2019-09-06 https://www.patmos.fi/filebank/blog/authors/fb-share_10_7182-JUHA_BLOGI_FINAL.jpg 3.9.2019 julkaistu Areiopagi-sivuston artikkeli "Mitä lukion historian oppikirjat kertovat kristinuskosta?" [1] on erittäin valaisevaa ja hyödyllistä luettavaa. Artikkelin on kirjoittanut teologian maisteri Sampsa Korpela, joka tekee uskonnonfilosofian alan tohtorinväitöskirjaa Helsingin... https://www.patmos.fi/blogit/kirjoitukset/1359/mita_koulun_historian_oppikirjat_kertovat_kristinuskosta Patmos article
Juha Ahvio
6.9.2019
Juha Ahvio

Juha Ahvio, teologian tohtori, dosentti, Patmos Lähetyssäätiön tutkimusjohtaja

Mitä koulun historian oppikirjat kertovat kristinuskosta?

3.9.2019 julkaistu Areiopagi-sivuston artikkeli ”Mitä lukion historian oppikirjat kertovat kristinuskosta?” on erittäin valaisevaa ja hyödyllistä luettavaa. Artikkelin on kirjoittanut teologian maisteri Sampsa Korpela, joka tekee uskonnonfilosofian alan tohtorinväitöskirjaa Helsingin yliopistossa. Korpela tutkii ajan rakennetta kvanttifysiikan näkökulmasta sekä Jumalan ja ajan välistä suhdetta.  

Korpela tarkastelee artikkelissaan lukion historian oppikirjoista löytyviä kristinuskon ja tieteen väliseen suhteeseen liittyviä epähistoriallisia myyttejä sekä tuo esiin myös sen, että jotkin näistä aiemmin itsestään selvinä pidetyistä myyteistä kumotaan uusimmissa oppikirjoissa. Korpela kirjoittaa:

”Tässä artikkelissa esitellään oppikirjoista löytyneitä myyttejä sekä muutamia kumotuksi havaittuja myyttejä. Tarkasteltavana ovat lukion historian oppikirjat Otavan kustantamista Forum- ja Ihmisen tiet -sarjoista sekä Sanoman kustantamasta Historia ajassa -sarjasta. Oppikirjoista löytyvistä myyteistä tässä artikkelissa käsitellään erityisesti uskon ja tieteen välistä sodankäyntimyyttiä ja selitetään, miltä osin oppikirjojen antama kuva on harhaanjohtava. Huojentavasti oppikirjoissa on tapahtunut myös edistystä, sillä joitakin myyttejä, esimerkiksi ajatusta keskiaikaisesta uskosta litteään maahan, ei enää löydy oppikirjoista. Joidenkin ajatusten kohdalla oppikirjoissa myös kuvataan myyttien kumoutumista ja tutkimuksen edistymistä.”

Korpela muistuttaa, että:

”Myytti tieteen ja kristinuskon välisestä sodasta juontaa juurensa 1800-luvulle, jolloin tieteenhistorioitsijat John William Draper ja Andrew Dickson White kirjoittivat aiheesta suurta suosiota saaneita populaariteoksia. Teosten pääteesinä oli, että uskonnon ja tieteellisen tutkimuksen välillä on aina ollut konflikti, ja kirkot ovat vastustaneet tiedettä joka käänteessä opettaen muun muassa maan olevan litteä ja tuomiten tieteellisiä tutkimuksia poltettavaksi. Konfliktiteesi nousi historiallisessa tilanteessa, jossa se palveli kirkon ja yliopiston erottamisen tarkoitusta.”

”Nykyisessä historiantutkimuksessa sodankäyntimyytti on kuitenkin hylätty, ja Draperin ja Whiten teosten katsotaan olevan täynnä merkittäviä virheitä. Todellisuus on paljon monimuotoisempi, eikä yksittäisistä konfliktitapauksista voi päätellä yleisen tieteen ja kristinuskon välisen sodan olemassaoloa. Kristinusko ja kristilliset kirkot ovat myös tukeneet tiedettä merkittävästi.”  

Kristillisyyden myönteisestä tieteellisestä panoksesta ja pimeä keskiaika -myytin epähistoriallisuudesta Korpela kirjoittaa näin:

”Todellisuudessa katolinen kirkko on myös osallistunut aktiivisesti tieteen tekemiseen. Valtaosa tieteellisen vallankumouksen synnyttäneistä tieteilijöistä tuli kirkon sisältä. Keskiaika oli kirkon tukeman yliopistojärjestelmän kehityksen ja monien luonnontieteellisten läpimurtojen aikaa. Kirkon rooli luonnontieteiden synnyn edistäjänä oli keskiajalla tärkeä. Roomalaiskatolinen kirkko tuki tähtitieteen tutkimusta 1100-luvulta 1700-luvulle todennäköisesti enemmän kuin muut tahot yhteensä. Myös yliopistoverkosto syntyi kirkon aktiivisella tuella.”

Edustava oppikirjamyytti on epähistoriallinen kertomus siitä, kuinka Rooman kirkko uskonnollista fanaattisuuttaan vastusti Galileo Galilein (1564–1624) kaukoputkitutkimuksia. Joissain uusimmissakin historian oppikirjoissa tätä Raamattu ja kirkko vastaan Galilei ja järkiperäinen kaukoputkitiede -myyttiä toistetaan edelleen vakavana historiallisena totena. Artikkelissaan Korpela selostaa hyvin, miten ja miksi tämä Galilei-tapaus oikeasti historiassa eteni. Korpela toteaa myös näin:

”Oppikirjoista löytyi myös monia sellaisia kohtia, joissa oppikirjojen tekijät olivat korjanneet aikaisemmin historian kirjoituksessa esiintyneitä myyttejä. Näitä myytinmurtumisia ovat noitavainoihin suhtautuminen maltillisesti inkvisition julmuuden liioittelun sijaan, litteän maan myytin murtuminen sekä pimeän keskiajan myytin murtuminen.”

Vuonna 2017 julkaistuista historian oppikirjoista Korpela tarjoaa esimerkiksi seuraavat lainaukset, jotka ovat historialliselta pätevyydeltään ja todenperäisyydeltään huomattavasti asianmukaisempia kuin useimmat aiheista aiemmin oppikirjoissa olleet väittämät:

”Vaikka inkvisitio on sittemmin saanut huonon maineen, se oli alkuvaiheissaan melko maltillinen. Vain murto-osa inkvisition kuulustelemista ihmisistä sai ankaria rangaistuksia. Myös noituudesta syytettyjä kohdeltiin yleensä maltillisesti. Noituudesta epäiltyjä rangaistiin lähinnä siinä tapauksessa, että heidän katsottiin vahingoittaneen ihmisiä.”

”Noitavainot eivät sijoittuneet keskiajalle vaan pääosin uuden ajan alkuvaiheeseen. Vastuussa ei ollut pelkästään katolisen kirkon inkvisitio, vaan noitavainoja oli myös protestanttisissa maissa. Rankaisemisesta vastasi yleensä maallinen tuomioistuin kirkollisen sijaan. Syytettyinä ei ollut pelkästään naisia, kuten 1900-luvun feministinen tutkimus on väittänyt, vaan kolmasosa syytetyistä oli miehiä. Kuolemaan tuomittuja oli arviolta 20000–40000, eikä miljoonia tai satoja tuhansia, kuten monissa aikaisemmissa arviossa on väitetty.”

”Länsimaisessa historiankirjoituksessa eli pitkään käsite pimeä keskiaika, jolla viitattiin keskiajan takapajuisuuteen sitä edeltäviin ja seuraaviin aikakausiin verrattuna. Nykyaikainen tutkimus on osoittanut, että nimitys on harhaanjohtava eikä keskiaika ollut pelkästään taantumuksen aikaa.”

”Kartat piirrettiin keskiajalla kirkon näkökulmasta, jolloin kristinuskon pyhät paikat olivat maailman keskipisteenä ja maailman äärissä asuivat barbaarit ja hirviöt. Toisin kuin usein on väitetty, keskiajalla ei uskottu maan olevan yksinomaan litteä. Keskiaikaisissa kartoissa maailma esitettiin hyvin monenlaisissa muodoissa, mutta yleensä muoto oli pyöreä.”

Korpela toteaa:

”Litteän maan myytin mukaan keskiajan Euroopassa uskottiin yleisesti Maan olevan litteä, koska katolinen kirkko opetti niin vastustaen ankarasti vaihtoehtoisia näkemyksiä. Tosiasiassa ainakin 700–800-luvuilta alkaen katolinen kirkko opetti yksimielisesti Maan olevan pallonmuotoinen. Ainoastaan myöhäisantiikin aikaan 300–600-luvuilla ajatus litteästä Maasta sai kannatusta joiltakin kristillisiltä ajattelijoilta, mutta tällöinkin litteän Maan kannattajat olivat vähemmistössä.”    

Artikkelinsa yhteenvedossa Korpela katsoo:

”Uskon ja tieteen välinen sodankäyntimyytti näyttää osin murretulta, mutta sitä esiintyy edelleen: esimerkiksi Galilei-myytti elää edelleen osassa kirjoista. Toisaalta kirkon rooli tieteellisen kehityksen edistäjänä on tiedostettu ainakin sillä tasolla, että kirkkoa ei enää yksioikoisesti syytetä kehityksen pysäyttämisestä ja taikauskon levittämisestä. Muutamista kirjoista tosin löytyy kohtia, joissa korostetaan asetelmaa, jonka mukaan kirkko on pyrkinyt kaikin keinoin vastustamaan tieteen edistymistä.”

On selvää, että kristinuskoa ja kristillistä kirkkoa ja näiden historiallista vaikutusta koskevilla uskomuksilla on erittäin suuri merkitys paitsi sille, miten kristinuskoon ja kirkkoihin suhtaudutaan tänään myös sille, kuinka pätevää historiallinen ymmärryksemme ylipäätään on. 

Yhtä selvää on, että mikäli nämä uskomukset ovat virheellisen valheellisia, ne ovat myös vaarallisia. Siksi on erittäin tärkeää olla selvillä siitä, mitä historiassa on todella tapahtunut ja mitä ei. Tästä syystä sillä, mitä koulujemme, lukioidemme ja yliopistojemme oppikirjoissa väitetään, on erittäin suuri merkitys ja vaikutus.  

Korpelan artikkeli edistää hyvin oikean ja todenperäisen historiallisen ymmärryksen kasvua käsittelemistään teemoista. 

Selvillä oloa todellisesta historiasta ja sitä koskevan todenperäisen ymmärryksen kasvua olen myös itse halunnut edistää vuonna 2016 Radio Patmoksen taajuuksilla ensimmäistä kertaa lähetetyssä radioluentosarjassani ”Vaarallisia valheita kristinuskosta”. 

Tässä ohjelmasarjassa haastan yksitellen niitä vaarallisimpia mutta täysin virheellisiä valheväittämiä, joita nykyäänkin kristinuskoa vastaan usein esitetään mutta jotka ovat valheita, mitkä eivät kestä historian tosiasioiden edessä.

Sarjan jokainen jakso rakentuu siten, että totean aluksi yhden merkittävän kristinuskoa ja kristillistä kirkkoa sekä näiden historiallista vaikutusta koskevan valheväittämän. Tämä väittämä toimii jokaisen jakson otsikkona ja teemana. Sen jälkeen osoitan, miksi kyse on historiallisten tosiasioiden vastaisesta epätotuudesta ja tuon esiin, mikä asian todellinen laita on ollut ja on. 

Sarjan jaksot ovat valheväittämäteemoiltaan seuraavat:

1. Johdanto

2. Kristinusko luotiin keinotekoisella voimapolitiikalla

3. Kristinusko vainosi pakanuutta ja tuhosi sen sukupuuttoon

4. Kristinusko ja kirkko synnyttivät pimeän keskiajan

5. Ristiretket ovat kristinuskon ja kirkon häpeä

6. Kristinusko on aina käynyt tieteenvastaista sotaa

7. Kristinusko edisti noitavainoja

8. Kirkon inkvisitiolaitos käytti kristinuskoa massamurhien motiivina

9. Kristinusko edisti orjuutta

10. Kristinusko ja kirkko ovat syyllistyneet kansanmurhiin

11. Kristinusko on sortanut naista patriarkaalisesti

12. Kristinusko on totalitaarisen teokraattista

Sarjan kaikki osat ovat kuunneltavissa kirjautumisen ja tilauksen myötä tallenteina patmosplus-sivustolta. Sarja löytyy kirjoittamalla hakuruutuun Vaarallisia valheita kristinuskosta -otsikon tai tästä

 

 

Kommentoi "Mitä koulun historian oppikirjat kertovat kristinuskosta?"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

             ___       _____     ___      _____   
  ____      / _ \\    / ___//   / _ \\   /  ___|| 
 |    \\   / //\ \\   \___ \\  | / \ || | // __   
 | [] ||  |  ___  ||  /    //  | \_/ || | \\_\ || 
 |  __//  |_||  |_|| /____//    \___//   \____//  
 |_|`-`   `-`   `-` `-----`     `---`     `---`   
 `-`                                              
 
 

57 kommenttia "Mitä koulun historian oppikirjat kertovat kristinuskosta?"

Sivu 1/4

Taisto 6.9.2019 18.42

Minusta on toisinaan hauskaa, kun dogmaatikot alkavat avautumaan historiallisten prosessien kuvaajina tullen ikäänkuin silmälääkärinä korvalääkäreiden alueelle. Päätä tutkitaan, mutta eri menetelmin ja metodein. Korpelan artikkeli oli alunperin aika hyvä ja mutta DOS Ahvion luentosarjan otsikot ovat taattua Patmosta. Toivottavasti lähdekriittisyys ja asioiden geneettisyyden/kontekstuaalisuuden ymmärrys ovat kuulijalla mielessä, kun asioita varsin sensaatiohakuisesti esitellään.VASYC

Johannes Kandolin 7.9.2019 8.56

Entä jos Ahvio on vain yhdessä totuudessa kasvatettu ja sen takia kiusattu poika? Selittäisikö se sittenkin kaiken tämän uhkakuvien hahmottelemisen? Olisiko se sittenkin niin yksinkertaista?

Taisto 7.9.2019 12.33

Minusta mr Kandolinin näkemyksissä on totuuden siemen. Yhden totuuden ( esim ”raamatullisuus” vain yhden tulkintahorisontin takaa tulkittuna ) voi johtaa myös uhriutumiseen, ylitulkintoihin ja ja draaman kaaren mukaisiin kulminaatiopisteiden korostamiseen. Patmoksen teologia on esimerkiksi yksi osa modernin amerikkalaisen evankelikalisen liikkeen liepeillä hengaillevaa ja oikeistolaista sosiaalipolitiikkaa lähes kritiikittömästi ihailevaa suuntausta. Siksi esim DOS Ahvio, jolla ei ole historioitsijan, saati yhteiskuntatieteilijän koulutusta, on toisinaan hyvä esimerkki niin sanotusta ”päivystävästä dosentista” eli oman yhteisönsä lähes kiistaton Jack on all trades! Tosin DOS Ahvion hyväksi on sanottava, että hän osaa myös haastaa lukijansa\ kuulijansa , jolloin omakin, erilainen näkemys voi terävöityä ja jopa avartua.

Oppikirjojen korjauksesta plussaa 7.9.2019 14.37

On mukava lukea, että esimerkiksi erittäin höppänä väite kirkon litteään maahan keskiajalla uskomisesta ja muu tieteen jarrutus on tutkituissa lukion kirjoissa jo kumottuja myyttejä. Sampsa Korpelan väitöskirjatutkimus ansaitsee nousta esille ja suuremman yleisön tietoisuuteen.

On erittäin hyvä, että naurettavia vanhoja historian oppikirjojen virheitä on nyt alettu korjailemaan lukion oppikirjoissa. Eipähän ole sitten oppilailla enää niin suurta hämmennystä yliopistossa aiemman historian opetuksensa huonosta tasosta. Vielä työsarkaa toki riittää.

Suurin osa lukiolaisista ei jatka yliopistoihin. Heidän esim. tieteenteossa välttämätön kriittinen ja entistä tietoa kyseenalaistava ajattelu ei välttämättä kehity mihinkään. Meillä on edelleen sekä pelkän kansakoulun että lukion käyneitä, jotka uskovat jokaisen omissa oppikirjoissaan aikanaan oppimansa valheen yhä edelleen ainoana totuutena.

Ei ole kenenkään etu, että suhteellisen suuri osa kansasta ei ymmärrä, että heidän biologian ja historian kirjoissa on ollut asioita, joita tänä päivänä ei alan yliopistoseminaarissa enää hyväksytä tieteellisenä totuutena. Historian kirjoissa olevat totuutta vääristävät virheet ovat yhtä vahingollisia kuin biologian kirjan virheet.

Yliopisto-opinnot aloittaneista osa ei koskaan valmistu vaan putoaa pois ensimmäisen tai toisen vuoden aikana. Joillakin lienee kyse siitä, että heille on liian suuri shokki, kun yliopistossa opetetaan ihan uusinta tutkimustietoa, ja opiskelijan kuuluu oppia penkomaan aiemmin tuotettua tietoa lähteen luotettavuutta ym. arvioiden, joskus (mm. historiaa koskien) myös mainitut lähteet tarkastaen ja uusia etsien.

Näinhän on paljastettu valheellisia väittämiä, esim. eräässä kirjassa tietty kansallisarkiston lähde oli laitettu viitteeksi todistamaan Lauri Törnin osallisuus ja syyllisyys tietyssä kärhämässä. Toinen tutkija tarkisti mainitun kansallisarkiston lähteen (sen kuvaten) ja pystyi näin todistamaan, ettei Törnin nimeä ollut mukana väitetyssä todistusaineistossa ollenkaan. Aivan samaan tapaan on paljastettu nämä syytökset kirkon suhteen tieteen jarruna ja maapallon litteydestä jankuttajana - lukuisat muut lähteet ovat kertoneet toista kieltä ja parin omia tarkoitusperiään edistäneen populaarikirjailijan on jälkeenpäin voitu nähdä toimivan omasta agendastaan käsin.

Lisää tällaista! 7.9.2019 16.00

Hienoa, Juha Ahvio. Aion kuunnella jokaisen sarjan osan, ja aiheesta jo jotain tietäen (sekä muista lähteistä että Ahvion omaa tuotantoa laajasti kuunnelleena ja lukeneena) voin jo etukäteen arvioida olevani tyytyväinen tähän sarjaan. Rekisteröidyin jo Patmosplussan tilaajaksi.

On jännä kuulla, tuleeko kohtaan 5 esimerkiksi samaa asiaa, jota poliittisen islamin tutkimuskeskuksen tri Bill Warner luennoissaan kertoo. Niin sanotut ja meillä kaikkialla lännessä hirmuisesti kauhistellut ristiretket (tietenkin myös kristinuskon perusluonteen mukaisesti oman kansan ja ryhmän syntien tarkkailun ja katumisen tärkeyden takia juurikin näin olemme toimineet) jäävät todellisuudessa hyvin vähäiseksi, ja hyvinkin pitkälle myös lähinnä puolustusluontoisiksi, jos niitä katsotaan islaminuskoisten tekemiä hyökkäysretkiä vasten vertaillen.

Ristiretkiä ei voi ymmärtää, jollei tiedä tuon ajan islamilaisesta tyranniasta. Toki kristittyjen ristiretkilläkin oli ylilyöntejä ja kauhistelemista. Rosvoja ja vähemmän kristillistä porukkaa osallistui niihin myös. Tästä puolesta puhuttiin jokin aika sitten Radio Patmoksessa.

Mielenkiintoista on, että tätä islamilaista hyökkäyshistoriaa kouluissa opetettaessa ei ilmeisesti missään länsimaissa nimetä taustatekijää, islamia, vaan puhutaan vain tekoja suorittaneista kansoista täysin erillisinä ryhminä, motivoivaa uskontoa ei mainita. Hyökkäyksien massiivisuus (määrä ja pitkä aikaväli) jätetään myös pimentoon. Syynä tähän kaikkeen on tohtori Warnerin arvion mukaan pelko, mahdollisesti hakatun vaimon tai koiran syndroomaan verrattavissa oleva ilmiö: https://m.youtube.com/watch?v=-wugWj42pLI&list=PLFGruNU_FH4tNbMEgDzaNzYpwI15RCY-r&index=2&t=0s

Jukka mikkola 7.9.2019 16.00

Vasemmisto - oikeisto -kysymys on tietysti otettava huomion luetaessa erityisesti yhteiskunnallisia tekstejä. Kasvatussosiologian kurssilla aikoinaan useampikin opiskelija ihmetteli eräiden ns. tieteellisten artikkeleiden "mielipideluonteisuutta". Onneksi kurssin vetäjä avoimesti myönsi: sosiologit ovat yleensä vasemmistolaisia, harvemmin oikeistolaisia. Onkin hyvä, että molemmat "poolit" saavat näkemyksensä ilmaistua. Nuo hämmästelyn alaiset vasemmistolaiset kirjoittajat olivat muuten amerikkalaisia...

Hyvä, että koulukirjojen virheellisyyksiä (kenties jopa asenteelisuutta) tutkitaan. Varsinkin some- tyyppisissä väittelyissä (sellaisiksi dialogi usein muttuu) yhä esiinty virheellisiä ja populistisia väitteitä tai osatotuuksia. Opikirjojen virheiden tutkimuksessa tässsäkin on kyse samasta asiasta. Valistusaika on saanut liikaa "ansiotonta arvonnousua", joskin onhan valistus toki hyvääkin tuonut.

Tässä oppikirjojen tutkimisessa ei ole kyse dogmaattisuudesta vaan paremminkin "dogmaattiseen valistusateismiin" pohjautuvien näkemysten korjaamisesta. Historiatiedekin tulisi olla itseään korjaavaa. Joskus totuuden löytäminen tai hyväksyminen synnyttää torjuntaa. Uuden oppiminen on senkin vuoksi joskus työlästä tai rasittavaa.

SH 7.9.2019 21.38

Sampsa Korpelan tutkimukselleen valitsema aihe on todella tärkeä. On hyvä, että edes jotkut valheelliset väittämät paljastetaan jo pelkiksi myyteiksi nykyisissä lukion historian kirjoissa. Väärä opetus maapallon litteyttä vielä keskiajalla opettavasta katolisesta kirkosta on ollutkin jo melkoinen haitta. Hyvä, että tuo virhe on jo kirjoista poistettu.

Heikosti oppivat oppilaat ovat tuonkin virheellisen tiedon muokanneet vielä hassumpiin yleistäviin muotoihin ja kaiken lisäksi soveltavat sitä surutta tähän päivään erittäin harhaluuloisesti. Joillakin kommenttipalstoilla tämä näkyy aina silloin tällöin, kun joku luulee jopa nykyisten kristittyjen uskovan maapallon olevan litteä.

Laajasti yli seurakuntarajojen kristillistä opetusta seuraavat eivät löydä yhdestäkään kristillisestä suuntauksesta opetusta litteästä maasta. Jos litteään maahan ylipäätään kukaan enää uskoo, niin asialla ei varmasti ole mitään tekemistä minkään kristillisen suuntauksen kanssa. Litteään maahan uskovien myyttejä levittävät pilkkakirjoitukset olisi jokaisen jo korkea aika tunnistaa pelkäksi pilkaksi vailla todellisuuspohjaa.

Se on varmaan samaa typeryyttä kuin väite rokotuksia ja lääketiedettä vastustavista kristityistä. Kristityillä on todellisuudessa korkea rokotusprosentti (hyvin tutkittujen ja pitkään käytössä olleiden rokotteiden suhteen) ja myönteinen asenne lääketieteeseen. Yksistään Suomessa on myöskin satoja kristittyjä lääkäreitä ja hoitajia.

Faktat eivät estä pilkkaajia levittämästä omia harhaluulojaan selkeästi nämä harhaluulot totena uskoen. Se kuvaa sitä, kuinka vähän moni enää tietää Suomessa mitään kristinuskosta oikeasti. Tähän on tultu myös siksi, että valtamedian toimittajia ei oman aatemaailmansa vuoksi ole haitannut mitenkään kristillisyyden mustamaalaaminen tai sen marginalisointiin pyrkivät yritykset. Nämä kristillisyyttä vääristelevät mielikuvat ovat myös heijastelleet heidän omaa poliittista maailmankuvaansa.

IlkkaT.O. 8.9.2019 9.01

Kuinka hyvin koulun historian kirjat kertovat islaminvalloitusten uskonnollis-poliittisesta epäjumalan-palvonnan pimeydestä, jota väkivalloin toteutettiin Euroopassa? Olisi varmasti ajankohtaista! Aiheesta löytyisi kaikenpuolista varmennettua tietoa, vaikka 700-luvun islamin julmien valloitusten kohteena olleesta itäisen Välimeren alueesta. Tai Balkanin islamilaistamisesta vuosisatoja myöhemmin.
Mutta kuka kertoisi tulevaisuudessa realistisesti pimeästä ajasta, jolloin islamisaatio valui aidon kristinuskon näkökulmasta jäteveden lailla yli äyräiden Eurooppaan ja myös Suomeen, erityisesti alkaen v.2015?

Ahvio otti esiin Korpelan mielenkiintoisen artikkelin. Sensaatiota siitä ei löydy hakemallakaan.
Taisto, a.k.a. T.Mikko, keskittyy arvostelemaan - tavoilleen uskollisena - enemmänkin Ahviota ja suomalaista Patmos-lähetysjärjestöä yleensä kuin aihetta, huonoin tuloksin. Pakkomielteisyys ei liene poisuljettua (huomioiden aikaisemmat kommentit). Taistolla itsellään on Ahvion kirjoitusten kommentoinnin osalta menneiltä lumilta liuta vastaamattomia kysymyksiä. Ne ovat tarkistettavissa ja heijastelevat hänen osaltaan asennettaan yllämainitsemiinsa aiheisiin ja yleensä terveeseen uskonpuolustamiseen.
Taisto, korkki kiinni, niin et näe väärällä tavalla trollien kommenteissa "totuuden siementä", jota niissä nimenomaisesti ei ole, vaan ihan jotain muuta. Lähdekriittisyys, Taisto, lähdekriittisyys.

Btw. Voihan silmälääkäri jo yleisen lääketieteen koulutuksen omaavana vilkaista myös korvaa, tunnistaa aiheen maallikkoa paremmin, ei siitä sen enempää.

historiaa 8.9.2019 9.01

Käsittääkseni Ahvio aloitti akateemiset opiskelunsa nimenomaan historian opinnoilla, sitä en tiedä millaisia opintopisteitä tms. hän siinä suoritti.

Taisto 8.9.2019 12.28

Täytyy sanoa, että en aina ymmärrä näitä Ilkka T.O:n postausten heittoja, kuten ”korkki kiinni” jne. En myöskään lähdekritiikin ylistystä, koska olisi samalla kiva kuulla, joka ei omasta mielestään muka olisi lähdekriittinen, ihan kliseiseen asti. Pointtini on, että DOS Ahvion teologia-yhteiskunnallisia pamfletteja tulee arvostella myös kriittisesti.Tällöin pelkkä kritiikitön dosentin tekstien kehuminen on myös kummallista. Patmoksessa on hyviä kirjoittajia, kuten Reijo Telaranta. Sen sijaan DOS Ahvion usein hyvin köykäisesti kristillisellä teologialla perusteltu kansallismielinen uho on minusta sangen vastenmielistä. En myöskään jaksa innostua kirjoituksista, jossa mennään oman tutkimuskohteen ulkopuolelle ”besserwisseröimään” vailla parempaa koulutusta/ tietämystä, kuten esim ilmastonmuutoksen kieltäminen ja Trumpilainen retoriikka. Historia-analysointiartikkeli oli areiopagi suvulla hyvä,ja jaksan innostua paljon enemmän esim Hs 8.9 olleesta Teemu Keskisarjan haastattelusta/näkemyksistä kuin dogmaatikon mustavalkoisesta propagandasta.

Heikki Pihlajamäki 8.9.2019 15.37

Puhuttaessa kristinuskosta ei tulisi tuijottaa vain suuriin laitoksiin kuten katoliseen tai luterilaiseen kirkkoon. Nämä ovat instituutioita. Suurten laitosten kohdalla korostuu politiikka ja toiminnan tarkoituksellisuus. Isossa järjestelmässä ei välttämättä toimita sen ensimmäisen tarkoituksen, Kristuksen ja evankeliumin, puolesta vaan instituution toimintaan ja sen toiminnalliseen uusiutumiseen liittyvän tarkoituksen pohjalta.

Periaatteessa on aivan luonnollistakin, että historiankirjoitus sisältää virheitä myös kristinuskoa yleisesti koskien, tai joitakin historian yksityiskohtia ajatellen. Kristinuskon institutionaalisten virtausten rinnalla on kuitenkin esiintynyt kai kautta aikojen pienimuotoisempaa seurakunnallista toimintaa, joka on pitäytynyt enemmän Raamatussa kuin instituutioiden julkaisemassa teologiassa ja joilla on ollut vähän tai ei ollenkaan intressejä dominoida tiedettä, opetusta tai taidetta. Uskon levitys on myös aina ollut vain rauhanomaista.

On ilmeisesti fakta, että esim. Kalpaveljet ja sittemmin Saksalainen ritarikunta turvautuivat myös miekkaan mm. Baltiassa. En tässä silti arvostele näidenkään toimijoiden kristillisyyttä itseään. Kristilliset ritarikunnat olivat oman toiminnallisen rakenteensa suuntaamia. Se ei tietysti vähennä väkivallan seurauksia, kenties tekee sen vain astetta ymmärrettävämmäksi.

Ikävä ihminen? 9.9.2019 6.19

Täällä "unohtuu" taas kerran muutama pikku juttu.

Jos valta olisi Herra Ahvion kaltaisilla fundamentalisteilla tai yleensä ottaen teillä "Patmoksen ystävillä", me eläisimme edelleen keskiaikaa. Uskonto ja politiikka naitettaisiin onnellisesti yhteen - kuten Ahvio haluaakin. Se on tullut selväksi. Päätökset yhteiskunnassa tehtäisiin uskonnollisin perustein.

Toinen juttu liittyy avaukseen. Keskiajasta voisi luennoida miten kauan tahansa. Totuus kuitenkin on se, että jos renessanssia ja valistusaikaa ei olisi tapahtunut, me olisimme samassa tilassa kuin islamistiset maat nyt. Vasta maallistuneemmat arvot tarjosivat yliopistoille mahdollisuuden toteuttaa todellista tieteellistä tutkimusta. Vielä nykyisinkin meillä on ilonamme Amerikan ihmemailla "yliopistoja", joiden tavoite on vaikkapa levittää ideaa kreationismista.

Kirkko ylläpiti esimerkiksi lukutaitoa Euroopassa ihan vain siksi, että papistolle lukutaito oli välttämätön. Papiston kouluttaminen oli yliopistojen tavoite aluksi. Tutkimustulosten piti luonnollisesti olla "oikeita" ja uskoon sopivia. Avauksssa mainituista Galileo-jutuista huolimatta katolinen kirkko pyysi väittämiään Aurinkokunnasta anteeksi vasta 1990-luvulla. Ilmeisesti ihan turhan takia?

Meillä on lukuisia hyviä esimerkkejä USA:ssa nähtävissä siitä, mitä uskonnollisen äärioikeiston arvoista seuraa. Näemmä samaan sarjaan kuuluu myös historian kirjoittaminen uusiksi.

Tiede korjaa itseään 9.9.2019 13.11

Ikävä ihminen ei näköjään etene yleissivistyksessään yhtään mihinkään. Hän ei vieläkään tiedä islamin ja kristinuskon ratkaisevia eroja. Ikävä ihminen ei vieläkään ole perehtynyt makroevoluution ilmiselviin aukkoihin ja heikkouksiin. Hän ei vieläkään tiedä, miten makroevoluutiota vastustavat (ja kenties kreationismia puolustavat) tieteilijät yliopistossa toimivat. He pitäytyvät tutkimuksissaan pelkkiin empiirisillä tutkimusmenetelmillä ja laboratoriokokeilla havaittavissa oleviin faktoihin. Ei Jumalan olemassaoloa tarvitse todistaa eikä Häntä tarvitse edes mainita missään vertaisarvioiduissa tiedejulkaisuissa, riittää, että makroevoluution heikkoudet ja virheet paljastetaan yksi toisensa jälkeen.

Ikävä ihminen ei tiedä, että Raamatussa ihmistä kehotetaan tarkkaan tutkimaan luonnon ihmeitä - tutkimusta ei kielletä, siihen kannustetaan. Ilman kristinuskoa länsimaat eivät ikinä olisi edenneet tieteessä yhtä pitkälle kuin mitä ollaan edetty. Tieteen tekeminen ei etene myöskään luontoa ja eläimiä tasa-arvoisina palvoen. Eläinkokeet on voitu oikeuttaa ihmisarvon eläintä ehdottomasti korkeammalla arvolla, mikä on Raamatun ihmiskäsitys - toki turhiin julmuuksiin eläimiä tai luontoa kohtaan Raamattu ei oikeutusta anna.

Uusin historian tutkimus etenee vanhoja virheitä paljastaen ja korjaten. Se tapahtuu yliopistoissa. Sampsa Korpelan työ voi omalta osaltaan olla edistämässä tätä työtä merkittävästi. Luultavasti jokunen historian tutkija tarttuu aiheeseen, penkoo asiaa lisää ja tarkistaa virheitä sisältävien kirjojen virhekohtien lähdeviitteiden sisällön ja muun relevanttisuuden. Tämä tutkimus- ja korjaustyö on käynnissä koko ajan ja tulee etenemään Suomenkin yliopistoissa, vaikka se miten paljon kiukuttaisi ikävää ihmistä.

Yliopistojen tutkijat yleensä todellakin rakastavat totuutta ja pyrkivät sen selvittämään. Jos toisin ilmenee, he menettävät työnsä. Tiede on itse itseään korjaavaa, juuri siksi monet darvinismin kohdat on jo kumottu. On paljastettu väärennöksiä, esim. eri lajien alkioita/sikiöitä kuvaavan kuvan liiallinen samankaltaisuus biologian kirjassa on kauan sitten väärennökseksi todettu.

Historian oppikirjoissa on nyt siis jokunen räikeä virhe jo sentään korjattu. Se on aika suuri edistys, koska joskus tiedemaailman eteneminen ei näy vuosikymmeniin oppikirjoissa, vaan yliopistomaailmassa jo selväksi virheeksi tunnustettu asia saattaa komeilla vielä pitkään peruskoulun tai lukion oppikirjassa.

Mitä kiihkoateismin pakkopaasaus toisi? 9.9.2019 13.11

Jos ikävä ihminen saisi päättää asioista, niin kouluissa opetettaisiin pelkkää punaviherpropagandaa sen kaikista ateistisimmassa ja angstisimmassa muodossa.

Oppilailla olisi vielä 1960- ja 1970-lukua virheellisemmät oppikirjat - vai pitäisikö sanoa pelkät vihkoset - ne olisivat näes ikävän ihmisen ja hänen aatetovereidensa itsensä kirjoittamat.

Oppilaiden annettaisiin kuvitella kaikkien uskontojen olevan ihan samanlaisia, eroja ei nähtäisi eikä niitä opetettaisi. Uskonnoista paasattaisiin aina vain varoittavassa hengessä niiden vaarallisuutta korostaen. Tämä johtaisi ikävän ihmisen yllätykseksi oppilaiden valtavaan kiinnostukseen sekä idänuskontoja että mystiikkaa, taikauskontoa ja muinaisuskontoja kohtaan (siihen ateistinen tyhjiö näyttää olevan viemässä muutenkin).

Oppilaat eivät osaisi erottaa mitään uskonnollista oppia toisistaan, oikean taikuuden, spiritismin yms. vaaroja ei ymmärrettäisi. Idänuskontojen harhaoppeja ei osattaisi varoa. Hyvin maskuliininen, sotaisa islam puhuttelisi ja kiehtoisi yhä useampia länsimaisia miehiä (näin käy sitä muutenkin sitä mukaa kun kristinusko pakkofeminisoidaan ja heikennetään).

Varmaa on, että ikävä ihminen ei tuolloinkaan - maan ollessa täynnä vierasuskontoja ja muinaisia luontopalvonnan uskontoja ja saatananpalvontaa harrastavia ihmisiä - ymmärtäisi arvostaa meillä kerran hallussamme ollutta kristillistä isänmaata.

Esa J. 9.9.2019 21.15

Huomattakoon tämän keskustelun viitekehys: hra Ahviota sitoo lähetyskäsky. Edelleen hän puolustaa kristinuskon fundamentalistista suuntausta mukatieteellisellä asenteella ja vielä apinan raivolla.

Minusta tämä on jotensakin falskia.

Jos uskonto antaa jollekulle sisältöä elämään, niin siitä vaan, olen viimeinen estelemään. Se vaan, että myös kristinuskon nimissä on verta valunut ja vielä tulee valumaan...

Suutari pysyköön lestissään ja jättäköön kellosepän hommat kellosepille.

Eipä silti, saa kai kelloseppä katsella, miten suutari saappaan tekee?