2019-10-30 https://www.patmos.fi/filebank/blog/authors/fb-share_10_7182-JUHA_BLOGI_FINAL.jpg On jälleen korkea aika tarkastella sitä, mistä nykyään yhä enenevässä määrin käytetyssä vihapuheen käsitteessä on todellisuudessa kyse. Tämä on erityisen ajankohtaista, siitäkin syystä, että juuri nyt on meneillään monessakin mielessä suomalaisittain merkittävä kiihotus kansanryhmää vastaan -tutkinta... https://www.patmos.fi/blogit/kirjoitukset/1378/vihapuhe-kasite_on_poliittinen_ase Patmos article
Juha Ahvio
30.10.2019
Juha Ahvio

Juha Ahvio, teologian tohtori, dosentti, Patmos Lähetyssäätiön tutkimusjohtaja. (Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin Patmos-blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.)

Vihapuhe-käsite on poliittinen ase

On jälleen korkea aika tarkastella sitä, mistä nykyään yhä enenevässä määrin käytetyssä vihapuheen käsitteessä on todellisuudessa kyse. Tämä on erityisen ajankohtaista, siitäkin syystä, että juuri nyt on meneillään monessakin mielessä suomalaisittain merkittävä kiihotus kansanryhmää vastaan -tutkinta kansanedustajia Päivi Räsänen ja Juha Mäenpää vastaan. 

Varsinkin Päivi Räsäsen tapaus on merkittävyydeltään huomattava, kuten Suomen Uutisten otsikko 28.10.2019 osoittaa: ”Päivi Räsänen poliisikuulusteluun – kyse siitä, onko Raamatun siteeraaminen todellakin laitonta”. Artikkelin mukaan Räsänen itse toteaa tilanteensa tämänhetkisestä vaiheesta varsin aiheellisesti näin:

”Olen hämmästynyt siitä, että tutkintaa edelleen jatketaan tapauksessani, jossa on kysymys syvästi uskonnon- ja sananvapaudesta. En katso syyllistyneeni rikokseen ottaessani kantaa Raamatun pohjalta Suomen evankelisluterilaisen kirkon toimintaan, Räsänen kirjoittaa Facebookissa.”

Artikkelissa todetaan, että ”Mikäli rikossyytös menestyisi, olisi sillä Räsäsen mukaan merkittäviä seurauksia”. On juuri siten, kuten Räsänen itse artikkelissa katsoo:

”Mikäli Raamatussa esitettyjen näkemysten katsottaisiin täyttävän kiihottamisrikoksen tunnusmerkistön, myös Raamatun levittäminen tai saatavilla pitäminen tulisi johdonmukaisesti rangaistavaksi. Huomautan myös, että eduskunta on yksimielisesti hyväksynyt kirkkolain, jonka mukaan kirkko tunnustaa Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa. Eduskunta ei siis ainoastaan ole sallinut kirkon noudattaa Raamattua sen toiminnassa ja opissa vaan suorastaan kirkkolailla säätänyt, että näin tulee toimia.”    

Jos Räsäsen tapauksessa sovelletaan niin sanottua kiihotuspykälää viharikos- ja vihapuhekäsitteellä terästettynä ja tämän käsitteen mukaisesti tulkittuna, ovat seuraukset todellakin erittäin dramaattisia ja laaja-alaisia.

Olen taustoittanut viharikos- ja vihapuhe-käsitettä kirjassani Sananvapaus uhattuna Suomessa (Kuva ja Sana, toinen painos, 2019), mutta nyt olemme myös saaneet tuoretta ja arvovaltaista määritelmällistä valoa tähän kysymykseen valtioneuvoston eli Suomen nykyisen hallituksen suunnalta.

Kansanedustaja Mauri Peltokangas jätti syyskuussa oleellisen tärkeän kirjallisen kysymyksen hallitukselle siitä, mitä vihapuheen käsitteellä tosiasiallisesti tarkoitetaan ja kuka sen sisällön määrittää. Suomen Uutisten 24.10.2019 artikkelin ingressin mukaan:

”Perussuomalaisten kansanedustaja Mauri Peltokangas jätti syyskuun lopussa kirjallisen kysymyksen, jossa hän penäsi hallitukselta konkreettista vastausta siitä, mitä vihapuhe tarkoittaa ja mikä taho määrittää sen sisällön. Kysymys sisälsi myös epäilyksen siitä, että vihapuhe-tulkintaa tullaan käyttämään kaikenlaisen julkisesti esitetyn yhteiskuntakritiikin kriminalisoimiseen.”   

Kansanedustaja Peltokangas sai vastauksen oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonilta. Vastaus on valaiseva. Ylle viitatun artikkelin mukaan:

”Vastauksessaan oikeusministeri Anna-Maja Henriksson myöntää, ettei vihapuhe-termiä ole kansallisessa lainsäädännössä edes määritelty, mutta sitä käytetään yleiskielessä kattokäsitteenä viittaamaan viesteihin, jotka sisältävät eri ryhmiä koskevia kielteisiä yleistyksiä, kuten ennakkoluuloja.”

”Vastaus sisälsi myös Euroopan neuvoston vihapuhetta koskevasta suosituksesta osia, joiden mukaan vihapuheella tarkoitetaan sellaista ilmaisua, jolla levitetään, yllytetään, edistetään tai oikeutetaan rotuvihaa, muukalaisvihaa, antisemitismiä tai muunlaista vihaa, joka perustuu suvaitsemattomuuteen, mukaan lukien suvaitsemattomuus, jota ilmaistaan vihamielisenä kansallismielisyytenä ja etnosentrisyytenä sekä syrjintänä ja vihamielisyytenä vähemmistöjä, maahanmuuttajia ja maahanmuuttajataustaisia vastaan. ”

Oikeusministerin vastaus osoittaa osaltaan, että vihapuhe-käsitettä ei ole määritelty Suomen kansallisessa lainsäädännössä. Suomen tämänhetkinen oikeusjärjestelmä ei tunne viharikoksen eikä vihapuheen käsitteitä. Silti näitä käytetään – ”yleiskielisinä kattokäsitteinä” – niin kuin ne olisivat täsmällisiä oikeudellisia käsitteitä! Miksi näin? Koska esimerkiksi Euroopan neuvoston – 1949 perustettu ihmisoikeusjärjestö – linjaukset suosittelevat näiden käsitteiden käyttöä ja niiden mukaan asennoitumista. 

Viitatut eurooppalaiset suositukset ovat kuitenkin sisällöltään poliittisideologisesti erittäin asenteellisia ja tarkoitushakuisia. Esimerkiksi radikaalista tasa-arvoideologiasta kumpuavaa ja varsinkin 1900-luvulla erittäin verisesti ja väkivaltaisesti eri puolilla maailmaa sovellettua marxilaista luokkavihaa ei mainita tuomittavan suvaitsemattomana viha-asenteena, mutta sen sijaan kansallismielisyys nähdään suvaitsemattomana viha-asenteena. 

Peltokankaan johtopäätös saamastaan vastauksesta on erittäin oikeaan osunut, kuten viitattu artikkeli kansanedustajaa lainaa:

”Oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin vastaus paljasti lopulta myös sen, että Euroopan unionin suositukset menevät Suomen lain yläpuolelle ja vihapuhe-sana on valjastettu vain ja ainoastaan kansallismielisyyden tuhoamiseksi lainsäädännöllisin keinoin.”

Suomalaisten on todellakin, kuten kansanedustaja Olli Immonen on Kalevan kolumnissaan osuvasti todennut, ”perusteltua olla huolissaan oikeusvaltiokehityksestä”. 

Vihapuhehysteria on uhka kansalaisten uskonnon- ja sananvapaudelle.

Suomen hallituksen suunnalta olemme saaneet vastauksen viharikoksen ja -puheen olemusta koskevaan kysymykseen myös 4.10.2019 julkaistun selvitystutkimuksen muodossa: Viha vallassa: Vihapuheen vaikutukset yhteiskunnalliseen päätöksentekoon (Valtioneuvoston kanslia, Helsinki 2019). Selvityksen johdannon alaluvussa ”1.1. Mitä vihapuhe on?” sivuilla 10–11 määritellään vihapuhe seuraavasti: 

”Vihapuheelle ei ole olemassa yhtä, esimerkiksi laissa annettua, määritelmää. Tässä tutkimuksessa tarkoitamme vihapuheella halventavia, uhkaavia tai leimaavia ilmaisuja, jotka liittyvät joko puheen kohteen henkilökohtaisiin ominaisuuksiin tai joiden taustalla on suvaitsemattomuus. Henkilökohtaisilla ominaisuuksilla tarkoitamme esimerkiksi henkilön ikää, kieltä, vakaumusta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, etnistä taustaa tai ruumiin toimintakykyä. Vihapuheen kohteena voi olla myös ryhmä. Silloin puhe leimaa tiettyä ihmisryhmää tai kohdistuu yksilöön sen perusteella, että hänen oletetaan kuuluvan johonkin kansalliseen, rodulliseen, etniseen, uskonnolliseen, seksuaaliseen tai muuhun leimattavaan ryhmään.”

Huomaa jälleen, että vihapuheelle ei ole yhtä täsmällistä laissa annettua määritelmää. Huomaa myös, että hallituksen selvitystutkimuksen määritelmä on yhtä poliittisideologinen ja asenteellinen kuin Euroopan neuvostonkin määritelmä, johon oikeusministeri vetosi eduskunnassa. 

Pane merkille sekin, että hallituksen selvitystutkimus on tosiasiallisesti ennen kaikkea huolissaan hegemonisen eliitin sananvapauden säilymisestä, ei niinkään tavallisen kansalaisten vapaan ilmaisuoikeuden säilymisestä! Juuri tästä tulee olla huolissaan, kuten kansanedustajat Peltokangas ja Immonen aivan oikein ovat tuoneet esiin.

Myös kansanedustaja Jani Mäkelä arvostelee aivan oikein ja perustellusti valtioneuvoston eli hallituksen teettämää tutkimusta sen asenteellisuudesta ja ideologisuudesta. Suomen Uutisten 10.10.2019 mukaan Mäkelä kiinnittää huomion varsin keskeiseen ja paljonpuhuvaan seikkaan:

”Suomen laki ei tunne vihapuheen käsitettä. Tutkimuksessa se määriteltiin hyvin vapaamuotoisesti ja laajasti. Seurattaviksi hälytyssanoiksi eli vihapuheeksi on listattu mm. tavanomaisia kirosanoja sekä yleisen elämänkokemuksen perusteella lievästi tai ei ollenkaan loukkaavia ilmaisuja, esimerkiksi ’hyysätä’, ’kukkahattutäti’ tai ’soijapoika’…Määrittelyssä oli havaittavissa asenteellisuutta, esimerkiksi hyvin loukkaavia ilmaisuja ’natsi’, ’fasisti’ tai rasisti’ ei määritelty hälytyssanoiksi.”  

Kyse on siis yksinkertaisesti todettuna siitä, että punavihreiden multikultiaktivistien ja muiden vasemmistotoimijoiden käyttämiä herjasanoja ei lainkaan ole määritelty ”hälytyssanoiksi”. Kyse on täysimittaisen orwellilaisesta ja totalitaarisesta kielen ja mielen haltuun otosta. 

Vihapuheen käsite on poliittisoikeudellinen käsikassara ja ase. 

Kyseessä on vaarallinen ase, joka innoittaa jopa väkivaltamellakointiin, kuten Saksan tuoreet esimerkit karulla tavalla osoittavat. Saksassa voi radikaalivasemmiston taistelu- ja mellakkaväkivaltaorganisaatio ANTIFA, joka toimii Suomessakin, hyökätä täysin estoitta yliopiston luentosaliin ja keskeyttää asianmukaisesti järjestetyn luentotilaisuuden ilman pelkoa seuraamuksista. Tällainen ei lainkaan kuulu oikeusvaltioon. Oikeusvaltio horjuu Saksassakin. 

Sananvapaus onkin Saksassa erittäin ahtaalla, kuten ilmenee artikkelista ”Mielipiteenvapaus Saksassa: Vain poliittisesti korrekteja asioita uskalletaan sanoa”. Etenkään maahanmuuttoa ei saa arvostella, eikä saa olla kansallismielinen. Eikä arvokonservatiivi. 

Tällaisten poliittisesti korrektien ideologisten asenteiden pakkoistuttamisesta vihapuheen käsitteen käytössä on kyse, yhtä hyvin Saksassa kuin Suomessakin.

 

Kommentoi "Vihapuhe-käsite on poliittinen ase"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

  _  __    ______    ______    _____      _____  
 | |/ //  /_   _//  /_____//  |  ___||   / ___// 
 | ' //    -| ||-   `____ `   | ||__     \___ \\ 
 | . \\    _| ||_   /___//    | ||__     /    // 
 |_|\_\\  /_____//  `__ `     |_____||  /____//  
 `-` --`  `-----`   /_//      `-----`  `-----`   
                    `-`                          
 
 

27 kommenttia "Vihapuhe-käsite on poliittinen ase"

Sivu 2/2

Ikävä ihminen? 4.11.2019 6.33

Jukka mikkola

Populismia... Niinkö? Kyseessä on heti populismi, jos esim. kysyy vääriä kysymyksiä Patmoksen väeltä?

Jos Raamatun määrittelee minusta erittäin hyvin perusteluin vaikkapa oman aikansa tuotteeksi, jonka yliluonnollisuutta ei kukaan pysty todistamaan, onko se populismia?

Entä onko populismia jos toteaa sen, että Raamattua tulkitaan lukuisin eri tavoin ja kukaan ei ole sitäkään pystynyt todistamaan, että se oma tulkinta olisi muita oikeampi?

En myöskään oikein ymmärrä, mitä aikoja haikailet takaisin. Uskonnot ovat aina kuitenkin kuva omasta ajastaan ja paikastaan. Jos tutustut menneisyyteen - mitä suosittelen kaikille - huomaat nopeasti niin luterilaisen kirkon aseman kuin kristinuskon asemankin eri maissa vaihdelleen ja muuttuneen. Olisi - ainakin minun mielestäni - varsin ihmeellistä, jos vaikkapa tieteen ja ihmisten koulutustason nousu eivät vaikuttaisi ihmisten maailmankuvaan. Oletko eri mieltä?

Edellisestä seuraa väistämättä sitten se, että "Raamatun arvovalta" on nykyisin erilainen kuin vaikkapa vuonna 1819. Kai käsität sen? Periaatteessa tuskin kukaan haluaisi Suomesta teokratiaa, jossa uskon nimissä tehtäisiin politiikkaa ja uskonnollinen johtaja kertoisi poliittisille päättäjille, ollaanko oikealla tiellä? Mitä arvelet? Vai, pitäisikö Ahviosta tehdä jonkinlainen pääministerin konsultti?

Maailman muuttuminen on vääjäämätöntä. Keskiaika oli aikanaan. Me näemme maailmalta sen, että jyrkkä uskonnollisuus ei minkään uskonnon suhten välttämättä tuo onnea. Kun siihen soppaan aletaan yhdistää Patmoksen tapaan oikeistopopulismia, puheet sananvapaudesta ja tasa-arvosta alkavatkin kuulostaa korneilta. Tästä on hyviä esimerkkejä maailmalta. Luettelenko?

Pelottelut siitä, että Suomen kohtalo on sinetöity, jos kansa ei ole tulvillaan hurskaita kristittyjä, ovat roskaa. Maallistuminen etenee vääjäämättä ja se on aikanaan islamilaisissa maissakin lopputulos - vaikka kehitys hitaampaa onkin kuin länsimaissa. Nuorisossa on toivo. Kun vanhat Trumpin kaltaiset jäärät aikanaan poistuvat vallan kahvasta ja tilalle tulevat kansainvälisyyteen tottuneet uudet päättäjät, maailma vääjäämättä muuttuu.

muudan akka 4.11.2019 6.33

Kirjoittajan kanssa jonkin verran eri linjoilla. En ole lukenut Ahvion kirjaa, joten ei voi täysin tietää, mitä hän ajattelee kokonaisuudessaan vihapuheesta. Mutta, kiinnostaisi tietää, mitä mieltä hän sitten on ns. maalittamisesta?

Vihapuheen määritelmä on ehkä jossain määrin ongelmallinen, mutta miten sitten tulisi rajoittaa esimerkiksi tuomareihin, toimittajiin ja poliiseihin, poliitikkoihin ym. "julkisen viran" ihmisiin kohdistuvaa lokatulvaa tai uhkailua? Onko nykyinen lainsäädäntö todellakaan riittävä suitsimaan sitä?

Ihmettelen hieman myös joidenkin tahojen "mitään ei saisi nykyään sanoa" - valitusta. Kyllähän nimenomaan nykyään monet sanovat, mitä sylki suuhun tuo, ajattelematta ja häpeilemättä: etenkin sosiaalisen median mahdollisuudet ovat avanneet padot sen suhteen, kuinka moni tavallinen tallaaja (minä muiden joukossa) voi nykyään ilmaista mielipiteensä melkoisen julkisesti.

Ja sitten nämä "totuuden torvet" soivat, turhan usein vailla harkintaa.

Miettiköhän muuten Päivi Räsänen yhtään kirjoittaessaan, miten provosoivana hänen twitter-viestinsä on nähty? Eikö olisi ollut rakentavampaa aloittaa vaikka jakamalla Joh.3:16?

- Joka tapauksessa, olipa ihmisten poliittinen tai uskonnollinen vakaumus mikä hyvänsä, tuntuu siltä, että tänä aikana yleiset käytöstavat ja toisten kunnioitus ovat usein pahasti hakusessa, etenkin verkkokeskusteluissa.

Eli parempaa huomista odotellessa tämänkin asian suhteen .

Heikki Pihlajamäki 4.11.2019 6.33

"Huomaa jälleen, että vihapuheelle ei ole yhtä täsmällistä laissa annettua määritelmää. Huomaa myös, että hallituksen selvitystutkimuksen määritelmä on yhtä poliittisideologinen ja asenteellinen kuin Euroopan neuvostonkin määritelmä, johon oikeusministeri vetosi eduskunnassa.

Pane merkille sekin, että hallituksen selvitystutkimus on tosiasiallisesti ennen kaikkea huolissaan hegemonisen eliitin sananvapauden säilymisestä, ei niinkään tavallisen kansalaisten vapaan ilmaisuoikeuden säilymisestä!" (Ahvio)

Mielipiteeni on, että Ahvio näkee tässä selvästi selvitystutkimuksen poliittisiin motiiveihin. "Vihapuhe" on välineenä oleellinen osa osa politiikan leimavaa retoriikkaa. Perustelen tätä ainakin sillä, että tämä "väline" on aktiivissa käytössä vahvistettaessa politiikan eliitin omien näkemysten juurruttamista kansaan ja perattaessa siitä ns. vääriä ajatuksia pois.

Tuo oiva väline on kehittymässä suoranaiseksi "täsmäaseeksi", joka suuntautuu EU-oppositiota, siis tunnustavia kristittyjä ja muita arvokonservatiiveja sekä kansallisesta itsemääräämisoikeudesta kiinni pitäviä nationalisteja ja anti-islamisoijia, vastaan. Täsmäaseen tuhovaikutus nousee sosiaalisen stigman langettamisesta, henkisestä eristämisestä työpaikoilla ja kouluissa (jopa työsuhteita voidaan yrittää purkaa) oikeuteen vetämisistä ja ainakin köyhemmän ihmisen elämää vaikeuttavista sakkorangaistuksista.

Eliitin harjoittama, leimaava, ristävä ja mielipiteitä manipuloiva vihapuheaseen käyttö on vielä sekä loukkaus että suuri uhka yhä olemassaolevaa sananvapautta kohtaan. Ketään ei saa koskaan rangaista pelkän mielipiteen eikä sen julkisen esittämisen takia. Mielipide on ajattelun akti. Ajattelun kahlitseminen johtaa järjen väärinkäyttöön ja sen ideologiseen alistamiseen, mikä on samalla yksi totalitaristisen yhteiskunnan kulmakivistä.

Viha on myös luonnollista siinä missä rakkaus. Oikeamielinen vihanlietsonta neuvoo nousemaan tyranneja vastaan. Väärässä vihanlietsonnassa taas yllytetään sanallisesti käymään määrättyjen, yleensä täysin suojattomien yksilöiden tai - yhteisöiden kimppuun moraalittomin tai suorastaan rikollisin teoin, jotka jo nykyinen laki tuntee.

Nykyään vihanlietsonta ilmenee mielestäni laajimmillaan moraalittomassa tavassa neuvoa ihmisiä nousemaan tavallisia arvokonservatiiveja, kansallismielisiä, ja tunnustavia eli Raamatusta kiinni pitäviä kristittyjä vastaan leimaamalla, eristämällä, vasikoimalla ja vetämällä heitä oikeuden eteen vastaamaan yleisemmin vain mielipiteistään ja arvoistaan.

Erkki Hänninen 4.11.2019 6.33

Suvaitsevaisuus ja sallivuus on nykyajan väärä evankeliumi. Ei jatkoon, kiitos!

www.adressit.com/tuen_ilmaus_paivi_rasaselle 5.11.2019 7.21

Olen Heikki Pihlajamäen kanssa samoilla linjoilla. Patmoksessa etenkin juuri Ahvio on suorastaan profeetallisesti nähnyt ennakolta, että yhtäkkinen vihapuheesta keskustelu ja puhe tarpeesta säätää entistä tiukempia sananvapautta rajoittavia lakeja kääntyy kansallismielisten lisäksi myös kristittyjä vastaan.

KD:n ja PS:n yhteisestä julkilausuman sananvapauden puolesta allekirjoitti puolueista vain osa. Päivi Räsästä vastaan noussut vainohenkinen poliisitutkinta todistaa jo yksinään Ahvion ennustaman varoituksen täydeksi todeksi.

Tuen ilmaus Päivi Räsäselle -adressi on kerännyt yli 5900 nimeä. Allekirjoittajina huhutaan olevan paljon myös sananvapautta puolustavia perussuomalaisia, jopa joitakin homoseksuaaleja. He ymmärtävät, ettei heidän ihmisarvoaan Raamatun sana loukkaa. Eivät kaikki homoseksuaalit kaipaa kirkkoa Prideen, eivätkä kaikki heistä arvosta kulkuetta muutenkaan. Jotkut arvostavat Jumalan Sanaa yhä korkeimmalle, ja ymmärtävät kaikkien syntisten olevan samassa asemassa. Ei-kristityille allekirjoittajille sananvapaus itsessään on mittaamattoman arvokas asia puolustettavaksi. https://www.adressit.com/tuen_ilmaus_paivi_rasaselle

Erkki Hänninen 5.11.2019 20.31

Allekirjoitin juuri adressin Päivi Räsäsen tueksi. Tehkää fiksut ihmiset tekin samoin!

Jeesus elää 5.11.2019 20.31

Jeesus sanoi itsestään; Minä olen tie, totuus ja elämä, ei kukaan tule Isän luo, paitsi minun kauttani. Vielä Hän myös sanoi; Minä ja Isä olemme yhtä.

Kun nyt täälläkin jokainen vääntää, kuka mihinkin päin kallistuen, Raamatun sanaa itselleen sopivaksi, se kuitenkin ilmoittaa itsestään;
Minä olen totuus. Kaikki Sanan ulkopuolella on valhetta.

Kun Päivi siteraa Raamattua, hän siteraa Jumalaa. Jos kirkko yhtään enään pitää kiinni totuudesta, sen on pidettävä kiinni Raamatusta. Jos kirkko haluaa olla Jumalan palvelija, ja osittaa tietä taivaaseen, sen ohjekirja on Raamattu.

Teemu Laajasalo väittää Päivin vääristävän Sanaa. Aika psksua piispalta, eikös? Hävettää Teemun sanat.

Yksilöt erikseen, jokaista ihmistä Jumala rakastaa iankaikkisella rakkaudella, ja jos ihminen myöntää syntisyytensa, ja hylkää synnit, hän saa ne anteeksi ja saa uuden nimen: Jumalan lapsi ja perillinen. Kuitenkin vain parannuksen teon kautta tulee se vanhurskaus joka vie taivaaseen Jeesuksen luo. Ei ole oikoteitä.

keijopa 5.11.2019 20.31

Kun olen kuullut opetusta uskonelämästä ja miten kristityksi tullaan, olisin odottanut, että suuremmassa mittakaavassa alkava vihapuhe olisi tullut vapaan suunnan edustamalle. Mutta hyökkäyksen kohteeksi joutuikin kansan kirkon luterilainen jäsen.
Tuli mieleen miesten valta Jeesuksen aikana, mutta tyhjälle haudalle tulikin ensiksi nainen.
siun kaikille

Jukka mikkola 6.11.2019 6.02

Ikävä ihminen,
Vastasitko todella minulle, vai toisttitko aiempia mielipiteitäsi mediassa?
Mielestäni vastauksesi ei kohdannut minun kommenttejani.
Raamatun arvovallasta voidaan puhua siitä huolimatta, että Suomessa yhä vähemmän siihen halutaan uskoa. Globaalisti kristinusko ( ja toki islamnikin) kasvavat ja "voivat hyvin"; joskin kristityt ovat uskonnollisesti vainotuin ihmisryhmä.
Evlut kirkko on nyt tulinjalla, koska kyseessä on nimenomaan valtarakenteiden muuttamispyrkimys. Siksikin esitetään monin tavoin populistisia näkemyksiä, joilla Raamatun arvovaltaa kirjoitettuna Sanana pyritään ymmärtämään. (Niin tekevät jopa jotkut piispat). Ei tähän asiaan Patmosta tarvitse sotkea, en ole Patmoksen asiamies.

Minusta erityisesti nyt olet, ns. Olkiukkoargumenttien tiellä, mm. tuolla "keskiaikaisuuskommentillasi".

Raamatun arvovalta joko on tai ei ole, mutta arvovalta itsessään tarkoittamassani olemuksellisessa merkityksessä ei ratkea sillä, haluammeko tai haluavatko toiset sitä noudattaa. Kirkon auktoriteetti se on - onko kansankirkkomme, riippuu siitä, pyrkiikö kansankirkkomme olemaan aito klassiseen kristinuskoon tukeutuva uskonnollinen yhteisö.

Uskonnot eivät itsessään katoa, niiden merkitys jopa kasvaa.

Ikävä ihminen? 8.11.2019 6.30

Jukka mikkola...

Minusta vastaukseni kyllä oli ihan selkeästi sinulle osoitettu, mutta valitettavan tuttua on se, että ihan kaikki vain eivät halua tunnistaa sitä, jos kritiikki sattuukin itseen osumaan. Helpompi on kieltää kaikki "ikävä".

En ole sanonut, että Raamatun arvovallasta ei voisi puhua. Jos olen niin sanonut, osoita ihmeessä se paikka. Totesin vain käsittääkseni ihan selvästi, että Raamatun arvovalta - mitä kummaa sekin sitten edes tarkoittaa? - on jotakin muuta nykyisin kuin joskus aikaisemmin. Sen verran on tullut historiaa harrastettua, että aihepiiri on tuttu. Sitä Raamatun arvovaltaa ylläpitivät käytännössä papiston vahva asema ja tavallisen väestön matala koulutustaso. Kriittistä ajattelua ei ollut varsinkaan tavallisen kansan keskuudessa, koska siihen ei yksinkertaisesti ollut eväitä eikä osaamista! Asiat olivat, niinkuin niiden sanottiin olevan. Yhteiskunta oli rakentunut tietyille arvoille ja oletuksille ja kaikki "ruma" pidettiin sievästi piilossa.

On aika omituista ajatella, että väestön maallistuessa ja yhteiskuntamme muuttuessa yhä heterogeenisemmäksi kaikki vain aina olisi "niinkuin ennen". Omituinen ajatus. Kirkko luonnollisesti voi pitäytyä miten fundamentalistisissa tulkinnoissa tahansa, mutta kirkko on kuitenkin jäsenistönsä kuva ja kun kirkon hallinto on tietyllä tavalla rakennettu, hallintoon vain väkisinkin vaikuttavat jäsenetkin - tosin viiveellä. On varsin mieletöntä olettaa, että kirkko vain loputtomiin jyrkästi tuomitsisi seksuaaliset vähemmistöt joka saarnassa kadotukseen, kun muu yhteiskunta kuitenkin menee menojaan.

Raamattu on täsmälleen niinkuin se luetaan - kuten muuten myös lait. Jokainen löytää Raamatun "Sanasta" juuri sen, mitä haluaa. On äärimmäisen helppoa julistaa sokeasti se oma tulkinta Ainoaksi Oikeaksi. Perustelut ovatkin sitten toinen juttu.

Kirkko tulkitsee Raamattua niinkuin tulkitsee. e, että fundamentalistit julistavat suureen ääneen edustavansa käytännössä Jumalaa Maan päällä, ei merkitse yhtään mitään. Puhetta maailmaan mahtuu.

Länsimaissa uskontojen merkitys on katoamaan päin. Mitä enemmän ihmiskunta kehittyy, sen vaikeammaksi käy fundamentalististen Raamatun tai vaikkapa Koraanin tulkintojen esittäminen. Fundamentalismihan kuitenkin kukoistaa lähinnä siellä, missä vallalla ovat köyhyys, kurjuus ja matala toimeentulo.

Jukka mikkola 8.11.2019 6.30

Kummallista, että tämä sananvapaus-vihapuhe -kirjoitus taas muuttui keskusteluun uskonnon asemasta ja järkevyydestä tai "fundamentalismista".

Sananvapauden ja uskonnonvapauden oikeus ei riipu siitä, pidetäänkö uskontoa, uskoa tai mielipidettä oikeana tai ns. Järkevänä. Oikeus ei edellytä mielipiteiden hyväksyttävyyttä yleisesti, eikä toisaalta kaunopuheista esitystyyliä tai taitoa. Kyse on myös tasa-arvosta.
Ainakaan minulla ei ole aikaa tuntikausia hieroa tekstiäni. Ja oikolukuohjelmakin tekee välillä tepposia.

Räsästä saa arvostella, ja olla mitä mieltä tahansa hänen tyylistään. Mutta väite että hän haluaisi ihmisiä (homoja erityisesti) loukata tä "kiihottaa heitä vastaan", tuntuu suorastaan mielikuvitukselliselta. Tällä prosessilla pyrittäneen "ennaltaehkäisevään peloitevaikutukseen". Mielipide ei ollut valtaa tavoitteleville riittävän salonkikelpoinen. Pelkään, että tämä pikemminkin muita kannustaa entistä kärkevämpään some-kommentointiin jatkossa. (Tuskin Räsänen kuitenkaan siihen sortuu).

Minä arvosta napakkaa vaan ei kärkevää tyyliä. Filosofinen toisaalta-toisaalta viestintä tavoittaa harvoja, mutta joskus se toki on paikallaan.

Olen lukenut kommentteja, joissa kirjaimellisesti on kirjoitettu haluttavan "lyödä uskovaisilta luu kurkkuun", mutta eipä ole tutkintaa aloitettu... olisi voitu edes kysyä, oliko tuo pelkkä "retorinen ilmaus" vai vihapuhetta.

IlkkaT.O. 8.11.2019 6.30

Poliittisen, kulttuurisen ja uskonnollisen rappion synteesi menee - Raamatun mukaan - näinä lopun aikoina yhä röyhkeämmin syvemmälle ja syvemmälle. Ihmisen syntiinlangennut luonne ei parane, vaan pahuus, edelleen Raamatun mukaan, etenee yhä pidemmälle syntisen ihmisen mieliteoissa ja sydämensä ajatuksissa. Establishmentin poliittinen korrektius on osa tätä Saatanan suurta petosta, sen harjoittajat ovat itsepetoksensa keskellä myyneet ja myyvät kaiken oman itsensä, rahan ja nautintojensa takia. Pimeyden alttarille uhrataan raamatullinen avioliitto, perhe ja koko yhteiskunta, tilalle maailmanhimojen perversiot. Oleellista on heille silloin rajoittaa vallankäytöllä - ei arvovallalla, niiden välillä on sovittamaton ero - toisinajattelevien poliittisten, uskonnollisten ja kulttuuristen toimijoiden sanominen. "Omat sotkut valkopestään, muut aivopestään"-motolla.
Ahvio tuo tärkeän, ei-populistisen, analyyttisen selvityksen asiaan konkreettisten esimerkkien vahvistaessa ko. tosiasian.

Päivi Räsäsen poliisikuulustelu ja valtakunnansyytäjä Toiviaisen "syytä epäillä rikoksesta"-lausunto ovat suoraa heijastusta edellämainitusta.
Jumalattomuuden rappio, korruptio etenee vääjäämättä, sen Raamattu vakuuttaa. Poliitikoista ja ulkokultaisista uskonnollisista johtajista ei ole ratkaisijoiksi, päinvastoin, kuten olemme näkemässä.
Raamatullisten "parametrien sisällä" on syytä kuitenkin kristittyinä rukoilla päättäjiemme puolesta. Ja myös siksi, etteivät jumalattomat lakialoitteet ja hankkeet etenisi vaan tuhoutuisivat, kuten aiottu "vihapuhelaki".

"Ja hän sanoi minulle: 'Älä lukitse tämän kirjan profetian sanoja: sillä aika on lähellä. Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edeleen. Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan. Minä olen A ja O (Alfa ja Omega, kirj.lis.), ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu." (Ilm.22:10-13, 1933/38 käänn.)