Rony Smolar – Israel-uutisviikko 11.8.2025

Israel-uutisviikko heijastaa Gazassa pitkään käydyn sodan toivottomuutta sekä osapuolten umpikujaan ajautuneita aseleponeuvotteluja. Tähän voisi lisätä vielä tuttu sanonta, että ratkaisun viipyessä se myös mutkistuu, sillä niin paljon uusia esteitä, vaatimuksia ja uhkauksia on viime aikoina tullut sopimuksen tielle. Sen lisäksi itsenäisen Israelin pisin sota on sisäpolitiikan myllerryksessä avannut uusia haavoja, kun vanhatkaan eivät ole vielä umpeutuneet.

Ja välillä myrkyttyneeksi käyneessä ilmapiirissa niillä lähinnä tarkoitan maata ravistellutta pääministeri Jitzhak Rabinin murhaa vuonna 1995 sekä jo jonkin aikaa ilmassa roikkunutta seuraavaa poliittista murhaa, vastikään julkisuuteen tullutta suunnitelmaa pääministeri Benjamin Netanjahun surmaamiseksi.

Pandoran lippaan avautumisen lailla israelilaisten arki on nykyisin täyttynyt päättäjiä haastavista lukuisista kysymyksistä, jotka johtavat terroristijärjestön Hamasin yllätyshyökkäykseen lokakuussa 2023 ja sitä seuranneeseen Israelin kostoon. Kun monissa sodissa karaistuneen sotilasmahdin uskottiin selviytyvän vihollisestaan muutamassa viikossa, on yhä jatkuvaa sotaa jo ehditty kuvata epäonnistuneeksi, jopa katastrofiksi. Nimittäin Hamas onnistui Israelin sotilastiedustelua harhauttamalla kääntämään vihollisensa sotaopin mukaiset nopeat voitot sen omaa yhteiskuntaa poikkeuksellisen raskaasti rasittaneeksi koettelemukseksi.

Hamas oli aiemmista yhteenotoista oppineena vuosia valmistautunut tähän yhteenottoon myös taktisesti. Siitä kertoo kolmessa aallossa tapahtunut tuhansien terroristien raakalaismainen yllätysisku Israelin rajataajamiin, missä toista tuhatta menetti henkensä ja satoja joutui Hamasin vangiksi.

Tuo juutalaisiin kohdistunut vakavin isku sitten toisen maailmasodan aiheutti israelilaisissa niin suuren järkytyksen ja jopa kansallisen häpeän, että se on jäänyt ravistelemaan Israelin yhteiskuntaa vaarantaen jopa maan demokratian.

Miten tähän on tultu, ihmetellään päivittäin Israelissa? Kattavin vastaus saataneen vasta sodan päätyttyä, kun pääministeri Netanjahua sekä armeijan että tiedustelun johtoa on sotaan johtaneista tapahtumista tutkimuskomission edessä kuultu.

Mutta ajankohtaisin ja suurin kysymys liittyy pitkän sodan johtamiseen, kun maan poliittisen johdon ja armeijan pääesikunnan välillä on ilmennyt näkemyseroja. Vastakkain ovat olleet Netanjahun oman poliittisen maineen pelastaminen ja hyvin koulutettu armeija ja sen ylimmän johdon ammatillinen osaaminen.

Sodan pitkittyessä Israelissa on myös ihmetelty, mitkä ovat olleet sodan sotilaalliset tavoitteet, kun poliitikot tuntuvat niitä muuttavan samalla, kun Hamasin vankeudessa yhä elossa olevien aika on käymässä vähiin, minkä lisäksii Gazan asukkaiden kohtalo on maailmalla muuttunut sodan moraaliseksi mittariksi. Epäonnistumisesta kertoo myös se, että mediasodassa Israel on menettämässä ystäviään, vaikka kaiken humanitaarisen katastrofin takana on Hamasin raakalaismainen hyökkäys Israeliin.

Israelin lehdistössä on toistuvasti ihmetelty, miten hyvästä sotilastiedustelustaan tunnettu Israel saattoi astua altavastaajana olevan Hamasin hyvin virittämään ansaan, kun se on onnistunut saamaan mediassa näytetyt Gazan nälkiintyneet lapset ja lähes luurangonlaihoiksi näännytetyt israelilaisvangit kääntämään oikeutettuna käynnistyneen sotansa itseään vastaan.

Kun Israel on tässä nyt pysähtyneessä tilanteessa vaarassa ajautua umpikujaan, pääministeri Netanjahu päätti ottaa käyttöön kovemmat otteet panttivankien vapauttamiseksi sekä sodan voittamiseksi. Nimittäin perjantaina kokoontunut turvallisuuskabinetti päätti laitaoikeiston tukemana laajentaa sotatoimia käsittämään koko Gazan kaistan, myös Gazan lähes miljoonan asukkaan kaupungin operaatiossa, jonka tuloksena Israel valtaisi koko kaistan ja tilapäisesti miehittäisi sen.

Päätös sai YK:n turvallisuusneuvoston eilen käsittelemään tilannetta, minkä lisäksi Egypti, Qatar sekä Yhdysvallat päättivät uusin avauksin saada aseleponeuvottelut uudelleen käyntiin. Niitä kävi viime viikolla, tosin huonoin tuloksin, vauhdittamassa presidentti Donald Trumpin erityislähettilähettiläs Steve Witkoff. Lisäksi Trump ja Netanjahu keskustelivat asiasta eilisiltana puhelimessa.

Mutta Israelin turvallisuuskabinetin päätös ei lievästä sotaväsymyksestä kärsivälle armeijalle ollut kovin helppo, koska armeijan komentaja, kenraali Eyal Zamir piti päätöstä tarpeettomana, kun se vaarantaisi pitkässä vankeudessa yhä olevien kohtalon ja vaikuttaisi armeijan muihin taktisiin suunnitelmiin. Myös panttivankien omaiset ovat mielenosoituksissa eri puolilla maata syyttäneet hallitusta kuolemantuomion langettamisesta rakkailleen. Siksi he viikonvaihteessa kehottivat keskusammattiliittoa pikaisesti julistamaan maahan yleislakon.

Lehdistö on kertonut Netanjahun ja kenraali Zamirin välisistä näkemyseroista, joita suljettujen ovien takaa oli kuulunut kovaäänisenä väittelynä. Siksi julkisuudessa liikkui viime viikolla huhuja keväällä komentajaksi nimitetyn erottamisaikeista. Hän sai kuitenkin merkittävää tukea maan kokeneelta turvallisuuseliitiltä, kun se vetosi presidentti Trumpiin, jotta tämä painostaisi Netanjahun hallitusta lopettamaan sotatoimet.

Perusteluna oli, ettei Hamasin nähty enää muodostavan strategista uhkaa Israelille, minkä lisäksi allekirjoittajiin kuulunut entinen tiedustelujohtaja Ami Ayalon arvioi, että sotaa jatkamalla Israelin valtio oli menettämässä sekä identiteettinsä että turvallisuutensa. ”Tärkeämpää on pelastaa panttivangit ja vasta sen jälkeen keskittyä Hamasin voittamiseen”, oli kokeneen kenraalin mielipide.

Israelin oppositio on muistuttanut Netanjahua Gazan haltuunottoon liittyvistä riskeistä, humanitaarisista vastuista sekä maan kansantaloutta rasittavista suurista kustannuksista. Sen lisäksi Netanjahun tulisi olla tietoinen, että yhä pienempi osa israelilaisista kannattaa sodan jatkamista, minkä lisäksi sotaa johtaisi komentaja, johon tämä ei itse usko.

Vaikka hyökkäyspäätös perjantain istunnossa syntyi yksimielisesti, on Netanjahu tunnetusti itsepäinen ja on poliittisista syistä aiemminkin tarttunut erottamisoikeuteensa, kun ylimmässä virkamieskunnassa on ilmennyt hallituksen politiikasta poikkeavaa asennetta. Tämän sai viime viikolla kokea maan oikeuskansleri, joka jo pitkään oli ollut piikkinä Netanjahun ja hänen hallintonsa lihassa. Ja samalla viikolla tyytymätön Netanjahu vaihtoi myös hallituskumppaniensa tukemana parlamentin Knessetin tärkeän ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan puheenjohtajan.

Israelilaiset ehtivät jo turhautua pitkiin ja monivaiheisiin ja nyt katkenneina oleviin aseleponeuvotteluin, kun vasta viime aikoina on selvinnyt, ettei Hamas alkuunkaan ollut halukas sopimaan mistään Israelin kanssa, vaan käyttäisi pitämiään panttivankeja hiljalleen hiipuvan valtansa ylläpitämiseen. Siten Hamas istuu edelleen vallassa eikä Israel ole sotaa vielä voittanut.

Ottaen huomioon Israelin viimeaikaiset sotilaalliset onnistumiset muualla, kuten Hizbollahia vastaan Libanonissa, vallankumousjoukkojen etenemisen torjuminen Syyriassa sekä merkittävän sotilaallisen voimanosoituksen kesäkuussa Irania vastaan, nykytilanne Gazassa näyttää lähes mahdottomalta, kun Israel ei siellä näyttäydy voittajana.

Miten tähän on tultu, kun sodan piti olla oikeutettu vastatoimi terroristijärjestön yllätyshyökkäykselle?

Lyhyt vastaus on kansainvälisen median aikaansaama myötätunto, mistä väestönsä uhraava Hamasin johto on ollut valmis maksamaan. Tuho, nälkä ja kuolema kuuluvat Hamasin taktiikkakirjaan, mistä myös kansainvälinen media on Israelin ruoskimiseksi osannut ammentaa kyseenalaiset tietolähteensä.

Hamas on median avulla myös onnistunut nostamaan vuosikymmeniä ratkaisua vailla olevan palestiinalaiskysymyksen esille, ikään kuin se olisi ollut järjestön päätavoite. Olihan viimeisimmät palestiinalaisvaalit vuonna 2007 voittanut Hamas väkivaltaisesti karkottanut palestiinalaisen pääliikkeen Fatahin Gazasta. Sen seurauksena palestiinalaisilla ei ole ollut yhtenäistä politiikkaa, kun Jordanjoen länsirannalla hallintoaan pitävä Fatah on ollut valmis sovintoon Israelin kanssa mutta Hamas ja muut Gazassa toimivat Iranin tukemat islamistiset järjestöt ovat uhonneet Israelin tuhoamisella.

Fatahin ja Hamasin suhteet ovat edelleen kovin huonot, mikä ilmeni palestiinalaishallinnon pääministerin Mohammad Mustafan YK:n äskeisessä erikoisistunnossa esittämästä lausunnosta, kun hän vaati Hamasia luovuttamaan aseensa kansainvälisesti tunnustetulle palestiinalaishallinnolle sekä luopumaan Gazan hallinnasta.

Hamas ei muutenkaan näytä pääsevän omiensa keskuudessa helpolla, kun myös 22:n arabimaan yhteisjärjestö Arabiliiga tuomitsi nyt ensimmäisen kerran Hamasin lokakuisen hyökkäyksen Israeliin vaatien samalla panttivankien vapauttamista.

Myös Israelilta on jäänyt sodan kestäessä itseltään selvittämättä, mihin se tähän mennessä 75 miljardia euroa maksaneen sodan jatkamisella pyrkii ja mitkä ovat edellytykset rauhalle. Viime viikolla eräs israelilaislehti saattoi ne esimerkkinä lukijoidensa tietoon.

Aluksi lehti muistuttaa, että Israelin tulisi ottaa oppia vuonna 2005 tapahtuneesta vetäytymisestään Gazasta ja korjata epäkohtia sekä puolitiehen jääneitä sopimuksia, joiden seurauksena Gazan rajalla on vuosikymmeniä ollut yhteenottoja.

Lehden mukaan edellytykset Gazan rauhalle syntyisivät, kun kaikki panttivangit, niin elävät kuin kuolleet yhdellä kertaa vapautetaan ja kun Gazan jälleenrakentamiseen liitetään vaatimus kansainvälisessä valvonnassa tapahtuvasta kaistan demilitarisoinnista.

Lehti ohjeistaa myös, että siirtymäkauden jälleenrakentamiseen tulee liittyä kansainvälisesti valvottu Gazan tilapäinen hallinto ilman Hamasia ja että Yhdysvallat kirjallisesti sallii Israelille oikeuden tarvittaessa toimia Hamasia tai alueen muita terroristijärjestöjä vastaan.

Vaikkei Gazan sodan syttymisellä tavoitettu palestiinalaiskysymyksen edistämistä, on sota kansainvälisellä vetoavulla saavuttanut sivutuloksen, mikä kiirehtii Palestiinan valtion tunnustamista. Sitä kiirettä ylläpitävät uutiskuvat ja videot Gazan sotanäyttämöltä, mihin ei Israel sotaan lähtiessään ollut varautunut.

Kuten uutisista olemme voineet seurata, on tuo maailmalla levinnyt tunnustamiskysymys muuttunut kuumaksi poliittiseksi perunaksi myös meillä Suomessa, mikä Israelin lehdistössä huomioitiin. Siellä otsikossa oli presidentti Alexander Stubbin toissaviikkoinen lausunto, jonka mukaan Suomi kannattaa kahden valtion mallia ja hän hyväksyisi Palestiinan tunnustamisesityksen, jos maan hallitus sellaisen tekee.

Tätä oli edeltänyt ulkoministeri Elina Valtosen allekirjoittama Ranskan alullepanema vetoomus, missä yhdessä 14 maan kanssa kannustetaan Palestiinan valtion tunnustamiseen. Se tuli yllätyksenä Petteri Orpon neljän puolueen hallitukselle, jolla ei asiassa ole yhteistä näkemystä, kun kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset vastustavat tunnustamista.

Aikalisän saamiseksi kiihtyneeseen Palestiina-keskusteluun, pääministeri Orpo kertoi viime viikolla lehdistölle hallituksen valmistelevan tunnustamiskysymystä ennen syyskuussa järjestettävää YK:n kokousta.

Itse mietin, että tuossa valmistelussa tulisi painottaa, ettei Lähi-itään eikä Israelin rajoille voisi syntyä rauhaa, ellei arabimaita vastavuoroisesti vaadita Israelin juutalaisvaltion tunnustamista sekä sen rajoilla toimivia terroristijärjestöjä laskemaan aseensa. Lisäksi näen Palestiinan tunnustamisen nykytilanteessa Hamasin kaltaisen terrorismin palkitsemisena.

Tässä tämänkertainen Israel-uutisviikko.