Hannele Suortti: Idän diasporajuutalaistyön muurinvartijakirje 27.2.2019
”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä.” Joh. 1:12.
Shalom rakkaat rukousystävät!
Tätä jaetta lukiessa ei voi muuta kuin sydämestään riemuita, ylistää ja kiittää Jumalaa. Meistä ei yksikään olisi tänä päivänä uskossa Jeesukseen ja matkalla taivaskotiin, ellei Jumala olisi antanut meille voiman tulla Hänen lapsikseen. Meidän pelastuksemme on suurta Jumalan armoa ja yksin hänen tekonsa. Jumala rakasti niin paljon meitä syntisiä luotujaan, että tuli ainoassa Pojassaan Jeesuksessa tänne maailmaan ja sovitti meidät kaikki itsensä kanssa. Meidän osuutemme on vain ottaa vastaan tämä mittaamattoman suuri pelastuksen lahja. Ei yhtään mitään muuta.
Kun Jeesus lähetti opetuslapsensa viemään evankeliumin Ilosanomaa, hän käski heidän viedä sen kaikkialle maailmaan, kaikille kansoille, kaikille luoduille, alkaen Jerusalemista. Jotta tämä valtavan suuri tehtävä voisi ikinä onnistua, hän lupasi: ”Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailmanajan loppuun asti.” Jeesus on onnistumisen ainoa takuu. Jeesus sanoi: ”Ilman minua te ette voi mitään tehdä.”
Jeesus ei sanonut, eikä myös antanut lupaa siihen, että yksi kansa pitäisi jättää, tai olisi lupa jättää, täysin tämän käskyn täyttämisen ulkopuolelle. Meidän on totuuden nimissä kuitenkin tunnustettava näin tapahtuneen. Herramme käsky: ”Ensiksi juutalaisille ja alkaen Jerusalemista” unohtui varsin pian. Seurasi pitkä, pimeän musta, surullinen, vihan ja hävittämisen aika. Vielä kun 1986 Herra vei meidät aloittamaan juutalaislähetystä entisen Neuvostoliiton maissa, jouduimme lähtemään Suomen Siionista suurten erimielisyyksien keskeltä. Vain harvat pitivät juutalaislähetystyötä lainkaan tarpeellisena. Sama tilanne vallitsi työkentällämme. Ja kentillämme, sitä mukaan kuin Herra vei meitä laajentamaan työtä maasta toiseen. Oma kansamme juutalaiset tiesivät Jeesuksesta yleensä vain sen, että Hän on ”pakanoiden jumala, jonka nimissä meitä juutalaisia on aina vihattu ja tapettu.” Kristillisten seurakuntien kynnys oli juutalaisille niin korkealla, että jos joku harva halusi joskus edes yrittää sen ylittämistä, se osoittautui miltei mahdottomaksi. En ole vieläkään unohtanut kunnioitetulta moskovalaiselta pastorilta saamaani neuvoa ja nuhdetta: ”Etkö sinä, tyttö, käsitä, että juutalaiset ovat Jumalan kiroama kansa, miksi tuhlaat aikaasi heidän kanssaan ja toimit vastoin Jumalan Sanaa?” Ajatelkaa, vielä 30 vuotta sitten oli näin ja paljon myöhemminkin ja valitettavasti vielä tänäänkin on hyvin usein näin.
Jos me Jeesuksen opetuslapsina olisimme toimineet Opettajamme ja Lähettäjämme tahdon mukaan suhteessa juutalaiseen kansaan, saattaisi tilanne tänä päivänä koko maailmassa olla aivan toisenlainen. Olisiko niin, niin kuin rakas kunnioitettu veljemme Kaarlo Syväntö kerran sanoi: ”Jos me olisimme toimineet Jeesuksen käskyn mukaan ja vieneet evankeliumin joka paikalla, minne ikinä olemme lähettejä lähettäneet, ”ensiksi juutalaisille”, niin Jumala olisi siunannut työn muiden kansojen keskuudessa sillä tavalla, että pakanoiden luku olisi jo tullut täyteen ja Jeesus olisi jo tullut takaisin?” Uskon veljemme olleen oikeassa.
Rukous– ja kiitosaiheita:
- Kiitetään Jumalaa, että Hänen armostaan meillä on vielä ”tämä päivä” viedä pelastuksen Ilosanomaa juutalaiskansalle kaikkialla maailmassa. Myös idän kentillämme. Me emme voi muuttaa menneisyyttä, mutta me voimme rukoilla, että tänään ja tulevina päivinä me saisimme armon ymmärtää ja toimia oikein.
- Moskovan rakas Nonnamme kiittää rukouksista. Nonna sanoo, että Herra tuo uusia juutalaisia kokouksiin ja työn yhteyteen ja hän pyytää jatkamaan tätä rukousta. Kelit ja sääolosuhteet ovat Moskovassa kovasti huonot, Nonna pyytää rukoilemaan, että Herra varjelisi rakkaamme, jotka monet ovat kovin iäkkäitä, mutta katsomatta keleihin he lähtevät liikkeelle ja tulevat jopa useilla eri kulkuvälineillä pitkien matkojen takaa, päästäkseen Herran huoneeseen. Yksi kokouskäynti saattaa kestää yli kuusi tuntia matkoineen.
- Kishinevin työtoverimme pyytävät rukousta Grigori-veljemme puolesta, joka on sairaalassa ja kärsii hyvin monista eri sairauksista.Rukoillaan myös Jelenan perheen puolesta. Äiti-Jelena on itse hyvin sairas. Sen lisäksi hän joutui kuulemaan hyvin vaikean uutisen poikansa, 50, syöpädiagnoosista. Koko perhe tarvitsee nyt suuressa ahdistuksessaan Jumalan apua ja voimia.
- Tatjana-sisaremme joutui tammikuussa kokemaan puolisonsa yhtäkkisen poislähdön. Hän ei ole vielä läheskään selvinnyt syvästä surustaan ja kaipuustaan ja sen lisäksi hän joutuu nyt itse leikkaukseen. Tatjanalla epäillään syöpää. Tatjana on vasta 65-vuotias. Miehensä oli saman ikäinen kuollessaan. Kummatkin ovat juristeja. Lapset asuvat Israelissa. Tatjana on ihanasti uskossa Jeesukseen, Messiaaseen. Rukoillaan tämän rakkaan sisaren puolesta. Herra Jeesus voi tehdä ihmeen hänen terveytensä kanssa!
- Kishinevin työntekijämme pukevat sanoiksi sen, mikä tulee jatkuvasti ilmi keskusteluissani eri työkohteittemme työntekijöiden kanssa: Rukoilkaa meille ymmärrystä Pyhältä Hengeltä auttaa näitä rakkaita ihmisiä heidän niin moninaisissa ongelmissaan ja tarpeissaan. Tämä on todella hyvin tärkeä rukouspyyntö.
- Orgejevissa kiitetään Ljudmilan uskoon tulosta Jeesukseen. Gleb-veljemme, 92, on täysin sokeutunut. Leikkausta ei enää pystyttä tekemään korkean iän takia. Rita on sairastunut sydäninfarktiin. Hän ei vielä ole tehnyt uskonratkaisua, rukoillaan Ritan puolesta. Viktor ja Nadja sairastavat. Ja vielä Silvia-sairaanhoitajamme pyytää rukousta lapsityön puolesta ja oman 12-vuotiaan lapsen lapsensa Mishan puolesta. Rukoillaan, että Jeesus vahvistaa näitä kaikkia lapsia uskossa ja pitää heidät lähellään. Myös kaikkialla muualla työmme yhteydessä olevat juutalaislapset ja -nuoret tarvitsevat esirukouksiamme.
- Silkkitien Petjamme on kotiutunut leikkauksesta ja on jo kovasti ahkeroinut työssään ja tehnyt matkoja myös eri puolille laajaa työkenttäänsä ehtiäkseen käydä tapaamassa kaikkia juutalaisiamme, ennen kuin hän joutuu uudelleen leikkaukseen. Edessä on Petjan mukaan vielä kaksi leikkausta. Petja pyytää rukoilemaan erityisesti iäkkäiden rakkaittemme puolesta, jotka kärsivät kylmistä säistä heikoissa asunnoissaan ja sairastuvat. Rukoillaan myös Petjan itsensä puolesta. Jeesus voi auttaa niin, ettei Petjan tarvitse enää mennä leikkauksiin.
- Transnistrian Benderystä Natalia-äiti kiittää Herraa ja esirukoilijoita. Hänen rekisteröinti- ja asuntoasiansa ovat järjestymässä. Herra on auttanut. Kaiken tultua lopullisesti kuntoon, Natalia saa luvan laittaa lapsensa päivähoitoon ja pääsee itse kokopäiväiseen työhön elättääkseen yksinhuoltajana perheensä. Paperiasioitten järjestymistä odotellessaan Natalia on kerännyt pulloja ja pessyt autoja saadakseen rahaa ruokaan.
- Jatketaan rukousta Tatjanan, Georgin ja Lev-vauvan puolesta. Georgi tarvitsee työpaikan jostain ei kovin kaukaa kodista, että hänen ei tarvitsisi lähteä uudelleen Venäjän puolelle etsimään töitä. Moldovalaiset vierastyöläiset elävät yleensä Venäjällä hyvin huonoissa olosuhteissa ja monet ovat näillä matkoilla tyystin kadonneet. Rukoillaan, että nuoren Georgi-isän ei tarvitsisi lähteä, vaan hän saisi jäädä perheensä luokse pitämään huolta heistä.
- Tiraspolin pastorimme, hänkin Jura, pyytää esirukousta kaikkien seurakuntansa sairaiden puolesta. Laitan vain nimet: Mark, Mihail, Anna, Olga, Galina, Esfir, Anna, Leonid ja Juran oma puoliso Vera, jolla on vaikeita ongelmia terveytensä kanssa. Myös Jura pyytää rukoilemaan, että juutalaisjärjestö Hessed lakkaisi painostamasta kaupungin juutalaisia ja estämästä heidän tulemistaan messiaanisiin kokouksiin.
- Rybnitsasta Mihail-pastorimme pyytää rukousta lapsi- ja nuortentyön puolesta. Ja myös vanhusten puolesta. Monet sairastavat, kun vielä säät ovat viileitä ja epävakaisia. Sen lisäksi ihmiset joutuvat elämään heikolla ravinnolla, siksi ei ole vastustuskykyä. Mihail kertoo ruokatarvikkeiden hintojen nousseen todella paljon viime aikoina, jopa 60%. Vanhusten ja invalidien eläkkeet eivät ole vastaavasti nousseet, eikä palkatkaan. Eläkkeet Transnistriassa ovat 20-80 euroa kuukaudessa. Tämän pitäisi sitten riittää kaikkeen elämiseen, mikä on täysi mahdottomuus. Kyselin hintoja esimerkiksi: Maito maksaa euron litra, voi 2,5 euroa puoli kiloa, tiu munia euron, naudanliha 5 euroa, rahka 3,5 euroa… Työntekijämme kertoi maksavansa 80 euroa yhtiökuluja kaksiostaan. En löydä mitään sanoja tällaiselle puutteessa ja köyhyydessä elämiselle. Jumala rakas, auta oman juutalaisen kansasi vanhuksia ja sairaita, näitä Israelin todella köyhiä!
- Lopuksi Moldovan tubityön rukousaiheet: Kiitetään Herraa, että Nikoletta, 16, on saanut tulla uskoon Jeesukseen. Rukoillaan Nikolettan ja kaikkien uskossa olevien pienten rakkaitten puolesta tubilaitoksissa. Siunataan Anatoli-sairaalatyöntekijäämme hänen mittavan arvokkaassa ja vaativassa työssään näiden sairaiden lasten parissa.
- Anatoli pyytää meitä rukoilemaan pienen puolitoista vuotiaan Angel-pojan puolesta, joka on hyvin vakavasti tubisairas. Angelin äiti toi pojan sairaalaan, mutta häntä ei ole sen jälkeen näkynyt eikä kuulunut. Niin usein vanhemmat vain jättävät lapsensa hänen sairastuttuaan, sitten katoavat aina edes sanomatta, että eivät aio hakea lasta enää takaisin kotiin. Rukoillaan, että Angelin tilanteessa ei ole tällaisesta kysymys.
Taas on niin valtavan paljon kertynyt näitä rukousaiheita! Työ on hyvin suuri ja laajalla. Sen piirissä on noin 2400 ”omaa juutalaistamme” ja noin 250 tubilasta. Siksi tarpeita riittää. Kohdemaat eivät myöskään ole niitä helpompia. Kiitos Herralle teistä jokaisesta, jotka olette kuulleet Pyhän Hengen kutsuvan äänen ja laittaneet olkanne kantamaan vastuuta näistä diasporassa, karkotuksessa, vielä elävistä juutalaisista! Niin kuin myös Moldovan tubilapsista!
”Ei Herra hylkää kansaansa eikä jätä perintöosaansa.” Psalmi 94:14.
Hannele