Kohti uutta parempaa maailmaa?

Aikamme ympäristö asiantuntijat ovat kuin lopunajan profeettoja, joiden ennustukset ovat vain yksipuolisen huonoja. Ehdotuksia asioiden korjaamiseksi on runsaasti, mutta yksimielisyys liittää hätääntyneet yhteen. Ääripäähän kuuluvat sellaiset, jotka rakentavat uusia sivilisaatioita muille planeetoille, kun porukka on tämän telluksen pilannut. Sitten on semmoista saarnaa, että kaikki pitäisi yksinkertaistaa elämän jokapäiväisyydessä. Meidänkin naapurissamme on ekokylä, jossa pyritään elämään mahdollisimman luonnonmukaisesti useamman talouden yhteisönä. Saksassa on ehdotettu dieselautojen kaupunkiajon rajoittamista, mikä on saanut osan porukasta takajaloilleen. Pienempiä projekteja ovat olleet roskankerääjät ja niihin liittyvät talkoot, joilla on kerätty säkkikaupalla jätettä tienvarsilta, rannoilta ja metsistä. Sitten on kirpputori-ihmiset, kierrättäjät, uusiokäyttäjät, jne.

Mutta suuret maat: Amerikka, Kiina ja Venäjä eivät tee mitään näiden asioiden korjaamiseksi ja siksi koko tästä kiihkoilusta ei ole mitään hyötyä, paitsi saada hieman tyydytystä omantunnon syytöksiinsä. Esimerkiksi Euroopassa yksin on joka päivä 34000 lentokonelentoa, jotka saastuttavat tuhottomasti ilmakehää. Tästä voisi kehittää uuden ryhmän toisinajattelijoita: lentokoneen hylänneet. Samoin kaikenlainen kemiallisten aineiden käytön lisääntyminen, kasvinsuojelumyrkyt, lannoitteet, ym. saavat aikaan pahaa jälkeä luonnossa. Muovin käyttö on mukavaa, mutta siitä tulee valtava ongelma maailmalle, joka kaatuu jätekuormina köyhiin maihin ja valtameriin.

Öljyn polttaminen lämmityksessä oli vielä lapsuudessani kehittyneen kansalaisen kunnia-asia. Nyt se edustaa ekorikollisen mainetta. Mielenkiintoinen yksityiskohta on puunpolton lopettamista ajava kansanliike. Mietin vain, että mitenkä varhaiset suomalaiset olisivat pärjänneet täällä Pohjolassa ilman puita? Vihreys on menettänyt jo kasvonsa kiihkoilullaan, jolla ei ole mitään hyötyä eikä vaikutusta tulevaisuuteemme. Eräskin tämän joukon profeetta löi naapurikunnassamme yhden puun täyteen rautanauloja, etteivät metsurit saisi sitä kaadetuksi konesahalla! Jätteiden kierrättäminen ja lajittelu on pelkkää marginaalista kosmetiikkaa ja omavanhurskauden ilmentymää, jolla huonot ihmiset yrittävät päteä, nostaa arvoaan ja osoittautua muita paremmiksi. Turhaa touhua ja ajan haaskausta. Olisi parempi,että istuisivat tuonkin ajan jossain hengellisessä tilaisuudessa kynä kourassa opiskellen Raamatun viisauksia ja rukoillen itsensä ja sukunsa pelastumisen puolesta. Maailman suurin ongelma on pysyy siinä, että se on täynnä syntiä, se tekee syntiä ja elää synnissä. Sen seurauksena maailma kulkee kohti tuhoaan, sillä eräänä päivänä Jumala tuomitsee maailman sen pahuuden tähden. Mutta tänään on vielä evankeliumin aika, tänään voi pelastua – mutta Titanicimme vuotaa jo pahasti, se on saanut vakavan vuodon, varoituksen, kuolema kolkuttaa ovella.

Ihmiskunta elää synnin pimeässä yössä pyrkien ratkaisemaan itse omat ongelmansa ilman Jumalaa, epäjumalien avulla tai sitten tekemällä Jumalalle hyviä ehdotuksia asioiden korjaamiseksi. Se ei tiedä eikä ajattele, että kaikkinainen kooheltaminen tulee aikanaan päättymään ja lasku lankeaa kansan maksettavaksi. Ruudussa lukee vain Game over. Tuomion päivänä ei ole enää armon aikaa, ei pelastusta, ei valoa, ei onnellista tulevaisuuden näkymää. Pitkämielisyydellä on Jumalallakin rajansa ja sitten syttyy Herran viha. ”Sen johdosta Herran viha on syttynyt kansaansa kohtaan: hän ojensi kätensä sitä vastaan ja löi sitä, niin että vuoret vapisivat, ja heidän ruumiinsa olivat kaduilla kuin jätteet tunkiolla. Tästä kaikesta ei hänen vihansa ole asettunut, vaan hänen kätensä on vielä koholla, valmiina lyömään…. Mihin tähyilläänkin, on pimeää ja ahdistusta, ja valo on kadonnut synkkiin pilviin. ” Jes.5:25,30. Lohdutonta uutista taivaasta, pitäisi siis tehdä parannus ja kääntyä Jumalan puoleen etsimään hänen kasvojaan, apuaan, sovitusta ja ikuisen elämän lupausta, Jeesusta.

On väärä luulo, että ihmisen elämä olisi hänen omissa käsissään. Aikansa kukin voi tehdä mielitekojaan, vääryyksiä ja konnan töitä, mutta se loppuu lyhyeen. Uutisissa kuulemme kuinka suuret johtajat ilmaisevat mielipiteitään meistä ja tekevät merkittäviä monia ihmisiä koskevia päätöksiä. Mutta eräänä päivänä heidän päätöksillään ei ole enää mitään painoarvoa. Koko porukka on punnittu ja havaittu peräti köykäiseksi. ”Ja minä näin toisen tunnusmerkin taivaassa, suuren ja ihmeellisen: seitsemän enkeliä, joilla oli seitsemän viimeistä vitsausta, sillä niissä Jumalan viha täyttyy.”Ilm.15:1. Jumalan määräämät vihan maljat tulevat koskemaan koko maailmaa. Sellaisia ovat valtava kuumuus, kuivuus, helle, luonnonmullistukset, maanjäristykset, vesien ja merien saastumiset, jättiläisraekuurot, riivaajahenkien valta lietsoa käyntiin sodat, joissa käytetään kaikki se asearsenaali, mitä on valmistettu vuosien aikana muka omien maitten turvaamiseksi. ”Ne ovat riivaajien henkiä, jotka tekevät ihmeitä. Ne lähtevät koko maanpiirin kuningasten luo kokoamaan heitä sotaan Jumalan, Kaikkivaltiaan, suurena päivänä.” Ilm.16:14. Niin päivinä ovat maahanmuuttokysymykset, yhteiskuntaan sopeuttamiset, perheiden yhdistämiset, lastenoikeudet pientä ja pakolaisia on kaikkialla, ihmiset ovat täynnä pelkoa ja ahdistusta, pimeys peittää maan. Kaikki Jumalan sanan vastaisuus, kierous ja valehtelu saa silloin äkkilopun – eikä siitä tule kansanäänestystä. Jumalan laki on voimassaan ja kaikki sitä vastaan rikkoneet ovat silloin surkimuksia ilman yhtään ainoaa puolustusta. Pitäisi siis kiireesti valita puolensa, kun jaossa on vain kahden ryhmän jäsenyys: uskovat ja kääntymättömät. ”Ei tule apua idästä, ei lännestä, ei vuorisesta erämaasta. Onhan Jumala tuomari: toisen hän alentaa, toisen ylentää. Herran kädessä on malja, joka on täynnä vaahtoavaa höystettyä viiniä, ja siitä hän kaataa. Kaikki maan jumalattomat joutuvat sitä juomaan, särpimään pohjasakkaa myöten.” Ps.75:7-9.

Kristittyjen on osattava käsitellä kärsimänsä pahaa ja vääryyden, epäoikeudenmukaisuuden ja valheen verkostoa, joka kohdistuu heidän pyhinä pitämiinsä asioihin. On tyydyttävä hyväksymään Jumalan tahto ja tapa, toiminta-aikataulu ja paikka. Se on Isä meidän rukous käytännössä. Joskus on aivan kuin laitettava silmät kiinni ympärillään tapahtuville asioille ja mielipiteille, sillä niillä on kovin vähän arvoa loppupeleissä, kun Jumala itse astuu esiin ja puhuu. ”Rakkaani, älkää itse kostako, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä on kirjoitettu: ”Minun on ansaittu rankaisu, minä olen maksava, sanoo Herra.” Room.12:19.

Jokainen Raamatun sana on tarkoitettu herätykseksi, elämän leiväksi ja tulevan hyvän lupaukseksi. Se on Jumalan antama kartta merkkeineen, ihmeineen, ihmisineen, aikakausineen, kokemuksineen, varoituksineen, siunauksineen. Nämä tekstit ovat innoittaneet uskovia aina kirjoittamaan virsiä ja edelleen parhaita ovat ne jotka tukeutuvat kirjoitettuun ilmoitukseen ja heijastavat Jumalan sanaa ja Herran Hengen vaikutusta. Siinä haudataan kaikenlainen ”musta tuntuu ja musta näyttää” mentaliteetti ja hetkellinen populismi olipa se minkä väristä tahansa.

1. Jo heräjä, ihminen, synnistä, Jos halajat autuutta taivaan!

Sun tuomaris tuleepi äkkiä, Ja maailma hukkuupi aivan,

Se hetki ja aika on tuntematon, Siis rukoile armoa Herran,

Ett’ei sua päivä se karttamaton Sais synnissä kohdata kerran!

2. Kuin taivaan liekkikin leimahtaa Maailman äärihin asti,

Näin Herran pasuna kajahtaa Myös odottamattomasti, Nyt

elävät, kuolleetki ko’otaan, Kun tuomion alkaman pitää;

Kaikk’ eteen tuomarin kutsutaan, Ei kenkään saa pois olla

siitä.

3. Kun meidät enkelit asettaa Nyt eteen Herramme kasvoin,

Hän tuomion kohtakin julistaa, Ei katso hän muotoon, ei

arvoon. Hän toiset toisistans erottaa, Pois hyväin seurasta

pahat; Näin hurskas ijäisen riemun saa, Vaan paha saa

ijäiset vaivat.

4. Niin kutsuupi Isänsä siunatut Hän valtakuntaansa kaikki,

Jonk’ itse hän heille on valmistanut Ja ansainnut kalliisti ratki!

He ”pyhä, pyhä!” nyt ijäisest’ Veisaavat majoissa riemun,

Kaikk’ kyynelet Jesus armollisest’ Pois pyyhkii Ja iloittaa

sielun.

5. Myös kuuluupi huuto jo onneton Nyt keskeltä kirotun

joukon; Heill’ valmisna vaiva on loppumaton Nyt pohjassa

pimiän loukon. Siell’ itku on, hammasten kiristys, Kuin

nääntyvät helvetin tuskaan, Siell’ piina ja ahdistus, hirvitys,

Jost’ ei ole pääsyä koskaan.

6. Meit’ auta, Herra, ja varjele Kristuksen kuoleman tähden;

Suo että me taivaassa riemuitsemme, Ain’ kasvosi kirkkahat

nähden! Tääll’ auta meit’ uskossa sotimaan Sielumme

vainoojaa vastaan, Ain’ armosi avulla voittamaan, Ett’ autuutes

sielu saa maistaa!

Georgius Marci, (ruots.) s. 1540 † 1613. no. 518 virsikirja 1886