“Näe lapsi, kuule nuori” – kuusi lahjaa, joilla kannamme lapsia ja nuoria eteenpäin

1. Rakkaus – kaiken perusta

Hannan mukaan rakkaus on kaiken muun pohja:

“Jos rakkaus puuttuu, puuttuu kaikelta muulta perusta.”

Rakkaus merkitsee sitä, että lapsi tulee nähdyksi ja huomioiduksi. Hän muistutti, että monilta lapsilta puuttuu perusturva ja turvalliset aikuiset. Siksi jokaisella aikuisella on mahdollisuus olla “hengellinen äiti tai isä”, joka osoittaa rakkautta pienilläkin teoilla – joskus jo katse riittää.

“Siirrä katseesi alas – siellä saattaa olla pieni ihminen, joka kaipaa, että hänet nähdään.”

2. Sanat, jotka kantavat

Toinen Hannan esiin nostama tarve on sanojen voima. Lapset ja nuoret elävät maailmassa, jossa sanat voivat satuttaa, mutta ne voivat myös rakentaa ja rohkaista.

“Sanoilla voi muuttaa elämän suunnan. Ne voivat kannustaa tai tuhota.”

Hän haastaa aikuisia miettimään, mitä ja miten puhumme lapsille – ja rohkaisee sanomaan hyvää ääneen. Pieni lause voi jäädä mieleen vuosiksi:

“Rohkaise joka viikko yhtä lasta tai nuorta. Se voi muuttaa elämän.”

3. Tarinat, jotka avaavat Jumalan todellisuutta

Hanna painotti myös tarinoiden merkitystä. Raamatun kertomukset opettavat Jumalan luonteesta, mutta yhtä tärkeää on kertoa omia elämäntarinoita – rehellisesti, myös vaikeuksineen.

“Meidän tulee kertoa lapsille, mitä Jumala on tehnyt meidän elämässämme.”

Hän jakoi esimerkin omasta sairaudestaan ja siitä, miten oli rehellinen veljenlapselleen kysymykseen Kuoletko sinä?:

“Sanoin, että en tiedä, mutta tiedän, että Jumala pitää minusta huolen.”

Rehellisyys, hän sanoi, avaa lapsen sydämen – ja tekee uskosta totta arjessa.

4. Hupi ja ilo – osa Jumalan lahjaa

Vaikka Hanna puhuu vakavista teemoista, hän korostaa myös ilon ja huumorin tärkeyttä.

“Lapset ja nuoret tarvitsevat hupia ja hauskanpitoa.”

Hän johtaa lapsikuoroa, jossa tärkeintä ei ole täydellinen laulu, vaan ilo ja yhteys.

“Lapset tulevat kuoroon, koska siellä on hauskaa – ja se on oikein hyvä niin.”

Ilo ja yhdessä nauraminen syventävät ihmissuhteita ja antavat lapsille oikean kuvan seurakunnasta ja Jumalasta: Jumala on ilon luoja.

4. Hupi ja ilo – osa Jumalan lahjaa

Hanna näkee yhteisön elintärkeänä nuorelle sukupolvelle. Hän muistuttaa, että ennen opetettiin “ensin uskoon, sitten seurakuntaan” – mutta tänään monelle nuorelle polku kulkee toisin päin:

“Ensin pitää kuulua johonkin. Kun he kokevat kuuluvansa, he voivat löytää uskon.”

Seurakunnan tehtävä on siis tarjota turvallinen ja hyväksyvä yhteisö, jossa jokainen saa tuntea olevansa tärkeä.

“Lapsi ja nuori tarvitsevat paikan, missä on kavereita ja vertaisia – paikkaa, johon he kuuluvat.”

6. Osallisuus – lapsilla on sama Pyhä Henki

Viimeisenä Hanna nosti esiin osallisuuden. Lapset ja nuoret eivät ole vain tulevaisuus – he ovat tässä ja nyt.

“Heillä ei ole vain puolikasta Pyhää Henkeä, vaan sama Henki, joka vaikuttaa meissä aikuisissa.”

Hanna rohkaisee seurakuntia ottamaan lapset ja nuoret aktiivisesti mukaan palvelemaan: laulamaan, auttamaan, osallistumaan.

“Pidä huoli, että rinnallasi on lapsi tai nuori kasvamassa. Se on upeaa opetuslapseuttamista.”

Osallisuus synnyttää omistajuutta ja kokemuksen siitä, että Jumala voi käyttää jokaista – myös pientä lasta.

Keskustelun lopussa Hanna muistutti, että rakkaus, sanat, tarinat, ilo, yhteisö ja osallisuus eivät ole erillisiä palasia, vaan ne muodostavat kokonaisuuden, jossa lapsi saa kasvaa nähdyksi, rakastetuksi ja rohkaistuksi ihmiseksi.

“Lapset ja nuoret eivät ole vain tulevaisuus – he ovat nykyisyys. Jumala haluaa käyttää heitä tässä ja nyt.”

Kuuntele tiistain 28.10.2025 Aamuvieras-jakso, Mitä lapset ja nuoret tarvitsevat? – Hanna Järvinen, tästä: