2019-03-07 https://www.patmos.fi/filebank/blog/authors/fb-share_10_7182-JUHA_BLOGI_FINAL.jpg Radio Patmoksen taajuuksilla meneillään olevassa Isänmaa tänään -ohjelmasarjassa [1] käsittelen suomalaiskansallisen aatteen eli fennomanian historiallisia ja raamatulliskristillisiä juuria. Tässä sarjassa esiin nostamiini näkökulmiin liittyen tarkastelen tässä kirjoituksessa hieman laajemmin... https://www.patmos.fi/blogit/kirjoitukset/1293/mita_kansallismielisyys_nationalismi_todella_on Patmos article
Juha Ahvio
7.3.2019
Juha Ahvio

Juha Ahvio, teologian tohtori, dosentti, Patmos Lähetyssäätiön tutkimusjohtaja

Mitä kansallismielisyys, nationalismi, todella on?

Radio Patmoksen taajuuksilla meneillään olevassa Isänmaa tänään -ohjelmasarjassa käsittelen suomalaiskansallisen aatteen eli fennomanian historiallisia ja raamatulliskristillisiä juuria. Tässä sarjassa esiin nostamiini näkökulmiin liittyen tarkastelen tässä kirjoituksessa hieman laajemmin avainkysymystä, johon vastaaminen on oleellisen tärkeää: Mitä kansallismielisyydellä, nationalismilla, todella tarkoitetaan?  

1. Nationalismin määritelmä ei ole itsestään selvä

Teologian tohtori Pasi Jaakkola kirjoittaa nationalismin olemuksesta uskonnonpedagogiikan alan väitöskirjansa Topeliaaninen usko: Kirjailija Sakari Topelius uskontokasvattajana (2011), sivulla 56, seuraavasti:

”Perinteisesti nationalismin kukoistuskauden on nähty alkaneen Ranskan suuresta vallankumouksesta 1789 ja johtaneen 1800-luvulla joukkoliikkeenä kansalaisyhteiskuntien muodostumiseen. Aate ei kuitenkaan syntynyt tyhjästä, vaan sen kehitykselle on nähtävissä syvät juonteet jo varhaisemmassa historiassa. Tämä myös tarkoittaa, ettei nationalismin synty suinkaan ollut rationalistisen valistusfilosofian suora hedelmä, jonka romantiikka kasvatti kypsäksi, vaan sen syntyyn ovat voimakkaasti vaikuttaneet niin historian myytit, uskomukset kuin uskontokin.”

”Nationalismin ja uskonnon voimakas kytkös on kuitenkin viime vuosikymmeninä jäänyt vähälle tutkimukselle erityisesti poliittisessa ja aatehistoriassa. Tämä kaventaa kuvaamme ja käsitystämme siitä, mitä nationalismi olennaisesti oikeastaan on ja miten se on saanut syntynsä. Muutkin tutkijat ovat huolestuneet samasta asiasta ja valittelevat, että tutkimus, joka käsittelee uskonnon merkitystä nationalismissa, on suurelta osin marginalisoitunut kirkkohistorian ja uskontotieteen oppiaineisiin.”

Jaakkola nostaa esiin tärkeän seikan. Nykyään valtavirtainen ja ”poliittisesti korrekti” käsitys nationalismista ja sen luonteesta nojaa pitkälti materialististalouspainotteisiin marxilaislähtöisiin filosofisiin esiymmärryksiin ja on siten vahvasti näiden ennakko-oletusten ehdollistama. Kuitenkin varsinaisen akateemisen nationalismitutkimuksen piirissä tilanne ei ole lainkaan näin yksioikoinen.  

2. Kaksi perusnäkemystä nationalismista

Käsitykset nationalismin luonteesta voidaan karkeasti jakaa kahteen perusnäkemykseen, samaan tapaan kuin professori Pauli Kettunen menettelee artikkelissaan ”J. V. Snellman ja nationalismi” Ilkka Niiniluodon ja Risto Vilkon toimittaman teoksen J. V. Snellman – filosofi ja valtio-oppinut (Suomen Filosofinen Yhdistys, 2006) sivuilla 147–167.  

Kansakuntien alkuperäisyyttä korostavien olemuksellisten näkemysten mukaan kansallisuudet ovat juurtuneet vanhoihin ja kestäviin etnisiin identiteetteihin ja muodostavat pysyvän yhteiskunnalliskulttuurillisen kehyksen. Tällaista käsitystä on edustanut esimerkiksi London School of Economicsin sosiologian, etnisyyden ja nationalismin tutkimuksen professori Anthony D. Smith (1939–2016).

Kansakunnallisuuden moderniutta, poliittistaloudellisuutta ja konstruktiivista luonnetta korostavien näkemysten mukaan kansakunnat ovat taloudellispoliittisten eliittien keinotekoisia rakennelmia, jotka eivät ole pysyviä. Tällaista käsitystä on erittäin vaikutusvaltaisesti edustanut teollisuuskapitalismiin, sosialismiin ja nationalismiin erikoistunut historioitsija Eric Hobsbawm (1917–2012). Hän oli elinikäisen vakaumuksellinen marxisti, jonka aate ohjasi häntä hänen akateemisissa analyyseissään, kuten ilmenee 8.10.2018 päivätystä AEON-julkaisun artikkelista ”The Voice of Hobsbawm”.

Ei ole mitenkään annetusti itsestään selvää, että Hobsbawm-tyyppinen vahvaan marxilaismaterialistiseen filosofiseen esiymmärrykseen nojaava luonnehdinta nationalismin luonteesta ja kansallisuuksien olemuksista tai sellaisten puuttumisista olisi oikeaan osunut tai pätevä. Pasi Jaakkolankin väitöstutkimus osaltaan osoittaa, että Anthony D. Smithin ja hänen kanssaan samoilla linjoilla olevien tutkijoiden näkemys nationalismista olemuksellisiin etniskulttuurillisiin identiteetteihin nojaavana on oikeaan osuvampi ja mielekkäämpi kuin marxilaismaterialistiset näkemykset.   

On syytä pitää mielessä, että nykyjulkisuudessa nationalismin ylle langetettu negatiivinen leima on selkeästi poliittisideologisen tarkoitushakuinen, ei historiallinen eikä filosofisempiirisestikään itsestään selvän oikeaan osunut. Jos me 1930-luvusta jotain voimme oppia niin ainakin sen, että, kuten israelilainen nationalistiajattelija Yoram Hazony kirjansa The Virtue of Nationalism (Basic Books, 2018) sivuilla 37–43 perustelee, hitleriläinen kansallissosialismi ei edustanut nationalismia, vaan keskitetyn rotuimperiumin rakentamista. Hitlerin Kolmannen valtakunnan historia yhdessä Stalinin Neuvostoliiton historian kanssa opettavat meille paitsi totalitaarisen sosialismin turmiollisuutta myös keskitetyn imperialismin tuhoisuutta pienten kansojen kansallisen olemassaolon ja kansallisen identiteetin kannalta.  

Se, mihin puolestaan pahimmillaan johtaa ohjelmallinen nationalismia vastaan taisteleminen, käy ilmi Tytti Saleniuksen valaisevasta artikkelista ”Unkarissa vietettiin kommunismin uhrien muistopäivää” Oikeassa Mediassa 6.3.2019.  

3. Klassinen nationalismi on ja pysyy

Filosofisesti asiantuntevan Stanford Encyclopedia of Philosophy -sivuston artikkeli ”Nationalism” vuodelta 2014 tarkastelee niitä argumentteja, jotka nousevat vahvasti kommunitaarisista (the deep communitarian perspective) lähtökohdista ja jotka antavat tukea klassisen nationalismin edustamalle nationalisminäkemykselle. Nämä lähtökohdat nojaavat syviin filosofisiin ja teologisiin käsityksiin ihmisluonnosta, kielestä, yhteisöllisistä siteistä ja identiteeteistä. Näihin lähtökohtiin nojaavana perusargumenttina voidaan esittää seuraava.  

Ihminen tarvitsee jäsenyyttä sosiaalisessa ja paikallisessa yhteisössä kukoistaakseen ihmisenä. Luonnollinen ja aiempien sukupolvien kulttuuritraditiota kantava yhteisö on se, jossa ihmiselle tärkeät merkitykset ja arvot syntyvät, välittyvät ja pysyvät yllä. Ihmisen persoonallisen identiteetin muodostuminen edellyttää osallisuutta tällaiseen yhteisöön. Nämä ehdot täyttää orgaaninen etnokansallinen yhteisö, kansakunta. Omintakeiset kansalliset yhteisöt ovat itsessään arvokkaita.

Tämän argumentin nojalla voidaan todeta, että professori Timo Vihavaisen artikkeli ”Nationalismi on ja pysyy” Oikeassa Mediassa 6.3.2019 on varsin perusteltu. Klassinen nationalismi, joka nojaa alkuperäisen olemuksellisiin ja kestävän pysyviin etniskulttuurillisiin juuriin ja identiteetteihin, on edelleen vahvasti perusteltu ja tarpeellinen aate.

4. Herderiläinen kulttuurinationalismi

Nationalistisen ajattelun kulttuurifilosofian muotoili klassisella tavalla järjestelmälliseen muotoon saksalainen Johann Gottfried Herder (1744–1803). Herder oli luterilainen pastori ja keskeinen vaikuttaja niin sanotussa saksalaisessa kansallisromanttisessa suuntauksessa, joka ilmeni radikaalin ranskalaisen valistusrationalismin vastapainona. Herder edusti, yhdessä Johann Georg Hamannin (1730–1788) ja runoilija Friedrich Schillerin (1759–1805) kanssa, niin kutsuttua saksalaista Gegenaufklärung -filosofiaa, vastavalistusfilosofiaa. Tämän mukaan asioiden perimmäisin merkitys ei perustu pelkän mekaanismatemaattisen puhtaan järjen päätelmiin, vaan orgaanisesti kehkeytyvien ja historiallisten kokonaisuuksien eri ulottuvuuksien keskinäisiin suhteisiin.

Herderiläinen idealismi hylkää materialismin. Kaikki ei pelkisty materialistiseen teknomekaaniseen laskennallisuuteen eikä talouteen. Järki, kieli ja historia liittyvät toisiinsa. Elämän kokonaisvaltainen ilmeneminen liittyy vahvasti esteettisiin eli kauneusarvoja koskeviin kysymyksiin: taide, kirjallisuus, runous ovat tärkeitä. Samoin orgaanisesti eli luonnolliselimellisesti muodostuneet yhteisöt ja niiden perinteet. Pasi Jaakkola katsoo Topeliaaninen usko -kirjansa sivuilla 59–60 seuraavasti:

”Herderin ajattelulle on leimallista, että jokainen kansakunta on oma orgaaninen kokonaisuutensa.  Hän vertaa niitä rauhaa rakastaviin perheisiin, kun taas monikansalliset valtiot ovat sieluttomia mekaanisia kokonaisuuksia, jotka ovat myös alttiina sodalle. Orgaanisilla kansoilla on oma luonteensa ja separatistinen kulttuurinsa, joka on syntynyt edellä kuvatulla tavalla kansan perimän, ympäristötekijöiden ja kasvatuksen tuloksena. Herderille on ominaista, että hänelle nationalismi ei ole kosmopoliittista, vaan hän korostaa kunkin kansan ominaislaatuisuutta ja itsenäisyyttä. Täten hän nousee vastustamaan nousevaa eurooppalaista imperialismia ja kansojen yhdistymisiä. Kansat ja kielet ovat tasa-arvoisia. Herderin herättelemä esinationalismi on ennen kaikkea kulttuurinationalismia. Kansallishengen luontaisena ilmentymänä hän pitää kansalliskieltä ja tästä syystä Herder kunnostautui myös aikanaan merkittävänä kielitieteilijänä. Kansanluonne ilmenee kielen ja ennen kaikkea runouden kautta. Se ilmentää kansan syvää ajattelua, luomis- ja tuntemiskykyä. Siksi Herder kirjoituksillaan sai aikaan kansanrunouden ja -laulujen keräämisen aallon, joka levisi myös Suomeen Sakari Topelius vanhemman ja Lönnrotin kautta. Sen sijaan Herderin kulttuurisen nationalismin muokkaaminen poliittiseksi nationalismiksi jäi hänen seuraajiensa, erityisesti Hegelin, tehtäväksi.”

Herderin mukaan nationalismi on paras rauhanaate ja ilmaisee oikeaa monikulttuurisuutta. Ylikansallinen imperialismi on alistavan sotaisaa ja mekaanisen yhdenmukaistavaa. Elävän ja orgaanisen kulttuurin ja hengettömän mekaanisen sivilisaation välillä on ratkaiseva ero. Myytti nationalismin sotaisesta ja vaarallisesta eetoksesta on itse vaarallisen virheellinen.

Herderiläisen ja hegeliläisen kansallismielisen filosofian mukaan Kaitselmuksen, Jumalan, ohjaaman historian keskeisimpiä toimijoita ovat kansat, joilla on kullakin oma potentiaalinsa ja Kaitselmuksen antama tehtävänsä. Kansakunta ei ole konstruktio eikä abstraktio, vaan biologisperäinen elävä ja historiallisesti muotoutuva organismi. Kullakin kansakunnalla on paikalliset ja ajalliset erityisedellytyksensä ja synnynnäiset ominaisuutensa, sekä kasvatuksella aikaan saatuja kulttuurillisia ominaisuuksia. Maantiede ja ilmasto ovat vaikuttaneet kunkin kansan muotoutumiseen. Ihmisyyden universaaliset ulottuvuudet toteutuvat kansallisen moneuden ja erilaisuuden myötä, tätäkin Herder nationalistisessa humaniteettiajattelussaan korosti.

5. Hegeliläinen nationalistinen valtiofilosofia

Saksalainen filosofi Georg Wilhelm Friedrich Hegel (1770–1831), joka oli kirkkokunnalliselta taustaltaan luterilainen kristitty, muotoili nationalismin valtiofilosofian. Siitä huolimatta, että Hegelin idealistista filosofiaa on hänen jälkeensä tulkittu eri tahoilla hyvinkin vastakkaisilla tavoilla kuten esimerkiksi materialistisen marxismin piirissä, Hegel lukeutuu nationalismin kuten myös konservatismin merkittävimpiin filosofeihin. Etenkin suomalaisen kansallisromanttisen nationalismin ja konservatismin kannalta sekä fennomaanifilosofi J. V. Snellmanin (1806–1881) kautta tarkasteltuna, asia on näin.   

Hegelin mukaan historiallinen kehkeytyminen on kaitselmuksellisen tarkoitushakuista, Maailmanhengen ilmaistessa itseään järjellisesti. Valtiot ja kansat, jotka tulevat kansallisesti tietoisiksi itsestään valtiossa, ovat Kaitselmuksen, Maailmanhengen eli Jumalan johtaman päämäärähakuisen maailmanhistorian perustoteuttajia. Valtiossa toteutuu vapaus. Vapaus ei tarkoita mistään riippumattomuutta, vaan vapaus on mahdollista valtiossa ja sen lakien ohjaamana.

Hegel erottaa käsitteellisesti toisistaan valtion ja kansalaisyhteiskunnan, jossa toteutuvat yksityishenkilön yksilöllinen vapaus, yksityinen yrittäminen, markkinat ja kolmannen sektorin moninaiset toiminnat. Hegel korostaa, kuten myös toinen konservatismin merkittävä filosofi Edmund Burke (1729–1797), niin sanottujen välittävien instituutioiden kuten perheen, kirkkojen ja kulttuuritoimijoiden merkitystä. Kansalaisyhteiskunta edustaa yksityistä, valtio edustaa yhteistä ja julkista, res publica, puolueettomine virkakuntineen. Julkisen moraalin tulee olla korkea ja kansalaishyveitä tulee velvollisuuseettisesti viljellä. Me olemme sekä yksityishenkilöitä että valtiollisia kansalaisia ja meidän tulee toimia rakentavasti yhteisömme hyväksi.

Ihminen on Hegelin kuten Aristoteleen (384–322 eKr.) ja Raamatunkin mukaan yhteisöllinen olento, joka tiedostaa itsensä suhteessa muihin, eli ihminen on poliittinen, valtiollinen olento. Koska ihminen on Hegelin mukaan yhteisöllisorgaaninen olento, ovat miehen ja naisen välinen monogaaminen avioliitto, perhe lasten kasvatuksineen ja yksityinen omaisuus ratkaisevan tärkeitä instituutioita sekä kansalaisyhteiskunnan että valtion kannalta. Hegel kirjoittaa Markus Wahlbergin suomentaman teoksen Oikeusfilosofian pääpiirteet eli luonnonoikeuden ja valtiotieteen perusteet (Kustannus Pohjoinen, 1994) sivulla 172, seuraavasti: 

”Perhe eriytyy luonnollisella tavalla ja olemukseltaan persoonallisuuden periaatteen välityksellä moniksi perheiksi. Kukin perhe on yleisesti ottaen itsenäinen konkreettinen persoona ja siksi ulkonaisessa suhteessa toisiin. Toisin sanoen perheykseys on siveellinen idea…Toisin sanoen: koska siveellisyys on olemuksena välttämättä näyttäytyvä…, niin refleksiosuhde muodostaa siveellisen järjestyksen ilmiömaailman kansalaisyhteiskuntana. Perheen siirtyminen toiseen periaatteeseen on olemassa toisaalta sen rauhallisena laajentumisena kansaksi eli kansakunnaksi, jolla on siten yhteinen luonnollinen alkuperä.”

Perheestä, kodista, syntyy Hegelin mukaan orgaanisesti alueellisrajallinen kansakunta, yhteinen suuri koti, isänmaa, joka velvoittaa.

Hegel, kuten J. V. Snellmankin, korostaa uskonnon, kristinuskon, luovuttamatonta merkitystä kulttuurin, kansakunnan ja valtion kannalta, taiteen ja tieteen merkityksen rinnalla. Mutta metafyysinen, uskonnollinen, on perustavaa. Historiaa, kansakuntia, niiden kieltä ja kansanhenkeä ja valtioita ei voi ymmärtää ilman uskontoa. Ilman Jumalaa emme voi ymmärtää historianfilosofiaa.

6. Snellmanilainen fennomaaninen nationalismi

Johan Vilhelm Snellman muotoili Suomen ja suomalaisuuden hegeliläisen valtiofilosofian ja esitti suomalaisen nationalismin filosofiset perusteet aikana, jolloin monetkin pitivät tällaista pyrintöä paitsi täysin epärealistisena myös epäsuotavana ”vakauden” horjuttamisena. Mutta Snellman ymmärsi, että hänellä oli velvollisuus uskaltaa.

Snellman, sosiaalisena ja taloudellisena uudistajana, oli suomalaiskansallisena nationalistina vanhafennomaanisen realistinen arvokonservatiivi, joka uskoi suomalaiseen kansallisvaltioon, koska kansallishenki siihen velvoitti. Snellmanilaisen fennomaanisuuden mukaan maailmanhistoria on Jumalan yleistä ilmoitusta. Jumalan maailmansuunnitelman idea sitoo koko historian, kaikkien kansakuntien yhteisen historian, yhdeksi kokonaisuudeksi. Kansojen sivistys nojaa kielten erilaisuuteen ja kansallisen historian vaiheisiin ja eroihin näissä. Valtio, siveellisyyden korkein aste, on myös vapauden korkein aste. Vapaus toteutuu kulttuurillisen ja kansallisen kokonaisuuden ja yhteisön osana, valtiollisen lainalaisen vapauden muodossa. Valtio on moraalin alan toimija ja valtiossa toimitaan moraalisesti. Inhimillinen siveellinen tietoisuus kehittyy kansallisessa valtiollisessa yhteisössä.

Snellman torjui selkeästi kosmopolitismin, eli nykytermein globalismin, ja ajatuksen maailmanvaltiosta, kuten professori Juha Sihvola nimenomaisesti toteaa ”Snellman ja ulkopolitiikka” artikkelissaan J. V. Snellman – filosofi ja valtio-oppinut -teoksen sivuilla 205 ja 214. Snellman siis edusti realistista Suomi ensin -linjaa, näin nykytermiä jälleen soveltaakseni.

Snellman oli perustuslaillinen monarkisti, joka myös varoitti pidäkkeettömän massademokratian vaaroista. Snellman katsoi hegeliläisittäin, että kansakunta on valtiollistumisen prosessissa ohjaten siten itseään. Mutta myös yksilöllisellä toiminnalla on Snellmanin mukaan tärkeä merkitys tässä prosessissa.

Snellman uskoi, kuten konservatiivifilosofi Edmund Burke, että orgaaninen vähittäinen muutos on hyvää. Snellman oli perusnäkemykseltään myös talousnationalisti, joka korosti yksityisen omistuksen ja vastuullisen taloudellisen toiminnan merkitystä ja torjui sosialismin. Snellman katsoi, että kansakunnan tulee luottaa vain itseensä. Hänen mukaansa ”Aseeton kansa on kelvoton”. Mutta toisaalta Snellman myös korosti, että ”Suomen kansan voima on sen sivistyksessä”. Historia kehkeytyy järjellisesti, joten sivistys on tärkeää kansanhengen ilmenemisen edistämiseksi ja kansakokonaisuuden vahvistumiseksi. Snellman halusi myös työväestön mukaan kansalliseen sivistysprojektiin. 

Snellman katsoi, että kristillisyyden valtiolliskulttuurillinen ja yhteiskunnallinen merkitys on suuri. Snellmanin hegeliläisen filosofian mukaan kristillinen usko ja kansallisvaltiollinen hyvinvointi kuuluvat yhteen ja tukevat toinen toistaan. Pasi Jaakkola kirjoittaa Topeliaaninen usko -kirjansa sivuilla 61–62, seuraavasti: 

”Snellman myös argumentoi toivomaansa yhteiskuntafilosofiaa historian esimerkeillä. Yhteiskunta, jossa tiede ja taide on erotettu uskonnosta, merkitsee taantumista antiikin pakanuuteen. Taasen pietistinen valtio, jossa korostetaan uskonelämää, mutta väheksytään kansallisuutta, yhteiskuntaa, tiedettä ja taidetta, on paluuta keskiajan pimeyteen. Snellman näkeekin, että modernin sivistysvaltion tunnuspiirre on kristinuskon hengen vaikutuksen levittäminen sen kaikkiin toimintoihin. Näin ollen työskentely yhteiskunnan hyväksi on työskentelyä siinä ilmenevän maanpäällisen Jumalan valtakunnan hyväksi.”

”Snellmanin henkilökohtaisen maailmankatsomuksen ja hegeliläisen filosofian vaikutuksesta suomalainen nationalismi linkittyi alusta lähtien hyvin voimakkaasti uskontoon. Vaikka Snellman muun sivistyneistön tapaan suhtautui kriittisesti herännäisyyden moniin piirteisiin, löytyi kansan liikehdinnän parista kannatuspohjaa myös nationalismille. Herätysliikkeiden johtavat papit edustivat merkittävintä suomenmielistä sivistyneistöä. He olivat tärkeitä nationalismin levittäjiä ja Snellmanin oli näin ollen oltava yhteyksissä heidän kanssaan. Papiston kautta levinnyt kristillinen fennomania oli valtiollisen fennomanian edelläkävijä.”

7. Nationalismi ja konservatiiviset perhearvot edellyttävät toisiaan

Snellmanin edustama etiikka on velvollisuusetiikkaa, joka korostaa lainkuuliaisuuden ja hyvien tapojen merkitystä. Tästäkin syystä Snellman kannatti konservatiivisia perhearvoja ja vastusti omana aikanaan ilmenneitä ”vapaan rakkauden” vaatimuksia. Snellman puolusti hegeliläisittäin perinteistä avioliittoinstituutiota julkisena kansallisena, yhteiskunnallisena ja valtiollisena yhteisenä hyvänä. Snellmanin kuten Hegelinkin mukaan perhe on kasvatuksen keskus ja moraalin eteenpäin välittäjä.

Saksalaisfilosofi Hegel katsoo Oikeusfilosofia -teoksensa sivuilla 165–166, 167 ja 168 seuraavasti, sen lisäksi, että Hegel painokkaasti opettaa perheiden laajentuvan moniksi perheiksi ja näiden myötä kansaksi eli kansakunnaksi, jolla on yhteinen luonnollinen alkuperä:

”Avioliitto on olennaisesti yksiavioisuutta, koska persoonallisuus on välitön muut pois sulkeva yksittäisyys, joka astuu tähän suhteeseen ja sille alistuu. Aviosuhteen totuus ja sisäinen lämpö…syntyy vain tästä persoonallisuuden molemminpuolisesta jakamattomasta antaumuksesta…Olemukseltaan monogaaminen avioliitto on eräs niistä absoluuttisista periaatteista, joihin yhteisön siveellisyys perustuu. Siksi avioliiton voimaan saattaminen esitetään valtioiden jumalallisen tai herooisen perustamisen momenttina…”

”Oikeudellisena persoonana perhettä edustaa muita kohtaan mies perheen päänä. Lisäksi etupäässä miehelle kuuluu ansiotyö perheen ulkopuolella, huolenpito tarpeista samoin kuin perhevarallisuuden määräämisvalta ja hallinto. Perhevarallisuus on yhteistä omaisuutta…lapsilla on oikeus saada elatuksensa ja kasvatuksensa yhteisestä perhevarallisuudesta. Vanhempien oikeus lasten suorittamiin palveluksiin perustuu ja rajoittuu ylipäätään perheen yhteisistä tehtävistä huolehtimiseen. Vastaavasti vanhempien oikeus lasten omavaltaisuuteen nähden perustuu kurin ja kasvatuksen päämäärään…”

Näihin Hegelin linjauksiin liittyy Snellman, kuten tuo esiin Turun yliopiston filosofian professorina toiminut J. E. Salomaa kirjansa J. V. Snellman: Elämä ja filosofia (WSOY, 1944) sivuilla 497, 498, 499–500, 501 ja 503:

”Valtiofilosofiansa perusajatusta kehittäessään Hegel antaa sille tavallisen dialektisen 3-osaisen rytmin. Sen mukaan hän käsittelee ensin perhettä, sitten kansalaisyhteiskuntaa ja lopuksi valtiota. Snellman säilyttää tämän kolmijaon. Niissä siveellisyys toteutuu: perheessä perherakkautena, kansalaisyhteiskunnassa lainkuuliaisuutena ja valtiossa isänmaallisuutena. Ne kaikki edellyttävät toisiaan: toinen ei ole mahdollinen ilman toista, toinen ei ole toista tärkeämpi. Yhdessä ne muodostavat kokonaisuuden…Niin perhe, kansalaisyhteiskunta ja valtio kytkeytyvät kiinteästi toisiinsa…”

”Perhe, Snellman sanoo, on siveellisyyden ensimmäinen objektiivinen olomuoto, ’siveellisyyden objektiivinen olemassaolo rakkautena’ (II, 30). Mutta perheen siveellisyys ilmenee ainoastaan siinä, että vanhemmat rakkaudella täyttävät velvollisuutensa kasvattaessaan lapsiaan järkeviksi ja siveellisiksi eli kunnon kansalaisiksi. Perhettä Snellman sanoo myös ’luonnolliseksi yhteiskunnaksi’…Perhe-elämään ei mikään laki koske. Sillä on tarkoitus itsessään lasten synnyttämisessä ja kasvattamisessa. Sellaisena se muodostaa valtion menestymisen lujan perustuksen.”

”Perhe-elämä on kaiken inhimillisen toiminnan perustus…Perheestä alkunsa saanut tapa on ja sen tulee olla kansakunnan yhteinen tapa, laillinen yhteiskuntajärjestys. Ylimalkaan kaikkien inhimillisten pyrkimysten hedelmä, inhimillinen sivistys, palaa jälleen perheeseen, liittyy perittynä vakaumuksena ja tapana sen elämään…Vaimon, lasten, kodin ja konnun suojaaminen ja huoltaminen on esim. miehelle yhtä väistämätön velvollisuus kuin lain ja oikeuden, kansan ja isänmaan puolustaminen…Perhesiteiden hajoaminen ja hävittäminen hävittää myös valtion. ’Perhe-elämän puhtaudesta tai rappeutumisesta johtuu kansakuntien säilyminen tai häviö; ne tunteet ja käsitykset, jotka tehdään perheessä vallitseviksi, määräävät totuuden ja oikeuden edistymistä maan päällä’ (IV, 392)…Monet eri perheet muodostavat kansalaisyhteiskunnan, jonka Snellman Hegeliä ym. seuraten erottaa valtiosta…Hän [Snellman] pitää yhteiskuntaa yhtä alkuperäisenä ja välttämättömänä kuin perhettäkin…”

Orgaanisista juurista nouseva nationalismi, patrioottisuus ja konservatiiviset perhearvot eli koti, uskonto ja isänmaa kuuluvat elimellisesti yhteen niin Hegelillä kuin Suomen kansallisfilosofi Snellmanillakin.  

 

Kommentoi "Mitä kansallismielisyys, nationalismi, todella on?"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

  ____     __   __    _____      ___      _____   
 |  _ \\   \ \\/ //  /  ___||   / _ \\   / ____|| 
 | |_| ||   \ ` //  | // __    | / \ || / //---`' 
 | .  //     | ||   | \\_\ ||  | \_/ || \ \\___   
 |_|\_\\     |_||    \____//    \___//   \_____|| 
 `-` --`     `-`'     `---`     `---`     `----`  
                                                  
 
 

13 kommenttia "Mitä kansallismielisyys, nationalismi, todella on?"

Raili Lahti 7.3.2019 18.25

Jaksoin lukea, koska viikko sitten maanantaina puhuit niin hyvin suomalaisten hoidosta. Kyllä oli hyvä, viisaasti kirjoitettu kirjoitus! z

Johannes 8.3.2019 18.24

Vain TÄYDELLINEN NERO ja JUMALAN VOITELEMA PYHIMYS voi kirjoittaa näin hyvin. Juha Ahvio täyttää messiaanista tehtäväänsä valistaessaan syntisiä. Ahvio Jeesuksesta seuraava ja hän on planeetan ainoa ihminen, joka tuntee Pyhän Hengen ajatukset ja pyrkimykset. Meidän tulee osoittaa rukouksemme Ahviolle ja pyytää häneltä armoa, sillä vain Jeesus ja Ahvio voivat johdattaa Isän luo. Ylistäkää Ahviota rukouksin, uhratkaa hänelle nuorimmat karitsanne ja lahjoittakaa kaikki omaisuutenne hänelle. Vain tällä tavalla voitte saada Jeesuksen hyväksynnän. Ainoa tie Isän luo on Jeesuksen kautta ja ainoa tie Jeesuksen luo on Ahvion kautta.

Ikävä ihminen? 8.3.2019 18.24

Olettaisin Ahvionkin ymmärtävän, että kun puhumme ihmisten aatteista vaikkapa 1800-luvulla, nuo ajatukset kumpuavat täysin erilaisesta maailmasta kuin se, missä me nykyihmiset elämme. Kovasti komeitahan nämä puheet patriooteista ja nationalismista ovat, mutta käytännössä noiden asioiden ylikorostuminen on ongelmallista. Tämä nähdään kaikkialla maailmassa.

”...Oikeudellisena persoonana perhettä edustaa muita kohtaan mies perheen päänä. Lisäksi etupäässä miehelle kuuluu ansiotyö perheen ulkopuolella, huolenpito tarpeista samoin kuin perhevarallisuuden määräämisvalta ja hallinto..."

Nämä ideat mahtavat kuitenkin upota aika huonosti tämän päivän Suomessa?

Erkki Hänninen 9.3.2019 19.43

J. V. Snellman ei uskonut kristinuskon Jumalaan. MOT. (Ks. esim. Wikipedia.)

Koti ja synnyinmaa ovat minullekin tärkeitä. Kristinusko ei ole uskonto eikä uskonnollisuutta. Haluan olla uskonnoton kristitty.

Nationalismi ja kristinusko eivät mielestäni sovi yhteen. Rakastan kansaani ja synnyinmaatani Suomea kyllä. Mutta Jeesuksen edellä ei saa olla sydämessä mitään eikä ketään muuta kuitenkaan.

Raamatullinen kristinusko on kyllä enemmänkin kansainvälistä kuin ahtaan nationalistista.

Mervi 9.3.2019 19.43

”Johannes 8.3.2019 18.24”
Olet pikkuisen jyvällä Ahvio tosiaan on uskovana velvollinen ja oikeutettu jukistamaan evankeliumia ja sen hän tekeekin teologin ottein. Tosiasi on, että uskovat yksiköihmiset johdattavat Jeesuksen luokse eivät niinkään kirkot tai papit. He tekevät sen sydämensä halusta eikä rahasta.

Myös siinä olet jyvällä, että Raamattu valtuuttaa uskovat päästämään syntinsä tunnustaneet synneistään. Ostamalla et syntejäsi anteeksi saa.

Mutta siinä et ole edes jyvällä, että Juha on palkkatyössä eikä kaipaa sinun eikä kenenkään muun almuja mutta toki voit halutessasi tukea Patmoksen arvokasta työtä niin nämäkin blogit saavat jatkoa.

Siunausta sinulle!

Jukka mikkola 10.3.2019 18.18

Erkki Hänninen,
Snellmanin uskoon kristinuskon Jumalaan en osaa kantaa ottaa. Uskoiko hän sitten yleisemmin jumalaan asioiden korkeimpana hallitsijana, säätäjänä ja luojana on toinen kysymys.

Nationalismi ja kristinuskon kansainvälisyys ovat kovin moninaisia ilmiöitä. Kristinuskon isänmaallisuus ja kansainvälisyys sopivat molemmat yhteen ilman ristiriitaa. Minusta ne molemmat kuuluvat kristinuskon olemukseen. Eikä nationalismi käsittääkseni ole vain synnyinmaan rakastamista. Minkä tahansa asian ylikorostus luo asiasta epäjumalan, myös kansainvälisyys. Nationalismi siis myönteissti ymmärrettynä sopii kristinuskoon. Eihän esim. palvelu aseettomana tai siviilipalvelus tarkoita, ettei voisi olla hyvinkin isänmaallinen.

Mitä tarkoitat käsitteellä uskonnoton kristitty? Tai oleellisempi kysymys: mitä tarkoitat kristittynä olemisella?

Ikävä ihminen? 10.3.2019 18.18

Mervi.

Kukas sen Ahvion palkan maksaa? Oletko tullut ajatelleeksi sitä, mistä Patmoksen tulot muodostuvat?

Mervi 11.3.2019 14.33

”Ikävä ihminen? 10.3.2019 18.18”
Toki minä tiedän, mistä Patmoksen tulot muodostuvat. Mutta minä en ainakaan koe Palmokselle lahjoittaessani olevani heidän työnantajansa ja siten ”ylemmässä” ja direktio-asemassa heitä kohtaan.
Minä koen olevani lähetystyön osa, lähettäjä. Luotan Patmokseen miten he rahat käyttävät. Työmies on palkkansa ansainnut.
Ahvion merkittävä työ K&S:ään varmaan myös tuo Patmokselle tuloja.

Minusta ”johannes” ei vaikuta Patmoksen lahjoittajalta eikä työn tukijalta, en tiedä mitä mieltä sinä olet.

Mutta meidän jokaisen lopullisen ja tärkeimmän palkan kuitenkin maksaa Jumala.

Palkkapäivää odotellessa, siunausta sinullekin!

JK 11.3.2019 14.33

Erkki Hänninen,

Kristinusko on kansainvälistä sikäli,että evankeliumi kuuluu julistaa kaikille kansoille.

Edellytyksenä sille,että sitä voidaan mahdollisuuksien mukaan julistaa,kun kaikkialla se ei ole mahdollista,on tuo mainitsemasi nationalismi sikäli,että esimerkiksi meillä Suomessa on ensinnäkin vapaa demokratia ja uskonnonvapaus,myös se positiivinen ,jotta täällä voidaan esimerkiksi kouluttaa ja lähettää lähetystyöntekijöitä maailmalle,sekä rahoittaa lähetystyötä.

Erkki Hänninen 11.3.2019 14.33

Arvoisa Jukka Mikkola.

Kiitos kysymästäsi. Muistaakseni kunnioittamani raamatunopettaja Leo Meller on todennut jossain joskus, että ihmiskunnan ensimmäinen uskonto oli saatananpalvonta. Liekö viittaus Kainin uhriin? Asian voinee tarkistaa.

Väsyin elämässäni uskontoon ja uskonnollisuuteen. Rukoiiin että Oikea Jumala vapauttaisi minut uskonnollisuuden kahleista. Jeesus sanoo, että jokainen istutus, jota Isä Jumala ei ole istuttanut, pitää repiä juurineen irti. Olin uskonnon uhri ja uskonnon orja. (Latinan sana religio tarkoittaa sitomista. Sana religion, uskonto, tulee tästä.)

Jeesus on Vapauttaja! Haluan olla Jumalan Sanaan uskova kristitty, ilman uskontoa ja uskonnollista rekvisiittaa. Raamatuntulkinnassani olen aika konservatiivinen, fundamentalistinenkin. Sana kehottaa koettelemaan ja arvioimaan kaikki. Vaikka olen aika arka ja epävarmakin henkilö, tiedän minulla olevan henkien erottamisen armolahjan. Kunnia tästä Jumalalle!

Uskonto ja ns. nationalismi on huono, jopa vaarallinen yhdistelmä. Uskontona kristinusko on siinä tapauksessa samalla viivalla islamin, juutalaisuuden, buddhismin, hinduismin tms. uskontojen kanssa.

Edesmennyt Jumalan mies Jaakko Elenius totesi, etä kristinusko ei ole uskonto. Komppaan. Ja Marx oli siinä oikeassa, että uskonto on ooppiumia kansalle. (En ole marxilainen muuten.)

Isänmaa-sanan väärinkäytöstä johtuen puhun mieluummin kotimaasta tai synnyinmaasta. (Isäni oli jatkosodan veteraani.) Koti ja synnyinmaa ovat suuria Jumalan lahjoja, joista olen kiitollinen.

Jeesus ei saa olla mikään äärioikeiston keppihevonen tai monopoli! Jeesus ei hyväksyisi oikeistopoliitikkaa, joka riistää köyhiä. Kommunismikaan ei onnistunut, eikä nationalistinen sosialismi, = kansallisssosialismi eli natsismi. (Eli fasismi.)

Jeesus on ainoa toivomme, myös Suomen kansalle. Siunausta kaikille!

jukka mikkola 12.3.2019 13.25

Kiitos vastauksesta , Erkki Hänninen.

Halusin kysyä, koska monessa suhteessa olemme siirtyneet "sanojen aidon merkityksen jälkeiseen maailmaan", jolla tarkoitan sanojen merkityksen muuttamista tarkoitushakuisesti, ellei peräti manipulatiivisesti.

En minäkään aitoa klassista kristinuskoa "uskontona" pidä, mutta sanat kun ovat joskus "vaiketa".

Nationalismi tai kansallismielisyys on sekin HYVIN moninainen käsite, enkä sillä itse ymmärrä äärioikeistolaisuuteen sidotuksi. Olen alkanut vierastaa termiä "äärioikeistolaisuus", sillä sillä leimataan tiettyjä ryhmiä, kokonaisuudessaan. Toki nationalismilla on ikäviä yhteyksiä ollut (ja on edelleen) moniin uskonnollisiin liikkeisiin (mm. hindulaisuuteen, budhalaisuuteenkin ym.). Ja mitä "persuihin" tulee, on joukko varsin "kirjavaa" - eikä mielestäni perussuomalaisuus tai kristillisdemakrattisuus ym. ole itsessään äärioikeistolaisuutta. Arvokonseravittivisuudesta on tullut kirosana ns. valtamediassa (=mediassa, jolla on valtaa paljon).

Nationalismia voi olla sosialismissakin (kansallissosialistit kai eivät olleet oikeistolaisia???). Nykyvasemmisto on kyllä edustanut pikemminki "internationalismia", mikä mielestäni oli silminpistävää mm. Olof Palmen hautajaisissa, ("aikamme sosialidemokraatti").

Kristinusko on ymmärtääkseni aina ollut kansainvälistä, myös valtion rajat ylittävää, mutta kuitenkin valtioiden rajat ja suvereenisuuden tunnustavaa.

IlkkaT.O. 12.3.2019 13.25

Kiitos Juha Ahviolle perustavanlaatuisesta analyysistä suomalaisen kansallismielisyys-käsitteen historiallisista perustoista vasten sitä, mikä nykyinen, Eliitin poliittisesti korrrekti käsitys siitä on.
Kansallismielisyys, nationalismi ja lähes synonyymi sille, patriotismi on luettavissa jo Raamatun alkulehdiltä. Silloinen "Baabelin unioni" pyrki siihen, mihin EU-liittovaltiohanke meidän aikanamme. Baabel pyrki nimenomaisesti yhdistämään yhdeksi kaikki kansat, "Open Borders" - vastoin Kaikkivaltiaan Jumalan tahtoa: 1.Moos.11:4 "Rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni (huom. symb. merk.), jonka huippu ulottuu taivaaseen. Tehkäämme itsellemme nimi, ettemme hajaantuisi yli koko maan." No, seuraukset tunnetaan, Herra itse puuttui asioiden kulkuun. Aik. luvussa kerrotaan, kuinka kansat "erkanivat maihinsa, kukin kielensä, heimonsa ja kansallisuutensa mukaan".
Tänä päivänä EU-liitovaltiokehitys on kommunismia ja kansallissosialismia, osana YK:n ajamaa globaalihallintoa.
Siksikin on Ahvio selvitys asiasta merkittävä juuri ennen näitä nimenomaisia vaaleja suurten teemojensa vuoksi, mikä merkitys on terveellä kansallisella identiteetillä, jota koko poliittinen ja kulttuurinen vihervasemmistolais-agenda on noussut vastustamaan, häntäheikkeinään Kokoomus ja Keskusta muista sapaannuolijoista puhumattakaan.
Terveeseen nationalismiin ja patriotismiin liittyy saumattomasti raamatullinen ilmoitus kansakunnista, heimoista, kielistä ja rajoista. Uskossa Jeesukseen olevat kansakunnat, heimot ja kansat kielineen kohtaavat jälleen kerran Taivaassa, Ilm.7:9.
Erkki H.: Aatteen, tässä tapauksessa fennomanian esiintuomiseksi ja puolustamiseksi ei tarvinnut olla uskova. Osasin ajatella raamatullisella tavalla jo ennen uskoontuloani; se ei kuitenkaan olisi riittänyt pelastukseen. J.W.Snellman oli mies, jolla oli selkeästi sisäinen missionsa, ja hyvä niin, jos näin halutaan asia selventää, Trumpilla myös nykyvaltiomiehistä. Suomalaiskansallisen aatteen toimijana Snellman oli Jumalan käytössä, henk.koht. uskon jokainen on ratkaissut/ratkaisee omalla kohdallaan Herransa edessä. Suomalaista kansallista identiteettiä vahvistivat sekulaarilla puolella monet tieteen, kulttuurin ja taiteen edustajat ennen itsenäisyyttämme ja myös urheilijat itsenäisyyden alkutaipaleella varsinkin.
Snellman ymmärsi - ei minkä tahansa - vaan Raamatun kristinuskon, tietyn ja määrätyn uskonnon etiikan perustan olevan yhtä suomalaisen kansallisuusaatteen kanssa, erottamattomia.
Sosialismilla tai kansallissosialismilla ei ole ollut koskaan mitään tekemistä terveen kansllismielisyyden kanssa, mielipuolisuuden kanssa kylläkin.
Erkki H.: Elenius puolusti homoseksuaalisuutta kristillisyydessä.

IlkkaT.O. 12.3.2019 13.25

...jatkoa:
"ikävä": Sen seuraus, mikä ei todellakaan enää tahdo "upota" tämän päivän Suomessa, saa Suomen näyttämään Raamatun valossa Sodomalta ja Gomorralta. ja kuinka nopeasti onkaan suomalainen sivistysvaltio silputtu Saatanan ja kätyriensä (jumalattomat yhteiskunnalliset, poliittiset ja kulttuuriset) toimesta valtiomme Kirkon sitä myötäkarvaan silittäen - Jumalan varoituksista huolimatta.
Raamattu, Jumalan sana on yhtä validi nyt kuin ennen, sen Sana itse ilmoittaa. Turhaa on teeskentelysi asioiden "ylikorostamisesta".

"Johannes": vain täydellinen - omasta mielestään - uskonnollinen, muttei uskova uskontotieteilijä/-filosofi voi vastata kaltaisellasi tavalla Ahvion merkittävään analyyttiseen tietopakettiin. En onnittele.
Juha Ahvio todellakin täyttää kirjoituksillaan Herralta saamaansa missiota, siinä olet oikeassa, valistaessaan saamallaan ymmärryksellä armosta osallisia ja vielä toistaiseksi osattomia. Kunnia kuuluu joka tapauksessa yksin Jumalalle ja teurastetulle Karitsalle, Jeesukselle Kristukselle - uusia ei tarvitse tappaa, vaikka siihen kehoitat.

On syytä panna merkille myös tervettä kansallismielisyyttä vastustava hallituksen sekoilu nimeltään pidäkkeetön maahanmuutto ja sen aiheuttama poru sen kustannuksista ministerien puheenvuoroissa. "Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa", suomalaiskansallinen sananparsi osuu ja uppoaa:

https://blogit.iltalehti.fi/pauli-vahtera/2019/03/11/maahanmuuton-hinta-32-miljardia-euroa-ministereiden-laskelmat/

Vaalitentit lähestyvät; millä tavoin "suuret" puolueet asian väistävät ja millä tavalla vaalikoneet asian esille tuovat, vai tuovatko ollenkaan??