Israel

2019-07-01 https://www.patmos.fi/filebank/articles/israel-list_1805_7882-israel_uutisviikko_keskikoko.jpg Kulunut viikko täyttyi niin Israelissa kuin alueen arabimaissa suurista odotuksista mutta myös pettymyksistä, jotka liittyivät Bahrainissa käytyihin amerikkalaisvetoisiin kansainvälisiin keskusteluihin Lähi-idän rauhoittamisesta ja erityisesti palestiinalaisten taloudellisesta auttamisesta. https://www.patmos.fi/israelarkisto/1805/rony_smolar_-_israel_uutisviikko_1_7_2019 Patmos article

Rony Smolar - Israel uutisviikko 1.7.2019

Kulunut viikko täyttyi niin Israelissa kuin alueen arabimaissa suurista odotuksista mutta myös pettymyksistä, jotka liittyivät Bahrainissa käytyihin amerikkalaisvetoisiin kansainvälisiin keskusteluihin Lähi-idän rauhoittamisesta ja erityisesti palestiinalaisten taloudellisesta auttamisesta. 

Kokouksessa oli edustettuna 39 tahoa ja valtion edustajaa, jotka työpajan tavoin kahden päivän aikana pohtivat miten rakentaa palestiinalaisille paremmat tulevaisuuden näkymät, joiden varaan myös israelilais-palestiinalainen sovinto voisi syntyä. Itse sovinnon ehdot eivät olleet esillä, vaan niitä on tarkoitus käsitellä jatkokokouksessa myöhemmin tänä vuonna.

Kokouksen koollekutsujana toiminut presidentti Trumpin vävy Jared Kushner totesi avauspuheessaan maailman menevän eteenpäin mutta vuosikymmeniksi kriisiin juuttuneet palestiinalaiset ovat jääneet, jopa jättäytyneet jälkeen. Hän vetosi palestiinalaisiin, jotta he tarttuisivat nyt käsillä olevaan tilaisuuteen ja olisivat mukana rakentamassa parempaa tulevaisuuttaan. 

”Tämä työpajan on tarkoitettu teidän parhaaksenne ja tavoitteemme on luoda teille kymmenessä vuodessa miljoona uutta työpaikkaa.  Yhdysvallat ei todellakaan ole unohtanut teitä”, kuului Kushnerin vetoomus. Mutta presidentti Trumpin hallintoon suhteensa katkaissut palestiinalaishallinto jätti lähettämättä edustajansa kokouspaikalle.

Jordanjoen länsirannan hallintopäämajastaan palestiinalaisten presidentti Mahmud Abbas lähetti presidentti Trumpille muistutuksen, etteivät palestiinalaisten kansalliset oikeudet ole kiinteistökauppaa eikä niistä tehtäisi diilejä.

Trump antoi vuorostaan julkisuuteen tiedotteen, missä hän totesi, ettei israelilaisten ja palestiinalaisten välillä milloinkaan syntyisi toivottua rauhaa, ellei se syntyisi nyt hänen virkakaudellaan. 

Bahreinin kokouksen jälkeen onkin jo ehditty pohdiskella, mitä suurin järjestelyin ja odotuksin aikaansaatu kokous jätti käteen. Kyynisimpien arvioiden mukaan se ei ainakaan kyennyt edistämään keskeisenä aiheena ollutta Israelin ja palestiinalaisten välistä sopua. 

Kokouksen kuluessa käydyissä puheenvuoroissa jäi lisäksi epäselväksi minkälainen sovintomalli olisi edes mahdollista saavuttaa. Puhujista kukaan ei halunnut tai uskaltanut lausua ääneen löytyisikö sovinto yhden vai kahden valtion ratkaisusta, tai ehkä palestiinalaisten ja Jordanian välisestä liittovaltiosuhteesta.

Puhujat olivat kuitenkin sitä mieltä, ettei nykyinen vuosikymmeniä jatkunut meno tuo ratkaisua vaan palestiinalaisten olot senkuin kurjistuvat, mikä vuorostaan heijastuu lähes koko arabimaailmaan.

Tästä on osoituksena Brittiläisen BBC-mediayhtiön ja amerikkalaisen Princetonin yliopiston yhdessä arabimaiden nuorten aikuisten, eli 18-29 vuotiaiden keskuudessa tekemä tuore kysely. Se osoittaa, että vastanneista arabinuorista, joukossa myös loppututkinnon suorittaneita, yli puolet harkitsee jättävänsä kotimaansa ja paremman tulevaisuuden perässä muuttoa muualle.

Tutkimus suoritettiin kuluneen talven ja kevään aikana kymmenessä eri arabivaltiossa sekä palestiinalaisalueilla, ja siihen osallistui kaikkiaan 25.000 vastaajaa. 

Tutkijat pitivät tulosta hälyttävänä, sillä se osoittaa arabinuorten menettäneen luottamuksensa päättäjiin, jotka eivät ole kyenneet vastaamaan nuorten moniin ongelmiin, kuten suureen nuorisotyöttömyyteen. Lisäksi moni haluaa jättää levottomuuksien riivaaman ja yhä radikaalimmaksi ja suvaitsemattomammaksi muuttuneen alueen ja rakentaa itselleen uuden ja paremman elämän muualla.

                

Tämä sekä monet muut tutkimustiedot olivat Bahrainin kokousjärjestäjien tiedossa, kun kokouksen pääaiheeksi valikoitui talous ja alueellinen hyvinvointi eikä politiikka.

Tosin, taloudellisesti vakaa mutta turvallisuudestaan huolestunut Israel jäi odottamaan kokoukselta jonkinlaista viittausta alueen uhkakuviin, sillä historia on osoittanut, ettei joidenkin arabivaltioiden sokea Israelin vastaisuus eikä palestiinalaisten todellisuudesta irrotettu kansallismielisyys voi johtaa sovintoon, niin kauan kuin tosiasiat on haluttu jättää tunnustamatta. Toisin sanoen, Israel kaipaa valtionsa tunnustamista turvallisten ja puolustettavien rajojen sisällä.

Mutta Israelin, ja myös joidenkin arabimaiden kannalta kokouksen yhtenä saavutuksena oli kuitenkin se, että Israel, virallisten suhteiden puuttuessa, tunnustettiin Bahrainissa keskustelukumppaniksi. Paikalla olleet israelilaiset, myös median edustajat, kertoivat kokemastaan myönteisestä suhtautumisesta, jopa VIP-kohtelusta. 

Samassa hengessä isäntämaan Bahrainin ulkoministeri, sheikki Khalid bin Ahmed al-Khalifa antautui Israelin lehdistön pitkään ja kattavaan haastatteluun, missä hänen ydinviestinsä oli, että Israelilla on täysi oikeus olemassaoloonsa ja että Lähi-idässä löytyy valtioita, jotka haluavat päätyä rauhansopimukseen juutalaisvaltion kanssa.

Mutta toimisiko haastattelu tienviittana laajempaan lähentymiseen, sitä täytynee odottaa, kunnes Persianlahden vastakkaisella rannalla sijaitseva Iran lopettaa Israelin uhkaamisen.  

Mutta aivan kuin muistutuksena ja esimerkkinä aiemmin lähes mahdottomana pidetystä rauhantilasta, niin juuri viime viikolla tuli kuluneeksi 40 vuotta Israelin ja suurimman arabimaan Egyptin välisen rauhansopimuksen solmimisesta. Olivathan maat kolmen vuosikymmenen aikana käyneet neljä veristä sotaa.

Tuon päivän kunniaksi presidentti Reuven Rivlin totesi Egyptin toimivan oivana esimerkkinä rohkeiden johtajien, kuten presidentti Anwar Sadatin ja pääministeri Menachem Beginin aikoinaan osoittamasta tahdosta lopettaa vihanpito. Jos se nähdään yhteinen päämäärä, niin rauha on saavutettavissa yllättävänkin nopeasti, arvioi Israelin presidentti. 

 

Näinä aikoina voi uskoa myös ihmeisiin, sillä niin uskomattomalta kuulosti shiiaislamilaisesta Bahrainista viime viikolla kantautunut tieto, minkä mukaan pääkaupungista Manamasta oli löytynyt pieni juutalainen synagoga tai oikeammin rukoushuone, missä lukuun ottamatta harvoja ruumiin siunaustilaisuuksia, ei milloinkaan aiemmin ole kyetty pitämään kymmenen juutalaisen miehen läsnäoloa edellyttämää jumalanpalvelusta.

Yhtenä aamuna viime viikolla se kuitenkin onnistui, kiitos kansainvälisen kokousväen joukossa olleiden juutalaisedustajien, jotka hartauden jälkeen Israelin televisiossa näytetyissä kuvissa tanssivat ja lauloivat heprealaisia lauluja.

Bahrainissa, missä myös minä raportointimatkoillani muutaman kerran kävin, asuu kourallinen Irakista aikoinaan lähteneitä juutalaisia. Mm muutama vuosi sitten Bahrainin YK-suurlähettiläänä toimi maan juutalaisnainen.

Selvästi pettymyksen puolelle voi viime viikon monista tapahtumista panna Jerusalemissa järjestetty Yhdysvaltojen, Venäjän ja Israelin turvallisuusasiantuntijoiden strategiatapaaminen. Siihen oli etukäteen kohdistunut suuria odotuksia ja vaikka kokouksen tuloksista ei paljon tietoa julkisuuteen tullutkaan, niin ainakin Israelille kerrotaan lähes iskuna vasten kasvoja tulleen venäläisedustajan ilmoitus, että Venäjä pitää Irania edelleenkin liittolaisenaan, jolla on oikeus auttaa omaa liittolaistaan Syyriaa ja sen presidenttiä Bashar Assadia.

Israel oli arvioinut Venäjän tukevan Israelin ja Yhdysvaltojen näkemystä, minkä mukaan Syyrian tilanteen rauhoittamiseksi siellä olevat iranilaisasemat pakotettaisiin vetäytymään. Vastaavasti Israel ei näkisi syytä jatkaa iskuja Syyriassa ja olisi antanut varovaisen tuen Assadin vallan jatkumiselle. Mutta tästä ei ainakaan tässä tapaamisessa kyetty sopimaan.

Mutta heti perään pääministeri Netanjahun kuultiin kertovan, että presidentti Putin on myöhemmin tänä vuonna tulossa vierailulle ja mahdollisesti viimeistään silloin Iranin läsnäolo Syyriassa tulee uudestaan esiin. Tapaamisen aikana kävi myös ilmi, että Israelin ja Venäjän sotilasesikuntien välinen yhteydenpito sujuu ongelmitta. 

 

Gazasta jatkuneet polttopulloiskut ovat taas kerran ärsyttäneet israelilaisia, jotka moittivat pääministeri Netanjahun osoittamaa haluttomuutta ratkaista ongelma sotilaallisesti. Viime viikolla oli toista sataa polttopulloiskua, jotka Israelin puolella polttivat hehtaarikaupalla peltoja ja metsiköitä, minkä seurauksena alueen asukkaat ovat asuinolosuhteiden tahallisesta pilaamisesta päättäneet vedota YK:hon. Olivathan Israelin eteläosien asukkaat myös vuonna kärsineet pitkään samasta ongelmasta. 

Gazaa hallitsevan Hamasin johdon kerrottiin nyt viikonvaihteessa hyväksyneen Egyptin uusimman rauhanvälityksen, mikä ainakin tähän aamuun mennessä on suhteellisen hyvin pitänyt. Mutta tämä tilanne on koettu monesti aikaisemminkin eikä polttopullo-ongelman uskota kadonneen mihinkään. 

 

Syksyksi määrätyt uudet parlamenttivaalit eivät ole jättäneet israelilaisia rauhaan, sillä niin kiihkeät ovat puoluekentällä viime aikoina tapahtuneet käänteet olleet. Lähes päivittäin on esitetty uusia puolueliittymiä, uusia vaaliohjelmia sekä ehdokaslistoja.

Syy tähän melko sekavaksi muuttuneeseen sisäpoliittiseen tilanteeseen löytyy huhtikuussa tasapeliin päättyneistä edellisistä vaaleista, kun uuden hallituksen muodostajaksi nimetty Netanjahu epäonnistui tehtävässään.

Välttääkseen muodostamistehtävän antamisen toiselle puoluejohtajalle Netanjahu kokosi parlamentissa nopeasti enemmistön, joka teki poikkeuksellisen päätöksen hajottamalla itsensä sekä määräämällä uudet vaalit. 

Tuon päätöksen jälkeen Israelin puoluekenttään on iskenyt suomeksi sanottu krapula, joka on saanut puolueet miettimään uudestaan kansantaloudelle hyvin kalliiksi todettujen uusien vaalien järkevyyttä, varsinkin kun niiden ei uskota muuttavan nykyistä pattitilannetta.

Netanjahun nykyistä hallitusta vastustava keskusta-vasemmistolainen oppositio, on nyt ryhtynyt keräämään voimia ja kannatusta ja on jopa onnistunut houkuttelemaan mukaansa politiikan jo jättäneitä tunnettuja veteraaneja. 

Paluun tekevistä ehkä tunnetuin on Ehud Barak, vuosikymmen sitten vaikuttanut työväenpuoluetta edustanut pääministeri ja entinen armeijan komentaja. Nyt hän on vaaleja silmällä pitäen kokoamassa uutta ehdokaslistaa ja on samalla julistanut, kenen tahansa toisen kuin Netanjahun kelpaavan pääministeriksi. 

Tuo Netanjahun korvaava näkemys on pikkuhiljaa uponnut israelilaisiin, sillä kunnianhimoinen, pitkään vallassa ollut ja nyt korruptiosyytteitä odottava Netanjahu nähdään oman nahkansa pelastamiseksi rikkovan kaikkia pelisääntöjä, mikä jopa hänen omassa puolueessaan on herättänyt kapinahenkeä.

Lisäksi Netanjahun loputon taktikointi syytteeseen joutumistaaan vastaan alkaa kyllästyttää kansaa, minkä lisäksi se uusien vaalien muodossa tulee veronmaksajille hyvin kalliiksi. Monet ovat myös alkaneet epäillä Netanjahun mahdollisuuksia voittaa vaalit.

Netanjahun kikkailu saavutti huippunsa muutama päivä sitten, kun kävi ilmi, että hänen liittolaisensa, Parlamentin knessetin puhemies oli ehdottanut kansanedustajille vaalien sekä parlamentin hajottamisen peruuttamista. Ehdotusta pidetään jopa Israelin olosuhteissa niin poikkeuksellisena, että joukko lainoppineita on nyt värvätty sitä miettimään.

Samanaikaisesti on heitetty ilmoille ehdotus yhtenäishallituksen muodostamisesta, josta kokemuksia on 80-luvulta. Siitä huolimatta, että oppositio ehdotuksen hyväksyisikin, niin Netanjahua ei haluta vaihtuvaksi pääministeriksi. Kansainvälisistä suhteistaan ja tunnettavuudestaan huolimatta, niin Israelissa hän on viime aikoina muuttunut monelle lähes punaiseksi vaatteeksi. 

Syyskuun uusintavaalit ovat edelleen näköpiirissä, mutta Israelin poliittisessa tilanteessa ehtii tapahtua vielä paljon. Lisäksi on muistettava, että sodan vaara Persianlahdella saattaa vetää myös Israelin mukaansa ja silloin jos koskaan tarvitaan kansallista yhtenäisyyttä. 

 

Ja lopuksi hieman kevyempää: Kaksi Israelin itsenäisyyssodassa 70 vuotta sitten Jordanian armeijan vangiksi joutunutta ja sittemmin vapautettua veteraania tapasi pitkän ajan jälkeen toisensa jokin aika sitten. 

Yhdeksänkymppisten veteraanien jälleennäkemisen paikkana oli sydäntautiosasto Jerusalemin sairaalassa, missä miehet, toisistaan tietämättä, olivat toipumassa sydänleikkauksista, jotka sama lääkäri oli heille suorittanut. Jälleennäkeminen oli omaisten mukaan ollut sydäntä koskettava.