2018-10-03 https://www.patmos.fi/filebank/blog/authors/fb-share_5_7150-BLOGI_PIRKKO_02.jpg Kuvassa ihmissalakuljetuksen uhreja rekassa, jonka rajapoliisi pysäytti Romanian ja Unkarin välisellä rajalla. Olin vastikään vierailemassa Romanian köyhissä kylissä. Aivan eri maailma kuin Suomi tai muu Eurooppa. Kävimme puolisoni Juhanin kanssa Transilvaniassa, mistä suomalaiset tietävät ainakin... https://www.patmos.fi/blogit/kirjoitukset/1218/sinun_rahasi_eivat_auta_-_ala_tue_ihmiskauppaa%21 Patmos article
Pirkko Säilä
3.10.2018
Pirkko Säilä

Pirkko Säilä on Patmos Lähetyssäätiön aikaisempi toiminnanjohtaja (2010-2017) ja nykyinen kenttäjohtaja.

Sinun rahasi eivät auta – älä tue ihmiskauppaa!


Kuvassa ihmissalakuljetuksen uhreja rekassa, jonka rajapoliisi pysäytti Romanian ja Unkarin välisellä rajalla.

Olin vastikään vierailemassa Romanian köyhissä kylissä. Aivan eri maailma kuin Suomi tai muu Eurooppa. Kävimme puolisoni Juhanin kanssa Transilvaniassa, mistä suomalaiset tietävät ainakin myyttisen hahmon Draculan. Mutta ihmisten todellisuus romanikylissä Karpaattien vuorijonon alkupäässä on kaikkea muuta kuin myyttistä, se on karuakin karumpaa.

Kiinnitimme huomiota siihen, ettei Bihorin läänin pääkaupungissa, Oradeassa näkynyt kerjäläisiä. Varoituskylttejä ”Pysäytä kerjääminen” tai ”Sinun rahasi eivät auta”, oli keskustan katujen kulmissa. Mielenkiintoista sinänsä, että maa, josta eniten tulee Suomeen romanikerjäläisiä, on itse kieltänyt kerjäämisen. Tähän on syynsä. Kerjääminen on useinkin osa järjestäytynyttä rikollisuutta ja kerjääminen on osa ihmiskauppaa. Kerjäläiset itse eivät saa heille annettuja euroja vaan joutuvat usein elämään kurjissa olosuhteissa ihmiskaupan uhreina.

Esimerkkejä löytyy runsaasti. Syntymässä vaikeasti invalidisoitunut mies kerjäsi 15 vuotta Pariisin valtakaduilla, kokosi kauppiailleen sievoisen omaisuuden, mutta joutui itse elämään kylmissä ja kosteissa olosuhteissa, jotka tuhosivat hänen terveytensä kokonaan. Tapaus paljastui viime kesänä, kun ihmiskauppias yllättäen kuoli. Hänen vaimonsa tuli vahingossa paljastaneeksi koko rikollisringin ja nyt ihmiskauppiaat ovat oikeudessa ja tämä kerjäämään pakotettu mies on päässyt takaisin Romaniaan ja saanut apua People to People -järjestön kautta.

Lupaukset paremmasta elämästä houkuttavat

Nuori tyttö, nyt 14-vuotias, joutui uhriksi jo lapsena. Tyttö pakotettiin toiminaan lapsiprostituoituna. Hän on pienestä iästään huolimatta ehtinyt nähnyt ja kokea asioita, jotka ovat vieneet hänen lapsuutensa ja rikkoneet hänen elämänsä. Eheytyminen on pitkä tie, jolla tarvitaan suunnitelmallista ja pitkäkestoista apua ja monien ammattiryhmien, kuten sosiaalityöntekijöiden, terapeuttien, turvakotien ja koulun yhteistyötä. Se, että tämä nuori pääsi ensi kertaa kouluun tänä syksynä, on suuri voitto, joka ei kuitenkaan tullut helposti. Hän tarvitsee edelleen paljon esirukousta ja tukea selvitäkseen eteenpäin elämässä.

Tämän lapsen tapauksessa syyt ovat syvällä. Perheessä, joka myy oman lapsensa ansaitsemaan rahaa. Siinä vaa’assa ei lapsen ihmisarvo paljon painanut.

Yleisin tie prostituutioon on se, että nuoret tytöt näkevät ilmoituksen kotiapulaisen paikasta ulkomailla. Täynnä unelmia paremmasta elämästä he lähtevät – sen jälkeen kun ”ystävällinen välittäjä” on hankkinut heille ensin passin ja luvannut jopa viedä ulkomaille.

Perillä todellisuus on ihan toista maata. Ihmiskauppiaat vievät tytöt asuntoon, ottavat passit pois, jopa lukitsevat tytöt asuntoon asiakkaita odottamaan. Heidän ”työnsä” luonne näyttää koko alastomuutensa.

Miten ihmiskaupan uhrin voi pelastaa?

Yhteistyöjärjestömme People to People kuuluu virallisesti lastensuojeluorganisaatioon Bihorin läänissä, lähellä Unkarin rajaa Romaniassa. Ei ole harvinaista sekään, että rajapoliisi soittaa vaikka keskellä yötä ja pyytää paikallisia työtovereitamme tulemaan apuun. Olen nähnyt rajapoliisin kuvaaman videon, jossa 32 ihmissalakuljetuksen uhria löydettiin suuresta rekasta paperipaalien takaa. Toisessa salakuljetusyrityksessä löydettiin rekasta 79 ihmistä. Osa uhreista oli syyrialaisia, osa kotoisin Pakistanista. Joukossa pieniä lapsiakin. Rajapoliisi soittaa ja pyytää tuomaan vettä, ruokaa ja vaippoja ja auttamaan uhreja. Työtoveriemme täytyy olla valmiudessa, vaikka keskellä yötä.

Yhteistyöjärjestömme avustaa myös oikeusprosessin aikana, kun uhri kohtaa oikeudessa kauppiaansa. Ensimmäistä kertaa on saatu sellainenkin voitto, että oikeus on määrännyt rikollisuuteen syyllistynyttä ihmiskauppiasta maksamaan rahallisen korvauksen uhrilleen. Uhrin osa ei ole tässäkään vaiheessa helppo. Hän tarvitsee henkistä tukea ja turvallisuutensa varmistamista. Siksi tarvitaan turvataloja. Esimerkiksi edellä mainittu 14-vuotias tyttö piti siirtää toiselle alueelle. En sano mihin, vaikka tiedän hyvin tarkkaan hänen tilanteensa ja olosuhteensa. Tie oli vaikea, mutta voitto oli suuri. Tarvitaan siis viranomaisyhteistyötä, tarvitaan turvataloja, koska nämä ihmisarvon halventavat ihmiskauppiaat eivät välitä, mitä heidän uhreilleen tapahtuu. Heidät voidaan jopa murhata kylmäverisesti.

Tiedän tapauksen toisaalla Romaniassa, Mustan meren alueella, jossa nuori prostituutioon houkuteltu tyttö murhattiin kylmäverisesti. Tapaus paljastui, kun iltakävelyllä ollut pariskunta kiinnitti huomiota villikoiralaumaan, joka riepotteli ihmisen jäänteitä. Tytön henkilöllisyys paljastui DNA:n avulla. Samalla paljastui sekin, että hänen ”perheensä”, joka häntä kauppasi, ei ollut tytölle mitään sukua. Oma perhe oli myynyt hänet ensin toiselle perheelle, nämä sitten ehtivät rahastaa useita vuosia prostituution kautta.

Monet suloiset ja viattomat lapset joutuvat myös uhreiksi. Eräskin poika on joutunut yksinhuoltajaäitinsä kanssa kiertämään Eurooppaa kerjäämässä. Ihmiskauppiaiden julmuudella ei ole rajaa, kerjäläisäidin lapsi voidaan huumata niin, että lapsen pää retkottaa hervottomana ja ohikulkijat luulisivat lapsen olevan niin voipunut ja nälissään, ettei hän jaksa kannatella päättään. Aika kovasydäminen siinä täytyy olla, jotta vain kävelee ohitse. Jos kerjäläisille lakattaisiin antamasta rahaa, myös ihmiskauppiaitten työ loppuisi siltä osin. Tietysti jäljelle jäisivät vielä vaikeammat ihmiskaupan muodot, kuten työhön pakottaminen tai prostituutio. Mutta, niihinkin voidaan puuttua ja uhrit pelastaa.

Ihmiskaupan vastaisessa työssä on saavutettu voittoja yhteistyöjärjestömme kautta. Vuodesta 2010 alkaneessa työssä on pelastettu 130 ihmiskaupan uhria, tuettu heitä heidän oikeusprosessissaan ihmiskauppiaita vastaan, viety turvakoteihin, hankittu ruokaa, lääkkeitä, ja tuettu hengellisesti ja sosiaalisesti. Tätä tukityötä tekevät tarvitsevat kaiken tukemme ja apumme – ja arvostuksemme ja rukouksemme.

Viranomaiset eivät rakasta ihmiskaupan uhreja takaisin elämään, meidän on se tehtävä.

Ihmiskaupan vastainen työ alkaa siitä, että estämme lapsia joutumasta sen kurimukseen. Ennaltaehkäisevä työ on helpompaa kuin jo uhriksi joutuneen ihmisen auttaminen. Se on myös halvempaa. Romanikylissä koulu on se ensimmäinen vastaus. Kun lapsi pääsee kouluun ja saa uusia toimintamalleja elämäänsä, hän pystyy paremmin katkaisemaan sen kierteen, jossa valitettavasti niin monet romaniperheistä vielä elävät: lapsiavioliitot, teiniäitiys, kerjääminen, prostituutio tai muu ihmiskaupan uhriksi joutuminen.

Ihmiskaupan vastaisessa työssä ei tarvita kylttiä: sinun rahasi eivät auta. Tässä asiassa ne nimenomaan auttavat. Suurella vaivalla, pitkäjännitteisellä työllä, rakkaudella ja rukouksin.

Juhani on juuri se henkilö Patmoksessa, joka on löytänyt nämä ihmiset, syrjäkylissä asuvat romanit. Kun Operaatio Joulun Lapsen pakettien kanssa menimme ensi kertaa Romaniaan, kohtasimme unohtumattomia ihmiskohtaloita. Juhani toi tietoisuuteemme nämä ihmiset, jotka ovat niin järkyttävän köyhiä. Paikallinen toimittaja kysyi ihmetellen, miksi hän ja me menemme niihin unohdettuihin kyliin, eihän sinne kukaan mene. Juhani vastasi: ”Juuri siksi menemme, kun toiset eivät mene”. Juhani koordinoi kahdeksantoista vuoden ajan Operaatio Joulun Lasta etsien jatkuvasti uusia äärimmäisen köyhiä kyliä. Olemme niin monet kerrat yhdessä itkeneet näiden ihmisten elämäntilannetta. Köyhyys ei ole loppunut romanikylistä vieläkään. Tämän syksyn matkallamme näimme äidin, jolla on kaksi lasta. Äidin piti mennä lastensa kanssa nukkumaan ”taloon”, jossa ei ole ikkunalaseja, ei ovea eikä kattoa. Rakennus on toiminut aikaisemmin hevostallina. Kaiken kukkuraksi sen eteen oli jätetty suuri kasa hevosenlantaa. Miten elämä voikaan olla näin eriarvoista, toisille olosuhteet ovat näin karut, kyselimme.

Kaksikymmentä vuotta sitten talvella me kohtasimme isoisän asumassa lapsenlapsensa kanssa pelkkä pressu peittonaan. Pakkasta oli kymmenen astetta, mutta heillä ei ollut minkäänlaisia seiniä ympärillään. Tästä lähti liikkeelle prosessi, joka avasi kylätyön Bihorin läänin alueella sijaitsevissa romanikylissä. Veimme Patmoksen hallituksen päätöksellä kaksikymmentä konttitaloa asukkaille, jotka oli siirretty pois Ceausescun diktatuurin loppuaikana sadevesialtaan ja padon alta. Kylä oli jyrätty puskutraktoreilla tasaiseksi. Asukkaille osoitettiin vain jonkinlainen pieni tontti padon toiselta reunalta. Mukaan annettiin kasa tiiliä. Yhdeksänkymmentä prosenttia häädetyistä perheistä ei pystynyt rakentamaan minkäänlaista asumusta itselleen. Näitä häädettyjä oli myös tuo isoisä, joka yritti huolehtia lapsenlapsestaan pelkkä pressu suojanaan.

Tästä sai alkunsa työmme, joka on kestänyt jo kaksikymmentä vuotta. Urvindin kylässä olemme auttaneet yhtä sukupolvea, ja nyt ne lapset, jotka työn alkaessa olivat kummilapsiamme, ovat päässeet työhön tai perustaneet perheen ja joku on muuttanut toiseen kylään. Seuraava sukupolvi on päässyt valtion kouluun, jossa suurin osa oppilaista on romanikylän perheiden lapsia. Asenteet ovat vuosien saatossa muuttuneet hieman paremmiksi. Tähän syksyyn saakka olemme antaneet kylän lapsille tukiopetusta. Hengellinen työ kylässä jatkuu paikallisen pastorin toimesta.

Joku kysyi minulta, annanko rahaa romanikerjäläisille. Vastaus on: en. Sen sijaan voin hakea heille ruokaa kaupasta tai joskus olen vienyt palelevan romaninaisen kahville. Silloin tietää, että ne kolikot ovat menneet tälle ihmiselle itselleen. Pitkäjännitteisempää auttamista kuitenkin suosittelen, vaikka kummiksi ryhtymistä. Päätös, jolla voi olla kauaskantoisen hyvät seuraukset.

Kummitukemme kohteena on nyt suuri Tincan kylän koulu, jossa on 200 lasta. Patmos Lähetyssäätiön Romanianavun kautta voi tukea romanilasten koulunkäyntiä. Ilmoittautumiset kummiohjelma (at) patmos.fi

PIRKKO SÄILÄ

 

Kommentoi "Sinun rahasi eivät auta – älä tue ihmiskauppaa!"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

__    __   _    _   __    __   _    _    _    _   
\ \\ / // | || | || \ \\ / // | || | || | |  | || 
 \ \/ //  | || | ||  \ \/ //  | || | || | |/\| || 
  \  //   | \\_/ ||   \  //   | \\_/ || |  /\  || 
   \//     \____//     \//     \____//  |_// \_|| 
    `       `---`       `       `---`   `-`   `-` 
                                                  
 
 

2 kommenttia "Sinun rahasi eivät auta – älä tue ihmiskauppaa!"

Keijo Porkka 15.10.2018 12.43

Olen tietoinen ja nähnyt Moldovassa nämä samat tapahtumat ja asia on juuri niinkuin Pirkko kirjoittaa.
Eräänkin kerran nuori "äiti" oli kadulla pieni lapsi sylissä ja hän istui kadulla pitkä hame päällä yksijalkaisena käsi ojennettuna vastaanottamaan avun.
Annoin muutaman kolikon paikallista valuuttaa ja jatkoin matkaa.
Kävellessäni tuli mieleeni, kun oli helle, että käännyn takaisin ja käyn torilta ostamassa limonadipullon. Reitti kulki tämän "avuttoman kerjäläisen" kautta ja kuinka ollakkaan, "äiti" retuutti nukkea noustakseen ja reippaasti kävellen kahdella jalalla jatkoi matkaa.
No join limpparin ja jatkoin matkaa ja loppumatkan juoksin asunnolleni. Sain sellaisen vatsataudin limonadista, joka oli ilmeisesti tehty paikalliseen hanaveteen.
(myöhemmin selvisi, että viranomaisten tutkimuksen mukaan paikalliset juomat ovat 60 %:sti piraatteja.

siun kaikille

Lauri 15.10.2018 12.43

Onko Romanian hallitus täysin välinpitämätön näiden kansalaistensa suhteen. Mitä tehdään, että Romanian valtio kantaisi vastuun näistä ihmisistä?