Silja Lima: Muurinvartijakirje 27.7.2020

Hei rakkaat ystävät Suomessa,

Tervehdys taas täältä Fortalezasta, Brasiliasta. Olemme päässeet aloittamaan toimintoja keskuksella. Vähitellen osavaltion ja kaupugin johto ovat hellittäneet karanteenisääntöjä.

Uutisissa täällä puhutaan että olemme viimein saavuttaneet tasauman tai kurvin kääntökohdan koronavirus tartunnoissa ja kuolleissa, mutta covid-19 virukseen kuolee Brasiliassa edelleen yli 1000 päivässä. Meidän osavaltiossa numeroissa on jotain laskua nähtävissä ja nyt kaupat ja ravintolatkin ovat auki, kirkot saavat kokoontua hygieniamääräyksiä noudattamalla. Kaikkialla hengityssuojien käyttö on pakollista.

Olemme jakaneet lapsia pieniin n. 7 lapsen ryhmiin ja aloittaneet tukiopetustunnit. Haastavaa on saada lapsia jaksamaan kuumassa ilmassa hengityssuojat kasvoilla. Käsienpesujen sekä omien juomapullojen ja mukien kanssa joudumme hieman pelailemaan, mutta kaikki on lähtenyt ihan hyvin käyntiin.

Koulut ovat edelleen kiinni ja nyt näyttää todennnäköiseltä, että tämä jatkuu jouluun saakka. Yksityiskouluissa pidetään etätunteja, mutta kaupungin kouluissa perheille on annettu vain lista kirjansivuista tai tehtäviä Whatsappin kautta, joita sitten olisi tulostettava.

Näiden lasten koulunkäynti on normaalistikin aika haastavaa ja hajanaista ja nyt huolenamme onkin, että osa vanhemmista oppilaista saattaa jättää koulun kokonaan kesken.

Olemme aloittaneet yläastelaisille nyt englannin ja matikan tunteja toivoen, että voisimme heitä rohkaista ja innostaa jatkamaan koulussa. Alle puolella Fortalezan köyhien slummiealueiden asukkaista on peruskoulun päättötodistus.

Tukiopetustuntien kautta jaamme myös lapsille esimerkiksi hedelmiä, jogurttia tai maitoa ja viime viikkoina olemme erityisesti lisänneet näitä välipaloja nähdessämme lasten ravinnon heikentyneen viime kuukausina monissa kodeissa.

Äitien kanssa olemme myös palanneet viikottaisiin tapaamisiin. Monille heistä nämä hetket ovat tärkeitä hengähdyshetkiä arjen keskellä. Aloitamme yhdessä jutustelemalla viikon kuuumisista, jaan Raamatusta pienen rohkaisun sanan ja rukoilemme yhdessä. Sen jälkeen teemme jotain pientä askartelua tai käsityötä, jossa äidit rentoutuvat ja viettävät aikaa yhdessä.

Olemme iloinneet näissä tapaamisissa syntyneistä ystävyyksistä ja tuesta, jota  äidit ovat yhä enemmän alkaneet tarjota toisilleen. Slummissa on paljon riitoja ja paha olo perheiden välillä usein leviää ja yltyy lapsilta tai nuorilta vanhemmille ja toisinpäin. Uskon, että näissä ryhmissä olemme rakentaneet siltoja äitien välille, jotka muuten eivät juttuun tulisikaan.

Jalkapallotreeneihinkin saatiin viimein lupa ja poikia on kentän laita aina täynnä. Kiitos kaikille kummeille ja ystäville jotka ovat lahjoittaneet näiden poikien elämiä ajatellen. Olemme saaneet varustettua jalkapalloporukkaa hyvin ja enää ei kukaan pelaa paljain jaloin. Pojat kulkevat ylpeinä peliasuissaan ja välillä pienempiä saan komentaa viemään nappikset kotiin, jottei niillä tultaisi tukiopetustunneillekin.

Karanteenissa tiivistynyt ja kiristynyt stressi helpottuu kentällä ja pojat juoksevat ja hikoilevat ainakin osaa tilanteen levottomuutta pois. Jengien ja rikollisuuden voimistuessa ja työttömyyden ja köyhyyden vain kasvaessa koronaaikana näemme kasvavan määrän poikia ja nuoria miehiä toimettomina ja ilman suunitelmia ja unelmia.

Rukoilemme, että voimme kulkea näiden poikien rinnalla ja antaa heille positiivisia syitä ylpeyteen ja itsevarmuutta yrittää olla enemmän kuin mitä he ympärillään näkevät. Vahvistaa uskoa työntekoon ja antaa rehellistä mallia mieheyteen ja aikuisuuteen. Rukoilethan kanssamme näiden poikien tulevaisuuden puolesta.

Kiitos rakas ystävä rukouksistasi ja avusta. Jatkathan rukouksessa näiden perheiden puolesta. Monien haasteiden edessä luotamme Jumalan rakkauteen ja huolenpitoon, että Slummikeskus Taivas saa jatkaa turvapaikkana toimimista slummin rauhattomuuden keskellä.

Siunauksin,

SILJA LIMA