2016-06-05 https://www.patmos.fi/filebank/blog/authors/fb-share_10_7182-JUHA_BLOGI_FINAL.jpg Tämän kesän mielenkiintoisimpiin ja koko Euroopan kannalta merkitykseltään kauaskantoisimpiin poliittisiin tapahtumiin lukeutuva Britannian Brexit-ratkaisun päivä lähestyy. Kyseessä on 23.6.2016 pidettävä kansanäänestys, jossa briteiltä kysytään, haluavatko he Britannian eroavan Euroopan unionin... https://www.patmos.fi/blogit/kirjoitukset/869/britannian_brexit-kansanaanestys_lahestyy Patmos article
Juha Ahvio
5.6.2016
Juha Ahvio

Juha Ahvio, teologian tohtori, dosentti, Patmos Lähetyssäätiön tutkimusjohtaja. (Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin Patmos-blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.)

Britannian Brexit-kansanäänestys lähestyy

 

Tämän kesän mielenkiintoisimpiin ja koko Euroopan kannalta merkitykseltään kauaskantoisimpiin poliittisiin tapahtumiin lukeutuva Britannian Brexit-ratkaisun päivä lähestyy. Kyseessä on 23.6.2016 pidettävä kansanäänestys, jossa briteiltä kysytään, haluavatko he Britannian eroavan Euroopan unionin jäsenyydestä vai pysyvän EU:ssa? 

Niin sanottu Brexit-äänestys toimitetaan nyt kesäkuussa ja tilanne kehittyy tuolloin ilmenneen kannatustuloksen mukaisesti. Jos Brexit-ratkaisua eli Britannian eroa Euroopan unionista puoltava kanta voittaa, alkaa vuoden 2009 Lissabonin sopimuksen edellyttämä vähintään kaksi vuotta kestävä välivaihe, jonka aikana Britannia sitoutuu EU-säädöksiin mutta ei enää osallistu päätöksentekoon. Samalla Britannia määrittelee muun muassa, mitkä taloudelliset säännökset tulevat vastedes koskemaan Lontoon Cityä ja millaiset liikkumisoikeudet EU-kansalaisilla tulee olemaan Britanniassa ja briteillä EU:n alueella.

Britannian on ratkaistava, millaisen järjestelyn mukaisesti Britannia on jatkossa taloudellisesti tekemisissä EU:n kanssa. Vaihtoehtoja ovat tällöin esimerkiksi Norjan nykyisen mallin mukainen Euroopan talousalue -ratkaisu tai Sveitsin mallin mukainen kahdenkeskinen sopimusjärjestely. Toisaalta myös EU-maiden on hyväksyttävä Britannian ero ja yhteisesti sovitut sopimusjärjestelyt.       

Tällä hetkellä, vajaa kolme viikkoa ennen äänestystä, kannatustilanne on melko tasainen, mutta Brexit-ratkaisun puoltajat näyttävät nyt olevan hienoisessa johdossa. Näin ilmenee The Telegraph -julkaisussa 1.6.2016 ilmestyneestä Ambrose Evans-Pritchardin kirjoittamasta artikkelista ”Tusk blames ’utopian’ EU elites for Eurosceptic revolt and Brexit crisis”.

Jos Britannia eroaa Euroopan unionista, ovat seuraukset joka tapauksessa erittäin laajakantoiset ja ainutlaatuiset. Vaikka Grönlanti Tanskan alueena on eronnut EU:sta eli silloisesta EEC:stä vuonna 1982, ei yksikään täysjäsen ole ennen eronnut EU:sta.   

Tästä syystä globalistinen taloudellis-poliittinen eliitti, TTIP-sopimuksen ja USA:n ja EU:n ylikansallisen integroimisen kannattajat sekä EU:n liittovaltioksi tiivistämisen kannattajat ovat olleet huolissaan. USA:n presidentti Barack Obama, Saksan liittokansleri Angela Merkel, EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker ja muut sellaiset tahot, joiden mielestä kaikki kansallismielinen patrioottinen suvereenisuusajattelu on pahasta, ovat pyrkineet eri yhteyksissä pelottelemaan tuhoisilla seurauksilla siinä tapauksessa, että Britannia eroaisi EU:sta.

Näitä erokriittisiä näkökulmia on luettavissa esimerkiksi CFR:n eli amerikkalaisen The Council on Foreign Relations -globalistiaivoriihen Brexit-vastaisesta James McBriden kirjoittamasta ja 22.4.2016 päivätystä The Debate Over Brexit -paperista.

CFR:n paperin mukaan Britannian kauppasuhteet suurien kauppakumppaniensa kanssa tulevat vaikeutumaan ja tämän myötä koko EU-projekti tulisi vaarantumaan. Kyse olisi myös hypystä tuntemattomaan. CFR-arvion mukaan Britannian olisi syytä pysyä EU:ssa, koska suurempi liittokunta tuo lisävoimaa ja -vakautta, yhteinen puolustuskyky on tällöin suurempi ja USA-suhteet säilyvät vakaampina, kuten Barack Obama taannoin kävi Britanniassa selittämässä. Britannian EU:ssa pysymisen puolesta argumentoidaan myös sillä, että Venäjän-vastainen läntinen rintama oletettavasti pysyisi vahvempana.

Keskeisin ja tärkein Britannian EU-eroa vastustava peruste on kuitenkin vakava pelko siitä, että ero pysäyttää tai lopettaa kokonaan EU-projektin, jonka on tällaisten pelkääjien mielestä tarkoitus päätyä keskitetyksi liittovaltioksi ja tulla integroiduksi yhdeksi rajattomaksi suuralueeksi USA:n kanssa, TTIP-sopimuksen edellytysten mukaisesti.  

Mutta miten vastaavat ne, jotka kannattavat Brexit-ratkaisua eli Britannian eroa Euroopan unionista? Britannian Conservative Party on huomattavilta osiltaan Brexit-ratkaisun puolella ja pääministeri David Cameronin – joka henkilökohtaisesti puoltaa Britannian EU:ssa pysymistä – asema sekä konservatiivipuolueen johtajana että pääministerinä on vakavasti uhattuna. Merkittävimpiä Brexitin puolestapuhujia on raskaan sarjan konservatiivipoliitikko Nigel Lawson, Baron Lawson of Blary, entinen parlamentin jäsen ja rautarouva Margaret Thatcherin (1925–2013) hallituksen valtiovarainministeri vuosina 1983–1989.  

Nigel Lawson on perustellut Brexitiä puoltavaa näkökantaa perusteellisesti The Telegraph -julkaisun artikkelissa ”Britain outside the EU would stand tall as a free and prosperous nation” 17.2.2016 ja artikkelissa ”The EU exists only to become a superstate. Britain has no place in it” 2.5.2016 sekä julkaisussa Joining the World: Britain Outside the EU (Politeia: A Forum for Social and Economic Thinking, 2016).

Lawsonin mukaan Britannian on erottava saadakseen takaisin kansallisen suvereniteettinsa ja saadakseen rajansa omaan kontrolliin. Viimeistään viime aikojen maahanmuuttoinvaasio EU:n alueelle ja EU:n kyvyttömyys hallita tätä kriisiä ovat osoittaneet, että Euroopan kansallisvaltioiden tulee turvata omat rajansa. Eurooppa-oikeus ajaa jatkuvasti Britannian kansallisen lainsäädännön yli. Britannian lain palauttamiseksi maan tavaksi ja kaikenlaisen yhteiskunnallisen ja taloudellisen Bryssel-sääntelyn vähentämiseksi Britannian on otettava kansallinen itsenäisyytensä täysimittaisesti takaisin.

Ero EU:sta ei suinkaan vaikeuta Britannian kauppasuhteita. Päinvastoin: EU-kontrollista vapautumien parantaa Britannian kilpailukykyä ja Britannia voi järjestää taloussuhteensa EU-maihin kahdenkeskisillä sopimuksilla. Siitä huolimatta, että jotkut EU-maat ovat kaavailleet tarkoituksellisesti vaikeuttavansa Britannian sopimuksellista asemaa mahdollisen Brexit-eron jälkeen, Lawson katsoo, että tämä riski ei todellisuudessa ole kovin suuri, koska EU-maat tarvitsevat Britanniaa taloudellisessa mielessä vielä enemmän kuin Britannia niitä. Britannia on silloin myös vapaa käymään kauppaa koko muun maailman kanssa ilman Brysselin pakkopaitaa. Lawson muistuttaa, että suurin osa maailman maista ei kuulu Euroopan unioniin ja silti kauppa käy sujuvasti.

Britannian USA-suhde tuskin heikkenee, vaikka Britannia EU:sta eroaisi. Barack Obaman presidenttikausi päättyy pian ja hänen seuraajansa saattaa suurella todennäköisyydellä olla republikaani Donald Trump, jonka kannatus USA:ssa on jo useissa eri gallupeissa ylittänyt yhä enemmän vaikeuksiin ajautuvan Hillary Clintonin. Trump on pitänyt Brexit-eron toteutumista Britannian ja USA:n keskinäisten suhteiden kannalta myönteisenä vaihtoehtona. Joka tapauksessa USA:n ja Britannian välinen erityissuhde lepää vankalla geopoliittisella perustalla, jota Brexit ei sinänsä horjuta.  

Myöskään turvallisuuspoliittinen argumentti Britannian EU:ssa pysymisen puolesta ei Lawsonin mukaan pidä alkuunkaan paikkaansa. Hän muistuttaa, että EU ei eurooppalaista turvallisuutta eikä sotilaallista voimaa tuota ensinkään, vaan NATO, jonka jäsenyydestä Britannia ei ole luopumassa. Britannia itse kansallisine asevoimineen on NATO:n Euroopan sotilaallisen voiman keskeinen osatekijä. On myös muistettava, että Britannian terrorisminvastaisen puolustuksen kivijalkana on Britannian, USA:n, Kanadan, Australian ja Uuden Seelannin välinen niin sanottu viiden silmän tiedusteluinformaatiosopimus. Yksikään tämän Britannialle oleellisen tärkeän turvallisuussopimuksen muista osapuolista ei ole EU:n jäsen.    

Brexit ei toteutuessaan ole suinkaan mikään hyppy tuntemattomaan, vaan historialliseen normaalitilaan. Britannia on joka tapauksessa osa maantieteellistä, kulttuurillista, poliittista ja taloudellista Eurooppaa, joka on ollut olemassa ennen viimeaikaista poliittista hanketta nimeltä Euroopan unioni ja on tämän hankkeen loppumisen jälkeenkin.

Lawson muistuttaa realistisesti ja oikeaan osuvasti, että EU on ensisijaisesti poliittinen hanke keskitetyn Euroopan supervaltion eli Euroopan liittovaltion luomiseksi. Taloudellinen yhdentyminen on ollut ja on väline tähän poliittiseen päämäärään pääsemiseksi. Mutta Lawson toteaa painokkaasti, ettei tällaiseen päämäärään tähtäävä poliittinen hanke ole koskaan vastannut eikä vastaa Britannian kansallista etua. Siksi tällaisessa hankkeessa ei ole syytä olla mukana.

Lawson toteaa myös, että rahapoliittisessa ja taloudellisessa mielessä Euroopan rahaliitto ja Euro ovat lähtökohtaisine rakenteellisine valuvikoineen olleet haitallisia Euron käyttöön ottaneille EU-maille. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että tällainen rahaliitto ja yhteisvaluutta eivät toimi ilman Euroopan täysimittaista fiskaalista ja poliittis-liittovaltiollista yhdentymistä. Keinotekoinen rahaliitto ongelmineen on ollut poliittinen vipu EU:n kampeamiseksi väkisin ja näennäisen välttämättömyyden pakolla halutuksi keskitetyksi liittovaltioksi.

Tämän päivän globalistien usein esittämään väitteeseen, jonka mukaan Brexit ja muut vastaavat pyrinnöt ovat kestämättömän perusteettomia, koska talouden globalisaatio on joka tapauksessa tehnyt kansallisvaltiot ja niiden oletetun suvereenisuuden tarpeettomiksi ja mahdottomiksi, Lawson vastaa seuraavasti.

Globaali talous sinänsä ei ole kansallisvaltioiden ja niiden rajojen vaihtoehto eikä maapalloistuminen sinänsä ole tehnyt kansallisvaltioista aikansa eläneitä. Kannattaa muistaa, että 1800-luvun lopulla klassisen liberaalilla tavalla vapaa markkinatalous kukoisti maailmanlaajuisesti yhdessä kansallisvaltioiden nousun kanssa. Kansallisvaltiot ja aidosti vapaa kauppa ja markkinatalousjärjestelmä eivät olleet toinen toisensa poissulkevia.

Lawson painottaa, että tämä samanaikainen kukoistus ei ole ollut mitenkään satunnaista. Vapaa markkinatalous lepää ei-taloudellisen eli kulttuurillisen, uskonnollisen, moraalisen ja paikallisyhteisöllisen perustan varassa. Tämän perustan ratkaisevan tärkeän osatekijän muodostaa laillisuusperiaatteen vakaa toteutuminen. Vapaassa yhteiskunnassa laillisuus ja sen sisäistetty kunnioittaminen voi toteutua ja laki hallita vain siinä tapauksessa, että kansa kokee lain olevan juuri heidän lakiaan. Lain tulee olla heidän oman maansa lakia. Lain tulee olla myös heidän oman hallituksensa lakia, hallituksen, jonka he voivat demokraattisesti valita ja yhtä demokraattisesti äänestää pois vallankahvasta.

Kansallisvaltiot rajoineen ovat olleet ja yhä edelleen ovat tällaisia orgaanisen historiallisesti muodostuneita ja käytännössä toimivia poliittisia toimijoita. Tästä syystä Lawson katsoo perustelluksi puolustaa Britanniaa kansallisvaltiona Brexit-äänestyksessä kesällä 2016.              

Mielenkiintoinen tilastollinen yksityiskohta on muuten sekin, että Britannian kirkko- ja uskontokuntiin kuuluvista nimenomaan anglikaanit eli Englannin kirkon jäsenet kannattavat 55-prosenttisesti Brexit-eroa. Muiden tutkittujen kristillisten kirkkokuntien ja muiden uskontokuntien jäsenten ja uskonnottomien kuten ateistien enemmistö sen sijaan selvästi kannattaa pysymistä EU:n jäsenenä. Nämä tulokset käyvät ilmi The Christian Science Monitor -julkaisun artikkelista ”Why do Anglicans lean pro-Brexit, while atheists favor ’Remain’?” 31.5.2016. Kansallisen protestantismin ja itsenäisen kansallisvaltion kannattamisen välillä on siten vieläkin jonkinlainen havaittava vastaavuus. 

Jos Brexit toteutuu ja Britannia eroaa Euroopan unionista, mitä Euroopassa ja etenkin EU:ssa sitten tapahtuu? Tähän kysymykseen ei kukaan osaa vastata yksiselitteisesti. Seuraavia ulottuvuuksia on syytä vakavasti tässä yhteydessä pohtia.  

Voi seurata ketjureaktio, jossa esimerkiksi Ruotsi tai kansallismieliset Puola ja Viktor Orbanin Unkari saattavat ryhtyä vaatimaan omien EU-sopimusehtojensa tarkistamista niille edullisempaan suuntaan.

Euroskeptisismi – sekä vahva eli koko nyky-EU:n oikeutuksen kiistävä että pehmeä eli EU:n sisällä sen liittovaltioistumista vastaan toimiva – on joka tapauksessa vahvassa nousussa kautta Euroopan. Ranskan Kansallisen rintaman puheenjohtaja Marine Le Pen, joka saattaa tulla valituksi Ranskan presidentiksi vuonna 2017, on avoimesti liputtanut tukeaan Britannian Brexitin puolesta ja on kampanjoinut Ranskaan vastaavaa eroäänestystä. Frauke Petryn johtama Saksan Vaihtoehto Saksalle -puolueen kansalliskonservatiivinen kannatus on vahvassa nousussa haastaen vakavasti Merkelin EU-liittovaltiohenkisen avoimet rajat -internationalismin. Geert Wildersin johtaman Hollannin Vapauspuolueen kansallisvaltiota puolustavaa linjaa kannatetaan laajalti ja vahvan EU-kriittisesti. Itävallassa puolet kansasta kannatti taannoisissa presidentinvaaleissa Itävallan Vapauspuolueen kansalliskonservatiivista ja maahanmuutto- ja EU-kriittistä ehdokasta.  

On selvää, että EU:ta keskitetyksi liittovaltioksi kannattavat voimat pyrkivät käyttämään Brexitiä hyväkseen ja pyrkivät syventämään kaikin keinoin EU:ta edistämällä pakolaiskiintiöiden, yhteisen EU-armeijan, rajavalvonnan ja ulkopolitiikan luomista. Mutta ei ole mitenkään varmaa, että tällainen EU:n tiivistyminen liittovaltioksi tulisi tuossa tilanteessa onnistumaan. Seurauksena saattaa päinvastoin olla se, mitä EU-globalistit kaikkein eniten pelkäävät eli nykyisen Maastrichtin EU:n hajoamisen alkaminen. Tätä kehityskulkua saattaa osaltaan vauhdittaa sekin, jos Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan toteuttaa uhkauksensa ja lähettää heinäkuussa kolme miljoonaa pakolaista vyörymään Turkista EU:n alueelle. Kaiken kaikkiaan Euroopan unionia saattaa lähitulevaisuudessa odottaa miljoonien muidenkin maahanmuuttajien hyökyaalto Lähi-idästä ja Afrikasta.   

Entä miten käy Euron ja rahaliiton? Hajoaako rahaliitto omiin sisäisiin ja Brexitin jälkivaikutusten entistäkin korostetummin pintaan nostamiin ongelmiinsa? 

Erittäin tärkeän kysymyksen muodostaa se, miten Brexit toteutuessaan ja EU:n sisäisiä asetelmia muuttaessaan vaikuttaa Venäjän Euraasian unioni -strategian tavoitteiden edistymiseen tai edistymättä jäämiseen? On selvää, että Venäjä joka tapauksessa pyrkii käyttämään hyväkseen EU:n sisäisiä jännitteitä tavalla tai toisella, mutta toisaalta Venäjän laskelmissa merkittävin tekijä on kuitenkin Euroopassa oleva NATO:n ja USA:n sotilaallinen voima ja iskukyky, johon, kuten todettu, Brexit-ero ei suoraan vaikuta.

Jos sen sijaan britit 23.6.2016 äänestävät EU:ssa pysymisen puolesta ja Brexit ei nyt toteudu, keskusjohtoiseen avoimet rajat -monikulttuurisuusideologian läpitunkemaan Euroopan unioniin kohdistuva vastustus tulee joka tapauksessa jatkamaan vahvistumistaan ja vaikutuksensa kasvua.

Näitä kehityssuuntia kannattaa seurata tarkkaan nyt lähiviikkoina ja niiden jälkeenkin. Tavalla tai toisella nämä kehityssuunnat tulevat vaikuttamaan myös Suomen taloudelliseen, poliittiseen ja sotilaalliseen asemaan Euroopassa.

 

 

Kommentoi "Britannian Brexit-kansanäänestys lähestyy"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

 __   __   _    _   __    __    _____     ______  
 \ \\/ // | || | || \ \\ / //  |  ___||  /_   _// 
  \   //  | || | ||  \ \/ //   | ||__      | ||   
  / . \\  | \\_/ ||   \  //    | ||__     _| ||   
 /_//\_\\  \____//     \//     |_____||  /__//    
 `-`  --`   `---`       `      `-----`   `--`     
                                                  
 
 

8 kommenttia "Britannian Brexit-kansanäänestys lähestyy"

SeijaK 5.6.2016 14.07

Kiitos dosentti Ahviolle siitä, että hän paljastaa vakuuttavasti EU:n olevan äärioikeistoa vastaan suunnattu ateistien julma salaliitto. Jumaluusopin kyky analysoida ja ratkaista myös poliittisia ongelmia on rajaton.

Nyt kaikki oikeat kristityt rukousrintamaan Britannian EU-eron puolesta!

MK 5.6.2016 17.22

EU:ta on harhaanjohtavasti markkinoitu talousliittona, jossa politiikka on ohessa mukana. Kuitenkin se on nimenomaan poliittinen liitto, jossa talous on mukana. Talousargumentein on yritetty luoda keskitettyä supervaltiota, ja välineinä tuohon ovat euroraha, pankkiunioni, fiskaalinen unioni ja lopulta poliittinen unioni jossa on keskitetty päätöksenteko ja kaikkia koskeva yhteisvastuu, siis tulonsiirtounioni.

Itsenäisen valtion ensimmäinen tunnusmerkki on oma päätösvalta. Toinen tunnusmerkki on se että sillä on omat rajat joita se valvoo ja joissa se pitää rajatarkastuksia. Jos ei ole kumpaakaan, niin valtio ei ole itsenäinen.

EU:ta ei tarvita kauppasuhteiden hoitoon, siihen riittää ETA-sopimus tai EFTA. Norja on järjestänyt kauppasuhteet ETA:n puitteissa, Sveitsi on tyytynyt EFTA:an. Kummallakin on EU:n kanssa oma kauppasopimus joka takaa tullivapauden. Norja ja Sveitsi pärjäävät noilla eivätkä ne ole valittaneet tilanteestaan.

EU joutaa siis lakkauttaa, ja siinä Britannia on hyvä aloitteen tekijä. Kauppasuhteet voidaan järjestää ETA:n ja EFTA:n puitteissa. Kansalliset kelluvat valuutat voidaan samalla palauttaa. Oma elluva valuutta ja siihen perustuva korkotaso, kuvaavat parhaiten miten hyvin tai huonosti tuottava kansantalous on kyseessä.

EU ei ole mikään Israelin ystävyysjärjestö. Päinvastoin, se on hyvin hankala osapuoli Israelin suhteen. EU haluaa miellyttää arabimaita ja turvata öljyn saannin niistä. Lisäksi se haluaa miellyttää EU:n alueella asuvia muslimeja. Lisäksi sillä on turhamainen halu esiintyä osapuoluena joka voisi muka tuoda rauhan Lähi-itään. Siksi se joutaa lakkauttaa. EU:n takia yksittäisillä jäsenmailla on hankalaa ylläpitää ja parantaa suhteitaan Israeliin. Tästä syystä Israelissa todennäköisesti toivotaan EU:n lakkauttamista. Sen jälkeen Israel voi parantaa ja ylläpitää suhteita kahdenvälisesti eurooppalaisten maiden kanssa.

Peter 5.6.2016 20.34

Luin Suomessa lomaillesani erään politiikan emeritus professorin aritikkelin.Hr. professorin demoktratiakäsite oli erikoinen.EU kritisoiminen on hänen mielestään a priori epädemokraattista.Luojan kiitos löytyy rakkaassa kotimaassani henkilöitä joilla on toisenlainen käsitys demokratiasta. Kiitos Dr. Ahvio. NL:än keskuskomiteassa oli sentään kymmenkunta jäsentä , EUSSA määrää kolmen kopla Jean-Claude Junker , Martin Schulz ja kulloinenkin presidentti.Siis demokratian irvikuva.

Erkki Hänninen 7.6.2016 19.02

Suomen kolmas Vapaussota tullaan käymään EU :sta ja eurosta eroamiseksi!

Irene Friberg 10.6.2016 17.25

Yhdyn sydämestäni tähän yllä olevaan tekstiin.

Minusta tämä yllä oleva teksti pitäisi lähettää tiedoksi kaikille Suomen päättäjille , niin
että Suomellakin olisi vielä elinmahdollisuus itsenäisenä valtiona ja lapsillamme tulevaisuus suomalaisina.

Oikeata ja totuuden mukaista tietoa tarvitaan tämän päivän Suomessa, sitä ei ole enää yleensä saatavissa, varmasti edes päättäjilläkään.

Siunauksin ja Kiitos tiedosta !
Irene Friberg

Dina Kohonen 14.6.2016 18.47

Liittovaltiojuttu on aina kinkkinen. Ylin johto saattaa päättää jotakin, josta ise valtioilla on omat lakinsa, kuten nyt USA ssa, laki ns.sukupuolineutraalistaavioliitosta. Eli ainakaan
sellaisessa EUvaltioliitossa ei pitäisi pysyäm jos se on tulossa.

Matti Järvinen 14.6.2016 18.47

Jos Britania ei eroa ollaan lähempänä liittovaltiota.Jos ero tulee lähtee muitakin valtioita
eroon .Toivottavasti myös Pohjoismaat.

Aikki 21.6.2016 8.40

Toivottavasti Britannia eroaa EU:sta ja Suomi seuraisi perässä. Tavalliselle veronmaksajalle EU:sta ei ole ollut mitään hyötyä. EU perustettiin rauhan vuoksi, mutta se on aiheuttanut ainoastaan sekasortoa maahanmuuton ansiosta, ennen niin rauhallisissa ja hyvin menestyneissä valtioissa.