2019-07-03 https://www.patmos.fi/filebank/blog/authors/fb-share_1_7180-PASI_BLOGI_FINAL.jpg "Jumala, sinä olet luonut meidät itsellesi, ja levoton on sydämemme, kunnes se löytää levon sinussa." (Augustinus, 354-430, teoksessaan Tunnustukset) Kristillisen historian saatossa on kehitetty toinen toistaan kiehtovampia todistuksia Jumalan olemassaolosta. On Anselmin ontologinen... https://www.patmos.fi/blogit/kirjoitukset/1344/tahdotko_tulla_onnelliseksi Patmos article
Pasi Turunen
3.7.2019
Pasi Turunen

Pasi Turunen (TM) on toimittaja, raamatunopettaja ja Patmos Lähetyssäätiön toiminnanjohtaja.

Tahdotko tulla onnelliseksi?

"Jumala, sinä olet luonut meidät itsellesi, ja levoton on sydämemme, kunnes se löytää levon sinussa." (Augustinus, 354-430, teoksessaan Tunnustukset) 

Kristillisen historian saatossa on kehitetty toinen toistaan kiehtovampia todistuksia Jumalan olemassaolosta. On Anselmin ontologinen argumentti, Tuomas Akvinolaisen ”viisi todistusta”, on erilaisia kosmologisia argumentteja, teleologinen argumentti, moraalinen argumentti ym.

On hyödyllistä tuntea filosofista jumalauskon puolesta esitettyä argumentaatiota. Vähintä mitä ne osoittavat on, että usko Jumalaan voi olla rationaalisesti vahvasti perusteltua. Olkoonkin, että jotain ”räjäyttää lian pois” –tyyppistä, kaikki vastalauseet hiljentävää todistusta Jumalan olemassaolon puolesta ei niistä ole löytynyt.

Usein on helppo jäädä ihastelemaan teististen argumenttien älyllistä monimuotoisuutta ja unohtaa, että Jumala, joka loppujen lopuksi ei ole kaukana yhdestäkään meistä, on antanut itsestään vahvimman todistuksen n. 40 cm aivoista alaspäin.

Kuuluisa matemaatikko Blaise Pascal on sanonut osuvasti:

”Kaikki ihmiset etsivät onnellisuutta. Poikkeuksetta. Mitä tahansa eri keinoja he sitten käyttävätkään. Kaikki pyrkivät kohden tätä päämäärää. Se miksi toiset lähtevät sotaan ja toiset sitä välttelevät, johtuu samasta kaipauksesta kummassakin. He vain lähestyvät asiaa eri näkökulmasta. Ihmisen tahto ei milloinkaan pyri kohti muuta. Onnellisuus on ihmisen jokaisen teon motiivina, jopa niiden, jotka hirttäytyvät”.

Ihmisen elämä kuluu onnellisuuden tavoittelussa. Etsimme onnellisuutta, kuin eksynyt kulkija etsii tuttuja maamerkkejä saadakseen edes jonkinlaisen viitteen siitä, että koti ei enää ole kaukana.

Jopa syntiä tehdessään ihminen etsii onnellisuutta. Haihtuvat onnen hetket jättävät kuitenkin jälkeensä kivun ja pettymyksen, jonka vuoksi on taas lähdettävä liikkeelle onnen perään.

Onnellisuuden tavoittelussa ei itsessään ole mitään väärää. Se on se ”jumalankokoinen aukko”, jonka sanotaan olevan jokaisen ihmisen sisimmässä. Mutta vain aukko.

Samoin kuin synti on Aadamin lankeemuksen seurauksena kulkenut ihmissuvussa sukupolvelta toiselle (perisynti), samoin on siirtynyt muisto paratiisin alkutilasta ja siellä koetusta onnesta, jolloin ihmisen ja Jumalan välillä vallitsi rauha.

Ihmiskunta vain on aikojen saatossa harhaillut niin kauas, että on kadottanut suunnan. Jäljelle on jäänyt säntäily sinne tänne onnellisuuden perässä. Itse onnesta on tullut tavoiteltava ”jumala”, vaikka se on vain Jumalan jälkeensä jättämä tyhjä tila.

C. S. Lewis piti täysin luonnollisena sitä, että ihminen etsii itselleen hyvää ja nautintoa. Lewisin mukaan ihmisen ongelma oli pikemminkin puolisydämisyys. Tyytyminen liian vähään. Tyytyminen ajalliseen ”korvikehyvään”, kun ei tajuta millainen on iankaikkinen hyvä. Hän kirjoittaa:

”… vaikuttaisi siltä, että meidän Herramme mielestä halumme ei ole tarpeeksi voimakas, vaan liian heikko. Olemme puolisydämisiä otuksia, jotka pelehdimme viinan, seksin ja kunnianhimon parissa, vaikka meille tarjotaan rajatonta iloa, niin kuin tietämätön lapsi, joka tahtoo jäädä slummiin tekemään mutakakkuja, koska hänellä ei ole käsitystä siitä mitä merkitsee tarjous merenrantalomasta. Meitä on aivan liian helppo miellyttää.”

Ihmiseltä on siis koti hukassa. Onnellisuuden kaipuu on kuin koti-ikävä. Eikä sellainen tyydyty missään mikä vain muistuttaa kotia, vaan vasta kotona.

Sisimmässään ihmisellä on hailakka muistikuva, jonka perässä hän juoksee. Siksi sydän on, kuten Augustinus sanoi, levoton, kunnes se löytää levon Jumalassa Jeesuksen Kristuksen kautta. Siinä on koti. Siinä on tosi onnellisuuden alkulähde.

Joten ei apologetiikka, eli kristillisen uskon puolustaminen, niin kovin vaikeaa ole. Ei tarvitse tuntea eikä osata lainkaan filosofiaa, historiaa, arkeologiaa, tekstikritiikkiä tms. sinänsä arvokasta. On vain tiedettävä miten pääsee kotiin, ja missä on tie: Jeesus on tie.

Ihmisen sisimmässä on olemassa sellainen todistus Jumalan olemassaolosta, jota kukaan ei pääse pakoon. Se on todistus, jota ei tarvitse erikseen löytää tai esitellä. Se pitää ihmisen liikkeessä ja kulkee mukana.

Hienolta kuulostavat argumentit voidaan aina jollakin kommervenkillä kieltää. Riittää kun niitä ei ymmärretä ja ne ovat tehottomia. En lainkaan aliarvioi teistisen argumentaation merkitystä. Harrastanhan sellaista itsekin.

Eksynyt matkamies ei silti viime kädessä kaipaa ohikulkijalta luentoja siitä miksi kartta hänen kädessään on oikein piirretty ja tarkka kuvaus maastosta, jossa hän liikkuu. Eksynyt haluaa tietää onko hän jo lähellä kotia. Mihin suuntaan pitäisi jatkaa? Hän haluaa tietää, vieläkö hänellä on koti jonne palata. Odottaako häntä enää kukaan?

Siitä evankeliumissa on kysymys. Enkä tiedä kuka olisi sen paremmin ja kauniimmin pukenut sanoiksi, kuin Augustinus Tunnustukset – kirjassaan, kun hän rukoilee:

"Oi Herra, meidän Jumalamme, Sinun siipiesi suojaan me tahdomme panna toivomme. Suojele Sinä meitä ja kanna meitä! Sinä kannat pieniäkin, hamaan harmaantumiseen saakka Sinä kannat. Ainoastaan silloin, kun Sinä olet väkevyytemme, olemme me väkevät. Mutta kun väkevyytemme on omaamme, se on pelkkää heikkoutta. Meidän onnemme on aina Sinun luonasi. Ja kun olemme Sinusta pois kääntyneet, olemme harhaan kääntyneet. Herra, tahdomme jo jälleen kääntyä luoksesi, ettei meitä käännytettäisi pois Sinun luotasi. Sillä sinun luonasi on täydellinen onnemme, Sinä itse, ilman mitään vajavuutta. Emme me pelkää, ettei olisi paikkaa, minne palaisimme, vaikka kerran olemme sieltä langeten sortuneetkin. Eihän meidän poissa ollessamme meidän kotimme, Sinun ikuinen kotisi, ole sortunut."

 

 

Kommentoi "Tahdotko tulla onnelliseksi?"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

 _    _    __   __    _  __    _____     _____   
| || | ||  \ \\/ //  | |/ //  |  ___||  / ____|| 
| || | ||   \ ` //   | ' //   | ||__   / //---`' 
| \\_/ ||    | ||    | . \\   | ||__   \ \\___   
 \____//     |_||    |_|\_\\  |_____||  \_____|| 
  `---`      `-`'    `-` --`  `-----`    `----`  
                                                 
 
 

8 kommenttia "Tahdotko tulla onnelliseksi?"

Riitta Arilehto 16.7.2019 17.51

Hei
Ihana kirjoitus taas ,kiitos

Annikki Salo 16.7.2019 17.51

Jokainen ihminen haluaa tulla ja olla onnellinen, tottakai! Uskossani olen huomannut, että voin olla onnellinen Jeesuksessa jopa ihmisten panettelujen alla, murheissa ja vastoinkäymisissäkin. Sillä silloinhan juuri tarvitsemme ja haemme kipeimmin Jeesuksen läheistä läsnäoloa.
Eniten pelkään silkkaa myötämäkeä ja ihmisten kiitosta, ne , jotka mitkä vievät meidät harhaan. Onnellisinta ja valoisinta on meikäläisellekin heikolle vaeltajalle saada vaeltaa valkeudessa Jeesusta seuraten, sanovat ihmiset mitä tahansa. "Minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan , kertoakseni kaikkia Sinun tekojasi." (Ps.73:28).

Jukka Hupli 16.7.2019 17.51

"On hyödyllistä tuntea filosofista jumalauskon puolesta esitettyä argumentaatiota. Vähintä mitä ne osoittavat on, että usko Jumalaan voi olla rationaalisesti vahvasti perusteltua. Olkoonkin, että jotain ”räjäyttää lian pois” –tyyppistä, kaikki vastalauseet hiljentävää todistusta Jumalan olemassaolon puolesta ei niistä ole löytynyt."

On löytynyt, eli tästä olen kyllä eri mieltä. Jo matematiikka kiistatta todistaa Luojan olemassaolon. Pidän tieteen vastakkaisia väitteitä vain venkoiluna, jota harjoitetaan tässä nimenomaisessa asiassa, syystä että Jumalan olemassaoloa ei missään tapauksessa haluta myöntää. Jos kerran matematiikka, (matematiikkaa käytetään fysikaalisten ja käsitteellisten suhteiden ilmaisemisen kielenä, jonka kielioppi ja käsitteistö on määritelty äärimmäisen tarkkaan. Tämä mahdollistaa asioiden ilmaisemisen yksikäsitteisesti, kun oletetaan loogisten rakenteiden pysyvän muuttumattomina. https://fi.wikipedia.org/wiki/Matematiikka), joka ei siis juurikaan tulkinnoille taivu, todistaa Luojan olemassaolon, täytyisi myös luonnontieteiden tutkia luontoa tästä lähtökohdasta, eikä naturalistisesta, joka pakottaa sivuuttamaan tässä asiassa tieteen, kun sitä oikein harjoitetaan, totuudellisen todistuksen. Eli tiedettä harjoitetaan vastoin tieteen periaatteita tässä asiassa häikäilemättä, koska halutaan kieltää Jumalan olemassaolo, koska yleinen mielipide asettaa paineita, koska oma etu, maine ja ura olisivat muuten vaarassa ja koska se asettaisi moraalisia paineita siihen miten pitää elää ja mitä Luoja on sanonut ja millainen Hän on. Ilmiselvästihän Hän on persoona. Muuten, Pietari , oli kanssani aivan samaa mieltä.

"Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta ja että niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen."

Minusta Jumalan kieltäjille ei pidä antaa yhtään narua, heidän perustaessaan elämänsä valheeseen ettei Jumalaa ole!

Jukka K. Piironen 16.7.2019 17.51

Se että ihminen tuntee kaipausta Jumalan puoleen ja onnellisuuteen, ei johdu siitä että ihmisellä olisi jokin geneettinen muisto kaukaisuudesta, paratiisin ajoilta. Kyse on siitä että Jumala luo hengen jokaisen ihmisen sisimpään. Hengen luominen tapahtuu naisen kohdussa jo hedelmöittyneeseen munasoluun. Jos Jumala ei luo ihmisenhenkeä, niin hedelmöittynyt munasolu alkaa kyllä jakautua tiettyyn pisteeseen saakka, mutta sen jälkeen raskaus keskeytyy. Tilannetta kutsutaan valeraskaudeksi tai tuulimunaksi. Tässä Jumalan luomassa hengessä on itse ihminen. Vanhemmilta ihminen saa vain fyysisenkehon rakennusohjeet, joka on jonkin sortin muotti hengelle. Jumalan luomassa ihmisen hengessä on elämä, joka on sen laatuinen että henki on kuolematon, eikä henkeä voi tappaa. Kuolemassa henki irtoaa ruumiista ja jatkaa elämäänsä siellä jossakin. Jos Jumala herättää kuolleista ihmisen, niin ihmisen henki palaa ruumiiseen ja kaikki fyysisen kehon solut hyrähtävät käyntiin ja elämä jatkuu maan päällä. Kun Jumala luo ihmisen hengen, niin henki on täydellinen, Jumala ei anna mitään epätäydellistä. Sen sijaan fyysinen keho on epätäydellinen, koska siihen on muodostunut kopiointivirheitä. Niitä virheitä on syntynyt jokaisessa uudessa sukupolvessa vuosituhansien aikana. Ihminen ei voi ohjailla kehoaan suoraan hengellään, vaan siihen väliin tarvitaan sielu, joka on hermostokokonaisuus aivoineen. Jumalan luomassa hengessä on ihmisen persoonallisuus, siksi jokainen ihminen on vähän erilainen, kuin muut. Tähän persoonallisuuteen Jumala on luonut kyvyn kokea onnellisuutta ja pyrkimyksen halun tehdä yhteistä hyvää. Kyky myötätuntoon ja toisten ihmisten ja eläintenkin auttamiseen on yksi rakkauden lajikirjosta. Rakkauden sävyjä voi olla miljoonia. Nämä asiat liittyvät ihmisen elämän kaareen johon parhaimmassa tapauksessa kuuluvat: Täydellinen henki, täydellinen kaste, täydellinen Jeesukselta saatu Jeesuksen usko. Loppuun asti saatettu täydellinen pelastumisen prosessi, jossa Jumalan Henki asuu ihmisen kanssa yhdessä ikuisesti. Lopuksi täydellinen kirkastusruumis, jonka Jumala luo ylösnousemuksessa uskovien ylle ja Jumalan kirkkaus ympäröi sitä. Tätä uutta hengellistä kehoa ihminen voi ohjata suoraan hengellään, ilman sielua.
Lopuksi: Raamattu todistaa selkeästi että Jumala luo hengen ihmisen sisimpään.
Sakarja 12:1 Ennustus, Herran sana Israelista. Näin sanoo Herra, joka on jännittänyt taivaan ja perustanut maan ja joka on luonut ihmisen hengen hänen sisimpäänsä.

Pirjo ikonen 16.7.2019 17.51

Aivan täydellinen kirjoitus olet mahtava nero

Teresa 16.7.2019 17.51

Kiitos Pai Turunen ajatuksia selventävästä kirjoitusesta. Hyvä oli nyös tuo Pascal'in lainaus.
Kaikki tyytymättömyys elämässämme johtuu tosiaan siitä, ettemme myöskään aina huomaa, että se johtuu KOTI-IKÄVÄSTÄ ja hamuamme vain "onnellisuutta". Ihmettelin, kun papimme vihki 6:nnen kerran aviolittoon naisen ja minä kysyin miksi. Pappimme sanoi, että kun ne niin "rakastaa toisiaan". Sanoin, etteikö se nainenkin huomaa, ettei se avioliitto ole hänen "leipälajinsa". Siis: kunnes taas haluaa löytää "onnellisuden", valitsee taas uuden puolison ja on taas "onnellinen" vähän aikaa. Jne, jne.

Anna 16.7.2019 17.51

Onneni on olla
Herraa lähellä,
tahdon laulaa hänen teoistaan.
Virsi 517
https://virsikirja.fi/virsi-517-herra-kadellasi/

"Patmos seurakunta" on tällä hetkellä hieman lamaannuksissa tai kenties ansaitusti lomilla.

Pohdiskeltuani kysymystä onnesta, mieleeni nousi voimakkaasti edellä mainitun virren sanat ja sävel.

Toisena Sananlaskut 8. luku.
30 silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin;
31 leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset.

Tähän Jumalan Pojan iloon ja ihastukseen meidätkin on kutsuttu.

Vertaa Sananlaskut 8. lukua Johanneksen evankeliumin 1. lukuun.
Siunauksin Anna

Topias 16.7.2019 17.51

Jos nyt maanpäällisesti ajattelee niin aika vaikea olla onnellinen hurjaa vauhtia kyynistyvässä maailmassa.
Loppu tulossa?.