2009-11-06 https://www.patmos.fi/filebank/blog/authors/fb-share_1_7180-PASI_BLOGI_FINAL.jpg Nenäpäivänä (6.11.) suomalaisia on jälleen rohkaistu ”pöljäilemään” kehitysmaiden lasten hyväksi. Kampanjaan kuuluu kioskeilta hankittava edullinen punainen pellenenä, jonka tuotto menee Afrikan lasten hyväksi. Lapset saavat apua ja suomalaiset iloisen mielen. Positiivista nenäpäivässä on tietysti... https://www.patmos.fi/blogit/kirjoitukset/149/nenapaiva_-_iloista_antajaa_jumala_rakastaa Patmos article
Pasi Turunen
6.11.2009
Pasi Turunen

Pasi Turunen (TM) on toimittaja, raamatunopettaja ja Patmos Lähetyssäätiön toiminnanjohtaja.

Nenäpäivä - Iloista antajaa Jumala rakastaa

Nenäpäivänä (6.11.) suomalaisia on jälleen rohkaistu ”pöljäilemään” kehitysmaiden lasten hyväksi. Kampanjaan kuuluu kioskeilta hankittava edullinen punainen pellenenä, jonka tuotto menee Afrikan lasten hyväksi. Lapset saavat apua ja suomalaiset iloisen mielen.

Positiivista nenäpäivässä on tietysti suomalaisten innostus ja halu auttaa ja antaa omastaan. Vaikka vähänkin. Pienistä puroista kasvaa suuri virta ja pienikin lahja on merkityksekäs. Periaate, jonka merkityksen jokainen hyväntekeväisyysjärjestö - kristillinen ja ei-kristillinen - ymmärtää hyvin. Enkä nyt ollenkaan halua arvostella kampanjan hyviä tarkoitusperiä, kun sanon, että tästä huolimatta nenäpäivä herättää minussa sekavia tunteita.

Kenties olen liian tiukkapipoinen ja ilkeimmät voivat tietysti leimata minut hurskastelijaksi, mutta silläkin uhalla: Onko auttamisen oltava kirjaimellisesti ”pelleilyä”? Naura, itke ja auta – on YLE:n nenäpäivän TV-show nimeltään. Olemmeko niin viihdetulvan turruttamia, että köyhyydessä elävien ihmisten hätä ei kosketa meitä ilman kirkasta punaista nenää? Emmekö kestä katsoa inhimillisen hädän itkevää todellisuutta kasvoista kasvoihin kätkeytymättä itse hassuttelevan pellenaamarin taakse? Annetaan kunhan meitä viihdytetään, jotta kaukana olevien hätä ei tule liian lähelle? Mahtaako tällainen antamisen ilo muuttua pelkäksi hauskuuttamiseksi?

En tietenkään halua olla ilonpilaaja. Haparoin itsekin sanojeni kanssa, etsiessäni asian ydintä: Jättääkö sinänsä tärkeän ja hyvän asian vuoksi tapahtuva nenähauskuttelu sittenkin sydämet koskemattomiksi? Tavoittaako ja koskettaako köyhien lasten hätä meitä todella ja aidosti jos antamiseen ei tarvita muuta kuin hyvää huumorintajua? Jos hyväntekemisestä tulee Stand Up -antamista jäävätkö avuntarvitsijat ihmisinä kaukaisiksi ja sen seurauksena kasvatetaanko meillä pelkkä trendiantajien sukupolvi, joka auttaa vain jos se on hauskaa ja kivaa? Ajan henki on, ettei ihmisiä saa syyllistää antamaan. Ymmärrän tämän. Mutta viihdyttäminen ei välttämättä saa välittämään.

Nettisivujemme videoarkistossa on hurjan suosittu ja paljon katsottu lyhyt videodokumentti: Operaatio Joulun Lapsi – Apu menee perille. Se on osoitus siitä, että Suomalaiset osaavat välittää. Tuhannet ovat jo osallistuneet Patmos Lähetyssäätiön Operaatio Joulun Lapsi -keräykseen tai vaikkapa Radio Dein Paljaat varpaat -keräykseen antamalla omastansa Romanian ja Moldovan köyhien kylien ja laitosten lapsille. He ovat kokeneet antamisen iloa ilman viihdykkeitä. He eivät anna syyllisyyden tunteesta. He eivät kätke sydäntään pellenaamareiden taakse, vaan ovat olleet valmiita katsomaan todellista hätää ja ihmisiä hädän takana kasvoista kasvoihin ja välittämään. He ovat antaneet sydämensä tulla kosketetuiksi katsellessaan kuvia ja lukiessaan kertomuksia ihmisistä, jotka elävät puutteessa Euroopan köyhimmissä maissa. 

Mainitsemassani videossa on yksi kohtaus, joka erityisesti herkistää itseni jokaisella katselukerralla. Alkupuolella kuvassa on ränsistynyt romanialaisen hökkelitalon pihamaa. Taustalla kuuluu avun perilleviennistä vastaavan Joulun Lapsi –ryhmän laulua: ”Gloria in excelsis Deo” – Kunnia Jumalalle korkeuksissa. Kuva kääntyy kohti köyhää perhettä, joka hökkeliasuntonsa ovensuussa kuuntelee tätä ”enkelien” laulua. Kuin Beetlehemissä ensimmäisenä jouluna, jolloin Taivas välitti ja antoi iloiten lahjansa, parhaimpansa, maailmalle. Jos Taivas iloitsi antaessaan, mekin saamme iloita.

Ihminen joka antaa välittävästä sydämestä, niin kuin Jumala antoi, saa kokea aitoa Jumalan iloa antamisestaan.

Kommentoi "Nenäpäivä - Iloista antajaa Jumala rakastaa"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

 _    _     _____    _    _      ___      _  __  
| |  | ||  |  ___|| | |  | ||   / _ \\   | |/ // 
| |/\| ||  | ||__   | |/\| ||  | / \ ||  | ' //  
|  /\  ||  | ||__   |  /\  ||  | \_/ ||  | . \\  
|_// \_||  |_____|| |_// \_||   \___//   |_|\_\\ 
`-`   `-`  `-----`  `-`   `-`   `---`    `-` --` 
                                                 
 
 

7 kommenttia "Nenäpäivä - Iloista antajaa Jumala rakastaa"

helli 6.11.2009 16.24

Ymmärsin - kai- mitä tarkoitit Pasi ja olen kanssasi samaa mieltä. Toivottavasta nenä apu menee perille, eikä jonku pohatan Sveitsintilille.
Luotettavinta on auttaa tuttujen lähetyssäätiöiden kautta esim. Patmoksen.

surullinen 6.11.2009 18.07

kyllä surettaa tuollainen ns.huumorin varjolla tehtävä auttamunen.olemme koko viisi henkinen perhe uskossa Jeesukseen ja haluamme auttaa lähimmäisiämme rakkaudesta.kyllä meillä suomessa on todella aihetta kiitokseen.siunausta työllenne.

Kaija 7.11.2009 1.16

"Olemmeko niin viihdetulvan turruttamia, että köyhyydessä elävien ihmisten hätä ei kosketa meitä ilman kirkasta punaista nenää"

Kyse ei ole viihdetulvasta, vaan uutistulvasta ja uutiskuvista ja elokuvista. Nykyajan ihminen on niin turrutettu näkemään ihmisen kärsimystä, että tietyt psyykkiset suojausmekanismit menevät päälle ja ihminen turtuu, eikä enää välitä. Se vain on niin.
Ihmisen psyyke ei kestä ärsykkeiden ylitulvaa, vaan reagoi niin ettei enää välitä, vaikka toisaalta haluaisikin.

Syyllistä nyt tästäkin 9.11.2009 22.36

Voi hyvänen aika... Patmos ei ole mitään muuta tehnyt kuin syyllistänyt ihmisiä ja syyllistäkää nyt vielä tästäkin. Väärin autettu!? Itse en anna penniäkään Patmokselle - syyllistäminen ja tunteisiin vetoaminen saa loppua. Kenenkään ei ole pakko antaa rahaa ja siitä voi olla ylpeä kun osaa sanoa EI - samalla olla vapaa syyllisyydestä. Vapauteen Kristus meidät vapautti!

AP 11.11.2009 22.03

juuri pohtinu ite tätä asiaa kun maailman organisaatiot ja ihmiset antaa rahaa eri suuntiin niin useesti on se tärkein juttu viedä se kunnia siitä teosta kulloisellekin organisaatiolle, silloinhan Kristus ei tule koroitetuksi, ja toteutuu periaate että heidän hyvät tekosnakin ovat syntiä

rami 16.11.2009 14.18

oikein kerätkäämme aarteita taivaaseen missä koi ja eikä ruoste raiskaa (matt.6luvussa)

MP 24.11.2009 18.23

Toteaisin, että nykyään, ei muuta osata kuin järjestää kaikenäköisiä X- "päiviä".
X= joku sana.
Keksimällä keksitään tapahtumapäiviä!
Hyvin on opit otettu EU:sta?
Taas, joku Organisaatio tai Firma sai osan tuotosta.
Iloista mieltä siitä sitten, kun on kaikenmaailman "Muovikrääsää" ympäristö ja nurkat täynnä.
Jokatapauksessa tuotteen ostajalla on sitten valmis punanenä, enää Tonttulakki puuttuu! - Kuin muuten sattui ennen Joulua(?).
- - -