2010-04-11 https://www.patmos.fi/filebank/blog/authors/fb-share_1_7180-PASI_BLOGI_FINAL.jpg ”Silloin Pietari muisti Jeesuksen sanat ja sanoi hänelle: ’Rabbi, katso, viikunapuu, jonka sinä kirosit, on kuivettunut.” Mark. 11:21 Minua on suunnattomasti kiehtonut monia hämmentänyt kertomus viikunapuun kiroamisesta. Miksi ihmeessä Jeesus toimi moisella tavalla? Ei kuulosta jeesusmaiselta kirota... https://www.patmos.fi/blogit/kirjoitukset/167/uskon_oppitunti_viikunapuun_varjossa Patmos article
Pasi Turunen
11.4.2010
Pasi Turunen

Pasi Turunen (TM) on toimittaja, raamatunopettaja ja Patmos Lähetyssäätiön toiminnanjohtaja.

Uskon oppitunti viikunapuun varjossa

”Silloin Pietari muisti Jeesuksen sanat ja sanoi hänelle: ’Rabbi, katso, viikunapuu, jonka sinä kirosit, on kuivettunut.” Mark. 11:21

Minua on suunnattomasti kiehtonut monia hämmentänyt kertomus viikunapuun kiroamisesta. Miksi ihmeessä Jeesus toimi moisella tavalla? Ei kuulosta jeesusmaiselta kirota luontokappaleita, joilla ei ollut omassa vallassaan kantaako hedelmää vai ei?

Mitä siis mahtaa kätkeytyä erikoisen tapahtuman taakse?

Tutkijat usein sijoittavat kertomuksen osaksi ns. temppelivälikohtausta, jossa viikunapuunkiroamisessa on nähty symbolisena osoituksena siitä, että temppelin aika jumalanpalveluselämän keskuksena oli ohitse ja se hävitettäisiin. Viikunapuun kiroaminenhan tapahtuu Markuksen evankeliumissa matkanvarrella Jerusalemiin, jossa Jeesus ajoi kaupustelijat ja rahanvaihtajat ulos (11:12-17). Paluumatkalla kuljettiin saman viikunapuun ohitse ja se oli kuivettunut.

Temppeliyhteydellä on siis oma perusteltu paikkansa ja se antaa aihetta jatkopohdintoihin, mutta jossakin toisessa yhteydessä.

Viikunapuun kiroaminen kuljettaa lukijansa toisaalta rohkaisevaan opetukseen uskosta ja rukouksen mahdollisuuksista: ”Jos joku sanoisi tälle vuorelle: ’Kohoa ja heittäydy mereen’, eikä epäilisi, vaan uskoisi sen tapahtuvan, minkä hän sanoo, niin se hänelle tapahtuu. Kaikki mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva.” (Mark. 11:23-24).

Pitkän aikaa välttelin tätä tekstiä, koska jotenkin kummallisesti se käänsi huomioni omaan uskonpuutteeseeni. Seisoin mielessäni vuoren juurella ja Jeesuksen sanat kaikuivat korvissani jostain pilvien sekaan katoavan vuorenhuipun suunnalta. Siinä minä seisoin uskon hartiat lysyssä, omaa voimattomuuttani potien.

Heti luettuani sanat ”sanoisi … eikä epäilisi, vaan uskoisi …” minussa heräsi kysymys, jonka kärki tuntuu kääntyvän itseäni vastaan: Miten minä pystyn uskomaan noin ehdottomalla varmuudella? Ja niinpä huomaan, että en pystykään. Vaikutus rukouselämään on masentava – juuri päinvastainen kuin mihin Jeesus mitä ilmeisimmin tähtäsi, nimittäin rohkaista minua uskomaan ja rukoilemaan.

Mutta sitten tajusin mitä viikunapuulle oli tapahtunut: Se oli kirottu! Halleluja! Se kuivettui! Kiitos Herralle!

Jakeet 23-24 on luettava viikunapuun varjossa. Ilman tuota kirottua viikunapuuta  huomio kiinnittyy väärällä tavalla meihin itseemme ja omaan uskomiseemme. Miksi viikunapuu ennen opetusta uskosta on tärkeä? Katsotaan asiaa lähemmin.

Viikunapuun kannalta ratkaiseva hetki koetaan jakeen 14 kohdalla, jonka mukaan Jeesus ”puhui ja sanoi sille” jotain. Mitä Jeesus puhui ja sanoi? ”Älköön ikinä enää kukaan sinusta hedelmää syökö”!

Milloin arvelet viikunapuun tämän jälkeen seuraavan kerran kantaneen hedelmää? Seuraavana päivänä? Kummallinen kysymys sinä ehkä ajattelet. Sanoohan jae 20: ”Kun he varhain aamulla kulkivat ohi, näkivät he viikunapuun kuivettuneen juuria myöten.” Ja silloin Pietari juuri muisti Jeesuksen sanat. Milloin viikunapuu siis seuraavan kerran saattoi kantaa hedelmää jos ei seuraavana päivänä? Viikon päästä? Kuukauden? Seuraavana vuonna? Lukijani ihmettelee näitä kysymyksiäni. Ja syystä. Sanoohan teksti, että ”älköön IKINÄ ENÄÄ KUKAAN sinusta hedelmää syökö”.

Miksi viikunapuun kohtalo oli tällainen? Koska Jeesus oli puhunut ja sanonut sille, että näin kävisi!

Ymmärrätkö, että Jeesuksen sanojen jälkeen viikunapuun kohtalo oli absoluuttisesti sinetöity. Puulla ei ollut enää mitään mahdollisuuksia. Miksi? Ei siksi, että sille oli joskus sanottu ”älköön ikinä enää kukaan sinusta hedelmää syökö”, vaan siksi, että JEESUS oli sanonut sille ”älköön ikinä enää kukaan sinusta hedelmää syökö”!

Kun Jumala sanoo: ”Tulkoon valo!” silloin valo tulee. Jumala ei sano: ”Tulkoon… äh… tulkoon … eiku… tulkoon… noh… Tulkoon valo? Mitä mä teen väärin kun se ei tule?”  Jeesus on Jumalan sana lihassa (Joh. 1:1, 14). Aina kun Jeesus sanoi jotain se tapahtui. Jeesus sanoi sokealle: ”Saa näkösi … Ja heti hän sai näkönsä” (Luuk. 18:42); Jeesus sanoi pitaliselle: ”Minä tahdon; puhdistu.” Ja heti pitali lähti hänestä (Mark. 1:41.42); Jeesus käski saastaista henkeä: ”Vaikene, ja lähde hänestä”, ja se lähti (Mark. 1:25-26); Jeesus huusi jo neljä päivää kuolleena maanneelle  Lasarukselle: ”Tule ulos!” Ja – Johannes kertoo heti perään – ”kuollut tuli ulos…”  Oli pakko tulla, ei voinut kuin tulla, sillä Jeesus oli sanonut sanan joka ei voi jäädä toteutumatta.

Ja juuri tässä on viikunapuun varjossa saadun opetuksen ydin. Jeesuksen sana sinetöi viikunapuun kohtalon peruuttamattomasti., ikuisiksi ajoiksi. Kun Jeesus seuraavaksi opettaa opetuslapsilleen rukouksen mahdollisuuksista meidän tulee muistaa, että myös tuo opetus on Jeesuksen puhetta ja sanoja: Jos Jeesus on luvannut, että rukouksemme kuullaan silloin ne tulevat kuulluksi! Miksi emme siis rohkeasti anoisi ja uskoisi, että rukouksiimme vastataan, kun kerran Jeesus itse uskoo rukoustemme tulevan kuulluiksi. Miksi Sinä tai minä epäilisimme sellaista mihin Jeesuksella on uskoa?

Jos Jeesuksen kiroussana oli niin voimallinen ja ehdoton, niin kuinka paljoa ennemmin Hänen hyvät lupauksensa meille!

Rukousvastausten saaminen ei ensisijassa eikä viime kädessä ole riippuvainen itsemme manipuloimisesta ”uskoksi” (muistuttaa sanaa ”uskottelu”) kutsumaamme subjektiiviseen mielentilaan. Rukousvastaukset tulevat siksi, että JEESUS ON SANONUT, että mitä hyvänsä me anomme Hänen tahtonsa mukaan sen me saamme (Joh. 14:13; 15:7). Usko on yksinkertaisesti luottamusta (Hebr. 11:1) ja sen oivaltamista, että Jeesuksen sana – olipa kysymyksessä viikunapuun kiroaminen tai lupaus siitä, että rukouksiimme vastataan – ei voi jäädä toteutumatta. Vai löydätkö Jumalan sanasta ainuttakaan kohtaa, jossa Jeesuksen sana ei olisi käynyt toteen? Jos Hän on sanonut, että Sinulle vastataan miksi vielä rukoilet aralla ja epäröivällä mielellä? Eikö asia ole yhtä varma kuin jos se mitä olet anonut olisi jo sinulle annettu?

Näkeekö Jeesus sinut viikunapuun alla missä Hän opettaa luottamusta lupauksiinsa? ”Sentähden, että minä sanoin sinulle: ’minä näin sinut viikunapuun alla’, sinä uskot. Sinä saat nähdä suurempia, kuin nämä ovat.” (Joh. 1:50). Sisareni ja veljeni, alaspainettu matkatoverini, rohkaistu. Sinä saat nähdä vielä suurempia, kuin mitä tähän asti olet kokenut!

Jälkikirjoitus

Mutta jotakuta voi jäädä vaivaamaan kysymys siitä miksi Jeesus kirosi viikunapuun vaikka ei ollut hedelmän aika (Mark. 11:13).  On syytä lyhyeen jälkikirjoitukseen. Jeesuksen toiminta ei suinkaan ollut mikään nälkäisen miehen kärsimätön päähänpisto sen enempää kuin juttelu samarialaisen naisen kanssa kaivolla vastoin juutalaisten käytäntöä jokin matkasta väsyneen ja janoisen miehen hairahdus (Joh. 4:5-42). Jeesus oli profeetta (vähintäänkin) ja tiesi aina mitä hän tulisi tekemään Silloinkin kun hänen toimintansa opetuslasten silmissä vaikutti yllättävältä ja oudolta (Joh. 6:5-6).  Tiedettiin näet, että viikunapuut saattoivat kantaa varhaishedelmää (Hoos. 9:10). Niinpä Jeesus nähdessään viikunapuun kaukaa, meni sen luokse ja tarkisti, ettei puussa ollut hedelmää vaan ainoastaan lehtiä. Juuri hedelmätön viikunapuu soveltui temppelin ja sen hedelmättömän jumalanpalveluselämän symboliksi, ja siten vertauskuvallisen oppitunnin esimerkiksi (vrt. Luuk. 13:6-9). Muodollinen ja ulkokohtainen uskonnollinen elämä ei kanna hedelmää ja sen loppu on kuivettuminen.

Kommentoi "Uskon oppitunti viikunapuun varjossa"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

  _  __   __   __    ____       ___    __    __  
 | |/ //  \ \\/ //  |  _ \\    / _ \\  \ \\ / // 
 | ' //    \ ` //   | |_| ||  | / \ ||  \ \/ //  
 | . \\     | ||    | .  //   | \_/ ||   \  //   
 |_|\_\\    |_||    |_|\_\\    \___//     \//    
 `-` --`    `-`'    `-` --`    `---`       `     
                                                 
 
 

5 kommenttia "Uskon oppitunti viikunapuun varjossa"

Se 9.5.2010 22.53

Kova on tuomio Mat.3:10 ja 7:19 Jokainen puu joka ei teehyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen.
On verrattu viikunapuuta, viinipuuta Juutalaisiin jotka eivät ottaneet sanaa, Jeesusta vastaan.
Puu kuivettui, mutta juuri jäi ja kevät kun koittaa nousee Juuresta uusi puu joka kantaa hyvää hedelmää.
Lopuksi mielijakeitani: Jeesus sanoi Martalle, kun herätti Lasaruksen Joh.11:25,26.
Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.
Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?

pohjanmaalta 15.5.2010 21.24

kiitos! ja paljon kiitoksia ristitulta ohjelmista lauantaina se on tervetullut iltaohjelma

JoSe 27.5.2010 8.53

Kiitos Herralle Jeesukselle siitä viisaudesta, jota olet saanut tämän paikan selittämiseen. Toivon ja luotan, että jatkossakin saat kulkea ennalta valmistetuissa teoissa - ja kirjoittamisissa :)

Leena 31.5.2010 16.34

Minä uskon, että viikunapuuvertaus tarkoittaa myös yksittäistä ihmistä, jota Jumala käyttää pelastussuunnitelmansa toteuttamiseen. Job oli Jumalan kärsivä palvelija, jolle Herra palautti nuoruuden. Kirja ilmoittaa myös kansojen tuomion.
(Matt 24:32-33 ja Luuk 21:29-33.)
Metropoliitta Anthony Bloom sanoo kirjassaan Tuhlaajapojan paluu, että jokainen Herran tuleminen on tuomio.
Luen edellistä raamatunkäännöstä, nykyisessä paljon virheitä tärkeissä kohdissa.

sari 18.1.2011 10.38

Rohkaisi uskomaan rukouksen voimaan Jeesuksessa:)