2019-11-29 https://www.patmos.fi/filebank/blog/authors/fb-share_10_7182-JUHA_BLOGI_FINAL.jpg Talvisota syttyi 30.11.1939 ilman sodanjulistusta aloitetuilla neuvostoilmavoimien punatähtisten pommikoneiden iskuilla Suomen kaupunkeja kuten Helsinkiä, Turkua ja Viipuria vastaan. Sotamarsalkka Mannerheimin, Suomen armeijan ylipäällikön, Ylipäällikön päiväkäsky N:o 1. kuului seuraavasti:... https://www.patmos.fi/blogit/kirjoitukset/1394/30_11_2019_on_kulunut_80_vuotta_suomen_itsenaisyyden_turvanneen_talvisodan_alkamisesta Patmos article
Juha Ahvio
29.11.2019
Juha Ahvio

Juha Ahvio, teologian tohtori, dosentti, Patmos Lähetyssäätiön tutkimusjohtaja. (Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin Patmos-blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.)

30.11.2019 on kulunut 80 vuotta Suomen itsenäisyyden turvanneen talvisodan alkamisesta

Talvisota syttyi 30.11.1939 ilman sodanjulistusta aloitetuilla neuvostoilmavoimien punatähtisten pommikoneiden iskuilla Suomen kaupunkeja kuten Helsinkiä, Turkua ja Viipuria vastaan. Sotamarsalkka Mannerheimin, Suomen armeijan ylipäällikön, Ylipäällikön päiväkäsky N:o 1. kuului seuraavasti:  

”Tasavallan presidentti on 30.11.1939 nimittänyt minut Suomen puolustusvoimien ylipäälliköksi. Suomen uljaat sotilaat! Ryhdyn tähän tehtävään hetkellä, jolloin vuosisatainen vihollisemme jälleen hyökkää maahamme. Luottamus päällikköön on onnistumisen ensimmäinen ehto. Te tunnette minut ja minä tunnen Teidät ja tiedän, että jokainen Teistä on valmis täyttämään velvollisuutensa aina kuolemaan asti. Tämä sota ei ole mitään muuta kuin vapaussotamme jatkoa ja loppunäytös. Me taistelemme kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta.” 

Miksi vuosina 1939–1940 käyty Suomen talvisota syttyi? Aivan kuten ylipäällikkö Mannerheim ensimmäisessä päiväkäskyssään esitti, talvisota oli vuonna 1918 käydyn Suomen vapaussodan jatkoa, kamppailua kansallisen ja kansallisvaltiollisen olemassaolon puolesta. 

Neuvostoliiton bolsevikkidiktaattori Josif Stalin ryhtyi sotaan Suomea vastaan toisaalta saattaakseen bolsevikkien kannalta loppuun sen, mikä oli epäonnistunut vuonna 1918, toisaalta vahvistaakseen Neuvostoliiton geostrategista asemaa Skandinaviassa, ja toisaalta saadakseen Suomen alueelta lisää voima- ja energialähteitä Leningradin kaupungin yhäti kasvavaan energiankulutukseen. Kirjani Venäjän karhu heräsi – Herääkö Suomi? (Kuva ja Sana, 2014) sivuilla 50–51 kirjoitan seuraavasti:

”Saksan ollessa sidottu länsirintamalleen käski Stalin puna-armeijan – joka jo tällöin oli niin määrällisesti kuin pitkälti laadullisestikin panssareiden ja ilma-aseen osalta huomattavasti Saksan sotavoimia vahvempi – hyökkäyksellisiin valmiusasemiin Neuvostoliiton länsirajalle, joka nyt oli Saksan kanssa yhteinen Neuvostoliiton miehitettyä Puolan itäosat – ja koko Baltian.”

”Stalin aloitti Suomen miehittämiseen tähdänneen vuosien 1939–1940 talvisodan saadakseen kontrolliinsa Petsamon nikkelialueet ja uhatakseen Ruotsin rautamalmialueita, jotka molemmat olivat Saksan sotatalouden kannalta elintärkeitä alueita. Toisaalta Stalin ei missään tapauksessa halunnut joutua länsivaltojen – jotka suunnittelivat apujoukkojen lähettämistä Suomen tueksi – kanssa sotaan keväällä 1940 Suomessa, joten Suomen armeijan sitkeän sankarillinen 105-päiväinen puolustustaistelu ja mahdollisuus länsivaltojen asioihin puuttumisesta kypsyttivät Stalinin suostumaan rauhantekoon – jota Stalin kuitenkin piti vain väliaikaisena; kesken jäänyt Suomen miehitys piti saattaa loppuun myöhemmin suotuisampana ajankohtana.” 

Stalin katsoi, tsaarillisten edeltäjiensä tavoin, Suomen kuuluvan osaksi Venäjän geopoliittista aluetta ja olevan, itsenäistymisestään huolimatta, osa Neuvosto-Venäjän imperiumia. Tämä sama ja venäläiseen ajatteluun syvälle juurtunut geostrateginen itseymmärrys sisältyy tänäänkin Putinin Venäjän suurstrategiseen ajatteluun. Stalinin suosio Venäjällä on muutenkin huippulukemissa, kuten ilmenee Iltalehden 23.11.2019 artikkelista ”Miljoonia tappanut Stalin on Venäjällä nyt supertähti”.

Talvisotaa edeltäneet neuvottelut Suomen ja Neuvostoliiton välillä olivat silmänlumetta. Stalin oli antanut jo vuonna 1938 Leningradin sotilaspiirille käskyt ryhtyä valmistelemaan Suomen miehitystä. Dosentti Hannu Rautkallio kirjoittaa teoksensa Mannerheim vai Stalin: Yhdysvallat ja Suomen selviytyminen 1939–1944 (Otava, 2014) sivuilla 18–19 ja 19–20:   

”Kiistattomat tosiasiat osoittavat tänä päivänä, että Stalin oli päättänyt sotilaallisista toimista Suomea vastaan jo kauan ennen talvisodan alkamista. Sotavalmistelut oli aloitettu jo ennen Stalinin ja Hitlerin 23.8.1939 tekemää salaista etupiirisopimusta. Puna-armeijan yleisesikunnan päällikön marsalkka Boris A. Saposnikovin 30.12.1938 päiväämä ’Kahden osapuolen sotilaspelin toteuttamissuunnitelma’ alkoi sanoilla: ’Karjalankannaksella 22.–23.7.1939 Mainilan kylän liepeillä sattui useita merkittäviä rajaselkkauksia sinisten [suomalaisten] joukkojen kanssa…’ Kesäkuussa 1939 Leningradin sotilaspiiri oli laatinut suunnitelman ’vastahyökkäykseksi’ Suomea vastaan…”

”Neuvostoliiton johdonmukaisena pyrkimyksenä oli liittää Suomi ja Baltian maat lopullisesti Neuvostoliiton yhteyteen. Se oli osa pitkäaikaista valtiollista yleissuunnitelmaa. Sitä silmälläpitäen Leningradin sotilaspiirille oli myönnetty huomattavia varoja jo vuodesta 1936 lähtien…Stalin oli määrännyt sotilaallisia valmisteluja Suomen vastaisella raja-alueella jo 1938 kesällä…Nykytiedon valosta on kyseenalaistettava Suomessa pitkään viljelty myytti Neuvostoliiton puolustuksellisista tavoitteista Suomen suunnalla.”  

Historiantutkijat Timo Vihavainen, Ohto Manninen, Kimmo Rentola ja Sergei Zuravljov kirjoittavat korkeimman neuvostojohdon Suomea koskevia dokumentteja käsittelevän teoksensa Varjo Suomen yllä: Stalinin salaiset kansiot (Docendo, 2017) sivulla 178 seuraavasti, alaotsikon ”Talvisodan tavoitteet” alla:

”Puna-armeijan perustehtävä oli Suomen puolustuksen murtaminen. Karjalan kannaksella oli ensi vaiheessa tuhottava Suomen armeijan päävoimat, otettava haltuun Kannaksen puolustuslinjat ja edettävä tasalle Käkisalmi Antrea Viipuri. Kaukaisempina tavoitteina olivat Kuopio, Mikkeli, Lahti, Hyvinkää ja Helsinki. Suomen ’vyötärön’ kohdalla oli edettävä mahdollisimman nopeasti Oulun alueelle Pohjanlahden rannikolle ja pohjoisessa vallattava Kalastajasaarento ja Petsamo. Armeijoiden saamat tehtävät vahvistavat sen, että puna-armeijan oli tarkoitus miehittää koko Suomi ja edetä sen länsirajalle.”

Kirjansa sivuilla 165–166 historioitsijat toteavat lähteiden osoittavan, että:

”Ainakin Zdanovin, Molotovin ja Kuusisen käsien kautta kulki suunnitelma Suomen valtiojärjestelmän muuttamisesta heti kaavaillun neuvostomiehityksen jälkeen kansanrintamajärjestelmän avulla ja ’kansanviholliset’ vangitsemalla. Tästä voi päätellä, että neuvostojohdolla oli aikomuksena – ideaalitapauksessa – toteuttaa Suomessa vastaava mullistus, joka Liettuassa, Latviassa ja Virossa toteutettiin kesäkuun 1940 miehityksen jälkeen, siis liittäminen neuvostotasavaltoina Neuvostoliittoon.” 

Kirjansa sivuilla 153–154 historioitsijat toteavat myös sen, että 23.8.1939 solmitun Molotov-Ribbentrop-paktin salaisen lisäpöytäkirjan määrittelemän Saksan ja Neuvostoliiton etupiirirajan mukaan Baltian maat ja Suomi kuuluivat Neuvostoliiton hallintaan ja että tämän nojalla Stalin pyrki strategiassaan ”ilmeisesti saavuttamaan Venäjän vuoden 1914 rajojen tasan.”

Sen, mitä nämä Stalinin pyrkimykset olisivat toteutuessaan Suomelle ja Suomen kansalle merkinneet, lausuu selkokielisen inhorealistisesti julki historioitsija Teemu Keskisarja todetessaan, että Suomea ei uhannut vain itsenäisyyden menetys, vaan kansanmurha. Suomalaisiin olisivat kohdistuneet väestön pakkosiirrot, Stalinin Gulagin eli Neuvostoliiton vanki- ja keskitysleirijärjestelmän syöverit sekä papiston, upseeriston ja erittäinkin suojeluskuntaupseeriston ja muiden suojeluskuntalaisten massamurhat. Bolsevikkien näkökulmasta ”luokkavihollisiksi” määritellyt yhteiskunnalliset ryhmät ja kaikki poliittiset vastustajat olisi tuhottu säälimättömän tehokkaasti NKVD:n soveltamin massamurhamenetelmin. 

Tällaiselta kohtalolta suomalaiset talvisodan taistelijat ja maanpuolustajat meidät pelastivat talvella 1939–1940, Jumalan armollisen kaitselmuksen avulla.    

Merkille pantavaa on, että Suomen poliittinen johto kokeili erilaisia ulko- ja turvallisuuspoliittisia perusratkaisuja 1920–1930-luvuilla: reunavaltiopolitiikkaa, pohjoismaista suuntausta, Kansainliittoon tukeutumista sekä puolueettomuutta Neuvostoliiton kanssa vuonna 1932 solmittuine hyökkäämättömyyssopimuksineen. Mutta ei mikään näistä toiminut sodan ehkäisijänä. Saksan keväällä 1939 tarjoama hyökkäämättömyyssopimus torjuttiin pyrkimällä täten mielistelemään Moskovaa. Tämä torjuminen osaltaan ajoi Saksan jättämään Suomen Neuvostoliiton etupiiriin Neuvostoliiton ja Saksan salaisessa etupiirisopimuksessa syksyllä 1939.

1930-luvun loppupuolella poliitikot, varsinkin maalaisliiton ja SDP:n vaikuttajat, löivät laimin puolustusmäärärahat siten, että Suomen armeijan materiaalitilanne oli äärimmäisen heikko talvisodan alkaessa 30.11.1939. 110 000 miestä oli jätetty varojen puutteen takia kouluttamatta ja 50 000 reserviläiseltä puuttui kivääri. Tällainen politikointi maksettiin suomalaisten sotilaiden verellä talvisodan lumisilla taistelukentillä. 

Neuvostoliiton hyökkäyssota alkoi ilman sodanjulistusta ja Suomen kaupunkeihin ja siviiliväestöön kohdistuneilla pommituksilla ja laajamittaisella maahantunkeutumisella 30.11.1939 ja kesti 105 päivää, päättyen 13.3.1940, jolloin tuli rauha, Moskovan rauha, joka sittemmin osoittautui vain välirauhaksi. Moskovan rauhan ehtojen mukaan Neuvostoliitolle luovutettiin 11% Suomen alueesta, 10% peltoalasta, kolmas osa vesivoimasta, Viipurin, Koiviston ja Hangon satamat, selluloosatehtaita, voimalaitoksia sekä metsäteollisuuden yksiköitä. 400 000 evakkoa luovutetusta Karjalasta asutettiin muualle Suomeen. 

Suomen itsenäisyys ja kansallinen olemassaolo kuitenkin säilyivät. Inhimillisesti tarkasteltuna tämä säilyminen perustui kansallisen yhtenäisyyden syntymiseen, kristilliseen hengelliseen peruskallioon tukeutumiseen ja vankkumattoman maanpuolustus- ja taistelutahtotilan yllä pitämiseen. 30.11.1939 ja tuota päivämäärää edeltäneiden niin sanottujen neuvotteluiden aikanakin Suomessa oltiin vakuuttuneita siitä, että Suomen kansallisvaltiollisten rajojen yli eivät ulkomaalaiset tuosta vaan kävele eivätkä millään oikeudella ota Suomen aluetta haltuun. 

Suomen rajat eivät olleet avoimia marraskuussa 1939 ja Suomen kansallinen ja kansallisvaltiollinen olemassaolo koettiin korkeimmaksi puolustamisen arvoiseksi todellisuudeksi, joka velvoitti kaikkia suomalaisia.   

Erityisen realistisesti ja oikein osattiin maailman menoa arvioida ja ennakoida ennen talvisodan syttymistä 1930-luvun Suomessa etenkin AKS:n eli Akateemisen Karjala-seuran keskuudessa sekä IKL:n eli Isänmaallisen kansanliikkeen piirissä. 

AKS:n puheenjohtaja ja filosofian tohtori Vilho Helanen kirjoitti inhorealistisen todenperäisesti ja profeetallisen oikeaan osuvasti AKS:n tie: Akateemisen Karjala-seuran vuosikirja III (AKS, 1939) -teoksen ”Kaksi suuntaa” -artikkelin sivulla 14:

”Jokaisen vapaan kansan tärkein kysymys – kaikkien muiden edelle kuuluva – on valtakunnan itsenäisyyden turvaaminen. Meidän maallemme voi tässä suhteessa sopia vain yksi tunnus: ’ensin on rajat turvattava ja vasta sitten leipä levennettävä’…Mutta ratkaiseva tekijä on sittenkin kaikissa olosuhteissa kansamme itse, jokaista jäsentänsä myöten todella sekä puolustustahtoinen että puolustuskykyinen kansa.”

Yhtä realistisesti Suomen tilanteen ennen talvisotaa näki IKL:n kansanedustaja, Lotta Svärd -johtaja ja filosofian maisteri Hilja Riipinen. Riipisen näkemyksiä selostaa Kaarle Sulamaa kirjansa Hilja Riipinen: Lapuan lotta (Otava, 1995) sivuilla 88 ja 89–90, seuraavasti: 

”Kristinopin rinnalla patriotismi oli ominaista lännelle. [Kommunistis-neuvostoliittolainen] Itä taas pyrki maailmanvallankumoukseen ja maailmanvaltaan päästäkseen hävittämään kansallisuudet. Hilja Riipisen mielestä oma kansallisuus oli ihmiselle ääretön voimavara, kun siitä tuli tietoiseksi. Vasta itsestään tietoinen, ’herännyt’ kansakunta saattoi antaa maailman kulttuureille parastaan ja myöskin arvostaa toisia kansoja…”

”Hilja Riipinen seurasi 1920- ja 1930-luvulla ahkerasti sekä suomeksi että venäjäksi Neuvostoliiton tiedotusvälineitä, joissa kapitalistisia maita, ensimmäisten joukossa Suomea, uhattiin puna-armeijan iskukyvyllä. Riipinen olikin melko varma koko sotien välisen ajan siitä, että Neuvostoliitto ennemmin tai myöhemmin hyökkäisi ja että Suomi tuskin saisi apua mistään. Siksi maanpuolustus oli Suomessa tärkeämpää kuin useimmissa muissa maissa. Pasifismiin ei Suomella ollut varaa.”

”Mihin Neuvostoliitto sitten tähtäsi? Hilja Riipisen mukaan tavoitteena oli maailmanvallankumous…valmistaakseen vallankumousta itä pyrki kaikin tavoin heikentämään tiellään ollutta vanhaa moraalia, johon kuului mm. isänmaallisuus, ts. kansallistietoisuus. Se oli hävitettävä…Samoin kaikki muu, mikä saattaisi häiritä puolueuskollisuutta oli etukäteen jo tuhottava, esimerkiksi perheen käsittäminen yksilön ensisijaiseksi samastumisryhmäksi ohi puolueen.”

”Parhaita esimerkkejä tästä ’vanhan moraalin’ luhistamisesta olivat Hilja Riipisen mukaan opit vapaasta rakkaudesta. Avioliitto ja perhe-elämä olivat niiden mukaan aikansa eläneitä. Aviollinen uskollisuus ja perhesidonnaisuus perustuivat muka porvarilliseen omistamisen haluun ja siksi niistä oli luovuttava. Sukupuoliaktista oli tehtävä yhtä yksinkertainen toimitus kuin vesilasin juonnista. Lasten kasvatus oli annettava yhteiskunnalle, so. puolueelle.” 

”Hilja Riipisen mielestä tällaisten oppien levittäjät lännessä olivat idän asiamiehiä, ts. heidän tavoitteenaan oli tehdä maaperää sopivaksi tulevaa vallankumousta varten…He halusivat mitätöidä kodin, uskonnon ja isänmaan kunnioituksen ja muokata siten mielet kypsiksi ehdottomalle kommunistiselle puolueuskollisuudelle. Samaan tähtäsi pasifismi…” 

Puistattavan profeetallisesti ja oikeaan osuvasti ennakoi tulevia AKS:n perustajajäsen, IKL:n kansanedustaja, Sinimustat-nuorisojärjestön puheenjohtaja ja luterilaisen kirkon pastori Elias Simojoki Lakeuden Suunta -lehdessä 6.4.1934 ja eräässä muussa yhteydessä, kuten dosentti Mikko Uola tuo esiin Sinimusta veljeskunta: Isänmaallinen kansanliike 1932–1944 (Otava, 1982) -historiikkinsa sivulla 300:

”Elias Simojoki perusteli johtamaansa nuorisokasvatusta mm. tekemällä vertailuja venäläisen nuorison kasvattamiseen: ’Suomen nuorisolla on edessään niin ankara tehtävä täällä sivistyneen länsimaailman äärimmäisellä rajalla, että heittäytyminen huolettomaksi tämän nuorison isänmaallisesta kasvatuksesta on anteeksi antamaton rikos koko kansaamme vastaan. Meidänkö täytyisi sillä aikaa, kun Venäjän nuorisoa kasvatetaan jo 4-vuotiaista lapsista alkaen aktiiviseen panslavismiin ja bolsevistiseen henkeen, istua kädet ristissä kätkien velttouttamme sen tekosyyn takia, että nuoriso ei saa politikoida? Me emme tahdo sotaa, mutta katsoaksemme totuutta suoraan silmiin, me emme voi kieltää sitä tosiasiaa, että Venäjän nousevan nuorison ja meidän nuorisomme välillä ennemmin tai myöhemmin käydään taistelu elämästä ja kuolemasta.’”

”’Miksi minun ei anneta valmentaa tätä nuorisoa, kun se kuitenkin kerran tulee läjittäin kaatumaan Karjalan Kannaksella?’, kysyi Elias Simojoki enteellisesti.”

Tämä inhorealistinen enteellisyys toteutui muutamien vuosien kuluttua talvisodan verisillä taistelukentillä.   

Mitä hyvänsä itse kukin AKS:n ja IKL:n aatteista ja politiikasta kokonaisuudessaan ajatteleekaan, on jokaisen pakko myöntää, että Suomen strateginen asema bolsevistisen Neuvosto-Venäjän hyökkäyskohteena ja Suomen hengellisen, henkisen ja sotilaallisen maanpuolustuksen vahvistamisen luovuttamaton merkitys ja tärkeys nähtiin näitä aatteellisia suuntauksia edustaneiden keskuudessa kaikkein realistisimmin ja oikeaan osuvimmin 1930-luvun Suomessa. 

AKS:n ja IKL:n sanoman realistisuus ymmärrettiin vihdoin laajemminkin, kantapään kautta. Talvisodan taisteluhaudoissa ei taistellut herroja eikä työmiehiä eikä puoluepukareita, vaan suomalaisia sotilaita, maanpuolustajia, jotka taistelivat kirjaimellisesti kodin, uskonnon ja isänmaan elämän ja säilymisen eli koko Suomen kansan säilymisen puolesta. Suomi saavutti talvisodan puolustustaistelun menestymisen ihmeen Jumalan armosta ja avulla. 

Talvisodan aikaiset päämajan tilannetiedotukset julkaistiin sodan jälkeen Maan Turvan toimittamana kuvateoksena Kunniamme päivät: Suomen sota 1939–40 kuvina ja päämajan tilannetiedoituksina (WSOY, 6. painos, 1941). Joka kerran, kun tuon teoksen kuvia katselen ja luen päivittäin eteneviä päämajan tilannetiedotuksia, pysähdyn pohtimaan syntyjä syviä 9.1.1940 päivätyn aukeaman kohdalla. Tuon aukeaman vasemman sivun alalaidassa on kuva kaatuneen venäläishyökkääjän hallusta löytyneestä jäsenkirjasta, joka antaa selvääkin selvemmin ilmi sen, millainen tulevaisuus Suomea olisi odottanut, jos Stalinin puna-armeijaa ei olisi pysäytetty verellä ja raudalla. Mikä jäsenkirja on kyseessä? Kuvateksti kertoo karusti:

”Neuvostoliiton Taistelevien Jumalattomien Liiton jäsenkirja N:o 4701 609, kuulunut Suomussalmella kaatuneelle puna-armeijalaiselle Vasili Batrakoville.”

Kuten selostan ”Kommunistinen nyrkkitervehdys ilmaisee jumalattomuutta ja vihaa” -tekstissäni 2.2.2019 Oikeassa Mediassa, Stalinin bolsevikkihallinnon ytimeen lukeutuneen Jemeljan Jaroslavskin johtaman taisteluliiton tavoitteena oli hävittää ja tuhota kristinusko, sen edustama konservatiivinen moraali ja kansallismielinen isänmaallisuus sekä korvata nämä taistelevalla ateismilla ja sen edustamalla jumalattomalla, naturalistisella ja internationalistisella arvomaailmalla.

Vuosina 1939–40 idästä hyökännyt taisteleva jumalattomuus torjuttiin talvisodan taistelukentillä ja Suomi pelastui silloin.     

Millainen on Suomen tilanne tänään? Miten suomalaiset ovat vaalineet sitä luovuttamattoman arvokasta perintöä, jonka talvisodan taistelijat ja maanpuolustajat meille jälkipolville pelastivat ja omalla verellään varjelivat?

Suomen nykytilanne on järkyttävä. Jos taisteleva jumalattomuus uhkasi 80 vuotta sitten Stalinin puna-armeijan muodossa idästä, uhkaa taisteleva jumalattomuus tänään Suomen omien oikeusviranomaisten suunnasta juridisen aktivismin, sananvapaussensuurin ja avoimen antikristillisten joulujuhlakieltojen muodossa. Pyhä Raamattu alkaa nyt olla Suomessa yhtä kielletty ja vihattu kuin Stalinin Neuvostoliitossa aikoinaan. Juuri se bolsevismin ja marxismin uhka, josta Hilja Riipinen 1930-luvulla varoitti, vyöryy nyt kulttuurimarxismin muodossa lännestä, Eurostoliitosta, kimppuumme. 

Nyt ajetaan lännestä käsin internationalistista vallankumousta, joka haluaa tuhota konservatiivisen kristinuskon, konservatiiviset perhearvot ja seksuaalimoraalin sekä kansallismielisyyden. Koti, kristillinen usko ja isänmaa sekä kansallisvaltio rajoineen ovat poliittisesti epäkorrekteja. Rajoja vaaditaan auki. Jumalaa vaaditaan pidettäväksi pois julkisesta tilasta. Avoin jumalattomuus rehottaa. Tasa-arvon ja ihmisoikeuksien nojalla väitetään Suomen kuuluvan kaikille. 

”Oikeus nautintoon” ja mielihyvän maksimointiin sekä kaikenkattava ”itsemääräämisoikeus” on nostettu korkeimmiksi eettisiksi normeiksi ja pakkovelvoitteiksi, etenkin nuorisolle. Tekoterapeuttisen psykologisuuden ja ideologisesti motivoidun lumihiutale-sensitiivisyysloukkaamattomuuden normeja pidetään pyhinä. Pelkkiä sanoja pidetään kauhistuttavana väkivaltana. ”Turvallisia tiloja” eli vain punavihreän ideologian hallitsemia tiloja vaaditaan kaikkialle. Radikaali feminismi ja gender-ideologia haluaisivat lopettaa kokonaan etenkin maanpuolustushengen edellyttämien patriarkaalismaskuliinisten arvojen ja ominaisuuksien yllä pitämisen ja vaalimisen. 

Yleismaailmallisena ihanteena pidetään avoimia rajoja ja väestönvaihtoimmigraatioideologiaa. Intellektuellit ilmaisevat älykkään sivistyneenä ja arvovaltaisena näkemyksenään, että ei ole olemassa mitään orgaanisolemuksellista Suomen kansaa ja että nationalistinen siniristilippukin on lähinnä ns. kristillistä ylivaltaa signaloiva rasistinen vihasymboli. Talvisodan aikana vallitsi yleisenä vakaumuksena, että siniristilipun ”puolesta eläminen ja kuoleminen” lukeutuu korkeimpiin inhimillisiin arvoihin. Tänään vallassa olevat Suomen eliittitahot eivät enää jaa tätä vakaumusta. 

Eipä ole minkäänlainen yllätys, kun kaikki edellä todettu otetaan lukuun, että suomalaisnuorten maanpuolustustahto on romahtanut, kuten Helsingin Sanomien artikkeli 23.11.2019 karusti toteaa. Jos tämän päivän valtaeliitin jumalattoman globalistinen julistus ja pajunköyden syöttäminen otetaan todesta ja hyväksytään velvoittavana, on täysin turha kuvitella ja odottaa Suomesta löytyvän enää sitä samaa taistelu- ja maanpuolustustahtoa kuin mitä talvisodan aikainen Suomi ja ennen kaikkea silloinen suomalainen nuoriso ilmaisi. 

Joka tapauksessa Putinin Venäjällä on Stalin edelleen arvossaan ja Suomen geostrateginen perusasema on sama kuin 80 vuotta sitten. Perin merkillistä on nyky-Suomessa sekin, että Venäjää ja Putinia vakavimmin kavahtavina esiintyvät tahot ovat kuitenkin kummallisen nihkeitä Suomen maanpuolustuksen todellisen iskukyvyn vahvistamisen edistämisessä. Sen sijaan ne tahot, joita globalistinen eliitti media-agitaatiossaan eniten syyttää Venäjän asiamiehiksi, ovat tosiasiallisesti eniten varoittaneet esimerkiksi venäläisten maakaupoista Suomessa, ovat vaatineet Suomen maanpuolustuksen kannalta tuhoisan EU:n lyijykiellon torjumista ja ovat ajaneet suomalaisten ampuma-aseharrastajien asiaa. Todellisuus näyttää tässäkin olevan tarua ihmeellisempää.  

Tulevat erilaiset uhkaajat ja rappioaatteet sitten idästä tai lännestä, ne ovat kansakunnan kannalta yhtä tuhoisia ja torjuttavia. Sitä, mikä talvisodassa kallein uhrein voitettiin, ei saa nyt lopullisesti menettää. Suomi ja suomalaiset tarvitsevat edelleen raamatulliskristillistä julkista hengellisyyttä, arvokonservatiivista perhekeskeistä siveellisyyttä sekä kansallismielisyyttä ja maanpuolustustahtoa. Suomi tarvitsee edelleen aidosti vahvaa hengellistä, henkistä ja sotilaallista maanpuolustuskykyä.  

Suomi on totisesti parannuksenteon tarpeessa.

Suomalaisten on herättävä.         

     

 

Kommentoi "30.11.2019 on kulunut 80 vuotta Suomen itsenäisyyden turvanneen talvisodan alkamisesta"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

 __   _      ___     __   __     ___      _____   
| || | ||   / _ \\   \ \\/ //   / _ \\   /  ___|| 
| '--' ||  | / \ ||   \   //   | / \ || | // __   
| .--. ||  | \_/ ||   / . \\   | \_/ || | \\_\ || 
|_|| |_||   \___//   /_//\_\\   \___//   \____//  
`-`  `-`    `---`    `-`  --`   `---`     `---`   
                                                  
 
 

39 kommenttia "30.11.2019 on kulunut 80 vuotta Suomen itsenäisyyden turvanneen talvisodan alkamisesta"

Sivu 2/3

Taisto 7.12.2019 10.53

Vlälillä aina vähän kummastuttaa tämä teolooki Ahvion yltiökansallismielinen hekuma, jossa jopa IKL ja AKS saavat varsin kritiikittömän jälkiarvion. Oudolta kuulostaa. Olen välillä miettinyt, miksi suomalaiset haluavat edelleen pitää vieraan vallan hallitsijan patsasta paraatipaikalla Senaatintorilla. Liekö syynä se, että arvostimme suuresti häntä hänen näkemystensä tähden, vaikka olimme vain autonominen maakunta ja hirveän katastrofin maa. Myös isonvihan aika suuren pohjansodan jälkeen oli väestöllinen katastrofi, jonka aikana varmasti rukoiltiin suojelua korkeimmalta. Aina emme siis tiedä syytä, miksi joskus ”rukouksiin vastataan”, toisinaan taas edessä on koettelemusten tie, vaikka kuinka huudetaankin korkeimman puoleen. Kaikesta huolimatta itsenäisyys on ehkä sittenkin parempi kuin läntinen tai itäinen maakunta toisen kyljessä.

Kommentaattori 7.12.2019 10.53

Suomen itsenäisyyden aikana elämä on Suomessa muuttunut suuresti. Vaikka kansa on vaurastunut ja kansainvälistynyt, niin samalla siitä on tullut entistä jumalattomampi. Itsenäisyyspäivän juhlavastaanotto Presidentin linnassa on erittäin hyvä esimerkki siitä, miten kauas Suomi on ajautunut Jumalasta.

Linnan juhlien pukukoodi on miehillä frakki, jonka voi korvata kansallispuvulla tai tummalla puvulla. Naisten pukukoodi on pitkä juhlapuku. Ennen vanhaa presidentin linnaan ei olisi edes päässyt ilman kutsussa mainittua pukeutumista, mutta nyt kukaan ei piittaa pukukoodin rikkomisesta. Ennen mieskansanedustajat eivät päässeet edes hallitusneuvotteluihin ilman kravaattia ja pukua, joten eräät villapaidassa saapuneet vihreän puolueen kansanedustajat joutuivat vessaan vaihtamaan vaatteet.

Linnan juhliin kutsutaan nykyään homo- ja lesbopareja, jotka pukeutuvat tennistossuihin, kuten tekevät monet juhliin kutsutut taiteilijat. Raamatussa on opetettu, ettei ihminen saa pukeutua vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin. Naisilla pitisi olla pitkät hiukset ja miehillä lyhyet, kuten Paavalikin opetti. Linnan juhlissa nähtiin, miten lyhythiuksiset naiset tulivat housuissa ja miesten vaatteissa juhliin: https://www.iltalehti.fi/muoti/a/12c4c652-84f1-4b83-bc24-39b563d96c66

Vihreiden kansanedustaja Bella Forsgren tuli juhliin paljastavassa puvussa. Selästä näkyi suuri tatuointi, joka esitti toteemipaalua ja siihen piireettyjä eläimiä, mikä liittyy pakanuskontojen eläinten palvontaan. Forsgren kertoi, että hänen pukeutumisensa kertoo hänen koko tarinansa. Roomalaiskirjeensä luvussa 1 Paavali arvostelee homoseksuaalisuuden harjoittajia ja sille hyväksyntänsä antavia myös eläinten palvonnasta. Niin ja onhan Jumala kieltänyt tatuoinnit muutenkin. https://www.is.fi/linnanjuhlat/art-2000006334791.html

Linnan juhlista on tullut kuin Beetelin temppeli, johon Isebel toi pakanauskontojen papit ja epäjumalien patsaat. Presidentti kutsuu juhliin johtavat imaamit ja muiden uskontojen edustajat, joiden kanssa luterilaisen kirkon piispat seurustelevat sujuvasti, onhan heidän oppinsa olla epäjumalille vieraanvaraisia.

Jotenkin kaiken pohjanoteeraus oli se, kun mediapersoona Maria Petterson tuli juhliin hirttosilmukka kaulassa. Ehkä tämä jotekin kertoo siitä, miten alas Suomen kansa on mennyt. Kertooko Petterson kaulassa ollut hirttosilmukka, mitä Suomen kansa on tekemässä itselleen? https://www.iltalehti.fi/linnan-juhlat-2019/a/f146894a-42da-4404-9a12-ecdd09d9eab9

IlkkaT.O. 9.12.2019 6.50

Ikävä?, tosiasiallisesti yhtäläisyyksiä menneen ja nykyisen välillä löytyy uhkakuvien kehityskaarelta paljonkin, joista jotakin mainitsin. Todellisuuteen liittyy aina hengellinen ulottuvuus, joka sinulta on pimennossa.
Suuressa kuvassa nähdään perustellusti - ja kun hengellisellä saitilla ollaan - myös hengellisesti yhtäläisyyksiä: 1930-luvulla uudelleenkonkretisoitunut ja -40-luvulle jatkunut juutalaisvaino tulee saamaan "huipennuksensa" juurikin niiden poliittisten, uskonnollisten ja yhteiskunnallisten muutosvaiheiden ja ilmiöiden kautta, joiden keskellä elämme tänään: Antikristillinen ääriliberaalius, kommunismin uusi nousu, ekologismi ja ateismi ovat luoneet Raamatun lopun ajalle ennustaman skenaarion toteutumisen, jopa hyvin lyhyen ajan sisällä. -30-luvun "antikristus" Hitler, niinkuin monet historian despootit, ovat olleet juutalaisen kansan tuhoamisen ketjussa vuosituhansia. Miksikö? Juuri vastaus kertoo selvyyden yhtäläisyyksien osalta; tosin -30-40-lukujen vainot jatkumona johtivat 1900-luvun ja koko lopunajan merkittävimpään tulemaan: Israelin valtion perustamiseen ja sitä tehden - jopa vastoin monien teologien ymmärystä - lopunajan tapahtumien profetaalisen toteutumisen konkreettiseen mahdollisuuteen.
Suomella on ollut tältä kantilta myös merkittävä osa: Mannerheim kieltäytyi lähettämästä jo täyteen lastattua laivaa Saksan tuhoamisleireille, Jumalalle kiitos: Toimii edelleen esimerkkinä asian ymmärtäville.
Nyt antikristillinen punakaali-valhe - "vastuullisena journalismina" mainostettuna - työntyy joka tuutista, erityisesti valtavirta-Fake-news'n aivopesun kautta pyrkien kääntämään mustan valkoiseksi ja vice versa. Sama valhetouhotus on luettavissa kommenteissasi. Kuten kommentistasi käy ilmi, hengellisellä sanomisella on aina merkityksensä, itse sen kommentillasi allekirjoitit. Ikävää? että olet tehnyt valinnan väärälle puolelle.
Sen, mihin Stalinin bolshevistihallinto pyrki viime sodissa Suomen osalta, on antikristillisen hengen toimesta jälleen ajankohtainen, saada tuhottua kristinuskon perustalle rakennettu suvereeni valtiomme. Idea tähän on silloin ja nyt samasta saatanallisesta pahan lähteestä.
Itsenäisyyytemme on hyvä ja pyhä asia, Jumalalta lahjaksi saatu, tosin "Linnan" juhlilla osa kutsutuista pyrki tekemään sen freak-show'ksi. Ikävää, hyvin ikävää?.
Tarvitsemme Herran Jeesuksen nimessä jumalallista väliintuloa kansamme pelastukseksi. Kansakuntamme poliittinen johto on tekemässä juuri toisinpäin: Pekka Haavisto um:n ominaisuudessa allekirjoittamassa INSTEX-sopimusta yhdessä Belgian, Hollannin, Ruotsin, Tanskan ja Norjan kanssa: ojentamassa lämmintä kättä islamilaisen terroristivaltio Iranin talouden pönkittämiseksi.

Raimo Hynynen 9.12.2019 6.50

Suomen ja koko läntisen liberaalin linjan nykyinen tilanne on vuosikymmeniä kestäneen kehityksen tulosta. Se alkoi voimallisesti 1960-luvulla ja Suomen osalta kiihtyi kun vapautuimme idän kommunistien henkisestä painostuksesta 1991. Olimme muutaman vuoden itsenäisiä ja haimme lännestä turvaa Venäjää vastaan. Menimme itäisestä ojasta rähmällemme läntiseen humanistiseen uskontoon, liberalismiin. Jerusalemin hebrealaisesessa yliopstossa opettava ateisti, homo, historian professori Yoval Noah Harari kirjoittaa kirjassaan Homo Deus, Ihmisen lyhyt historia, kuinka teististen (jumalauskontojen) jälkeen tuli 1700 luvulta alkaen humanistiset uskonnot kuten kommunismi, natsismi ja liberalismi. Kaksi on mennyt ja elämme kolmannen valtakautta.

Toisaalta Raamattu sanoo kuinka juuri tämmöinen aika mitä elämme täytyy tulla ennen Messiaan, Vapahtajan toista tulemista. Tulee olemaan suuri epävarmuus tulevasta ja mielipiteet jakautuvat voimakkaasti. Kyse on Jumalan lähettämästä eksytyksestä (2. Tess. 2).

Rukoilin 30.6.18 Helsingin Pride (ylpeys) kulkueen päivänä josko Herra antaisi jotain milloin myllerrykset ajat Suomessa alkavat. Tuli sanat: ''Syksy -19''. Kerroin tämän silloin monelle. Näin on tapahtunut. On niin Räsäsen juttu kuin hallituksen kaatuminen. Voimme arvioida tulevatko myllerrykset olemaan sisäisen hajaantumisen lisäksi sekä taloudellisia että sotilaallisia. Majurina olen keskittynyt sotilaalliseen puoleen joskin jotain olen pyrkinyt tutkimaan myös talouden puolelta. Jos jotakuta kiinnostaa niin facen sivuiltani voi katsoa mitä seuraan.
https://www.facebook.com/raimo.hynynen.5

Ikävä ihminen? 9.12.2019 6.50

Kommentaattori.

Oletko tullut huomanneeksi sitä, että maailma on jonkin verran muutenkin muuttunut Raamatun ajoista?

Kieltäisitkö kenties kokonaan naisilta kaiken sellaisen, mikä ei ole "raamatullista"? Kertoisitko tarkemmin?

Hävetköön ääripunaisten puolustajat! 11.12.2019 6.36

Olipa taas hyvä blogikirjoitus Ahviolta ja mielenkiintoiset kommentit lukijoilta!

Kommentaattorin kommentti oli myös ajatuksia herättävä. Linnanjuhlia tuli tänä vuonna katsottua vain taustalla, enkä ollut lukenut edes kommentissa olleita linkkejä aiemmin.

Iltalehdestä löytyy sekä lainaus että linkki Maria Petterssonin Twitter-tilillään antamaan motiiviin pitää Linnan juhlissa korunaan hirttosolmua: "Teema on luotettava tiedonvälitystä ja kansalaiskeskustelu. Kaulassa hirttoköysi muistuttamassa, miten monessa maassa käy ihmisten, jotka yrittävät käyttää sananvapauttaan - ja miten Suomessakin itsenäisyyden alussa kävi vääränmielisille."

Mielenkiintoista tässä on valtamedian valta. Sehän esiintyy neutraalina mutta haluaa kaikin keinoin edistää punavihreää agendaa. Tämä nähtiin siinäkin kun sisällissodaksi muuttuneen vapaussodan alusta tuli kuluneeksi 100 vuotta, niin Yle ja monet sanomalehdet vyöryttivät historian tarkastelua massiivisesti lähinnä punaisten silmälasien läpi katsottuna.

Totuus ei kuitenkaan pala tulessakaan, eikä suotta ole monet punaisten sukulaiset ja jälkeläiset lähinnä hävenneet punaisia sukulaisiaan. Punaiset aloittivat aseellisen kapinan, jopa SDP oli törkeissä veriteoissa mukana mm. Suomen Turussa. Venäläiset miliisit tulivat turkulaisten poliisien tilalle väkivaltaisen vallankaappauksen seurauksena.

Lähellekään kaikki vasemmistolaiset eivät halunneet aseisiin onneksi tarttua. He eivät siis olleet taistelevia punaisia. Vaaralliseksi katsotut kommunistijohtajat istuivat vankiloissa toisen maailmansodan aikaan. Vaarallisia punaisia jäi paljon tuhoja tekemään vielä vapaussodan jälkeenkin.

On erittäin suuri vahinko Suomelle, että jotkut ehdoin tahdoin nyt lietsovat punaista vihahenkeä uudelleen esiin Suomessa. On aika nähdä äärivasemmiston pahuus. Se on yhtä paha kuin hitlerismi ja tosiasiallisesti se on tuhovoimaltaan ollut jopa suurempi - eikä pidä unohtaa, että myös äärivasemmisto on voimakkaasti antisemitistinen.

On päivänselvää, ettei natsismissa (sikäli kun sillä tarkoitetaan hitlerismiä, antisemitismiä ja holokaustia) ole yhtään mitään positiivista. Sitä Ahvio ei ole koskaan väittänyt. AKS ja IKL eivät ole samassa kategoriassa Hitlerin jengin kanssa. Vielä naurettavampaa on yrittää vetää perussuomalaiset tähän porukkaan.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/0d2699ef-93ea-41d1-9ef4-a5ac5e49baa6

Kuitti? 11.12.2019 6.36

Katsoinpa uudelleen tuon HS:n linkin, kun muistin vanhan kommenttini ja lehdessä olleen kuvan. En ollut tuolloin enkä edelleenkään HS:n maksava asiakas, mutta tuolloin pääsi linkistä näkemään Sanna Marinin "kommunistisen tervehdyksen", kun sen sijaan nyt kyseistä kuvaa ei näkynyt ja juttu oli maksumuurin takana. Pääministerimme mainetta on varmaankin nähty olevan syytä suojata myös HS:ssa.

Jutun kirjoittamista ennen oli paljonkin hälyä milloin missäkin nähdyistä natsitervehdyksistä, itse arvelinkin Ahvion juttua tuolloin myös kuittausmielessä kirjoitetuksi vastineeksi, vaikka erittäin selvää oli sekin, että myös HS:n oman vaalikoneensa (2015) pohjalta laaditussa arvokartassa Sanna Marin oli jopa Li Anderssonin vasemmalla puolella.

Myös Ylen vaalikone vuodelta 2019 näyttää Sanna Marinilla eniten yhtäläisyyksiä feministipuolueen (84 %), vasemmistoliiton (83 %), vihreiden (82 %), eläinoikeuspuolueen (81 %) , SDP:n (79 %) ja SKP:n (78 %) kanssa. https://vaalikone.yle.fi/eduskuntavaali2019/8/ehdokkaat/549?lang=fi-FI

Kun lukee Marinin taustoja kuvailevan Ylen jutun, ymmärtää miksi hän on viin vasemmalla ja vihreä feministi. https://yle.fi/uutiset/3-11109711
Jutun mukaan hän on kasvanut vähävaraisessa sateenkaariperheessä. Hänen kerrotaan olevan myös sukunsa ensimmäinen ylioppilas.

Kun Seta iloitsi sateenkaaritavoitteidensa allekirjoittaneiden kansanedustajien läpipääsyä, siellä komeili niin Sanna Marinin kuin Maria Ohisalon nimet.

Sanna Marinilla on kuitenkin toivoa kääntyä kokonaan toisenlaiseen elämänkatsomukseen. Hän on nuori äiti, joka tuli linnanjuhliin komean perinteisesti pukeutuneena miehensä kanssa. Setalaisia mielipiteitään hän peittelee haastatteluissaan aivan kuin niitä jo osaisi hävetä. En usko kovinkaan suuren osan kansasta edes tietävän, millaisen kannanoton hän on ennen kevään vaaleja allekirjoittanut. Nyt hän vakuuttaa olevansa koko kansan asialla eikä niinkään vasemmistolais-viher-feminismin. No, tämä jää nähtäväksi. Mutta uskovienkristittyjen reaktio tähän politiikan tilanteeseen on varmasti rukous Marinin puolesta.

Katsaus setalaisiin 12.12.2019 10.34

Nyt kun tuolileikki hallituksessa on alkanut (tai toistaiseksi päättynyt) ja piiri pieni pyörii, niin paikallaan olisi kerrata, ketkä kevään 2019 kansanedustajavaaleissa olivatkaan setalaisten kyseenalaista seksuaalietiikkaa edistämässä - tai ainakin lupautuneet sellaista eduskuntatyötä allekirjoituksellaan tekemään.

Setan sivua ei listasta iloitsemisen jälkeen löytynyt, mutta itse kopioin nimet koneelleni talteen silloin nähtävillä olevalta Setan riemua uhkuvalta sivulta. Allekirjoittaneita kopioidun listan mukaan olivat seuraavat puoluekunnittain:

Vihreät:
Atte Harjanne
Bella Forsgren
Emma Kari
Hanna Holopainen
Iiris Suomela
Inka Hopsu
Jenni Pitko
Krista Mikkonen
Mari Holopainen
Maria Ohisalo
Mirka Soinikoski
Noora Koponen
Outi Alanko-Kahiluoto
Saara Hyrkkö
Satu Hassi
Sofia Virta
Tiina Elo

Vasemmistoliitto:
Aino-Kaisa Pekonen
Anna Kontula
Hanna Sarkkinen
Juho Kautto
Jussi Saramo
Li Andersson
Mai Kivelä
Merja Kyllönen
Paavo Arhinmäki
Pia Lohikoski
Veronika Honkasalo

SDP:
Eveliina Heinäluoma
Ilmari Nurminen
Paula Werning
Riitta Mäkinen
Sanna Marin
Tarja Filatov
Tuula Haatainen
Tytti Tuppurainen

RKP:
Anders Adlercreutz
Eva Biaudet

Kokoomus:
Jaana Pelkonen
Saara-Sofia Sirén
Sari Multala

Huom! Ei yhtäkään PS:n eikä KD:n jäsentä!!

Seta ajaa (yhdessä Amnesty Internationalin Suomen osaston kanssa) mm. sellaista lainmuutosta, että Suomessa vastakkaisen sukupuolen henkilötunnutksen voisi käytännössä saada vain ilmoittamalla tuntevansa olevansa toista sukupuolta. Kannattaa huomioida, että aktivistien lakiehdotusta vastustaa myös esim. nimimerkki Musta Orkidea, joka itse sekä hormoni- että leikkaushoitoja läpikäyneenä ja niitä katuvana todellakin tietää, mistä puhuu. https://mustaorkidea.blogspot.com/2019/03/uusinta-translakia-ei-edelleenkaan-pida.html

Seta ja Amnesty International yms. ajavat myös sitä, että alaikäiset lapset pääsisivät sukupuolenvaihdoshoitoihin. Ymmärtääkseni hallitusohjelmassa ei onneksi kuitenkaan mennyt läpi tämä alaikäisten hoitoon pääsy.

Oikea Media on blokkaajien lisäksi yksinään tuonut asioita esille. Vihdoin sentään myös Yle kertoo katujista: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/12/08/27-vuotias-nita-katuu-sukupuolensa-korjaamista-mieheksi-toivon-etta-olisi-ollut

Yle jopa kertoo, miten kävi eräässä suomalaisperheessä toisessa EU-maassa. Toivokaamme, ettei tämä ole Suomen lainsäätäjien viitoittama tie. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/12/09/vanhemmat-vastustivat-15-vuotiaan-tyttarensa-toivetta-korjata-sukupuoltaan

Tuolileikin jatkuessa olisi hyvä jonkun selvittää, mitä setalaisia tavoitteita edustajat tarkalleen sitoutuivat ajamaan, vaikka varsinaisessa hallitusohjelmassa ei niitä vielä sellaisenaan juuri näykään.

Esa J. 12.12.2019 10.34

Hei hävetköön ääripunaisten puolustajat-kommentoija! Suosittelen sinulle kirjaa Suomalaiset fasistit mustan sarastuksen airuet. Tekijät Oula Silvennoinen, Marko Tikka ja Aapo Roselius. Tässä kirjassa kerrotaan kuinka äärifasistisia "valo"päitä löytyi AKS:stä ja iikolleista.

Sitäpaitsi, kaikki se edistys mitä Suomen politiikassa ja yhteiskunnassa on saatu aikaan on juuri vasemmiston käsialaa, oikeiston kiivaasti vastustaessa. Esimerkiksi 8 tunnin työaikalaki, peruskoulu jne.

Minun nähdäkseni valtamedia ei ole vihervasemmistolaista, ainakin se mätkii Rinteen/Marinin hallitusta olan takaa ja oli sairaan hiljaa Sipilän hallituksen edesottamuksista, joiden korjaamisessa on iso työ!

Valtamedia, HS, IL, IS ja Yle ovat värinsä tunnustaneet, ovat siten oikeistolaisia!

Lue enemmän, niin luulet vähemmän.

Sipilän hallitus kaatui punavihreyteen 13.12.2019 13.26

Keskustan kannatusluvut ovat olleet isoja, koska hyvinkin suuri konservatiiviskristillinen äänestäjäkunta on sitä äänestänyt. Se on kyennyt äänestämään maalliseltakin vaikuttavaa ehdokasta, kunhan ehdokas ei ole ollut vaaraksi perinteisille arvoille.

Entinen pääministerimme Juha Sipilä aiheutti valtavan pettymyksen äänestäjilleen epäkristillisiä arvoja edistävillä kannanotoillaan. Sipilältä odotettiin ihan muuta.

Kun lehdistö ymmärsi Sipilän olevan keskustan arvojen romahduttaja ja omien arvoliberaalien arvojensa kannattaja, se otti tilanteesta kaiken hyödyn irti.

Sukupuolineutraalin avioliittolain läpi jyrääminen oli erittäin tärkeä tavoite valtamedialle. Kun Sipilä vakuutteli televisiossa, ettei lakimuutos ole keneltäkään pois eikä se vaikuta kirkkovihkimisiin eikä kirkon käytäntöihin mitenkään, oli se hunajaa median korvissa. Puheaikaa ja näkyvyyttä annettiin. Valtamedian toimittajat ymmärsivät, että mitä enemmän Sipilä saa arvoliberaaliuttaan esiin tuoda, sitä enemmän Keskustan kannatus romahtaa. Sitä ei tiennyt Sipilä itse eikä keskustan punavihertynyt osasto.

Sipilä kuunteli liikaa arvoliberaalia mediaa ja "käveli miinaan" sukupuolineutraalista avioliitosta äänestettäessä puolustaessaan arvoliberaalia valintaa. Suomen kansan ehdoton enemmistö vastustaa jopa homoparien siviilivihkimistä. IS tai IL julkaisi asiasta gallupkyselyn sivuillaan, ja kun siihen oli osallistunut yli 80 000 äänestäjää ja lähemmäs 90 % oli vastustanut homoliittoja, niin äänestys katkaistiin, sitten kysely piilotettiin. Vasta pitkän ajan kuluttua kyselyn saattoi löytää, jos sitä osasi etsiä ja silloin hassusti siihen pystyi taas osallistumaan, mutta tuolloin laki oli jo muutettu valtamedian tahtomaan arvoliberaaliin suuntaan.

Keskusta ei myöskään voinut menestyä presidenttikisassa, koska sillä ei ollut tarpeeksi konservatiivista, isänmaallista ja kristillisiä arvoja kannattavaa ehdokasta.

Maaseudun tulevaisuus -lehdessä julkaistiin gallupin tulos, joka osoittaa suomalaisten enemmistön sallivan koulun yhteisen joulujuhlan järjestämisen kirkossa. https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/artikkeli-1.557303

Keskustan ei olisi kannattanut hylätä konservatiivisia arvojaan arvoliberaaliuden marginaaliselle alttarille. Kyseinen gallup viitannee yleisemminkin siihen, että yhä edelleen konservatiivisten arvojen kannattajakunta Suomessa on laaja. Arvoliberaalien puolueiden aisankannattelu nykyisessä hallituksessa syö loputkin keskustan kannatuksesta.

MT-lehden viimeisen kappaleen ensimmäinen virke kuuluu: "Vahvimmin joulujuhlakirkon puolella ovat keskustaa äänestävät." Vain vasemmiston äänestäjistä enemmistö vastustaa, muissa puolueissa enemmistö sallisi kirkon käytön.

Feminismiä vastustava äiti 13.12.2019 13.26

MTV on uutisoinut uuden pääministerimme Sanna Marinin vaatimattomista lähtökohdista. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suomen-uusi-paaministeri-sanna-marin-34-paasi-lukioon-rimaa-hipoen-kasvoi-kahden-aidin-kodissa-eika-uskaltanut-ottaa-opintolainaa-en-luottanut-siihen-etta-pystyn-maksamaan-sen-takaisin/7654766#gs.m1zj2s

Keltaisen lehdistön kommenttipalstoilla Marinin heikosta koulumenestyksestä uutisointi on saanut aikaan ihmisten purnausta ja Marinin puolustusta. Esim. IS uutisoi Sanna Marinin peruskoulun keskiarvon olleen vain 7,5.
https://www.is.fi/tampereen-seutu/art-2000006339357.html

Parjaamisesta valittava yleisö unohtaa sen, että Marin aivan itse blogissaan on erikseen korostanut huonoa koulumenestystään ja ihan itse kertonut, että hänen koko sukunsa on täynnä surullisia tarinoita eikä suvussa ole ennen häntä ollut edes ylioppilasta.

Syy ikävien asioiden kertomiseen on, että punavihreän agendan edustajana hänen täytyy kerätä riittävä määrä sääliä eli ns. uhriutumispisteitä, muuten punavihreydelle ominainen kateus repii hänen menestyksensä kappaleiksi. Punaviheragenda edellyttää säälipisteitä menestyksen avaimina. Se pyrkii yhteiskuntajärjestelmään, jossa säälipisteillä pääsee ohituskaistalle.

Valkoisella hetero miehellä uhripisteitä on vähiten, mutta ei kauniina nuorena naisena vallankahvassa kovalla palkalla myöskään ole helppoa uhripisteitä saada. Nykyään kuvitellaan ensin mainittu ihmistyyppi niin etuoikeutetuksi, että perinteisten miesten on lähes mahdotonta menestyä punavihreässä feministilandiassa.

Poikia syrjäytyy enemmän - ehkäpä masentavien tulevaisuusnäkymien takia. He näkevät, että vain naiset tai omituisuudet menestyvät nykyisessä yhteiskunnassa. Tätä kehitystä en kahden pikkupojan äitinä enkä usean pojan tätinä mitenkään voi hyväksyä - kuten en myöskään sotilaskarkurimiesten massiivista rahtaamista Suomeen omaa miesväkeämme syrjäyttämään.

Myöskään naispuolisia ISIS-terroristeja ja heidän hyysääjiään en voi hyväksyä, olivatpa naiset miten kotimaisia tahansa. Feministien ja terroristinaisten yhteistä tuhovoimaa ei pidä aliarvioida.

Muistaakos Esa tätä? 13.12.2019 13.26

Kaikki perussuomalaisten, kristillisdemokraattien ja keskustalaisten kannattajat muistavat, kuinka näitä puolueita on mediassa riepoteltu. Tiettyjä edustajia erityisesti.

Valtamedia yritti kyllä väittää olevansa tasapuolinen joka kerta, kun PS:n kannattajat ihmettelivät, miksi mediassa on vähätelty Teuvo Hakkaraisen sahurin ammattia tai Hakkaraisen kielitaitoa - jopa valehdellen Hakkarainen täysin kielitaidottomaksi. Ainoastaan sanomalehti Keskisuomalainen on uutisoinut Hakkaraisen osaavan sujuvasti espanjaa. (Hän on viettänyt pitempiä aikoja työmatkoillakin espanjaa puhuvissa maissa.)

Mitenkäs media kohteli ja kohtelee esimerkiksi Laura Huhtasaarta? Jopa toimittajat alkavat epäasiallisesti kysymään Huhtasaaren luomisuskon yksityiskohdista, kun puheenaiheeksi on ilmoitettu täydellisesti uskonnon ulkopuolinen aihe. Sen me kaikki tiedämme, miksi toimittajat näin tekevät. He myös sallivat kommenttipalstoilla aina kaiken kristinuskon ja etenkin luomisopin pilkkaamisen. Tämän he tekevät siksi, että heillä on intressinä oman evoluutiouskontonsa pönkittäminen.

Valtamedia on onnistunut luomaan hassun kuplan, jossa uskotellaan, ettei juuri kukaan muka usko luomiseen eikä Raamattuun ja jos uskoo, niin uskoja on matalasti koulutettu ja vähä-älyinen. Punavihreisiin arvoihin kuuluu ensisijaisesti vihata kristinuskoa. On uskomatonta typeryyttä kristityltä, jos hän ei tätä näe ja äänestää antikristillisiä punavihreän puolueen edustajia.

Valtamedia on sortunut siihen, että valheellisesti on koittanut leimata perussuomalaisia äärioikeistoksi. Myöhemmin he vaihtoivat käytäntöä, kun yliopistotutkijat perustelivat, että äärioikeistolaisuus on virheellinen luokittelu perussuomalaisille.

Jotkut toimittajat luulivat aluksi, että kansallismielisiä voi huoletta kutsua natseiksi. Niin he luulevat yhä. Vihapuhemietintö ei luetteloinut natsia halventavaksi haukkumasanaksi. Oikeuslaitoksemme on ollut toista mieltä. Kun toimittaja Johanna Vehkoo nimitti kansallismielisenä mutta puolueettomana tunnettua Oulun kaupunkivaltuuston edustaja Junes Lokkaa natsipelleksi, sai Vehkoo tästä käräjäoikeudessa tuomion.

Nyt vihdoin media ilmeisesti yrittää todistella väitettyä tasapuolisuuttaan todeksi. Hieman kertoillaan ikävämpiä juttuja muutamasta hallitusjäsenestä. Kannattaa kuitenkin miettiä, voisivatko nämä jokuset kriittisiltä näyttävät jutut kuitenkin palvella arvoliberaalia punavihreää agendaa pitkässä juoksussa? Ainakin arvoliberaaleista poliitikoista negatiivisesti kertoessaan medialla näyttää aina olevan joko pakkotilanne (kaikki jo tietävät liikaa asiasta muutenkin) tai jutussa on kuitenkin positiivinen vire päällimmäisenä tyyliin "vaikeuksien kautta voittoon".

Hävetköön ääripunaisten puolustajat! 13.12.2019 13.26

Vielä pikkuisen punavihreästä mediasta:

Yksi tuntomerkki on se, että vasemmiston antisemiittisyyttä se ei millään halua paljastaa. Brexitin kohdalla Suomen media toivoo työväenpuolueen Corbynin voittoa. Corbyn on läpeensä antisemitisti, sitä ei kerrota, ei yhdessäkään uutisessa.

Läntisen maailman vasemmistolainen media ei ole tahtonut asiaa uutisoida. Aihetta on kyllä käsitelty Britannian omissa medioissa ja muuallakin maailmassa Corbynin osalta, muttei Suomessa.

Suomessa halutaan pitää kiinni EU-jäsenyydestä myös median toimesta. Brexit-uutisointi on sen takia erityisen puolueellista. Valtamedia oli ahkerasti ja aktiivisesti junttaamassa suomalaisten päihin, että EU:hun pitää ehdottomasti liittyä. On erityisen tärkeää myös uskotella, että Britannia tekee tyhmästi erotessaan. Erosta koituvia haittoja suurennellaan ja liioitellaan.

Miksi sitten EU:ssa pitää median näkökulmasta pysyä? He kuvittelevat sen tuovan arvoliberaaliuden maksimoinnin. Kansalta otetaan vähitellen valta pois. Näin tehdään jokaisessa jäsenmaassa. EU:lle siirtyy aina vain enemmän päätäntävaltaa jäsenmaiden asioista.

Suomen mediaa pelottaa oman kansan oma päätäntävalta, sillä se näkee kaiken sensuroimansa kommenttipostin. Taitaa olla pikkuisen liikaa vielä arvokonservatiivista isänmaallisuutta ja perinteistä kristillisyyttä.

Arvoliberaali aivopesukone (valtamedia) ei ihan ole täyttänyt tehtäväänsä, vaikka se käyttää joukkoviestintään ja -tiedotukseen ja massavaikuttamiseen perehtyneitä asiantuntijoita. Ilmastouskontoa läpi runttaamaan on näitä palkattu - kas, kun siinä on uskonto, jolla saadaan koko kansa kyykytettyä ihan perusteellisesti.

Kokoomuksessakin on harmillisesti arvoliberaali siipi näkyvimmin vallassa ja esillä. RKP on myös punavihreä tässä mielessä.

Punavihermedian arvoista 13.12.2019 13.26

Esa J. ei muista, ettei Sipilän hallitus aluksi ollut ollenkaan valtamedian mieleen vaan sitä arvosteltiin ankarasti heti sen alkumetreillä.

Jopa ennakkoon media tuntui olevan huolissaan Sipilän valinnasta. Se koitti leimata Sipilän hyvin negatiivisesti kertomalla tämän olevan lestadiolainen, vaikka hän itse ilmoitti uskonnokseen evankelis-luterilaisuuden. Sipilä leimattiin tällä leimalla jo vaalikampanjan aikana. Tunnetusti lestadiolaisilla on mediassa hyvin negatiivinen leima.

Punavihreälle medialle on tärkeää tuhota perinteiset konservatiiviset arvot ja isänmaallisuus ja kristillisyys on sille myrkkyä. Juuri siksi perussuomalaisia ja kristittyjä on aina saanut vapaasti pilkata valtamedian kommenttipalstoilla. Kaikista kristillisistä tai niihin viittaavista uskontokunnista on saanut levittää jopa perättömiä juttuja sekä täysin asiattomia yleistyksiä.

Jostain kumman syystä media vihaa eniten lestadiolaisia. Luulisin sen johtuvan median punavihreästä feministisyydestä ja äärivihreästä lapsikielteisyydestä, ehkäpä jopa syväekologian mukaisesta linkolalaisuudesta, jossa arvostetaan enemmän eläinten kuin ihmisten henkeä ja arvoa. Lestadiolaisia vihattaneen valtamediassa todellisuudessa vain heidän runsaslapsisuuden takia. Suuret perheet eivät sovi syväekologiaan eivätkä feminismiin.

Valtamedian käytännöt jopa edistävät koulukiusaamista. Hiljattain luin netissä erään menestyneen lestadiolaisperheessä kasvaneen miehen tilityksen siitä, kuinka häntä oli koulussa kiusattu myös perheen lapsiluvusta. Tohtoriksi väitellyt äiti ja hyvä perhe varmasti auttoivat miestä menestymään, mutta itse hän näki myös kiusattuna olemisen ajaneen hänet menestykseen.

Jos joku rikollinen voidaan osoittaa kytketyksi johonkin seurakuntaan, se tehdään ja lisäksi kommenttipalstoilla voi vapaasti väittää kaikkien uskovaisten olevan ihan samanlaisia. Kun Suomessa tuli tietoon yksi - muistaakseni vieläpä yli 20 v. sitten tapahtunut - pedofiilirikosepäily lestadiolaisten keskuudessa, niin asiaa puitiin kaikissa medioissa, mikä tietenkin on ihan oikein, mutta sen lisäksi kommenteissa on aina vapaasti voinut väittää lestadiolaisten yleisestikin olevan pedofiilejä, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa.

Valtamedia haluaa kuitenkin vaientaa jopa aiheellisetkin vihjaukset siitä, että muslimit oikeasti yleisemminkin omaavan tällaisia taipumuksia. Toki oikeuskin vihjaajan tuomitsee, minkä syynä voi olla vain joko tietämättömyys islamin palvotun profeetan esimerkin merkityksestä ja laadusta tai suuri pelko muslimeja kohtaan.

Aito arvostus tuskin tulee kyseeseen, haluaahan media suojata ja jopa palvoa homoutta ja transvestiitteja, minkä mediakin tietää olevan ankarasti kiellettyä islamissa.

Hävetköön ääripunaisten puolustajat! 13.12.2019 13.26

Esa J. elää näköjään punavihreässä kuplassa. Kun katson täältä omasta arvokonservatiivisesta näkökulmastani, niin näen punavihreiden edustavan arvoliberaaleja. Konservatiivien keskuudessa punavihreiksi nimitetään ihan yleisesti jo arvoliberaaleja.

Valtamedia on arvoliberaali. Eihän kenenkään normaalipalkkaisen kannata sahata omaa oksaansa ja äänestää vasemmistolaisen talouspolitiikan tekijöitä. Punavihreys on arvoissa. Ääripunaiset puolestaan ovat kateellisia maanviljelijöille, yrittäjille ja jopa keskiluokan palkansaajille. Ei valtamediassa tietenkään valtaosa voi tuollaisiin kadehtijoihin kuulua. Monilla mediatalojen edustajillahan menee taloudellisesti oikein kivasti.

Keskustaa media vihaa siksi, että hyvin monet sen äänestäjistä ovat arvokonservatiiveja. Valtamedia on valitettavasti onnistunut manipuloimaan keskustalaiset poliitikot luulemaan ihan muuta, ja siksi se on onnistunut myös romahduttamaan keskustan kannatusluvut. Kannattajat pakenevat, koska keskusta ei puolusta konservatiivisia arvoja.

Valtamedia jatkaa edelleen valtavaa myyrän työtään selitellessään Keskustan kannatuksen romahtamista väärin argumentein. Sitä selitellään talouspolitiikalla, työttömien raastamisella, liian talousoikeistolaisilla päätöksillä jne., mikä on täyttä puppua. Ei keskustalaisten kannattajat ole koskaan kannattaneet ääripunaista talouspolitiikkaa sen enempää kuin kokoomuslaisetkaan. Jos se vasemmistolaistuu talouspolitiikassa, menettää se loputkin kannattajistaan.

Keskustalle äänestäjälle on aina ollut tärkeää yrittäjien asiat ja isänmaallisuus, mihin kuuluu omavaraisuus - ehdottomasti myös omavaraisen ruokatuotannon tukeminen. Kaikki konservatiivit älyävät tämän. Oman ruokahuollon täytyy pelata kriisiaikoina. Ruokatuotantoa ei voi käynnistää vasta kriisin alussa. Sitä on ylläpidettävä jatkuvasti. Konservatiivit tajuavat myös kotimaisuuden arvon ja kotimaisten tuotteiden tukemisen arvon.

Konservatiivit maksavat mielellään kotimaisesta tuotteesta enemmän kuin ulkomaisesta tuotteesta ihan vain kotimaista työllisyyttä tukeakseen. Väestön vaihtamiseen ja rajojen hävittämiseen tähtäävät sen sijaan haluavat romuttaa kaiken isänmaallisuuden ja sitä ylläpitävän kotimaisen tuotannon. Jos voisivat, he järjestäisivät kaikille konservatiivisisänmaallisille potkut töistä. Se ilmentää heidän punavihreää vihaansa isänmaataan ja Suomen valtiota kohtaan.

Punavihreän median tunnistaa siitä, että se suojelee ääripunaisten anarkistien väkivaltaa ja tihutöitä, IL:n paljastus oli hieno poikkeus. IS ja IL alkavat kenties olla muutenkin järkiintymässä. Yle, HS ja MTV ovat arvoliberaaleja punavihreitä.