vaivan paikkaan.Ihminen,joka syntyy tänne,ja joutuu iankaikkiseen kadotukseen,niin hänen syntymä on turha.Parempi kun ei olisi syntynyt.

Janne Antero 2.6.2018 16.27

Miksi puhutaan kirurgisista/ imulaitteella tehtävistä aborteista, kun suurin osa aborteista tehdään Suomessa lääkkeellisesti varhaisessa vaiheessa? Olen nähnyt kuvia lääkkeellisistä aborteista eivätkä ne ole kauhean näköisiä.
Tämä tuntuu prolife-liikkeeltä valheelliselta toimintatavalta. Haetaan siis mahdollisimman shokeeraavia kuvia shokkiarvon vuoksi. Jos ihmisille näytettäisiin oikeita aborttikuvia, se voisi vahvistaa ihmisten hyväksyvää asennetta naisten aborttioikeutta kohtaan.
Eikä elämä ala vasta sitten, kun hedelmöittynyt munasalo kiinnittyy kohdun seinään?

Janne Antero 3.6.2018 18.41

Aleksanteri.
Aika absurdi ajatus käyttää aborttia lähetystyön välineenä. Muuten hyviä pointteja, joita olen itsekin miettinyt.
Niin, tosiaan miksi abortissa tuntuu kuolevan aina tulevia hyvää tekeviä ihmisiä? En ole kuullut pro life-tyypistä, joka hehkuttaisi ”Jumalan kiitos, ettei Klara Hitler tehnyt aborttia syksyllä 1888!” Välillä tulee tulee tunne, että ovatko Prolife-ihmiset miettineet loppuun asti argumenttejaan?
Toiseksi mielestäni naisen aborttioikeuden kannattaja voi myöntää alkion/sikiön olevan ihminen. Olennaista on hyväksyä se, että naisella on veto-oikeus siihen jatkaako raskautta vai ei.
Tilanne on eri sitten kaukaisessa tulevaisuudessa, kun lapset kasvatetaan keinokohdussa.

Annikki Salo 3.6.2018 21.28

Ihmettelen noita kommentteja, joissa puolletaan aborttiaoikeutta sillä, että siten ehkä ehkäistäisiin epäonnistuvien ihmisten vaaralta. Mutta Raamattu sanoo: "Se, mikä on salassa, se on Herran, meidän Jumalamme; mutta mikä on ilmoitettu, se on meitä ja meidän lapsiamme varten ikuisesti, että me pitäisimme kaikki tämän lain sanat." (5Ms.29:29). Jokainen rakastava äiti ja isä kasvattavat lapsensa hyvään. Kiitollisen onnellisina teemme parhaamme ja esirukoilemme lasten ja lastenlastemme puolesta. Perhe on Jumalan luomistyö, ja "Katso, lapset ovat Herran lahja ja kohdun hedelmä on anti" (Ps.127:3).

Annikki Salo 3.6.2018 21.28

Jumalan pyhä elämän laki, Jumalan kymmenen käskyä, sisältää käskyn "Älä tapa". Jeesus vie tämänkin kiellon pidemmälle: Sydämen ajatusten ja aivoitusten tasolle: "Joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: "Sinä tyhjänpäiväinen," on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: "Sinä hullu", on ansainnut helvetin tulen." (Mt.5:22).
Jokainen ns.sosiaalisesta syystä tehty abortti on murha. Niinpä minullakin, ruohonjuuritason sielunhoitajana, oli 80-90 luvuilla sielunhoidossa tällaisen abortin läpikäyneitä naisia. Synti ei anna rauhaa, vaikka siitä saisi "lyhytaikaista nautintoa," mutta se "potkaisee jälkeenpäin". Syyllisyys kalvaa eikä siitä rauhaa, ennen kuin tulemme Jeesuksen luokse, "Jos me tunnustamme syntimme on Hän uskollinen ja vanhurskas, niin että Hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä". (1Joh.1:9).

Eino Heikkinen 6.6.2018 10.46

"""sitten kaukaisessa tulevaisuudessa, kun lapset kasvatetaan keinokohdussa."""?

Uskon kyllä, että tuollaiset ajatukset ja suunnitelmat voivat löytyä , joidenkin piirien pimeimmissä aivoissa ja vielä pimeämmissä sydämissä.

Sehän käy tosi näppärästi jatkumoksi kaikenmaailman sukupuolisekoiluihin ja "liittoihin " joissa sitten ei tarvittaisi lopulta "biologisia isiä ja äitejä" , pari kun pari , tai ehkä trio tai mikä tahansa ja mitä sukupuolta tahansa , vain tilaa lapsen vauvatehtaalta leikkikalukseen tyydyttämään ehkä vielä oireilevaa alkukantaista lisääntymisviettiä.

Eino Heikkinen 6.6.2018 10.46

"""Miksi puhutaan kirurgisista/ imulaitteella tehtävistä aborteista, kun suurin osa aborteista tehdään Suomessa lääkkeellisesti varhaisessa vaiheessa? Olen nähnyt kuvia lääkkeellisistä aborteista eivätkä ne ole kauhean näköisiä."""""



Muistaakseni Himlerillä oli sama pulma , kun hän oli jossain teloitustilanteessa saanut teloitettavan verta päälleen , jotta täytyi löytää vähemmän brutaali keino "biologisen massan " tuhoamiseksi kuin teloitukset.
Niinpä natsit sitten kehittelivät kaasukammiot ja polttouunit , jotka ainakin tehokkuudessaan olivat ajan mukaiset ,ja kun vielä laitettiin vangit itse hoitamaan pelkkien vartioiden silmien alla koko kuolemantehdasta niin a`´vot.
Ja mitä vielä olisivatkaan muuta keksineet , jotta tuhoaminen olisi mahdollisimman siistiä ., jos loppua sille olisi tullut?


On totaalisen typerää , asiatonta , ymmärtämätöntä ja järjetöntä väittää, että murha rikoksena lieventyy sillä verukkeella , että se saadaan suoritettua niin, ettei "se ole kauhean näköistä"!!! Murha on murha tapahtui se miten siististi tahansa , ja murha on rikos silloinkin , vaikka valtio sitä ei lainsäädännössään sellaiseksi tunnusta niinkuin ed menneessä natsi saksassa ja nykyisin monessa länsimaassa Suomi mukaanlukien aborttilainsäädännössään!

Syntinen selitysten keksijä 6.6.2018 10.46

Kyllähän kristityn on syytä mennä syvälle itseensä, ellei hän kykene myöntämään syyllisyyttään ja osallisuuttaan murhaan, vaikkapa vain abortin puolustajana. Sellaista täytyy ymmärtää katua Luojansa edessä rukoilleessaan eikä puolustella tai väheksyä.

On inhimillisesti ymmärrettävää, että esim. raiskauksen uhrille tulee ensimmäisenä mieleen abortti, jos hän on raskaaksi tullut. Moni muukin tilanne on maallisesti katsottuna ymmärrettävissä, mutta kyllä kristityn kannattaa katsoa kaikki halut abortin tekoon (omalta osaltaan) aina tekosyiksi, jotka on syytä Jumalalle syntinä tunnustaa.

Se on jotenkin ymmärrettävää, että moraaliton ateisti ei halua katua mitään, mutta yllättävän selvästi useimpien ateistienkin omaantuntoon on kirjoitettu murhan tuomitseva laki Heitä vaivaa ajatus ihmisen suunnitelmallisesta tappamisesta. Heille tulee tarve selittää sikiö ihmisyyden ulkopuolelle tai määritellä esim. vammaisen elämä kokonaan arvottomaksi tai vähäarvoisemmaksi kuin terveen. Samat ihmiset saattavat silti ristiriitaisesti puhua tasa-arvosta tämän kysymyksen yhteydessä, vaikka eipä siinä ainakaan edistetä vammaisten tasa-arvoa muiden rinnalla.

Syvimmästä ja piilevimmästä omantunnon soimaukaesta kertoo myös teon vähättely. Lääkkeillä ja mahdollisimman aikaisessa vaiheessa suoritettu abortti halutaan selittää kauniimmaksi teoksi kuin mitä se on. Tokihan se on helpompi fysiologisesti silloin jne., mutta Jumalan edessä itse asia ei muuksi muutu.

Kyllä meidän kaikkien, olimmepa abortin suosittelijoita, puolustajia, teettäjiä tai tekijöitä (lääket. henkilökuntaa tai muita) tulee katua ja tehdä parannus. Emme me pääse taivaaseen inttämällä Jeesukselle syntisyyttämme synnittömyydeksi, meidän on ymmärrettävä, että tarvitsemme Jeesuksen ristintyön armoa ja tekojemme anteeksiantoa.

Selittely ja puoliotuuksien, jossittelujen tai ns. lieventävien seikkojen esittely ei vapauta eikä pelasta. Vain totuus vapauttaa. Myöntäkäämme itse kukin Jumalalle rikkomuksemme, ja ottakaamme vastaan se armo, joka meille tarjolla on Jeesuksessa Kristuksessa.

Moninkertainen murhamies 6.6.2018 21.02

Tiedän tai tunnen jokusen abortin itselleen teettäneen naisen, useimmat ovat selvinneet yhdellä abortilla, mutta eräälle on tehty kolme ja toiselle viisi aborttia.

Moninkertaisia murhamiehiä nämä naiset siis ovat. Ystäväni paljastaessa minulle korkean aborttilukemansa ajattelin hetken onneksi itse olevani ”varjeltunut” tältä synniltä, sillä nuoruuden kriisiraskaudestani huolimatta olen äiti, jolle ei ole koskaan tehty aborttia, kunnes sitten aloin muistamaan oman syyllisyyteni.

En tahtonut - enkä tietenkään muutenkaan moraalisesti voisi - tuomita ystävääni, jolle itse olin kriisiraskauteni aikana puhunut, kuinka helpolla olisin päässyt abortin avulla. Jo pelkkä abortin miettiminen, sen haluaminen ja puolustelu kyllä tekee minusta Jumalan silmissä yhtä syntisen kuin kuka tahansa murhaaja.

Asia ei paremmaksi muutu, olinpa sitten ymmärtäjänä ystäväni abortille tai haluamassa sitä itselleni. Syyllisyys on yhtä vahva kuin sillä, joka painostaa läheisensä aborttiin joko puolisona, satunnaiseksi kumppanina tai tyttärensä vanhempana.

Muistin senkin, kuinka tuin ja vakuutin hänen päätyneen oikeaan ratkaisuun, kun hän ahdistuneena alle 20-vuotiaana tilitti ensimmäistä aborttikokemustaan. Syyllisyys ja paha mieli oli kalvanut häntä muutenkin jo aborttiin mennessä, mutta kokemusta ei ollut helpottanut se, että eri sairaanhoitajat olivat (hänen kokemuksen ja kertomuksen mukaan) syyllistäneet ja moraalisaarnanneet hänelle sekä esilääkitystä antaessaan, itse toimenpiteen aikana että vielä sen jälkeenkin. (Siinäkin muuten olisi yksi syy kaikille liberaaleille ateisteillekin tukea hoitohenkilökunnan omantunnon vapautta olla osallistumatta omantunnon vastaisiin lääketieteellisiin toimenpiteisiin. Syyllisyyden tunne puretaan potilaaseen.)

Turusen kirjoitusta lukiessa oma syyllisyyteni jysähti taas uudestaan tajuntaani entistä selvemmin. Tajusin olevani itsekin yhtä syyllinen kuin kuka tahansa moninkertainen murhamies, vaikka en tietoisesti ollut tappanut ketään.

Paitsi että syyllistyin samaan syntiin joka kerta uudelleen aikoinani jo aborttia puolustaessani, tajusin lisäksi myös sen olevan Jumalan silmissä murhaan verrattavissa, että nuorena kaiken varalta käytin joitakin kertoja ns. katumuspillereitä. Tuolloin joka kerta on mahdollisesti joku alkanut elämä päättynyt lääkityksen ansiosta, vaikka ko. pillereitä ei varsinaisesti abortoivina pidettäkään.

Erään kommentoijan mielestä elämä päättyy hyvinkin ”kauniisti” näin alkuvaiheen lääkityksellä, mutta annettava hormoniannos ei ole täysin vaaraton edes äidille eikä niitä terveyttään vaarantamatta ohjeenkaan mukaan voi ottaa kuin harvoin.

Jeesuksen suurta armoa siis tarvitsen yhtä kipeästi kuin ystäväni.