Palestiinalainen Jeesus, arjalainen Jeesus ja historian varoitus

Historiallinen todellisuus Jeesuksen aikana

Jeesuksen elinaikana ei ollut olemassa palestiinalaista kansaa eikä palestiinalaista kansallista identiteettiä.

Alue, jolla Jeesus eli ja vaikutti, tunnettiin nimillä Juudea, Galilea ja Samaria. Nämä nimet eivät ole sattumaa, vaan ne heijastavat Israelin kansan historiaa ja raamatullista todellisuutta.

Nimitys Palestina tuli viralliseen käyttöön vasta vuonna 135 jaa., kun Rooma murskasi Bar Kokhban johtaman juutalaiskapinan. Keisari Hadrianus nimesi tuolloin Juudean uudelleen Syria Palaestinaksi pyrkien katkaisemaan juutalaisten historiallisen yhteyden maahansa. Kyseessä oli poliittinen rangaistus, ei etninen määritelmä.

Tästä syystä Jeesuksen kutsuminen palestiinalaiseksi on historiallinen anakronismi.

Milloin palestiinalaisuus syntyi?

Palestiinalaisuus kansallisena identiteettinä on moderni ilmiö. Antiikin ja keskiajan aikana Palestina oli lähinnä maantieteellinen nimitys. Osmanien valtakunnan aikana alue ei muodostanut yhtenäistä hallinnollista kokonaisuutta, eikä palestiinalaista kansallista liikettä ollut olemassa.

Varsinainen murros tapahtui 1900-luvulla Osmanien valtakunnan romahduksen ja Britannian mandaattihallinnon myötä. Viimeksi mainittu otti uudestaan käyttöön maantieteellisen nimityksen Palestine / Palestiina luodakseen hallinnollisen kehyksen Kansainliiton (League of Nations) mandaatin mukaisesti luotavalle juutalaisvaltiolle tuolle alueelle.

Aluksi nimitys palestiinalainen koski kaikkia alueen asukkaita – myös juutalaisia. Tästä muistuttavat esimerkiksi Palestine Post -sanomalehti (nyk. Jerusalem Post) sekä useat juutalaiset instituutiot, jotka käyttivät mandaattikaudella nimitystä ”palestiinalainen”.

Arabipalestiinalainen kansallinen identiteetti alkoi muotoutua erityisesti 1920–30-luvuilla vastareaktiona sionismiin ja brittivaltaan. Lopullisesti se vakiintui vasta 1960-luvulla PLO:n perustamisen (1964) myötä ja vuoden 1967 sodan jälkeen.

Tämä ei tee palestiinalaisuudesta tänään epäaitoa, mutta se tekee sen projisoimisesta Jeesuksen aikaan historiallisesti kestämätöntä.

Historiallinen varoitus: ”Jeesus oli arjalainen” – ja ”Jeesus oli palestiinalainen”

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Jeesuksen identiteettiä on haluttu muokata ajan ideologisiin ja poliittisiin tarpeisiin sopivaksi. 1800–1900-luvuilla Euroopassa, erityisesti Saksassa, esitettiin väite, jonka mukaan Jeesus ei olisi ollut juutalainen vaan arjalainen. Tänään kuulemme väitteen, että Jeesus olisi ollut palestiinalainen. Historiallinen vertailu näiden välillä on opettavainen.

1800-luvun lopulla kehittyneet rotuteoriat ja moderni antisemitismi alkoivat nähdä juutalaisuuden biologisena rotuna. Tässä ilmapiirissä Jeesuksen juutalaisuudesta tuli teologinen ja poliittinen ongelma. Osa saksalaisista teologeista pyrki ratkaisemaan tämän esittämällä Jeesuksen galilealaisena, ei ”varsinaisena juutalaisena”. Näin Jeesus voitiin irrottaa Israelista ja juutalaisuudesta ja asettaa sitä vastaan.

Natsi-Saksassa tämä ajattelu vietiin äärimmilleen. Deutsche Christen -liike pyrki sovittamaan kristinuskon kansallissosialistiseen ideologiaan. Alfred Rosenbergin ja muiden natsi-ideologien vaikutuksesta Jeesuksesta tehtiin juutalaisuutta vastaan taisteleva arjalainen sankarihahmo. Vanha testamentti hylättiin, ja kristinuskoa ”puhdistettiin” sen juutalaisista juurista. Julkaistiinpa jopa uusi testamenttikin, josta oli poistettu Matteuksen evankeliumin alun Jeesuksen sukuluettelo, joka liitti hänet juutalaiseen kuningassukuun Daavidin ja Juuda nimisen esivanhempansa kautta aina Aabrahamiin saakka.

Kyse ei ollut historiantutkimuksesta vaan ideologisesta projektista.

Nykyinen puhe ”palestiinalaisesta Jeesuksesta” on syntynyt toisenlaisessa tilanteessa, mutta mekanismi on samankaltainen. Jeesuksen juutalainen identiteetti koetaan poliittisesti kiusallisena, koska se yhdistyy Israeliin juutalaisvaltiona. Ratkaisuksi tarjotaan Jeesuksen uudelleenmäärittelyä.

Molemmissa tapauksissa ongelmana ei ole Jeesus, vaan hänen juutalaisuutensa. Molemmissa tapauksissa historiaa taivutetaan ideologian ehdoilla. Molemmissa tapauksissa Jeesus asetetaan varsin tietoisesti omaa kansaansa vastaan.

On tärkeää todeta, että historiallinen rinnastus ei ole samastamista. Nykyiset palestiinalaiset eivät ole natseja, eikä palestiinalaisten kärsimyksen tunnustaminen sinänsä ole väärin.

Varoitus koskee tapaa, jolla Jeesus irrotetaan juutalaisesta identiteetistään poliittisten päämäärien vuoksi. Seuraukset ovat vakavia. Kummassakin tapauksessa tällainen pyrkimys sisältää kuitenkin ilmeisen juutalaisvastaisen motiivin, jota on vaikea nähdä muutoin kuin antisemitistisenä.

Tähtäimessä myös kristittyjen tuki Israelille

Jerusalem Post -lehden mukaan Times Squarella nähty valomainos oli osa laajempaa kampanjaa, jossa, varsinkin sosiaalisessa mediassa, kritiikki kohdistui myös kristilliseen sionismiin eli evankelikaalisten kristittyjen Israel-tukeen.

Valomainoksen julkaisijat kuvasivat Jeesuksen ”miehityksen alla syntyneenä palestiinalaisena”.

Ilmastoaktivisti Greta Thurnbergin kansalaisjärjestö Slow Factory puolestaan julisti: ”Maailman kristityille: teidän palvomanne Jumalan poika syntyi Palestiinan Betlehemissä, joka on nykyään väkivaltaisen miehityksen alla. Jos tuo lapsi syntyisi tänään, hänet todennäköisesti vangittaisiin Israelin armeijan vankilaan. Palestiinan lasten puolesta rukoileminen ei riitä, meidän on lopetettava miehitys.”

Jerusalem Post -lehden mukaan Global Sumud Flotilla -aktivistiryhmän mukaan ”ristiinnaulitseminen jatkuu päivittäin Palestiinassa.” Kuulemma ”Maria ja itämaan tietäjät eivät pystyisi suorittamaan raamatullisia matkojaan turvallisuusrajoitusten vuoksi. Palestiinalaiset tapettaisiin, koska he edustavat Jeesuksen tavoin poliittista uhkaa.”

National Students for Justice in Palestine puolestaan kuulutti somepäivityksessään, että ”Kolonialistisena poliittisena identiteettinä sionismi on suorassa ristiriidassa Jeesuksen ja kristinuskon opettamien periaatteiden kanssa, mutta länsimaiset sionistiset kristityt tukevat sionistisen entiteetin olemassaolon jatkumista evankelisten uskomusten varjolla.”

Nämä eivät ole historiallisia väitteitä vaan agressiivisia poliittisia ja ideologisia kannanottoja, joissa ratsastetaan häpeilemättä kristinuskon sanastolla ja kuvastolla maailmanlaajan kristikunnan yhteisen juhlan aikana.

Kampanjoinnin päämääränä on paitsi irrottaa Jeesus hänen juutalaisesta identiteetistään samalla leimata kristittyjen Israel-tuki moraalisesti ongelmalliseksi.

Kaikkia näitä julistuksia leimaa lisäksi ideologinen vinoutuma, jossa palestiinalaisten oma moraalinen toimijuus ja vastuu on häivytetty pois näkyvistä. Mitään ”miehitystä” ei olisi, jos palestiinalaisjohtajat olisivat tarttuneet, eivätkä torjuneet, heille vuosikymmenien varrella toistuvasti tehtyihin tarjouksiin itsenäisestä valtiosta Israelin rinnalla, eikä sen tilalla. Ilman palestiinalaisten väkivaltaista terrorismia ei olisi tarkistuspisteitä, turvallisuusrajoituksia eikä palestiinalaisia Israelin armeijan vankiloissa.

Raamatullinen näkökulma

Uusi testamentti ei jätä Jeesuksen identiteetistä epäselvyyttä.

Hän syntyi juutalaiseen perheeseen, hänet ympärileikattiin kahdeksantena päivänä, hän eli Tooran mukaan, vietti juutalaisia juhlia ja opetti synagogissa.

Hänen Raamattunsa oli Israelin Raamattu. Hänen Jumalansa oli Israelin Jumala.

Uuden testamentin mukaan Jeesus on Israelin Messias, Daavidin poika ja Aabrahamin jälkeläinen, juutalaisten kuningas. Kuten Matteuksen evankeliumin sukuluettelo ja syntymäertomus korostavat.

Jumalan pelastushistoria etenee Israelin kautta kansoille, ei Israelin ohittaen. Tämä on myös Paavalin sanoma erityisesti Roomalaiskirjeen luvuissa 9–11.

Jeesus ei asettunut kansansa ulkopuolelle, vaan toimi sen keskellä ja sen sisällä. Hänet voidaan ymmärtää oikein vain juutalaisessa kontekstissa, kuten viime aikainen teologinen tutkimuskin on selvästi todennut. Jeesus oli ihmisenä toisen temppelin ajan aito juutalainen.

Jos Jeesus irrotetaan Israelista ja juutalaisuudesta, myös kristillisen uskon rakenne murenee. Jeesuksesta tulee yleisinhimillinen hahmo ilman raamatullista juurta ja kulttuurista yhteyttä todelliseen ihmishistoriaan.

Siten hänestä tulee helposti tyhjä taulu, johon jokainen voi symbolisesti sijoittaa oman marxilaisen, feministisen, vapautuksen teologisen, palestiinalaisen, postkolonialistisen, ekologisen ympäristöystävällisen tai minkä tahansa muun narratiivinsa.

Historian vääristely ei takaa oikeudenmukaista rauhaa

Väite ”Jeesus oli palestiinalainen” kertoo enemmän meidän ajastamme kuin Jeesuksesta.

Siksi siihen on syytä suhtautua kriittisesti, tosiasioihin nojaten ja Raamatun kokonaisilmoitusta kunnioittaen.

Sillä myös mitataan jälleen olemmeko oppineet historiasta mitään.

Historiallisten tosiasioiden esiin tuominen ei tarkoita palestiinalaisten kärsimyksen vähättelyä eikä yksipuolista poliittista kannanottoa.

Kestävä oikeudenmukainen rauha ja sovinto voivat kuitenkin rakentua vain totuuden varaan, ei historian vääristelylle ja uudelleenkirjoittamiselle.

Jeesusta ei tule käyttää poliittisten tavoitteiden välineenä hänen omaa kansaansa vastaan. Hän ei ole modernin konfliktin iskulause ja symboli, vaan Israelin Messias ja sellaisena samalla koko maailman Vapahtaja.