2017-05-03 https://www.patmos.fi/filebank/blog/authors/fb-share_20_7146-BLOGI_TIMO_02.jpg Julkisessa keskustelussa arvostelevat kommentit islamista ovat olleet itsesensuurin alla kuluneiden kolmen vuosikymmenen ajan. Olemme eläneet suvaitsevaisuus-ideologian aikakautta. Tuo ideologia on tullut tiensä päähän. Nyt keskusteluilmapiiri on alkanut vapautua. Ilmiöllä on myös toinen nimi:... https://www.patmos.fi/blogit/kirjoitukset/996/mita_saa_sanoa_islamista Patmos article
Timo Keskitalo
3.5.2017
Timo Keskitalo

Pastori Timo Keskitalo on toiminut pitkään maahanmuuttajatyössä Englannissa, Suomessa ja Lähi-idässä. Hänellä on yli 30 vuoden kokemus kasteopetuksen antamisesta muslimeille, jotka haluavat liittyä kristilliseen kirkkoon. Patmos Lähetyssäätiö tarjoaa seurakunnille ja järjestöille koulutusta. Timo Keskitalon vierailua voi tiedustella patmos (at) patmos.fi tai 09-8567 4988.

Mitä saa sanoa islamista?

Julkisessa keskustelussa arvostelevat kommentit islamista ovat olleet itsesensuurin alla kuluneiden kolmen vuosikymmenen ajan. Olemme eläneet suvaitsevaisuus-ideologian aikakautta. Tuo ideologia on tullut tiensä päähän. Nyt keskusteluilmapiiri on alkanut vapautua. Ilmiöllä on myös toinen nimi: populismin ja vaihtoehtoisten totuuksien nousu. Elämme muutosvaiheessa, jossa kaikilla ei ole samaa sananvapautta.

Kristinuskon tai oikeistolaisuuden edustajan ei suvaita puhuvan samalla avoimuudella kuin suvaitsevaisiksi miellettyjen tahojen. Meidän tulee tarkastella sen lisäksi mitä sanotaan, myös kuka sanoo.

Missä on maahanmuuttajakristittyjen ääni?

Sananvapaus ja vihapuherajoitukset eivät kohtele kaikkia tasapuolisesti. Länsimaisessa yhteiskunnassa on totuttu ajattelemaan, että vähemmistö tarvitsee erityistä suojelua. Islamilaisessa yhteiskunnassa ajatellaan, että enemmistö tarvitsee erityisoikeudet. Tästä seuraa perusasetelma, jossa islam voittaa molemmissa yhteiskunnissa ja kristinusko on häviäjä molemmissa. Erityisen karvaana tämän asetelman kokevat esimerkiksi Syyrian kristityt pakolaiset, jotka ovat paenneet islamilaista vainoa kristilliseen länteen. Heidän näkökulmastaan tilanne on äärimmäisen epäreilu. He kokevat olevansa saman islamilaisen vallan alla täällä kuin kotimaassaankin.

Suurin osa maahanmuuttajista Suomessa on edelleen kristittyjä. Siitä huolimatta julkisuudessa maahanmuuttajien edustaja on poikkeuksetta muslimi. Valtaosa maahanmuuttajista kuuluu vaiettuun vähemmistöön. Julkisessa keskustelussa milloin puhutaan suurmoskeijan tarpeesta, milloin tarjotaan tyhjäksi jääviä kirkkoja muslimeille. Samaan aikaan Suomessa on kasvava joukko maahanmuuttajien kristillisiä seurakuntia, jotka kokoontuvat kerrostalojen kerhotiloissa tai vuokraavat teollisuushalleja jumalanpalveluskäyttöön. Kukaan ei puhu kristillisen vähemmistön puolesta, koska heidät lasketaan enemmistöön.

Maahanmuuttajakristityt ovat jo vuosien ajan vaatineet yhtäläisiä oikeuksia koulujen uskonnonopetuksessa. Muslimioppilaat saavat tunnustuksellista opetusta ja he saavat itse nimetä opettajat, joille kunta maksaa palkan. Kristityillä ei ole oikeutta saada uskonnonopetusta opettajalta, joka itse edustaisi kristillistä uskoa.

Uskonnollisessa dialogissa olemme tottuneet siihen, että muslimien edustajina on islamiin kääntyneitä suomalaisia, mutta kristittyjen puolella ei ole puheenvuoron käyttäjinä islamista kristinuskoon kääntyneitä. Kristityksi kääntyneiden esiintyminen dialogitapaamisissa olisi nimittäin muslimeille liian loukkaavaa ja aiheuttaisi lisäksi itse kääntyneille turvallisuusriskejä. Euroopan kirkkojen neuvosto ohjeisti jo vuosia sitten, että dialogitapaamisiin tulisi ottaa mukaan muslimimaista kotoisin olevia vähemmistökristittyjä, mutta tätä ohjetta ei ole edes yritetty noudattaa. Niinpä dialogikeskustelut käydään suvaitsevaisuuskuplassa ilman kosketusta todellisuuteen.

Epäoikeudenmukaiset rakenteet nostattavat vihaa. Kytevä viha ei ole hyväksi yhteiskunnalle. Kytevä viha synnyttää vihapuheita ja lopulta vihatekoja.

Perinteinen kristillisyys marginaalissa

Ei ole tavatonta, että tunnustavan kristityn kyky tehdä tiedettä tai hoitaa julkista virkaa kyseenalaistetaan julkisessa keskustelussa. Vahvan uskoon sitoutumisen nähdään heikentävän rationaalista päättelykykyä, tai olevan todiste rationaalisen päättelykyvyn puutteesta. Tällainen leimaaminen on astetta vähäisempää silloin, kun on kyse länsimaiden ulkopuolelta tulevasta henkilöstä. Ällistyttävää kuitenkin on, että tällainen uskonnollisen vakaumuksen perusteella tapahtuva syrjintä tuomitaan totaalisesti silloin, kun on kyse muun kuin kristillisen uskon edustajasta. Taannoisessa avioliittolain valmistelun keskustelussa eduskunnassa professori Puolimatkan asiantuntijuus kyseenalaistettiin sillä perusteella, että hän on tunnustava kristitty. Asia sivuutettiin kohteliaasti. Jos joku kansanedustaja olisi kyseenalaistanut islamilaisen akateemikon pätevyyden, voimme vain kuvitella millainen kohu asiasta olisi noussut.

Meidän tulee taistella sen puolesta, että perinteistä kristillistä uskoa edustavilla henkilöillä ja instituutioilla on elintila ja oikeus käyttää ääntään julkisesti yhteiskunnassamme. Toiseksi meidän tulee puolustaa sananvapautta; ja nyt tämän artikkelin aiheen äärellä oikeuttamme puhua julki kriittisesti islamilaiseen uskontoon liittyvistä piirteistä.

Yhteiskuntarauha

Kaikkea mikä on totta, ei kannata lausua ääneen. Totaalisen sananvapauden ei tarvitse merkitä, että kaikki täytyy lausua julki. Sananvapauden tulee saada rajat hyvistä tavoista ja lähimmäisen ja hänen arvojensa kunnioittamisesta. Kun puolisomme kysyy meiltä, onko hän kaunis tai komea, meidän on useimmiten viisasta tinkiä oikeudestamme lausua totuus. Sen sijaan voimme lausua jotain huomaavaista.

Julkisessa asemassa oleva henkilö joutuu miettimään sanomisiensa heijastusvaikutuksia yhteiskunnassa. Jos maan presidentti mainitsee islamin syyksi tietyn rikollisuuden lisääntymisessä, osa kansalaisista heittää polttopulloja täysin syyttömien muslimien asuntoihin. Siksi julkisessa asemassa oleva henkilö joutuu pehmentämään ilmaisujaan. Totuutta ei aina ole viisasta lausua ääneen.

Muutama vuosi sitten itävaltalainen poliitikko oli syytettynä vihapuheesta, kirjoitettuaan kriittisesti islamista. Myöhemmin oikeudessa kävi ilmi, että hän oli lainannut sanasta sanaan islamin omia lähteitä. Syyttäjän perusteet murenivat. Meilläkin ovat poliitikot saaneet tuomioita vihapuheesta, vaikka objektiivisesti arvioiden he ovat lausuneet vain totuuksia yksipuolisesti. Voimme ymmärtää epäoikeudenmukaista tilannetta sillä, että jos muslimit kokevat uskonsa tulleen julkisesti loukatuksi, he katsovat oikeudekseen järkyttää yhteiskuntarauhaa. Tällaiseen kiristysotteeseen yhteiskuntamme ei tulisi suostua.

Seurakuntien pastorit ovat myös julkisen vaikuttamisen asemassa ja joutuvat miettimään sanomisiaan seurannaisvaikutuksien valossa. Eräs tuttu anglikaanikirkkoherra Liverpoolin köyhällä alueella lausui saarnassaan, että olisi parempi, jos korjauskelvoton kirkkorakennus palaisi maan tasalle. Seuraavana yönä kirkko paloi ja kyseinen pastori joutui jatkossa harkitsemaan sanansa tarkemmin. Itsesensuuri on siis tietyissä rajoissa viisautta, muttei totuuden kustannuksella. Pikemminkin kyse on siitä, miten totuus tarjoillaan julkisella areenalla.

Julkinen ja yksityinen areena

Kahdenkeskisessä keskustelussa muslimi saattaa kysyä, mitä ajattelemme heidän profeetastaan. Siinä tilanteessa ei ole viisasta lausua kaikkia ajatuksiamme suoraviivaisesti, vaan on parempi antaa vastauksemme kohteliaalla kiertoilmaisulla: ”Hyvä ystävä, jos minä uskoisin, että Muhammad on profeetta, minähän olisin muslimi. Mutta olen kristitty.” Näin vastaamme selkeästi, mutta jätämme itse johtopäätöksen lähimmäisemme pääteltäväksi. Osoitamme, että kunnioitamme häntä, tinkimättä totuuden lausumisesta. Tämän hetken muslimimaailman tunnetuin kristitty väittelijä Jay Smith toistaa usein mottoa ”vihaan islamia mutta rakastan muslimeita”. Tämä lausuma on pelkistys, joka ei tee täyttä oikeutta elämän moninaisuudelle, mutta provosoi meitä tarkistamaan asennettamme.

Julkisessa väittelyssä, jota käydään yleisön edessä Hyde Parkissa, yliopiston luentosalissa tai mediassa, voidaan laukoa totuuksia jyrkästi ilman, että sanomisesta tulee henkilökohtainen loukkaus. Tätä julkista tilaa tulee käyttää islamin kriittiseen analyysiin. Meidän on turha odottaa, että islamilainen maailma itse kävisi tätä kriittistä keskustelua. Se ei ole sallittua. Siksi voimme katsoa, että teemme intellektuaalisen palveluksen islamin maailmalle tarjoamalla alustan kriittiselle arvioinnille. Koraanin kriittinen tutkimus on vielä nuorta. Monet tutkijat pidättäytyvät julkaisemasta tutkimuksensa tuloksia, sillä he tietävät, että välittömästi julkaisun jälkeen heiltä evätään pääsy alkuperäislähteille (esim. vanhimpien Koraanin käsikirjoitusten äärelle). Eräät tutkijat ovat julkaisseet nimimerkin turvin, kuten Koraanin syyriankielistä alkuperää tutkinut Christoph Luxenberg. Menneinä vuosina isä Zacharias on muodostunut ilmiöksi. Tämä Egyptin koptilainen pappismunkki on puhunut satelliittitelevisiossa rohkeasti ja suoraan julki islamin epäjohdonmukaisuuksia ja Muhammadin epäeettisiä piirteitä. Hänen puheensa ovat suututtaneet miljoonia, mutta samalla aiheuttaneet valtavan sisäisen keskustelun muslimien keskuudessa. Jokainen suljettu järjestelmä tarvitsee sen kauhean lapsen, joka lausuu ääneen, että keisarilla ei ole vaatteita.

Henkilökohtaisella tasolla käytävissä keskusteluissa meidän tulee olla pidättyväisempiä ja armollisempia. Jos esitämme suoraviivaista kritiikkiä, pakotamme keskustelukumppanimme puolustuskannalle. Kun puskemme hänet puolustautumaan, itse asiassa vain vahvistamme hänessä hänen omaa uskoaan. On parempi, jos henkilökohtaisessa kanssakäymisessä annamme muslimin itse tehdä kriittiset johtopäätökset. On hyvä muistaa, että voimme osoittaa kunnioittavamme henkilöä, vaikka emme olisi hänen kanssaan samaa mieltä. Useimmiten vääränkin katsomuksen takana on jokin ihailtava ja hyvä periaate, jota voimme kiitellä.

Johtopäätös

Arvelen, että viisainta on antaa ensisijainen kriittinen puheenvuoro islamilaisen enemmistökulttuurien keskellä eläneille vähemmistökristityille ja muslimitaustaisille uusille kristityille. Heidän puheenvuoronsa ovat lähtökohtaisesti uskottavampia, kuin meidän enemmistökristittyjen puheenvuorot. Heidän puheitaan ei voi yhtä helposti leimata vihapuheeksi, kuin meidän puheitamme. Toisaalta kriittisen puheen poissulkeminen on epärehellistä ja epä-älyllistä. Kolmanneksi loukkaava ja epäkohtelias puhe on epäkristillistä.

Timo Keskitalo
Patmos Lähetyssäätiön muslimityöntekijä

------

Yllä oleva blogikirjoitus on ilmestynyt alunperin Perusta -lehdessä

 

 

Kommentoi "Mitä saa sanoa islamista?"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

           _    _     _____      ___      _  _   
    ___   | || | ||  / ____||   / _ \\   | \| || 
   /   || | || | || / //---`'  | / \ ||  |  ' || 
  | [] || | \\_/ || \ \\___    | \_/ ||  | .  || 
   \__ ||  \____//   \_____||   \___//   |_|\_|| 
    -|_||   `---`     `----`    `---`    `-` -`  
     `-`                                         
 
 

18 kommenttia "Mitä saa sanoa islamista?"

Sivu 1/2

Ihmettelyä1 10.5.2017 16.50

Hyvä ja asiantunteva kirjoitus vaativasta aiheesta. Vaikka aina lisää tietoa tarvitsee. Ajat ovat vaikeita.

Topias 10.5.2017 16.50

No,mitä saa sanoa?.

Ihmettelyä 1 10.5.2017 16.50

Hyvin kuvailtu ja kirjoitettu vaativasta aiheesta,kuinka tulisi toimia mahdollisimman parhaasti.

Jukka 10.5.2017 16.50

Hieno ja laajakatsainen kirjoitus tässä kummallisessa tilanteessa, jossa todellakin "dialogikeskustelut käydään suvaitsevaisuuskuplassa ilman kosketusta todellisuuteen".
Todellisuus eli totuus, joka on Kristus täynnä armoa ja totuutta, ei saa meiltä kristityiltä unohtua. Hän on mittatikku, jonka kautta kaikkea arvioimme.
Mutta eipä tämän enempää, sillä ei minulla ole mitään oleellista lisättävää erinomaiseen ja viisaaseen .kirjoitukseen, jota voin vain kehua.

Katso, minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien keskelle; olkaa siis älykkäät kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset.
Matt. 10:16

Sillä me emme voi mitään totuutta vastaan, vaan totuuden puolesta.
2. Kor. 13:8

Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.
Joh. 1:14

T.H. 10.5.2017 16.50

List of Islamic Terror:
Last 30 Days

This is part of the list of Islamic terror attacks maintained by TheReligionofPeace.com.

During this time period, there were 132 Islamic attacks in 23 countries, in which 1006 people were killed and 775 injured.

Tässäpä on kaunopuheista tekstiä. Tuskin tarvetta suomentamiseen.
Siis religion of peace.com

Kohonen Tyyne 10.5.2017 16.50

Olipa selkea ja valaiseva blogi. Kiito.

Ilse Luukas 12.5.2017 12.53

Paljon kiitoksia Timo Keskitalo!

Sain tästä loistavasta blogikirjoituksesta hyviä neuvoja muslimien kohtaamiseen ja omasta kristillisestä uskosta kertomiseen.

Siunausta elämääsi ja työhösi!

t. Ilse Luukas

Sirpa Koukonen 12.5.2017 12.53

Jokaisesta uskonnosta pitäisi voida keskustella samalla tavalla. Ja sitä tulisi voimakkaasti vaatia. Ei voida rajoittaa puhetta yhdestä uskonnosta, jos ei rajoiteta puhetta muistakaan uskonnoista. Nykyään on nähtävissä selkeää puolueellisuutta.

Maarit 25.5.2017 9.41

On tosiaan harmi, että uskontoihin kohdistuvaa kriittisyyttä rajoitetaan hyvin puolueellisesti. Olisiko se on jopa pelkuruutta valtionkin taholta "rauhan uskontoa" kohtaan?

Samaan aikaan, kun kristittyjä saa jopa törkeästi loukata ja väheksyä yhteiskunnan välittämättä, niin muslimien uskosta ei saa välttämättä lausua edes asiallista kritiikkiä.

Asiallinen kritiikki on tärkeää, kuten todettu. Mutta kenenkään uskon pilkkaaminen ei ole tarpeellista.

Kristityiksi kääntyneitä muslimeja kohdellaan törkeästi, kun heidät valtamediassa vaietaan kuoliaaksi. Onhan kuitenkin rohkeita julkisuudessa puhuvia kääntyneitä - meillä Suomessa voisi näyttää myös muissa Pohjoismaissa tai Euroopassa tv:ssä esitettyjä kääntyneiden haastatteluja.

Mikki 25.5.2017 9.41

Teoriassa samaa mieltä, mutta käytännössä on ollenkaan kaikesta.
Ainakin täällä Helsingissä, ja varmasti muissakin suuremmissa kaupungeissa, Turku, Tampere,,,,, näkyy ilmiö, että islaminuskoisilla on kuvitelma että heillä on uskontonsa nojalla oikeus käyttäytyä ja puhua ihan miten haluaa. Ihan arkipäiväinen ilmiö, josta on tehty julkinen tabu. Itse olen valitettavasti ollut todistamassa Hgin Malmin uimahallilla tilannetta, jossa islaminuskoisten maahanmuuttaja on kirjaimellisesti vetänyt turpaan kantasuomalaista, syystä että maahanmuuttaja ei suostunut riisumaan uimahouuja saunassa. Puhumattakaan, että seksuaalirikosten määrä on maahanmuuttajien myötä räjähtänyt.
Tiedän toki tätä kirjoittaessani, että näiltä asioilta suljetaann silmät, jopa uskovaisten taholta, siitäkin huolimatta, että islam on tunnustuksellisesti väkivaltainen uskonto, joten tää kommentti on turha mutta tuonpahan näkemykseni esille.
Kysynpä kuitenkin, että onko kristillisen lähimmäisen rakkauden nimissä oikein tuoda tänne jo etukäteen tiedetysti vaarallisia ihmisiä? Meillä on siis varaa olla koko maailman sosiaalitoimisto, siitäkin huolimatta että osa omista kansalaisista on ruoka-avun varassa (omassani historiassa on siitä kokemusta)?

sami paakki 25.5.2017 9.41

Nykyään...Ei mitään ilman sanktioita.

Harri Yli-Huita 25.5.2017 9.41

Timo Keskitalolta asiantuntevaa ja viisasta analyysia islamista ja asiallisesta suhtautumistavasta muslimien kohtaamiseen. Jeesus rakastaa muslimeja ja Hän tahtoisi, että he saisivat kohdata totuuden rakkaudessa.

On myös totta, että islamin asiallinenkaan kritisointi voi olla usein melko vaikeaa. Kristinuskoa sen sijaan kritisoidaan monesti hyvin kovakouraisesti ympäri maailmaa ja näin tapahtuu myöskin Suomessa ja yleensä ilman mitään seuraamuksia.
Mielenkiintoinen tieto ainakin minulle oli, että maahanmuuttajien enemmistö onkin kristittyjä. Julkisessa asioiden käsittelyssä on saanut aivan toisenlaisen kuvan. Keskitalon artikkelin perusteella kristittyjä maahanmuuttajia ja kristityiksi kääntyneitä myös sorretaan ilmeisesti muslimien reaktioiden pelosta?

Ismo T. Sihvonen 25.5.2017 9.41

Kannatetaan johtopäätöstä. Mutta se ei tarkoita, etteikö pitäisi puhua Suomessakin. Päin vastoin, vaikka leimattaisiin vihapuheeksi, mikä tietenkin on ymmärtämättömien kommentti, meidän on puhuttava jatkuvasti islamin vaaroista. Vain siten voidaan saada asia ymmärretyksi, ennen kuin on liian myöhäistä.

Katri Ritola 25.5.2017 9.41

Hei!

Haluan korjata virheellisen käsityksen uskonnonopetuksen tunnustuksellisuudesta. Tässä lainaus opetushallituksen sivuilta sekä linkki ja tarkemmin aiheesta lisää Uuden opetussuunnitelman perusteissa. Suosittelen tutustumaan, jotta tieto tämän päivän uskonnonopetuksesta ei jäisi vääräksi.

Tunnustuksellinen uskonnonopetus ei ollut nimestään huolimatta enää vuosikymmeniin tarkoittanut uskonnollisen yhdyskunnan opinkäsityksiin perustuvaa opetusta, vaan esimerkiksi opetussuunnitelmissa uskonnonopetuksen tehtäväksi kuvattiin tiedon ja kokemusten tarjoaminen sekä uskonnon yhteiskunnallisen ja kulttuurisen merkityksen ymmärtämisen opettaminen. (6)

Tällä hetkellä opetusta ohjaavissa Perusopetuksen perusteissa (OPS-perusteissa) (12) evankelis-luterilaisen uskonnonopetuksen yleisiä tavoitteita kuvattaessa lähtökohtana pidetäänkin oppilaan tutustuttamista monipuolisesti uskonnolliseen kulttuuriin. Oppilasta tulisi ohjata ymmärtämään uskonnon merkitystä hänelle itselleen sekä näkemään uskontojen vaikutuksia yhteiskunnassa ja kulttuurissa. Opetuksen tavoitteena on laaja-alainen uskonnollinen ja katsomuksellinen yleissivistys. (12)

Lähde:
http://www.oph.fi/kuvatesti/111/0/evankelis-luterilainen_uskonnonopetus

http://www.oph.fi/download/163777_perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf

satu laitinen 25.5.2017 9.41

HYVÄ JA OIKEUDENMUKAINEN KIRJOITUS .TODELLISUUS MISSÄ AJASSA TODELLAKIN ELÄMME VALVOMATTOMILLE JA NUKKUJILLE HYVÄ HERÄTYS PUHE.