2019-06-05 https://www.patmos.fi/filebank/blog/authors/fb-share_10_7182-JUHA_BLOGI_FINAL.jpg Luterilaisen kirkkomme tunnustuskirjoihin lukeutuva Apostolinen uskontunnustus on Raamattuun perustuva vanhakirkollisen yleiskristillinen yhteenveto kristillisen uskon ydinsisällöstä. Kolmannessa uskonkohdassa tunnustetaan uskoa kolmiyhteisen jumaluuden kolmanteen persoonaan, Pyhään Henkeen, ja... https://www.patmos.fi/blogit/kirjoitukset/1331/helluntain_sanoma_pyhan_hengen_vuodatus_takaa_pyhityksemme Patmos article
Juha Ahvio
5.6.2019
Juha Ahvio

Juha Ahvio, teologian tohtori, dosentti, Patmos Lähetyssäätiön tutkimusjohtaja

Helluntain sanoma: Pyhän Hengen vuodatus takaa pyhityksemme

Luterilaisen kirkkomme tunnustuskirjoihin lukeutuva Apostolinen uskontunnustus on Raamattuun perustuva vanhakirkollisen yleiskristillinen yhteenveto kristillisen uskon ydinsisällöstä. Kolmannessa uskonkohdassa tunnustetaan uskoa kolmiyhteisen jumaluuden kolmanteen persoonaan, Pyhään Henkeen, ja Häneen nojaavaan pyhitykseen: 

”Minä uskon Pyhään Henkeen, pyhän kristillisen kirkon, pyhien yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän. Aamen.”

Sen, mitä tämä tunnustus tarkoittaa, selittää Martti Luther Vähässä katekismuksessa, joka sekin on kirkkomme ohjeellisen sitova tunnustuskirja, seuraavasti:

”Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa. Samalla tavalla hän maailmassa kutsuu, kokoaa, valaisee, pyhittää ja Jeesuksen Kristuksen yhteydessä varjelee koko kristikunnan ainoassa oikeassa uskossa. Tässä kristikunnassa hän joka päivä antaa minulle ja jokaiselle uskovalle rajattomasti kaikki synnit anteeksi, herättää minut ja kaikki kuolleet viimeisenä päivänä sekä lahjoittaa minulle ja kaikille uskoville iankaikkisen elämän Kristuksessa. Tämä on varmasti totta.”

Sunnuntaina 9.6.2019 on helluntaipäivä. Helluntaipäivän raamatullinen merkitys ja sisältö liittyvät vahvasti sekä kristologiaan – Kristuksen taivaaseenastumiseen – että etenkin pneumatologiaan, oppiin Pyhästä Hengestä. Apostolien tekojen toisessa luvussa selostetaan ensimmäisen helluntain eli Pyhän Hengen vuodatuksen yhteyteen liittyneitä tapahtumia ja avataan niiden merkitystä. Apostolien tekojen toisen luvun pohjalta selviää, että ensimmäisen helluntain ja armonliiton uusitestamentillisen vaiheen liikkeelle lähdön raamatullisen sisällön ymmärtääkseen pitää palata Vanhaan testamenttiin ja profeetta Jooelin kirjaan, joka on peräisin 800-luvulta eKr.

Jooelin kirja on kirjoitettu varoittamaan tulevasta ”Herran päivän” tuomiosta, kehottamaan parannuksentekoon ja vahvistamaan profeetallisesti Jumalan armonliiton lupausten lopullinen täyttyminen ja Jumalan kansan vihollisten häviö.

Jooelin kirjan mukaan Jumala on suvereeni, pyhä ja samalla myötätuntoinen. Jumala hallitsee kaikkien kansojen kohtaloita. ”Herran päivä” on käsite, joka viittaa ennen kaikkea Jumalan tuomion ja jumalallisen asioihin puuttumisen toteutumiseen, kuten Jooelin kirjan luvun 2 jakeet 1–2, 11–12 ja 20 osoittavat. Nämä jakeet ennakoivat Jooelin näkökulmasta pitkällä tulevaisuudessa olleet Babylonian maahantunkeutumisen ja sittemmin Babyloniaa kohdanneen tuomion. 

Mutta Jooelin julistus ei pelkisty tällaiseen paikallisrajalliseen asiayhteyteen, kuten käy ilmi Jooelin kirjan luvun 2 jakeesta 31, joka puhuu ”Herran päivästä, siitä suuresta ja peljättävästä” eli Jumalan lopullisesta eskatologisesta asioihin puuttumisesta ja tuomiosta. Tätä käsitettä – universaalin eskatologista ja kosmista Herran taistelun päivää, jolloin Jumalan koko Israelia ja koko luomakuntaa koskevat armonlupaukset täyttyvät lopullisesti ja Israelin viholliset kärsivät yhtä lopullisen tappion – avaavat Jooelin kirjan jakeet 2:28–3:21. 

Näissä jakeissa ilmenee vahva pneumatologinen eli Pyhän Hengen työhön liittyvä korostus. Jumalan koko Israelin eli sekä etniskansallisen Israelin että armonliiton yhteyteen liitettyjen muidenkin etnisten ryhmien eli kansakuntien ja luomakunnan uudistus lähtee liikkeelle ainutlaatuisella Pyhän Hengen vuodatuksella, Jooel 2:28–32. Tästä asiayhteydestä käsin tulee ymmärtää yhtä hyvin Hesekielin kirjan luvun 36 jakeet 24–28 ja luvun 39 jae 29 kuin Jooelin kirjan luvun 3 jakeet 1–2, 14, 17–18 ja 20. Avainlähtökohta on se, että Pyhä Henki vuodatetaan universalistisesti ”kaiken lihan” päälle.

Uusi testamentti osoittaa Apostolien tekojen luvun 2 jakeissa 14–21, että Jooelin kirjan toisen luvun jakeet 28–32 saivat perustavan lähtökohtaisen täyttymyksensä ensimmäisen helluntain Pyhän Hengen vuodatuksessa. ”Tämä on se, mikä on sanottu profeetta Jooelin kautta”, lausuttiin ensimmäisenä helluntaina Jerusalemissa. Apostoli Pietarin tulkinnan mukaan Jooelin vahvasti perhekunnallisliittoteologinen – naiset, lapset, nuoret, vanhukset – armonlupaus Pyhän Hengen vuodatuksesta täyttyi helluntaina, Uuden liiton voimaan astumisen alkutapahtumien yhteydessä, Apt. 2:38–39. 

Apostolien tekojen toisen luvun jakeen 19 mainitsemat ihmeet ja merkit sekä veri, tuli ja savupatsaat viittaavat ensinnäkin helluntain ihmeellisiin tapahtumiin, joita olivat ”kaikkinaisten kansojen” omilla kielillä puhuminen, tuli, voima ja profetoiminen. Ihmeillä ja merkeillä viitataan myös takautuvasti ja ennakoivasti Jeesuksen ja apostolien suorittamiin ihmeisiin, Jeesuksen ristinkuolemaan ja siihen liittyneeseen pimentymiseen sekä vuonna 70 jKr. tapahtuneen Jerusalemin tuhon aikaisen historian tuntemiin hyvinkin monitahoisiin ilmiöihin. 

Tämä ilmiökokonaisuus muodostaa pelastushistorian kannalta ratkaisevan vedenjakajan, jonka jälkeen Kristuksen taivaaseenastumisen ja kuninkaallisen herruuden todellisuudet ovat käyvä vähitellen ilmi kaikille kansoille huipentuakseen lopulta, aikojen päättyessä, mittasuhteiltaan kosmisen vavahduttavaan Kristuksen toiseen tulemukseen ja viimeiseen tuomioon, ”Herran päivään, siihen suureen ja julkiseen”, Apt. 2:20. 

Jooelin kirjan toisen luvun jae 32 profetoi Jeesukseen Kristukseen henkilöityvän Uuden liiton ydinsisällön, kuten osoittavat jakeet Apt. 2:21 ja 4:12. Tämän mukaisesti Jooelin profetiaa tulkitsee myös apostoli Paavali Roomalaiskirjeensä luvun 10 jakeissa 12–13 ja Galatalaiskirjeensä luvun 3 jakeissa 27–29.   

Sekä Jooelin kirjan että Apostolien tekojen toisen luvun mukaan helluntain raamatullinen perusmerkitys ja se, mitä me nyt Suomessakin erityisesti tarvitsemme, tiivistyy Jooelin kirjan toisen luvun jakeiden 12–13 ja 15–17 julistuksen sisältöön: 

”Mutta vielä nytkin, sanoo Herra, kääntykää minun tyköni kaikesta sydämestänne…kääntykää Herran, teidän Jumalanne, tykö, sillä hän on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja armosta rikas…Kootkaa kansa, pitäkää pyhä seurakuntakokous, kerätkää vanhukset, kootkaa lapset ja rintoja imeväiset…”

Jumalan tykö on käännyttävä perhekunnittain, koko seurakuntana. Jumalan mielen mukainen kristillinen elämä ja seurakuntaelämä perustuvat perheiden varaan ja perheiden kokonaisvaltaisen toiminnan varaan. Tämä raamatullinen totuus täytyy löytää uudelleen. Ja tarvitaan myös pappeja, jotka oikeasti ja todella ”toimittavat Herran palvelusta”, kuten jae 17 kehottaa. 

On syvällisesti ymmärrettävä, mitä Jooelin kirjan luvun 2 jae 32 opettaa: ”Jokainen, joka huutaa” eli ”ne, jotka Herra kutsuu”, pelastuvat. Jooelin kirja opettaa vahvaa armonteologiaa ja Jumalan suvereenia kaikkivaltiutta. Näihin totuuksiin meidänkin pitää palata uudelleen ja uudelleen, koska nämä ovat kristillisen uskon perustavia lähtökohtia. 

Tällainen on myös Jooelin kirjan luvun 3 jakeen 21 opetus forenssisesta vanhurskauttamisesta, syntisen vanhurskaaksi julistamisesta Kristuksen vieraan vanhurskauden tähden ja nojalla. Näiden totuuksien varaan rakentuu Jooelin kirjan ja Apostolien tekojen edustama aito raamatullinen tulevaisuuteen katsova optimismi. Muista, että Jooelin kirjan ja Apostolien tekojen mukaan – kuten myös Danielin kirjan ja lähetyskäskyn mukaan – ”kaikki liha”, kaikki kansat ja kielet, kuuluvat lopulta Kristukselle. Tämä tarkoittaa sitä, että myös Suomen kansa kuuluu Kristukselle.

Jooelin kirjan opetus on vahvasti Apostolien tekojen luvun 1 jakeiden 7–8 sisällön taustalla näiden opettaessa, että Pyhä Henki, helluntain Henki, tarjoaa sen voiman, jossa vaikuttava todistus Kristuksesta voidaan menestyksellisesti viedä ”aina maan ääriin” saakka. Helluntain todellisuudet osaltaan takaavat sen, että tämä Sanaan perustuva ja Hengen voimassa julistettu todistus ei ole jäävä merkityksettömäksi. Sillä on Kuninkaan ja hänen Henkensä takuu takanaan. Jumalan omien kannalta myönteinen lopputulos on taattu, Jumalan armosta, Jooel 2:25–27. Tähän totuuteen viittaa myös 500-luvulta eKr. peräisin oleva profeetta Sakarjan julistus.

Kuten Sakarjan kirjan luvun 4 jakeiden 6–10 perusteella voidaan ymmärtää, on nykyistä Uuden liiton hengellistä Kristus-temppeliä ja Kristuksen valtakuntaa – niin kutsuttua hengellistä regimenttiä – rakennettava ja edistettävä oikealla tavalla: ei sotaväellä eikä inhimillisellä voimalla, vaan Herran Hengellä, Pyhän Hengen pyhittävällä voimalla ja armonvälineellisen Jumalan Sanan kautta, kuten Paavali toteaa Ensimmäisen korinttolaiskirjeensä luvun 1 jakeissa 21–25. Kristuksen valtakuntaa ei siis rakenneta inhimillisen voiman varassa mutta kylläkin todellisen Jumalan voiman varassa, voiman, joka ilmenee nimenomaan ristinteologian ja Veren evankeliumin opettamisen, julistamisen ja uskomisen välityksellä.

Vastustavia ja masentavan vahvoilta näyttäviä ”vuoria” on ja tulee varmasti olemaan Kristuksen valtakunnan ja temppelin rakentamisen edessä, mutta Jumalan voimasta nekin ovat kaitselmuksellisesti aikanaan muuttuva ”lakeudeksi”, kuten Jeesus opettaa Matteuksen evankeliumin luvun 21 jakeissa 19–22.

Seurakunnalta edellytetään kuitenkin oikeaa asennetta: ”pienten alkujen päivää” ei saa pitää merkityksettömänä eikä halveksittuna, vaan Kristuksen valtakunnan työtä on tehtävä täysillä nimenomaan silloin, kun inhimillisesti arvioituna näyttää ”toivottomalta”. Juuri tässä tämän päivän seurakunnalta kysytään todellista Kristus-uskoa ja uskonluottamusta Jumalan armonliiton lupausten – vertaa jakeita Sak. 14:8–9 ja Jh. 4:10, 14, 21–26 – todellisuuteen. Periksi ei saa antaa eikä vaipua masennuksen valtaan ulkoisen vastustavan paineen tähden.

Omatekoinen uskonnollisuus ja ”itsevalittu jumalanpalvelus” – Kol. 2:18–23 – on hylättävä ja on sitouduttava Pyhän Hengen armonvälineiden kautta synnyttämään raamatullisen totuudelliseen hengellisyyteen, jonka ytimessä on Kristus ja hänen voittoisa työnsä, Sak. 7:5–7 ja 12. On pitäydyttävä niihin sanoihin, ”jotka Herra on julistanut entisten profeettain kautta” ja ”…on lähettänyt Henkensä voimalla entisten profeettain kautta…” eli Raamatun, Jumalan erityisen ilmoituksen, sanaan eli lakiin ja evankeliumiin. 

Raamatun Kristus-keskeisissä sanoissa ja niihin nojaavassa julistuksessa on Jumalan Pyhän Hengen, kolmiyhteisen jumaluuden kolmannen persoonan, voima, jonka vaikutus on ulottunut, ulottuu nyt ja tulee vielä entistäkin voimakkaammin ulottumaan aina maan ääriin asti. Tähän suvereenin voimalliseen ja armolliseen pneumatologiseen todellisuuteen tiivistyy helluntain merkitys ja totuus myös tänään. 

Huomaa myös, että Apostolien tekojen luvun 2 jakeiden 5–11 mukaan helluntain kieli-ihme osoittaa, että Jumala toimii Uuden liiton voimaan astumisen jälkeenkin etnisen – jae 5 käyttää Kristuksen antaman lähetyskäskyn tapaan kreikan ethnos-sanaa – ja kielinationalistisen järjestyksen mukaisesti ja myötä.

Helluntaina tapahtunut Pyhällä Hengellä täyttyminen ilmeni siten, että jakeiden Apt. 1:15 ja 2:4 mukaisesti koolla ollut joukko alkoi puhua itselleen ennestään tuntemattomilla inhimillisillä kielillä, ”muilla kielillä”, ja alkoi julistaa evankeliumia, ”Jumalan suuria tekoja”, Jerusalemissa edustettuina olleille ”kaikkinaisten kansojen” eli etnisten ryhmien edustajille, kullekin ”hänen omalla kielellään”. Pane merkille, että Pyhä Henki, helluntain Henki, kolmiyhteisen jumaluuden kolmas persoona, mukautti evankeliumin julistuksen luomisen todellisuuteen perustuvan kielinationalistisen järjestyksen mukaisuuteen. 

Helluntain Pyhällä Hengellä täyttyminen ei johtanut siihen, että Pyhä Henki olisi antanut ihmeellisen kyvyn puhua jotain yhtä universaalia ja historialliset kansalliskielelliset erot ylittävää ja purkavaa keinotekoista yleiskieltä, jota kuulijat olisivat yhtä ihmeenomaisesti ymmärtäneet luonnollisista kielellisistä rajoitteistaan huolimatta. Sen sijaan helluntain Pyhällä Hengellä täyttyminen johti siihen, että kuulijat ”kaikkinaisista kansoista, mitä taivaan alla on” kuulivat kukin ”sen maan kieltä, jossa olemme syntyneet…” 

Maa rajoineen, maaperä, synnyinmaa, siihen juurtuneisuus, kansakunnallisuus, kansallisuus ja tähän liittyvä kielellisyys ovat – Uuden liiton kristillisen seurakunnan historiallisen synnyn kannalta keskeisen ja Jumalan Pyhän Hengen pyhityksellistä toimintaa perustavalla tavalla avaavan uusitestamentillisen raamatuntekstin mukaan – Jumalan luomistekoon perustuvia hyviä järjestyksiä, joita Pyhä Henki kunnioittaa kaikessa kolmannen uskonkohdan alaan liittyvissä toiminnoissaan.    

Pyhä Henki haluaa suvereenin jumalallisesti evankeliumia julistettavan kunkin etnisen ryhmän, kansakunnan, omalla kansallisella kielellä. Evankeliumi ja Pyhän Hengen voima eivät hajota eivätkä poista kansalliskielellisiä järjestyksiä, koska ne ovat hyviä luomisjärjestyksiä, joita Pyhä Henki kaikessa pyhittävässäkin toiminnassaan kunnioittaa ja säilyttää, ikuisuuteen asti, Ilm. 7:9; 21:23–27 ja 22:1–2.    

Kansakunnallinen ja kielellinen erilaisuus ja moneus eli etnopluralismi – kuten myös perhekunnallisuus kansakunnan ja seurakunnan perustuksena – ovat ensimmäisen uskonkohdan sisällön mukaisia Jumalan hyviä luomisjärjestyksiä. Toinen ja kolmas uskonkohta kuuluvat elimellisesti ensimmäisen uskonkohdan yhteyteen eivätkä suinkaan ole sen kanssa ristiriidassa. 

Jeesuksen Veri pesee pois synnin syyllisyyden ja Pyhän Hengen helluntain voima uudistaa, vahvistaa ja pyhittää uskovia, kuten apostoli Paavali opettaa Tiitus-kirjeensä luvun 3 jakeessa 5. Jeesuksen Veri ei suinkaan pese pois Jumalan hyviä järjestyksiä eikä Pyhän Hengen helluntain pyhittävä työ suinkaan hajota, kumoa eikä ylitä näitä Jumalan hyviä järjestyksiä. 

Soteriologia, oppi toisen uskonkohdan lunastuksen ja kolmannen uskonkohdan pyhityksen pääteemoihin pelkistettävissä olevasta pelastuksesta, ei suinkaan tee tyhjäksi ensimmäisen uskonkohdan käsittelemää ”Jumalaan, kaikkivaltiaaseen Isään” liittyvää luomisen teologiaa.

 

 

Kommentoi "Helluntain sanoma: Pyhän Hengen vuodatus takaa pyhityksemme"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

  _____    __   __    ______   _    _    __   _   
 /  ___||  \ \\/ //  /_____// | || | || | || | || 
| // __     \ ` //   `____ `  | || | || | '--' || 
| \\_\ ||    | ||    /___//   | \\_/ || | .--. || 
 \____//     |_||    `__ `     \____//  |_|| |_|| 
  `---`      `-`'    /_//       `---`   `-`  `-`  
                     `-`                          
 
 

8 kommenttia "Helluntain sanoma: Pyhän Hengen vuodatus takaa pyhityksemme"

Erkki Hänninen 8.6.2019 11.28

Tri Ahvio. Miksi pilaatte hyvän artikkelinne apartheidpolitiikallanne?

FrankW 8.6.2019 11.28

-No, hyvällä tavallahan tuo tohtori Ahvio tuossa puhuu. Vai mikä siinä ei kelpaa? Kansat ovat kansoja, yhteistyö yhteistyötä, maailmanvaltio sen sijaan vaarallinen ihmisen käsissä, koko planeetalle,kuten tulee ilmenemään,valitettavasti Sellainen on kristinusko. Jos ei kelpaa se on surullinen asia. Kaikki ovat kutsutut, harvemmat ilmenevät valituiksi - eli ovat Pelastuksen vastaanottajia! Niin niin. Perhe,perhekunta. Se ei tarkoita että yksinäinen,syystä jos toisesta perheetön ei olisi tasa-arvoinen valittujen joukossa .

Miika Tynjala 8.6.2019 13.08

Vastineeni tahan kirjoitukseen YouTubessa: Helluntain kansainvalinen, monikulttuurinen ja karismaattinen sanoma (Re: Juha Ahvio). Siunattua ja hengellisesti virvoittavaa helluntaita teille kaikille!

Aleksander 9.6.2019 18.51

Ensimmäinen Pyhän Hengen vuodatus tapahtui Jerusalemissa Helluntaina ja toinen Los Angelesin Azusa-kadulla v. 1906.Olisin toivonut,että Ahvio olisi maininnut myös Helluntailiikkeen merkityksen Pyhän Hengen työssä.Toisaalta on sanottava,että kielilläpuhumisessa on paljon sellaista,mikä ei ole mitään tunnettua kieltä vaan ihmisen sielullisuuden tuotetta.Aidossa Pyhässä Hengessä kieli on jotain tunnistettavaa kieltä,jota puhuja ei luonnostaan osaa puhua.

IlkkaT.O. 11.6.2019 6.29

Erkki Hänninen: miksi pilaat kommentointisi olemattomalla argumentoinnilla twistaamisella?
1.Moos.10:5: "Näistä erkanivat saarten ja rannikoiden kansat maihinsa, kukin kielensä, heimonsa ja kansallisuutensa mukaan." (RK)
11:1: "Koko maailmassa oli yksi kieli, ja kaikki käyttivät samoja sanoja."..."Tulkaa, menkäämme sinne ja sekoittakaamme heidän kielensä, niin etteivät ymmärrä toistensa kieltä...Näin Herra hajotti heidät sieltä kaikkialle maailmaan..." (RK)
Nyt on niinpäin, että maailman kansojen johtajat antikristillisessä hengessä pyrkivät jälleen yhdistämään voimansa, vrt. YK, EU; sitä seuraa lopullinen jumalattomien tuho.
Jumalan voiman ilmestyminen Pyhän Hengen 1. Helluntaina (Pentecost) vuodatuksessa oli todistuksena myös siitä, että koko maailman kansat ja kansakunnat, kielialueet (etnos) oli tuleva evankelioitavaksi;
Aleksander: Kun Pyhä Henki vaikuttaa kilelilläpuhumisen, mitään siinä ei ole sielullista (ihmisperäistä), toinen asia on sitten missä tilanteessa kielillä puhutaan... Olisi tietysti mielenkiintoista, jos sekulaarin TV:n suorassa lähetyksessä, vaikka A-Studiossa joku uskova poliitikko alkaisi puhua kielillä selittäen sen, ja joka johtaisi kuulijoiden parannuksen tekoon...no, toivoa saa ja tietysti rukoilla. Muutoin olen sitä mieltä, että Pyhä Henki tulee vielä vaikuttamaan väkevän ja nopean herätyksen, jossa kaikki armolahjat 1Kor.12. l.) tuleva voimallisella tavalla esille.
"Kuinka me sitten kuulemme kukin omaa kieltämme, sen maan kieltä, jossa olemme syntyneet?" Tämä oli todistukseksi muille kansoille, siksi 'ksenolaalinen' kielillä puhuminen, tunnen muutamia itsekin tätä puhuvia, mutta paljon enemmän 'glossolaalisen' kielen puhujia, kaikki kuitenkin Pyhässä Hengessä ja osa profetoi ja selittää.

Aleksander 12.6.2019 6.35

Ilkka T.O Mikäli halusit tai kykenit ymmärtämään,mitä kommentillani tarkoitin,niin väännetäämpä rautalangasta.Eli Pyhä henki synnyttää aitoa kielilläpuhumista ja armolahjoja,mutta kaikki mikä sanotaan olevan Pyhästä Hengestä ei aina sitä ole.Siksi Pyhä Henki on antanut lahjan arvostella eri ilmiöitä ja henkien erottamisen armolahjan.On myös äärikarismaattisuutta,jossa kaikki ei ole Pyhän Hengen aikaan saamaa,vaikka niin sanotaan, vaan ihan jotain muuta.Piste.

IlkkaT.O. 13.6.2019 10.14

Aleksander: Väännä vaan, näet kirjoituksestani mihin viittasin. Ei tässä ole ristiriitaa. Kommentissani en maininnut mitään siitä, mitä sitten tapahtuu kun ihminen alkaa tulkita/käyttää saamaansa armolahjaa/-lahjojaan:
Ihminen on sielullinen, olemme vielä tässä lihan ruumiissa. Jumalan Hengen vaikutuksesta uskova saa lahjan, jonka tiedostaa sielussaan ja mielessään: se mitä Pyhä Henki antaa sanottavaksi tai esiintuotavaksi - useimmat armolahjat toimivat puhumisen kautta - tulee ihmisen sielun "läpi", eli astian makua on mukana. Siinä auttaa harjaantuminen armolahjojen käytössä ja kokeneiden, harjaantuneiden uskovien ohjaus eli juuri niinkuin mainitsit arvosteleminen ja henkien erottamisen lahjan kautta, niillä on hyvin tärkeä osa. (oma kokemus: jos olen tuonut seurakunnassa sanoman/profetian, pyydän pastorin/vanhemmiston arvostelemista/vahvistamista siihen, näen sen kaikkia rakentavaksi). On elinikäinen prosessi, "profetoimisemme on vajavaista" sanoo Sana, samoin uskomme, siksi armolahjojen koetteleminen. Seurakunnissa kehoitetaan tähän aivan liian vähän, monesti ei ollenkaan, on omakohtaista kokemusta eri paikkakunnilta. Kuvaannollisesti voisi sanoa joskus seurakunnan olevan "housut nilkoissa" kun jostain tuleekin profetian tai kehoituksen sanoma; seurakunnan väki on kuin puulla päähän lyöty, Ollaan vieraannuttu totaalisesti hyvin merkittävästä seurakunnan rakennusmateriaalista, armolahjojen käytöstä, jotka kirkastavat Kristusta Jeesusta ja rakentavat seurakuntaa. Paavali kehotti tavoittelemaan profetoimisen armolahjaa.
Ymmärrettävistä joskaan ei-toivotuista syistä leipäpapeille asia on "täyttä hebreaa". Jumala on sitoutunut sanaansa, eikä pelkkään kaavauskonnollisuuteen tai nykykirkon orgioihin.
Mainitsit "äärikarismaattisuuden"; onko se mielestäsi synonyymi ylihengellisyydelle? Itse ymmärrän kaiken sielullisuudesta eli lihan mielestä lähteneen olevan ohi karismaattisuudesta. Toista ääripäätä edustaa valitettavan yleinen liberaaliteologinen käsitys ainoasta oikeasta teologiasta: Raamattua voidaan tulkita niinkuin halutaan eri aikoina ja eri kulttuurisissa yhteyksissä.
Itse näen "äärikarismaattisuuden" liityvän usein rahaan tai taloudelliseen hyötymiseen, erittäin ikävää, samoin kompromissi-uskonnollsuus samasta syystä: palvotaan mammonaa tai uskonnollisia - muttei hengellisiä auktoriteetteja enemmän kuin Jumalaa.
Kummastakin puuttuu Jumalan voima, siitä ymmärrän, että Pyhä Henki ei ole "allekirjoittanut" sanoja ja toimintaa. Toisaalta on esimerkkejä Suomessakin, jolloin on nimitety harhaoppiseksi äärikarismaattisuuden edustajaksi sellaista, jonka kautta on todellisesti pelastunut ja parantunut ihmisiä Jeesuksen veren kautta.

Aleksander 14.6.2019 10.52

Miika Tynjälä.Katsoin vastineesi youtubesta,ja se oli erittäin hyvä. Kiitokset ja Siunausta.