Taivaallisen lääkärin leikkauspöydällä

Eläinlääkärin antamat hoito-ohjeet tuntuivat kamalilta, mutta samalla tiesin, että ilman toimenpiteitä kissallani olisi vielä kurjemmat oltavat. Minun tehtäväni oli väkisin tunkea rimpuilevan ja murisevan kissani suuhun kipulääkkeitä ja antibiootteja aamuin illoin.

Ei auttanut muu kuin tarttua toimeen, ja mieheni avustuksella saimme antibioottitabletin vihdoin vastustelevan Kerttu-kissan suuhun. Ovela kissani ei kuitenkaan suostunut nielemään tablettia, vaan sylkäisi lääkkeen ulos suustaan, ja sama toimenpide täytyi suorittaa uudestaan ja taas uudestaan, kunnes suurin osa lääkkeestä oli nieltynä.

Kerttua oli purrut toinen kissa etutassuun, ja siitä oli seurannut se, ettei se suostunut jalallaan astumaan askeltakaan. Kissa oli täytynyt kiidättää eläinlääkäriin perjantai-iltana yli 40 kilometrin päähän päivystysaikaan, ja lasku oli sen mukainen. Mutta koska emme halunneet rakkaan kissamme kärsivän, vaiva ja kustannukset täytyi hyväksyä, jotta Kertulle saataisiin mahdollisimman pian apua.

Kertun talveksi kasvattama pitkä turkki oli ollut jo joitakin viikkoja täynnä takkuja, eikä se oikein antanut niihin koskea, joten pyysin eläinlääkäriä samalla käynnillä ajelemaan kaikki takut pois, jotta uusi, parempi turkki voisi kasvaa tilalle.

Kerttu ei tietenkään pitänyt näistä auttamisyrityksistä ollenkaan. Mutta miten selität mielensä pahoittaneelle kissalle, että nämä ikävät toimenpiteet ovat välttämättömiä parantumisen kannalta, eikä niitä tehdä sen kiusaksi?

Mieleeni tuli ajatus: ”Näin se Taivaallinen Isämmekin varmaan välillä ajattelee, kun hän yrittää hoitaa meidän haavojamme ja ongelmiamme.”

Raamatusta voimmekin lukea, kuinka Jumala haluaa tehdä työtä meidän elämässämme, parantaa haavamme ja korjata särkyneen sydämemme:

”Hän parantaa ne, joilla on särkynyt sydän, ja sitoo heidän haavansa.” – Ps. 147:3

Me kuitenkin usein rimpuilemme vastaan, torjumme Jumalan auttamisyritykset ja teemme kaikkemme, ettei meidän tarvitsisi kokea sitä epämukavaa tunnetta, jonka Jumalan suorittamilla toimenpiteillä on joskus tapana meille aiheuttaa.

Jumala ei kuitenkaan niin vain luovutakaan. Hän on kärsivällinen ja määrätietoinen parantaja, eikä säikähdä meidän vastustustamme ja nurinaamme. Hän tietää, että jos emme saa hoitoa, parane ja muutu, meidän ongelmamme ja kipumme vain pahenevat – ja ne voivat johtaa johonkin vielä tuhoisampaan.

”’Poikani, älä halveksi Herran kuritusta äläkä menetä toivoasi, kun hän nuhtelee sinua. Sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa. Hän ruoskii jokaista lasta, jonka ottaa huomaansa.’ Kärsimys on teille kasvatusta; Jumala kohtelee teitä kuin lapsiaan. Mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?…Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa hedelmänään vanhurskauden ja rauhan niille, joita on sen avulla harjoitettu.” – Hepr. 12:5-8,11

Vaatiikin usein kovaa luottamusta Jumalan rakkauteen ja hänen hyvään tahtoonsa, joutuessamme käymään läpi Jumalan sallimia toimenpiteitä hänen leikkauspöydällään.

Ajan kanssa toimenpiteet kuitenkin auttavat meitä parantumaan haavoistamme, ja elämän takutkin alkavat aueta – niin kuin kävi Kerttu-kissallemmekin. Emme kuitenkaan saa karata Jumalan leikkauspöydältä, vaan meidän tulee uskaltaa kohdata välttämättömät toimet, joita Hänellä on meitä varten. Vain sillä lailla pääsemme eteenpäin ja tulemme terveeksi elämän jättämistä haavoista tai omien huonojen valintojen aiheuttamista harmeista.

”Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni”, sanoo Herra. ”Sillä niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat kuin teidän tienne ja minun ajatukseni korkeammat kuin teidän ajatuksenne.” – Jes. 55:8-9 (RK)