Idän diasporajuutalaistyön muurinvartijakirje 5.5.2021

”Koska me siis olemme tulleet uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. (Room. 5:1)

Shalom, rakkaat Muurinvartijat!

Olemme siunattuja, että tämän levottoman ja epästabiilin ajan keskellä meidän sisällämme, on Jumalan antama rauha Jeesuksessa Kristuksessa. Kun puhutaan Jumalan antamasta rauhasta, Shalomista, kyseessä on paljon enemmän, kuin vain kyky ottaa elämämme myrskyt tyynesti vastaan. Shalom on rauha, joka ei ole meidän tuntemuksistamme kiinni eikä sitä voi teeskennellä. Shalom on rauha, joka ei katoa tiukan paikan tullen. Muistakaamme mitä Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko levoton älköönkä pelätkö”. (Joh. 14:27)

Viime viikonloppuna sain palata mielessäni uudelleen pääsiäistapahtumiin, kun idässä on vasta vietetty pääsiäistä ja sain useita Hristos voskres! -tervehdyksiä rakkailta veljiltä ja sisarilta Venäjältä ja Moldovasta. Ja vaikka me täällä Suomessa olemme jo lähellä helatorstaita ja helluntaita, on hienoa ja rohkaisevaa jälleen kerran todeta, että Jeesus, juutalaisten Messias ja maailman Vapahtaja, on noussut kuolleista ja elää! Tervehdyksensä mukana Idän diasporajuutalaistyöntekijät pyysivät välittämään lämpimät terveisensä ja Jumalan rauhan toivotuksensa kaikille teille, rakkaat Patmoksen tukijat ja ystävät!

Perjantaina 30. huhtikuuta meillä oli Idän diasporajuutalaistyön yhteinen rukous- ja paastopäivä. Kiitos kaikille suomalaisille, jotka rukoilitte Radio Patmoksen Suomi rukoilee  -ohjelman mukana. Nauhoitin kännykälläni pienen pätkän, kun Seppo ja Anja Räike rukoilivat Moldovan rukousaiheiden puolesta ja lähetin sen työntekijöillemme kertomalla heille, että näin Suomessakin oltiin samana päivänä rukouksessa mukana.

Kenttien tilannekatsaukset, kiitosaiheet ja rukouspyynnöt:

Moskovan Nonna-sisaremme lähettää pääsiäisterveisiä meille kiittäen rukouksistamme ja tuestamme. Pokrovkan dokumentointiasiat eivät ole edenneet vieläkään ja nyt Venäjällä on pitkät, kymmenen päivän mittainen juhlakausi. ”En tiedä miksi tämä kestää niin pitkään, mutta opettelemme tässäkin asiassa odottamaan ja luottamaan Herraan”,  Nonna kirjoittaa WhatsApp-viestissään.

Kishinevistä tuli rukouspyyntö jo pitemmän aikaa Parkinsonin tautia sairastaneen Tatjanan puolesta. Tauti on pahentumassa ja Tatjanan liikkuminen ja itsestään huolehtiminen on hyvin vaivalloista. Tatjana saa apua paikalliselta juutalaisjärjestöltä ja on siitä hyvin kiitollinen Jumalalle.

Rukoillaan myös sydänsairautta potevan Valentinan, murtumasta ja käsileikkauksesta toipuvan Galinan sekä jalkakivuista kärsivän Jurin puolesta.

Transnistrian Rybnitsan työntekijämme Misha ja Irina kertoivat kolmen seurakuntalaisen siirtyneen iäisyyteen lyhyen ajan sisällä. Tämä on hyvin surullinen uutinen ja Mishalle ja Irinalle todella raskasta. Pyydän, ystävät, rukoilemaan surevien läheisten puolesta, että he saisivat Herralta lohdutusta ja rauhaa sekä Mishalle täydellistä parantumista keuhkokuumeesta, ja että Mishalla ja Irinalla olisi voimia ja kykyä olla omaisiansa surevien läheisten tukena. Erityisen raskasta on Nina-äitinsä menettäneellä Viktorilla, joka itsekin on vuodepotilaana kotonaan.  Rukoillaan myös Anatolin  puolesta, joka sairasti koronan ja hänen toinen jalkansa jouduttiin amputoimaan.  Myös Anatolin vaimo sairasti koronan.

Tubisairaalassa oli  huhti- toukokuun vaihteessa 34 potilasta. Koronatilanteen parannuttua sairaalan väliaikainen Covid-osasto on suljettu. Olen tästä kertonut jo aiemminkin. Työntekijämme Anatoli sai huhtikuun aikana pitää 12 raamattutuntia lapsille ja nuorille. Yksi nuorista, 16-vuotias Timur antoi sydämensä Jeesukselle. Viikko sitten pyysinkin Timurin puolesta rukousta ja haluan kertoa hänestä hieman lisää.

Timur sairastaa tubia ja diabetesta. Nuorukaisen isä kuoli tuberkuloosiin, äitinsäkin on vakavasti sairas. Timurin isoveli on invalidi. Näin perheen ainoa työkykyinen henkilö on Timur, joka keräsi pulloja ja metalliromua kierrätykseen ja teki töitä muiden kyläläisten pelloilla saadaksensa perheelleen ruokaa. Nyt, kun Timur ja äitinsä ovat tubisairaalassa hoidossa, he ovat onnekkaita siinä, että heillä on ruokaa ja lämmin vuode.  Kiitos, ystävät, että muistatte Anatoli-veljeämme rukouksin ja annatte rakkaudenlahjanne Patmokselle tubityöhön!

Varmasti muistatte, ystävät,  punahukkaa (autoimmuunisairautta)  ja tuberkuloosia sairastavan Angela-tytön, jonka puolesta olemme rukoilleet viime vuonna. Sain uuden rukouspyynnön, että rukoilisimme  sekä Angelan että hänen juuri vankilasta vapautuneen äitinsä puolesta.

Rakkaat Muurinvartijat, jatkakaamme rukousta ja Jumalan tahdon etsimistä työn jatkajan löytymiseksi Keski-Aasian työhömme.

Aurinkoista kevättä, voimia ja Kristuksen rauhaa teille!

ANDRES KOSKELAINEN