2019-08-21 https://www.patmos.fi/filebank/blog/authors/fb-share_10_7182-JUHA_BLOGI_FINAL.jpg Helsingin Sanomat julkaisi sunnuntaina 18.8.2019 mielenkiintoisen koko aukeaman artikkelin "Saksa rakastaa 'mustaa nollaa': Velan pelko on syvällä talousmahdin ajattelussa, ja tästä se johtuu" [1]. Artikkeli käsittelee Saksaa ja sen talousmahtia, joka on pitkään perustunut ohjelmalliseen... https://www.patmos.fi/blogit/kirjoitukset/1357/wilhelm_ropken_kristillissosiaalisen_konservatiivinen_talousajattelu Patmos article
Juha Ahvio
21.8.2019
Juha Ahvio

Juha Ahvio, teologian tohtori, dosentti, Patmos Lähetyssäätiön tutkimusjohtaja

Wilhelm Röpken kristillissosiaalisen konservatiivinen talousajattelu

Helsingin Sanomat julkaisi sunnuntaina 18.8.2019 mielenkiintoisen koko aukeaman artikkelin ”Saksa rakastaa ’mustaa nollaa’: Velan pelko on syvällä talousmahdin ajattelussa, ja tästä se johtuu”. Artikkeli käsittelee Saksaa ja sen talousmahtia, joka on pitkään perustunut ohjelmalliseen vakaumukseen, jonka mukaan julkisen talouden tulojen ja menojen tulee olla tasapainossa. Valtion velkaantumista on pyritty torjumaan vakaalla ja kurinalaisella taloudenpidolla. Jopa siinä määrin, että joidenkin mukaan Saksan olisi nyt syytä höllentää talouskuriaan ja ryhtyä velkaelvytykseen, torjuakseen uhkaavan taantuman.  

Hesarin artikkeli muistuttaa, että omintakeisen kurinalainen saksalainen talousajattelu nosti läntisen Saksan toisen maailmansodan raunioista ja loi niin sanotun Länsi-Saksan talousihmeen. Artikkelissa esillä oleva talousajattelu on siten osoittanut toimivuutensa arkitodellisuudessa. Jos jokin niin juuri tämä saksalainen kurinalainen ja velaksi elämistä torjunut talouskonservatismi on osoittautunut pitkässä taloushistoriallisessa juoksussa hyväksi ja vaurautta luovaksi ja kokonaisen kansakunnan ylös nostamaan kykeneväksi talousajatteluksi ja käytännön toimenpidekokonaisuudeksi. Hesarin artikkelin mukaan:   

”Saksa perustaa taloudenpitonsa sääntöihin, ja siksi talouspolitiikan liikkumavara on pienempi, sanoo Helsingin yliopiston yliopistotutkija Timo Miettinen…’Tämä on ordoliberaalin tradition perintöä’, eurooppalaisen talousajattelun historiaa tutkinut Miettinen sanoo. Ordoliberalismissa on kyse talouspoliittisesta ideologiasta, jonka keskiössä ovat hintavakaus sekä julkisen talouden tulojen ja menojen tasapaino. Ideologian juuret ulottuvat 1930-luvulle. Se oli levoton vuosikymmen: Adolf Hitler teki nousuaan diktaattoriksi, elettiin lama-aikaa ja ihmisten mielissä oli elävästi 1920-luvun voimakas hyperinflaatio, jolloin setelit kelpasivat enää poltettavaksi.”

”Joukko niin sanottuun Freiburgin koulukuntaan kuuluneita talous- ja oikeustieteilijöitä katsoi, että moni ajan ongelmista kumpusi siitä, että politiikka ulottui liikaa talouden rattaisiin. He olivat myös pettyneitä aikaisempiin liberaaleihin teoreetikoihin, jotka eivät olleet kiinnittäneet tarpeeksi huomiota rahajärjestelmään ja sen vakauteen. Tarvittiin siis liberalismista ammentava teoria, joka perustuisi selville säännöille, kurille ja hintavakaudelle. Mutta väliin tuli natsivalta.”

Kuten muistamme, natsivalta oli sosialistisen totalitaarista valtiojohtoisuutta. Hesarin artikkeli jatkaa:

”Vastarintaliikkeeseen kuuluneet tutkijat joutuivat yhä tiukempaan syyniin. Osan heistä oli lähdettävä maanpakoon. Yksi keskeisistä jäsenistä, Wilhelm Röpke pakeni Istanbuliin Turkkiin. Kun toinen maailmansota oli päättynyt, ordoliberalismi pääsi kukoistamaan. Röpkestä ja muista koulukunnan jäsenistä tuli talousuudistusten tärkeitä vaikuttajia. Heidän opeillaan Länsi-Saksa nousi jaloilleen hämmästyttävän nopeasti.”

”Ordoliberalismi eroaa muista uusliberalismin haaroista siten, että ordoliberaalit tunnistavat valtion roolin merkittäväksi. Valtion on luotava vankka kilpailulainsäädäntö ja päivän politiikasta riippumaton keskuspankki, mutta suhdannevaihteluihin ei ordoliberaalien mielestä tule puuttua. ’Toisin kuin keynesiläisyydessä, valtion tehtäväksi ei ordoliberalismissa tullut investointien toteuttaminen vaan vahvojen sääntöjen valvominen’. Miettinen sanoo. Ordoliberaaliin järjestykseen kuuluu vahvan kilpailulainsäädännön lisäksi Miettisen mukaan se, että valtio rajoittaa itse itseään.”

Hesarin artikkelissa tiivistetään hyvin ordoliberalismin ja Wilhelm Röpken (1899–1966) joitakin keskeisiä talousajatuksia. Mutta artikkeli ei tee selkoa siitä, millaiseen laajempaan esiymmärrykseen ordoliberalismi perustuu ja mihin perimmiltään nojaa se järjestys, ordo, jonka Röpke ja muut hänen kanssaan samoilla linjoilla olleet näkivät talousliberalismin välttämättömäksi korrektiiviksi ja perustavaksi täydentäjäksi. 

Wilhelm Röpke oli nimittäin arvokonservatiivisen kristillissosiaalinen yhteiskunta- ja talousajattelija, joka nojasi ajattelussaan sekä saksalaisen konservatismin syviin juuriin että luterilaiseen kristilliseen sosiaalietiikkaan, joka on päälinjoissaan pitkälti samansuuntainen kuin konservatiivinen roomalaiskatolinen sosiaalieettinen perusymmärrys. 

Kuten Johannes Graf tuo esiin artikkelissaan ”Wilhelm Röpke – Eine mahnende Stimme für das rechte Mass” Daniel Führingin toimittaman teoksen Gegen die Krise der Zeit: Konservative Denker im Portrait (Ares Verlag, 2013) sivulla 171, Röpke totesi puheessaan vuonna 1962 suoraan, että talouden mitta on ihminen ja ihmisen mitta on hänen suhteensa Jumalaan. Taloudellisen ajattelun on perustuttava siihen ymmärrykseen, että talous on väline, ei päämäärä sinänsä. Ihminen on Röpken mukaan olemukseltaan perimmiltään uskonnollinen ihminen, homo religiosus. Ihminen ei ole vain taloudellinen toimija. Talouden hyvä toiminta edellyttää, että ihminen elää orgaanisessa yhteydessä paikallisyhteisöllisiin juuriinsa ja hengellisessä yhteydessä Jumalaan. Kaikki ei pelkisty materiaaliseen hyvinvointiin. 

Hyvän yleisesityksen Röpken henkilöhistoriasta ja konservatiivisesta ajattelusta tarjoaa myös amerikkalaisen John Zmirakin teos Wilhelm Röpke: Swiss Localist, Global Economist (ISI Books, 2001). Röpken sosiaali- ja talousajattelu on vaikuttanut vahvasti amerikkalaiseen konservatismiin. Röpken edustama saksalainen kristillissosiaalisuus on lähtökohdiltaan hyvin samansuuntaista kuin amerikkalaista konservatismia kotoperäisesti merkittävästi muovannut etelävaltiolainen agraarinen suuntaus. Perusteellisen akateemisen analyysin tästä maaseudun eetosta painottaneesta suuntauksesta tarjoaa historian professori Paul V. Murphy tutkimuksessaan The Rebuke of History: The Southern Agrarians and American Conservative Thought (The University of North Carolina Press, 2001). 

Suomalaisesta näkökulmasta voidaan todeta sekä amerikkalaisella etelävaltiolaisella agraarikonservatismilla että Röpken saksalaisella kristillissosiaalisella konservatismilla olevan läheinen aatteellinen yhteys suomalaiseen luterilaiskristilliseen fennomaaniseen talonpoikaiskonservatismiin. Röpken keskeisistä teoksista on julkaistu suomeksi Civitas Humana -teos: Ihmisten valtio: Yhteiskunta- ja talouselämän uudistuksen peruskysymyksiä (WSOY, 1947).    

Professori Pekka Suvanto (1924–2014) selvittää teoksensa Konservatismi Ranskan vallankumouksesta 1990-luvulle (SHS, 1994) sivuilla 277–278 ja alaotsikon ”Röpken konservatismin värittämä etiikka” alla Wilhelm Röpken ajattelua seuraavasti:

”Röpke erosi varsinaisista neoliberaaleista siinä, että hän pyrki yhdistämään klassisen liberaalisen talousopin konservatiivissävyisten, pessimististen massateorioiden kanssa…hän pitää markkinatalouden hyväksymistä suorastaan sivistyksen kohtalonkysymyksenä, mutta toisaalta hänkään ei hyväksy sitä, että vapaa markkinatalous olisi moraalisesti autonominen. Vapauden todellinen filosofia ulottuu kysynnän ja tarjonnan ulkopuolelle. Röpke oikeastaan palasi samoihin äänenpainoihin kuin konservatiivit edellisen vuosisadan alussa. Laissez faire -oppi oli heille niin kuin Röpkellekin karkeaa rationalismia.”

”Hän kritisoi kuitenkin voimakkaasti [hyvinvointivaltiollista] Beveridge-suunnitelmaa, jonka tarkoituksena oli saada valtion avulla aikaan sosiaalisia uudistuksia. Oikea tie ratkaista sosiaalinen ongelma on lisätä ihmisten omaisuutta ja aloitekykyä…Röpke ihannoi historiallisissa mietelmissään maalaiselämää, koska siinä elämän symboleina olivat ihmisten keskeiset yhteiset arvot ja sosiaalinen vastuunalaisuus. Sitä vastoin klassinen liberalismi arvosti lähinnä vain rahaa…Jopa hän perinteisen konservatiivin tavoin suuntaa hyökkäyksen ’tieteen hybristä’, positivismia ja kopeaa rationalismia vastaan.”

”Mitä vikaa sitten rationalismissa oli? Se ei Röpken mukaan hyväksynyt ylimaallisia arvoja, minkä takia etiikka oli sille pelkkää subjektiivista valintaa. Moraaliset arvot määriteltiin mielivaltaisesti, ja ne olivat keskenään ristiriitaisia. Röpken mukaan oli kuitenkin olemassa luonnollisia ja universaaleja arvoja, joita ilman ei markkinataloudella voi olla pysyvyyttä ja stabiliteettia. Arvoilla oli kristillinen perusta. ’Kaikki seisoo ja sortuu uskonnon mukana’”.    

”Markkinatalous ei siis sellaisenaan pystynyt luomaan moraaliltaan itsenäistä ihmistä eikä vastustamaan nykyaikaisia massaideologioita. Urbanisaatiota hän piti kaaoksena, jossa ihminen on menettänyt identiteettinsä ja erkaantunut omasta sisäisestä olemuksestaan. Mutta keskeisintä Röpken sanomassa oli sen jyrkkä kollektivismin vastaisuus. Sosialismin hän katsoi ’aikamme varsinaiseksi, mahdollisesti kuolettavaksi sairaudeksi’”.   

Kahdeksan vuotta sitten ilmestyneen Minne menet, Suomi? (Kuva ja Sana, 2011) -kirjani sivuilla 26–30 kirjoitin Röpkestä ja hänen kristillissosiaalisesta ajattelustaan seuraavasti, otsikon ”Kristillissosiaalinen näkemys hyvinvointivaltiosta” alla:

”Saksalais-sveitsiläinen luterilainen Wilhelm Röpke (1899–1966) lukeutuu merkittävimpiin vapaata markkinataloutta puolustaneisiin taloustieteilijöihin ja yhteiskunta-ajattelijoihin. Röpke edusti niin kutsuttua uusitävaltalaista taloustieteellistä koulukuntaa ja hän painotti sitä, että markkinatalous edellyttää tuekseen vahvat luonnolliset sosiaaliset rakenteet ja kristillis-eettiset sitoumukset toimiakseen parhaimmillaan. Röpken näkemykset muodostivat ne lähtökohdat, joiden pohjalta toteutettiin niin sanottu Länsi-Saksan talousihme toisen maailmansodan jälkeen, ja röpkeläinen sosiaalinen markkinatalous on muodostanut niin Saksan kristillisdemokraattisen unionin (CDU) kuin Saksan kristillissosiaalisen unionin (CSU) talouspolitiikan selkärangan.” 

”Röpken ajattelun merkitys on ollut suuri sekä saksalaisen Euroopan konservatiivien kristillissosiaalisessa politiikassa että amerikkalaisessa konservatismissa. Siksi myös suomalaisten kristillissosiaalisesti ja kristillisdemokraattisesti suuntautuvien olisi hyvä muistaa, että Röpke ei suinkaan ollut sosialidemokraattisen hyvinvointivaltioideologian puolestapuhuja. Täysin päinvastoin. Röpke kirjoitti Humaani talous -teoksessaan jo vuonna 1958 seuraavasti: 

’Nykyaikaisen hyvinvointivaltion oleellinen tarkoitus ei ole enää heikkojen ja tarpeessa olevien auttaminen, sellaisten, joiden hartiat eivät ole riittävän vahvoja elämän rasitteiden ja muutosten kantamiseen. Tämä tarkoitus on väistymässä ja on todellakin koitumassa eniten tarpeessa olevien tappioksi. Tämän päivän hyvinvointivaltio ei ole vain parannettu versio vanhoista yhteiskunnallisen turvan ja julkisen auttamisen instituutioista. Yhä useamassa maassa hyvinvointivaltiosta on tullut sosiaalisen vallankumouksen väline, jolla tähdätään suurimpaan mahdolliseen tulojen ja varallisuuden tasaisuuteen. Hallitseva motiivi tässä ei ole enää myötätuntoisuus, vaan kateus…’” 

Sivulla 26 totesin myös näin: 

”Kristillissosiaalinen eetos edellyttää vapaata markkinataloutta ja elinvoimaisia luonnollisia instituutioita, kuten korkeaa yhteiskuntamoraalia, ehyitä perheitä ja elinvoimaisia paikallisia yhteisöjä, jotka tarjoavat lähimmäisen ensisijaisimmat sosiaaliset turvaverkot.” 

Tämän päivän Saksassa röpkeläisen kristillissosiaalisen konservatismin perinnettä edustaa kansalliskonservatiivinen AfD, Vaihtoehto Saksalle -puolue. CDU ja CSU, jotka aikoinaan olivat vahva kristillissosiaalisen konservatiivinen voima Saksan politiikassa, ovat – kuten meillä kokoomus – vasemmistolaistuneet, menettäneet suolansa, myyneet syntymäoikeutensa ja siirtyneet pitkälti toisten herrojen aisankannattajiksi. Näin on näiden puolueiden osalta asian laita varsinkin perhe- ja kulttuuripolitiikan saralla.  

AfD sen sijaan ei edusta röpkeläisiä ja todellisessa arkikokemuksessa hyviksi ja toimiviksi havaittuja linjauksia vain talouden vaan myös Röpken luovuttamattoman tärkeänä pitämän perhe- ja kulttuuripolitiikan alueella.   

AfD:n puolueohjelman Programm für Deutschland: Das Grundsatzprogramm der Alternative für Deutschland, sosiaalista markkinataloutta käsittelevän alaluvun kohta 10.2. ”Soziale Marktwirtschaft statt Planwirtschaft” kuuluu seuraavasti:

”Anknüpfend an unsere Vorstellungen von der Rolle des Staates plädieren wir im Bereich der Wirtschaft für eine Ordnungsethik auf der Grundlage der Sozialen Marktwirtschaft, wie sie von Walter Eucken, Alfred Müller-Armack und Wilhelm Röpke entwickelt und von Ludwig Erhard umgesetzt wurde. Zentrale Prinzipien sind Eigentum, Eigenverantwortlichkeit und freie Preisbildung. Der Schutz des Privateigentums ist dabei genauso unentbehrlich wie offene Märkte, Vertragsfreiheit und ein freier Wettbewerb mit entsprechender Wettbewerbspolitik und Monopolkontrolle.” 

”Jede Form von staatlicher Planwirtschaft führt früher oder später zu Fehlallokationen und Korruption. Dabei gilt für uns wie für die Väter der Sozialen Marktwirtschaft: Wirtschaft ist immer Mittel zum Zweck, niemals Selbstzweck. Die größte Hypothek für das Funktionieren der Sozialen Marktwirtschaft stellt unseres Erachtens gegenwärtig die beispiellose EURO-Rettungspolitik der Staaten des EURO-Währungsverbundes und die Manipulation der Geldpolitik durch die Europäische Zentralbank dar. Hier werden grundlegende Marktmechanismen wie der Zusammenhang von Sparen und Investieren ausgehebelt, Haftungsgrundsätze verletzt und das Verhältnis zwischen Gläubigern und Schuldnern schwer beeinträchtigt.”

Puolueohjelman luvussa 6, joka käsittelee perhettä ja lapsia, AfD puolustaa vahvasti perinteisen perheen yhteiskunnallista asemaa, kannustaa hankkimaan lisää lapsia massamaahanmuuton tukemisen sijasta, kannattaa julkisen tuen ohjaamista nimenomaan perheille, vaatii kotiäitiyden syrjimisen lopettamista ja puolustaa syntymätöntä ja vastasyntynyttä elämää. 

Puolueohjelman luvussa 7, joka käsittelee kulttuuria, kieltä ja identiteettiä, AfD puolustaa Saksan kulttuurin, kielen ja identiteetin säilyttämistä, puolustaa saksalaisen kulttuurin asemaa Saksassa maan tapana monikulttuurisuuden sijasta, korostaa saksan kielen merkitystä saksalaisen identiteetin kannalta, toteaa, että islam on ristiriidassa saksalaisen ja eurooppalaisen arvomaailman kanssa, toteaa suoraan, että islam ei kuulu Saksaan, vaatii julkisen islam-kritiikin sallimista ja vaatii moskeijoiden ulkomaisen rahoituksen katkaisemista.   

Kirjani Eurooppa ja Suomi islamisoituvat (Kuva ja Sana, 2015) sivuilla 179–181, alaluvussa ”Perhearvot, fiskaalinen konservatismi ja omista juurista kiinni pitäminen”, kirjoitan seuraavasti, röpkeläisessä kristillissosiaalisessa kansalliskonservatiivisessa hengessä ja Suomen tilanteeseen liittyen:

”Länsimaisen kulttuurin säilyttämisen ja suojelemisen kannalta perustavaa on myös perinteisten moraalinormien ja perinteisen miehen ja naisen välisen avioliiton ja perheen yhteiskunnallisen aseman palauttaminen arvoonsa. Länsimaisen ja etenkin pohjoismaisen perheen alasajo yhteiskunnallisena instituutiona on pysäytettävä. Tämä on välttämätöntä sekä kulttuuriarvollisesti että talouden kannalta. Länsimaisen eurooppalaisen ihmisen on ryhdyttävä jälleen lisääntymään: syntyvyyskäyrät ja demografiset indikaattorit on käännettävä plussan puolelle.” 

”Talouselämämmekin kannalta välttämättömän väestönlisäyksen on, ollakseen kestävää ja rakentavaa sekä länsimaista yhteiskuntaa säilyttävää, tultava omista etniskulttuurillisista lähtökohdista. Maahanmuutto ei – eikä tähän elimellisesti liittyvä Euroopan islamilaistuminen – ole pitkällä tähtäimellä oikea vastaus eurooppalaisen matalan syntyvyyden ongelmiin, ei talouselämänkään kannalta. Islamilainen kollektivistinen sharia-sosialismi ei taloudellista vaurautta rakenna eikä edistä.”

”Talousvaikuttajienkin pitäisi ymmärtää viimeistään nyt, että juutalaiskristillisen arvomaailman mukaisen perinteisen miehen ja naisen välisen avioliiton ja tämän varaan rakentuvan perheen yhteiskunnallisen aseman säilyminen ja vahvistuminen on edellytys vapaan ja vaurautta luovan markkinatalousjärjestelmän säilymiselle. Parhaiten toimiakseen fiskaalinen konservatismi edellyttää juutalaiskristillistä moraalia ja arvokonservatismia. Molemmat näistä joutuvat ajan oloon ratkaisevasti uhatuiksi, jos maahanmuuttoa pidetään perusratkaisuna tämänhetkisiin taloudellisiin rakenneongelmiin ja jos etenkin islamilaista maahanmuuttoa suositaan monikulttuurisuusideologian mukaisine kulttuurirelativistisine sitoumuksineen.” 

”Vapaan talousjärjestelmän toiminnan kannalta oleellinen yhteiskunnallinen koheesio voi toteutua vain riittävän monokulttuurillisessa ja arvomaailmaltaan yhtenäisessä yhteiskunnassa. Juurettoman vieraantumisen ohjelmallinen ajaminen ei tällaista koheesiota edistä.”

Kirjoitan myös, että Suomen ja Euroopan talousongelmien kestävät ratkaisut löytyvät perinteisiin arvoihin nojaavan kristillissosiaalisen perhepolitiikan ajamisesta, syntyvyyden kääntämisestä nousuun, uusien työpaikkojen syntymisen ja työllistymisen helpottamisesta sääntelyä vähentämällä ja joustoa lisäämällä ja yksityisen yrittämisen helpommaksi tekemisestä. Tällaiseen päästään tehokkailla kannustimilla kuten verojen alentamisella, julkisten menojen ratkaisevalla pienentämisellä ja rakenteellisilla säästöleikkauksilla sekä julkisen sektorin vastuualueen supistamisella ja kolmannen sektorin kuten seurakuntien ja kirkkojen diakonisen vastuun entistä tehokkaammalla aktivoimisella varsinkin sosiaalipalveluiden osalta. Ehdoton edellytys on, että valtion velkaantuminen pysäytetään. 

Wilhelm Röpken talousajattelu opettaa meille myös sen, että me tarvitsemme elävää kristillistä uskoa ja sen vaikutusta kautta koko kansalaisyhteiskuntamme. Suomalaisten on palattava takaisin isien uskoon. On palattava takaisin Jumalan ja Raamatun arvovallan tunnustamiseen.   

Euroopan unionin kurssi on käännettävä pois sosialismiin johtavalta keskusjohtoisen federalistiselta tieltään – josta Röpke jo aikoinaan vakavasti varoitti – ja EU on muutettava kansallisvaltioiden liitoksi ja vapaakauppatalousalueeksi, isänmaiden Euroopaksi. Mutta kaikenlaisten kapitalistienkin on ymmärrettävä, että tavaroiden ja hyödykkeiden vapaa liikkuvuus ei edellytä demografisen laajamittaisesti avoimia rajoja eikä monikulttuurisuusideologiaa. 

Kristilliseen uskoon ja paikallisiin perinteisiin juurtunut kristillissosiaalinen konservatismi on tarjonnut ja tarjoaa edelleen reaalimaailmassa toimivan vaihtoehdon niin materialistisen kollektivistiselle sosialismille kuin yhtä materialistiselle raha ratkaisee -liberalismille.         

 

 

Kommentoi "Wilhelm Röpken kristillissosiaalisen konservatiivinen talousajattelu"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

  _  __     ___     _    _      ___      ____    
 | |/ //   / _ \\  | |  | ||   / _ \\   |  _ \\  
 | ' //   / //\ \\ | |/\| ||  / //\ \\  | |_| || 
 | . \\  |  ___  |||  /\  || |  ___  || | .  //  
 |_|\_\\ |_||  |_|||_// \_|| |_||  |_|| |_|\_\\  
 `-` --` `-`   `-` `-`   `-` `-`   `-`  `-` --`  
                                                 
 
 

16 kommenttia "Wilhelm Röpken kristillissosiaalisen konservatiivinen talousajattelu"

Sivu 1/2

Taisto 21.8.2019 21.02

DOS Ahvion sinänsä varsin monipuolinen artikkeli on toisaalta taas tyypillinen dogmaatikkoteologin kirjoitelma, jossa ei edes yritetä mennä sisällönanalyysiä pidemmälle. Dogmaatikoille tyypillinen ”mitä” kysymys tulee kyllä esille, mutta historioitsijoille ja yhteiskuntatieteilijöille tärkeä ”miksi” kysymys jää kovin köykäiseksi. Edelleenkään en oikein ymmärrä, miksi nykypäivän kristityn pitää hurmaantua 1800 luvun aatteista (nationalismi ja amerikkalainen second great awakening ilmiö) ja pyrkiä selittämään 2000v vanhaa kirjaa (Raamattu) näistä ilmiöistä inspiroituneena? Onko esim 1970 luvun muoti-ilmiö vapautuksen teologia ja kontekstuaalinen teologia mahdottomia liian ”vasemmistolaisena” tulkitahorisonttina? Myös konservatiivisten perhearvojen samaistaminen automaattisesti oikeistolaiseen ( tai arvokonservatiiviseen kansallismielisyyteen) on aika hassua. Niin sanottujen vihervasemmistolaisten näkemykset monissa asioissa voivat osaltaan myös olla raamatullisia, jos emme anna ennakkoluulojen liikaa kahlita mieltämme Arvokonservatiivinen kansallismielinen oikeistolaisuus ei ole automaattisesti minusta yhtään sen ”raamatullisempi” ideologia. ( mitä raamatullisuudella sitten taas vaihteeksi ymmärretäänkin?)

J K 22.8.2019 6.33

Taiston kommenttiin kantaa ottaen vihervasemmistolaiset arvot ovat raamatun valossa varsin selvästi antikristillisiä.

Taisto 22.8.2019 21.11

Ottamatta kantaa, ovatko arvot ihan yleensäkin tosiasioiden kuvaamista vai mielipiteitä, olisi kiva tietää, millä perusteella kansallismieliset oikeistokristityt ovat enemmän raamatullisia saati Jeesuksen mielen mukaisia? Jos kyseessä on ”raamatullisuuskilpailu”, voittajaa on vaikea julistaa, jos kyseessä on puolestaan ”hengellinen kilvoittelu”, kuuluuko esimerkiksi hyvät dialogitaidot ja rukous erimieltä olevien puolesta kansallismielisten ”raamattu-uskollisten” oikeistokristittyjen normiarkeen? Toivottavasti molemmin puolin ilman turhia salaliitto tai uhkakuvakristillisyyshaaveilua.

Bux 22.8.2019 21.11

Röpke on kyllä siinä oikeassa, että kapitalismi ei toimi jos se sulkee kaiken sisäänsä, vaan se tarvitsee aina jonkin transsendentin. Itse asiassa samaan asiaan kiinnittivät huomiota niin ikään saksalaiset taloussosiologian klassikot Karl Marx ja Max Weber: kapitalismi vietynä tarpeeksi pitkälle tuhoaa oman olemassaolon perustan eli protestanttisen etiikan.

Marxin mukaan eivät kommunistit vaan kapitalistit tuhoavat kapitalismin ja pyhinä aikaisemmin pitämänsä arvot ihan itse uhratessaan ne lisäarvon tuottamisen alttarille.

Samasta syystä olen aikaisemmin ihmetellyt Ahvion tarvetta lainata ja kehitellä salaliittoteoriaa kulttuurimarxilaisista, koska ei niitä tarvita: kapitalistit hoitavat homman ja tuhoavat vanhan maailman ihan itse. Ja salaliittoteoria se nimenomaan on, koska occamin partaveitsi.

Mitä sitten ordoliberalismiin tulee, niin täytyy ymmärtää se oman aikansa tuotteena. Se ei päässyt valloilleen porvarillisessa hegemoniassa. 1950- ja 1960-luvuilla vasemmisto oli kaikista vahvimmillaan Euroopassa, hyvinvointivaltiota kehitettiin vauhdilla, ammattiliitot olivat vahvoja ja työnantajat pelokkaita, koska pelkäsivät Neuvostoliittoa.

Yritän siis sanoa, että huolimatta Röpken näkemyksistä siitä, että hyvinvointivaltio alkaa mennä liian pitkälle, niin ordoliberalismia ei koskaan olisi voitu toteuttaa ilman (a) sosiaalidemokraattisen puolueen ja oikeistodemarien eli kaikenmaailman paavolipposten myötävaikutusta; (b) vahvaa hyvinvointivaltiota, millä ostettiin ordoliberalismin oikeutus hallinnollisena ideologiana. Ihmiset suostuivat kuriin ja järjestykseen, koska valtio toisaalta takasi hyvän elämän kohdusta hautaa ja ammattiyhdistysliikkeellä oli voimaa laittaa sikailevat yritykset kuriin, ei tunnettu pätkätyöläisyyttä.

Nyt elämme aivan erilaisessa maailmassa: vasemmiston kannatuksen romahduksen myötä yhtenäiskulttuuri on rapautuu ja oikeutusta ordoliberalismille on vaikeampi hankkia.

Niin ikään maailmanpolitiikan ainoa supervalta eli Yhdysvallat ei noudata mitään ordoliberalismia, päinvastoin. Eikö koko Yhdysvaltojen talous toimi sen varassa, että Ronald Reaganin ajoista alkaen USA:n liittovaltio on ollut mahdollisuus velkaantua rajattomasti ja sitä se on todella tehnyt. Poliittisesti tätä on aikaisemmin yritetty rajata, mutta eikö siitäkin hiljattain luovuttu?

USA mahdollisuudesta ottaa velkaa tai tehdä rahaa tyhjästä seuraa se, että Donald J. Trumpin hallinnolla voit nyt uhata Saksaa erittäin korkeilla autotulleilla samaan aikaan kun talouden kasvu näyttää hyytyvän: USA suorastaan pakottaa miettimään Saksan talouspolitiikan uusiksi. Samaan aikaan negatiivisista koroista on tullut uusi normaali, on oikeastaan ihan järkevää tehdä vaikkapa infra

Timo Pitkänen 22.8.2019 21.11

Hyvin Ahviolta kiteytetty. Näköjään tietämättäni edustan ja kannatan Röpkeläistä kristillissosialismia - ja sanon ison Aamenen noille pyrkimyksille ja arvoille

IlkkaT.O. 24.8.2019 13.12

Juha Ahvio tuo Euroopan nykytaloustilannetta ajatellen laajemminkin kirjassaan profetaalisesti niitä seikkoja, joihin voi perustua yksilöiden, perheiden ja kansallisvaltioiden hengellinen ja ajallinen hyvinvointi: Ne kaikki ovat Raamatun hengen mukaisia: Elävää uskoa ja sen vaikutusta koko yhteiskuntaan: kristillis-sosiaalisuuteen sisältyvät korkea yhteiskuntamoraali ja terve, hetero-normatiivinen perhekäsitys.
EU:n suunta on päinvastainen, jälki on kuin haulikolla ammutulla suomalaisella tikkataululla, kymppiä haettiin, muuta saatiin; euro-viherkommunismin patruunoilla ladattu Merkel-Macron rinnnakkaispiippuinen kylvää tuhoisa jälkeä.
Pyhän Hengen - ei siis oman mielen - tulkinta tuo Raamatusta jatkuvasti taivaallista viisautta, Röpken talousajattelussa se näkyy myös: hedelmä paljastaa.
Ahvion kirjoitus vastaa selkeästi kysymykseen, miksi Euroopan on palattava kansallisvaltioiden talousliittoon omine talouspolittisine ratkaisuineen raamatullisessa viitekehyksessä. Nyt EU on kirouksen tiellä.

Bux: "kaikenmaailman" paavolipposet ovat eurokommunismin vankkumattomimpia kannattajia.

JH 29.8.2019 6.28

Saksassa on jo pian 21 miljoonaa maahanmuuttajataustaista, se on 3-4 kertaa suomen väkiluku. Turha sanoa ettei näin isolla porukalla olisi mitään sananvaltaa, nämä voi pian alkaa vaikuttamaan ihan demokraattisesti saksan politiikkaan. Rajat auki politiikka voi hetken antaa taloudellista piristystä mutta loppu on karmea islamisoituminen. On menty äärilaidasta toiseen, kaiken takana tällä hetkellä on kristinuskon vastainen sosialismi.

Ikävä ihminen? 1.9.2019 13.45

”Vapaan talousjärjestelmän toiminnan kannalta oleellinen yhteiskunnallinen koheesio voi toteutua vain riittävän monokulttuurillisessa ja arvomaailmaltaan yhtenäisessä yhteiskunnassa. Juurettoman vieraantumisen ohjelmallinen ajaminen ei tällaista koheesiota edistä.”

Ilmeisesti Ahvionkaan ihaileman USA:n ei olisi ikinä pitänyt menestyä?

Erkki Hänninen 1.9.2019 13.45

Natsismille nollatoleranssi Suomessa ja Euroopassa!
Tiesittekö, että Saksan AfD on avoin natsipuolue? Miten on mahdollista, että Patmoksen sivuilla ajetaan natsismia?

Hyvinvointivaltio perustuu luterilaiseen etiikkaan Pohjoismaissa. Saksan kulttuuri on meille vieras. Nyt meni viimeinenkin usko Patmokseen...

Suomalaista ns. hyvinvointivaltiota ei voine enää pelastaa, mutta amerikkalainen kalvinistinen Roope Ankka-kapitalismi ei ole mikään hyvä vaihtoehto meille.

Te olette häpäisseet köyhän, kirjoittaa Pyhä Jaakob.
Onko Bolsonaro hyvä huoneenhaltija poltattaessaan Amazonin? Tai Trump riistäessään latinoja? Hävetkää, äärioikeistolaiset uskonnolliset kapitalistit!

Jukka mikkola 2.9.2019 6.20

Kyllä RIITTÄVÄN monokolttuurinen yhteiskunta lienee ainoa, joka pystyy pitkään olemaan toimiva. USA on toki tietyssä mielessä monikulttuurinen, mutta amerikkalaisuudessa lienee kuitenkin ollut voimana tietyt yhteiset arvot, joihin sen menestyminen on perustunut. Neuvostoliitossa yritettiin väkisin monokulttuurisuutta kehnolla menestyksellä, ei kestänyt, koska "yhteinen arvopohja" ei ollut todellinen.

Miten on "yhteisten eurooppalaisten arvojen" laita? Onko se todellista vai ulkoapäin painettua?
Ennen Eurooppaa hallitsi juutalaiskristillinen eetos, kaikessa vaillinaisuudessaankin, välillä osin murtuenkin, kuten erityisesti 1930-40 -luvun kauheuksista tiedämme.

Sopiva vastakulttuuri kyllä on tarpeen, jotta ei tapahdu jämähtämistä. Vallankumoukset taas johtavat terroriin, oli kyse sitten kommunismin "työväen ja proletariaatin" tai Ranskan suuren vallankumouksen "vapauden veljeyden ja tasa-arvon" eetoksesta.

Ehkäpä vasemmiston ansio on siinä, että se on vastakulttuurina ollut "äärikapitalismille", joka ei kristilliseen arvomaailmaan sovi: juutalaiskristillinen ihmiskuva tuo monipuolisempia näkemyksiä politiikkaan.

Vihervasemmistolaisuuden ihmiskuva ja siten arvomaailmakin poikkeaa klassisen kristillisyyden mukaisesta.

Ikävä ihminen? 2.9.2019 18.04

Jukka mikkola.

Kovasti ovat menneinä vuosisatoina olleet mielenkiintoiset USA:n "arvot. Surutta tuhottiin intiaanikansat. Värillisten kohtelu maassa hakee törkeydessään vertaistaan. Minäkin olen itse asiassa vasta viime aikoina tosiasioihin tutustuttuani ymmärtänyt, miten synkällä tavalla Amerikassa on kohdeltu käytännössä kaikkia värillisiä ryhmittymiä. No, USA:n ongelmat kuitenkaan eivät tässä ole se pääpointti. Kyse on enemmänkin siitä, onko USA jonkinlainen "monokulttuuri" vaiko ei. Kovasti tuntuvat sielläkin kuitenkin juuret vaikuttavan moniin asioihin.

Myös eurooppalaiset arvot ovat kovasti hakusessa, se on totta. Yhtä hyvin voidaan kuitenkin pohtia sitäkin, onko enää olemassa ylipäätään ottaen mitään sellaisia kansallisia arvoja kuin oli vaikkapa vielä sotien aikaan ja sen jälkeenkin. Ihmiset liikkuvat. Pääomat liikkuvat. Nuorille koko maailma on auki. On opiskelijavaihtoa. On kansainvälistä yhteistyötä. Mielenkiintoinen juttu sinänsä on se, että uskonnolliset fundamentalistitkin tuntuvat pitävän mainiona sitä yhteistyötä, mitä on heidän liikkeidensä välillä, mutta maallisempi puuha on ilmeisesti kaikki vastenmielistä. Niinkö?

Minua oikeastaan järkyttävät nämä puheet "vihervasemmistolaisesta ihmiskuvasta". En viitsi sanoa suoraan, miten nuo jutut luokittelisin. Mustavalkoinen maailman tarkastelu on toki uskovaisille tyypillistä, mutta aika lailla älyllisesti epärehellistä se on. En tiedä, miten Sinä esim. minut määrittelisit - jos edes minut tuntisit - mutta et kai oikeasti kuvittele, että maailma on pelkistettävissä akselille hyvät Patmoksen ystävät, uskovaiset ja Persujen kannattajat vs pahat kaikki muut? Sen tyyppinen ajattelu täällä nimittäin näyttää kukoistavan. Hieman älyllisempää suhtautumista asioihin odottaisin ihmisiltä Suomessa vuonna 2019. Emme kai keskiaikaa elä?

Jukka mikkola 3.9.2019 6.12

Ikävä ihminen,

En tiedä mitä täsmällisesti haluat viestiä. "Vihervasemmistolainen ihmiskuva" oli tarkoitettu neutraaliksi ilmaukseksi. En pyrkinyt luomaan vastakkainasettelua. Mutta ihmiskuvissa on eroa. Siitä johtuvat osin poliittisetkin näkemyserot. Ja erilaiset perusarvot. En minä mielestäni pyri maailmaa mustavalkoisena näkemään. Juutalaiskristillinen ihmiskuva ei tarkoita, että se takaisi oikean käyttäytymistämme. Syntisiä olemme, vaikka valistuksella pestäisiin.

Amerikka todella on menestynyt, joskin joskus kieltämättä väärässäkin asiassa. Minusta sinun kommenteissa ilmenee vastakkainasettelua. "Fundamentalistit" taantumukselliset ja "edistykselliset"? Inhimillistähän vastakainasettelu on, ja retoriikassa usein käytettyä.

Keskiaikaakaan ei enää pimeänä historiassa pidetä. Vastakkainasettelua sekin.

Kansalliset arvot todella tuntuvat kadonneen. Kansalliset arvot eivät mitään pelasta, jollievät ne ole oikeita. Väärät arvot vievät turmioon, olivat ne kansallisia tai kansainvälisiä. Liikkuminen ei sinänsä oikeita arvoja tuhoa. Toisaalta ei liikkuminen aina arvoperustaa parannakaan. Kaikki arvot eivät ole yhtä hyviä. Siitä on kyse.

Ikävä ihminen? 4.9.2019 7.31

Jukka mikkola...

Jotenkin taas kerran niin tutunoloista kiertelyä ja kaartelua. Sanoja, mutta ei oikein mitään oikeaa sanomista tai yksiselitteistä mielipidettä.

Syntisyyteen en ota kantaa, mutta kukaan ei olet toista oikeampi sanomaan, että hänen maailmankuvansa olisi toista parempi. Olitpa mitä mieltä tahansa keskiajan pimeydestä, se ei tosiasioita muuta: kristitty Eurooppa keskiajalla eli periaatteessa juuri siten kuin islamilaiset maat nykyisin elävät. Politiikka ja uskonto olivat onnellisesti "avioliitossa" ja seuraukset näkyivät hyvin selkeästi. Vasta maallistumiskehitys tosiasiassa mahdollisti länsimaiden vaurastumisen - yhdistettynä toki siirtomaapolitiikkaan ja muiden rotujen häikäilemättömään alistamiseen. Ei ollut minkään lajin uskovilla hirveästi murhetta siitä, mitä alkuperäiskansoille ja niiden maille tapahtui.

Minua hieman huvittaa tuo lapsellisenoloinen vastakkainasettelu "juutalaiskristillinen perinne vs vihervasemmistolaisuus". Tuon tyyppisestä liturgiasta näyttää tulleen ikäänkuin jonkinlainen turvahokeman osa joillekin ihmisille. Sinäkin annat sitten ymmärtää, että jos ihminen on edes piirun verran vasemmalle kallellaan, hän on jotenkin paha tai vähintäänkin sekaisin. Et taida itse kyetä näkemään sitä, että tuollainen ajatus voisi sekä ärsyttää että herättää hilpeyttä nykypäivän koulutetuissa kansalaisissa? Et kai tosiaankin kuvittele, että ihminen olisi pelkän uskonsa vuoksi kykenevä jotenkin "neuvomaan" muita yhteiskunnallisissa ajattelumalleissa? Jos Sinulla on esittää esimerkkejä valtakunnista, joissa tiukka uskonnollisuus on johtanut erikoisen hyviin lopputuloksiin, luen niistä mielelläni.

Olen usein yrittänyt kysyä uskovaisilta eri yhteyksissä, mikä oli se ihanteellinen aikakausi, jolloin asiat olivat nykyistä paremmin. Suoraa vastausta ei oikein ikinä tule. Kiertelyn kyllä moni osaa. Kun otan puheeksi eri menneiden aikakausien pimeät puolet ja ongelmat, seurauksena useimmiten on kiukuttelu, kuten täälläkin olen nähnyt. Moni ihan oikeasti tuntuu luulottelevan, että kun kovasti uskoo, mustakin muuttuu valkoiseksi. Joillekin on järkytys, kun ihmiset reaalimaailmassa eivät huuda telttakokousten tapaan pelkkää aamenta.

Jukka mikkola 5.9.2019 12.13

Hämmästelen kommenttejasi, arvoisa Ikävä ihminen.

En millään muotoa väitätä väittänyt "vihervasemmistoliasia" pahoiksi ja juutalais-kristittyjä hyviksi. Kaikkia väitän syntisiksi ja pahoiksi, joskus ehkä hyväänkin pyrkiviksi. Tottakai pääasiassa ateistispohjainen näkemys poikkeaa Jumalan olemassaoloon ja vaikutukseen pohjautuvasta. Kieltämättä "vihervasemmistolaisista" puhuminen on yleistävää. Mutta eiköhän asia tilastollisesti todella ole, että siellä on enimmäkseen ateismiin taipuvuutta?

Maailma ja historia eivät ole mustavalkoisia. Sitähän nimenomaiseti korostan! Eikä mikään valtio ole läpeensä hyvä. Historian ja yhteiskunnan ilmiöt ovat moninaiset. Sen esille tuominen ei ole kiertelyä vaan populististen yksinkertaistusten välttämistä. Ei keskiaika ihanteellista olut, mutta keskiajan "pimeys" -argumentti ei nykytutkijoiden mukaan vastaa todellisuutta. Se ei tietenkään tarkoita, että keskiaika "kultainen" aika oli.

Miksi sinua ärsyttää, että kristityt pitävät omaa vakaumustaan jotain toista parempana? Niinhän tekevät ateistitkin ja "arvoliberaalit" , ja siihen heillä on oikeus. Mielestäni sinäkin pidät omaa käsitystäsi parempana kuin klassisen kristinuskon. Ei se minua itsessään ärsytä. En kuitenkaan väitä parempi ihminen olevani. Mutta silti väitän, että aito klassinen kristinusko on ihmiskunnalle parempi kuin jotkut muut uskonnot tai ideologiat.

Pidätkö itse omaa maailmankuvaasi ja ihmiskuvaasi parempana kuin juutalais-kristillinen?

Kristityt tuskin uskovat, että tällä mailmassa on ihanteellista kultakautta. Sellaiset utopiat eivät kuulu kristinuskoon.

Ikävä ihminen? 6.9.2019 6.42

Jukka mikkola.

Kyse on siitä, mitä "annat ymmärtää". Täällä myös on koko joukko näitä "patmoksen ystäviä", jotka sanovat asiat ihan suoraankin. Lue ihan ajatuksella vaikkapa Ahvionkin kommentit siitä, miten "kristityn tulee ajatella" asioista.

"Vihervasemmistosta" on tullut lähinnä yksinkertaistettu haukkumasana oikeistopopulisteille. Esim. täällä Patmoksen "kehdossa" kyllä ihan selkeästi Sinun laillasi - mutta vain suoremmin ilmaisuin - annetaan ymmärtää, että jo pienikin vasemmistolaisen ajattelun ripaus on ihan hirveä asia ja ilmeisesti myös synti yli kaiken. Ahvion ja kumppaneiden käsittelyssä myös Trumpin kaltaisesta ihmisestä on tullut jonkinlainen "Jumalan valittu", jonka käyttäytymisen ja luonteen lukuisat ja jopa maailmanpolitiikkaa ajatellen vaaralliset jutut ja puuhat muuttuvat hienoiksi asioiksi - "siunaahan" Trump Israelia?

Tutkijoilla riittää näkemyksiä historiasta. Kylmä totuus kuitenkin on se, että keskiajalla kirkko ja politiikka olivat symbioosissa tismalleen sillä samalla tavalla, mikä nyt islamistisissa maissa kukoistaa. Renessanssiaika sitten johti siihen, että olot alkoivat vapautua Euroopassa. Kovapäisiä fundamentalisteja siirtyi meren yli Amerikkaan joukoittain ja tämä selittääkin USA:n omituisuuksista melko suuren osan. "Uusi manner" on kääntynyt Trumpin aikana selkeästi ajassa taaksepäin. Kun juttuja USA:sta lukee, ei tulee mieleenkään, että se olisi jonkinlainen demokratian keulakuva. Silti Patmoksessa ollaan valtavan innoissaan!

Puheet "klassisesta kristinuskosta" ovat lähinnä retoriikkaa. Jokainen eri ryhmittymä ja kirkkokunta on mielestään se "alkuperäinen". Väitettään ei vain kukaan pysty todistamaan. Kristinusko on kehittynyt tiettyjen vaiheiden kautta ja ERITTÄIN suuri osa sen historiasta on täysin arvailun varassa. Raamattuun valikoituneet tekstit ovat kaikkea muuta kuin lopullinen totuus tapahtumista. On lähinnä mieletöntä kuvitella, että tuon tyyppinen uskonnollinen teksti olisi puolueetonta ja ei-inhimillistä.

Minun maailmankuvani on se mikä on. En vain kykene millään näkemään mitään hyviä seurauksia esim. siitä, jos Patmoksen johtajien mielipiteiden pohjilta Suomea vaikkapa alettaisiin ohjata. Suomi ei ole kehittynyt hyvinvoivaksi sivistysmaaksi niillä keinoilla, joita täällä vaikkapa herrat Ahvio ja Meller julki huutavat. Maltillinen maalaisjärki ja politiikan ja uskonnon erottaminen ovat olleet ne keinot, joilla tähän pisteeseen on sotien jälkeen päästy.