Arkeologia avaa Raamatun maailmaa – Eero Junkkaala Aamuvieraana

Usko, joka johti arkeologian pariin

Junkkaala kertoi tulleensa uskoon 14‑vuotiaana, ja Raamatusta tuli heti rakas. Pian heräsi kysymys: “Mitä me voidaan oikeasti tietää?” Teologian opinnot toivat eteen ristiriitaisia väitteitä arkeologian ja raamatuntutkimuksen välillä, mikä sai hänet etsimään vastauksia käytännön tutkimuksen kautta. Hän sanoi aloittaneensa työnsä halusta selvittää, mikä todella pitää paikkansa – ja tuo matka jatkuu yhä.

Arkea kaivausruutujen äärellä

Arkeologin työ Junkkaalan kuvaamana on kaikkea muuta kuin seikkailuelokuvia. Päivä alkaa viideltä aamulla, ja kaivauspaikalla edetään kerros kerrokselta 5×5 metrin ruuduissa. “Rapsutellaan ja siirrytään alaspäin,” hän kuvaili. Useimmiten löydöt koostuvat ruukunsirpaleista, jotka ajoitetaan niiden muotojen, värien ja polttotekniikan perusteella. Tarvittaessa apuna käytetään hiili‑14‑ajoitusta, joka antaa Vanhan testamentin ajalle tyypillisesti noin viidenkymmenen vuoden tarkkuuden.

Kaivauksia syntyy sekä suunnitelmallisesti että sattuman kautta. Esimerkiksi tielinjauksia rakennettaessa voidaan törmätä muinaisjäännöksiin – “Stop, ei rakennetakaan”, hän muisteli erästä tapausta Nasaretissa.

Arkeologia ja Raamattu – rinnakkain kulkevia todellisuuksia

Junkkaalan mukaan suurin osa Israelin kaivauksista ei suoraan liity Raamattuun, vaikka ne tapahtuvat Raamatun maassa. Silti hän muistutti tärkeästä periaatteesta:

“Absence of evidence is not evidence of absence.” Todisteiden puute ei ole todiste etteikö asiaa olisi ollut.

Esimerkiksi Jerikon kohdalla kerrostuman puuttuminen ei hänen mukaansa tarkoita, ettei sitä olisi ollut – aikojen saatossa kerroksia myös häviää.

Kuningas Daavidista käyty keskustelu nousi esiin. Junkkaala totesi, että Daavidin ajan arkeologiset jäljet ovat niukat, mutta ratkaiseva löytö oli stelassa oleva maininta “Daavidin huoneesta”, jonka hän sanoi “naulanneen” henkilön historiallisuuden. Salomon nimeä ei ole löydetty, mutta useissa kaupungeissa on portteja, joita laajasti pidetään Salomon aikaisina. Arkeologiassa varmuudet ovat kuitenkin harvinaisia: tulkinnat voivat vaihdella tutkijoiden välillä.

Jeesuksen ajan Jerusalem ja pyhien paikkojen traditio

Jeesuksen elämänvaiheista on Junkkaalan mukaan vaikea löytää konkreettisia jälkiä: “Hän kulki sandaalit jalassa Kapernaumin rantahiekassa. Ei näy jälkiä enää.” Sen sijaan pyhien paikkojen perinteet ovat keskeisiä. Junkkaala totesi suoraan: “Puutarhahauta ei ole aito,” sillä sen traditio on vain reilun sadan vuoden mittainen. Pyhän haudan kirkko Jerusalemin vanhassa kaupungissa sen sijaan ulottuu 300‑luvun perinteeseen ja liittyy Konstantinuksen ajan kirkonrakennukseen.

Lisäksi Jeesuksen ajan ihmisistä on löydetty arkeologisia viitteitä, kuten ylimmäisen papin Kaifaan puuarkku ja Pontius Pilatuksen nimi kiveen hakattuna. Junkkaalan mukaan on “huvittavaa, että nämä kaksi Jeesuksen kärsimyshistoriaan liittyvää konnaa joutuvat nykyään todistamaan hänestä museossa”.

Arkeologia ja usko – eri tehtävät, sama todellisuus

Junkkaala painotti, ettei tarvitse arkeologiaa uskoakseen Jeesukseen: “Usko syntyy pyhän Hengen vaikutuksesta.” Silti arkeologia vahvistaa hänen mukaansa sen, että Raamatun tapahtumat sijoittuvat todelliseen historian virtaan. Hän huomautti myös, että kristinusko on poikkeuksellinen uskonto siinä, että sen historiallista ympäristöä voidaan tutkia “kuokka ja hakku kädessä”.

Uusia löydöksiä ja kaipuu Israeliin

Tuoreena esimerkkinä Junkkaala mainitsi Siiloan altaan läheltä löytyneen valtavan, noin kymmenen metriä syvän vesisäiliön, jonka tarkoitus on vielä osin tuntematon. Löytö on hänen mukaansa “aivan häkellyttävä” ja herättää lisää kysymyksiä.

Matkailun osalta hän kertoi toivovansa pääsevänsä vielä viemään ryhmiä Israeliin konfliktien rauhoituttua. “Raamatun kartat alkavat elää uudella tavalla,” hän kuvaili sitä, miten paikan päällä koetut näkymät muuttavat raamatunlukua pysyvästi.

Kuuntele perjantain 20.3.2026 Aamuvieras-jakso, Arkeologian näkökulmia Raamattuun – Eero Junkkaala, tästä:

Tekstin koostamisessa on hyödynnetty tekoälyä toimittajan työkaluna. Lopullinen sisältö on toimittajien valvoma ja huolellisesti tarkistama.