2018-08-28 https://www.patmos.fi/filebank/blog/authors/fb-share_5_7150-BLOGI_PIRKKO_02.jpg Vuoden 2013 tammikuun viimeisenä päivänä Jyväskylän kirjastossa pidetyssä Äärioikeisto Suomessa -kirjan esittelytilaisuudessa puukotettiin vartijaa. Tekijä sai ehdollista vankeutta ko. väkivallanteosta. Hänen lisäkseen oikeuteen joutui toisiakin, jotka yrittivät estää tilaisuuden pitämisen. https://www.patmos.fi/blogit/kirjoitukset/1192/kuka_valvoo_sisaista_turvallisuuttamme Patmos article
Pirkko Säilä
28.8.2018
Pirkko Säilä

Pirkko Säilä on Patmos Lähetyssäätiön aikaisempi toiminnanjohtaja (2010-2017) ja nykyinen kenttäjohtaja.

Kuka valvoo sisäistä turvallisuuttamme?

Vuoden 2013 tammikuun viimeisenä päivänä Jyväskylän kirjastossa pidetyssä Äärioikeisto Suomessa -kirjan esittelytilaisuudessa puukotettiin vartijaa. Tekijä sai ehdollista vankeutta ko. väkivallanteosta. Hänen lisäkseen oikeuteen joutui toisiakin, jotka yrittivät estää tilaisuuden pitämisen. Tutkiessaan teon motiiveja, poliisi löysi kotietsinnässä yhden jutussa mukana olleen miehen (ei puukottaja) kodista nimilistan, jossa oli useiden kymmenien ihmisten nimiä, joukossa monia juutalaisia, kokonaisia perheitä ja perheiden alaikäisiä lapsia. Mies sai syytteen ja sakkorangaistuksen henkilörekisterilain rikkomisesta.

Listalla olevia ihmisiä kategorioitiin uskonnon tai kulttuuritaustan tai jonkun ominaisuuden mukaan ja tekona tämä on jo rangaistavaa. Mutta, entä jos tuollaisen listan kokoaminen johtaisi johonkin suunniteltuun väkivallan tekoon.

Keskustelin asiasta äidin kanssa, jonka perhe löytyi mainitulta listalta. Miltä hänestä tuntui saadessaan kuulla, että joku tuntematon mies on ottanut selvää hänen perheensä osoitteesta ja kirjoittanut vanhempien ja perheen alaikäisen lapsen nimen listalleen?

”Voitko yhtään kuvitella, miltä vanhemmista tuntuu kertoa lapselleen, että hänen nimensä on listalla, jolla on määritelty ihmisiä heidän uskontonsa tai kulttuuritaustansa tähden ja jota voitaisiin mahdollisesti käyttää vahingoittamistarkoituksissa. Äitinä minusta tuntuu kuin joku olisi anastanut minulta jotain henkilökohtaista, riistänyt jotain henkilökohtaisesta koskemattomuudestamme.”

Lapset juutalaisessa päiväkodissa tai koulussa ovat lukittujen porttien ja ovien takana päivittäin. Miltä heistä tuntuu, kun heitä täytyy näin suojella? Entä, miltä tuntuu vanhemmista, jotka jättävät lapsensa kouluun ja voivat vain toivoa, että mitään ei tapahdu ja turvatoimet ovat riittävällä tasolla suojaamaan heidän lapsiaan. Suomalaisena vähemmistönä he tuskin tuntevat tasavertaisuutta valtaväestön kanssa, kun joutuvat jatkuvasti elämään uhkakuvien keskellä ja kamppailemaan perusturvallisuuden puolesta.

Suomesta maailman turvallisin maa

”Turvallisuus on vakaan ja hyvinvoivan yhteiskunnan kivijalka”, kuvataan Sisäminiteriön nettisivuilla ministeriön tehtäviä ja tavoitteita.

Hyvä sekin, että Sisäministeriön visiona on tehdä Suomesta maailman turvallisin maa, jossa sisäinen turvallisuus tarkoittaa ministeriön mukaan sitä, että ”yhteiskunnassa jokainen ihminen, yritys tai organisaatio voi nauttia oikeusjärjestelmän takaamista oikeuksista ja vapauksista ilman rikollisuudesta, häiriöstä, onnettomuuksista tai muista ilmiöistä johtuvaa aiheellista pelkoa ja turvattomuutta”.

Visioitten kuvaamisen jälkeen tekstissä kerrotaan, että ”Sisäisen turvallisuuden kehityksen osalta Suomi on vedenjakajalla ja ympäristömme uhkat monimutkaistuvat ja muuttuvat nopeasti. Ulkoiset ja sisäiset uhkat kietoutuvat yhteen, ja asioiden ennustettavuus heikentyy”.

Jokainen meistä on tietoinen näiden uhkakuvien lisääntymisestä, onhan kulunut vain vuosi Turun viimekesäisestä terrori-iskusta.

Ministeriön tehtävälinjauksia kuvaavassa tekstissä todetaankin, että ”sitä mukaa kuin turvallisuusympäristömme on käynyt epävakaammaksi, ministeriön tehtävät ovat muuttuneet”.

Miksi ovet eivät auenneet meille?

Muuttuneessa turvallisuusympäristössä Sisäministeriö siis tekee kaikkensa, jotta kaikki suomalaiset voisivat tuntea olonsa turvalliseksi. Eikö Suomen juutalaisvähemmistö kuulukaan ministeriön kuvaamaan kategoriaan ihmisiä, joiden pitäisi voida elää turvallisesti ilman, että he kokevat aiheellista pelkoa tai turvattomuutta?

Kysyn tätä siksi, että otin yhteyttä sisäministeriöön ja kysyin tapaamisaikaa sisäministeri Mykkäsen kanssa, jotta voisimme yhdessä Helsingin juutalaisen seurakunnan edustajien kanssa luovuttaa hänelle vetoomusadressin, jossa vetoamme Suomen hallitukseen Helsingin juutalaisen seurakunnan turvallisuuden parantamisen puolesta. Adressissa oli yli 7200 nimeä.

Lupaustensa mukaan sisäministeriö virkamiehineen valvoo, jopa yötä päivää, että jokainen suomalainen voi tuntea olonsa turvalliseksi. Ilman muuta odotin, että ministeriössä ymmärrettäisiin huolemme juutalaisen yhteisön turvallisuustilanteesta ja tahdottaisiin ottaa delegaatiomme vastaan. Juutalaisen yhteisön heikentynyt tuvallisuustilanne ja kohtuuttomiksi nousseet kustannukset eivät herättäneet kiinnostusta sisäministerissä siinä määrin, että hän olisi voinut kohdata delegaatiomme vaikkapa 10 minuutin ajan ja ottaa vastaan yli 7200 suomalaisen nimissä (nimiä 27.8 oli kertynyt jo 7452) ojennettu vetoomus. Ministeri ei ehdi, oli vastaus. Ja toiseksi, ministeriöllä ei ole vastauksen mukaan määrärahoja tukea juutalaisen yhteisön turvallisuuskuluja. Ministeriössä vedottiin myös siihen, että poliisi valvoo tarvittaessa Malminkadulla. Se on heidän mielestään riittävää yhteistyötä.

Ei määrärahoja ollut myöskään vuonna 2015, jolloin Päivi Räsänen toimi sisäministerinä. Silti hän vieraili Helsingin juutalaisessa seurakunnassa, tutustui tilanteeseen ja sai aikaan sen, että valtion lisämäärärahoista maksettiin 100 000 euroa Helsingin juutalaisen seurakunnan turvallisuuslaitteisiin ja -kustannuksiin. Tämän jälkeen tukea ei valtiolta ole tullut. Toivon, uskoisin, että samoin toivovat kanssani kaikki ne yli 7400 vetoomuksen allekirjoittajaa, että tähän saadaan muutos ja Suomi liittyy toisten pohjoismaiden joukkoon ja kantaa vastuuta juutalaisten turvallisuudesta maassamme. Ei Suomi saisi erottua Pohjoismaiden joukosta ainoana valtiona, joka ei takaa juutalaistensa turvallisuutta.

Suomen juutalaisen yhteisön turvallisuus on kaikkien meidän asia, jotka tahdomme rakastaa sen kaupungin parasta, jossa asumme. Helsingille on häpeäksi, jos eivät juutalaisen päiväkodin tai koulun lapset saa elää rauhassa, tai Kosher-delin työntekijät tai asiakkaat saa liikkua ilman pelkoa, tai synagoga-rukouksiin kulkevat juutalaiset voi kokea oloansa turvalliseksi. Ja lapset juutalaisessa päiväkodissa tai koulussa – heillekin kuuluu lapsuus ilman pelkoa.

Yaron Nadbornik toimii Helsingin juutalaisen seurakunnan puheenjohtajana ja juutalaisten seurakuntien keskusneuvoston puheenjohtajana. Hän kertoo, että häirintä on jatkuvaa: uhkauksia puhelimitse, netin kautta, Hitler- tai hakaristitarrojen liimaamista asuintalojen seiniin, joissa tiedetään asuvan juutalaisia … Kaikkia uhkauksia he eivät voi tietenkään edes kertoa julkisuuteen.

Jatkamme nimien keräämistä!

Kun 10 000 nimeä on saavutettu, kysymme uudestaan audienssia ministeriöstä. Tai, toivottavasti ei tarvitse odottaa sinne asti, vaan ministerin kiinnostus voisi vielä herätä ja saisimme asiaamme eteenpäin, onhan juutalaisten turvallisuus yhtä tärkeä kuin kenen tahansa Suomessa asuvan.

Sisäministeriötä johtavaa Kai Mykkästä sanotaan ”Kympin pojaksi”, joka ”paneutuu asioihin kympin oppilaan perusteellisuudella ja erottaa tietojen massasta nopeasti olennaisen”. - SK 26/17
Toivoisin niin, että ministeri Mykkänen voisi perehtyä Helsingin juutalaisen seurakunnan turvallisuustilanteeseen ja ottaa vastaan adressi, jossa toivomme, että Suomen valtio aloittaisi säännöllisen tuen Helsingin juutalaiselle seurakunnalle heidän kohtuuttoman suurissa turvallisuusmenoissaan.

Kansanedustaja Päivi Räsänen teki kirjallisen kyselyn asiastamme

Suomen rohkein poliitikko voi hyvinkin olla Päivi Räsänen (KD), joka taas kerran osoitti esimerkillistä vastuullisuutta ja teki torstaina 23.8. 2018 kirjallisen kysymyksen eduskunnan puhemiehelle.

Lue Päivi Räsäsen kirjallinen kysymys tästä.

Kiitos kansanedustaja Päivi Räsäselle ja kaikille teille, jotka jo olette allekirjoittaneet vetoomuksen. Tästä on hyvä jatkaa tavoitteeseemme, joka on 10 000 nimeä. Sitten koputamme uudestaan ministeriön ovea, eikä vain Sisäministeriön vaan myös Opetusministeriön tai rohkenemme toivoa, että itse pääministeriltä löytyisi aikaa Juutalaisen seurakunnan asialle.

Jos et ole vielä allekirjoittanut vetoomusta, tee se nyt adressit.com – sivustolla. Etsi vetoomus nimeltä Vetoomus Suomen hallitukselle Helsingin juutalaisen seurakunnan turvallisuuden puolesta.

Myös tästä linkistä pääset vetoomukseen

PIRKKO SÄILÄ
pirkko.saila (at) patmos.fi

 

Kommentoi "Kuka valvoo sisäistä turvallisuuttamme?"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

__    __    ______   _    _    __   __    ______  
\ \\ / //  /_   _// | \  / ||  \ \\/ //  /_   _// 
 \ \/ //    -| ||-  |  \/  ||   \ ` //     | ||   
  \  //     _| ||_  | .  . ||    | ||     _| ||   
   \//     /_____// |_|\/|_||    |_||    /__//    
    `      `-----`  `-`  `-`     `-`'    `--`     
                                                  
 
 

Ei kommentteja "Kuka valvoo sisäistä turvallisuuttamme?"