Ravi Zacharias (1946-2020). Voittajana perillä!
Intialaissyntyinen Ravi Zacharias (1946-2020) oli yksi aikamme merkittävimpiä apologeettoja, eli kristillisen uskon puolustajia. Zacharias kirjoitti kymmeniä kirjoja ja veti yliopistokampuksilla ympäri maailman tuhansia kiinnostuneita opiskelijoita auditoriot täyteen kuulemaan hänen luentojaan ja keskustelemaan kristinuskosta, ateismista, elämän merkityksestä sekä maailmankatsomuksellisista kysymyksistä. Zachariaksen kuolema on koskettanut kansainvälistä kristillistä kenttää laajalti.
Elämän mielettömyys, itsemurhayritys ja Jeesuksen kohtaaminen
Ravi Zacharias löysi Jeesuksen 17-vuotiaana skeptikkona maatessaan sairaalassa, jossa hän oli toipumassa itsemurhayrityksestä. Elämän tyhjyys ja merkityksettömyyden tuntu olivat olleet liikaa nuorelle miehelle. ”En pitänyt siitä, miltä elämä tuntui ja halusin tehdä lopun siitä tunteesta”, Ravi kertoi Dave Rubinin haastattelussa. Ravi päätti myrkyttää itsensä. Yritys epäonnistui ja Ravi löysi itsensä sairaalasta.
Joku toi sairaalaan Raamatun, jota hänen äitinsä luki hänelle, koska vakavan nestehukan seurauksena riutunut Ravi oli itse liian heikko pitääkseen kirjaa edes käsissään. ”Sellaisessa tilanteessa sanoilla on suuri merkitys,” Ravi kertoi. Jeesuksen sanat Joh. 14:19 apostoli Tuomaalle – joka perimätiedon mukaan toi evankeliumin Intiaan ja kuoli siellä uskonsa tähden marttyyrinä – pysähdyttivät Ravin: ”Koska minä elän, tekin saatte elää.”
”Tämä voi olla ainoa toivoni,” Ravi ajatteli. ”Uusi tapa elää. Elämä sellaisena, kuin itse elämän antaja sen määrittelee.” Ravi antoi elämänsä Jeesukselle ja rukoili: ”Jeesus, jos Sinä olet se, joka annat elämän sellaisena, kuin sen tulee olla, minä haluan sen. Auta minut pois tästä sairaalavuoteesta ja lupaan, että en jätä ainuttakaan kiveä kääntämättä löytääkseni totuuden.”
Kansainvälinen palvelutyö
Vuonna 1966 Ravi Zacharias muutti perheineen Kanadaan, jossa hän kymmenen vuotta myöhemmin valmistui teologian maisteriksi (Trinity International University). Vuonna 1983 Zacharias pyydettiin puhumaan Billy Grahamin koolle kutsumassa ensimmäisessä kansainvälisessä evankelioimiskongressissa Amsterdamissa.
4000 konferenssiosallistujalle Amsterdamissa pidetystä puheesta muodostui käänteentekevä hetki. Ravi koki syvästi, että kristillisen uskon älylliselle puolustamiselle on tarvetta sekularisoituvassa maailmassa. Vuonna 1984 perustettiin Ravi Zacharias International Ministries (RZIM).
Ja loppu – kuten on tapana sanoa – on historiaa.
Ravi Zacharias korostaa tuotannossaan ja luennoissaan Jeesuksen Kristuksen ainoalaatuisuutta, kuten vaikkapa suomeksi ilmestyneessä kirjassaan Jeesus ja muut jumalat (Perussanoma Oy, 2016), sekä elämän mielekkyyden ja merkityksen löytämistä Hänessä.
Puheissa, haastatteluissa ja ateistien kanssa käymissä keskusteluissa Ravi myös pyrki korostamaan, kuinka kristinusko – toisin kuin ateismi – tarjoaa selitysvoimaisen rationaalisen perustuksen oikean ja väärän objektiiviselle olemassaololle (moraali) sekä elämän objektiiviselle merkitykselle.
Ravi Zachariaksen tyyli oli keskusteleva. Hän vetosi sydämeen ja järkeen. Hän tuli tunnetuksi tilaisuuksista seurakunnissa ja yliopistokampuksilla, joissa hän vastasi kaikenlaisiin opiskelijoiden kristinuskoa koskeviin kysymyksiin.
Ravin saattoi aina kuulla alleviivaavan tärkeitä asioita puhuttelevilla sitaateilla ja aforismeilla tunnetuilta kirjailijoilta ja filosofeilta. Zachariaksen tapa lähestyä kristinuskon kohtaamia haasteita oli kerronnallinen ja vasta sitten teoreettisen analyyttinen.
Hän pyrki aina valottamaan suuria kysymyksiä kuulijoilleen maailman kirjallisuudesta tai tosielämästä otetuin puhuttelevin esimerkein.
Pahuuden ja kärsimyksen ongelma
Tapa, jolla Ravi useissa haastatteluissa vastasi kysymykseen pahuuden ja kärsimyksen ongelmasta on kuvaava.
Yksi haastavimmista kristinuskon kohtaamista kysymyksistä koskee pahaa ja kärsimystä maailmassa. Ateistit pitävät maailmassa olevan pahuuden ja hyvän Jumalan olemassaoloa yhteen sovittamattomana ristiriitana ja siksi osoituksena siitä, ettei Jumalaa voi olla olemassa.
“Let me tell you a little story,” Ravi aloittaa ja katsoo haastattelijaa suoraan silmiin ryhtyessään kertomaan eräästä opiskelijoille vuosia sitten pitämästään luentotilaisuudesta Nottinghamin yliopistossa. Jossain vaiheessa tilaisuutta esiin astuu nuorimies, joka ryhtyy protestoimaan: ”En voi uskoa, että on olemassa mitään jumalaa, koska maailmassa on niin paljon kaikenlaista pahuutta ja pahaa!”
”Saanko kysyä sinulta kysymyksen,” Ravi toteaa omaan ystävälliseen tyyliinsä ja hymyillen.
”Kun sanot, että maailmassa on pahuutta ja pahaa, etkö silloin ajattele, että on myös olemassa hyvää ja hyvyyttä?”
Nuori mies miettii hetken ja myöntää.
Ravi jatkaa ja perustelee: ”Jos myönnät, että on olemassa pahaa ja hyvää, eikö se edellytä, että on oltava jokin moraalinen laki, jonka perusteella teet eron sen välillä mikä on hyvää ja mikä pahaa?” Ilman ihmisestä riippumatonta moraalista lakia on vain subjektiivisia mielipiteitä. Opiskelijanuorukainen antaa myöntävän vastauksen.
”Jotta voi olla olemassa moraalinen laki on oltava moraalisen lain antaja. Jumala. Mutta juuri sen sinä yrität kieltää,” Ravi jatkaa ja kuljettaa keskustelukumppaninsa sen jälkeen samaa polkua takaisin alkupisteeseen:
”Mutta jos ei ole moraalilain antajaa, ei myöskään ole moraalista lakia. Jos ei ole moraalista lakia ei ole mitään millä voimme tehdä objektiivisesti eron hyvä ja pahan välillä, eikä näin ollen ole olemassa mitään hyvää. Jos ei ole mitään hyvää, ei myöskään ole mitään mikä itsessään on pahaa. Mitä sinun kysymyksesi silloin koskee?”
Vaikka meidän on emotionaalisesti ja eksistentiaalisesti usein suunnattoman haastavaa ymmärtää ja selittää miten pahuuden olemassaolo ja hyvän Jumalan olemassaolo on sovitettavissa toisiinsa, koko ongelma edellyttää lähtökohtaisesti Jumalan olemassaoloa. Muussa tapauksessa koko kysymys menettää todellisen merkityksensä.
Kuten Ravi jossain toisaalla on sanonut pahuuden ja kärsimyksen ongelmasta kumpuava ateistinen kritiikki on yksi niistä kysymyksistä, joissa ”ylettyäkseen lyömään Jumalaa kasvoihin, pitää istua Hänen sylissään.”
Perintö jälkipolville
Ravi Zachariaksella diagnosoitiin maaliskuussa 2020 pahanlaatuinen ja harvinainen syöpä selkärangassa. Vielä maaliskuussa Ben Shapirolle sairaalasta käsin antamassaan haastattelussa hyväntuulinen Zacharias arveli kovista kivuistaan huolimatta hoitojen jälkeen palaavansa kesään tehtäviensä pariin. Sen sijaan toukokuun 19. päivänä 2020 itse Elämänantaja kutsui palvelijansa luokseen kirkkauteensa 74-vuoden iässä.
Ravi Zacharias palveli Kristusta ja Hänen evankeliumiaan ainoalaatuisella tavalla 50 vuoden ajan. Hän jätti jälkeensä hyvän esimerkin ja laajan tuotannon, joka rikastuttaa kristillisen uskon puolustusta, apologetiikkaa, sukupolviksi eteenpäin. Kenties sen äärellä nousee kokonaan uusi sukupolvi kristillisen uskon puolustajia.
Lue ohjeet kommentoinnille
9.3.2021 08:22
Haluaisitko Pasi Turunen kirjoittaa Ravista vielä uuden jutun?
8.3.2021 20:30
Tänään Youtube-slalomia lasketellessani törmäsin uutiseen, jonka mukaan edesmenneen maailman ykkösapologeetan Ravi Zachariaksen on todistettu käyttäneen vuosien ajan tavalla tahi toisella useampia naisia seksuaalisesti hyväksi.
Asiaa tuntuu muutamakin foorumi ja saarnamies puivan järkyttyneenä ja tyrmistyneenä ja paheksuen. Erityisen syvää paheksuntaa herätti Zachariaksen väitetty ”katumattomuus”.
Mietin sitä, että kuinkahan kauheasti oli ehtinyt tekemisiään katua se nainen, joka ”verekseltään” raahattiin kivitettäväksi ja jonka tapauksen osalta Jeesus totesi taivastelijoille: ”Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä.” Tämä tuntuu näiltä Youtube-taivastelijoilta täydellisesti unohtuneen.
Erityisen järkyttyneitä ja hämillään jotkut tuntuvat olevan siitä ristiriidasta, joka vallitsi ”Zachariaksen julistuksen ja hänen tekojensa välillä”. Ja tämä väkevä hämmennyksen tunne tuntuu suuntautuvan siis yksinomaan Zachariakseen eikä hämillään oleviin hämmästelijöihin itseensä. Jos nimittäin heistä Zachariaksen sanomassa ei ollut mitään moitittavaa vaan ainoastaan hänen käyttäytymisensä synnyttämässä ristiriidassa, kuinka nämä hämmentyjät voivat olla niin patologisia idiootteja, etteivät he tajua olla epätoivoisia tuon sanoman suhteen, kun arvioivat sen valossa OMAA ELÄMÄÄNSÄ?
Kuinka he voivat kuvitella olevansa ITSE juuri siinä määrin tai sillä tavoin Zachariasta synnittömämpiä, että he eivät näe tuota toiminnan ja sanoman välistä ristiriitaa OMASSA ELÄMÄSSÄÄN????????!!!
Roomalaiskirjeen 7. luvun ydinviesti on se, että USKOVASSA EI ASU MITÄÄN HYVÄÄ. Kun tämä fakta sitten ilmenee tavalla tahi toisella jonkun julkimokristityn elämässä, mitä ihmeen ihmetttelemistä ja taivastelemista siinä on?
Evankeliumin näkökulmasta Zachariaksen(kaan) tapauksessa ei yhtikäs mitään.
Mutta sillä sekunnilla kun evankeliumiin ängetään takaoven kautta ihmisten keksimiä moraalisääntöjä eli sanalla sanoen LAKIA missä tahansa muodossa, alkaa välittömästi loputon taivastelu ja kauhistelu.
28.5.2020 00:26
Ihmisellä ei ole epistemologisesti mitään mahdollisuutta tietää, onko olemassa jokin hänestä riippumaton moraalilaki tai onko jokin teko objektiivisesti oikein vai väärin. Ihmisellä voi olla vain ja ainoastaan subjektiivisia näkemyksiä siitä, mikä on oikein tai väärin. Subjektiivinen ei tarkoita mielivaltaista tai yksilöstä toiseen villisti vaihtelevaa. Moraali määrittyy hyvin selkeästi ihmisen omista tarpeista ja hyvän elämän odotuksista käsin. Nämä tarpeet ja odotukset ovat hyvin samankaltaisia useimmilla ihmisillä. Ihmisen subjektiiviset moraalikäsitykset voivat kyllä pitää yhtä Jumalan tahdon kanssa, mikäli Jumala sattuisi olemaan olemassa, mutta ne eivät millään tavalla edellytä Jumalan olemassaoloa.
Ihminen ei siis voi koskaan eikä missään olosuhteissa valita, tarkasteleeko hän todellisuutta subjektiivisesta vai objektiivisesta näkökulmasta tai muodostaako hän moraalisia käsityksiä subjektiivisesti vai objektiivisesti. Tämä on yksinkertaista ja täysin kiistatonta kantilaista perusfilosofiaa, josta edesmenneellä Ravi Zachariaksella ei näytä olleen hajuakaan. Kuten ei ole William Lane Craigillakaan, joka samaan tapaan kytkee moraalisen järjestyksen olemassaolon Jumalan olemassaoloon. Molemmat esittävät täysin illusorisia väitteitä objektiivisen todellisuuden tavoitettavuudesta.
30.5.2020 08:35
Arvoisa filosofi,
Viittaat kantilaiseen filosofiaan. Mutta sekin on vain yksi mahdollinen tapa ajatella. Timo Eskola on terävästi rvioinut (uus)kantilasuutta ja sen vaikutusta ns. kristilliseen (uuskantilaiseen) teologiaan. Tarkasti ottaen näiden asioiden todistaminen puoleen eikä toiseen ei onnistu. Eivätkä nuo arvoisat herrat väitäkään pystyvänsä todistamaan. Filosofina tietänet, että pohjimmiltaan on kyse maailmankatsomuksellisista lähtökohdista. Etkä sinäkään voi kuin esittää oman subjektiivisen käsityksesi. Mutta toki noilla Pasin esittelemien herrojen argumentit ovat vahvoja perusteia. Ihmisellä näyttää olevan kuitenkin moraalista tajua, joka on jotain enemmän kuin pelkästään subjektiivista. Kenellä sitä on sitten jäljellä enemmän, kellä vähemmän, on oma kysymyksensä. Alkuehdot ovat argumentoinnissa ratkaisevia.